Kasteen lahja

11.1,2026. Tämänaamuinen lahja kiinanruusulta: nuppu puhkesi kukkaan.

.

Miten paljon pieniä kiitoksenaiheita voimmekaan löytää päivittäin. Tänään kiitin siitä, että ulkona oli vähän lämpimämpää.
On kuin kroppani kylmyydensietokyky heikkenisi vuosi vuodelta.

Sydäntä kouraisee ajatellessani ukrainalaisia, jotka kamppailevat kylmyyttä vastaan, kun maan sähköverkkoja on pommitettu hajalle. Niistä osaa ei saada toimimaan koko talvena. Ja yölämpötila laskee siellä tälläkin viikolla – 18 asteeseen.

Monet avustusjärjestöt auttavat ja tukevat sodan uhreja. Itse vakuutuin UKRAINANHÄTÄ.FI – järjestön toiminnasta nähdessäni videon, jossa sen toiminnanjohtaja Hannu Haukka seisoo Ukrainassa rakennettujen satojen kamiinoiden keskellä. Järjestö on jo lahjoittanut tuhansia kamiinoja koteihin, joiden lämmitysjärjestelmä on tuhoutunut. Kamiinat tuovat lämpöä asuntoihin ja niiden avulla voi lämmittää vettä ja valmistaa ruokaa. – Tälle järjestölle annettu lahja menee varmasti perille ja suureen tarpeeseen.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Tämän pyhän UT;n tekstit käsittelevät Jeesuksen kastetta sekä kasteen merkitystä kristityn elämässä. – Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme! Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni. Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.’ Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi. Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta. Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.”
Ps. 89:19–22, 27–30

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.
Jes. 61:1–3

Ollessaan käymässä Nasaretissa, kaupungissa jossa hän oli viettänyt lapsuuttaan ja kasvanut aikuisikään, hän meni sapattina synagogaan. Hänen noustessa lukemaan hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirjakäärö, Jeesus etsi siitä tuon yllä olevan kohdan ja luki sen. Sitten hän istuutui, ja sanoi;
”Tänään, teidän kuultenne, tämä kirjoitus on käynyt toteen.” (Luuk.4:21)

Ensin kaikki paikalla olijat tulivat kosketetuiksi (Hengen vaikutuksesta, ajattelen) ja ihmettelivät Jeesuksen sanoja. Sitten he alkoivat järkeillä: ei, mutta tuohan on puuseppä Joosefin poika! Miten hän voi tuollaista väittää! Jeesus näki heissä nousevan torjunnan ja totesi:
”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.”(Luuk.4:24)

Kun Jeesus vielä kertoi pari esimerkkiä entisaikojen arvostetuista profeetoista Eliasta ja Elisasta, kaupunkilaiset raivostuivat siinä määrin, että ajoivat hänet ulos ja halusivat syöstä hänet alas jyrkänteeltä, mutta Jeesus käveli väkijoukon läpi ja jatkoi matkaansa.

Eikö olekin merkillistä, että vaikka tuosta tapahtumasta on kulunut jo 2000 vuotta, niin yhä vain Jeesus saa aikaan yhtä vahvoja reaktioita joko puolesta tai vastaan?
Lukemattomat ihmiset tulevat syvästi kosketetuksi lukiessaan tai kuullessaan hänestä ja hänen opetuksistaan, taikka kohdatessaan hänet ilmestyksessä. – Toisaalta monet reagoivat häneen voimakkaan torjuvasti.

Harva suhtautuu Jeesukseen neutraalisti. Jotkut kavahtavat jo pelkästään Jeesuksen nimen kuullessaan. Tämän sain kokea useamman kerran new age- aikoinani, kun pidin jotain kurssia tai luentoa. Mutta kun voimakkaasti reagoineet henkilöt pääsivät käsittelemään (usein kahdenkeskisessä keskustelussa) syytä reaktioonsa, heidän suhtautumisensa usein muuttui, ja vastustus suli pois.

Joitakin vuosia sitten näytti trendinä olevan Buddha-patsaiden käyttö sisustuselementtinä niin näyteikkunoissa kuin kodeissa. Enpä nähnyt tai kuullut missään torjuvaa reagointia tuohon ilmiöön.
Onko niin, että muiden uskontojen profeettoja ja symboleja pidetään jotenkin ”vaarattomampina” kuin kristinuskon; sellaisina, joita voi pitää  vaikka trendikkäinä?

Kristuksen seuraaminen ei missään vaiheessa ole ollut jokin ohimenevä trendi. Hänen seuraajajoukkonsa kasvaa ja laajenee aina vain, ympäri maapalloa; sellaisissakin maissa, joissa sitä voi pitää melkoisena ihmeenä (esim. nykyisessä Iranissa).
Henkensäkin uhalla ihmiset haluavat seurata Kristusta ja Hänen viitoittamaansa tietä. Tämä ei ole heille mikään keveä päähänpisto, vaan rohkea, heidän elämänsä täysin muuttava ja mullistava valinta.

Näyttää siltä, että myös meidän maassamme on käynnissä muutosprosessi. Ehkäpä juuri lisääntynyt kristinuskosta luopuminen sekä  sen vastustus on saanut aikaan vastareaktion. Tätä nähdään erityisesti nuorten parissa: yhä useampi totuuden etsijä löytää ja on löytänyt Kristuksen elämänsä johtotähdeksi ja alkanut kulkea Hänen osoittamaansa tietä.

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.

Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
– Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois.
Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan.
Ap. t. 8:26–40

Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen tulevan häntä kohti ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on minua suurempi, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minä en tuntenut häntä, mutta että hän tulisi julki Israelille, minä tulin kastamaan vedellä.” 
Johannes todisti: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päälleen. Minä en tuntenut häntä, mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen nähnyt tämän miehen ja todistan, että tämä mies on Jumalan valittu.”
Joh. 1;29-34

Jumalan Henki vaikutti Johannes Kastajan elämässä jo ennen hänen syntymäänsä. Ja hänen vartuttuaan Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, mikä hänen tehtävänsä tuli olemaan, ja johdatti hänet Jordan-joelle, jossa hän kastoi ihmisiä parannukseen. 

Kun Jeesus tuli joelle Johanneksen kastettavaksi, Pyhä Henki osoitti Johannekselle, että Jeesus oli se, jonka hän oli tiennyt tulevaksi. Ja josta hän oli sanonut:  ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne. hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” (Joh.1:26-27)

Johannes näki Hengen laskeutuvan Jeesuksen ylle kyyhkysen muodossa. Ja hän tiesi, että tässä oli nyt se mies, josta hän oli saanut ilmoituksen. Hän kastoi ihmisiä vedellä, mutta tämä, jonka tulemiseen Johannes valmisti ihmisiä, kastaisi Pyhällä Hengellä. 

Arvelen, että se voi tapahtua joskus myös niin, ettei sitä välttämättä edes heti itse tajua. Että vasta jälkeenpäin ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Ajattelen, että itselleni kävi näin 22 vuotta sitten,
järjestäessäni tuolloin tilaisuuksia eräälle evankelistalle ja toimiessani niissä tulkkina, olimme kerran pohjoisessa erään ystäväni luona. Tuossa tilaisuudessa oli koolla sekä hänen että minun ystäviä sekä myös uusia tuttavuuksia.

Tuon talvisen viikonlopun aikana tunsin valtavaa iloa, jolle en löytänyt mitään selitystä. Vasta erään ystäväni huomauttaessa siitä minulle aloin miettiä, mistä se oikein mahtoi johtua. En kuitenkaan voinut ymmärtää, mikä sen sai aikaan.
En tuolloin tuntenut juurikaan Raamattua enkä muutenkaan tiennyt uskonasioista kuin sen mitä koulun uskonnontunneilla ja rippikoulussa olin kuullut (ja siitäkin suuren osan olin unohtunut).

Seuraavana arkipäivänä sain puhelun: kysyttiin, tulisinko pitämään luennon tulevan syksyn new age -messuille. Kuulin itseni vastaavan, että tulen kyllä, sillä ehdolla että saan puhua Jeesuksesta, ja että lopuksi laulettaisiin ylistyslauluja. Tähän suostuttiin ja ilo pulppusi minussa; saisin kertoa suurelle yleisölle Jeesuksesta!
Tämä oli täysin vierasta luonteelleni. Aiemmin minua oli pitänyt suostutella tosi sinnikkäästi , jotta suostuin pitämään luentoa isolle porukalle – ja nyt olin vain täynnä intoa!

Myöhemmin olen ajatellut, että tuon innostuksen täytyi olla Pyhän Hengen aikaansaamaa. Ehkäpä Jeesus kastoi minut tuolloin Hengellään, jotta arkuuteni väistyisi ja voisin rohkeasti ja ilolla kertoa hänestä sellaisillekin, jotka syystä tai toisesta suhtautuivat häneen torjuvasti. 🙂

Aikana, jota paraikaa elämme, tulee yhä tärkeämmäksi, että oppisimme kuuntelemaan Pyhän Hengen johdatusta. Mitä Hän haluaa meidän tekevän, miten toimivan kussakin tilanteessa?
Luojallamme on suunniteltuna paljon tehtäviä meitä varten, ja Pyhä Henki auttaa löytämään niille tekijöitä.

Kristus, auta meitä elämään niin, että kuuntelisimme Henkesi johdatusta. Niin ettemme antaisi maailman virtausten kuljettaa meitä, vaan että voisimme olla herkkinä kuulemaan taivaallista opastusta ja seurata sitä.
Kiitos että Sinä kuljet kanssamme. Kiitos että olet Toivonantajamme.

Anna Henkesi täyttää meidät yhä uudelleen. Vahvista ja rohkaise meitä elämään ja toimimaan tahtomallasi tavalla.
Kiitos että kaikissa tilanteissa saamme kääntyä puoleesi. Kiitos Rakkaudestasi ja huolenpidostasi!

