Kutsu Jumalan valtakuntaan

30.6.2025. Oi miten suloiselta on tuntunut lämpöinen auringonpaiste kuluneen viileän ja sateisen jakson jälkeen! Hassua miten kokonaisvaltainen vaikutus lämmöllä onkaan. Kun on kylmä, ei auta vaikka villaa pukee ylle ja alle; vilu vain tunkeutuu sisään, ja hytinä vain jatkuu. Mutta auringon lämpö kutsuu. Se kutsuu esiin hyvän olon. Hytinä muuttuu kiitolliseksi hyrinäksi. ☀️

Kirkkovuosikalenterista: Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Valo pimeyteen – Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä. Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat. He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra. Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön. Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan. Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
Ps. 18:17–20, 26–29

Lempeästi, rakkauden köysin – Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani. Sitten Israel kuuli muita kutsuja ja kääntyi pois. Se uhrasi baaleille, poltti uhreja kivipatsaille. Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin.
Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa
nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.
Kansani horjuu kahtaalle: minuun päin ja minusta pois. Se huutaa avuksi Korkeinta mutta ei saa apua.
Hoos. 11:1–4, 7

Tuo teksti puhuttelee itseäni monella tapaa. Jumala kutsui minua läheiseen suhteeseen itsensä kanssa moneen otteeseen, mutta sen sijaan että olisin vastannut kutsuun, kuvittelin että minun pitää ensin tehdä muita asioita.
Noin 35 v. sitten olin seurannut 20 vuoden ajan antroposofian oppeja. Kun se ei tarjonnut sitä, mitä etsin ja kaipasin eniten, lähdin tutkimaan new age-oppeja.

Noihin aikoihin, eräässä meditaatiossa, näin vision, jossa Jeesus tuli luokseni. Hän katsoi minua äärettömän lempeästi ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti minua. Liikutuin ja häkellyin. Eihän Kristus, joka säteili pyhyyttä, voinut minua rakastaa, kun olin sellainen kuin olin.

Tuon näyn vuoksi ajattelin, että minun pitää muuttua paremmaksi, jotta olen Kristuksen rakkauden arvoinen. – En tuntenut uskovia ihmisiä, jotka olisivat kertoneet, että asia on aivan päinvastainen: Hän haluaa kohdata meidät juuri sellaisina kuin olemme, kaikkine vajavaisuuksinemme. Ja kun lähdemme kulkemaan Hänen tietään, Hänen kanssaan, Hän alkaa muuttaa meitä rakkautensa kautta, kaltaisekseen. Hänen Henkensä tekee meissä hyvää työtään, pikku hiljaa, opettaen, hioen ja vahvistaen. – Se tie on täynnä armoa.

Rakkauden köysin Jumala vetää meitä puoleensa, kutsuu yhteyteensä, voidakseen osoittaa meille hyvyyttään ja sitä kaikkea, mitä Hän haluaa meille antaa. Sillä Hän haluaa jakaa meille kaikkea sitä hyvää, mitä Hänellä on meille odottamassa. Sen ovat lukemattomat ihmiset saaneet kokea. Joko suoranaisina ihmeinä taikka toisia ihmisiä välikappaleinaan käyttäen.

Kuin tähdet taivaalla – Rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa.
Fil. 2:12–16

**********************

Kutsu pitopöytään . Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”
Luuk. 14:16–24

Millaisia verukkeita minulla/sinulla on, jotka estävät meitä vastaamaan Jumalan kutsuun tulla Hänen luokseen, läheisyyteensä, yhteyteensä? Oi, näitä verukkeita maailma on pullollaan. Joka päivä on jotain, mikä helposti voi tuntua tärkeämmältä. Tämä asia pitää hoitaa. Tämä kiinnostaa nyt niin kovasti. Teen tämän nyt ensin, sitten voin pysähtyä, hiljentyä Jumalan läsnäoloon, rukoukseen, Hänen Sanansa lukemiseen ja mietiskelyyn.

Jeesuksen vertauksessa isäntä ensin kutsuu luokseen silkkaa hyvyyttään: hän haluaa tarjota kaikkea sitä hyvää, mitä hänellä on tarjottavanaan. Kaikki on valmiina.
Kun ne joille on esitetty kutsu, eivät tulekaan, isäntä kehottaa levittämään sanaa niillekin, jotka eivät sitä vielä ole kuulleet: tulkaa, täällä on kylliksi teille kaikille.

Niille, joille oli esitetty kutsu (kerrottu hyvä sanoma, evankeliumi), ja jotka eivät halunneet ottaa sitä vastaan, isäntä esitti aika ehdottoman ukaasin: kutsun torjuville ei ole tulemista nauttimaan pitopöydän antimista.
Jumala toivoo, että laitamme Hänet ja Hänen valtakuntansa asiat etusijalle, ennen kaikkea muuta.
Jeesus sanoi: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt.6:33)

Seek ye first the Kingdom of God – The Maranatha Singers

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan ja kaikki tämä lisätään teille. Hallelu. halleluja.
pyydä, niin sinulle annetaan, etsikää ja te löydättekolkuttakaa, niin teille avataan

Kun kaksi tai kolme on koolla Minun NimessäniMinä olen heidän keskelläänja mitä tahansa pyydätte, sen Minä teen. Hallelu, Halleluja

Katoavat ja katoamattomat aarteet

23.6.2025. Tämän viikon aihe laittaa minut miettimään, kuinka monet asiat ovat itselleni tärkeitä ja rakkaita. Mutta mitkä niistä ovat niitä kaikkein tärkeimpiä ja merkityksellisimpiä?
Joskus voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan itselle tärkeimpiä asioita. Mitkä niistä ovat katoavaa ja mitkä katoamatonta laatua?

Katoavia ajatellessani nousee ensimmäisenä mieleeni iäisyysprojektilta tuntuva huushollin putsaus kaikesta turhasta. Aina, kun olen saanut jotain laitettua kiertoon, se tuntuu voitolta. Ja joskus tulee kevyt, vapautunut olo: en ole enää sidottu siihen, se olikin jo turha tässä kodissa.
Joihinkin esineisiin liittyy niin paljon rakkaita muistoja ja tunnesiteitä, että välillä on tuntunut vaikealta luopua niistä. Mutta sitten kun ne eivät ole enää silmissä, niitä ei enää kaipaa.

Toinen, tärkeämpi asia, joka tuli mieleen oli se, miten vähän turvallisuudentunteeni perustuu omaisuuteen tai mihinkään muuhun aineelliseen tekijään. Ja tietoon siitä, miten todellinen turvani on Luojassamme. Kiitollinen olo on siitä, että voin näin kokea. Samaa toivon ihan jokaiselle. Kun löytää turvan Jumalassa, eivät edes maailman myllerrykset vie mielen- tai sydämenrauhaa, vaan kutsuvat sen sijaan rukoilemaan rauhaa tähän maailmaamme.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21

Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.

Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.
1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus, kirjoittaa apostoli Johannes, Hän oli saanut tulla tuntemaan Jumalan sydämen. Hän oli Jumalaa todella lähellä ja sai tuntea Jumalan rakkauden. Hänen kirjeistään välittyy syvällinen, luottavainen suhde Jumalaan. Sillä mistä hän muuten olisi ammentanut sitä tietoa, jota hän kirjeissään jakaa?

