Jumalan sanansaattajat

8.10.2025. Kirkkovuosikalenteri toteaa enkeleistä: ’Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Tämän viikon raamatunteksteissä kuvataan enkeleitä ylistäjinä, sanansaattajina taivaan ja maan välillä, taistelijoina pahuutta vastaan sekä taivaallisen Isän luona olevina.

**********************

Ylistä Herraa  – Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni! 
Ps. 103:19–22

**********************

Jaakobin tikapuut – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” 
1. Moos. 28:10–17

Ylienkeli Mikael ja hänen enkelinsä  – Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
– Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Ilm. 12:7–12

Mikael, ylienkeli vai arkkienkeli? Kumpaakin nimitystä käytetään enkeli Mikaelista,
Entisenä new agelaisena minua puhuttelee enemmän nimitys ylienkeli. New age-piireissä  puhuttiin nimittäin paljon arkkienkeleistä ja heidän ominaisuuksistaan. Kristillisen tradition oppeja sekoitettiin ja täydennettiin omilla henk.koht. näkemyksillä. (Taitaa olla vieläkin yleistä uushenkisyydessä).

Tällaisten ’yhdistelmäoppien’ seuraaminen saattaa olla aika lailla hämmentävää ja harhaanjohtavaa. Niissä kun on usein hyödynnetty selvänäköisyyden tai mediuismin kautta haettua infoa. Ja tuolla alueella vastavoimat pääsevät niin helposti harhauttamaan.
Kuten Paavali totesi kirjeessään korinttilaisille: ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2.Kor.11:14-15))

Vaikka Ilmestyskirjassa kuvatussa taivaissa käydystä taistelusta ylienkeli Mikael enkeliarmeijansa kanssa voittikin Syyttäjän kapinaenkeleineen, henkimaailma on täynnä eksyttäjähenkiä, valkeuden enkeleiksi tai oppaiksi tekeytyviä. Siksi Jumala käsittääkseni varoittaa/kieltää meitä ihmisiä olemasta yhteydessä henkimaailmaan.
Mutta Hän on lahjoittanut meille turvallisen ’nettiyhteyden’, reitittimenään Poikansa. Hänen kauttaan ja Hänessä yhteytemme taivaallisiin on suojattu ja puhdas.

Taistelu maailmassa – ’Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa’ toteaa Kirkkovuosikalenteri. – Niin näkyvässä kuin näkymättömässä, voisi tuohon  lisätä.
Mutta Kristuksen omina tiedämme olevamme Voittajan puolella. Se on hyvä tietää ja muistaa. Hänen puoleensa voimme aina kääntyä ja pyytää johdatusta ja varjelusta.

Heidän enkelinsä taivaissa – Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” 
Matt. 18:1–6,10

Markuksen evankeliumin mukaan tuota opetuslasten kysymystä oli edeltänyt heidän väittelynsä siitä, kuka heistä oli suurin. Kun Jeesus kysyi, mistä he olivat matkalla keskustelleet, he vaikenivat noloina.
Mutta nyt Jeesus laittoi heidät ruotuun ja käänsi heidän ajattelunsa ympäri. Oman kunnian etsimisen ja kaipaamisen sijaan kyse onkin siitä, kuka osaa nöyrtyä lapsen kaltaiseksi.
Jeesus ei kuvaile lasta ja hänen ominaisuuksiaan sen kummemmin, vaikka itselle tulee kyllä moniakin mieleen, sellaisia, jotka me aikuisiksi kasvaessamme usein kadotamme.
Mutta Jeesus sanoo lapsista puhuessaan heitä niiksi vähäisiksi (engl. käännöksessä ’these little ones) jotka uskovat häneen.
Usko häneen on olennaisinta ja tärkeintä. Sen kautta syntyy, kasvaa, vahvistuu ja säilyy yhteys taivaisiin, puhtaana ja kirkkaana. 

Kristus, anna meille lapsen kaltainen usko. Auta meitä näkemään Sinun valtakuntasi todellisuutta. Anna meille puhdas sydän. Varjele meitä itsekkyydeltä, ylpeydeltä ja kateudelta. Varjele kaikelta pahalta, kaikelta sellaiselta, mikä estää meitä näkemästä Sinun totuuttasi ja toimimasta niin kuin toivot meidän toimivan. Kiitos että johdatat meitä ja kuljet kanssamme.

💛💛💛💛💛💛

Jumalan huolenpito

2,10.2025. Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta, kirjoittaa Kirkkovuosikalenteri, ja jatkaa: Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

**********************

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni. Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla! 
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni. Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.
Ps. 86:1, 3–7

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.
Ps. 127:1–2

Psalmin kirjoittaja kuvaa tuossa aika vahvasti, miten perustavanlaatuisen tärkeää on Jumalaan luottaminen. Ehkä hän oli kokenut sen omassa elämässään tai nähnyt ympärillään.
Vaikka eihän se aina niin helppoa ole, luottaminen. Tiedän kuitenkin, että sitä juuri Hän toivoo ja odottaa meiltä.

Erään kerran, vuosia sitten, Taivaan Isä sanoi haluavansa opettaa minua luottamaan Häneen. Kyseessä oli matka Afrikkaan. Se on vähän pitempi tarina, kerron sen varmaan joku kerta. Mutta tuon matkan aikana opin ennen kaikkea huomaamaan, miten vaikea minun oli luottaa Häneen tilanteissa, jotka tuntuivat mahdottomilta.  Ja kuitenkin Hän osoitti, kuinka Hän voi ohjata mahdottomiltakin tuntuvat asiat niin että niistä selvitään. 

💛💛💛💛💛💛💛

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan.
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
Gal. 6:2–10

Tuttu sanonta tuo: ’Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää’. Samaa kuvastaa sanonta ’Saat sitä, mitä annat’.
Itsekäs ihminen ajattelee ja näkee kaiken omista tarpeistaan käsin ja toimii sen mukaisesti. Mistä ja miten voisi hyötyä ja saada jotain (mitä milloinkin) itselleen? Hän ei juurikaan mieti toista osapuolta, ja millainen vaikutus omien tarpeitten tyydyttämisellä on toiseen tai toisiin.
Tällainen ihminen on ikään kuin aina jotain vailla ja koettaa täyttää tuota tyhjää tilaansa milloin mitenkin.

Epäitsekäs puolestaan huomioi myös toisten tarpeet ja toimii sen mukaisesti. Paavali toteaa kirjeessään galatalaisille, että meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää toisille. Kehotus on aivan yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä..
Tätä armon vuotta 2025 on vielä 3 kuukautta jäljellä. Miten paljon näihin kuukausiin mahtuukaan mahdollisuuksia tehdä hyvää toisille – tai kaikille, kuten Paavali kehottaa. 💛💛💛

Rakas Luojamme, Sinä joka pidät meistä niin hyvää huolta, ohjaa, vahvista ja auta meitä olemaan apureitasi, huomioimaan lähimmäisiämme, näkemään ja kuulemaan heitä ja heidän tarpeitaan, ojentamaan kätemme, olemaan läsnä heille, kun he sitä tarvitsevat. 💛💛💛

Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Matt. 6:25–34

Jeesuksen kehotus olla huolehtimatta voi tuntua vaikealta varsinkin silloin, jos on ajautunut johonkin erityiseen vaikeaan ahdinkoon, oli kyse sitten terveydentilan heikkenemisestä, työttömyydestä, tiukasta taloudellisesta tilanteesta, ihmissuhdeongelmasta tai jostain muusta elämää varjostavasta asiasta. 

Vapahtajamme kutsuu meitä kuitenkin luottamaan Häneen, jonka hyvissä käsissä elämämme loppujen lopuksi kuitenkin on. Onneksi saamme jatkuvasti harjoitella sitä. Että kannamme itsemme ja elämäntilanteemme Hänelle. Vaikka Luojamme tietää ja tuntee huolenaiheemme, on iso ero siinä, koetammeko vain sinnitellä ja keksiä itseksemme ratkaisuja, vai käännymmekö Hänen puoleensa, jolle kaikki on mahdollista.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Alla oleva video ei kerro laulun esittäjän nimeä, mutta otsikko kehottaa meitä olemaan huolehtimatta. Ja että antaisimme ylistyksen hoitaa ja kohottaa sieluamme.  