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛 

Jeesus, maailman Valo

5.1.2026. Häikäisevän kirkas oli tänään, loppiaisaattona, auringon loiste sinisellä taivaalla,  valkeitten hankien vielä korostaessa valon määrää. Miten ihanalta tämä tuntuukaan pitkän ja pimeän  jakson jälkeen!

On kuitenkin olemassa Valo, häikäisevän kirkas Valo, joka on aina keskellämme – silloinkin, kun ulkoista valoa ei näy. Paavali kirjoittaa tästä Valosta, että Jumala on halunnut osoittaa, ’miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.’

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Kirkkovuosikalenterista: Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

Oikeutta ja rauhan hedelmää – Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon, niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat. Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti. Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua. Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
Ps. 72:1–3, 8–12

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Valo kaikille kansoille – Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa
– olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani – näin hän sanoo:
– Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet.
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja, tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten
inhoamalle, itsevaltiaitten orjalle:
– Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi. Herran tahdosta näin tapahtuu, hänen, joka on uskollinen, Israelin Pyhän,
hänen, joka on sinut valinnut.
Jes. 49:5–7

Häikäisevän kirkas salaisuus – Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.
Kol. 1:24–27

Kristus keskellämme – Paavalin kirjoittaessa kolossalaisille kirjettään, ei silloisen Rooman valtakunnan alueella vielä tiedetty paljoakaan ylösnousseesta Jumalan Pojasta. 
Paavali oli itse kohdannut Kristuksen ollessaan matkalla vangitsemaan kristittyjä. 
Kristus ilmestyi Paavalille niin häikäisevän kirkkaana, että hän putosi hevosen selästä ja oli sokeana useamman päivän. 

Tuo kohtaaminen sai aikaan sen, että kristittyjen vainoojasta tuli voimakas Kristuksen lähettiläs, jonka kautta Jumala levitti evankeliumia laajoille alueille, Jerusalemista aina Roomaan saakka. Näin ihmiset saivat kuulla Jeesuksen elämästä, hänen lunastustyöstään ja sen merkityksestä kaikille kansoille. .   .  

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Idän tietäjät – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Matt. 2:1–12 (1. vuosikerta)

Kirkas tähti, jota Idän tietäjät olivat seuranneet, johti heidät menemään ensin Jerusalemiin. Aika ymmärrettävää, että käy kuninkaan palatsista kysymässä, mistä voisi löytää uuden, vastasyntyneen kuninkaan. Tietäjät eivät voineet aavistaa, millaiset seuraukset sillä tuli olemaan, että Herodes näin sai kuulla uuden kuninkaan syntymästä ja myös, missä hänen oli määrä syntyä.

Betlehem sijaitsee melko lähellä Jerusalemia, vain 9 km:n, ,eli noin 2 tunnin  kävelymatkan päässä. Kameleilla matka taittui vielä joutuisammin. Eli aika nopeasti tietäjät löysivät perille  ja saattoivat osoittaa kunnioitustaan vastasyntyneelle Kuninkaalle. He antoivat kallisarvoiset lahjansa, kullan, suitsukkeet ja mirhan. Muuta heistä ei kerrotakaan. Ei sitä, mitä he puhuivat Marialle ja Joosefille, tai kuinka pitkään he viipyivät Betlehemissä.

Tietäjien saapuminen karavaaneineen pieneen kaupunkiin ei varmastikaan jäänyt huomaamatta yhdeltäkään betlehemiläiseltä. Mikä toi nämä arvokkaat, kaukaiset vieraat heidän vaatimattomaan kaupunkiinsa?  .

Ylipapit ja lainopettajat kuitenkin tiesivät, että Messiaan oli määrä syntyä juuri Betlehemissä, samassa kaupungissa, josta kuningas Daavid oli kotoisin.
Joskus mietin, mahtoikohan kukaan niistä ylipapeista, lainopettajista ja fariseuksista, jotka toimivat tehtävissään 30 vuotta myöhemmin, Jeesuksen toimiessa palvelutehtävässään, tietää että Jeesus oli syntynyt Betlehemissä. Tuo tieto olisi ehkä voinut auttaa ainakin joitakin heistä oivaltamaan ja uskomaan, että Jeesus todella oli heidän odottamansa Messias.

Meille sen pitäisi olla paljon helpompaa – oivaltamisen ja uskomisen siis. Onhan meillä siitä vahvoja dokumentteja. Evankeliumeista, UT:n kirjeistä sekä varhaisten historioitsijoiden kirjoituksista voimme lukea Kristuksen syntymästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Ja siitä, mitä tapahtui näiden edellä, välillä ja jälkeen.

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Apostoli Johannes kirjoitti:  ’Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.’ (Joh.1:9)
Jotta se, että Jeesus oli ja on tuo todellinen Valo, voi muuttua itselle todeksi, tarvitaan usein kuitenkin enemmän kuin luettu tai kuultu tieto. Vaikka onkin niitä (toisuskoisiakin), jotka Raamattua lukemalla ovat oivaltaneet Jeesuksen olevan Messias ja ryhtyneet Hänen seuraajikseen, yleensä se muuttuu todeksi syvemmällä, sydämen tasolla.

Jumala haluaa auttaa meitä tässäkin. Hän näkee ja kuulee etsivät ja kaipaavat sydämemme.
Jeesus lupaa: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt.7:7)
Ajattelen, että nuo  Jeesuksen kehotukset ja lupaukset sopivat hyvin uskonvahvistusta kaipaavalle.

Maailman Valo – Jeesus sanoi; ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen”. (Joh.12:46)

Kiitos Sinulle, Jeesus Kristus, maailman Valo, että Sinä et tahdo kenenkään jäävän pimeyteen!
Valaise mielemme ja sydämemme vastaanottamaan se lahja, jonka tulit meille tuomaan ja antamaan. Kiitos että synnyit tähän maailmaan. Kiitos että annoit meille elämäsi ja avasit meille tien taivaallisen Isän yhteyteen.
Kiitos että olet kanssamme nytkin, ja tämän alkaneen vuoden jokaisena päivänä!

We Three Kings –  Kolmen kuninkaan laulu

Ps. 6.1.26. Yllä oleva kolmen kuninkaan laulu on suosittu laulu englanninkielisissä maissa. Suomeksi ei tätä laulua löytynyt. Aikomukseni oli laittaa tähän sanat suomeksi, mutta tänään, Loppiaisena, laulaessamme ystäväpariskunnan kanssa joululauluja ystäväni muisti tuohon lauluun suomalaiset sanat. Niiden alkuperä jäi vähän epävarmaksi, mutta laitan ne joka tapauksessa tähän, hieman muunneltuna:

Me oomme kolme kuningasta ja kaukaa tuomme lahjoja
yli maiden, merten seuraten loistoa tähden sen.

Oi tähti suuri, tähti yön. tähti näytä meille tie
länteen ohjaa, meitä johtaa, Valoansa kohti vie.  

Syntynyt on Kuningas. kultaa hälle lahjoitan
kruunata ett’ hänet saamme maailman Valtiaaksi.

Suitsuketta lahjoitan, se on anti Jumalan
rukouksen, ylistyksen mielessä kirvoittain,

Mirhaa annan katkeraa. elämän se lahjoittaa
tuskan, kärsimyksen, kuolon. kahleissa kylmän maan.

Syntynyt on Kuningas. Ihminen ja Jumala 
halleluja, halleluja, riemuitsee taivas ja maa 

Oi tähti suuri, tähti yön- tähti meille näytä tie
länteen ohjaa, meitä johtaa. Valoaan kohti vie.  

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Ja tässä vielä suora käännös:

Olemme kolme Itämaan kuningasta, lahjoja kuljettaen matkaamme kaukaa
kautta peltojen, lähteiden, nummien ja vuorten seuraten tuota tähteä 

Ihmeiden tähti, yön tähti, kuninkaallisen kauneuden kirkas tähti
länteen johtava, etenevä, opasta meidät täydellisen Valosi luo

Kuningas on syntynyt Betlehemin tasangolla. kultaa tuon kruunatakseni Hänet
iäisen Kuninkaan, hallitsemaan meitä ikuisesti

Frankinsensia tuon uhrattavaksi, suitsukkeen tuoksu tuo lähelle Jumaluutta,
rukousta, ylistystä, nouskaa kaikki palvomaan Häntä, Jumalaa korkeuksissa

Mirhaa tuon minä, sen tuoksu on karvas, synkkä elämä, suru, huokaus, veri, kuolema
sinetöity kivi, kylmä hauta

Katso, Hän nousee loistokkaana, Kuningas, Jumala ja uhri
halleluja, halleluja vastaa maa taivaalle 

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Herran huoneessa

31.1.2025. 

Tänään, uudenvuodenaattona, puhkesi kukkaan tämä kotialttariin katseensa suuntaava ruusu, ikään kuin lupauksena tai kehotuksena: pyydä että Uusi Vuosi toisi tullessaan hyviä ja kauniita asioita.
Rukoillaan, että tulevasta vuodesta tulisi Valon ja Rauhan vuosi.
Ja että voisimme omalta osaltamme – ajatuksiemme, sanojemme ja tekojemme kautta – olla tuomassa Valoa ja Rauhaa tähän maailmaan,
Tässä auttakoon meitä Hän, joka sanoi: ”Minä olen maailman Valo”, ja joka ylösnousemuksensa jälkeen toivotti opetuslapsilleen: ”Rauha teille”.

✨🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Kirkkovuosikalenterista: Varttuessaan joulun lapsi etsi oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen.