Rakkaudessa ei ole pelkoa, Johannes toteaa. Vaikkemme täydelliseen rakkauteen ylläkään, voimme silti kasvaa ja vahvistua siinä. kun annamme Jumalan hoitaa meitä Rakkaudellaan. Kun opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän ja olemme yhteydessä Häneen, Silloin annamme Hänelle mahdollisuuden vahvistaa meitä sisäisesti ja luottamustamme Häneen, todellisen rakkauden ja rauhan Lähteeseen. 💛💛💛

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Luuk. 16:19–31

Todella vahva, suorastaan järkyttävä, on tämä Jeesuksen vertaus ja sen sanoma. Useat ihmiset, jotka ovat kokeneet sydämenpysähdyksen ja jotka ovat elvytyksen jälkeen heränneet henkiin, ovat kertoneet kokeneensa sekä Jeesuksen vertauksessaan kuvaaman tukalan paikan sekä taivaallisen kirkkauden.

Koettuaan jälkimmäisen he eivät olisi halunneet palata fyysiseen kehoonsa, mutta he kertovat, että Kristus oli sanonut, että heidän tehtävänsä maan päällä on vielä kesken, ja että heidän tulee kertoa toisille kokemuksestaan, Näiden hyvin erilaisista elämän, uskon ja uskomusten taustoista ja tilanteista tulevien kuvaukset laittavat minut ainakin miettimään, miten todella merkityksellisestä asiasta niissä on kyse. Iankaikkisuudesta, ei sen vähemmästä..

Kristus, johdata meitä ymmärtämään ikuisuutta jo tämän elämän aikana, niin että osaamme tehdä oikeita päätöksiä. Auta meitä tulemaan Sinun kaltaiseksesi, Johdata meitä elämään sillä tavoin kuin Sinä toivot ja odotat meidän elävän. Opeta meitä tuntemaan yhä enemmän taivaallista todellisuutta. 💛💛💛

Salattu Jumala

14.6.2025. Miten ihana päivä tänään: auringon suloinen lämpö hyväilee ihoa. Pieni tuulenviri virkistää juuri sopivalla tavalla. Kesä, ihana kesä! Kaikki tuntuu vain niin hyvältä! ☀️
Huomenna luvassa hellettä. Onneksi on varjoisia paikkoja. Ja jalat voi työntää viilentävään veteen; Jokeen, lampeen, järveen, mereen, altaaseen tai pesuvatiin – mitä nyt sattuu olemaan siinä tarjolla. 😉

Ihmetellen, ylistäen, armotekojaan julistaen – Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Tuntuu helpolta ainakin itselleni yhtyä tuohon toteamukseen, että uskoon kuuluu ihmetteleminen sekä Jumalan ylistäminen. Olen kiitollinen siitä, että saan olla tällainen Jumalan ihmettelijä. Saan yrittää ymmärtää salattua Jumalaa, mutta minun ei tarvitse yrittää vakuutella itselleni eikä toisille, että ymmärtäisin hitustakaan sen enempää, kuin mitä Hän itsestään on ilmoittanut.

Teologit tutkivat ja selittävät Jumalaan liittyviä asioita raamatuntekstien, oppien ja traditioiden kautta. He toimivat erilaisissa virkatehtävissä, ja jotkut heistä vihitään papeiksi. Erityisesti pappien kohdalla suuri merkitys on sillä, millainen heidän henkilökohtainen suhteensa on Jumalaan, sillä se välittyy heidän työnsä kautta koko seurakuntaan.

Evankelistojen tehtävänä on kiertää maita ja mantuja kertomassa Jumalan armosta ja ihmeteoista, joihin he vakaasti uskovat. Ja usein tämä välittyy kuulijoille niin että heidän uskonsa vahvistuu, ja he saattavat kokea Jumalan muuntavan, vapauttavan, hoitavan ja parantavan läsnäolon ja voiman.

Jumala kutsuu meitä toimimaan tavalla, joka meille itsellemme on luontaista. Joskus Hän tosin kutsuu tehtäviin, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella, kuten esim. Jesajan (alla olevassa Jesajan kirjan tekstissä).

Olkoonkin että Jumala on ymmärryksemme ulottumattomissa, Hän kuitenkin toivoo, että me tulisimme tuntemaan Hänet. Lukemattomista kertomuksista – niin Raamatun kertomuksissa kuin meidän aikanamme – ilmenee, että Hän haluaa yhteyttä kanssamme, Hän kutsuu meitä läheiseen yhteyteen kanssaan, kutsuu tuntemiseensa.

Turvakalliomme – Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7

**********************

Jesaja suostui sananviejäksi – Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
– Tässä olen, lähetä minut!
Jes. 6:1–8

Hänestä, Hänen kauttaan ja Häneen – Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.
Room. 11:33–36

**********************

Nikodemos kysyy Jeesukselta – Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”
Joh. 3:1–15

Nikodemos meni tapaamaan Jeesusta saadakseen selville Jeesuksen todellisen identiteetin. Mutta Jeesuksen vastaukset saivat hänet entistä hämmentyneemmäksi: mitä hänen tuli ajatella tästä miehestä, joka oli tehnyt lukuisia ihmetekoja ja puhui hänelle asioita, joita hän ei millään pystynyt käsittämään?

Tunnen syvää myötätuntoa Nikodemosta kohtaan. Miten ihmeessä hän olisi voinut käsittää noita Jeesuksen vastauksia? Ja Jeesus vain tuntui moittivan häntä siitä, ettei hän ymmärrä, kun hän puhuu tälle uudesti syntymisestä!

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko Nikodemoksessa tuossa tapaamisessa Jeesuksen kanssa jotain sellaista, joka on ymmärryksen tuolla puolen. Myöhemmin hän kuitenkin ilmaisi toisille fariseuksille, että suhtautui Jeesukseen eri tavoin kuin he.

Kun ylipapit ja fariseukset lähettivät miehiä pidättämään Jeesus ja nämä palasivat takaisin ilman Jeesusta, ylipapit ja fariseukset kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” nämä vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.”
Kun sitten fariseukset kysyivät: ”Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus”, Nikodemos asettui omalla varovaisella tavallaan puolustamaan Jeesusta sanoen: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” (joh.7)

Viimeistään sinä päivänä, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, Nikodemoksella oli todennäköisesti jo vahva käsitys Jeesuksen identiteetistä. Raamattu ei kerro, oliko Nikodemos näkemässä ristiinnaulitsemisen. Voisin hyvin kuvitella, että hän oli paikalla osoittaakseen kunnioitustaan Jeesukselle. Joka tapauksessa hän lähti Joosef Arimatialaisen mukaan haudalle mukanaan suuret määrät mirhan ja aaloen seosta Jeesuksen ruumiin balsamointiin. (Joh.19:39)

Nämä kaksi miestä olivat ehkä ainoat Sanhedrinin, juutalaisten suuren neuvoston jäsenistä, jotka olivat tunnistaneet Jeesuksen olemuksessa jotain sellaista, mitä toiset eivät kyenneet tai suostuneet näkemään,
Joosef Arimatialainen meni pyytämään Pilatukselta lupaa saada ottaa Jeesuksen ruumis ristiltä ja haudata hänet. Jotain siitä, mitä hän sekä Nikodemos ajattelivat/ uskoivat Jeesuksen olevan, ilmensi tuo, kuinka he halusivat haudata Jeesuksen kunniallisella, perinteisiin kuuluvalla tavalla.

