Valvokaa!

21.11.2025. Olipa kaunis viikonloppu (= kirjoitin tuon viime ma:na). Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin suloisesti, että tuskin malttoi sisälle palata. Kuin muistutus siitä, että vaikka päivät lyhenevät ja pimenevät ja vaikkemme aina näe sitä, valo on olemassa. Samoin kuin se Valo, joka on tarkoitettu kaikille kansoille.
Valoa me odotamme ja sitä kohti kuljemme. On suloista kun tietää, että jotain hyvää ja ihanaa on edessäpäin.
Tästä on tavallaan kyse myös tämän viikon evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan siitä, että lamppumme ovat ’toimintakuntoisia’. Että pidämme uskonliekkimme palavana.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä,  mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti. 
Ps. 90:1–6, 12–15

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Aam. 4:12–13

**********************

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Aikamoisen painavaa tekstiä tuossa, eikö? Asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, ettei niitä osaa edes oikein kuvitella.
On siinä kuitenkin myös lohdullisia ja rohkaisevia kohtia: ’Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.’

Kehotus, johon tekee mieleni tarttua, on tuo: ’Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.’
Hänen tuntemisensa auttaa luottamaan silloinkin kun kohtaamme haasteita ja vaikeuksia. Kun kiinnitämme huomiomme Kristukseen ja opimme tuntemaan Hänen olemustaan, alamme kokea ja luottaa siihen, että Hänen kauttaan ja Hänessä löydämme sen hyvän, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Löydämme rakkauden ja rauhan sisimpäämme. Voimme kulkea eteenpäin kantaen rauhaa ja Hänen Valoaan mukanamme, missä kuljemmekin.

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Matt. 25:1–13

Aina ilahdun kun löydän tai kuulen, millä tavoin Jeesuksen vertaukset pohjaavat hänen aikansa traditioihin. Kuten esim. hää- tai muihin juhlamenoihin. Jeesushan puhuu usein vertauksissaan isän(nän)  tai kuninkaan järjestämästä juhlasta, jonne tämä kutsuu vieraat. Traditioiden tunteminen (samoin kuin joskus joidenkin hepreankielisten sanojen useampien merkitysten tunteminen) saa aikaan sen, etteivät vertaukset jää jotenkin irrallisiksi, vaan ne kiinnittyvät tuon ajan elämään.
Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin sitä, millä tavoin vertaus koskee myös meitä, tämän ajan ihmisiä. Näin myös vertauksessa morsiusneidoista ja heidän lampuistaan.

Vanhan juutalaisen perinteen mukaan avioliittosopimuksen solmimisen jälkeen sulhanen palasi isänsä taloon ja alkoi rakentaa hänelle ja morsiamelleen asuinhuonetta.
Tällä välin morsian valmistautui häitä varten mm. häävaatteita ja lamppuja valmistamalla.
Morsian ei tiennyt, milloin sulhanen saapuisi häntä hakemaan, Ajankohdan määritti sulhasen isä, joka katsoi, milloin kaikki oli valmista ja sulhasen oli aika lähteä hakemaan morsiantaan.
Morsiamen tuli pitää öljylamppunsa jatkuvasti palavana, sillä joskus sulhanen saattoi saapua pimeän jo laskeuduttua.

Sulhasen saapuminen ilmoitettiin torvensoitolla ja huudolla, ja Jos hän saapui pimeään aikaan,  morsiusneidot lähtivät vastaan valaisten tietä öljylampuillaan. (vrt. alla olevan laulun ’keskiyön huuto’), Näin ollen myös morsiusneitojen tuli pitää huolta siitä, että heidän lamppunsa olivat toimintakunnossa, ts. että heillä oli tarpeeksi öljyä, niin ettei tuli sammunut.
Sulhasen saavuttua hän vei morsiamensa hääkulkueen saattamana isänsä taloon, jossa vietettiin hääjuhlaa.

Jeesus vertaa itseään sulhaseen ja hänen seuraajiaan morsiamekseen muissakin kohtaa.
Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikseivät tämän opetuslapset paastoa, Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15:)

Myös Johannes Kastaja nimitti Jeesusta sulhaseksi sanoessaan omille seuraajilleen: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.” (Joh.3:29)

Kristus  haluaa rohkaista meitä säilyttämään hengenliekkimme palavana. Erityisesti silloin, kun uskomme tuntuu hiipuvan ja lepattavan enää säästöliekillä, tärkeää on, että vaalimme sydämissämme sitä kutsua, jonka Jumala on meihin asettanut.

Luojamme kutsuu meitä yhteyteensä. Tämä yhteys on kuin öljyastia, jota viisaat morsiusneidot kantoivat mukanaan. Sen kautta näemme, mihin meidän tulee kulkea, näemme mikä on tärkeää Hänen silmissään ja millaisia ratkaisuja meidän kannattaa tehdä,
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Sitä ei voi lainata tai ostaa muilta. Se pysyy ja vahvistuu sen kautta, että annamme Hänelle aikaamme, kuuntelemme Hänen tahtoaan ja johdatustaan.

Alla oleva laulu kertoo Jeesuksen vertauksesta, kymmenestä morsiusneidoista. Laulajan nimeä  videotallenteessa ei mainita.

The Midnight Cry –  Keskiyön kutsu

Illan hiljaisuudessa. varjojen laskeutuessa pehmeänä
lamput paloivat himmeinä, niiden hehku ohjaavana kutsuna
sydämet odottivat Sulhasta, lupauksen täyttymistä,
viisi viisasta valmistautuneina öljyllä, viiden huolettoman yhä odotellessa
keskiyön huuto: Sulhanen on lähellä, kaikui kristallinkirkas ääni hiljaisuudessa
pidä lamppusi palavana, anna liekkisi loistaa kirkkaasti
sillä ovi sulkeutuu pian yön pimeydessä
viisaiden astiat ovat täydet, sydämensä vakaat ja totuudelliset
hupsut eivät ole valmiina, heidän öljynsä hetkessä haihtuva
”Antakaa meille vähän öljystänne”, anoivat huolettomien äänet
mutta viisaat pitävät huolta siitä mitä heillä on, sillä jokaisella on tarpeensa
portit singahtavat auki, ja ilo täyttää ilman
Sulhanen tervehtii uskollisiansa, Hänen rakkautensa on vertaansa vailla
mutta ulkopuolella pimeydessä kaikuu epätoivo
huomiotta jääneet varoituskutsut – Valo ei ole enää siellä
herää sielu, ole valmiina, aika lähestyy yötä
sillä Sulhanen saapuu kirkkaudessa, tulen lailla taivaasta
pidä sydämesi ja öljysi pyhä liekki vakaana sillä kun kutsu kaikuu, Hän kutsuu sinua nimeltä

Uskon perustus

9.11.2025. Näin pitkään on saatu nauttia lämpimistä säistä. Niveleni tykkäävät. Viime vuonna oli tähän aikaan lumi jo tullut maahan.  Tällä viikolla sateettomana päivänä, pelattiin lapsenlapsen kanssa sulkapalloa pihalla,

Säätilat vaihtelevat jatkuvasti, ja katsomalla taivaalle onko se kirkas vai tuleeko sieltä vettä tai lunta tiedämme, miten kannattaa varustautua ulos lähtiessä.
Tämän pyhän Efesolaiskirjeen teksti puhuu hengellisestä varustautumisesta, Jumalan taisteluvarustuksesta, joka meidän tulisi pukea päivittäin yllemme, jotta voisimme suojautua henkisiltä/hengellisiltä hyökkäyksiltä.