DO NOT WORRY – worship song

Kiitollisuus

25.9.2025. On iso ero siinä, aloitanko päivän ajatellen niitä näitä, vai aloitanko sen kiittäen. Kun aamun ensiajatukset suuntautuvat kiitosten kera Jumalalle, on kuin ympärille ja sisimpään laskeutuisi lempeä läsnäolo. Paras tapa aloittaa päivä, ajattelen silloin.
Pitkin päivää tulee mieleen asioita, joista haluan kiittää Luojaa. Tänään olen kiittänyt mm. raikkaan kuulaasta syyspäivästä ja sinisestä taivaasta sekä läheisten kanssa vietetyistä hetkistä.
Mitä enemmän vaalin kiitollista mieltä/olotilaa, sitä omimmalta se tuntuu ja sitä helpompaa siinä on pysyä.  

🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌🙌 

’Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä’ todetaan kirkkovuosikalenterissa.
’Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.’

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi. 
Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. 
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9

Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!
Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”
Jes. 38:16–20

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Ef. 5:15–20

Jotkut näiden Efesolaiskirjeen jakeista puhuttelevat minua erityisesti. Kuten: Käyttäkää oikein joka hetki. Miten monta hetkeä päivässä tuleekaan kulutettua ajattelematta niitä sen enempää. Illalla sitten tulee joskus miettineeksi, tuliko tänään tehtyä jotain merkityksellistä. Mutta että joka hetki tulisi käyttää oikein… – siinäpä haastetta.

Ja tämä: antakaa Hengen täyttää itsenne. Kun laulaa Jumalalle ylistystä ja kääntää huomionsa täysin Häneen, voi kokea, kuinka Pyhä Henki tulee ja haluaa täyttää niin ylistäjät kuin heitä ympäröivän ilmapiirin. Jumalan ylistäminen ja palvonta avaa sydämet kokemaan Hänen pyhän läsnäolonsa.

Kehotus ’kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa’ voi tuntua vaikealta silloin, kun on oikein haastava elämäntilanne. Siinä piilee kuitenkin jokin merkillinen salaisuus. Kiitollisuuden voima on  niin ihmeellinen.

Ystävältä sain noin 20 v. sitten lainaksi Merlin Carothers’in kirjoittaman pienen Kiitoskirjat –teoksen. Siinä on yhteispainoksena kaksi hänen kirjaansa: ’Kiitä sittenkin’ ja ’Kiitoksen voima’.
Merlin Carothers kaipasi nuorena seikkailuja, mutta koki 2. maailmansodan melskeissä sisäisen muutoksen, opiskeli papiksi ja toimi armeijassa sotilaiden sielunhoitajana. Samalla hän oppi ylistämään ja kiittämään Jumalaa joka tilanteessa, myös vaikeuksien ja ahdistuksen aikoina.  

Hankin kyseisen kirjan antikvariaatista, mutta lainasin sen sitten jollekin, enkä enää muista paljoakaan sen sisällöstä. Sen muistan kuitenkin, että se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Kirjaa googlatessa selvisi että siitä on otettu uusia painoksia, ja on nyt siis taas saatavilla.  

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Luuk. 17:11–19

Vaikka muistin tästä Luukkaan evankeliumin kuvauksesta, että Jeesus paransi kaikki nuo 10 spitaalista, jotka pyysivät häneltä apua, ja että vain yksi heistä palasi kiittämään huomattuaan parantumisensa, niin nyt huomioni kiinnittyi erityisesti Jeesuksen kysymyksessä ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” siihen, että tuo yksi kiittämään tullut oli toisinuskova muukalainen, samarialainen.   

Samarialaisten uskonto, vaikkakin pohjautuu Tooraan, poikkeaa juutalaisuudesta, ja sen vuoksi juutalaiset ja samarialaiset suhtautuivat toisiinsa kartellen.
Tämä ei kuitenkaan estänyt tuota spitaalista parantunutta miestä tulemaan takaisin Jeesuksen luo ja kiittämään häntä tämän jalkojensa juureen heittäytyen.   

Jeesus sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” – Mies ei siis ollut ainoastaan parantunut fyysisestä sairaudestaan, vaan hänessä oli tapahtunut myös sisäinen käänteentekevä muutos.
Jeesus ei pyytänyt häntä seuraamaan itseään, vaan ’menemään’. Ehkäpä olikin tarkoitus, että mies menisi kertomaan toisille samarialaisille, mitä tämä juutalainen Jeesus oli tehnyt.

Kuten samarialainen nainen, jonka Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla, teki. Nainen riensi kertomaan kotikylänsä asukkaille Jeesuksesta, ja sanoi heille: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?”
Kuunneltuaan Jeesuksen puhuvan samarialaiset sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”  (Joh.4. luvusta)

Miten paljon useimmin olenkaan kiittänyt Jumalaa tervehtymisestä ja parantumisesta kuin siitä, että Jeesus on kutsunut minut omalle tielleen – vaikka tuo jälkimmäinen on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Monesti olen saanut kokea Jumalan parantavan voiman, joko omalla tai jonkun toisen kohdalla,  josta olen todella kiitollinen. Mutta sittenkin paljon merkittävämpää on se, että olen saanut kohdata maailman Pelastajan ja lähteä seuraamaan Hänen osoittamaansa tietä, Hänen kanssaan, tässä ajassa ja tulevassa.   

Mietin, miten voimakkaasti useat toisuskoiset tai ei-uskovat reagoivat siihen, kun Jeesus ilmestyy heille heidän etsiessään Jumalan totuutta tai rukoillessaan Jumalalta apua  epätoivoiseen elämäntilanteeseensa. Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyessä heille näyssä tai unessa, heissä on usein tapahtunut jokin ratkaisevaa laatua oleva muutos. Pelko, ahdistus tai tuska on poistunut, ja tilalle on tullut syvä sisäinen rauha. 

Nämä uskonmuukalaiset ovat ymmärtäneet, että tässä on se totuus, jonka Jumala halusi heidän näkevän ja ymmärtävän. Kokemus on usein ollut niin voimakas, että se on kertaheitolla muuttanut heidän elämänsä ja uskomusjärjestelmänsä, ja heistä on tullut kristittyjä, Kristuksen seuraajia, taivaankansalaisia, jotka kiitollisina Jumalalle haluavat kertoa siitä myös muille.
– Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu paljon muualla maailmassa, mutta myös täällä Suomessa.  

Ylösnoussut Jeesus Kristus, muistuta meitä kiittämisen tärkeydestä aina, kun itse unohdamme. Auta meitä näkemään, mistä kaikesta voimme kiittää Jumalaa. Opeta meille, miten voimme olla kiitollisia kaikesta, niistä vaikeistakin asioista, joita väistämättä tulee eteemme.

Kiitollisen mielen ja sydämen vaaliminen ei aina ole helppoa, varsinkaan silloin kun elämä oikein koettelee. Auta Sinä meitä. Sinun myötätuntosi meitä kohtaan on niin suuri. Sinä ymmärrät meitä, sillä Sinä olet itse läpikäynyt suunnattoman tuskan ja kärsimyksen.

Anna meille sydän, joka ylistää ja kiittää – sittenkin, kuten Merlin Carothers kirjassaan neuvoo.
Kiitos, että Sinä olet kanssamme! Jo siinä on kiitosaihetta, joka päivälle!    

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Lähimmäinen

18.9.2025. Oi miten suloisenlämpimistä syysaamuista, -päivistä ja -illoista ollaankaan saatu nauttia. Ja tänään lisäksi sinitaivaasta ja auringonpaisteesta! 🌞
Mieli ja kroppa koettaa kerätä tätä kaikkea muistivarastoon siinä toivossa, että voisi sitten sieltä hakea lämpöä päivien viiletessä ja lyhetessä…  😉

Kirkkovuosikalenteri kuvaa pyhän aihetta näin: ’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Erityisesti nuo kaksi ensimmäistä lausetta kuvaavat sitä uskoa, joka rakkaalla mummullani oli.
Hänen kauttaan sain nuorena paljon eväitä omalle etsijän polulleni, erityisesti kirjallisuuden kautta. Vaikka hänen Raamattunsa oli puhki luettu, hän ei juurikaan puhunut omasta uskostaan.
Mummuni seurasi elämänsä loppuun saakka erittäin aktiivisesti kulttuuria, politiikkaa ja maailmantapahtumia, mutta usein hän totesi, että Vuorisaarnasta löytyy kaikkein tärkein.     

Henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan en muista puhuneeni mummuni kanssa. En tiedä miksi, olimmehan niin läheiset ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta taivaan alla.
Jostain syystä käännyin kuitenkin suoraan Jumalan puoleen selvittääkseni, onko Hän todella olemassa, ja jos on, niin millainen Hän on. 

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Rakkautta ja hyvyyttä – Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Miika 6:6–8

Jumala on rakkaus – Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
1. Joh. 4:7–12

Nuorena teininä kysyin ystäviltäni mitä he ajattelivat Jumalasta. Eivät he oikein osanneet sanoa. Eräs kertoi mitä hänen vanhempansa uskoivat: että Jumala on kaikessa.
Itse pohdin asiaa aika ajoin kovastikin. Joskus kun oli vaikeaa, kirjoitin rukouksen Jumalalle päiväkirjaani. Mutta koska en kokenut saavani vastauksia rukouksiini, päättelin että jos Jumala on olemassa, ei Hän ainakaan minun tilannettani näe. Ja jos onkin olemassa, ei Hän ihmisten kanssa kommunikoi, on vain jossain ylhäällä taivaissa ja katsoo luomakuntaansa korkeuksista yleisluontoisesti, fokusoimatta huomiotaan yksittäisiin ihmisiin.

Lähimmät ihmiseni, äitini ja isoveljeni, olivat kuolleet joitakin vuosia aiemmin, ja asuin teinivuodet isäni ja äitipuoleni kanssa. Suhteeni jälkimmäiseen oli haasteellinen, ja isovanhempieni järven rannalla sijainnut lomapaikka oli ihana keidas, jossa sain kokea lämpöä rakkautta. 
Kesäisin menin usein yöllä soutelemaan järvelle. Soudin keskelle järveä ja nostin airot ylös.  Kaikki oli hiljaista ja vaalea yötaivas kuvastui peilityynen veden pintaan, niin että näytti ja tuntui kuin olisin ollut painottomassa tilassa keskellä kaikkeutta. Se oli hyvä tunne. 

Erään kerran lähdin soutamaan päättäväisin mielin. Tarve saada tietää onko Jumala olemassa oli tavattoman vahva. Istuin veneessä peilityynen järven keskellä, avaruus ylläni ja allani. Katselin taivasta. Minun oli saatava jokin vastaus epätietoisuuteeni.
Katselin taivaalle ja esitin kysymykseni mielessäni hiljaisesti, mutta vastausta vaatien: ”Jumala, oletko Sinä todella olemassa? Ja jos olet, millainen Sinä olet?”

Täydellinen hiljaisuus ylläni, ympärilläni ja allani jatkui – en tiedä kuinka kauan.  Sitten yhtäkkiä koko olemukseni täytti kolme sanaa: ”Jumala on rakkaus”. – Nuo sanat eivät tulleet vain sanoina aivoihini, vaan ne värähtelivät koko kehossani – ja kuten minusta tuntui, ne myöskin ympäröivät minut. Sitä on vaikea kuvailla. Joka tapauksessa ne lausuttiin sellaisella intensiteetillä ja niin vakuuttavasti, etten voinut epäillä, etteivätkö ne olisi totta.

Kysymykseeni vastattiin tällä tavoin, ja totesin, että nyt siis tiedän, että Jumala on Rakkaus.
En saanut selvyyttä siitä, mistä ja miten tuo vastaus tuli. Ajattelin, että tähän minun on tyytyminen, mitä Jumala-suhteeseen tulee. Kokemus oli kuitenkin niin vahva ja vaikuttava, etten kertonut siitä ystävilleni. Halusin varjella sitä, niin ettei kukaan pääsisi pilaamaan sitä millään  epäuskoisella tai väheksyvällä kommentilla. 

Tuo nuorena kuulemani/saamani määritelmä Jumalasta (jonka monta vuosikymmentä myöhemmin löysin ilokseni myös yllä olevasta Johanneksen kirjeen kohdasta!) jätti minut kuitenkin käsitykseen, että Jumala on jossain korkeuksissa, saavuttamattomissa, eikä Häneen voi olla henkilökohtaisessa suhteessa.
Hymyilyttää ajatellessani, että Hän tiesi jo tuolloin, milloin kutsuisi minut yhteyteensä. Hän vain antoi minun ensin koluta monet etsijänpolut. – Toiveeni on, että mahdollisimman moni voisi löytää läheisen ja rakastavan suhteen Luojaansa.

Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi hänelle näin:
”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”
Luuk. 10:25–37

Tuo lainopettaja, joka lähestyi Jeesusta kysymyksellään, tunsi luonnollisesti tärkeimmän käskyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jumalan olemassaolo oli lainopettajalle itsestään selvä asia, ehkä jopa elämänsä tärkein asia. Mutta entä lähimmäiset, ihmiset jotka elivät hänen ympärillään? Ketkä heistä kuuluivat lähimmäisiin, joita tuli rakastaa?

Jeesus ei tyytynyt vastaamaan yhdellä sanalla: ’kaikki’. Sillä yksi sana unohtuu helposti. Mutta tarinat jäävät mieleen. Tuo vertaus laupiaasta samarialaisesta jäi varmasti kaihertamaan lainopettajan mieltä pitkäksi aikaa. Varsinkin kun ohikulkijat olivat siinä pappi ja leeviläinen, ja se joka auttoi, oli toisuskoinen, samarialainen.
Vertaus antoi varmaan ajattelemisen aihetta myös kaikille muille, jotka olivat siinä kuuntelemassa.
Ja kyllähän se puhuttelee meitä nykyajan ihmisiäkin yhtälailla. 

Joka päivä teemme valintoja. Jokainen päivä tarjoaa meille mahdollisuuden joko kulkea vain välinpitämättömästi ohi taikka huomioida toinen. Kohdata toinen hymyn kera, pysähtyä, antaa aikaamme, kuunnella, ojentaa auttava käsi. Osoittaa lähimmäisillemme – tavalla tai toisella – ystävällisyyttä ja välittämistä.

Jumala, joka olet Rakkaus, auta meitä ymmärtämään, kuinka paljon meistä välität ja kuinka paljon meitä rakastat! Auta meitä avaamaan sydämemme rakkaudellesi, jotta osaisimme jakaa sitä edelleen läheisillemme ja kaikille, joita kohtaamme.
Vaikuta meissä niin että osaisimme suhtautua kanssaihmisiimme ja toimia heitä kohtaan Sinun haluamallasi tavalla. – Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan!  

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Jeesus, parantajamme

8.9.2025. Loppukesästä istuimme läheisteni kanssa paikassa, jonka kukkapenkissä kasvoi syysleimuja. Nokkosperhonenkin lehahti nauttimaan niistä. Mieleen muistui rakkaan mummuni puutarha, jossa kasvoi syysleimuja, Pidin aivan erityisesti niiden tuoksusta.

Jokin aika sitten ystäväni toi omasta puutarhastaan ihanan syysleimukimpun. Lapsuudesta tuttu tuoksu tulvahti aisteihini. Eilen vein jo terälehtiä karistavat kukat ulos, mutta jätin ne vielä ulko-oven viereen, jotta ohi mennessäni vielä voisin tuntea tuon tuoksun, joka vie minut oitis  mummuni ja muppani kesäpaikkaan, lapsuuteni paratiisiin.
Miten vahva vaikutus voikaan jollain tietyllä tuoksulla olla.  🌺🌺🌺🌺🌺🌺🌺

Taivaallinen tuoksu – On myös tuoksua, jonka lähdettä ei voi nähdä maallisin silmin.
Paavali kirjoittaa 2. kirjeessään korinttolaisille Kristuksen tuntemisen tuoksusta. Se on kaikkein kallisarvoisin tuoksu, sillä se kertoo Hänen läsnäolostaan. – Ja onko parempaa olotilaa kuin olla Hänen vaikutuspiirissään?
Jumalan läsnäolo ja kosketus on sielun syvin ja todellisin kaipuu.

🦋🦋🦋🦋🦋🦋🦋

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.’

Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13

Nuo psalmin sanat ”Sinä teit minut terveeksi” tuovat mieleen niitä kertoja, jolloin Jumala on parantanut vaivojani, kun olen (psalmin sanoin) huutanut Häntä avuksi (= rukoillut) ja kun puolestani on rukoiltu. Joskus on lääkärikin kummastellut parantumista sairaudesta, joka ei yleensä parane ilman lääketieteellistä hoitoa. Niin paljosta saan kiittää Parantajaamme.

Jeesus on todella Parantajamme. Sen ovat kokeneet lukemattomat ihmiset joka puolella maailmaa, niin omalla kohdallaan kuin toisten puolesta, rukoiltuaan Jeesuksen nimessä,
Aina parantumista ei kuitenkaan tapahdu, ja usein tarvitaan myös lääketieteen keinoja.
Näin omalla kohdallanikin. Vaikka koinkin, että Jumala hoiti polveni graavia nivelrikkoa monta vuosikymmentä ja vaikka vaikka viime vuonna rukoilin oikein kovasti ihmeparantumista, jottei tarvitsisi mennä leikkaukseen, niin kyllä se tekonivel lopulta piti ottaa.
(Mutta onhan kyllä nyt niin ihanaa, kun voi kävellä kivuttomasti.)    

**********************

Se, miksi joku ei parane vaikka omaisi kuinka vahvan uskon tahansa ja vaikka kuinka monet rukoilisivat hänen puolestaan, on Jumalan salattua mysteeriä, jota me ihmiset emme voi ymmärtää.
Esimerkiksi vahva uskon mies, pastori ja poliitikko Antero ’Mooses’ Laukkanen, josta pidettiin ja jota arvostettiin yli kirkkokuntien ja puolueiden rajojen. Hyväntuulinen, positiivinen siltojenrakentaja ja köyhien puolestapuhuja. Hän sairastui ALS:iin, ja uskoi loppuun saakka, että Jumala voisi hänet parantaa, jos se olisi Hänen suunnitelmissaan.

Hän ei kuitenkaan parantunut, vaikka lukemattomat ihmiset rukoilivat hänen puolestaan. Minäkin rukoilin oikein kovasti, koska ajattelin, että hänellä olisi vielä niin paljon annettavaa Jumalan valtakunnan työssä, ja ajattelin myös miten vahva todistus Jumalan parantavasta voimasta hänen parantumisensa olisi ollut kaikille.
Mutta hänen parantumisensa ei kuitenkaan kuulunut Jumalan suunnitelmiin.   

Haaveena Antero Laukkasella oli lähteä yhdessä vaimonsa kanssa Kiinaan lähetystyöhän eduskuntatyönsä päätyttyä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Jumala kutsui hänet taivaan kotiin.
Hän puhui avoimesti syvän pettymyksen ja surun tunteistaan, kun parantumista ei tapahtunutkaan. Uskon että hän halusi antaa esimerkin muille siitä, että Jumalalle voi ja saa ilmaista kaikki tunteensa, Hän kyllä kestää ne.
Ja että kaikki loppujen lopuksi on Hänen käsissään.

Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”
2. Moos. 4:10–12

***********************

Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
2. Kor. 3:4–6

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”
Mark. 7:31–37

Jeesus parantaa ihmisiä tänäkin päivänä Henkensä kautta kuuroja, sokeita, halvaantuneita, eri taudeista kärsiviä. Mietin, miten paljon enemmän parantumisia saisimmekaan nähdä, jos sellaisetkin ihmiset uskoisivat tämän, joiden on vaikea uskoa mihinkään nk. yliluonnolliseen.

Mietinmyös, miten monenlaisten hoitomuotojen vaikutuksiin uskotaan mieluummin kuin siihen, että Jumalan Poika voi ja haluaa auttaa ja parantaa Pyhän Henkensä kautta tänä päivänä ihmisiä, kuten Hän teki 2000 v. sitten. Jos joku olisi kertonut minulle siitä 1990-luvulla, olisin todennäköisesti jättänyt monenlaiset new age -kurssit ja -opinnot väliin ja halunnut niiden sijaan oppia tuntemaan tämän puhtaimman ja vahvimman parannusmuodon – rukouksen.     

Sekin ihmetyttää ja surettaakin minua, että jopa monet papit ovat kertoneet, etteivät usko evankeliumien kuvaamiin ihmeparantumisiin ja muihin Jeesuksen tekemiin ihmeisiin.
Kunpa heillä olisi tilaisuus matkata esim. Afrikkaan ja nähdä omin silmin, kuinka ihmiset paranevat, kun heidän puolestaan rukoillaan Jeesuksen nimessä. Silloin ’Effata’, heidän silmänsä aukenisivat näkemään Jumalan todellisuutta, ja koko heidän maailmankuvansa voisi muuttua. 

Vaikka kyllä niitä parantumisia täällä kotomaassammekin tapahtuu. Kunhan vain osuu sopivasti paikalle, ja saa vielä jälkeenpäin lääkärilausunnon todisteen, että parantuminen todella on tapahtunut, kun on rukoiltu Jeesuksen nimessä, niin epäilijät ja epäuskoisetkin voisivat päästä osalliseksi Jumalan ihmeellisen parantavan voiman todellisuudesta. .  

Raamatussa on varmastikin mainittu vain murto-osa niistä parantumisista, joita ihmiset kokivat Galileassa ja juudeassa kohdattuaan Jeesuksen ja pyydettyään häneltä apua vaivoihinsa. 
ja aina he eivät edes itse pyytäneet Jeesukselta parantumista. Yllä olevassa evankeliumitekstissäkin toiset toivat kuuron miehen Jeesuksen luo. Hän ei itse osannut puhua kunnolla, joten toiset pyysivät Jeesusta parantamaan hänet. Ja hän sai sekä kuulon että puhekyvyn. 

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet tilanteemme, sairautemme, kärsimyksemme ja vaivamme. Ja Sinä haluat auttaa, vahvistaa ja parantaa meitä kokonaisvaltaisesti, aivan kuten 2000 vuotta sitten. 
Auta meitä uskoen ja kiitollisina ottamaan vastaan kaikki se, mitä Sinä haluat meille antaa ja mitä haluat meissä ja kauttamme tehdä. Auta meitä näkemään, miten voimme elää Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Kiitos Pyhästä Hengestäsi. Kiitos huolenpidostasi, rakkaudestasi ja johdatuksestasi.  💛💛💛 

Huom. ääniherkät: alla olevan lauluvideon volyymi kannattaa säätää pienemmälle heti alkuun. 🙂  

Heal Me – Aaron Jeoffrey 

’On taas ’mukava tavata sinut’ -sunnuntai, oi, tuskin kuulen sanojen vierivän kieleltäni
etsiessäni itsestäni merkkejä jostakin kauan sitten olleesta
Oi, takeltelen jakeessa, joka sanoo ’Sinä rakastat minua’
äänien kaikuessa ajatukseni ajautuvat muualle ja suljen silmäni häveten sitä, etten tunne mitään
ja rukoilen: paranna minut
paranna nämä silmät, paranna tämä sydän, paranna mieleni, hengitä elämän henkesi minuun
paranna minut, herätä sieluni tästä unesta
anna minulle takaisin iloni siitä, kun ensimmäisen kerran uskoin
oi, kadotan itseni taas tänäkin päivänä välinpitämättömyyteen
silmäni suuntatuessa kaikkeen muuhun paitsi Sinuun
minulla ei ole voimaa voittaa tätä etäisyyttä, mutta Sinulla on
paranna minut
en halua tuhlata enää hetkeäkään siihen että pitäisin Rakkauttasi itsestäänselvyytenä
haluan vain tuntea Pyhän Henkesi laskeutuvan ylleni’

Itsensä tutkiminen

4.9.2025. Miten suloisenlämpöisenä syksy onkaan alkanut. Jotkut kasvit ovat kanssani samaa mieltä siitä, että tämähän tuntuu vielä ihan kesältä. Avomaan kurkut ja chilit tekevät kukkia, aikovat ilmeisesti tuottaa vielä satoa.
Sisällä kiinanruusuissani on kummassakin 8 nuppua. Saa nähdä jaksavatko kukkaan saakka. Joka tapauksessa ne ikään kuin kuvastavat sisimpäni hiljaista huokausta: vaikka illat ovatkin jo alkaneet pimetä, niin kunpa tämä kesänlämpöinen sää saisi vielä jatkua…    

Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa, että ’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata.
Ps. 51:6–14

Daavid oli jo nuorena paimenpoikana läheisessä yhteydessä Jumalan kanssa. Se oli hänelle kaikkein tärkein asia. Hän kertoi Jumalalle ajatuksensa ja tunteensa, pelkonsa ja riemunsa. , Hän kiitti Jumalaa varjeluksesta ja avusta ja osoitti Hänelle kiintymystään, kunnioitustaan ja kiitollisuuttaan myös lyyraansa soittaen.  