Perimätiedon mukaan Nikodemos heitettiin ulos synagogasta Kristukseen uskomisensa vuoksi, ja hän meni asumaan Gamalielin maaseutukotiin, ja asui siellä kuolemaansa saakka. (Gamaliel, Sanhedrinin jäsen ja Paavalin opettaja, kääntyi hänkin perimätiedon mukaan kristityksi.)

Uskovina joudumme kohtaamaan tilanteita, joissa uskoamme kyseenalaistetaan, taikka rohkeuttamme ilmaista sitä testataan. Kunpa tuollaisissa tilanteissa meissä vaikuttaisi Hän, joka meille uskon antanut; Hän, joka kulkee kanssamme, auttaa, johdattaa ja vahvistaa meitä. Kristus meissä, kirkkauden toivo.

Kiitos Kristus, että näet meidät juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Me saamme tulla luoksesi kysymyksinemme, hämmentyneinä, ihmetellen. Ketään Sinä et käännytä pois.
Ja jollei heti, niin aikanaan Sinä vastaat meille. Näytät meille. mitä meidän on tarkoitus ja tarpeen tietää ja ymmärtää taivaallisista salaisuuksista ja rakastavan Jumalan ihmeellisyydestä. 💛💛💛

Tule, Pyhä Henki

7.6.2025. – Oli kulunut 50 päivää siitä, kun opetuslapset hämmästyksekseen löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä. Hän ilmestyi heille ylösnousemusruumiissaan 40 päivän ajan, ja sitten he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös taivaisiin.
Jeesuksen kehotuksesta opetuslapset jäivät Jerusalemiin, sen rakennuksen yläkertaan, nk. yläsaliin, jossa he olivat syöneet Jeesuksen kanssa viimeisen yhteisen pääsiäisaterian.
Siellä he nyt odottivat sitä, minkä Jeesus oli luvannut heille lähettää.

Kärsivällisyys ja vahva usko siihen, että se, mitä heille oli luvattu, myös heille annettaisiin.
Vaati myös rohkeutta jäädä kaupunkiin, jossa Jeesuksen seuraajia vainottiin. Uskon, että vaikka he eivät sitä nähneet, ylösnoussut Kristus oli heidän kanssaan ja antoi heille voimaa, vahvisti ja rohkaisi heidän henkeään ja sydäntään pysymään luottavaisessa ja odottavassa moodissa.

He olivat odottaneet jo 9 päivää, sen jälkeen kun olivat nähneet omin silmin Helatorstain ihmeen, Jeesuksen taivaaseen kohoamisen. Miten kauan heidän pitäisi vielä odottaa sitä, mitä Jeesus oli heille luvannut? Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä seuraavana päivänä tapahtuisi, Miten se muuttaisi heidän ymmärryksensä, ajattelu- ja toimintatapansa – koko heidän elämänsä.

Samanlaista moodia uskon Kristuksen toivovan meiltä: kärsivällistä, odottavaista ja luottavaista. Uskon Jumalan toivovan, että me yhtä innokkaina, kuin nuo opetuslapset yläsalissa, odottaisimme sitä, mitä Hän haluaa tehdä elämässämme. Vaikkemme näkisi emmekä tietäisi, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, sillä on suuri merkitys, mitä me odotamme ja toivomme. Luojamme näkee sydämemme kaipuun.

Voisiko olla parempaa, kuin että Hän Pyhän Henkensä kautta saisi ohjata elämäämme, johdattaa meitä kohti niitä suunnitelmia, joita Hän on alusta alkaen valmistanut elämällemme?
Ainakin itse odotan ja toivon, että Pyhä Henki olisi oppaanani, ja että oppisin yhä enemmän kuuntelemaan Hänen johdatustaan, jotta tietäisin, miten minun kuuluisi toimia eri tilanteissa.

Lupaus ja lahja – Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.’

Helluntaiaaton tekstit:

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
Ps. 107: 1–2, 21–22

**********************

Jumalan lupaus – Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra. Herra sanoo heille:
”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta”, sanoo Herra, ”ei nyt eikä milloinkaan.”
Jes. 59:20–21

Pyhän Hengen kaste – Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä. ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
Ap. t. 19:1–6

**********************

Taivaan Isän kirkkaus – Filippus sanoi Jeesukselle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta tc,
Joh. 14:8–17

Sydämeen käypä on Filippuksen pyyntö ja syvin toive: ”Anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” – Ensin ajattelin, että tunnistan tuon kaipuun, ei niinkään nähdä Isä (sillä Hänhän on Henki), mutta tuntea Hänet.
Mutta kun katsoin edellisen jakeen (Joh.14:7): ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet” ymmärsin, miksi Filippus halusi nähdä Isän.

Niin tärkeänä Jeesus piti sitä, että opetuslapset ymmärtäisivät, että Isä on hänessä ja hän on Isässä, että hän toisti sen useaan otteeseen. Yllä olevassa evankeliumitekstissäkin kolmeen kertaan. Sitten hän antaa tuon lupauksen seuraajilleen: hän pyytää Isää antamaan Hengen, joka on Puolustaja, Totuuden Henki, joka pysyy heidän luonaan ja on heissä.

Jeesus jatkoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.” (Joh.14:18-20)

Tuo Jumalan lupaus ei koskenut vain niitä, jotka saivat kuulla sen suoraan Jeesuksen sanomana. Se on tarkoitettu meille kaikille. Hän antaa meille Puolustajan, joka on kanssamme ikuisesti.
Sanomalla ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” Kristus ilmaisi, että hän Pyhän Hengen kautta tulisi olemaan opetuslastensa kanssa. Siis myös meidän, jotka haluamme seurata Häntä ja Hänen opetuksiaan.

Kristus, auta meitä olemaan odottavalla ja vastaanottavalla mielellä ja sydämellä, niin että opetuslasten tavoin osaamme odottaa, kärsivällisinä ja luottaen, Pyhän Hengen tuloa ja vaikutusta elämässämme. Niin, ettemme koettaisi elää ja toimia vain oman ymmärryksemme ja tahtomme mukaan, vaan taivaallisessa johdatuksessa, Sinun tahtosi ohjaamina. 💛💛💛

Huom. ääniherkät: alla oleva laulu ja säestys alkaa ja jatkuu hiljaisena, mutta ihan lopussa volyymi kasvaa vähäksi aikaa. 🙂

Come Holy Spirit – Bright City

Tule Pyhä Henki. laskeudu yllemme
pala tulen lailla, elävä rakkauden liekki
polvillamme pyydämme: Pyhä Jumala, näytä kirkkautesi
polvillamme pyydämme: laskeudu Taivas maan päälle
Isä Jumala, tapahtukoon Sinun tahtosi
Kristus meissä, tulkoon Sinun valtakuntasi
Henki, johdata meitä nyt yhdessä (as one)
sytytä seurakuntasi jälleen palavaksi
tule Pyhä Henki, laskeudu yllemme

