Elävän Jumalan Poika

10.7.2017 

Pietarin kappeli Genesaretin rannalla, tradition muk. paikalla, jossa ylösnoussut Kristus antoi Pietarille hengell. paimenen viran.

Messias Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”   (Matt. 16: 13-19)

Ihmisen Poika Tuon sanaparin alkuperä ja merkitys on aina askarruttanut minua. Nyt löysin Lauri Thurénin artikkelin (http://www.sana.fi/sana/raamattuartikkeli/ihmisen_poika), josta selvisi, että ’ihmisen poika’ on tavallinen hepreal. ilmaus (yli 100 k. VT:ssa esiintyvä) ja tarkoittaa ihmistä ylipäätään. Thurenin mukaan varhaisjuutal. traditiossa – ehkä Danielin näyn pohjalta – syntyi käsite ’Ihmisen Poika’, jolla tarkoitettiin enemmän kuin tavallista ihmistä; ei kuitenkaan odotettua Messiasta, Daavidin suvusta polveutuvaa kuningasta, joka pelastaisi Israelin kansan vieraan vallan alta. 

Danielin näky: Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen (sanatarkka käännös: kuin ihmisen poika). Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan.7:13-14)

Jeesuksen käyttäessä itsestään nimitystä Ihmisen Poika hänen sanomaansa liittyi aina taivaallinen ulottuvuus, taivaallinen suunnitelma tai taivaallinen arvovalta. Kesareassa Jeesus kysyi opetuslapsilta ensin Ihmisen Pojasta ja sitten kuka hän heidän mielestään on. Pietari yhdistää vastauksessaan ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” Danielin näyn ihmisen kaltaisen sekä odotetun Pelastajan yhdeksi.  

Odotukset täyttyivät – Jeesus ilmaisi omalla olemuksellaan (syntymällään, elämällään, opetuksillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan), että hän on nuo kaksi juutalaisten odottamaan hahmoa yhdessä ja samassa persoonassa: Ihmisen Poika ja Messias, taivaallinen ja inhimillinen, Pyhän Hengen hedelmöittämä ja naisen kohdusta tähän maailmaan ihmiseksi syntynyt.
Odotukset täyttyivät, vaikkeivät juuri sillä lailla kuin kansa toivoi. Siksi vain pieni osa israelilaisista tiedosti sen. Tänäkin päivänä vain murto-osa heistä on löytänyt Jeesuksen Messiaana.
Tällä vuosituhannella Jumala on kuitenkin alkanut vetää harsoja juutalaisten silmiltä. Yhä useampi herää huomaamaan, kuka Jeesus Nasaretilainen todella oli ja on.

David, jonka kohtasin vuosia sitten Jerusalemin kadulla (josta kerroin jossain aiemmassa bloggauksessa) koki tämän aika rajulla tavalla v:n 1967 sodassa. David näki Kristuksen kaikessa kirkkaudessaan ja uskoi että olisi menettänyt henkensä, jollei Jeesus olisi ilmestynyt häntä suojaamaan kranaatin räjähtäessä aivan hänen vieressään. David tajusi, että Jeesus on ylösnoussut, elää ja toimii keskuudessamme.

Elävän Jumalan Poika ilmaisee maanmiehilleen – samoin kuin arabeille – todellisen olemuksensa näyissä, unissa sekä kirjoitusten kautta.    
Messiaanisissa (Jeesukseen uskovissa) juutalaisissa voi nähdä syvää iloa ja rauhaa. Ymmärrän sen hyvin. On suuri ero siinä, odottaako saapuvaksi jotain sellaista, josta ei edes oikein tiedetä mitään, kuin että tajuaa että se jota odotetaan onkin jo tullut. Ja että Hänestä on olemassa paljon tietoa. Ja että Hän on enemmän kuin koko kansan odotettu vapauttaja ja pelastaja. Että Hän toivoo henkilökohtaista suhdetta jokaiseen ihmiseen. Ja että Hänessä on löydettävissä Ilo ja Rauha.  