Ollessaan kuninkaana Daavid vietteli sotimassa olleen soturi Urian vaimon Batseban. Jottei aviorikos paljastuisi Daavid järjestytti asiat niin, että Uria sai surmansa taistelutantereella.
Daavid otti Batseban vaimokseen. Raamattu ei kerro, vaivasiko huono omatunto Daavidia, vai ajatteliko hän, että nyt kaikki on hyvin, kun hänen rikoksensa pysyivät salassa. 

Maallinen rakkaus oli vienyt Daavidin kauemmaksi Jumalan yhteydestä. Vasta tekonsa paljastuttua hän havahtui huomaamaan, kuinka oli poikennut Jumalan tahdon seuraamisesta. Vai oliko hän vain kieltäytynyt ajattelemasta tekojaan?    

Kun Jumala lähetti profeetta Natanin Davidin luo puhumaan tälle suorat sanat, Daavid järkyttyi syvästi. (2. Sam. 11). Hän alkoi katua rikkomuksiaan ja pyysi anteeksi Jumalalta.
Eniten Daavid pelkäsi sitä, että Jumala kääntäisi hänelle selkänsä ja ottaisi häneltä pois Pyhän Hengen. Hän pelkäsi että menettäisi yhteyden Jumalaan; ei voisi kokea Hänen läsnäoloaan ja kuulla Häntä.

Puhdas sydän ja vahva henki – Katuvan Daavidin sanat hänen anoessaan Jumalalta armahdusta ovat koskettavia. ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”  

Tuo on pyyntö, jonka itsekin voi osoittaa Jumalalle, olipa omalla tunnolla pienempiä tai isompia rikkomuksia Hänen tahtoansa vastaan.
Hän haluaa antaa meille anteeksi, Hän haluaa ettei mikään erottaisi meitä Hänen yhteydestään. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1.Joh. 1:9)

**********************

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
Sananl. 28:13–14

”Kuulkaa, israelilaiset! Te olette nyt lähdössä Jordanin yli kukistamaan kansoja, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia ja joiden suurten kaupunkien muurit hipovat taivasta. Siellä asuu, niin kuin tiedätte, anakilaisten monilukuinen ja kookas kansa, josta olette kuulleet sanottavan: ’Kuka voisikaan vastustaa anakilaisia!’ Mutta nyt te saatte nähdä, että Herra, teidän Jumalanne, itse kulkee teidän edellänne polttavana tulena. Hän lannistaa ja kukistaa heidät, niin että voitte lyhyessä ajassa hävittää heidät tieltänne ja tuhota heidät, kuten Herra on teille luvannut. Kun Herra, teidän Jumalanne, karkottaa heidät teidän tieltänne, älkää ajatelko, että Herra on teidän omien ansioittenne tähden tuonut teidät tänne ja antanut teille tämän maan. Ei, vaan Herra hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden. Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa.”
5. Moos. 9:1–6

**********************

Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
Room.3:21-28

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Luuk. 18:9–14

Tuo on mielestäni todella koskettava evankeliumiteksti. Ja miten tehokkaasti se johdattaa itsetutkiskeluun. Kuvittelenko olevani jollain lailla parempi tai pyhempi kuin joku muu? Ja jos, niin millä tavoin? – Tällaista kannattaa miettiä, ihan rehellisesti ja rohkeasti, kaunistelematta ja hurskastelematta. 

Se mitä itsessäni usein harmittelen on, miten helposti mieleeni tupsahtaa negatiivisia muistoja toisista ihmisistä. Se on kiusallista myöntää, mutta kun tässä nyt on tarkoitus katsella rehellisesti sisimpäänsä. 🙂  Kyse on yleensä vanhoista jutuista, sellaisista, joissa joku on tehnyt jonkun vääryyden minua kohtaan. Henkilö tulee mieleeni, ja muistan mitä hän teki. 

Ennen olin ihan mahdottoman itsekriittinen, varsinainen itsesyytösten mestari. Vähitellen (Jumalan avulla, näin uskon) olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan.
Niinpä nykyään, kun huomaan ajattelevani negatiivisesti jostain henkilöstä, hymyilen itselleni hyvätahtoisesti: no niin, siinäpä taas muistelet negatiivisia. Sitten annan mielessäni anteeksi kyseiselle henkilölle ja suuntaan ajatukseni johonkin mukavaan asiaan.
(Mitä useammin tuon tekee, sitä helpommin se sujuu.)  

Tuli mieleen, kuinka silloin, kun on hyvä olo, ei negatiivisia ajatuksia tulekaan. Ne eivät vain mahdu tulemaan.
Tänään (3.9.) erityisen hyvän olon toi minulle pehmeänlämmin sää. Mutta oli sää mikä tahansa, se mikä useimmiten tuo minulle hyvän olon, on kiitollinen mieli. Minulla onkin tapana aloittaa aamu kiittämällä Jumalaa, ja illalla lopuksi kiittää Häntä. Ja pitkin päivää, aina kun muistan, kiittelen Häntä kaikenlaisista pienistä asioista. – Se on mielestäni ihana tapa ylläpitää ja vahvistaa hyvää oloa, Ja yhteyttä Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde. 

Alla oleva lauluvideo tuli eteen. Laulu kertoo rauhasta, joka löytyy Jumalan läsnäolossa  viipymisestä, lepäämisestä ja olemisesta. 

Lepopaikka – Alttari & Heidi Lárraga

 

Etsikkoaikoja

25.8.2025. Lähdimme eilen ystävän kanssa ex tempore eväsretkelle merenrannalle.. Olihan vielä kesä, vaikka sää olikin viilennyt! Tarpeeksi vain ylle. Ja aurinko lämmitti ihanasti aina kun tuli esiin. ☀

Tehdessämme lähtöä muodostui taivaalle vaikuttava näytelmä. Vastapäisen rannan tummansiniset pilvet sekä auringonvalo, joka kimmelsi merenpinnalla synnyttivät niin vahvan kontrastin. ettei voinut kuin jäädä sitä ihastelemaan.
Valo lävisti vastapäisen rannan sadepilvet ja valaisi purjeen. – Tuskin saimme irrotettua silmiämme näkemästämme.

Vaikka ensi pyhän tekstit ovat synkeänlaiset ja tummanpuhuvat, meillä on Kristuksen seuraajina toivo: Hän on Valomme. Hän puhaltaa purjeisiimme ja vie meidät läpi vaikeiltakin tuntuvien haasteiden. Kannattaa pysyä Hänen matkassaan.  *******

Kirkkovuosikalenterista: Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

*******

Kunpa kansani kuulisi minua – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Savenvalaja – Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”
Jer. 18:1–10

Valkeat vaatteet – ”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Ilm. 3:1–6

Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Luuk. 19:41–48

Lähestyessään Jerusalemia Jeesus itki. Kun kaupunki tuli näköpiiriin tunteet valtasivat hänet, sillä hän näki ennalta sen kohtalon. Ehkä taivaassakin itkettiin: Jumalan enkelit olivat varmaan kuulleet Hänen hyvistä lupauksista tuolle kaupungille; kuinka Hän halusi siunata Jerusalemia ja antaa sille hyvää, mikäli sen asukkaat vain pysyisivät Hänen tahdossaan. . 

Jeesukselle, kuten muillekin juutalaisille, Jerusalem oli pyhä kaupunki. Siellä sijaitsi Jumalalle rakennettu temppeli, jonne tultiin osoittamaan Hänelle kunnioitusta ja kiitollisuutta.
Jeesus oli lapsesta pitäen tehnyt  vanhempiensa mukana pyhiinvaelluksia tuohon kaupunkiin.  