Pyhän Hengen odotus

31.6.2025. Monissa perheissä odotettiin jännityksellä, millainen sää täksi päiväksi tulisi. Sataisiko, vai voidaanko viettää yo-ja muita valmistujaisjuhlia pihalla?
Miten hienosti kaikki ajoittuikaan: viimeöinen sade puhdisti pihalaattoja lintujen tervehdyksistä sekä lisäksi voimisti ihanasti kevään suloisia tuoksuja. Ja tämänpäiväinen aurinkoinen, kaunis sää oli kuin luotu kesäjuhlille. Monta syytä kiitokseen.🌞

Kirkkovuosikalenterista: Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

Miten suuri merkitys sillä olisikaan, jos/kun me kaikki Jumalaan ja Kristukseen uskovat odottaisimme Pyhän Hengen ilmestymistä, vaikutusta ja johdatusta elämässämme juuri tällaisena aikana, jota nyt elämme. Että meillä olisi Jumalan Hengen kautta jatkuva yhteys Häneen. Että voisimme kuulla Hänen opastustaan olemassa olevissa ja eteen tulevissa elämäntilanteissamme. 💛💛💛

Valo ja apu – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9

Hengen vuodatus – Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut! Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Jes. 44:1–5

**********************

Jumalan lapsia – Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
Room. 8:12–17

Jo tuo yksi roomalaiskirjeen kohta ’ Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia’ kertoo siitä, miten merkityksellinen asia on, että annamme Pyhän Hengen johtaa meitä elämässämme, valinnoissamme, päätöksissämme ja toiminnassamme.

Olemme jo saaneet Jumalan Hengen sisimpäämme. Hän odottaa, että annamme Hänen toimia meissä niin, että Hän voi – yhdessä meidän henkemme kanssa – vakuuttaa meidät siitä, että olemme Jumalan lapsia ja että Hän on taivaallinen Isämme.

Kun sen saa kokea omalla kohdallaan, se on elämää mullistava asia. Ainakin itselleni oli.
Kun ensimmäisen kerran sain kokea taivaallisen Isäni kosketuksen ja läsnäolon, tuntui tuossa hetkessä, että se mitä koin, ei mitenkään mahtunut fyysiseen olemukseeni. Sitä on vaikea kuvailla. Mutta ei sillä väliä; ainut millä tuossa hetkessä oli merkitystä oli, että Hän tuli luokseni, osoittaakseen miten paljon merkitsin Hänelle. En ollut koskaan varmaan oikein uskonut sitä omalle kohdalleni. Että Hän rakastaisi minua, ihan oikeasti. Ja että olin Hänelle tärkeä.

Kaipuuni oppia tuntemaan taivaallista Isääni oli kuivaa maata, johon Hän laskeutui, virvoittamaan läsnäolollaan. Hän näki kaipaukseni, ja varmaan myötätunnosta tuli ja antoi minun tuntea, että Hän todella on Isäni, joka näkee ja kuulee minua ja että Hän välittää minusta ja rakastaa minua.
Tuosta hetkestä lähtien tiesin, että taivaallinen Isämme ei ole vain raamatullinen käsite, toiveajattelua, taikka jotain niin kaukaista, ettemme voisi tulla vakuuttuneeksi Hänen todellisuudestaan. 💛💛💛

Oikeastaan tuo oli toinen kerta, kun sain kokea jotain taivaallisen Isän rakkaudesta (vaikka ymmärsin sen vasta jälkeenpäin). Olin tullut kutsusta tervehtimään erästä evankelistaa, joka puhuisi tilaisuudessa. Tilaisuus alkoi, ja ehdotin ystävilleni, että jäisimme hetkeksi kuuntelemaan. (Olimme menossa Turkuun, mutta jotenkin tuntui, että piti jäädä vähäksi aikaa. Jäimme siis seisomaan salin taakse, ulko-oven viereen.

Tuo evankelista rukoili, että taivaallinen Isämme tulisi ja koskettaisi sydämiämme. Vähän ajan kuluttua minua alkoi itkettää aivan järkyttävän paljon. Yritin selitellä itselleni, että tässä ei ole mitään järkeä. Koetin etsiä psykologista selitystä: mistä ihmeen syystä tämä itku, eihän minulla mitään isäkompleksia ole, olin lapsena isän tyttö, hänen lemmikkinsä. Mutta millään järkeilyllä en saanut padottua kyynelvirtaa. – Minulla ei ollut nenäliinaa, eikä kummallakin puolella seisovalla ystävillänikään, joten piti pyyhkiä kyyneleitä hihaan. Nolotti ja harmitti valtavasti. Hiljainen Itku virtasi pidäkkeettä, kuten Jesajan antamassa lupauksessa: ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan.”

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että evankelistan lausumaan rukoukseen oli vastattu: Taivaallinen Isäni kosketti sydäntäni tavalla, jota järkeilyni tai epäluuloinen sydämenikään ei ollut pystynyt estämään tai pyyhkimään pois (kuten ei kyyneleitänikään).
Tai oliko sittenkin niin – kuten Paavali kirjoitti roomalaisille – että ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia’

Vaikka itku olisikin tullut Pyhän Hengen vaikutuksesta, lopputulema oli, että ymmärsin, kuinka taivaallinen isämme näkee meidät ja rakastaa jokaista meitä aivan henkilökohtaisesti. Ei sitä voi järjellä ymmärtää, eikä kieltääkään.

Ja kun oikein ajattelee, niin kannattaako ihan oikeasti koettaa estää omaa Luojaamme osoittamasta Rakkauttaan meitä kohtaan? Hän, kolmiyhteinen Jumalamme, rakastaa meitä, pidäkkeettömästi. 💛💛💛

Totuuden Henki – Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”
Joh. 15:26–16:4

Jeesus kutsuu meitä elämään Pyhän Hengen yhteydessä ja vaikutuksessa, kuuntelemaan Hengen johdatusta kaikessa. Aivan kuten hän kuunteli Isäänsä ja teki vain sitä, mitä Isä tahtoi.
Ainakin omalla kohdallani olen kokenut ja koen jatkuvasti, kuinka helposti tuo tahtoo unohtua, niin tärkeänä kuin sitä pidänkin. Se oma tahto kun tuppaa niin usein ja innokkaasti ottamaan ohjat käsiinsä!