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla.
Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.
Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.
Ps. 84:2–5, 11–12

Psalmisti kuvaa kauniilla kielikuvilla Luojamme muutamaa ominaisuutta: Hän on aurinko ja kilpi. Osuvia kuvia. Sillä eikö Hän olekin se, joka valaisee polkumme. Hän on Valomme, silloinkin – ja erityisesti silloin –  kun näemme edessämme ja ympärillämme pimeyttä. Hän suojelee ja varjelee meitä . Hänen puoleensa voimme kääntyä aina, jos/kun pelko, ahdistus tai epätoivo  koettaa vallata sijaa mielessämme ja sydämessämme.
Hänessä, joka on aurinkomme ja kilpemme, löydämme toivon ja hyvyyden., suojan ja rauhan.

✨🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. Eräänä iltana Eeli oli jo mennyt nukkumaan. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet niin että hän tuskin näki. Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä. Hän vastasi: ”Täällä minä olen”, juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Samuel palasi vuoteelleen. Herra huusi uudelleen: ”Samuel!” Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Mutta Eeli vastasi: ”Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan.” Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Kutsuit minua. Tässä olen.” Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, ja hän sanoi: ”Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen.
Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.”
1. Sam. 3:1–10

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.
Room. 12:1–5

Näistä Paavalin kirjeen kehotuksista nousivat silmiini erityisesti sanat: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä”.

Välillä ihmettelen, mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. On kuin yhä enenevässä määrin koetettaisiin asettaa sanomisia ja päätöksiä maailmanmenoon mukautuviksi. Pelostako johtuu, ettei enää tohdita seistä niiden arvojen takana, jotka ennen olivat itsestään selviä yhteiskunnassamme?

Onhan tämä maailmamme erilainen monessakin suhteessa kuin sanotaan vaikka viime vuosituhannen lopulla. Mm. teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Onneksi tekoäly, vaikkakin vaikuttaa, niin ei vielä sentään ohjaa kehityksen suuntaa. Me ihmiset sen teemme, omilla valinnoillamme.

Millaisten lähteiden annan (niitä lukemalla, katsomalla, kuuntelemalla) vaikuttaa ja muokata näkemyksiäni? Edustavatko nuo lähteet omia arvojani?
Mistä ammennan voimaa seistä niiden arvojen takana, jotka minulle ovat luovuttamattomia?
Tällaisia kysymyksiä kannattaa mielestäni esittää itselleen aina välillä. Ja punnita, mihin suuntaan ne ovat omalta osaltaan viemässä tätä maailmaamme.
Kristitty voi kysyä: onko suuntani Jumalan tahdon mukainen vai vastainen.

🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”
Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”
Joh. 10:22–30

Valon juhla– Temppelin vihkimisen vuosijuhla – mikä se olikaan? Googlaamalla selvisi, että kyseessä oli Hanukka-juhla, jota kutsutaan myös Valon juhlaksi. Sitä vietetään 8 päivän ajan muistaen Jerusalemin temppelin uudelleenvihkimisen yhteydessä tapahtunutta ihmettä.

Jerusalemin temppeli oli saatu vallattua takaisin seleukideilta (168 eKr.) ja temppeli saatettiin epäjumalainpalvonnan jälkeen palauttaa uudelleen alkuperäiseen käyttöönsä, Jumalanpalvelukseen.
Vihkimisjuhlassa haluttiin sytyttää temppelin 7-haaraiseen menora-kynttelikköön tuli, jonka oli määrä palaa yhtämittaisesti. Vihittyä öljyä löytyi kuitenkin vain vähän, pieni kannullinen. Ihmeellisellä tavalla öljyä riitti kuitenkin 8 päivän ajan. 🕎

🪔🪔🪔🪔🪔🪔🪔

Jostain syystä huomioni juuttui yllä olevassa evankeliumitekstissä  pariin (vieläpä melko epäolennaiseenkin) sanaan: ’tiukkasivat’ ja kiusaat’ Engl.kiel. käännöksissä juutalaiset eivät kiusaa Jeesusta eivätkä tiukkaa.
The Jews surrounded him and asked, ”How long will you keep us in suspense?” (Kuinka kauan sinä aiot pitää meitä epätietoisina?)
Kreik.-engl. Word Study -kirjani sana sanalta -käännöksessäkin juutalaiset vain sanovat, eivät tiukkaa: Encircled then him then the Judeans and they were saying to him, until when the soul of us you lift up?. 

Mielenkiintoista minusta on, kuinka vahvoja mielikuvia sanoilla luodaan.  Suomalainen käännös antaa ymmärtää, että Jeesuksen ympärillä olleet  juutalaiset (jotka ilmeisesti olivat ainakin osaksi fariseuksia ja lainoppineita) suhtautuivat kaikki Jeesukseen vihamielisesti.
Edellisessä Johanneksen kuvaamassa kohtauksessa Jeesusta kuunnelleet ihmiset jakautuivat kuitenkin mielipiteissään: toiset syyttivät Jeesusta, toiset puolustivat häntä. (Joh.10:19-21)

Sen tiedämme, mihin kaikki lopulta johti: ristinpuuhun ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen. Mutta jäin miettimään tuota edellisessä evankeliumitekstissä olevaa kahtiajakoa, jossa osa oli tuomitsemassa, osa puolustamassa.
Mietin, miten jakautunut tämä maailmamme on nykyään, oli kyse sitten miltei mistä tahansa. Eniten tunteita taitavat herättää uskonasioihin ja politiikkaan liittyvät kysymykset.

Jos Jumalan Poika olisi syntynyt maan päälle meidän aikanamme, varmaankin esitettäisiin yhtä vahvasti vastakkaisia mielipiteitä Hänen alkuperästään kuin 2000 v. sitten.

Voittaisiko tänä päivänä usko vai epäusko, totuus vai harha? Onneksi meillä on evankeliumit ja UT:n kirjeet, joita antavat vankan pohjan niille, jotka haluavat avoimin mielin etsiä totuutta. Tai vahvistusta niille, jotka jo ovat löytäneet Kristuksen Vapahtajanaan.

Miten kauniisti Jeesus puhuukaan niistä, jotka uskovat häneen: ”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.”

Sitten hän tiivistää kaiken sanoen: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” 
Myöhemmin hän toteaa: ”Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.” (Joh.14:10)

Jeesus oli yhtä taivaallisen Isänsä kanssa. Hän rukoili, kuunteli, mitä Isä tahtoi hänen tekevän ja toimi sen mukaisesti.
Samanlaiseen suhteeseen Kristus haluaa johdattaa meitä, taivaallisen Isämme tuntemiseen, Hänen äänensä kuulemiseen.
Ja kuten apostoli Johanneksen kirjeistä voimme päätellä, se on mahdollista meille, jos vain tahdomme. Silloin Jumala on meissä ja me Hänessä:

’Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.’ (1.Joh.3:24)
Ja: ’Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä’. (1.Joh.4:12)

Kristus, Valomme, suo että alkavasta vuodesta tulisi Yhteyden vuosi. Että kahtiajakautumisen sijaan voisi tulla Sinun totuutesi yhdessä etsimisen, löytämisen ja siinä kulkemisen kaipuu ja ilo. 🙏💛🙏🌟🙏🔆

Kaikkivaltias, tarvitsemme Sinua. Auta meitä kulkemaan Sinua seuraten, Vedä meitä lähellesi, johdata meitä hiljentymään, rukoilemaan, viettämään aikaa läsnäolossasi,
Niin että voisimme kuulla ääntäsi ja havaita miten ja mihin haluat meitä tänä vuonna johdattaa. Kiitos että olet kanssamme joka askeleellamme.

🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Lord, Bless This New Year –  kristillinen Uuden Vuoden ylistyslaulu

’Vuosi on kulunut, uusi on alkanut, kiitämme Jumalaa siunauksista
kiitämme Hänen rakkaudestaan,
rukoilemme että Jumala siunaa kaiken sen mikä tulee tapahtumaan
ja että löydämme rauhan ja onnen
luotamme siihen, että Jumala tietää parhaiten
Jumala, siunaa tämä uusi vuosi, johdata ja tule
olkoon jokaisella rauha
Herra, anna siunauksesi täyttää sydämemme ja anna meidän elää rakkaudessa
rukoillen heitämme pois huolemme, pyyhi Sinä kyyneleemme
siunaa uudet aloitukset ja johda meitä joka askeleella
suo meille voimaa ja parantumista, niin että voimme kohdata tulevat päivät
Jeesus, ohjaa tietämme jottemme kulkisi harhaan
johdata meidät läheisyyteesi, ole lähellä läpi koko vuoden’

🙏🌟🙏🔆🙏💛🙏✨🙏🌟🙏💫🙏

Siunattua, Rauhallista ja Onnellista Uutta Vuotta 2026!  

Herran syntymä on lähellä

20.12.2025. Huomenna, 4. adventtisunnuntaina on myös talvipäivän seisaus: päivät alkavat pidentyä ja valon määrä kasvaa. Kuin lupauksena tästä taivas raotti tänä aamuna verhoaan ja auringonvalo tuli esiin kirkkaana pilvikerrosten välistä taivaanrannalla.    .

Valo saapuu – 2000 v. sitten Maria sai lupauksen Valosta, joka oli tulossa maailmaan. Maria oli toimittamassa arkisia askareitaan, kun yhtäkkiä kirkas valo ilmestyi hänen eteensä: arkkienkeli Gabriel oli tullut tuomaan hänelle ihmeellisen sanoman: Maria synnyttäisi pojan, joka saisi nimeksi Jeesus. Nimi tarkoittaa pelastajaa.

Profeetta Jesajan kautta Jumala ilmoitti Kristuksen syntymisestä maan päälle jo 700 eKr (ennen ajanlaskun alkua): ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes.7:14)
Nimi Immanuel merkitsee: Jumala on kanssanne.

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu Jeesus-lasta odottavalle Marialle. . Kirkkovuosikalenteri toteaa, että Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. ’Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.’