**********************

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.”  Jer. 3:14–15

**********************

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.
Ef. 6:10–18

Kuten psalmissa todetaan: Jumala on turvamme ja auttajamme hädän hetkellä, Kuitenkin , meidän on hyvä olla tietoisia siitä, että monenlaiset voimat ja tekijät ympäröivät meitä ja koettavat vaikuttaa elämäämme, ajatuksiimme, tunteisiimme ja toimintaamme.
Ne koettavat monin tavoin estää meitä seuraamasta Kristusta ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jumalan taisteluvarustus – Efesolaiskirje kertoo hengellisistä varustuksista, joiden avulla pystymme torjumaan ei-toivotulta suunnalta tulevat hyökkäykset , Näitä varustuksia ovat totuus, vanhurskaus (oikeamielisyys), rauhan evankeliumin julistaminen, usko, pelastus ja Jumalan sana.
Nämä voi mielessään kuvitella haarniskana ja taisteluvarustuksena, jonka pukee ylleen.
Tämä kannattaa tehdä aamuisin, ja erityisesti silloin, kun tietää haastavan tilanteen olevan edessä. (Joskus tuollaiset tilanteet voivat kuitenkin tulla yllättäen, ennalta aavistamatta.)

Moni ei usko yliluonnollisiin asioihin, joihin yllä mainitut henkivallat ja voimat, pimeyden maailman hallitsijat ja avaruuden pahat henget lukeutuvat. Raamatussa ne ovat kuitenkin yhtä todellisiesti olemassa olevia ja vaikuttavia kuin tämä fyysinen maailma, jonka voimme nähdä ja kokea fyysisin aistein.

Aika harva uskaltautuu kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan näkymättömään maailmaan kuuluvien asioiden kokemuksistaan, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi omituiseksi. . . .
Jotkut puolestaan torjuvat näkymättömän pahan olemassaolon siksi, että se tuntuu  ahdistavalta tai pelottavalta. On helpompi ajatella, että on olemassa vain hyvää.

Niissä new age ympyröissä, joissa aikoinaan pyörin, keskityttiin lähes yksinomaan hyviin ja valoisiin voimiin (energioihin) ja hyvätahtoisiin olentoihin. Pimeän läsnäolosta ei juurikaan puhuttu. Haluttiin elää jonkinlaisessa hyvyyden kuplassa, jossa pahuutta ei ole olemassa.
Vasta jälkeenpäin opin ymmärtämään, millaisessa harhassa tuossa kuplassa tuli oltua. .

Maailman Valo – Jeesus, joka tuli tuomaan todellisen Valon maan päälle, haluaa meidän erottavan valon ja pimeyden voimat ja vaikutukset toisistaan, tunnistamaan ne itsessämme ja ympäröivässä maailmassamme.
Hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” /Joh.8:12)

Katsomalla Kristukseen ja pysymällä Hänen tiellään me voimme oppia erottamaan, mikä ilmentää totuutta ja milloin on kyse valetotuuksista ja harhautuksista.
Näiden erottaminen ja tunnistaminen tulee jatkuvasti yhä tärkeämmäksi. Myös sen vuoksi, että kaiken mis- ja disinformaation lisäksi tekoäly vaikeuttaa entistä enemmän totuuden ja harhan tunnistamista. – Ja kukapa meistä haluaisi vääristelevien ja harhauttavien tahojen vaikuttavan ajatuksiimme, päätöksiimme, toimintaamme – ja uskonelämäämme.

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
Joh. 4:46–53

Tuo virkamies, joka pyysi Jeesusta parantamaan poikansa, osoitti pyynnöllään, että hän uskoi että Jeesus voisi sen tehdä. Ja hänen uskonsa palkittiin: poika parani. Tämä johti myös koko perheen ja talonväen uskomaan Jeesukseen.

Tällaista tapahtuu nykyäänkin. Jeesus parantaa, kun hänen nimessään rukoillaan. Vaikkakaan ei aina. Jumalan salaisuudeksi jää, milloin Hän parantaa tunnistettavalla tavalla. Sillä tavoin siis,  että voimme sen havaita (sillä sisäistä parantumista ei välttämättä heti huomaa).
Usein ihmisessä joka kokee tuntuvan parantumisen, tapahtuu jotain muutakin. Hän ymmärtää, kuinka Jeesus todellakin yhä on ja vaikuttaa keskellämme. Tämä vahvistaa yleensä uskonelämää aika lailla. – ja tämä muutos, joka parantumisen kokeneessa tapahtuu, vaikuttaa usein myös hänen ympärillään oleviin.

Jeesus sanoi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.”  Samaa hän voisi sanoa meidän aikamme ihmisille. Joskus huokaan, että ilmestyisitkö Jeesus meille, oikein isosti, jotta tieto siitä että todella olet laskeutuisi koko kansamme – ja muidenkin kansojen – tietoisuuteen.
Kristus kuitenkin haluaa, että me itse etsisimme Häntä ja Hänen todellisuuttaan. Etsisimme yhteyttä Häneen. Viettäisimme aikaa Hänen kanssaan, Hänen läsnäolossaan.

Kristus, vedä meitä tuntemiseesi. Vaikuta sydämiimme niin, että meissä herää kaipuu tuntea Sinut, Sinun Rakkautesi ja Henkesi parantava läsnäolo.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että tulet jokaisen luo, joka Sinua kutsuu avuksi. Tulet luokse, näet kärsivät, surulliset, ahdistuneet, pelokkaat ja sairaat. Näet mitä kukin tarvitsee. Kiitos että  kosketat, hoidat ja parannat.

Kiitos Kristus, että olet Valo koko maailmalle. Ja että Sinun Valosi loistaa ja valaisee tiemme kaiken pimeyden keskellä. 💛💛💛

Valo askeleillamme – Alla oleva Taizé -laulu on käsittääkseni nauhoitettu Ranskassa sijaitsevan Taizé – yhteisön messussa. Olen käynyt siellä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla osallistuimme poikani kanssa lauantai-illan messuun, jonka aikana kaikki saivat käteensä tuohuksen, ja laulaessamme Taizé -lauluja jokainen sai ottaa tulen tuohukseensa vieressään istuvan tuohuksesta, kunnes lopulta aluksi pimeänä ollutta kirkkosalia valaisi satojen pienten valojen valaisema valomeri. 🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️ 🕯️

Sanasi on lamppu – Taizé -laulu 

Sanasi on lamppu, valo askeleillani

Usko ja epäusko

1.11.2025. Kirkkovuosikalenteri määrittelee viime pyhän aiheen näin: ’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

**********************

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Jumala kehotti Abramia katsomaan taivaalle: niin paljon kuin hän näki tähtiä, niin paljon tulisi olemaan hänellä, iäkkäällä lapsettomalla miehellä, jälkeläisiä.
Uskomattomaltahan tuo kuulosti.  Abram kuitenkin uskoi. Tämän vuoksi hänestä tuli Abraham, jota pidetään niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islamilaisuuden kantaisänä ja esikuvana.
Ja kyllähän näissä jälkeläisiä löytyy lukuisasti, kuin tähtiä taivaalla – varsinkin kahden jälkimmäisen uskonnon piiristä.

Miten voi olla, että samasta kantaisästä voi kasvaa ja kehittyä niin vihamielisesti toisiinsa suhtautuvia kansoja? Varsinkin näistä kolmesta pienimpään on vuosisatojen ajan kohdistettu  laajamittaista vainoa, karkotuksia ja surmaamisia;  joita tuhoisimmin toisen maailmansodan aikana.

Jollei ajatella nykyistä Lähi-idän tilannetta, vaan menneitä vuosisatoja – onko tuon kaiken vihan, vainojen ja inkvisitioiden takana ollut vaikuttamassa kateus ja kauna monella tavoin yritteliästä ja lahjakasta, niin tieteen, taiteen kuin käytännön aloilla menestynyttä kansaa kohtaan?

Eräässä haastattelussa Kanadassa asuva holokaust-vanhempien lapsi sanoi, että vainot juutalaisia kohtaan ovat nykyään todellisuutta joka puolella maailmaa, ja että jos siihen ei puututa, saatetaan ajautua samanlaiseen tilanteeseen kuin 1930-luvulla Saksassa.