Kristus, opeta meitä kaltaiseesi kuuliaisuuteen. Sinä näet, miten pitkä matka meillä siihen on. Tarvitsemme niin kovasti Sinun vaikutustasi sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme, jotta voisimme oppia kuuntelemaan Isän tahtoa elämässämme ja kasvaa senkaltaiseen kuuntelevaan kuuliaisuuteen, kuin mistä Sinä olet omalla elämälläsi, toiminnallasi ja opetuksillasi antanut meille esimerkin. 💛💛💛

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

25.5.2025. Tämän pyhän otsikko puhuttelee minua: se että sydämemme voi olla yhteydessä Jumalaan. Ei vain niin, että vuodatamme sydämellämme olevia asioita Hänelle, vaan että voimme puhua Hänen kanssaan.
Ja että Hän myös toivoo, että välillämme olisi puheyhteys. Hän kyllä kuuntelee meitä ja rukouksiamme, mutta Hän haluaa myös puhua meidän sydämiimme asioita, jotka ovat Hänen sydämellään.
Niin kaikkia koskevia kuin sellaisia asioita, jotka koskevat meitä henkilökohtaisesti.
Hän haluaa rohkaista meitä ja johdattaa meitä löytämään ja kulkemaan kohti niitä asioita, joita Hän on suunnitellut ja valmistanut meitä varten. 💛💛💛

Hän nosti minut kalliolle – Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.
Ps. 40:2–6

Kun noin 20 v. sitten otin ensimmäisiä uskonaskeliani, näin unen, joka alkoi hyvissä merkeissä, mutta muuttui painajaiseksi, jossa vedestä nostamani kala kasvoi pelottavaksi hirviöksi , joka sai jalat alleen ja alkoi ajaa minua takaa. Näin kalliolla seisovan miehen, joka oli pukeutunut valkoiseen pitkään vaatteeseen, jossa oli leveät hihat. Tiesin, että minun oli joustava hänen luokseen. Juoksin kallion päälle ja menin hänen selkänsä taakse. Samassa pelkoni katosi, ja samoin minua jahdannut olento. Tunsin olevani turvassa ja valtava rauha täytti sisimpäni. Jotenkin tiesin, että tuo turvanantaja oli taivaallinen isäni.
Maalasin tuosta kalliolla seisseestä turvantuojasta pienen taulun. Se toimi minulle pitkään muistuttajana siitä, kenen luota löydän avun tiukan paikan tullen.

**********************

Rauhan ajatuksia – ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut!
Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät.
Jer. 29:11–14

Jumalan sanomaton kirkkaus – Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ef. 3:14–21

Kristuksenrakkaus, joka ylittää kaiken tiedon – miten paljon meillä onkaan opittavaa, löydettävää, koettavaa. Sellaista, mitä ei voi löytää järkiperäisten päätelmien kautta, vaan hakeutumalla Hänen läsnäoloonsa. Antamalla Hänen osoittaa ehdollistamatonta rakkauttaan, suostumalla vastaanottamaan ja luottamaan siihen. 💛💛💛

**********************

Rauhan tuoja– Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
    Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
    Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
    ”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Joh. 16:23–33

Jeesus painottaa, että kun pyytää Taivaan Isältä jotain, se kannattaa tehdä hänen nimessään.
Sillä kun pyytää Jeesuksen nimessä, se antaa pyynnölle aivan erityisen merkityksen.
Se ei tule pelkästään hänen nimestään, vaan kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään.

Jeesuksen nimeen sisältyy kaikki se, mitä hän oli, teki maanpäällisessä elämänsä aikana ja mitä hän yhä on – opettaja, parantaja, vapauttaja, voimallinen ihmeiden tekijä.
Hänen nimensä sisältää sen käsittämättömän ylösnousemuksen voiman, jolla Jumala herätti hänet kuolleista. Ja sen, mitä hän on Jumalan Poikana – Kristus, Kaikkivaltias. kuningasten Kuningas, maailman Valo, Tie, Totuus ja Elämä.

Jeesuksen nimessä pyytämisessä on siksi erityinen voima. Mutta ei pelkästään nimessään, vaan siinä, että uskoo häneen sekä Ihmisen Poikana että ylösnousseena Jumalan Poikana. Siihen mitä hän oli ja on, teki ja yhä tekee.

Rauha – Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.”
Kristus ei luvannut, että kokisimme rauhan tunnetta maailmanmenon keskellä, vaikka sekin on mahdollista. Mutta hän lupasi, että voimme löytää rauhan Hänessä.
Hän sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:22).

Kiitos Kristus, että olet kanssamme, autat ja johdatat meitä tuntemaan Sinun todellisuuttasi. Ja löytämään itsessämme yhä enemmän Sinun rauhaasi. Olemaan Sinussa, hengittämään Sinun läsnäolossasi. Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaan kansalaisena maailmassa

21.5..2025 Miten nopeasti kaikki tapahtuukaan keväällä! Juuri olivat koivut silmuilla, nyt jo täydessä lehdessä. Kuusetkin ovat alkaneet kasvattaa kerkkiä, pari päivää sitten ei niistä ollut tietoakaan. Muutama päivä sitten keräsin pihalta ohuita maitohorsman versoja salaattiin. Nyt villiparsan varret ovat venähtäneet, ja vaikka vielä ohuet, ovat maukkaita kypsytettynä sellaisenaan tai esim. munakkaan ja nokkosversojen kera. 🙂
(Yllä olevan kirjoitin 3 päivää sitten, nyt, paria lämmintä päivää myöhemmin, ulkona kaikki näyttää jo ihan kesältä.🌞)

Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheeseen viitaten, että Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.
Saavat – se on siis Kristuksen seuraajille annettu lupa elää taivaan kansalaisina täällä maan päällä. Lupa, ei lupaus siitä että niin tekisimme. Itsestämme riippuu, missä määrin käytämme tuota lupaa ja mahdollisuutta elämässämme.

Kovasti toivon, että yhä enemmän oppisin kulkemaan Pyhän Hengen johtamana. Sillä kyllä hän se oma tahto niin mielellään johtaisi valintoja, päätöksentekoa ja toimintaa. Helposti innostuvana en useinkaan malta tai muista kuulostella, onko jokin juttu yhteneväinen niiden tehtävien kanssa, joita Taivaan Isä on varalleni miettinyt.

Miten erilaista onkaan, kun Pyhä Henki saa toimia johdattajana verrattuna siihen, kun toimimme oman pään mukaan. – Silloin on rauha sisimmässä, ja luottamus, että miten asiat menevätkään, mukana on taivaallinen varjelus.

Hän tuo maailmaan oikeuden – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ps. 98:2–9

************************

Herran kasvojen kirkkaus – Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
Jes. 63:7–9

Taivaan tähtien Isä – Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
Jaak. 1:17–21

**********************

Lupaus Puolustajasta – Jeesus sanoi:
”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”
Joh. 16:5–15

Tapanani on alkuviikosta tuoda seuraavan pyhän tekstit tähän blogialustalle, ja sitten pitkin viikkoa mutustelen niitä teksti kerrallaan, ja kirjoitan jotain siitä, miten ne ovat puhutelleet tai mitä nostaneet mieleen/sydämelleni.
Kun aloin lukea evankeliumitekstiä hämmennyin: eikö tämä ollut jo viime viikolla? Nyt on minulla tainnut mennä viikot sekaisin! Mutta tarkistettuani päivämäärät ja tekstit totesin, että on kyllä eri teksti, on vain samankaltainen. Kummassakin Jeesus puhuu opetuslapsilleen lähdöstään ja toteaa, että sitten he eivät kysyisi mitään.
(Viime viikon tekstissä: ”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään” .” ja tämän viikon: ”Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen”)

Opetuslapsille lupaus Pyhästä Hengestä merkitsi paljon enemmän kuin mitä he tuossa tilanteessa saattoivat aavistaakaan. Vaikka he eivät tuossa tilanteessa pystyneet ottamaan vastaan kaikkea sitä, mitä Jeesus puhui heille, uskon että hänen sanansa asettuivat heidän sisimpäänsä, jonnekin alitajuntaan.