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
Ps. 130:5–8

Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”
1. Moos. 21:1–7

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.
Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.
Hepr. 6:13–19

Toivo on elämämme ankkuri, todetaan Heprealaiskirjeessä. Näinä aikoina itse kunkin kannattaisi miettiä ja selvittää itselleen, mikä auttaa itseä pitämään kiinni toivosta. Niin että sellaisinakin hetkinä, jolloin jokin asia tuntuu synkältä tai jopa toivottomalta, voi palata toivon lähteeseen.

Jumalan lupaukset ovat tällaisia lähteitä. Raamattu on niitä täynnä, ja me saamme nojautua niihin. Lukemattomilla ihmisillä on kokemuksia siitä, kuinka epätoivon hetkellä he ovat rukoilleet esim. johonkin psalminkohtaan viitaten ja siihen vedoten: Jumala, Sinä olet tämän Sanassasi luvannut.
Kun he luottaen ja uskoen ovat näin rukoilleet, he ovat saaneet nähdä ja kokea, kuinka Hän vastaa rukouksiin. Jollei juuri sillä hetkellä ja tavalla kuin on odottanut, niin kuitenkin ajallaan, ja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tässä yksi Jumalan antama lupaus:
Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä. (Jer.33:3)

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.
Matt. 1:18–24 

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Glory in the Highest – The Night the King Was Born

Nasaretin lempeässä aamunkoitteessa Maria kulki hiljaisena ja iloisena 
hänen sydämensä oli nöyrä, elämänsä puhdas, uskollinen neitsyt, vakaa ja varma
hän noudatti Jumalan sanaa joka päivä, kunnioittaen Hänen tahtoaan 
hänen elämänsä oli yksinkertaista, mutta taivas tiesi
että hänen elämänsä kautta Jumalan lupaus toteutuisi 

Eräänä rauhallisen, hiljaisen ja kirkkaan aamun valoon tuli pyhä läsnäolo 
jokin sädehtivä liikautti ilmaa ja Gabriel seisoi Marian edessä
hänen äänensä oli rauhallinen, täynnä taivaan rauhaa, hän puhui ikuisesta armosta
”katso, Herra on lähellä”. Hän siunasi Mariaa: ”Älä pelkää
korkeuksista tuleva voima tulee yllesi ja tulet synnyttämään pojan
Korkeimman Poika tulee yöllä
Hänen nimensä on Jeesus, Hänen valtansa on vahva ikuisesti pyhä ja puhdas ”

Maria seisoi vavisten täynnä pelonsekaista kunnioitusta
”Kuinka tämä voi tapahtua, sillä olen koskematon”, hän kysyi hiljaa
”Tänä yönä”, vastasi enkeli lempeästi, ”Pyhä Henki laskeutuu yllesi,
Korkein peittää sinut varjollaan. Lapsi jota kannat on pyhä ja kirkas
Jumalan Poika, maailman todellinen Valo”
Maria painoi päänsä, hänen sanansa olivat kuin suitsuke Jumalan jalkojen juurella
”Tapahtukoon minulle kuten Herra on sanonut”.
Ja taivas seurasi hänen joka askeltaan.

Joosef nukkui levottomasti, raskas huoli painoi hänen mieltään
mutta yöllä Herra ilmoitti totuuden lapsesta, joka tulisi lunastamaan valtaistuimen
”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää, ota Maria rinnallesi tästä päivästä alkaen
sillä hänessä siinnyt on taivaallinen, pyhä lahja, täydellinen merkki”
Joosef heräsi rauhassa ja otti Marian vierelleen, ympäröi Marian aviomiehen kunnialla
ja kantoi hänet salaiseen paikkaan

Sitten tuli keisarin käsky joka kaupunkiin, joten he matkasivat etelään illan laskeutuessa
kukkuloiden ja laaksojen kautta, Maria aasin selässä, Joosef rinnallaan
kaupunki tulvi väkeä, majatalot olivat täynnä, äänet täyttivät ilman ja ilta viileni
Joosef koputti joka ovelle mutta niitä ei avattu, kukaan ei tehnyt tilaa
profeettojen kauan ennustamalle Kuninkaalle, jonka tarina nyt tulisi ilmi

Talli taivaan alla, oli vaatimaton paikka, jossa eläimet yöpyivät
Sinä hiljaisena ja pyhänä yönä Maria synnytti maailman todellisen Valon
hän kietoi hellästi pienokaisen kapaloon ja asetti seimeen
ei kuninkaalliseen kehtoon eikä satiinivaltaistuimelle. Vain olkia oli lämmikkeenä
mutta taivas täytti tuon hiljaisen paikan koska Jumala oli tullut täydellisessä armossaan

Kedolla paimenten vartioidessa nukkuvaa lammaslaumaansa
kirkkaus puhkesi esiin yössä ja enkelit peittivät kukkulat valolla
paimenten sydämet täyttyivät pelolla mutta taivas puhui: ”Älkää pelätkö, tuomme hyviä uutisia:
tänä päivänä on syntynyt Kristus, Kuningas”
Taivas täyttyi säteilevästä enkelijoukosta, ”Kunnia Jumalalle”, he huusivat ”ja rauha maan päälle”, 

Sitten hiljaisuus palasi taivaan vetäytyessä, ja paimenet juoksivat Betlehemin vaatimattomalle ovelle he löysivät lapsen, josta enkeli oli heille kertonut
Maria kuunteli paimenia, vaalien jokaista sanaa aarteenaan
Sinä yönä taivaiden katseen alla Jeesus Kristus, Pelastaja, tuli taivaasta maan päälle

🌟🌟🌟🌟🌟🌟🌟

Tehkää tie Kuninkaalle

3.adventtisunnuntaina. (14.12.2025)
Viime viikonloppuna kysyin lukiota käyvältä pojanpojaltani vietetäänkö heidän koulussa joulujuhlaa. ”No ei”, hän vastasi, ”vietetään puurojuhlaa, ettei kukaan loukkaantuisi. Siinä voi sitten miettiä, että puuroako tässä juhlitaan.” – Niinpä.

Onneksi elämme kuitenkin maassa, jossa vallitsee uskonvapaus. Voimme viettää Joulua tahoillamme ilman, että sitä pyrittäisiin ulkopäin säätämään tai rajoittamaan.
On niin paljon maita, joissa kristittyjä vainotaan ja uhkaillaan, ja he joutuvat salaamaan uskonsa ja kokoontumaan ja viettämään kristillisiä juhlia salassa viranomaisilta..

Vaikka kyllähän tämä 8 kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi valittu, kristillisille arvoille perustettu valtakuntamme onkin kovasti muuttumassa….
Nuorissa on tulevaisuutemme. Saa nähdä, millaisia taivasten valtakunnan tienraivaajia heistä  vielä nousee..

**********

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa tien Herralle.
Ps. 85:9–14

Temppeliaukion kirkon seinää

Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.
Mal. 3:23–24

**********

Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.
2. Piet. 1:19–21

Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”
Matt. 11:11–19

Johannes Kastaja syntyi hartaasti odotettuna lapsena jo iäkkäälle äidilleen Elisabetille ja isälleen, pappi Sakariaalle noin 1/2 vuotta ennen Jeesusta. Maria oli nuori, vain teinityttö, kun hän synnytti Jeesuksen.
Johannes tunnisti Jeesuksen jo silloin, kun kummatkin olivat äitiensä kohdussa. Näin ainakin itse tulkitsen Luukkaan kuvauksesta:
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. (Luuk.1:41)

Jeesus ja Johannes olivat sukulaisia. Raamattu ei kuitenkaan kerro, tapasiko Johannes Jeesusta muulloin kuin Jordan-joella, jonne Jeesus tuli hänen kastettavakseen. Mutta se olikin aivan erityisen merkittävä kohtaaminen kummankin elämäntehtävän kannalta.

Johanneksen tehtävän ainutlaatuista merkitystä Jeesus kuvaa sanoessaan, ettei yksikään Johannesta ennen syntynyt ole ollut tätä suurempi.
Johannes valmisti taivasten valtakunnan tuloa kehottamalla ihmisiä parannuksentekoon ja kastamalla heitä.

Vielä suurempi ja merkittävämpi asia on Jeesuksen mukaan kuitenkin se, kun taivasten valtakunta saapuu ihmisten keskuuteen, Ja kun ihmiset löytävät tähän valtakuntaan. Jumalan Pojan tunnistamiseen ja tuntemiseen ja yhteyteen Luojansa kanssa.

Johannes oli vankilassa, ja Jeesus varmaankin aavisti tai tiesi hänen kohtalonsa. Hän tiesi myös mihin hänen oma tehtävänsä johtaisi.
Kaksi nuorta miestä, joilla oli suuri tehtävä. Kummallakin oli seuraajia, mutta julistuksensa ja toimintansa vuoksi myös vihamiehiä. Kummankin maallinen elämä päättyi n.33 vuoden iässä. .

Toinen, profeetta, tuli valmistamaan taivasten valtakunnan tuloa, toinen, Jumalan Poika,  toi sen ihmisten keskuuteen;  avasi oven päästä sinne sisälle.
Jeesus vertasikin itseään oveen (uudessa käännöksessä porttiin):
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.” (Joh.10:9) 

Tänä adventinaikana mekin voimme valmistautua vastaanottamaan taivasten valtakunnan Kuninkaan. Raivata ja tehdä tilaa sydämissämme, jotta Hän voi saapua, koskettaa sisimpäämme ja tehdä hyvää työtään meissä. Jotta taivasten valtakunnan todellisuus voisi tulla ja muuttaa meidän ja lähimmäistemme elämää.