Jumalan suunnitelma – Luojamme tarvitsee meitä ihmisiä, jotta se minkä on tarkoitus toteutua täällä Maan päällä voisi toteutua. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jeesus tarvitsi opetuslapsiaan julistamaan Taivaan Valtakuntaa sanoin ja teoin.
Mutta tuo mitä Jeesus sanoikaan lähimmälle opetuslapselleen Kesareassa… ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet”… – Ensin mietin, miten Pietari pystyi käsittämään Jeesuksen häkellyttäviä sanoja. Miten tuossa hetkessä? Entä miten myöhemmin (esim. kiellettyään Jeesuksen vangitsemisen yhteydessä edes tuntevansa tätä)?
Mutta Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui, vanhat jutut pyyhittiin pois ja Pietari ystävineen sai kokea, millaista oli olla vahvasti Jumalan käytössä.  

Taivaan avaimet – Mukulakivipeitteisellä Hgin senaatintorilla kirkon katolla Pietari pitelee taivasten valtakunnan avaimia (kuten lukemattomissa muissakin patsaissa ja maalauksissa ympäri maailmaa).
Oliko Jeesuksen valinnan kriteerinä Pietarin intohimoinen antautuminen Mestarinsa palvelemiseen? Näin voisi ajatella.
Jeesus täsmentää kuitenkin Pietarin avainasemaa ei niinkään portinvartijana vaan asioiden sitojana ja vapauttajana: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Keljut vaksit – Lainopettajia ja fariseuksia Jeesus sen sijaan moitti  surkeiksi vahtimestareiksi: ”Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.” (Matt.23:13)

Avainasemassa – Ajattelen, että me kaikki kristityt olemme tavallaan avainasemassa. Se, miten me puhumme, toimimme ja elämme vaikuttaa siihen, olemmeko raottamassa toisillemme taivasten valtakunnan portteja vai sulkemassa niitä…

Messias, elävän Jumalan Poika, ojentaisitko meillekin avaimet – sellaiset, joilla voimme olla avaamassa sydämiä näkemään ja kokemaan Sinun Valtakuntasi todellisuutta. Armosi ja Rakkautesi avaimet. Auta meitä olemaan Hyvän levittäjiä. – Kiitos siitä, mitä Olet.

ps. 11.7. Etsiessäni erästä raamatunkohtaa Natanaelista ensi viikon bloggaukseen huomasin, että Natanael tunnisti jo ensikohtaamisessa kuinka Jeesuksessa yhdistyi se, mitä Israelin kansa odotti: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”. (Joh.1:49)

Katse taivaaseen – Alla olevassa videossa minuun teki vaikutuksen Curtis Crumin ylistys. Siitä välittyi hänen läheinen, rakkaudellinen suhteensa Kristukseen. Tuntuu kuin hän katsoisi suoraan taivaaseen.
Koettaessani löytää muita videoita joilla Curtis laulaisi, ilmeni että vuosi tuon ylistysvideon teon jälkeen, viime tammikuussa, hän oli kesken ylistysharjoituksen tuupertunut maahan, eikä häntä saatu elvytettyä.
Curtisin nuorena leskeksi jäänyt vaimo Michelle Ana kertoi, kuinka eräs naispastori oli sanonut, että Jumala oli näyttänyt hänelle, ettei Curtis edes nähnyt kuolemaa, hän asteli suoraan taivaaseen…  

Let it rain – Come like You promised – Lorraine Felix, Curtis Crum

”Avaa Taivaan tulvaportit, laske sateesi
t
unnen Rakkautesi sateen
tunnen Henkesi tuulen
Taivaan sydänääniä kaipaan kuulla
tule, kuten lupasit, vuodata Henkesi
Rakastat kuin Isä, kuin Veli, kuin Leijona
voimakkaana, vailla vertaa
kiihkeästi tavoittelet minua
peität minut sillä, joka Sinä Olet”

Muut Apostolien päivän tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22.

Armollisuutta

3.7.2017   

Ensi pyhän aihe on ’Armahtakaa!’ (oikein huutomerkillä siis).

Apostoli laittaa aika suoraa tekstiä kirjeessään roomalaisille:  
’Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita? Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.’  (
Room. 2: 1-11)

Arvottomia ajatuksia – Paavali ei ollut vielä päässyt Roomaan, vaikka se oli ollut pitkään hänen mielessään. Mutta hän oli kuullut siellä vallitsevasta meiningistä ja ajatteli ettei ole ihmisillä enää mitään tolkkua. Tässä kuvausten siistimmästä päästä:
 ’Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.’ (Room.1: 28-31)

Mutta sitten tulee tämä: älä tuomitse, sillä toisen tuomitsijana teet itsesi syylliseksi. Niinpä. Tahtoisinpa tavata henkilön, joka ei edes ajatuksissaan olisi arvostellut/tuominnut toista ihmistä; hänen sanomisiaan, tekemisiään, ulkonäköään tms. – Mistä ne tulevatkin niin helposti, ne negatiiviset, arvostelevat ajatukset? Puhumattakaan sammakoista, joita lentää suusta! Vaikka niistä jää vain paha maku/mieli/olo – ja joskus myös huono omatunto.