Pitkään Lähi-idässä jatkunut sotatila ja siihen liittyvä uutisointi ja propaganda on synnyttänyt niin voimakkaan vihan juutalaisia kohtaan ympäri maailmaa.
Itselleni on (tunne-ihmisenä ja välillä yliempaattisena) ollut varmastikin helpompaa suhtautua tilanteeseen objektiivisemmin, koska olen ollut vuoden (tai kaksiko jo?) uutislakossa.

Kun kansan johtajien poliittiset päätökset ja toiminta vaikuttavat siihen, miten tuon kansan siviiliväestöön suhtaudutaan – asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa – herää kysymys, kumpuaako tuo viha jostain ihan muusta. (Kuten omista, ihan eri tekijöistä johtuvista  turhautumisista ja pahasta olosta.)

Kristus, Sinä joka näet, kuulet ja ymmärrät meitä, auta meitä katsomaan Sinun silmin vaikeita, tuskallisiakin tilanteita. Auta meitä ymmärtämään myös niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita.  Hoida ja paranna haavoja, menneitä ja nykyisiä.
Ohjaa meitä rukoilemaan kaikkien kärsivien, pelokkaiden ja ahdistuneiden puolesta.
Auta meitä elämään ja kulkemaan Sinun tarkoittamallasi tavalla.   

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.”

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 4:16–25

Noissa Roomalaiskirjeen jakeissa on monta vahvaa kohtaa. Tällä kertaa kiinnitin huomioni erityisesti lauseeseen ’Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’.
Mietin, miten moni kärsii tänä päivänä toivottomuuden tunteesta. Joko oman tai jonkun läheisensä elämäntilanteen vuoksi, taikka haastavan maailmantilanteen vuoksi.
Mistä voisi löytää toivon, jos tai kun sitä ei ole näkyvissä? 

Mieleen nousee laulu, josta muistin vain sanat ”Toivo toivottomalle”. Olin kuullut sen laulun joskus jossain. Netistä laulu löytyi heti, ihan noilla sanoilla. Alla oleva lauluvideo kertoo, mistä toivon voi löytää silloinkin, kun toivottomuus valtaa mielen, tai ehkä koko olemuksen. 

Heprealaiskirjeen toteamus toivomisesta on minusta niin hyvä:
*Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)
(Uusi käännös on minusta laimeampi: ’Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’)

Mitä toivon kaikkein eniten? Rauhaa. Eihän sitä näy, ei Ukrainassa eikä Lähi-idässä.
Kuitenkin päätän luottaa lujasti siihen, mitä toivon. Vaikken sitä vielä näekään.

.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
Mark. 2:1–12

Tässä evankeliumikohdassa minua on aina mietityttänyt se, että kun Jeesus näki halvaantuneen miehen ystävien uskon, hän antoi synninpäästön halvaantuneelle. Tuntuu kuin tuosta kohdasta olisi jäänyt jotain puuttumaan. Halvaantuneen omasta uskosta kun ei ole mitään mainintaa.
Riittikö Jeesukselle se, että hänen ystävänsä uskoivat?

Joka tapauksessa halvaantunut mies sai syntinsä anteeksi, ja hän sai myös liikuntakykynsä takaisin. Hänessä tapahtui suuri muutos niin fyysisen, sielun kuin hengenkin tasolla. Hänellä alkoi uusi elämä. Millä tavoin hän mahtoi jatkaa siitä eteenpäin? Miten se mahtoi vaikuttaa hänen uskonelämäänsä?

Mietin, kuinka monia Jumalan tekoja olen saanut nähdä ja kokea, varsinkin uskontaipaleeni alkuvaiheissa. Mutta myös myöhemmin. Ne ovat vahvistaneet uskoani ja luottamustani siihen, kuinka Hän näkee tilanteemme ja haluaa auttaa.
Koen ne ikään kuin taivaan lahjoina, joita olen tarvinnut, jotta epäileväisessä mielessäni saattoi tapahtua muutos. Niin että saisin uuden elämän. Elämän, jonka todellisena perustana on Hänen todellisuutensa. – Kunpa muistaisin sen aina. Joka päivä. Kaikissa tilanteissa.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Paavalin kirjeen sanoista ’toivo toivottomalle’ löytyi tämä laulu. Tamperelaisten tekemä, mutta tarkoittaa tietenkin jokaista kuntaa, kylää ja kaupunkia.  💛💛💛

Tämän kaupungin Herra – T:reen helluntaisrk:laisten tekemä video 

Rakkauden kaksoiskäsky

22.10.2025. Kiinanruusuni ovat osoittaneet tänä syksynä, kuinka kiitollisia ne ovat kaikesta siitä valosta, josta ne saivat nauttia kuluneen kesän aikana. Koskaan ne eivät ole olleet niin täynnä nuppuja ja kukkia kuin tänä syksynä. Toinen niistä teki ennätyksen: samanaikaisesti 3 kukkaa ja 10 nuppua. Kukkaravinnetta olen antanut niille vain kerran, ja senkin yli vuosi sitten, eli kyllä tämä kukinta on ihan vain kesän erityisen runsaan auringonvalon aikaansaamaa. 

Jotain samaa on, kun saamme kokea Jumalan Valoa ja Rakkautta. Sillä on aivan erityinen vaikutus. Se kutsuu meistä esiin jotain sellaista, mitä itse emme voisi saada aikaan. Jotain sellaista, josta seuraa iloa niin itselle kuin toisille.
Hän ravitsee sieluamme ja sydäntämme Valollaan. Hän rakastaa meitä, jotta me voisimme rakastaa Häntä, sekä lähimmäisiämme.  💛🙏💛🙏💛

Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain. –Näin kuvaa Kirkkovuosikalenteri aihetta.

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia. Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan, ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi! Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään. Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi. Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!
Ps. 119:1–8

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin
5. Moos. 6:4–9

Miten erilainen tämä maailma olisikaan, jos osaisimme noudattaa edes jonkin verran tuota Jumalan antamaa käskyä. Jos rakastaisimme Häntä koko sydämellämme, sielullamme ja voimallamme.
Miten se vaikuttaisi päätöksiimme ja toimintaamme? Ne olisivat kaikki Jumalan rakkauden värittämiä. Näkisimme asiat niin kuin Hän näkee, sillä olisimme niin lähellä Hänen sydäntään. Kuulisimme Hänen toiveitaan ja johdatustaan, ja rakkaus Häneen saisi meidät seuraamaan niitä.

Silloin sydämessämme asuisi rauha ja rauhantahto, ja hyvyys, tahto tehdä hyvää. Ja voima toimia sen mukaisesti. Sillä jos rakastaisimme Jumalaa koko sydämestämme, oma sydämemme muuttuisi. Ja se vaikuttaisi kaikkeen ja kaikkiin.
Oi rakas Luojamme, Sinä näet, kuinka hapuilemme. Kuinka niin monet asiat kiilaavat väliin, tai annamme niiden kiilautua. Unohdamme, ja sitten taas muistamme, mikä olikaan tärkeintä!

Rakas Jumala, auta noita kaikkia isi-muotoja ja jossitteluja putoamaan pois. Vedä meitä puoleesi Rakkaudellasi. Kun olemme lähellä Sinua, Rakkautesi saa meidät rakastamaan Sinua koko sydämellämme. Silloin me todella näemme, kuulemme ja seuraamme Sinua.
Silloin hyvyys ja rauha asuu sydämissämme, ympärillämme ja  maailmassamme. – Sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.
1. Kor. 1:4–9

Miten kauniisti ja rohkaisevasti Paavali kirjoittaakaan tuossa korinttilaisille. Aivan kuin ensi kertaa olisin lukenut tuon kohdan. Nuo sanat saivat minut miettimään, millainen voima on siinä, että puhuu toiselle/toisille kauniisti. lämpimästi ja kannustavasti. Sellainen antaa voimaa ja hyvää oloa niin puhujalle kuin kuulijalle. Kumpikin osapuoli tulee siunatuksi.