Nytkin hän oli tulossa pääsiäisjuhlaan. Paitsi Jerusalemin kohtalon Jeesus tiesi, mitä tuona  erityisenä Pääsiäisenä tulisi tapahtumaan. Kansa tervehti häntä huutaen hoosianna! Kuitenkin pian suuri osa heistä kääntyisi häntä vastaan. Varmasti tämäkin sai Jeesuksen murheelliseksi. 

Jeesuksen opettaessa temppelissä ’koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä’, Luukas kirjoittaa. Ja jonkin ajan kuluttua he olivat jo huutamassa hänelle tuomiota.
Mietin miten äkkiä ihmisten mieli voi muuttua. Ja sitä, miten tärkeää on pitää kiinni Kristuksesta, etenkin silloin, kun jokin koettaa tulla sen väliin, jonka on sydämessään tunnistanut hyväksi.

Miten tarkkana saammekaan olla, jos ja kun meille koetetaan uskotella jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Tai kun olemme vaikeiden päätösten edessä.
Silloin tarvitaan aivan erityisesti Jumalan läsnäolossa viipymistä, hiljentymistä ja Hänen äänensä kuuntelemista. Jotta voisimme kuulla Hänen johdatustaan. Etsiä Hänen tahtoaan.
Jottemme vain seilaisi virran mukana tai jopa joutuisi tuuliajolle.
Ja jotta voisimme nähdä pimeimmänkin läpi loistavan Valon. .  

Kristus, auta meitä kuulemaan ja seuraamaan johdatustasi, joka päivä. Kutsu meitä kulkemaan ja elämään kanssasi. Ohjaa meitä pysymään Sinun merkitsemälläsi ja valaisemillasi reitillä.
Sinä näet heikkoutemme ja näet miten kovasti tarvitsemme Sinua. Kiitos suuresta rakkaudestasi ja myötätunnostasi jokaista meitä kohtaan!

Kiitos sinulle Kristus, että olet meidän ja koko maailman Valo!  

*******

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

21.8.2025 – Vietimme viime viikonlopun perheen kanssa leppoisasti puuhastellen, jutustellen ja aterioiden ja huilaten. Katselimme vanhoja valokuvia ja muistelimme kaikenlaisia mukavia tekemisiä ja tapahtumia.
Keskusteluissamme tuli esiin, kuinka jokaisella meillä on ollut ja on omanlaisemme taipumukset ja tavat toimia. – Olipa antoisaa ja ihanaa muistella ja jutella niistä yhdessä.  💛💛💛💛💛 

Jumala on antanut jokaiselle meistä tietynlaisia lahjoja, joita Hän toivoo meidän käyttävän mahdollisimman hyvin.
Kirkkovuosikalenteri kehottaa käyttämään Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti:  ’Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’

Joskus voimme pitää joitain kykyjä tai ominaisuuksia niin luonnollisina, ettemme tule ajatelleeksi, etteivät ne ole vain itseämme varten, vaan olemme saaneet ne, jotta käyttäisimme niitä muiden hyväksi. Luojamme on antanut meille tietynlaisia taitoja ja taipumuksia siksi, että niiden avulla auttaisimme ja ilahduttaisimme muita.

Jeesus korosti toisten palvelemisen merkitystä opetuksissaan, ja antoi meille siitä esimerkin omalla toiminnallaan ja elämällään.
Hän totesi muutamalle opetuslapselle, jotka havittelivat tärkeää asemaa: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”,

Ja vaikkei tahtoisikaan tulla suureksi, kannattaa sittenkin pysähtyä miettimään, millaisia lahjoja on Jumalalta saanut, ja millä tavoin on niitä käyttänyt.  🙂  

Ihmeellinen liitto – Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä. Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi! Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136

**********************

Viitoitettu tie – Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta –kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä. Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien. Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä.
Sananl. 3:3–8 

Keskinäinen rakkaus – Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.
1. Piet. 4:7–11

Taloudenhoitaja – Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
Luuk. 16:1–9

Tuossa evankeliumiteksti, jonka viimeiset lauseet saattavat minut ymmälle. Koetin katsoa, josko muunkieliset tekstit olisivat avanneet niitä jollain tavoin. En löytänyt. Joten jätin noiden Jeesuksen sanojen miettimisen ja luin eteenpäin. – Selvisi, että Jeesus suuntasi sanansa rahanahneille fariseuksille. Näin Jeesus jatkoi opetustaan:  

Luotettavuus – ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?” (Luuk16:10-12)

Jumala vai mammona – ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta. Jeesus sanoi heille: ”Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.” (Luuk.16: 13-15)

Siihen, miten hoitaa ja käyttää omaisuuttaan, liittyy Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja hänen porttinsa pielessä viruneesta köyhästä Lasaruksesta.
Lasaruksen kuoltua enkelit hakivat hänet Abrahamin helmaan. Rikas mies taas (joka ei ollut välittänyt nälkää näkevästä Lasaruksesta) joutui kuoltuaan tuonelaan. Hän aneli Abrahamia, että tämä lähettäisi Lasaruksen virvoittamaan häntä, mutta Abraham sanoi, että Lasarus saa nyt vaivoihinsa lohdun, mutta rikas mies joutuisi kärsimään (sydämensä kovuutta). (Luuk16, 19.31) 

Jeesus, opeta meitä elämään viisaasti. Auta meitä näkemään, miten Sinä haluat meidän käyttävän niitä lahjoja, joita olemme saaneet. Auta meitä tekemään mielesi mukaisia päätöksiä.
Johdata meitä kulkemaan Sinun viitoittamaasi tietä,
Kiitos Kristus kaikesta, mitä olet tehnyt, ja teet! Siunattu olkoon nimesi nyt ja aina! ❤️❤️❤️

Blessing and Honor – Terry MacAlmon 

’Siunaus ja kunnia, kirkkaus ja voima, rikkaudet ja viisaus ja vahvuus
on Sinun, joka istut Jumalan oikealla puolella’ 

Totuus ja harha

14.8.2025. Eräs ystäväni totesi heti Juhannuksen jälkeen että no nyt se kesä on jo pian ohi. Olin vahvasti eri mieltä, halusin ajatella että kesä oli vasta edessä.
Ihanaa on katsella kaikkea ympäröivää vehreyttä. Elokuun puolivälissä ollaan, eikä yhtäkään kellastunutta koivunlehteä näy. Luonto nauttii yhä täysillä lämmöstä, auringosta ja sateista. Ah, jatkuisipa tätä vielä pitkään… 😉

Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.’

Iäti Korkein – Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi! Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä. Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein. Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
kaikki väärintekijät joutuvat hajalle. Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä.
Herra on minun turvakallioni, hän ei tee vääryyttä.  
Ps. 92:5–10, 13–16

Herra koettelee – Mooses sanoi:
”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan.”
5. Moos. 13:1–5

Monenlaisessa mukana olleena voin vain helpottuneena ja kiitollisena todeta, että sain lopulta kutsun lähteä seuraamaan Häntä, jota minun oli alun perinkin tarkoitus seurata. 
Ajattelen, että erilaisilla etsijänpoluilla vaellellessani – autuaan tietämättömänä niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista – Kristus näki minut koko ajan, ja tiesi milloin kutsuisi minut omalle polulleen.  

Näin jälkeenpäin ihmettelen sitä kritiikittömyyttä, jolla lähdin tutustumaan niin moniin asioihin new age aikoinani 90-luvulla. Antroposofia oli ollut elämänfilosofiani perusta yli 20 v:n ajan, ja kun siitä sitten siirryin new age-juttuihin, ne ikään kuin imaisivat mukaansa. Yhtä juttua seurasi seuraava.
Yhteistä niille oli, että kaikkiin sisältyi lupaus jostain hyvästä. Mutta aina tuli jonkin ajan kuluttua tunne, että vielä on jotain, sitä, mikä minun oli tarkoitus löytää. Piti siis jatkaa etsimistä ja tutkimista.
Kristuksen kohdattuani tajusin löytäneeni sen, mitä olin kaikkialta muualta etsinyt ja kaivannut. 