Ehkä joitakin kohtia Jeesuksen puheista, rohkaisuista ja lupauksista nousi opetuslasten mieleen heidän odotellessaan ylähuoneessa Pyhää Henkeä, kuten Jeesus oli heitä kehottanut. Ainakin viimeistään Helluntaina, jolloin Jumalan Henki laskeutui heihin. Silloin Jeesuksen opetukset aktiovoituivat heidän mielessään, sydämessään ja teoissaan.

Kiitos Jeesus, ettet jättänyt meitä yksin pärjäilemään elämämme tilanteissa. Kiitos että annoit meille Totuuden Hengen, joka johdattaa meitä ymmärtämään, mitä Sinä haluat meidän tietävän ja miten toimivan.

Kristus, anna Sinun rauhasi sydämiimme. Anna rauhan laskeutua kaikkialle sinne, missä sitä ei ole ja missä sitä niin kovasti kaivataan. Auta kärsiviä, sairaita, puutteessa eläviä, pelokkaita ja ahdistuneita. Auta meitä kääntymään puoleesi, ja muistamaan, kuinka kaikki hyvä tulee taivaan tähtien Isältä, ja meidän Isältämme. .

Rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika, Pyhä Henki, kuinka paljon tarvitsemmekaan vaikutustasi elämässämme. Koko tämä rakas maailmamme tarvitsee johdatustasi ja apuasi.
Kiitos kaikesta huolenpidostasi, armostasi ja varjeluksestasi. Ja käsittämättömän suuresta Rakkaudestasi meitä luotujasi kohtaan.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jumalan kansan koti-ikävä

12.5.2025. Miten ihana päivä tänään onkaan ollut: heleänsininen taivas ilman ainuttakaan pilvenhattaraa. Aurinko on kutsunut lämmöllään kaikenlaisia pörriäisiä esiin; surina käy kun ne lentävät touhuissaan sinne tänne.
Tuli mieleen, kuinka paljon tuli nuorempana ’suristua’ sinne tänne, ja kuinka kaikki touhutus tuntui silloin tärkeältä. Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä enemmän mietin, mikä on todella tärkeää ja olennaista. Mihin on hyvä keskittyä, ja mistä on viisasta luopua. Siihen toivon ja pyydän Jumalan johdatusta, ja toivon että Hän muistuttaa minua tekemään niin silloin kun itse unohdan. 🙂

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Näitä jakeita tekee mieli lausua niin tämän päivän Israelin, Gazan ja koko Lähi-idän tilanteeseen kuin Ukrainaan, ja joka puolelle missä kyyneleet virtaavat uhkan, pelon, kärsimyksen, surun ja menetysten vuoksi. Että Herra kääntäisi näiden kohtalon, niin että kyyneleiden sijaan virtaisivat virvoittavat vedet. Että näissä maissa voitaisiin iloita uuden aikakauden, rauhan ajan, alkamisesta.
Vaikka miltä tilanteet näyttäisivät – taikka juuri sen vuoksi – voimme rukoilla, että Jumala suojelee, varjelee ja tuo Hänen rauhansa sydämiin. Että Hän johdattaa kääntymään puoleensa, kuuntelemaan ja seuraamaan Hänen johdatustaan kaikissa tilanteissa.

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40:26–31

Mikä ihana lupaus erityisesti elämäntilanteensa uuvuttamille: Luojamme ei väsy auttamaan luotujaan; Hän virvoittaa väsyneet ja antaa voimaa heikoille.
Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, kohoavat siivilleen kuin kotkat, he eivät uuvu eivätkä väsy. Tästä Häntä kiittää myös psalmin kirjoittaja:
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. (Ps.103:5)

Kotkaan viitataan useissa raamatunteksteissä, erilaisissa yhteyksissä (myös uhkana ja varoituksena). Itseäni puhuttelee erityisesti se, kuinka Luojamme sanotaan kantavan luotujaan siivillään, kuten Mooseksen kirjassa:
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. (5.Moos.32:11)

Kun kerran (n. 18 v. sitten) olin lähdössä Afrikkaan missiomatkalle, koin tuona aamuna Taivaan Isän sanovan, että matkustaisin Hänen siivellään. Se tuntui minusta oudolta. Eihän Jumalalla ole siipiä, ajattelin epäuskoisena. Tulikohan tuo todella Jumalalta? – En tuntenut tuolloin paljoakaan Raamattua, varsinkaan Vanhaa Testamenttia, enkä ollut kuullut enkä lukenut, että siinä puhutaan Jumalan kuljettavan siivillään.

Myös koin Taivaan Isän sanovan, että Hän halusi tuolla matkalla opettaa minua luottamaan Häneen. Tuon päivän aikana sain kokea moneen kertaan, kuinka todella matkustin koko matkan Hänen siivellään. ja kuinka vaikea minun oli luottaa Häneen, kun tilanteet näyttivät mahdottomilta. Moneen kertaan Hänen piti muistuttaa minua siitä, mitä olinkaan tuolla matkalla opettelemassa. – Ehkä kerron joskus toiste tuosta luottamusopetusmatkasta. 🙂

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
Hepr. 13:12–16

**********************

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
Joh. 16:16–23

Jeesuksen puheen tuossa evankeliumikohdassa voisi mielestäni ymmärtää tarkoittavan yhtä hyvin sitä, kuinka hän ilmestyisi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan, kuin sitä aikaa, jolloin opetuslapset olisivat jo jättäneet maallisen elämänsä. Ymmärtääkseni tuota paremmin luin, mitä Jeesus oli aiemmin sanonut ja huomasin, että hän puhuu vuoroin kummastakin.

Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan kertomalla, miten hän menisi valmistamaan sitä, mikä heitä odottaisi maanpäällisen elämän jälkeen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen, (Joh.14-1-3)

Luvatessaan opetuslapsilleen Pyhän Hengen, Jeesus viittaa heidän tehtäväänsä, johon he ryhtyisivät hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14:16-20).

Jeesus tiesi, että hänet tultaisiin kohta vangitsemaan ja että hänet surmattaisiin. Hän tiesi, millaisen murheen valtaan opetuslapset joutuisivat, Siksi oli niin tärkeää puhua heille rohkaisun sanoja.
”Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh.14:28-29)

Luin noita aiempia Johanneksen evankeliumin tekstejä, koska Jeesuksen sanat ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” ovat mielestäni lupaus siitä, että Jeesus tulisi ilmestymään opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan. Tämän viikon evankeliumiteksti on kuitenkin sijoitettu pyhään, jonka aiheena on Jumalan kansan ikävä taivaan kotiin.

Olipa miten tahansa, Jeesuksen sanat ”minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” koskettavat minua syvästi.
Ajattelen, että tuo pätee kaikkiin, jotka ovat kohdanneet ja/tai oppineet tuntemaan ylösnousseen Kristuksen. Siitä syntynyttä iloa, luottamusta ja rakkautta ei kukaan voi riistää.