Siinä on jotain samaa kuin mitä kiinanruusuissani tapahtui. Ne saivat kesän aikana kokea erityisen paljon auringon lämpöä ja valoa, ja ne ovat tänä syksynä kukoistaneet enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kunpa osaisimmekin kohdata ja kohdella lähimmäisiämme ystävällisesti, rakastavasti,  lämpimällä tavalla huomioiden. Jeesus on tässä meille tässä esimerkkinä ja apuna. Hän vuodattaa meihin Rakkauttaan, jotta osaisimme ja voisimme jakaa sitä edelleen kanssaihmisillemme.

Kristus haluaa meidän tuntevan Hänen Rakkautensa meitä kohtaan, jotta voisimme rakastaa toisiamme. Osaammeko ottaa vastaan Hänen Rakkauttaan? Muun muassa tätä olemme tulleet tänne opettelemaan. Onneksi Hän auttaa meitä, kun pyydämme.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Matt. 22:34–40

Jeesus lisää tärkeimpään käskyyn toisen, jonka hän sanoo olevan aivan yhtä tärkeä kuin ensimmäinen: Jumalan lisäksi meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Tuo ’niin kuin itseämme’ on hyvä lisäys. Kyllähän me itsellemme haluamme hyvää, mutta samalla tavoin meidän tulee haluta sitä hyvää muille.
Kun itsekkyyden tilalle tulee hyvätahtoisuus toisia kohtaan, asiat muuttuvat parempaan suuntaan.

Kun kohtaa vilpittömästi ja pyyteettömästi hyvätahtoisen ihmisen, siitä tulee hyvä ja lämmin mieli ja olo sisimpään. – Miten paljon enemmän vaikuttaakaan, kun tulemme lähemmäs Kristusta, Hänen rakkaudellista olemustaan. Se ei voi olla vaikuttamatta sydämiimme.
Miten suuri lahja onkaan, että joka päivä, yhä uudestaan, saamme tulla Hänen lähelleen, Hänen läsnäoloonsa ja vaikutuksensa ilmapiiriin. Siihen Hän meitä kutsuu, sinua ja minua.

💛💛💛💛💛💛💛

Ps. Tuon viimeisen kappaleen hyvätahtoisen ihmisen kohtaamisesta kirjoitin tähän toissailtana.  Blogin julkaisin vasta tänään, mutta eilisaamuna koiralenkillä sain ikään kuin kuittauksen kirjoittamalleni. Vastaan pyöräili nimittäin vähän Jeesuksen näköinen mies (sen näköinen/oloinen kuin nykyaikaan sijoitetuissa Jeesus-filmeissä). Ohi ajaessaan hän toivotti minulle hyvää päivää. – Hyvä mieli tuli. 🙂

Kristityn vapaus

16.10.2025. Raikas syysilma saa hengittämään syvään.  Se tuntuu siltä kuin hengittäisi sisään terveyttä. 🙂 Samalla nautin tuoksuista, joita aamukaste ja sade kutsuvat esiin puista, pensaista ja kasveista. Ruskaakin on vielä puissa. Tyynenä päivänä ilma tuntuu vielä ihonlämpöiseltä. Aikamoisen ihanaa.  

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut. Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104

Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,
sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.
Jes. 44:21–23

************************ 

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.
Gal. 5:1–6

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Luuk. 14:1–6

Jeesus laittoi taas kerran fariseukset koville. Heillä oli selkeät ohjeet siitä, mitä sapattina sai tehdä ja mitä ei. Jeesuksen kysymys kaivoon pudonneen pojan tai härän pelastamisesta sai heidät ymmälle. Säädöksissä ei todennäköisesti ollut toimintaohjeita tällaista tilannetta varten. 
Ehkä he eivät olleet koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa olisi pitänyt toimia toisin kuin aina olio totuttu toimimaan – tai olla toimimatta.
Nyt he joutuivat pohtimaan asiaa uudelta kantilta; mitä jos…

Jeesus osoitti opetuksillaan ja vertauksillaan, miten meidän on kuunneltava sydämemme ääntä. Sisimmässämme tiedämme, miten toimia, kun tulee tarve reagoida ja toimia. Myötätunto ja halu auttaa hädässä olevaa ovat seurausta Jumalan meitä kohtaan osoittavasta Rakkaudesta. Hän toivoo meidän ojentavan kätemme tarvitsevalle. Ei lakipykälien tai säädösten vuoksi, vaan siksi, että Luojamme tahto on, että olemme Hänen käsinään täällä maan päällä.

Vapaus Kristuksessa  – Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessään, että Kristus vapautti meidät vapauteen. Tuon lausetta kuulee usein siteerattavan. Mutta miten tuo Kristuksen tuoma vapaus oikeastaan merkitsee minulle/sinulle? Millä tavoin ilmennämme sitä jokapäiväisessä elämässämme?
Kun aloin tuota pohtia, huomasin olevani yhtä ymmällä kuin nuo fariseukset, jotka kuuntelivat Jeesusta.

Uskon vapaus – Onko kristityn vapaus minulle niin itsestäänselvyys, ettei sitä ole  tarvinnut sen koommin pohtia? Elämmehän maassa, jossa vallitsee uskon vapaus. Kukaan ei ulkopuolelta voi määrätä, miten tai milloin uskovana pitää toimia tai olla toimimatta. 

Rakkautena vaikuttava usko – Paavalin mukaan ulkonaisilla muotoseikoilla ei ole Kristuksen seuraajana merkitystä. Sillä on, miten me annamme Jumalan Hengen ohjata elämäämme ja toimintaamme. Hän kiteyttää asian kauniisti  toteamalla, että ’Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko’.

Kristus, auta meitä elämään Sinun antamassasi vapaudessa. Johdata meitä näkemään, mikä milloinkin on oikein ja tarpeen, ja miten Sinä haluaisit meidän toimivan niissä tilanteissa, joita elämässämme kohtaamme. Sinä et pakota meitä mihinkään, olethan antanut meille vapauden, Sinä odotat ja toivot että seuraisimme esimerkkiäsi. 
Kiitos että kuljet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi. Auta meitä olemaan Rakkautesi välikappaleita.  

💛💛💛💛💛💛💛

Jumalan sanansaattajat

8.10.2025. Kirkkovuosikalenteri toteaa enkeleistä: ’Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Tämän viikon raamatunteksteissä kuvataan enkeleitä ylistäjinä, sanansaattajina taivaan ja maan välillä, taistelijoina pahuutta vastaan sekä taivaallisen Isän luona olevina.

**********************

Ylistä Herraa  – Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni! 
Ps. 103:19–22

**********************

Jaakobin tikapuut – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” 
1. Moos. 28:10–17

Ylienkeli Mikael ja hänen enkelinsä  – Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
– Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Ilm. 12:7–12

Mikael, ylienkeli vai arkkienkeli? Kumpaakin nimitystä käytetään enkeli Mikaelista,
Entisenä new agelaisena minua puhuttelee enemmän nimitys ylienkeli. New age-piireissä  puhuttiin nimittäin paljon arkkienkeleistä ja heidän ominaisuuksistaan. Kristillisen tradition oppeja sekoitettiin ja täydennettiin omilla henk.koht. näkemyksillä. (Taitaa olla vieläkin yleistä uushenkisyydessä).