En saanut palattua uutispaastooni. Mökkeilyn suloisenrauhaisasta olosta viime perjantaina palattuani menin tyhmyyttäni lukemaan Ylen nettiuutiset. Pääotsikkona olivat USA:n pressan twiitit, joissa nimitti yhtä tv-toimittajaa psykopaatiksi ja toista hulluksi ja vähä-älyiseksi. – Meni taas niin yli – erityisesti ajatellen että kyseessä on suurvallan päämies – ettei voinut kuin huokaista.
Vaikkei sisäinen tuomarini/arvostelijani minussa jaksanutkaan reagoida kovin vahvasti kyseisen henkilön tutuksi tulleeseen ilmaisutyyliin (sillä oletin amerikkal. toimittajien olevan aika kovissa liemissä keitettyjä ja tietävän, että mitä vain voi tuolta taholta roiskua silmille), niin kyllähän minä kuitenkin nuo heitot tuomitsin… ja siis… syyllistyn itse samaan kuin tuo onneton päämies: toisen arvosteluun.
Katsoin joka tapauksessa tv-haastattelun, jossa kyseisiltä toimittajilta kysyttiin heidän tuntojaan. Tiivistetysti miestoimittaja totesi, että presidentin erityisesti naisiin kohdistuva armoton kommentointi johtuu tämän omista naispeloista. (Twiitissä kun oli ollut täysin mauton naistoimittajan ulkonäköön liittyvä piikki.) Naistoimittaja puolestaan totesi, ettei hän henkilökohtaisesti jaksa välittää asiasta, mutta että maailmantilannetta ajatellen on pelottavaa, että heidän presidenttinsä on niin helposti provosoituva. (Samaa tuumin minäkin hänen tultuaan valituksi virkaansa.)
Eilinen uutinen Trumpin tweet-videosta oli – toivottavasti – pohjalukema: vuosia sitten kuvatulla videolla tummaan pukuun ja krakaan sonnustautunut Trump kaataa toisen pukumiehen maahan ja mukiloi maassa makaavaa miestä päähän. Tweet -videossa tuon hakkaamansa miehen pään tilalla oli uutiskanava CNN:n logo.
Aikamoisen toimintamallin antaa kansalaisilleen – ja koko tälle väkivaltaa muutenkin tulvillaan olevalle maailmalle.

Pysähdymmekö koskaan miettimään, mistä negatiiviset ajatuksemme ja sanomisemme kumpuavat? Millaisista asioista me provosoidumme? Mikä saa meidät toimimaan reaktiostamme käsin, ennen kuin ehdimme ajatella, harkita mitä sanomme ääneen tai kirjoittamme somessa?
Minulle heikompaan osapuoleen kohdistuva armottomuus on asia, joka saa turhankin matalan verenpaineeni yleensä kohoamaan.
Nuo toimittajat osasivat pitää puolensa. Mutta miten paljon onkaan sellaisia, jotka eivät osaa tai jaksa ja murtuvat toisten ilkeiden puheiden tai tekojen seurauksena. – Tai sellaisia, jotka alkavat hautua kostoa, ja niitä jotka jopa toteuttavat sen. (Näistä joudumme lukemaan uutisista surullisen usein.)

Itsereflektiota – Jeesus antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka on hyvä pysähtyä miettimään, jos tekee mieli heitellä toisia kivillä (nyk. = kovilla sanoilla, arvostelulla). Fariseukset toivat hänen eteensä aviorikoksesta tavatun naisen haluten nähdä, miten tämä armollisuutta opettava rabbi ratkaisisi asian. Jeesus ei sanonut mitään, kumartui vain piirtelemään hiekkaan. Kun syyttäjät eivät tajunneet, vaan tivasivat Jeesukselta tuomiota, hän totesi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Katsomatta heihin Jeesus kumartui taas piirtelemään hiekkaan. Syyttäjät joutuivatkin yllättäen katsomaan itseensä. – Sitä ei kerrota, miten kauan fariseusten piti asiaa mietiskellä, mutta lopputulos oli kuitenkin, että hiljaisina poistuivat paikalta; kivet jäivät heittämättä.