Uusi paavi, Leo XIV, sanoi 1.puheessaan: ”Olemme kaikki Jumalan käsissä. Kuljemme ilman pelkoa yhdessä eteenpäin, Jumalan kädessä ja käsi kädessä toistemme kanssa. Me olemme Kristuksen opetuslapsia. Kristus kulkee edellämme, maailma tarvitsee Hänen valoaan. Ihmiskunta tarvitsee Häntä sillaksi voidakseen löytää (reach) Jumalan ja Hänen rakkautensa. —
Kulkekaamme kaikki yhdessä kohti sitä kotimaata, jonka Jumala on meille valmistanut.”

**********************

Alla olevalla videolla soi se versio, jota kuuntelin 20 v. sitten, kun olin alkanut ottaa ensimmäisiä uskonaskeleitani (vaikka olinkin tuolloin vielä osittain aktiivisena new age jutuissa).
Mutta nuo alkuvuosien ylistyskappaleiden versiot tuntuvat ”oikeilta”, koska ne resonoivat sisimmässäni. (Vähän samalla tavoin kuin tietyt sinfoniat ym. klassisen musiikin kappaleet, joista minulla on LP-vinyylilevyt ja joita kuuntelin nuorena: ainoastaan Herbert von Karajanin johtamana ne edelleen soivat korviini ”oikealla tavalla ”, sillä tavalla kuin ne upposivat nuorena sieluuni.)

Eagle’s Wings – Hillsong Worship

”Täällä minä odotan, että Sinä asuisit minussa, sitä rukoilen
täällä minä kaipaan Sinua, kätke minut rakkauteesi, niin että lankean polvilleni
tahdon tuntea Jeesuksen yhä lähemmin
tule, elä minussa, ota koko elämäni
tule, hengitä minuun, niin minä nousen ylös kotkan siivillä ”

Hyvä paimen

3.5.2025. Kirkkovuosikalenteri huomisesta: ’Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5). – Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Vetten ääreen – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Etsin eksyneen, hoivaan uupunutta – Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.
Hes. 34:11–16

Miten lempeitä, lohdullisia ja hoitavia lupauksia Luojamme onkaan tuossa antanut profeettansa Hesekielin kautta. Hän huolehtii, hakee turvaan, vie lepäämään, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta.

Kristuksen, Ylipaimenemme, seuraajina kuulumme Hänen perheeseensä ja olemme osallisina niistä lupauksista, joita Jumala aikoinaan teki kansalleen. Kannattaa kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan elämässämme. Ja kiittää siitä. 🙂

**********************

Sielujemme Paimen – Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.
1. Piet. 2:21–25

Pääsiäissunnuntaina, 20.4, viimeiseen saakka palvelutehtävälleen uskollinen paimen, paavi Franciscus, jolle Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esikuvana ja perustana kaikelle toiminnalle, siunasi viimeisillä voimillaan Pietarinaukiolle kokoontunutta kansaa, ensin parvekkeelta, sitten vielä kiertäen autokyydillä aukion ympäri.
2. pääsiäispäivänä aukio oli, samoin kuin edellisenä päivänä, täytenään ihmisiä, odottaen toivorikkaana, josko paavi olisikin toipunut. He saivat kuitenkin kuulla suru-uutisen: paavi Franciscus oli menehtynyt varhain aamulla.

Viikko sitten arviolta 250.000 ihmistä oli kokoontunut Pietarinaukiolle sekä Vatikaanista Santa Maria Maggioren kirkkoon kulkevien katujen varsille saattamaan paavi Franciscusta hänen viimeiselle matkalleen.
Yksinkertainen valkoinen lava-auto, jonka kyydissä paavi oli liikkunut kansan parissa, kuljetti nyt hänen ruumisarkkuaan kirkkoon, jonne hän halusi tulla haudatuksi. Ihmiset osoittivat suosionosoituksin, liikuttuneina ja kiitollisina kunnioitustaan paavilleen, joka halusi nähdä ihmiset ja kohdata heidät samalla tavalla kuin Jeesus, paimenten Paimen.

Yksinkertainen ruskea, arkisen näköinen ruumisarkku, jonka kanteen oli maalattu risti, oli Franciscuksen itsensä valitsema. Se kuvasti osuvasti sitä, mikä hänelle oli tärkeää. Franciscus hylkäsi kaikki virkaansa liittyvät prameudet. Hän asui vierasmajassa ja söi siellä majoittuvien kanssa. Hän käveli kansan parissa, ja siirtyessään paikasta toiseen hän käytti pientä kansanautoa limusiinin sijasta.

Franciscus kohtasi ihmiset ja keskusteli heidän kanssaan välittömällä tavallaan, ei asemansa takaa, vaan aidosti kiinnostuneena ja välittäen heidän tilanteestaan. Hän osoitti myötätuntoa heikkoja ja kärsiviä kohtaan. Näin hänestä tuli koko kansan rakastama paavi (paitsi niiden, jotka eivät hyväksyneet hänen tapaansa toimia.)
Hän matkusti kriisialueille ja puhui rauhan puolesta. Ja sen puolesta, että kärsivistä ja vähäosaisista pidettäisiin huolta. – Nähtäväksi jää, millaisia asioita hänen seuraajansa tulee pitämään tärkeinä.

Oikea Paimen – Jeesus sanoo:

”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Joh. 10:11–16

Yksi lauma ja yksi paimen – nuo Jeesuksen sanat vievät erityisesti huomioni. Mietin, milloin tuo mahtaa toteutua. Että ihmisten luomat opit, tulkinnat ja käytänteet eivät enää erottaisi kristittyjä toisistaan. Että näkisimme toisemme sisarina ja veljinä, riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuulumme. Näkisimme toisemme Kristuksen seuraajina, Hänen ominaan. Katsoisimme Häneen, joka haluaa olla hyvä ja oikea Paimen meille kaikille, ja antaisimme Hänen olla sitä meille. 💛💛💛

Alla olevalla videolla jakartalainen kuoro Cappella Victoria Jakarta esittää Henryk Jan Botor’in sävellyksen Misericordias Domini.

Misericordias Domini – Cappella Victoria Jakarta

Ylösnousseen todistajia

26.4.2025. Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa tulevasta pyhästä: ’Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.’

Avuttomien suojelija – Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua. Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen. Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen. Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.
Ps. 116:1–9

Tuo viimeinen virke laittaa sisimmässäni soimaan päivärukouksen vastauslaulun:
”Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.”
19 v. sitten eräs ystäväni järjesti minut todelliselle ’venytyskurssille’ – vaikka kyllähän minä itse siihen suostuin. – Ekumeeninen karmeliittaluostari oli nim. muuttamassa Vivamoon kevätlukukaudeksi, ja luostaria johtanut sisar tarvitsi henkilön auttamaan häntä.
Minun tuli hankkia Rukoileva kirkko -kirja, jossa on rukoushetkien kulku. Tehtäväkseni tuli nim. toimia hetkipalvelujen esilaulajana. Lisäksi yllätyksekseni jouduin myös valitsemaan joka rukoushetken alkuun ja loppuun virren. – Uh, enhän tuntenut montaakaan virttä tuolloin!
Joka ilta etsin virsikirjasta helpontuntuisia virsiä seuraavalle päivälle ja opettelin niitä Vivamon Särkyneen sydämen kirkon flyygelin avulla.