Tällaisten ’yhdistelmäoppien’ seuraaminen saattaa olla aika lailla hämmentävää ja harhaanjohtavaa. Niissä kun on usein hyödynnetty selvänäköisyyden tai mediuismin kautta haettua infoa. Ja tuolla alueella vastavoimat pääsevät niin helposti harhauttamaan.
Kuten Paavali totesi kirjeessään korinttilaisille: ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2.Kor.11:14-15))

Vaikka Ilmestyskirjassa kuvatussa taivaissa käydystä taistelusta ylienkeli Mikael enkeliarmeijansa kanssa voittikin Syyttäjän kapinaenkeleineen, henkimaailma on täynnä eksyttäjähenkiä, valkeuden enkeleiksi tai oppaiksi tekeytyviä. Siksi Jumala käsittääkseni varoittaa/kieltää meitä ihmisiä olemasta yhteydessä henkimaailmaan.
Mutta Hän on lahjoittanut meille turvallisen ’nettiyhteyden’, reitittimenään Poikansa. Hänen kauttaan ja Hänessä yhteytemme taivaallisiin on suojattu ja puhdas.

Taistelu maailmassa – ’Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa’ toteaa Kirkkovuosikalenteri. – Niin näkyvässä kuin näkymättömässä, voisi tuohon  lisätä.
Mutta Kristuksen omina tiedämme olevamme Voittajan puolella. Se on hyvä tietää ja muistaa. Hänen puoleensa voimme aina kääntyä ja pyytää johdatusta ja varjelusta.

Heidän enkelinsä taivaissa – Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” 
Matt. 18:1–6,10

Markuksen evankeliumin mukaan tuota opetuslasten kysymystä oli edeltänyt heidän väittelynsä siitä, kuka heistä oli suurin. Kun Jeesus kysyi, mistä he olivat matkalla keskustelleet, he vaikenivat noloina.
Mutta nyt Jeesus laittoi heidät ruotuun ja käänsi heidän ajattelunsa ympäri. Oman kunnian etsimisen ja kaipaamisen sijaan kyse onkin siitä, kuka osaa nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
Jeesus ei kuvaile lasta ja hänen ominaisuuksiaan sen kummemmin, vaikka itselle tulee kyllä moniakin mieleen, sellaisia, jotka me aikuisiksi kasvaessamme usein kadotamme.
Mutta Jeesus sanoo lapsista puhuessaan heitä niiksi vähäisiksi (engl. käännöksessä ’these little ones) jotka uskovat häneen.
Usko häneen on olennaisinta ja tärkeintä. Sen kautta syntyy, kasvaa, vahvistuu ja säilyy yhteys taivaisiin, puhtaana ja kirkkaana. 

Kristus, anna meille lapsen kaltainen usko. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuutta. Anna meille puhdas sydän. Varjele meitä itsekkyydeltä, ylpeydeltä ja kateudelta. Varjele kaikelta pahalta, kaikelta sellaiselta, mikä estää meitä näkemästä Sinun totuuttasi ja toimimasta niin kuin toivot meidän toimivan. Kiitos että johdatat meitä ja kuljet kanssamme.

💛💛💛💛💛💛

Jumalan huolenpito

2,10.2025. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta, kirjoittaa Kirkkovuosikalenteri, ja jatkaa: Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

**********************

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! 
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
Ps. 86:1, 3–7

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.
Ps. 127:1–2

Psalmin kirjoittaja kuvaa tuossa aika vahvasti, miten perustavanlaatuisen tärkeää on Jumalaan luottaminen. Ehkä hän oli kokenut sen omassa elämässään tai nähnyt ympärillään.
Vaikka eihän se aina niin helppoa ole, luottaminen. Tiedän kuitenkin, että sitä juuri Hän toivoo ja odottaa meiltä.

Erään kerran, vuosia sitten, Taivaan Isä sanoi haluavansa opettaa minua luottamaan Häneen. Kyseessä oli matka Afrikkaan. Se on vähän pitempi tarina, kerron sen varmaan joku kerta. Mutta tuon matkan aikana opin ennen kaikkea huomaamaan, miten vaikea minun oli luottaa Häneen tilanteissa, jotka tuntuivat mahdottomilta.  Ja kuitenkin Hän osoitti, kuinka Hän voi ohjata mahdottomiltakin tuntuvat asiat niin että niistä selvitään. 

💛💛💛💛💛💛💛

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
Gal. 6:2–10

Tuttu sanonta tuo: ’Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää’. Samaa kuvastaa sanonta ’Saat sitä, mitä annat’.
Itsekäs ihminen ajattelee ja näkee kaiken omista tarpeistaan käsin ja toimii sen mukaisesti. Mistä ja miten voisi hyötyä ja saada jotain (mitä milloinkin) itselleen? Hän ei juurikaan mieti toista osapuolta, ja millainen vaikutus omien tarpeitten tyydyttämisellä on toiseen tai toisiin.
Tällainen ihminen on ikään kuin aina jotain vailla ja koettaa täyttää tuota tyhjää tilaansa milloin mitenkin.

Epäitsekäs puolestaan huomioi myös toisten tarpeet ja toimii sen mukaisesti. Paavali toteaa kirjeessään galatalaisille, että meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää toisille. Kehotus on aivan yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä..
Tätä armon vuotta 2025 on vielä 3 kuukautta jäljellä. Miten paljon näihin kuukausiin mahtuukaan mahdollisuuksia tehdä hyvää toisille – tai kaikille, kuten Paavali kehottaa. 💛💛💛

Rakas Luojamme, Sinä joka pidät meistä niin hyvää huolta, ohjaa, vahvista ja auta meitä olemaan apureitasi, huomioimaan lähimmäisiämme, näkemään ja kuulemaan heitä ja heidän tarpeitaan, ojentamaan kätemme, olemaan läsnä heille, kun he sitä tarvitsevat. 💛💛💛

Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Matt. 6:25–34

Jeesuksen kehotus olla huolehtimatta voi tuntua vaikealta varsinkin silloin, jos on ajautunut johonkin erityiseen vaikeaan ahdinkoon, oli kyse sitten terveydentilan heikkenemisestä, työttömyydestä, tiukasta taloudellisesta tilanteesta, ihmissuhdeongelmasta tai jostain muusta elämää varjostavasta asiasta. 

Vapahtajamme kutsuu meitä kuitenkin luottamaan Häneen, jonka hyvissä käsissä elämämme loppujen lopuksi kuitenkin on. Onneksi saamme jatkuvasti harjoitella sitä. Että kannamme itsemme ja elämäntilanteemme Hänelle. Vaikka Luojamme tietää ja tuntee huolenaiheemme, on iso ero siinä, koetammeko vain sinnitellä ja keksiä itseksemme ratkaisuja, vai käännymmekö Hänen puoleensa, jolle kaikki on mahdollista.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Alla oleva video ei kerro laulun esittäjän nimeä, mutta otsikko kehottaa meitä olemaan huolehtimatta. Ja että antaisimme ylistyksen hoitaa ja kohottaa sieluamme.  

DO NOT WORRY – worship song

Kun maailma tuntuu sulkeutuvan ja pelko kuiskii sisimmässäsi 
nosta katseesi ja näe Hänet, joka kannattelee maailmaa ja nosevaa aurinkoa
Hän sanoi: älä kanna huolta lapseni, älä pelkää, olen aina kanssasi, olen aina lähellä
älä murehdi mistään, anna kaikki Hänelle
rauha joka ylittää ymmärryksen varjelee sydämesi ja mielesi
löydät voiman Kristuksessa Jeesuksessa
kun sydämesi tuntuu heikolta ja sielusi etsii helpotusta
luota Jumalaan, Hän antaa sen sinulle
Hänen Rakkautensa ei koskaan väisty viereltäsi
ole hiljaa ja tiedä että Hän on Jumala
Hänen lupauksensa ovat tosia
heitä murheesi Herralle, Hän kantaa sinut niiden läpi
älä murehdi, älä pelkää, Hän on kanssasi, Hän on lähellä

Kiitollisuus

25.9.2025. On iso ero siinä, aloitanko päivän ajatellen niitä näitä, vai aloitanko sen kiittäen. Kun aamun ensiajatukset suuntautuvat kiitosten kera Jumalalle, on kuin ympärille ja sisimpään laskeutuisi lempeä läsnäolo. Paras tapa aloittaa päivä, ajattelen silloin.
Pitkin päivää tulee mieleen asioita, joista haluan kiittää Luojaa. Tänään olen kiittänyt mm. raikkaan kuulaasta syyspäivästä ja sinisestä taivaasta sekä läheisten kanssa vietetyistä hetkistä.
Mitä enemmän vaalin kiitollista mieltä/olotilaa, sitä omimmalta se tuntuu ja sitä helpompaa siinä on pysyä.  

🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌 

’Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä’ todetaan kirkkovuosikalenterissa.
’Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi. 
Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. 
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9

Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”
Jes. 38:16–20

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ef. 5:15–20

Jotkut näiden Efesolaiskirjeen jakeista puhuttelevat minua erityisesti. Kuten: Käyttäkää oikein joka hetki. Miten monta hetkeä päivässä tuleekaan kulutettua ajattelematta niitä sen enempää. Illalla sitten tulee joskus miettineeksi, tuliko tänään tehtyä jotain merkityksellistä. Mutta että joka hetki tulisi käyttää oikein… – siinäpä haastetta.

Ja tämä: antakaa Hengen täyttää itsenne. Kun laulaa Jumalalle ylistystä ja kääntää huomionsa täysin Häneen, voi kokea, kuinka Pyhä Henki tulee ja haluaa täyttää niin ylistäjät kuin heitä ympäröivän ilmapiirin. Jumalan ylistäminen ja palvonta avaa sydämet kokemaan Hänen pyhän läsnäolonsa.

Kehotus ’kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa’ voi tuntua vaikealta silloin, kun on oikein haastava elämäntilanne. Siinä piilee kuitenkin jokin merkillinen salaisuus. Kiitollisuuden voima on  niin ihmeellinen.

Ystävältä sain noin 20 v. sitten lainaksi Merlin Carothers’in kirjoittaman pienen Kiitoskirjat –teoksen. Siinä on yhteispainoksena kaksi hänen kirjaansa: ’Kiitä sittenkin’ ja ’Kiitoksen voima’.
Merlin Carothers kaipasi nuorena seikkailuja, mutta koki 2. maailmansodan melskeissä sisäisen muutoksen, opiskeli papiksi ja toimi armeijassa sotilaiden sielunhoitajana. Samalla hän oppi ylistämään ja kiittämään Jumalaa joka tilanteessa, myös vaikeuksien ja ahdistuksen aikoina.  

Hankin kyseisen kirjan antikvariaatista, mutta lainasin sen sitten jollekin, enkä enää muista paljoakaan sen sisällöstä. Sen muistan kuitenkin, että se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Kirjaa googlatessa selvisi että siitä on otettu uusia painoksia, ja on nyt siis taas saatavilla.  

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Luuk. 17:11–19

Vaikka muistin tästä Luukkaan evankeliumin kuvauksesta, että Jeesus paransi kaikki nuo 10 spitaalista, jotka pyysivät häneltä apua, ja että vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantumisensa, niin nyt huomioni kiinnittyi erityisesti Jeesuksen kysymyksessä ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” siihen, että tuo yksi kiittämään tullut oli toisinuskova muukalainen, samarialainen.   

Samarialaisten uskonto, vaikkakin pohjautuu Tooraan, poikkeaa juutalaisuudesta, ja sen vuoksi juutalaiset ja samarialaiset suhtautuivat toisiinsa kartellen.
Tämä ei kuitenkaan estänyt tuota spitaalista parantunutta miestä tulemaan takaisin Jeesuksen luo ja kiittämään häntä tämän jalkojensa juureen heittäytyen.   

Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” – Mies ei siis ollut ainoastaan parantunut fyysisestä sairaudestaan, vaan hänessä oli tapahtunut myös sisäinen käänteentekevä muutos.
Jeesus ei pyytänyt häntä seuraamaan itseään, vaan ’menemään’. Ehkäpä olikin tarkoitus, että mies menisi kertomaan toisille samarialaisille, mitä tämä juutalainen Jeesus oli tehnyt.

Kuten samarialainen nainen, jonka Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla, teki. Nainen riensi kertomaan kotikylänsä asukkaille Jeesuksesta, ja sanoi heille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”
Kuunneltuaan Jeesuksen puhuvan samarialaiset sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”  (Joh.4. luvusta)

Miten paljon useimmin olenkaan kiittänyt Jumalaa tervehtymisestä ja parantumisesta kuin siitä, että Jeesus on kutsunut minut omalle tielleen – vaikka tuo jälkimmäinen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Monesti olen saanut kokea Jumalan parantavan voiman, joko omalla tai jonkun toisen kohdalla,  josta olen todella kiitollinen. Mutta sittenkin paljon merkittävämpää on se, että olen saanut kohdata maailman Pelastajan ja lähteä seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä, Hänen kanssaan, tässä ajassa ja tulevassa.   

Mietin, miten voimakkaasti useat toisuskoiset tai ei-uskovat reagoivat siihen, kun Jeesus ilmestyy heille heidän etsiessään Jumalan totuutta tai rukoillessaan Jumalalta apua  epätoivoiseen elämäntilanteeseensa. Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä heille näyssä tai unessa, heissä on usein tapahtunut jokin ratkaisevaa laatua oleva muutos. Pelko, ahdistus tai tuska on poistunut, ja tilalle on tullut syvä sisäinen rauha. 

Nämä uskonmuukalaiset ovat ymmärtäneet, että tässä on se totuus, jonka Jumala halusi heidän näkevän ja ymmärtävän. Kokemus on usein ollut niin voimakas, että se on kertaheitolla muuttanut heidän elämänsä ja uskomusjärjestelmänsä, ja heistä on tullut kristittyjä, Kristuksen seuraajia, taivaankansalaisia, jotka kiitollisina Jumalalle haluavat kertoa siitä myös muille.
– Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu paljon muualla maailmassa, mutta myös täällä Suomessa.  

Ylösnoussut Jeesus Kristus, muistuta meitä kiittämisen tärkeydestä aina, kun itse unohdamme. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta voimme kiittää Jumalaa. Opeta meille, miten voimme olla kiitollisia kaikesta, niistä vaikeistakin asioista, joita väistämättä tulee eteemme.

Kiitollisen mielen ja sydämen vaaliminen ei aina ole helppoa, varsinkaan silloin kun elämä oikein koettelee. Auta Sinä meitä. Sinun myötätuntosi meitä kohtaan on niin suuri. Sinä ymmärrät meitä, sillä Sinä olet itse läpikäynyt suunnattoman tuskan ja kärsimyksen.

Anna meille sydän, joka ylistää ja kiittää – sittenkin, kuten Merlin Carothers kirjassaan neuvoo.
Kiitos, että Sinä olet kanssamme! Jo siinä on kiitosaihetta, joka päivälle!    

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Lähimmäinen

18.9.2025. Oi miten suloisenlämpimistä syysaamuista, -päivistä ja -illoista ollaankaan saatu nauttia. Ja tänään lisäksi sinitaivaasta ja auringonpaisteesta! 🌞
Mieli ja kroppa koettaa kerätä tätä kaikkea muistivarastoon siinä toivossa, että voisi sitten sieltä hakea lämpöä päivien viiletessä ja lyhetessä…  😉

Kirkkovuosikalenteri kuvaa pyhän aihetta näin: ’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Erityisesti nuo kaksi ensimmäistä lausetta kuvaavat sitä uskoa, joka rakkaalla mummullani oli.
Hänen kauttaan sain nuorena paljon eväitä omalle etsijän polulleni, erityisesti kirjallisuuden kautta. Vaikka hänen Raamattunsa oli puhki luettu, hän ei juurikaan puhunut omasta uskostaan.
Mummuni seurasi elämänsä loppuun saakka erittäin aktiivisesti kulttuuria, politiikkaa ja maailmantapahtumia, mutta usein hän totesi, että Vuorisaarnasta löytyy kaikkein tärkein.     

Henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan en muista puhuneeni mummuni kanssa. En tiedä miksi, olimmehan niin läheiset ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta taivaan alla.
Jostain syystä käännyin kuitenkin suoraan Jumalan puoleen selvittääkseni, onko Hän todella olemassa, ja jos on, niin millainen Hän on. 

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkautta ja hyvyyttä – Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:6–8

Jumala on rakkaus – Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
1. Joh. 4:7–12

Nuorena teininä kysyin ystäviltäni mitä he ajattelivat Jumalasta. Eivät he oikein osanneet sanoa. Eräs kertoi mitä hänen vanhempansa uskoivat: että Jumala on kaikessa.
Itse pohdin asiaa aika ajoin kovastikin. Joskus kun oli vaikeaa, kirjoitin rukouksen Jumalalle päiväkirjaani. Mutta koska en kokenut saavani vastauksia rukouksiini, päättelin että jos Jumala on olemassa, ei Hän ainakaan minun tilannettani näe. Ja jos onkin olemassa, ei Hän ihmisten kanssa kommunikoi, on vain jossain ylhäällä taivaissa ja katsoo luomakuntaansa korkeuksista yleisluontoisesti, fokusoimatta huomiotaan yksittäisiin ihmisiin.

Lähimmät ihmiseni, äitini ja isoveljeni, olivat kuolleet joitakin vuosia aiemmin, ja asuin teinivuodet isäni ja äitipuoleni kanssa. Suhteeni jälkimmäiseen oli haasteellinen, ja isovanhempieni järven rannalla sijainnut lomapaikka oli ihana keidas, jossa sain kokea lämpöä rakkautta. 
Kesäisin menin usein yöllä soutelemaan järvelle. Soudin keskelle järveä ja nostin airot ylös.  Kaikki oli hiljaista ja vaalea yötaivas kuvastui peilityynen veden pintaan, niin että näytti ja tuntui kuin olisin ollut painottomassa tilassa keskellä kaikkeutta. Se oli hyvä tunne. 

Erään kerran lähdin soutamaan päättäväisin mielin. Tarve saada tietää onko Jumala olemassa oli tavattoman vahva. Istuin veneessä peilityynen järven keskellä, avaruus ylläni ja allani. Katselin taivasta. Minun oli saatava jokin vastaus epätietoisuuteeni.
Katselin taivaalle ja esitin kysymykseni mielessäni hiljaisesti, mutta vastausta vaatien: ”Jumala, oletko Sinä todella olemassa? Ja jos olet, millainen Sinä olet?”

Täydellinen hiljaisuus ylläni, ympärilläni ja allani jatkui – en tiedä kuinka kauan.  Sitten yhtäkkiä koko olemukseni täytti kolme sanaa: ”Jumala on rakkaus”. – Nuo sanat eivät tulleet vain sanoina aivoihini, vaan ne värähtelivät koko kehossani – ja kuten minusta tuntui, ne myöskin ympäröivät minut. Sitä on vaikea kuvailla. Joka tapauksessa ne lausuttiin sellaisella intensiteetillä ja niin vakuuttavasti, etten voinut epäillä, etteivätkö ne olisi totta.

Kysymykseeni vastattiin tällä tavoin, ja totesin, että nyt siis tiedän, että Jumala on Rakkaus.
En saanut selvyyttä siitä, mistä ja miten tuo vastaus tuli. Ajattelin, että tähän minun on tyytyminen, mitä Jumala-suhteeseen tulee. Kokemus oli kuitenkin niin vahva ja vaikuttava, etten kertonut siitä ystävilleni. Halusin varjella sitä, niin ettei kukaan pääsisi pilaamaan sitä millään  epäuskoisella tai väheksyvällä kommentilla. 

Tuo nuorena kuulemani/saamani määritelmä Jumalasta (jonka monta vuosikymmentä myöhemmin löysin ilokseni myös yllä olevasta Johanneksen kirjeen kohdasta!) jätti minut kuitenkin käsitykseen, että Jumala on jossain korkeuksissa, saavuttamattomissa, eikä Häneen voi olla henkilökohtaisessa suhteessa.
Hymyilyttää ajatellessani, että Hän tiesi jo tuolloin, milloin kutsuisi minut yhteyteensä. Hän vain antoi minun ensin koluta monet etsijänpolut. – Toiveeni on, että mahdollisimman moni voisi löytää läheisen ja rakastavan suhteen Luojaansa.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Luuk. 10:25–37

Tuo lainopettaja, joka lähestyi Jeesusta kysymyksellään, tunsi luonnollisesti tärkeimmän käskyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jumalan olemassaolo oli lainopettajalle itsestään selvä asia, ehkä jopa elämänsä tärkein asia. Mutta entä lähimmäiset, ihmiset jotka elivät hänen ympärillään? Ketkä heistä kuuluivat lähimmäisiin, joita tuli rakastaa?

Jeesus ei tyytynyt vastaamaan yhdellä sanalla: ’kaikki’. Sillä yksi sana unohtuu helposti. Mutta tarinat jäävät mieleen. Tuo vertaus laupiaasta samarialaisesta jäi varmasti kaihertamaan lainopettajan mieltä pitkäksi aikaa. Varsinkin kun ohikulkijat olivat siinä pappi ja leeviläinen, ja se joka auttoi, oli toisuskoinen, samarialainen.
Vertaus antoi varmaan ajattelemisen aihetta myös kaikille muille, jotka olivat siinä kuuntelemassa.
Ja kyllähän se puhuttelee meitä nykyajan ihmisiäkin yhtälailla. 

Joka päivä teemme valintoja. Jokainen päivä tarjoaa meille mahdollisuuden joko kulkea vain välinpitämättömästi ohi taikka huomioida toinen. Kohdata toinen hymyn kera, pysähtyä, antaa aikaamme, kuunnella, ojentaa auttava käsi. Osoittaa lähimmäisillemme – tavalla tai toisella – ystävällisyyttä ja välittämistä.

Jumala, joka olet Rakkaus, auta meitä ymmärtämään, kuinka paljon meistä välität ja kuinka paljon meitä rakastat! Auta meitä avaamaan sydämemme rakkaudellesi, jotta osaisimme jakaa sitä edelleen läheisillemme ja kaikille, joita kohtaamme.
Vaikuta meissä niin että osaisimme suhtautua kanssaihmisiimme ja toimia heitä kohtaan Sinun haluamallasi tavalla. – Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus, parantajamme

8.9.2025. Loppukesästä istuimme läheisteni kanssa paikassa, jonka kukkapenkissä kasvoi syysleimuja. Nokkosperhonenkin lehahti nauttimaan niistä. Mieleen muistui rakkaan mummuni puutarha, jossa kasvoi syysleimuja, Pidin aivan erityisesti niiden tuoksusta.

Jokin aika sitten ystäväni toi omasta puutarhastaan ihanan syysleimukimpun. Lapsuudesta tuttu tuoksu tulvahti aisteihini. Eilen vein jo terälehtiä karistavat kukat ulos, mutta jätin ne vielä ulko-oven viereen, jotta ohi mennessäni vielä voisin tuntea tuon tuoksun, joka vie minut oitis  mummuni ja muppani kesäpaikkaan, lapsuuteni paratiisiin.
Miten vahva vaikutus voikaan jollain tietyllä tuoksulla olla.  🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺

Taivaallinen tuoksu – On myös tuoksua, jonka lähdettä ei voi nähdä maallisin silmin.
Paavali kirjoittaa 2. kirjeessään korinttolaisille Kristuksen tuntemisen tuoksusta. Se on kaikkein kallisarvoisin tuoksu, sillä se kertoo Hänen läsnäolostaan. – Ja onko parempaa olotilaa kuin olla Hänen vaikutuspiirissään?
Jumalan läsnäolo ja kosketus on sielun syvin ja todellisin kaipuu.