’En tuomitse minäkään” – Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Miten kauniin tyynesti Jeesus hoitikaan koko tilanteen. Niin kiihkeät fariseukset kuin tuon naisen.

Kristus, kiitos että suuntaat Valosi kaikkeen tekopyhyyteen ja hurskasteluun. Opetat meitä kääntämään katseemme ensin itseemme, elämäämme, sanomisiimme ja tekemisiimme kun meissä nousee halu arvostella ja syytellä toisia. Se on vaikea läksy, mutta onneksi saamme päivittäin uusia mahdollisuuksia opetella… oppia Sinun armollisuudestasi. Olemaan armollisia niin toisia kuin myös itseämme kohtaan.
Efesolaiskirjeen kauniin kehotuksen mukaisesti: Olkaa ystävällisiä, hyväsydämisiä ja anteeksiantavaisia toisianne kohtaan, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.” (Ef.4:32)

Hoida Jeesus Rakkaudellasi niitä sisäisiä haavoja, joita ilkeät, satuttavat sanat tai teot ovat meissä aiheuttaneet. Anna parantavan voimasi vaikuttaa ja auta antamaan anteeksi.
Tuo Valosi ja Toivosi jokaisen meidän elämään. 

Ja sillä välin kun opettelemme rakkaudellista armollisuutta toisiamme kohtaan, auta meitä olemaan ystävällisiä toisillemme. 🙂 

Sweet mercies – Suloista armollisuutta

”Ja tämä on tunnustuksemme Herra
että olemme heikkoja
niin kovin heikkoja, mutta Sinä olet vahva
ja vaikkemme ole sen arvoisia
me tulemme jalkojesi juureen ja sanomme: auta meitä
murtunut sydän, katuva mieli
vielä on töitä tehtävänä
Sinun armelias sydämesi
sykkii rakkauden vahvana virtana
anna joen virrata Jumala
Henkesi kautta, tätä huudamme
anna armosi laskeutua taivaasta
suloisen armosi virrata taivaasta
uutta armeliaisuutta tälle päivälle
anna armosi sataa Herra, kun rukoilemme
sanoit että tulet, kun pyydämme
lähetät (armon)sateesi jokaisen ylle
pyydämme Sinua, tule, lähetä sateesi jokaiselle…”

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, 2. Sam. 12: 1-10, 13 ja Joh. 8: 2-11

Uudet vaatteet

26.6.2017    

Profeetta Jesaja herkentyi runolliseksi:
Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.   (
Jes. 61: 10-11)

Parhaisiin vaatteisiin – Jesajan tekstissä on samaa kuin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta (Luuk. 15: 11-32), jossa Jeesus kuvaa vahvalla tavalla Taivaan Isän ihmeellistä, anteeksiantavaa Rakkautta luokseen palaavaa lastaan kohtaan. Isä pukee lapsensa parhaimpiin vaatteisiin. Kaikki ne mokat, joita on tullut ’maailmalla’ tehtyä, Hän pyyhkii pois. Tärkeintä on paluu. Siitä, yhteydestä, versoo jotain uutta, kirkasta ja kaunista.   

Oikeamielisyyttä – Vanhurskaus on aina ollut minulle hankala sana, auttamattoman vanhanaikainen. Muiden kielten versiot ovat minusta paljon kuvaavampia: righteousness – oikeamielisyys; rättfärdighet – synnittömyys; Gerechtigkeit – oikeudenmukaisuus; délivrance – vapautus.  Sanoja, joilla kuvataan  Jumalan ominaisuuksia ja toimintaa. Kyllä Hän varmasti on myös hurskas, mutta mitä ihmettä tuo van- etuliite tarkoittaa? Koska Jumala on ajaton, ei Häntä voi kutsua vanhaksikaan. Siis miksi ihmeessä tuo van-?

Originaaliksi – Aika huikeaa ajatella, että Luojamme on luonut meidät omaksi kuvakseen! Ja vaikka olemmekin monenlaisilla jutuilla sumentaneet kuvaa, Hän ei halua katsoa siihen mikä on mennyt pieleen. Hän tahtoo katsoa originaaliin, nähdä meidät sellaisena, millaiseksi meidät on tarkoitettu. Koska Hän rakastaa meitä.