Jostain syystä nuo hetkipalvelusten rukouslaulut asettuivat syvälle sydämeeni, sillä vaikken ole niitä tuon luostarikokeilujakson jälkeen laulanut, laulujen sanat nähdessäni sisimpäni alkaa laulaa niitä.
Vieläkin hymyilyttää ajatellessani, kuinka luostarivieraat tunsivat virret ja varmaan rukouslaulutkin paremmin kuin meikäläinen, tuolloin uskoni alkutaipaleella, ja minun piti toimia esilaulajana. Mutta luostariviikkojen vieraat suhtautuivat kunnon kristittyjen tapaan armeliaasti aloittelijaan. 🙂

**********************

Todistajani – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni – ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra.
Jes. 43:10–12

Monissa raamatunkäännöksissä tuo todistajani on yksikössä, toisissa taas monikossa.
Itse sain kokea erään pienen todistajan, tuolloin n. 4-5 vuotiaan pojanpoikani. todistuksen ylösnousseesta Jeesuksesta.
Lapsenlapseni olivat luonani yökylässä. Aamulla heräsin ennen lapsia ja menin olohuoneeseen. Jonkin ajan kuluttua isoveli tuli viereeni sohvalle perin vakavana ja hiljaisena. Sitten hän sanoi: ”Jeesus seisoi sänkyni vieressä ja katsoi minua”

Tämä teki häneen ilmeisen syvän vaikutuksen, koska hän kysyi surullisena, kaipaus äänessään: ”Miksen voi nähdä Jeesusta koko ajan?”
Siinä hetkessä häntä ei näyttänyt paljonkaan lohduttavan mummin sanat, että Jeesus on sinun kanssasi, vaikket häntä näkisikään.

**********************

Torinon Pyhän Johannes Kastajan kirkossa säilytettävää käärinliinaa (the Holy Shroud tai the Shroud of Turin ) ei tänä vuonna aseteta yleisölle nähtäväksi, mutta maanantaista lähtien- 28.4-2.5.2025 – sitä on mahdollisuus katsella digitaalisessa muodossa tarkoitukseen pystytetyssä teltassa (ehkä netinkin kautta, jos oikein digisti tekevät tuon).
https://turismotorino.org/en/visit/events/the-holy-shroud-and-the-jubilee-2025

Henki on todistaja – Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.
1. Joh. 5:4–12

Kun pojanpoikani oli noin vuoden ikäinen, hän oli kerran keittiössäni isänsä sylissä. Jääkaappini ovi on täynnä kuvia perheestäni. Pienokainen kosketti jääkaapinoven yläreunassa olevaa mosaiikki-ikonimagneettia (josta kuva yllä). Sitten hän käänsi katseensa viereisen huoneen kaapin päällä olevaan kuvaan ja osoitti sitä. – Tuo kuva on taiteilijan tekemä täydennetty kuva Torinon käärinliinaan tallentuneesta kasvokuvasta (alla olevasta mustavalkoisesta kuvasta).

Miten ihmeessä pieni lapsi saattoi löytää yhteyden noiden kahden niin erilaisen kuvan, jääkaappimagneetin Kristus-kuvan ja Torinon käärinliinan pohjalta tehdyn Kristuksen kasvoista tehdyn kuvan, välillä? Ohjasiko Pyhä Henki hänen katsettaan ja kättänsä?
Sitä me aikuiset ihmettelimme. Jonkinlainen kosketus hänellä kuitenkin näytti olevan jo tuolloin ylösnousseeseen Kristukseen. jonka hän näki ilmestyksessä sänkynsä vierellä joitakin vuosia myöhemmin.

Torinon käärinliina ja siihen tallentunut hahmo kiehtovat lukuisia tiedemiehiä, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen tutkia sen alkuperää ja pellavakankaaseen tallentunutta kuvaa.
Tiedä vaikka ylösnoussut Kristus ilmestyisi jollekin heistä ja kertoo, onko käärinliina todella se kangas, johon hänen ruumiinsa kiedottiin ristiinnaulitsemisen jälkeen… tai sitten sanoisi tälle, että tärkeämpää kuin käärinliinan alkuperän tutkiminen olisi, että etsisit yhteyttä Minuun…

Lukittujen ovien takana – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Joh. 20:19–31

Miten kaikki voikaan muuttua hetkessä! Täynnä iloa, toivoa ja odotusta opetuslapset olivat saapuneet Jeesuksen kanssa pääsiäisjuhlille Jerusalemiin.
Nyt heidän Herransa, jota he olivat seuranneet 3 vuoden ajan ja johon he olivat laittaneet kaiken toivonsa, oli surmattu. Miten heidän nyt kävisi?
He olivat suruissaan, peloissaan, ja tunsivat tilanteensa toivottomaksi: minne he menisivät, mitä he nyt tekisivät?

Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään – Ylösnoussut Jeesus näyttää heille käsiensä haavoja. Ristiinnaulittu, mutta nyt elävänä, tässä, heidän kanssaan.
Jeesus puhalsi heitä kohtaan ja sanoi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki.”
He eivät kuitenkaan tuolloin tainneet olla silloin vielä tarpeeksi vastaanottavaisessa tilassa voidakseen täyttyä täysin Pyhällä Hengellä. Se tulisi tapahtumaan vasta Helluntaina. Mutta tuossa tilanteessa he saivat tuntea, millaista on, kun Pyhä Henki tulee ja koskettaa. Ehkä siksi, että he Helluntaina sitten tunnistaisivat, mistä on kyse. .

Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudestaan, ja nyt paikalla oli myös Tuomas. Jeesuksen suurta rakkautta ja ymmärrystä epäileväistä kohtaan kuvastaa se, kuinka hän kehotti Tuomasta koskettamaan hänen käsiään ja kylkeään, hänen ylösnousemusruumiissaan olevia haavoja.

Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” – Meidän osamme on uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ilman että voimme koskettaa hänen haavojaan. Haastavaa on uskoa sellaiseen, jota mielemme ei voi ymmärtää. Mutta juuri siihen Jumala meitä kutsuu. Ja Jeesus kutsuu näin uskovia autuaiksi.

Mieleen palautuu tuo, kuinka ilmestyessään ylösnousseena opetuslapsilleen Jeesus puhalsi heitä kohti ja kehotti heitä ottamaan vastaan Pyhän Hengen. Ehkäpä se auttoi opetuslapsia uskomaan siihen, minkä he näkivät, mutta eivät voineet käsittää.
Jeesus oli hetkeä aiemmin luvannut heille: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh.14:26)

Myös me voimme Jeesuksen seuraajina pyytää, että Pyhä Henki tulee ja opettaa, näyttää totuuden. Pyhä Henki voi synnyttää meissä uskon. Kun oma mieli ei suostu uskomaan siihen, mitä ei omin silmin näe todeksi, Jumalan Henki voi avata hengelliset silmämme näkemään ja ymmärtämään.

Tule Pyhä Henki, opeta meitä, auta meitä näkemään taivaan totuus Kristuksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan. Tai jos se on liikaa pyydetty, auttaisitko meitä uskomaan silloin, kun tulee eteen uskoamme venyttävä paikka. Kiitos taivaallinen Isä, että olet antanut myös meille Pyhän Hengen. Ja kiitos, että saamme aina pyytää, että Hän tulee ja opettaa meitä.

💛💛💛💛💛💛💛