Nykyistä nk. uushenkisyyden alueen tarjontaa en ole seurannut, mutta arvelisin sen olevan vielä laajempaa kuin 90-luvulla. Kuulemani mukaan nykyään myös ne, jotka ovat kasvaneet ja pysytelleet aiemmin kristinuskon piireissä, ovat enenevässä määrin alkaneet kiinnostua uushenkisistä virtauksista.  

Voi vain toivoa, että Kristus hakee heidät jossain vaiheessa takaisin omalle tielleen. Sillä monenlaista – niin sielullista, henkistä kuin aineellistakin – vahinkoa moni on joutunut noilla poluilla kokemaan. Sen jouduin toteamaan ryhdyttyäni seuraamaan Kristusta ja kohdatessani sitten uushenkisyyden jutuissa mukana olleita.     

🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏

Vääriä profeettoja– Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.
Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:1–6 

Tällaisia vääriä profeettoja löytyy niin uushenkisyyden kuin valitettavasti myös kristinuskon parista. Jotkut heistä antavat ymmärtää, että ovat Jeesuksen Kristuksen palvelijoita. Ja saattavat ehkä aluksi ollakin. Mutta kun itsekkäät motiivit astuvat kuvaan, seurauksena on, ettei profeetta enää toimikaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Hälytysvalojen pitäisi syttyä, jos huomaa, että joku kaipaa kovasti ihailua ja haluaa esiintyä jonkinlaisena guruna. Se voi johtaa manipulointiin ja siihen, että käyttää hyväkseen toisten hyväuskoisuutta saavuttaakseen omia päämääriään. .   

On olemassa henkiä ja voimia, jotka eivät palvele Jumalaa. Ja on henkilöitä, jotka käyttävät niitä hyväkseen, ja päinvastoin. Siksi tuo Johanneksen varoitus, ettei tule uskoa kaikkia henkiä, on  tärkeä ja ajankohtainen myös meidän aikanamme.

Sen vuoksi on tärkeää oppia erottamaan oikea väärästä. Tuosta, mitä Johannes kirjoittaa kirjeessään, tulee mieleen myös, kuinka Jeesus kohtasi myös sellaisia henkiä, jotka kyllä tunnistavat hänet Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, mutta eivät kuitenkaan olleet hyviä henkiä:

Kun Jeesus opetti Kapernaumin synagogassa, eräs siellä ollut mies reagoi vahvasti Jeesukseen  ja hänen opetukseensa:
Siellä ’oli mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: ”Vaiti! Lähde hänestä!”  Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. (Mark.1:23-26)

Aina eivät henget kuitenkaan ilmaise olemassaoloaan näkyvällä tai kuuluvalla tavalla. Siksi ajattelen että on tärkeää olla tietoinen siitä, että tällaisia on olemassa. Ei peläten, vaan tietäen, että kun olemme Kristuksen omia ja pysymme Hänessä, olemme turvassa, sillä Hän on kaikkea pahaa suurempi ja vahvempi.   

Kristus, opeta meitä tunnistamaan mikä on Sinun tahtosi mukaista ja mikä ei. Auta meitä pysymään Sinun tielläsi.
Miten paljon tarvitsemmekaan johdatustasi ja varjelustasi, joka päivä, kaikissa elämämme vaiheissa. Kiitos että kuljet kanssamme.  💛💛💛💛💛💛💛

Lampaiden vaatteissa – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”
Matt. 7:15–23

Vakavia sanoja Jeesus puhuu tuossa. Kaikki ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää.
Miten erottaa viattomaksi lampaaksi tekeytyvä profeetta, joka onkin epärehellinen, omia etujaan ajava, itsekäs, epäaito tai jotain muuta ei-toivottavaa?

Entä tuo jatko – se on vielä ravistelevampi. Minkä kaltaisilla on pääsy taivasten valtakuntaan?
Sellaisilla, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon.
Helppoahan on toisia arvostella. Mutta entä kun kääntääkin katseen itseensä, omaan toimintaansa. Toiminko taivaallisen Isäni tahdon mukaisesti vai omia mieltymyksiäni seuraten?  Tuota voi aina välillä pysähtyä miettimään. Ja jos tarpeen, tehdä suunnanmuutos.  

Etsin kristillistä lauluvideota aiheena totuus. Tällainen tuli vastaan. Ei suoraan liity viikon raamatunteksteihin, mutta onpa vähän kevennystä ja kohottavaa yllä olevien juttujen jälkeen. 🙂
(Ääniherkät huom.: laulu on aika voimakasta.) 

The Truth – Megan Woods

Montako kertaa voi kuulla saman valheen ennen kuin alkaa uskoa siihen?
vihollinen kuiskaa minulle jatkuvasti, se on todellakin ainut mitä kuulen
ennen tiesin kuka olin, nyt katson peiliin enkä ole niin varma
Herra, en halua enää kuunnella valheita.

Totuus on että olen Isäni lapsi, Hän on ylpeä minusta ja saan Hänet hymyilemään
minut luotiin täydellisen Kuninkaan kuvaksi, Hän katsoo minua eikä muuttaisi mitään
totuus on että Jumala rakastaa minua, Hän on hyvä kun en ole tarpeeksi hyvä
en kuulu valheille, kuulun Sinulle ja se on totuus

Kun tuntuu että päässäni asuu niin paljon meteliä ilmaisvuokralaisena 
Taivas löytää minut hiljaisella äänellä ja se kuulostaa armolta
Sinä muistutat minua siitä kuka olen katsoessani peiliin enkä ole niin varma
Herra, en halua kuunnella enää valheita.

Tiedän kuka olen koska tiedän kuka Sinä olet ja kannan Sinun totuuttasi sydämessäni
tiedän että valheet koettavat aina löytää minut mutta en koskaan ole ollut näin varma
en kuulu valheille, kuulun Sinulle. ja se on totuus

Kirkastettu Kristus .

8.8.2025. Valtavan kirkas valo välähtää verhojen takana. On kuin sata valonheittäjää olisi suunnattuna ikkunaan. Valo ei herättänyt minua, olin herännyt hetkeä aiemmin. Mistä ihmeestä tuo valo tuli, mitä se oli? Samassa järisyttävä jyrähdys. Salama oli iskenyt aivan lähelle. 

Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet toisenlaisen valonvälähdyksen syvän toivottomuuden hetkellä, rukoillessaan apua tilanteeseensa. He ovat etsineet Jumalaa ja kysyneet: oletko Sinä Jumala todella olemassa, näetkö minut ja kipuni?
Yhtäkkiä hämärän huoneen on täyttänyt sädehtiä Valo. Ensi säikähdyksen jälkeen pelko, tuska ja epätoivo on pyyhkiytynyt pois ja tilalle laskeutunut syvä rauha.
Olivatpa kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hinduja tai ei-uskovia, ovat kysyessään ”Kuka Sinä olet?” kuulleet kirkkauden keskeltä sanat: ”Minä olen Jeesus.”  

Ylösnoussut Kristus tulee luoksemme ja ilmoittaa läsnäolonsa nähdessään, että sitä syystä tai toisesta erityisen paljon tarvitsemme. Kun käännymme Jumalan puoleen, etsimme Häntä rukouksen ja Hänen Sanansa kautta, Hän osoittaa olevansa kanssamme.
Eikä tilanteemme ei aina tarvitse olla epätoivoinen Hänen ilmaistessaan itsensä meille. Voi olla että Hän tietyissä tilanteissa haluaa ’vain’ osoittaa, mikä on tärkeää, tai näyttää meille suuntaa, johon toivoo meidän kulkevan. Tai osoittaa meille, kuinka rakkaita olemme Hänelle. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Kirkkovuosikalenterista: ’Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa.
Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat.
Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

**********************

Millaista on, kun vuoret pehmenevät ja sulavat vahan lailla? Sitä on vaikea kuvitella. Näin alla oleva psalmi kuvaa kuitenkin Jumalan voimavaikutusta. 

Vuoret sulavat kuin vaha – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11 

Raamatun kuvakieli on monesti ihanan rikasta, elävää ja värikästä. Kuten tässä psalmitekstissä, joka kuvaa Jumalan pyhyyttä ja suuruutta.
Olisiko niin, että psalmisti olisi itse kohdannut Jumalan pyhyyden jossain elämänsä tilanteessa? Vai perustaako hän kuvauksensa pyhiin kirjoituksiin, joissa kuvataan Jumalan olemusta?