🦋🦋🦋🦋🦋🦋🦋

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.’

Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Nuo psalmin sanat ”Sinä teit minut terveeksi” tuovat mieleen niitä kertoja, jolloin Jumala on parantanut vaivojani, kun olen (psalmin sanoin) huutanut Häntä avuksi (= rukoillut) ja kun puolestani on rukoiltu. Joskus on lääkärikin kummastellut parantumista sairaudesta, joka ei yleensä parane ilman lääketieteellistä hoitoa. Niin paljosta saan kiittää Parantajaamme.

Jeesus on todella Parantajamme. Sen ovat kokeneet lukemattomat ihmiset joka puolella maailmaa, niin omalla kohdallaan kuin toisten puolesta, rukoiltuaan Jeesuksen nimessä,
Aina parantumista ei kuitenkaan tapahdu, ja usein tarvitaan myös lääketieteen keinoja.
Näin omalla kohdallanikin. Vaikka koinkin, että Jumala hoiti polveni graavia nivelrikkoa monta vuosikymmentä ja vaikka vaikka viime vuonna rukoilin oikein kovasti ihmeparantumista, jottei tarvitsisi mennä leikkaukseen, niin kyllä se tekonivel lopulta piti ottaa.
(Mutta onhan kyllä nyt niin ihanaa, kun voi kävellä kivuttomasti.)    

**********************

Se, miksi joku ei parane vaikka omaisi kuinka vahvan uskon tahansa ja vaikka kuinka monet rukoilisivat hänen puolestaan, on Jumalan salattua mysteeriä, jota me ihmiset emme voi ymmärtää.
Esimerkiksi vahva uskon mies, pastori ja poliitikko Antero ’Mooses’ Laukkanen, josta pidettiin ja jota arvostettiin yli kirkkokuntien ja puolueiden rajojen. Hyväntuulinen, positiivinen siltojenrakentaja ja köyhien puolestapuhuja. Hän sairastui ALS:iin, ja uskoi loppuun saakka, että Jumala voisi hänet parantaa, jos se olisi Hänen suunnitelmissaan.

Hän ei kuitenkaan parantunut, vaikka lukemattomat ihmiset rukoilivat hänen puolestaan. Minäkin rukoilin oikein kovasti, koska ajattelin, että hänellä olisi vielä niin paljon annettavaa Jumalan valtakunnan työssä, ja ajattelin myös miten vahva todistus Jumalan parantavasta voimasta hänen parantumisensa olisi ollut kaikille.
Mutta hänen parantumisensa ei kuitenkaan kuulunut Jumalan suunnitelmiin.   

Haaveena Antero Laukkasella oli lähteä yhdessä vaimonsa kanssa Kiinaan lähetystyöhän eduskuntatyönsä päätyttyä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Jumala kutsui hänet taivaan kotiin.
Hän puhui avoimesti syvän pettymyksen ja surun tunteistaan, kun parantumista ei tapahtunutkaan. Uskon että hän halusi antaa esimerkin muille siitä, että Jumalalle voi ja saa ilmaista kaikki tunteensa, Hän kyllä kestää ne.
Ja että kaikki loppujen lopuksi on Hänen käsissään.

Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”
2. Moos. 4:10–12

***********************

Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2. Kor. 3:4–6

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”
Mark. 7:31–37

Jeesus parantaa ihmisiä tänäkin päivänä Henkensä kautta kuuroja, sokeita, halvaantuneita, eri taudeista kärsiviä. Mietin, miten paljon enemmän parantumisia saisimmekaan nähdä, jos sellaisetkin ihmiset uskoisivat tämän, joiden on vaikea uskoa mihinkään nk. yliluonnolliseen.

Mietinmyös, miten monenlaisten hoitomuotojen vaikutuksiin uskotaan mieluummin kuin siihen, että Jumalan Poika voi ja haluaa auttaa ja parantaa Pyhän Henkensä kautta tänä päivänä ihmisiä, kuten Hän teki 2000 v. sitten. Jos joku olisi kertonut minulle siitä 1990-luvulla, olisin todennäköisesti jättänyt monenlaiset new age -kurssit ja -opinnot väliin ja halunnut niiden sijaan oppia tuntemaan tämän puhtaimman ja vahvimman parannusmuodon – rukouksen.     

Sekin ihmetyttää ja surettaakin minua, että jopa monet papit ovat kertoneet, etteivät usko evankeliumien kuvaamiin ihmeparantumisiin ja muihin Jeesuksen tekemiin ihmeisiin.
Kunpa heillä olisi tilaisuus matkata esim. Afrikkaan ja nähdä omin silmin, kuinka ihmiset paranevat, kun heidän puolestaan rukoillaan Jeesuksen nimessä. Silloin ’Effata’, heidän silmänsä aukenisivat näkemään Jumalan todellisuutta, ja koko heidän maailmankuvansa voisi muuttua. 

Vaikka kyllä niitä parantumisia täällä kotomaassammekin tapahtuu. Kunhan vain osuu sopivasti paikalle, ja saa vielä jälkeenpäin lääkärilausunnon todisteen, että parantuminen todella on tapahtunut, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä, niin epäilijät ja epäuskoisetkin voisivat päästä osalliseksi Jumalan ihmeellisen parantavan voiman todellisuudesta. .  

Raamatussa on varmastikin mainittu vain murto-osa niistä parantumisista, joita ihmiset kokivat Galileassa ja juudeassa kohdattuaan Jeesuksen ja pyydettyään häneltä apua vaivoihinsa. 
ja aina he eivät edes itse pyytäneet Jeesukselta parantumista. Yllä olevassa evankeliumitekstissäkin toiset toivat kuuron miehen Jeesuksen luo. Hän ei itse osannut puhua kunnolla, joten toiset pyysivät Jeesusta parantamaan hänet. Ja hän sai sekä kuulon että puhekyvyn. 

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet tilanteemme, sairautemme, kärsimyksemme ja vaivamme. Ja Sinä haluat auttaa, vahvistaa ja parantaa meitä kokonaisvaltaisesti, aivan kuten 2000 vuotta sitten. 
Auta meitä uskoen ja kiitollisina ottamaan vastaan kaikki se, mitä Sinä haluat meille antaa ja mitä haluat meissä ja kauttamme tehdä. Auta meitä näkemään, miten voimme elää Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Kiitos Pyhästä Hengestäsi. Kiitos huolenpidostasi, rakkaudestasi ja johdatuksestasi.  💛💛💛 

Huom. ääniherkät: alla olevan lauluvideon volyymi kannattaa säätää pienemmälle heti alkuun. 🙂  

Heal Me – Aaron Jeoffrey 

’On taas ’mukava tavata sinut’ -sunnuntai, oi, tuskin kuulen sanojen vierivän kieleltäni
etsiessäni itsestäni merkkejä jostakin kauan sitten olleesta
Oi, takeltelen jakeessa, joka sanoo ’Sinä rakastat minua’
äänien kaikuessa ajatukseni ajautuvat muualle ja suljen silmäni häveten sitä, etten tunne mitään
ja rukoilen: paranna minut
paranna nämä silmät, paranna tämä sydän, paranna mieleni, hengitä elämän henkesi minuun
paranna minut, herätä sieluni tästä unesta
anna minulle takaisin iloni siitä, kun ensimmäisen kerran uskoin
oi, kadotan itseni taas tänäkin päivänä välinpitämättömyyteen
silmäni suuntatuessa kaikkeen muuhun paitsi Sinuun
minulla ei ole voimaa voittaa tätä etäisyyttä, mutta Sinulla on
paranna minut
en halua tuhlata enää hetkeäkään siihen että pitäisin Rakkauttasi itsestäänselvyytenä
haluan vain tuntea Pyhän Henkesi laskeutuvan ylleni’