Kristus, Kuninkaamme. tule keskuuteemme. Tuo Valosi, Rakkautesi ja Rauhasi. Sinä näet, kuinka kovasti me tarvitsemme Sinun läsnäoloasi ja vaikutustasi.
Herätä tämä maailmamme tunnistamaan Sinut ja kääntymään puoleesi,

************

Ps. Washington DC;ssä, Yhdysvaltain kongressitalon edestä lähtee National Mall -niminen  suuri viheralue, joka on tarkoitettu kansalaisten käyttöön. Useampi nuori oli saanut samoihin aikoihin näyn Jumalanpalveluksen viettämisestä nimenomaan siellä.
Lokakuun puolivälissä tämä toteutettiin – miettimättä sitä, loukkaantuisiko joku tapahtumasta.  Viheralue täyttyi Jeesukseen uskovista nuorista, jotka rukoilivat, ylistivät Jumalaa ja viettivät yhdessä Herran ehtoollista koko alueen mittaisen, yli 1,5 km pitkän ehtoollispöydän äärellä.
Ensi vuodeksi he ovat suunnitelleet vastaavanlaisia julkisia jumalanpalveluksia yliopistojen kampuksille ympäri maata.

Meillä Suomessa usko koetaan usein niin henkilökohtaisena asiana, että se pidetään mieluiten omana tietona, tai ainakin neljän seinän sisällä. Mutta olisipa aikamoista, jos maamme nuoret (jotka viime aikoina ovat alkaneet yhä enenevässä määrin löytää Jeesuksen Kristuksen Kuninkaakseen ja ovat todella innoissaan tästä) saisivat Pyhältä Hengeltä näyn jonkinlaisesta vastaavanlaisesta tapahtumasta ja inspiraation ja rohkeuden sellaisen järjestämiseen. – Vaikka Eduskuntatalon läheisyydessä sijaitsevassa Töölönlahden puistossa. –
(Tuo ajatus tuli ehkä siitä, että joskus vuosia sitten näin vision, jossa Hgin Olympiastadion oli täynnä ihmisiä, jotka yhdessä ylistivät Jumalaa. Jos sellainen toteutuisi elinaikanani, tahtoisin kyllä olla siellä mukana, vaikka usko on itsellenikin aika henkilökohtainen asia.) 🙂

*******

Holy Forever –Gateway Worship, Jessie Harrie 

Seimeen saapui Jumalan Poika, Hän, jota tultaisiin kutsumaan Emmanueliksi
neitsytmorsiamelle annettu lupaus lunastettiin

Sinun nimesi on korkein, nimesi on suurin, Sinun nimesi on yläpuolella
kaikkia valtaistuimia ja hallituksia, voimia ja asemia
Sinun nimesi on kaikkien niiden yläpuolella
ja enkelit huutavat: ”Pyhä”, koko luomakunta huutaa ”Pyhä”
Sinut on korotettu korkealle, Pyhä, ikuisesti

Daavidin vaatimattomassa kaupungissa syntyy tänään Vapahtaja
Hän, jota kutsuttaisiin Emmanueliksi, Messias, Jumalamme, on kanssamme nyt
Kuule kansasi laulavan Sinulle, kuninkaiden Kuninkaalle;
”Pyhä, tulet aina olemaan Pyhä, ikuisesti”

Kuninkaasi tulee kunniassa

6.12.2025. Tänään mieleni täyttyy kiitollisuudesta ajatellessani, kuinka ihanassa ja kauniissa maassa saamme elää. Maassa, jonka luonto, vedet ja ilma ovat puhtaat ja jossa vallitsee rauha. Niin paljon on sellaista, mistä voimme iloita ja olla kiitollisia.

Voimme mielessämme kiittää niitä, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta, ja ennen kaikkea Kaikkivaltiasta. jonka ihmeellinen, varjeleva käsi oli maamme suojana kansan kääntyessä  rukoillen Hänen puoleensa. (Näistä koetuista ihmeistä kertoo mm. Pelkosenniemelle 25 v. talvisodan päättymisen jälkeen pystytetty muistomerkki, jonka teksti kertoo; Tässä auttoi Herra.)

************

Kirkkovuosikalenterista: Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis,
Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla.

Anna meidän nähdä kasvojesi Valo – Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi, käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös, taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten, lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla, jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet! Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi, joka on oikealla puolellasi, ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman. 
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. 
Ps. 80:15–20

************

Silmät aukeavat, korvat avautuvat – Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. 
Jes. 35:3–6 

Jesaja sai profetian Jumalan valmistamasta pelastuksesta. Noin 700 v. tuon profetian jälkeen Galilean ja Juudean seuduilla tapahtui ihmeitä: sokeat saivat näkönsä, kuurot alkoivat kuulla, mykät saivat puhekyvyn ja rammat nousivat makuualustaltaan ja alkoivat ylistää Jumalaa parantumisestaan. Jeesus paransi ihmisiä kaikkialla, missä heitä tuli tai tuotiin hänen luokseen.

Tänäkin päivänä Luojamme haluaa sanoa meille: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!”
Mutta onko jotain, mikä on jäänyt minulta huomaamatta, tai vähemmälle huomiolle? Jotain sellaista, mille Jumala haluaa avata silmäni ja korvani?
Siltä minusta tuntuu. Sillä erityisesti tämän kuluneen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää uudella tavalla huomiota niihin Raamatun profetioihin, jotka koskevat Kuninkaamme tulemista kunniassa.

************

Niin tulee se, jonka on määrä tulla – Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin:
– Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Hepr. 10:35–39

Olkaa tekin valmiit – Jeesus sanoo:
”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Luuk. 12:35-40

Asioita, jotka tuntuvat liian hankalilta tai vaikeilta käsittää tai työstää, siirtää herkästi sivuun, ’Käsitellään sitten joskus toiste’-mappiin. Ainakin itselläni on taipumusta tällaiseen. Mieluummin miettisin asioita, joista tulee hyvä ja valoisa mieli.
Profetiat, joissa puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta, on ollut minulle tällainen vaikeasti käsiteltävä asia.

Koska lukemattomat ihmiset ovat kohdanneet ilmestyksessä Kristuksen, usein kirkkauden ympäröimänä ja valoa säteilevänä, olen ajatellut, että ehkä tämä on sitä, mistä Raamatun profetiat puhuvat Kristuksen toisesta tulemisesta. Että Hän ilmestyy ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa, joko heidän rukoillessaan, että Jumala ilmestyisi tai jollain tavoin ilmoittaisi, että Hän on olemassa ja kuulee heitä ja näkee heidän tilanteensa. Tai sitten aivan yllättäen, kuten itselleni tapahtui vuosituhanteen vaihteen tienoilla.

25 v. sitten olin Kheopsin pyramidin kuninkaankammiossa katsoen siellä olevaa sarkofagia. Olin innolla odottanut tuota hetkeä. (Olin tuohon aikaan kovasti kiinnostunut Egyptin muinaisista mysteereistä, joihin myös tuo sarkofagi liittyi.)

Lähestyessäni sarkofagia häikäisevä Valo ilmestyi eteeni niin kirkkaana, etten nähnyt enää sarkofagia, muita ihmisiä enkä mitään muuta kuin tuon Valon ja Jeesuksen tuon Valon keskellä. Tajusin tuossa hetkessä, ettei minun kuulu edes hipaista sarkofagia.
Kristus halusi kääntää huomioni Egyptin mysteerioista itseensä, Siinä Hän onnistuikin täydellisesti, sillä en tuossa hetkessä nähnyt enkä kuullut mitään muuta kuin Hänet.
Ovatko tämänkaltaiset ilmestykset sitä Kristuksen tulemista, josta Raamattu kertoo?

Viime aikoina olen alkanut miettiä Raamatun profetioita Kristuksen toisesta tulemisesta uudella tavalla. Pohtinut esim. sitä, miten Raamatussa olevasta parista tuhannesta profetiasta suurin osa on jo toteutunut sillä tavoin, että ne on pystytty todentamaan historioitsijoiden tai  arkeologisten löydösten ja tutkimusten kautta.

Eräs tällainen on Jeesuksen lausuma profetia Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta:
Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” (Matt.24:1.2)
Tämä Jeesuksen  profetia toteutui v. 70 jKr. roomalaisten hyökätessä Jerusalemiin tuhoten temppelin, niin että siitä jäi jäljelle vain osa sen ulkomuuria (jota nykyisin kutsutaan Itkumuuriksi.)

Matteuksen evankeliumissa, samassa luvussa, Jeesus puhuu lopun ajoista ja Ihmisen Pojan tulemisesta taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Vielä jokin aikaa sitten ajattelin Kristuksen tulemista Hänen ilmestymisinään erilaisissa näyissä yksittäisille ihmisille. Nyt olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että ei Kristus niissä ole tullut taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. (Matt.24:30).
Ja mietin, miksi Jeesus olisi profetoinut tulemisestaan tavalla, joka ei sellaisena toteutuisikaan.

Mitä Kristus mahtaisi tarkoittaa, jos puhuisi meille, tämän päivän ihmisille, että meidän tulee pitää lamppumme palavina? Varmaankin sitä, että  myös meidän kannattaa seurata ajan merkkejä. Mitä voimme niissä nähdä? Mitä voisimme niistä ymmärtää`?

Tärkeintä joka tapauksessa taitaa olla, että käännämme ja kiinnitämme huomiomme sielujemme Pelastajaan, Että odotamme ja toivomme, että Hän tulisi ja täyttäisi sydämemme ja mielemme Hengellään ja Valollaan. Jotta meillä voisi olla läheinen suhde Häneen.
Jotta voisimme tietoisesti  elää, olla ja kulkea Kristuksen kanssa, Hänen johdatuksessaan.
Tämä on toive ja pyrkimys, johon juuri adventin aikaan on helppo suunnata huomionsa. Sillä sitähän varten Joulu on, että katsoisimme Häneen, joka tuli vuoksemme maailmaan.  💛💛💛

O Come, Emmanuel – The Piano Guys

Hyvää Itsenäisyyspäivää! 