Armo kaikkien kanssa Kun etsin Raamattu.uskonkirjat.net sivulta katsoakseni, mitä Jesaja puhui ennen tuota yllä olevaa kohtaa, laitoin epähuomiossa hakuun turhan välilyönnin. Tulos oli hauska: sivulle ilmestyi Johanneksen Ilmestys, luku 22, jae 21 (Raamatun viimeinen jae) toistettuna 11374 kertaa!!! Jakeet 21-11395:
’Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.’
Ensin hämmästyin, sitten hymyilin: se näytti niin hassulta ja samalla hyvältä. – Tätä Hän varmaan haluaakin meidän tekevän:  toivovan/toivottavan kaikille lähimmäisillemme, mielessämme tai ääneen Hänen armoaan ja rakkauttaan.
Ja kun löysin sen, mitä Jesaja oli sanonut aiemmin, totesin että siinäkin on Hänen armonsa julistusta (Jes.61:1-3):

Hyvää sanomaa – ’Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.

Käynyt toteen – Tuota kohtaa Jeesus luki runsaat 300 v. myöhemmin Nasaretin synagogassa, todeten: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Kirkkautesi – Rakas Jumalamme, Sinä tarkoitit meidät elämään yhteydessäsi. Siihen toivot meitä takaisin.  Jotta tulisimme ravituksi kaikella sillä Rakkaudella, jota tunnet meitä kohtaan. Jotta kasvaisimme kaltaisuuteesi. Eläisimme sitä parasta mahdollista elämää, jonka olet meille suunnitellut. Toimisimme Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Näet kuinka haasteellista ja vaikeaa se meille useimmiten on. Armollinen, auta meitä suuntaamaan huomiomme Sinuun, vastaanottamaan Rakkauttasi. Niin että voimme yhdessä kasvaa  hyvinvoivaksi ja kauniiksi puutarhaksi, jossa Sinun kirkkautesi säteilee ja joka on iloa täynnä. – Uskon että se on Sinun unelmasi meitä varten.

Garments of Praise – Robin Mark – irlantil. ylistysmeininkiä 

”Pue ylleni ylistyksen vaatteet uupumuksen tilalle
anna ilon öljyn virrata valtaistuimeltasi
Sinun ilosi on ainut vahvuuteni
nosta nämä murtuneet väsyneet luut tanssimaan jälleen
kostuta kuiva ja janoinen maa virrallasi
Herra katsomme Sinuun ja odotamme
Kirkkaudenseppelettäsi ylistäessämme nimeäsi
halleluja, annamme kaiken kunnian ja ylistyksen nimellesi
vaihdamme surumme ylistyksen vaatteisiin”

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 12: 6-7, Room. 4: 1-8 ja Luuk. 15: 11-32.

Elävä Jumala

19.6.2017   

Barnabas ja Paavali näkivät nykyisessä Turkissa sijaitsevassa Lystrassa ramman miehen, joka ei ollut koskaan elämässään kyennyt kävelemään. Paavali näki miehestä, että tämä uskoi voivansa parantua. Hän kehotti miestä nousemaan. Mies hypähti pystyyn ja alkoi kävellä.
Tästä ihmeparantumisesta lystralaiset päättelivät, että Paavalin ja Barnabaan täytyi olla Zeus ja Hermes (kreikkal. mytologian jumalia), jotka olivat ihmishahmoissa tulleet heidän luokseen. Kun papit halusivat uhrata heille härkiä, Barnabas ja Paavali huusivat: Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te! Ja jatkoivat:

”Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”    (Ap. t. 14: 15-17)

Omia teitä? – Useamman kerran olen kuullut kysyttävän, mistä voi tietää että yksi uskonto kaikista maailman uskonnoista kertoo siitä oikeasta Jumalasta, johon verrattuna muut jumalat ovat (B.n ja P:n sanaa siteeraten) ’tyhjänpäiväisiä’?
Mitä jos kaikki uskonnot johtavatkin samaan päämäärään? Mitä jos ne ovat vain eri reittejä ja tapoja kulkea sinne? –
Itsekin olen aikoinaan tällaisia pohtinut.
Yllä olevasta Juhannuspäivän tekstistä minulle nousi erityisesti esiin kohta: ’Jumala on antanut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.
Niinpä, antoi Hän minunkin kulkea omia teitäni, monta vuosikymmentä. Hän (vaikken silloin ollut siitä tietoinen) näki etsimiseni, tutkimiseni ja innostumiseni eri asioista.
Eräässä vaiheessa Hän sitten katsoi että oli tullut aika vähän auttaa etsinnässä. Hän alkoi pikkuhiljaa, vaihe vaiheelta, kutsua omalle tielleen.