Monet VT:n profeetat, joille Jumala ilmestyi tai joita Hän puhutteli, kokivat varmaan jotain psalmin kuvauksen kaltaista. Jumalan voima oli niin vaikuttava ja kunnioitusta ja pelkoa herättävä, että moni heistä varmasti tunsi polviensa sulavan kuin vaha ja he vaipuivat maahan Hänen edessään. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Liekit kohosivat pensaasta, mutta sen oksat eivät palaneet. Voiko tällaista käsittää? Sitä sai Mooses kummastella, kun Jumalan enkeli puhutteli häntä-   

Palava pensas – Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
2. Moos. 3:1–6

Nähdessään pensaan, josta nousi tulenliekki, Mooses ihmetteli, miten tuo tuli ei polttanut pensasta. Mennessään lähemmäs hän kuulee pensaasta äänen, joka huusi hänen nimeään.
Jos Mooses olisi aavistanut, mitä seuraavaksi tapahtuisi, hän olisi varmaankin lähestynyt pensasta toisenlaisella asenteella kuin pelkästä mielenkiinnosta.

Pyhällä paikalla  – Jumala opetti Moosesta alusta alkaen osoittamaan kunnioitusta Häntä kohtaan: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”
Mooseksen sydän heitti varmaan monta volttia. Mitäköhän seuraavaksi tapahtuisi?

Jumala ilmoitti, että Hänellä oli Moosekselle tehtävä: mennä takaisin Egyptiin ja tuoda sieltä israelilaiset orjuudesta vapauteen.
Eipä Mooses tiennyt, mitä kaikkea häntä odotti tuon tehtävän myötä. Jo palaaminen Egyptiin faraon luo oli aikamoisen haastava juttu. Mutta että hän saisi kohdata Herran Siinain vuorella, viettää aikaa Hänen läsnäolossaan, Hänen kirkkaudessaan:

Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle. Pilvi peitti vuoren kuudeksi päiväksi, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken.
Niin Mooses astui pilven peittoon ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi siellä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.'(2.Moos.24:16-18) 

Mahtoikohan Jumala 10 käskyn ja kaikkien säädösten lisäksi kertoa Moosekselle suurta  kärsivällisyyttä ja kestävyyttä vaativasta suunnitelmastaan. Että Hän valmistaisi tätä erämaan halki vaeltavaa kansaa niin, että kun aika olisi oikea, Hän voisi lähettää Poikansa sen keskuuteen, Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.  

Kertoikohan Jumala Moosekselle, että vaikka tämä ei itse pääsisi luvattuun maahan, hän saisi kohdata tämän Vapahtajan, Messiaan, kirkastusvuorella yhdessä profeetta Elian kanssa?
Ja että he saisivat (kuten uskon) välittää Jeesukselle sitä tietoa ja rohkaisua, jota Jumala halusi Pojalleen tuossa tilanteessa antaa.

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Mooseksen ihmeellisiä kohtaamisia Jumalan kanssa ja hänen megatehtäväänsä ajatellessa mietin, miten nämä voisivat liittyä meidän kohtaamisiin Jumalan kanssa ja omiin tehtäviimme.
Huomaan, että kyllä ne voivat. 
Jumala haluaa vetää meitä puoleensa, lähelleen. Hän tekee sen eri tavoin jokaisen kohdalla. Mutta kuten Mooseksella, Hän voi ensin herättää meissä kiinnostuksen, jotta alamme etsiä ja ottaa selvää. 

Jumala haluaa vetää meitä lähemmäs luokseen. Se voi tapahtua – toisin kuin Mooseksen kohdalla – hyvin hienovaraisella, miltei huomaamattomalla tavalla. Sellainen edellyttää meiltä itseltämme herkkää ja avointa mieltä. 

Luojamme haluaa olla vuorovaikutuksessa kanssamme ja ohjata meitä kohti niitä tehtäviä, joita Hän on meille suunnitellut. Pieniä ja isompia, kaikki ne ovat yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä palasia Hänen suuressa suunnitelmassaan. 

Tullessamme Hänen luokseen ja viettäessämme aikaa Hänen läsnäolossaan, saatamme kokea Hänen pyhyytensä. Silloin – olemmepa fyysisesti missä tahansa – voimme kokea olevamme pyhässä paikassa.  Se on paikka, jossa haluaisi viipyä vaikka kuinka pitkään. Paikka, johon Pietarin tavoin haluaisi pystyttää teltan. Jotta voisi jäädä, kiinnittää itsensä siihen, Hänen pyhyytensä ilmapiiriin. 

🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥

Ylhäisimmän Kirkkauden ääni – Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.
2. Piet. 1:16–18 

Pyhällä vuorella – Miten vahva todistus Pietarilla olikaan jaettavanaan. Hän sekä Jaakob ja Johannes olivat kuulleet omin korvin – kuten Pietari kirjoittaa:  Ylhäisimmän Kirkkauden äänen.
He saivat olla Jeesuksen mukana, kun Jumala puhui Pojalleen nuo sanat:  ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Voisi Hyvin kuvitella, että tuo päivä ja tuo kokemus oli käänteentekevä näiden kolmen Jeesuksen opetuslapsen elämässä. Mutta miten paljon olikaan vielä edessä. Sellaista, jota he eivät tuolloin osanneet aavistaakaan. (Hehän eivät kuulleet, mitä Mooses ja Elia puhuivat Jeesuksen kanssa.)

Ehkäpä he palasivat mielessään tuohon kokemukseen pyhällä vuorella sellaisina hetkinä, kun tummia pilviä tuntui kasautuvan taivaalle. Ehkä he ammensivat siitä voimaa niinä hetkinä, kun tilanteet tuntuivat liian vaikeilta ja raskailta.
Ehkä heidän muistellessa tuota päivää kirkastusvuorella tummat pilvet väistyivät, ja he saivat taas kokea välähdyksen taivaallisesta Kirkkaudesta.   

Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
Matt. 17:1–8

Eräässä äskettäin kuulemassani haastattelussa (jota en enää löytänyt, kun olisin halunnut kuunnella sen uudelleen) ruotsalainen mies, joka oli kirjoittanut aiheesta kirjan, kertoi että  jotain muuttui Israelissa vuonna 2013. Juutalaiset alkoivat nähdä Kristuksen ilmestyksissä niin kodeissa kuin synagogissa.

Nämä kokemukset ovat olleet niin kirkkaita, voimakkaita ja intensiivisiä, että heidät silmänsä avautuivat näkemään ja mielensä tajuamaan ja sydämensä tunnistamaan sen, mikä oli ollut heiltä siihen saakka täysin peitossa:: Jeesuksen identiteetin Jumalan Poikana ja heidän Messiaanaan.  

Haastattelussa ei selvinnyt, oliko näitä Kristuksen ilmestyksiä erityisen paljon juuri tuona vuonna. Mutta onhan siitä kirjoiteltu paljon aiemmin ja sen jälkeenkin, että Kristus ilmestyy  Lähi-idässä säteilevää kirkkauttaan hohtavana niin juutalaisille kuin muslimeille. Moni heistä on uskaltautunut kertomaan siitä julkisesti, vaikka se on useimmiten tiennyt torjuntaa, hylkäämistä, halveksuntaa ja jopa väkivaltaa läheisten ja yhteisön taholta.

Kuin vahvistuksena tuolle koin tänään, että minun tuli katsoa eräs ohjelma, jota en ollut ennen nähnyt. Siinä amerikkalainen messiaaninen juutalainen rabbi kertoi, että hän tapasi Los Angelesissa useita juutalaisnuoria, jotka kertovat, että Jeesus on ilmestynyt heille.
Ehkäpä juuri juutalaiset tarvitsevat Kristuksen todellisuuden tuntemista juuri näinä aikoina.
Mutta kyllähän me muutkin tarvitsisimme…

Kristus, johdata meidät tuntemiseesi, Auta meitä nousemaan pyhälle vuorelle, Kirkkautesi läsnäoloon. Jotta silmämme avautuisivat näkemään Sinun todellisuuttasi. Taivaan valtakunnan todellisuutta. 🔥🔥🔥

Pyhän kosketus – Pekka Simojoki & yhtye