Ps. Videon lopussa ilmenee, että se on mormonien tekemä. Piti taas vähän googlata, millä lailla mormonien uskonopit eroavatkaan muista – Jeesukseen Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana uskovien suuntausten – opeista.
Pikakelauksella ei paljoakaan selvinnyt, mutta paljon kertoo jo se, että liikkeen perustaja, Joseph Smith väitti löytäneensä kotiseudultaan uuden pyhän kirjan, Mormonin kirjan.
Ajatuksia herättävät myös uskonyhteisön yhdenmukaisuuden vaatimus, vahva kontrolli ja eristäminen ulkopuolisista.
Tällaisia yhteisöjähän on syntynyt myös omassa maassamme. (Tosin niissä ollaan käsittääkseni sitouduttu Raamatun oppeihin, ei jonkun asuinmailta löytyneeseen pyhään kirjaan.)
Sääliksi käy niitä, jotka haluaisivat tällaisista kontrolliuskonyhteisöistä irtautua, mutta yhteisön painostuksen vuoksi alistuvat ja jäävät yhteisöön.

Joka tapauksessa kaunista musisointia ja kuvausta tuolla videolla.

Kuninkaasi tulee nöyränä

29.11. 2025. Huomenna on 1. adventtisunnuntai. Adventinaika alkaa, ihanaa!
Ei haittaa vaikka ulkona sataa vettä: kynttilät ja jouluvalot virittävät suloisella tavalla Joulun odotukseen. Omalla kohdalla joka vuosi rauhallisempaan. Turhat touhuamiset ovat karsiutuneet, ja niiden mukana stressaamiset menneet menojaan. Tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ’vain’ hiljentyä olennaisen äärelle.

************

Kirkkauden Kuningas – Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!
Ps. 24:7–10

Rauhanjulistaja – Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.
Sak. 9:9–10

Kuningas Kristusta me Häneen uskovat odotamme, Tuomaan rauhan tähän levottomaan ja  riitaisaan ja sotaisaan maailmaan.
Tänäkin Jouluna enkeli julistaa meille, kuten aikoinaan paimenille:  ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Kristuksen, Vapahtajan, syntymästä riemuitsivat myös tuon julistajaenkelin (olikohan arkkienkeli Mikael) mukana tullut suuri taivaallinen sotajoukko. He ylistivät Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luukkaan evankeliumin 2. luvusta)

Jumalan tahto meille ihmisille on hyvä. Enkelit julistivat rauhaa ihmisten kesken. Mutta miten vaikeaa meidän onkaan elää tuota julistusta todeksi…
Kuitenkin ajattelen, että näytti maailmalla miltä hyvänsä, me voimme aina vaalia rauhaa omassa sydämessämme, ja antaa sen säteillä ympäristöömme.

Vaikkaolemmekin aivan pikkuriikkisen pieni osa tätä ihmiskuntaa, niin uskon, että sillä on merkitystä, millaisia ajatuksia ja tunteita kannamme mukanamme.
Jos vaalimme sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme rauhaa, ja toimimme siitä käsin, olemme mukana levittämässä Jumalan hyvää tahtoa tähän maailmaan. 💛💛💛

************

Kirkastunut ilo – Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.
1. Piet. 1:7–12 

Tuota kohtaa Pietarin kirjeestä minun piti lukea monta kertaa ja ajatuksella ennen kuin sisältö aukesi; siinä kun on niin pitkiä virkkeitä. Mutta se sai myös miettimään monia asioita.
Kuten sitä, kuinka Jumala ilmoitti asioita ennalta profeetoilleen. Ja sitä, kuinka apostolit lähtivät Hengen johdattamina viemään evankeliumia eri maihin..

Entä keille Pietari kirjoitti tämän kirjeensä? Eri puolilla Vähän-Aasian (nyk Turkin) alueilla muukalaisina asuville kristityille, jotka uskoivat Kristukseen ja rakastivat Häntä, vaikkeivat olleet Häntä nähneet.

Ehkä Pietari oli tavannutkin osan heistä lähetysmatkoillaan. Ehkä hän itsekin ihmetteli, kuinka he uskoivat vaikka eivät olleet nähneet. Ajattelen, että Pietarista säteili niin vahvasti Jeesuksen läheinen tunteminen, että se ei voinut olla vaikuttamatta niihin, jotka kuuntelivat avoimin sydämin ja mielin.

Mietin, kuinka lukemattoman paljon on tänäkin päivänä ympäri maailmaa niitä, jotka  uskovat Häneen ja rakastavat Häntä, vaikkeivat ole Häntä nähneet. Ja vaikka he uskonsa tähden joutuvat vainotuiksi ja kuolemankin uhalla. – Luulisi siinä jo olevan aika paljon ihmeteltävää niille, jotka eivät usko Kristukseen.

Kristuksen Henki antoi profeetoille ilmestystä siitä, että oli sielujen pelastus oli tulossa. Pelastajan tuli kärsiä, mutta sitä seuraisi kirkkaus, Kirkkaus, josta kaikki Häneen uskovat tulisivat osallisiksi.

Kun Pyhä Henki laskeutui Helluntaina Jeesuksen opetuslapsiin, he alkoivat julistaa tätä evankeliumin ilosanomaa. Eivät omin avuin, vaan Hengen voiman ohjauksessa. Pyhä Henki vaikutti heissä ja heidän puheissaan, samoin kuin kuulijoissa, niin että nämä uskoivat.

Näin Kristuksen Henki toimii yhä tänäkin päivänä. On Jumalan aikaansaamaa ihmettä, että  voimme uskoa ja rakastaa Kristusta, vaikkemme voi havaita Häntä fyysisillä aisteillamme.

************

En löytänyt kuvaa aasinvarsasta, joten laitoin tämän 🙂

Siunattu – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!
Mark. 11:1–10

Tässä Markuksen evankeliumin tekstissä huomioni kiinnittyi tuohon, millä sanoilla Jeesuksen kanssa Jerusalemiin kulkevat huusivat: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!”
Ihan kuin en olisi tuota koskaan ennen lukenut. Että Jeesusta tervehdittiin siunattuna valtakuntana, joka siinä oli tulossa.

Jeesus sanoi opettaessaan:  ”Kääntykää (vanhassa käännöksessä: tehkää parannus), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (engl. käännös: for the kingdom of heaven is at hand). (Matt.4:217)
Se, miten valtakunta on nyt, meidän aikanamme, tulossa, on mietityttänyt itseäni viime aikoina paljon. Siitä ehkä enemmän joku toinen kerta, kun venähtivät tämänkertaiset mietteet jo ihan liian pitkiksi! 

************

Kirkas aamutähti – Ilmestyskirjan lopussa Kristus puhuessaan tulemisestaan sanoo: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”  (Ilm.22:16)

Alla virsirunoilija Angelus Silesiuksen (1624-1677) sanoittama laulu, Pimeän yön aamutähti:

Morgenstern der finstern Nacht 

Morgenstern der finstern Nacht, der die Welt voll Freuden macht.
Jesu mein, komm herein, leucht in meines Herzens Schrein.
Schau, Dein Himmel ist in mir, er begehrt dich, seine Zier.
Säume nicht, o mein Licht, komm, komm, eh der Tag anbricht.
Deines Glanzes Herrlichkeit übertrifft die Sonne weit.
Du allein, Jesu mein, bist, was tausend Sonnen sein.
Du erleuchtest alles gar, was jetzt ist und kommt und war.
Voller Pracht wird die Nacht, weil Dein Glanz sie angelacht.
Deinem freudenreichen Strahl wird gedienet überall.
Schönster Stern, weit und fern, ehrt man Dich als Gott den Herrn.
Ei nun, güldnes Seelenlicht, komm herein und säume nicht.
Komm herein, Jesu mein, leucht in meines Herzens Schrein.

Pimeän yön aamutähti, joka tuo maailman täyteen iloa 
Jeesukseni, tule sisään, loistamaan sydämeni pyhäkköön 
katso, Sinun taivaasi on minussa, kaipaan Sinua, pyhittäjäni
Valoni, älä kulje ohi, tule ennen päivänkoittoa
Sinun loisteesi ihanuus on suurempi kuin auringon
yksin Sinä, Jeesukseni, olet tuhannen auringon veroinen
Sinä loistat kaikille yhtälailla, kaikille nyt oleville, menneille ja tuleville
yö alkaa loistaa Sinun Valosi hymyillessä sille
Sinun ilontäyteinen säteilysi leviää kaikkialle
kaunein tähti kaukainen, Sinua kunnioitetaan Herra Jumalana  
tule nyt, kultainen sielun Valo, tule, älä viivy
tule Jeesukseni, loista sydämeni pyhäkössä    

Saksassa tätä Silesiuksen runoilua lauletaan joulunajan virtenä.
(Eräässä 10 pv:n retriitissä Saksassa laulettiin päivittäisen messun alussa Taize- ym. lauluja,
Jostain syystä tuon retriitin laulunjohtaja halusi retriitin loputtua antaa minulle tämän virren sanat. Laitoin tuohon koko virren sanat, vaikka videolla ei lauleta niitä loppuun saakka. Hankalat kääntää, mutta tuossa eräänlainen yritys.) 

Valvokaa!

21.11.2025. Olipa kaunis viikonloppu (= kirjoitin tuon viime ma:na). Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin suloisesti, että tuskin malttoi sisälle palata. Kuin muistutus siitä, että vaikka päivät lyhenevät ja pimenevät ja vaikkemme aina näe sitä, valo on olemassa. Samoin kuin se Valo, joka on tarkoitettu kaikille kansoille.
Valoa me odotamme ja sitä kohti kuljemme. On suloista kun tietää, että jotain hyvää ja ihanaa on edessäpäin.
Tästä on tavallaan kyse myös tämän viikon evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan siitä, että lamppumme ovat ’toimintakuntoisia’. Että pidämme uskonliekkimme palavana.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä,  mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti. 
Ps. 90:1–6, 12–15

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Aam. 4:12–13

**********************

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18

Aikamoisen painavaa tekstiä tuossa, eikö? Asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, ettei niitä osaa edes oikein kuvitella.
On siinä kuitenkin myös lohdullisia ja rohkaisevia kohtia: ’Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.’