Tarve etsiä on varmaan meihin ikään kuin sisäänrakennettuna. Minulla tuo tarve oli tosi voimakas, se ei jättänyt rauhaan. Tiesin että minun oli tarkoitus etsiä jotain, en vain ihan tiennyt, mitä, mistä ja miten sen löytäisin. Tuohon etsimiseeni liittyi myös matka Egyptiin 16v sitten. Innoissani lähdin tuolle matkalle.
Lentokentällä koin jotain, mikä löi minut ällikällä: Jeesus olisi kanssani tuolla matkalla ja suojelisi minua sellaiselta, mikä olisi minulle haitaksi. Mitä ihmettä? Vaikka koinkin Kristuksen itselleni tärkeäksi, en osannut mitenkään mielessäni yhdistää Häntä Egyptiin. Ja mitä minulle haitallista tai vaarallista siellä nyt voisi olla? – Noloa sanoa, mutta perille tultuani olin jo unohtanut koko asian!
Matkani kiinnostuksen kohde oli Kheopsin pyramidin Kuninkaankammiossa oleva sarkofagi. Kun vihdoin olin sarkofagin edessä, tapahtui jotain sellaista, mitä vieläkin sitä muistellessani ihmettelen. Sarkofagin ja minun väliin  ilmestyi kirkas ’valoseinä’. Koin valtavan pyhyyden läsnäolon ja jotenkin ’tiesin’, etten saisi edes koskea sarkofagiin. Näin vain tuon kirkkaan valon, jonka keskellä Kristus käänsi huomioni ristiinnaulitsemisensa (mikä minulle oli kaikkein vaikein asia kristinuskossa!!) ja kehotti minua näkemään, kuinka Hän ei ole enää ristillä vaan elää. (Kerroin tästä aiemmin jossain bloggauksessani, mutta koska tapahtuma nousi nyt niin vahvana taas mieleen, laitoin sen tähän tiivistetysti.)

Jumala ei kuljeta talutusnuorassa – Tämä ja moni muu tapahtuma laittoi minut miettimään: jos kaikki polut johtaisivat samaan päämäärään, minkä takia Jumala (tutkittuani useita vuosikymmeniä muita reittejä) olisi kutsunut minut noilta poluiltani omalle tielleen? Eikö Hänelle olisi ollut sama, miltä poluilta Häntä etsin?
Katsoessani taaksepäin elettyä ja koettua, huomaan loogisen jatkumon, joka kertoo minulle Hänen vaikutuksestaan.
Ei Jumala kuljeta talutusnuorassa. Hän antaa meidän etsiä, kulkea omia teitään. Mutta Hän näkee myös sisimmässämme olevan kaipuun.
Sen verran jääräpää olen, että Jumala joutui tekemään minussa paljon työtä. Ja aina välillä Hän antoi minun löytää – Paavalin ja Barnabaan sanoin – todistusta itsestään.

Miten monin tavoin Jumala antaakaan todistuksia itsestään!
Toissa päivänä sain tällaisia kuulla eräässä
koulutustilaisuudessa, jossa joukko turvapaikkaa hakeneita kertoi kokemuksistaan.
Jakaannuimme pienryhmiin, joissa kaikissa oli 1-2 turvapaikanhakijaa sekä tulkki. Minun pienryhmässäni oli nuori mies, joka kertoi, kuinka hänen vaimonsa ja toinen pienistä tyttäristään oli alkuvuodesta kidnapattu Irakissa, eikä heidän kohtalostaan ollut mitään tietoa. E
pätoivo ja -tietoisuus rakkaittensa tilasta sai miehen romahtamaan henkisesti. Hän yritti itsemurhaa ja joutui sairaalaan. Siellä Jeesus oli ilmestynyt hänelle sanoen, että hänen tulisi säilyttää toivonsa.
Mies kertoi kyynelsilmin, kuinka tuo hetki muutti hänen uskonelämänsä. – 20 pv sen jälkeen vaimo ja tytär vapautettiin.