Kehotus, johon tekee mieleni tarttua, on tuo: ’Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.’
Hänen tuntemisensa auttaa luottamaan silloinkin kun kohtaamme haasteita ja vaikeuksia. Kun kiinnitämme huomiomme Kristukseen ja opimme tuntemaan Hänen olemustaan, alamme kokea ja luottaa siihen, että Hänen kauttaan ja Hänessä löydämme sen hyvän, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Löydämme rakkauden ja rauhan sisimpäämme. Voimme kulkea eteenpäin kantaen rauhaa ja Hänen Valoaan mukanamme, missä kuljemmekin.

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Matt. 25:1–13

Aina ilahdun kun löydän tai kuulen, millä tavoin Jeesuksen vertaukset pohjaavat hänen aikansa traditioihin. Kuten esim. hää- tai muihin juhlamenoihin. Jeesushan puhuu usein vertauksissaan isän(nän)  tai kuninkaan järjestämästä juhlasta, jonne tämä kutsuu vieraat. Traditioiden tunteminen (samoin kuin joskus joidenkin hepreankielisten sanojen useampien merkitysten tunteminen) saa aikaan sen, etteivät vertaukset jää jotenkin irrallisiksi, vaan ne kiinnittyvät tuon ajan elämään.
Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin sitä, millä tavoin vertaus koskee myös meitä, tämän ajan ihmisiä. Näin myös vertauksessa morsiusneidoista ja heidän lampuistaan.

Vanhan juutalaisen perinteen mukaan avioliittosopimuksen solmimisen jälkeen sulhanen palasi isänsä taloon ja alkoi rakentaa hänelle ja morsiamelleen asuinhuonetta.
Tällä välin morsian valmistautui häitä varten mm. häävaatteita ja lamppuja valmistamalla.
Morsian ei tiennyt, milloin sulhanen saapuisi häntä hakemaan, Ajankohdan määritti sulhasen isä, joka katsoi, milloin kaikki oli valmista ja sulhasen oli aika lähteä hakemaan morsiantaan.
Morsiamen tuli pitää öljylamppunsa jatkuvasti palavana, sillä joskus sulhanen saattoi saapua pimeän jo laskeuduttua.

Sulhasen saapuminen ilmoitettiin torvensoitolla ja huudolla, ja Jos hän saapui pimeään aikaan,  morsiusneidot lähtivät vastaan valaisten tietä öljylampuillaan. (vrt. alla olevan laulun ’keskiyön huuto’), Näin ollen myös morsiusneitojen tuli pitää huolta siitä, että heidän lamppunsa olivat toimintakunnossa, ts. että heillä oli tarpeeksi öljyä, niin ettei tuli sammunut.
Sulhasen saavuttua hän vei morsiamensa hääkulkueen saattamana isänsä taloon, jossa vietettiin hääjuhlaa.

Jeesus vertaa itseään sulhaseen ja hänen seuraajiaan morsiamekseen muissakin kohtaa.
Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikseivät tämän opetuslapset paastoa, Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15:)

Myös Johannes Kastaja nimitti Jeesusta sulhaseksi sanoessaan omille seuraajilleen: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.” (Joh.3:29)

Kristus  haluaa rohkaista meitä säilyttämään hengenliekkimme palavana. Erityisesti silloin, kun uskomme tuntuu hiipuvan ja lepattavan enää säästöliekillä, tärkeää on, että vaalimme sydämissämme sitä kutsua, jonka Jumala on meihin asettanut.

Luojamme kutsuu meitä yhteyteensä. Tämä yhteys on kuin öljyastia, jota viisaat morsiusneidot kantoivat mukanaan. Sen kautta näemme, mihin meidän tulee kulkea, näemme mikä on tärkeää Hänen silmissään ja millaisia ratkaisuja meidän kannattaa tehdä,
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Sitä ei voi lainata tai ostaa muilta. Se pysyy ja vahvistuu sen kautta, että annamme Hänelle aikaamme, kuuntelemme Hänen tahtoaan ja johdatustaan.

Alla oleva laulu kertoo Jeesuksen vertauksesta, kymmenestä morsiusneidoista. Laulajan nimeä  videotallenteessa ei mainita.

The Midnight Cry –  Keskiyön kutsu

Illan hiljaisuudessa. varjojen laskeutuessa pehmeänä
lamput paloivat himmeinä, niiden hehku ohjaavana kutsuna
sydämet odottivat Sulhasta, lupauksen täyttymistä,
viisi viisasta valmistautuneina öljyllä, viiden huolettoman yhä odotellessa
keskiyön huuto: Sulhanen on lähellä, kaikui kristallinkirkas ääni hiljaisuudessa
pidä lamppusi palavana, anna liekkisi loistaa kirkkaasti
sillä ovi sulkeutuu pian yön pimeydessä
viisaiden astiat ovat täydet, sydämensä vakaat ja totuudelliset
hupsut eivät ole valmiina, heidän öljynsä hetkessä haihtuva
”Antakaa meille vähän öljystänne”, anoivat huolettomien äänet
mutta viisaat pitävät huolta siitä mitä heillä on, sillä jokaisella on tarpeensa
portit singahtavat auki, ja ilo täyttää ilman
Sulhanen tervehtii uskollisiansa, Hänen rakkautensa on vertaansa vailla
mutta ulkopuolella pimeydessä kaikuu epätoivo
huomiotta jääneet varoituskutsut – Valo ei ole enää siellä
herää sielu, ole valmiina, aika lähestyy yötä
sillä Sulhanen saapuu kirkkaudessa, tulen lailla taivaasta
pidä sydämesi ja öljysi pyhä liekki vakaana sillä kun kutsu kaikuu, Hän kutsuu sinua nimeltä

Uskon perustus

9.11.2025. Näin pitkään on saatu nauttia lämpimistä säistä. Niveleni tykkäävät. Viime vuonna oli tähän aikaan lumi jo tullut maahan.  Tällä viikolla sateettomana päivänä, pelattiin lapsenlapsen kanssa sulkapalloa pihalla,

Säätilat vaihtelevat jatkuvasti, ja katsomalla taivaalle onko se kirkas vai tuleeko sieltä vettä tai lunta tiedämme, miten kannattaa varustautua ulos lähtiessä.
Tämän pyhän Efesolaiskirjeen teksti puhuu hengellisestä varustautumisesta, Jumalan taisteluvarustuksesta, joka meidän tulisi pukea päivittäin yllemme, jotta voisimme suojautua henkisiltä/hengellisiltä hyökkäyksiltä.

**********************

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!” sanoo Herra. ”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.”  Jer. 3:14–15

**********************

Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin.
Ef. 6:10–18

Kuten psalmissa todetaan: Jumala on turvamme ja auttajamme hädän hetkellä, Kuitenkin , meidän on hyvä olla tietoisia siitä, että monenlaiset voimat ja tekijät ympäröivät meitä ja koettavat vaikuttaa elämäämme, ajatuksiimme, tunteisiimme ja toimintaamme.
Ne koettavat monin tavoin estää meitä seuraamasta Kristusta ja Hänen osoittamaansa tietä.

Jumalan taisteluvarustus – Efesolaiskirje kertoo hengellisistä varustuksista, joiden avulla pystymme torjumaan ei-toivotulta suunnalta tulevat hyökkäykset , Näitä varustuksia ovat totuus, vanhurskaus (oikeamielisyys), rauhan evankeliumin julistaminen, usko, pelastus ja Jumalan sana.
Nämä voi mielessään kuvitella haarniskana ja taisteluvarustuksena, jonka pukee ylleen.
Tämä kannattaa tehdä aamuisin, ja erityisesti silloin, kun tietää haastavan tilanteen olevan edessä. (Joskus tuollaiset tilanteet voivat kuitenkin tulla yllättäen, ennalta aavistamatta.)

Moni ei usko yliluonnollisiin asioihin, joihin yllä mainitut henkivallat ja voimat, pimeyden maailman hallitsijat ja avaruuden pahat henget lukeutuvat. Raamatussa ne ovat kuitenkin yhtä todellisiesti olemassa olevia ja vaikuttavia kuin tämä fyysinen maailma, jonka voimme nähdä ja kokea fyysisin aistein.

Aika harva uskaltautuu kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan näkymättömään maailmaan kuuluvien asioiden kokemuksistaan, koska pelkäävät tulevansa leimatuksi omituiseksi. . . .
Jotkut puolestaan torjuvat näkymättömän pahan olemassaolon siksi, että se tuntuu  ahdistavalta tai pelottavalta. On helpompi ajatella, että on olemassa vain hyvää.

Niissä new age ympyröissä, joissa aikoinaan pyörin, keskityttiin lähes yksinomaan hyviin ja valoisiin voimiin (energioihin) ja hyvätahtoisiin olentoihin. Pimeän läsnäolosta ei juurikaan puhuttu. Haluttiin elää jonkinlaisessa hyvyyden kuplassa, jossa pahuutta ei ole olemassa.
Vasta jälkeenpäin opin ymmärtämään, millaisessa harhassa tuossa kuplassa tuli oltua. .