Ystävällisiä kristittyjä Irakissa – Mies oli jo kotimaassaan tutustunut kristittyihin ja havainnut heidät ystävällisiksi ja rauhanomaisiksi.  Nyt hän käy täällä Suomessa kristill. srk:n tapahtumissa kolmasti viikossa. Hän totesi, että ihmisten rukoukset olivat auttaneet häntä paljon enemmän kuin sairaalassa saamansa lääkitys. Hän on kääntynyt kristityksi, muttei ole halunnut käyttää sitä keinona vaikuttaakseen turvapaikkapäätökseen.
Hän toivoo saavansa jäädä Suomeen, opiskella suomenkieltä ja tehdä täällä samaa työtä, mitä hän teki Irakissa. Tämä sotien keskellä varttunut ja elänyt mies toivoo saavansa perheensä maahan, jossa vallitsee rauha ja jossa hänen lapsensa voisivat käydä kristillisiin arvoihin perustuvaa koulua. Hän sanoi, että jos hänet palautetaan maahansa, hänet surmataan. Hän sanoi kuitenkin luottavansa Jumalan johdatukseen tässä asiassa. Sitä odotellessa h
än työskentelee Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena.

Unessa – Toisessa pienryhmässä eräs irakilaismies kertoi, kuinka hän oli unessa nähnyt leveän nauhan, johon oli suurilla kirjaimilla kirjoitettu: ’Minä olen tie, totuus ja elämä’. Hän oli unessa ymmärtänyt, mitä ja ketä nämä sanat tarkoittivat. Uni oli ollut hänelle niin merkittävä, että hänestäkin oli tullut Kristuksen seuraaja.

Kutsuja – Jos kysymys eri teistä askarruttaa, voi miettiä vaikka sitä, miksi Jumalan Poika yhä ja aina vaan kutsuu ihmisiä muilta poluilta seuraamaan itseään…

Elävä Jumala, joka olet keskuudessamme, Sinä joka olet tehnyt ja teet niin paljon hyvää – johdata meitä, vedä yhteyteesi. Auta, että Sinun hyvät suunnitelmasi meidän elämäämme varten saisivat toteutua. Täytä meidät ilollasi.
Kiitos siitä mitä teet meissä ja elämässämme! – Kiitos myös kesän kauneudesta ja ihanuudesta!

He is Exalted – Maranatha Singers

”Hän on ylistetty, Kuningas on ylistetty Korkeuksissa
Häntä palvon, ylistän Hänen nimeään
Hän on Herra, Hänen totuutensa hallitsee ikuisesti
Taivas ja Maa, iloitkaa Hänen pyhässä nimessään”

Juhannuspäivän muut tekstít: Ps. 92:2-6, Jes.51:3-6 ja Luuk. 1:57-66.

Valoisaa ja kaunista Juhannusta kaikille!

Valtakunnan aarre

12.6.2017                  

Aloitin uutispaaston tammikuussa Trumpin voittaessa vaalit. Viime viikolla ajattelin, että ehkä pitäisi taas vähän katsoa missä tässä maailmassa mennään.
Toissa päivänä, lukiessani uutisista kenet maamme toiseksi suurin puolue valitsi uudeksi puheenjohtajakseen, reaktioni oli yhtä tyrmistynyt kuin USA:n pressanvaalien tuloksesta: ei voi olla totta!

Haurasta tekoa? – Eilisessä huippupäättäjien keskustelussa Kultarannassa Federica Mogherini totesi, että valtio, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan, on heikko/helposti särkyvä (fragile). – Tuon ja PS:n pj:n valinnan mukaan osa maatamme on melko haurasta tekoa.

Kristillissosiaalisuutta? – PS:n kotisivuilla kuvataan puolueen arvomaailmaa kansallismieliseksi ja kristillissosiaaliseksi.
Piti googlata, mitä jälkimmäinen sana oikein tarkoittaa: ’Kristillissosiaalisuus on aate ja ajattelutapa, jossa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämispyrkimykset ja- toiminta perustuvat kristinuskon lähimmäisenrakkauteen ja kristilliseen arvopohjaan. Keskiössä ovat yhteiskunnan vähäosaiset, sairaat, lapset, vanhukset ja muut apua tarvitsevat.’

Kristillisen toimintatavan synnyttäjä, suunnannäyttäjä ja keskushahmo ei ollut kansallismielinen. Hänelle ’muut apua tarvitsevat’ eivät rajoittuneet vain oman maan kansalaisiin. Vaikka hänen oli määrä syntyä sen kansan keskuuteen, jota Jumala oli valmistanut ja kouluttanut pitkät ajat, hänen missionsa oli globaali. Hänen opettamansa lähimmäisenrakkaus ulottuu vihamiehiinkin. Hän myös kehotti levittämään hyvää sanomaansa kaikkialle maailmaan.