Maailman Valo – Jeesus, joka tuli tuomaan todellisen Valon maan päälle, haluaa meidän erottavan valon ja pimeyden voimat ja vaikutukset toisistaan, tunnistamaan ne itsessämme ja ympäröivässä maailmassamme.
Hän sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” /Joh.8:12)

Katsomalla Kristukseen ja pysymällä Hänen tiellään me voimme oppia erottamaan, mikä ilmentää totuutta ja milloin on kyse valetotuuksista ja harhautuksista.
Näiden erottaminen ja tunnistaminen tulee jatkuvasti yhä tärkeämmäksi. Myös sen vuoksi, että kaiken mis- ja disinformaation lisäksi tekoäly vaikeuttaa entistä enemmän totuuden ja harhan tunnistamista. – Ja kukapa meistä haluaisi vääristelevien ja harhauttavien tahojen vaikuttavan ajatuksiimme, päätöksiimme, toimintaamme – ja uskonelämäämme.

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
Joh. 4:46–53

Tuo virkamies, joka pyysi Jeesusta parantamaan poikansa, osoitti pyynnöllään, että hän uskoi että Jeesus voisi sen tehdä. Ja hänen uskonsa palkittiin: poika parani. Tämä johti myös koko perheen ja talonväen uskomaan Jeesukseen.

Tällaista tapahtuu nykyäänkin. Jeesus parantaa, kun hänen nimessään rukoillaan. Vaikkakaan ei aina. Jumalan salaisuudeksi jää, milloin Hän parantaa tunnistettavalla tavalla. Sillä tavoin siis,  että voimme sen havaita (sillä sisäistä parantumista ei välttämättä heti huomaa).
Usein ihmisessä joka kokee tuntuvan parantumisen, tapahtuu jotain muutakin. Hän ymmärtää, kuinka Jeesus todellakin yhä on ja vaikuttaa keskellämme. Tämä vahvistaa yleensä uskonelämää aika lailla. – ja tämä muutos, joka parantumisen kokeneessa tapahtuu, vaikuttaa usein myös hänen ympärillään oleviin.

Jeesus sanoi: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.”  Samaa hän voisi sanoa meidän aikamme ihmisille. Joskus huokaan, että ilmestyisitkö Jeesus meille, oikein isosti, jotta tieto siitä että todella olet laskeutuisi koko kansamme – ja muidenkin kansojen – tietoisuuteen.
Kristus kuitenkin haluaa, että me itse etsisimme Häntä ja Hänen todellisuuttaan. Etsisimme yhteyttä Häneen. Viettäisimme aikaa Hänen kanssaan, Hänen läsnäolossaan.

Kristus, vedä meitä tuntemiseesi. Vaikuta sydämiimme niin, että meissä herää kaipuu tuntea Sinut, Sinun Rakkautesi ja Henkesi parantava läsnäolo.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos että tulet jokaisen luo, joka Sinua kutsuu avuksi. Tulet luokse, näet kärsivät, surulliset, ahdistuneet, pelokkaat ja sairaat. Näet mitä kukin tarvitsee. Kiitos että  kosketat, hoidat ja parannat.

Kiitos Kristus, että olet Valo koko maailmalle. Ja että Sinun Valosi loistaa ja valaisee tiemme kaiken pimeyden keskellä. 💛💛💛

Valo askeleillamme – Alla oleva Taizé -laulu on käsittääkseni nauhoitettu Ranskassa sijaitsevan Taizé – yhteisön messussa. Olen käynyt siellä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla osallistuimme poikani kanssa lauantai-illan messuun, jonka aikana kaikki saivat käteensä tuohuksen, ja laulaessamme Taizé -lauluja jokainen sai ottaa tulen tuohukseensa vieressään istuvan tuohuksesta, kunnes lopulta aluksi pimeänä ollutta kirkkosalia valaisi satojen pienten valojen valaisema valomeri. 🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️🕯️ 🕯️

Sanasi on lamppu – Taizé -laulu 

Sanasi on lamppu, valo askeleillani

Usko ja epäusko

1.11.2025. Kirkkovuosikalenteri määrittelee viime pyhän aiheen näin: ’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

**********************

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.
Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Jumala kehotti Abramia katsomaan taivaalle: niin paljon kuin hän näki tähtiä, niin paljon tulisi olemaan hänellä, iäkkäällä lapsettomalla miehellä, jälkeläisiä.
Uskomattomaltahan tuo kuulosti.  Abram kuitenkin uskoi. Tämän vuoksi hänestä tuli Abraham, jota pidetään niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islamilaisuuden kantaisänä ja esikuvana.
Ja kyllähän näissä jälkeläisiä löytyy lukuisasti, kuin tähtiä taivaalla – varsinkin kahden jälkimmäisen uskonnon piiristä.

Miten voi olla, että samasta kantaisästä voi kasvaa ja kehittyä niin vihamielisesti toisiinsa suhtautuvia kansoja? Varsinkin näistä kolmesta pienimpään on vuosisatojen ajan kohdistettu  laajamittaista vainoa, karkotuksia ja surmaamisia;  joita tuhoisimmin toisen maailmansodan aikana.

Jollei ajatella nykyistä Lähi-idän tilannetta, vaan menneitä vuosisatoja – onko tuon kaiken vihan, vainojen ja inkvisitioiden takana ollut vaikuttamassa kateus ja kauna monella tavoin yritteliästä ja lahjakasta, niin tieteen, taiteen kuin käytännön aloilla menestynyttä kansaa kohtaan?

Eräässä haastattelussa Kanadassa asuva holokaust-vanhempien lapsi sanoi, että vainot juutalaisia kohtaan ovat nykyään todellisuutta joka puolella maailmaa, ja että jos siihen ei puututa, saatetaan ajautua samanlaiseen tilanteeseen kuin 1930-luvulla Saksassa.

Pitkään Lähi-idässä jatkunut sotatila ja siihen liittyvä uutisointi ja propaganda on synnyttänyt niin voimakkaan vihan juutalaisia kohtaan ympäri maailmaa.
Itselleni on (tunne-ihmisenä ja välillä yliempaattisena) ollut varmastikin helpompaa suhtautua tilanteeseen objektiivisemmin, koska olen ollut vuoden (tai kaksiko jo?) uutislakossa.

Kun kansan johtajien poliittiset päätökset ja toiminta vaikuttavat siihen, miten tuon kansan siviiliväestöön suhtaudutaan – asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa – herää kysymys, kumpuaako tuo viha jostain ihan muusta. (Kuten omista, ihan eri tekijöistä johtuvista  turhautumisista ja pahasta olosta.)

Kristus, Sinä joka näet, kuulet ja ymmärrät meitä, auta meitä katsomaan Sinun silmin vaikeita, tuskallisiakin tilanteita. Auta meitä ymmärtämään myös niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita.  Hoida ja paranna haavoja, menneitä ja nykyisiä.
Ohjaa meitä rukoilemaan kaikkien kärsivien, pelokkaiden ja ahdistuneiden puolesta.
Auta meitä elämään ja kulkemaan Sinun tarkoittamallasi tavalla.   

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.”

Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 4:16–25

Noissa Roomalaiskirjeen jakeissa on monta vahvaa kohtaa. Tällä kertaa kiinnitin huomioni erityisesti lauseeseen ’Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’.
Mietin, miten moni kärsii tänä päivänä toivottomuuden tunteesta. Joko oman tai jonkun läheisensä elämäntilanteen vuoksi, taikka haastavan maailmantilanteen vuoksi.
Mistä voisi löytää toivon, jos tai kun sitä ei ole näkyvissä? 

Mieleen nousee laulu, josta muistin vain sanat ”Toivo toivottomalle”. Olin kuullut sen laulun joskus jossain. Netistä laulu löytyi heti, ihan noilla sanoilla. Alla oleva lauluvideo kertoo, mistä toivon voi löytää silloinkin, kun toivottomuus valtaa mielen, tai ehkä koko olemuksen. 

Heprealaiskirjeen toteamus toivomisesta on minusta niin hyvä:
*Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.’ (Hepr.11:1)
(Uusi käännös on minusta laimeampi: ’Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’)

Mitä toivon kaikkein eniten? Rauhaa. Eihän sitä näy, ei Ukrainassa eikä Lähi-idässä.
Kuitenkin päätän luottaa lujasti siihen, mitä toivon. Vaikken sitä vielä näekään.

.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
Mark. 2:1–12

Tässä evankeliumikohdassa minua on aina mietityttänyt se, että kun Jeesus näki halvaantuneen miehen ystävien uskon, hän antoi synninpäästön halvaantuneelle. Tuntuu kuin tuosta kohdasta olisi jäänyt jotain puuttumaan. Halvaantuneen omasta uskosta kun ei ole mitään mainintaa.
Riittikö Jeesukselle se, että hänen ystävänsä uskoivat?

Joka tapauksessa halvaantunut mies sai syntinsä anteeksi, ja hän sai myös liikuntakykynsä takaisin. Hänessä tapahtui suuri muutos niin fyysisen, sielun kuin hengenkin tasolla. Hänellä alkoi uusi elämä. Millä tavoin hän mahtoi jatkaa siitä eteenpäin? Miten se mahtoi vaikuttaa hänen uskonelämäänsä?

Mietin, kuinka monia Jumalan tekoja olen saanut nähdä ja kokea, varsinkin uskontaipaleeni alkuvaiheissa. Mutta myös myöhemmin. Ne ovat vahvistaneet uskoani ja luottamustani siihen, kuinka Hän näkee tilanteemme ja haluaa auttaa.
Koen ne ikään kuin taivaan lahjoina, joita olen tarvinnut, jotta epäileväisessä mielessäni saattoi tapahtua muutos. Niin että saisin uuden elämän. Elämän, jonka todellisena perustana on Hänen todellisuutensa. – Kunpa muistaisin sen aina. Joka päivä. Kaikissa tilanteissa.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Paavalin kirjeen sanoista ’toivo toivottomalle’ löytyi tämä laulu. Tamperelaisten tekemä, mutta tarkoittaa tietenkin jokaista kuntaa, kylää ja kaupunkia.  💛💛💛

Tämän kaupungin Herra – T:reen helluntaisrk:laisten tekemä video