Huokaus. Pitäisiköhän jättää jälleen uutisten lukeminen, vaikka tämän kesän ajaksi, ja keskittyä kaikessa rauhassa suloisesta suvesta nauttien – aarteenetsintään…

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
    Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”   Matt. 13: 44-46

Taivasten valtakunnan löytäminen muuttaa ihmistä. Miten tuo muutos ilmenee? Riippuu varmaan yksilöstä, hänen arvomaailmastaan sekä ajattelu-, tuntemis- ja toimintatavoistaan.
Tuo muutos voi tapahtua sisimmässä niin että muut eivät sitä havaitse. Joskus taas toiset huomaavat muutoksen paremmin kuin itse.
Jollekin muutos voi olla kuin hienovaraista sisäistä väreilyä, joka vaikuttaa, vaikkei ehkä osaa kuvailla miten. Useilla se alkaa muuntaa ajattelu- ja toimintatapaa,  suhtautumista itseen, toisiin ja asioihin.

Jeesuksen vertausten miehille se merkitsi kertakaikkisen radikaalia päätöstä: myydä kaikki minkä omistivat saadakseen löytämänsä kallisarvoisen aarteen.

ArvottaminenMikä minulle on todella tärkeää ja kallisarvoista? Sellaista, mistä en millään haluaisi luopua? Tai mitä tavoittelen innokkaimmin? – Tuota voi aina välillä pysähtyä miettimään.

Joskus, kun koetaan äkkipysäytys (esim. terveyden, omaisen tai omaisuuden menetys), suhtautuminen ennen tärkeinä pitämiin asioihin voi myös muuttua dramaattisesti.  
Tunnen pariskunnan, jolle kävi näin. Heillä oli menestyvä, arvokkaita tuotteita myyvä firma pääkaupungin keskustassa. Yritys meni konkurssiin ja perhe menetti kaiken omaisuutensa. Oli ihmeellistä nähdä, miten perheen vanhemmat pysyivät siitä huolimatta harmonisina. Kuinka he jaksoivat huolehtia lastensa hyvinvoinnista myös noina suurten muutosten aikoina. Isän ja äidin huolet eivät siirtyneet lasten kannettaviksi. Heidän rauhaa, lämpöä ja valoa säteilevät olemuksensa kertoivat, kuinka se, mitä he olivat löytäneet ja mistä he ammensivat voimansa, oli heille paljon merkittävämpää kuin aineellisen omaisuuden määrä tai sen puuttuminen.

Ikuisuuksien Jumala, auttaisitko meitä löytämään sen, mikä elämässä on arvokkainta ja merkityksellisintä? Sen, mikä pysyy, tapahtuipa mitä tahansa. Antaisitko vaikka välähdyksenomaisen oivalluksen iäisyyden merkityksestä elämällemme, sielullemme, hengellemme? Sellaisen, joka sisimmässämme muuntuisi selkeydeksi, syvenisi ymmärrykseksi.
Anna syvä tieto/kokemus/luottamus sisimpäämme Sinun Taivaallisen Valtakuntasi olemassaolon todellisuudesta. Ja siitä, kuinka se on tarkoitettu  jokaiselle; yhtä hyvin niille jotka jo ovat löytäneet, niille jotka etsivät sekä niille, jotka eivät ole vielä tunteneet sisimmässään kutsuasi etsintäretkelle.

Anna meidän tuntea kuinka Sinä Olet, myös tässä ajassa ja paikassa, kanssamme. Kuinka Sinä kääntyessämme puoleesi rohkaiset, johdatat, lohdutat, annat voimia – vaikeimpinakin aikoina, ja ihan erityisesti niinä.
Anna meidän havaita läsnäolosi todellisuus keskuudessamme.

Aarteen etsintää – Valtakuntasi aarre odottaa löytämistään. Auttaisitko meitä etsimään? Virittäisit meitä näkemään Sinun Valtakuntasi arvomaailmaa, opettaisit toimimaan sen mukaisesti.
Auttaisit meitä näkemään kuinka me kaikki olemme silmissäsi arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita.

Kaikkivaltias, Johdata meitä löytämään Valtakuntasi Ilo, Rauha, Rakkaus ja Valo mieleemme, sydämeemme ja koko olemukseemme, niin yksilöinä kuin kansakuntana.
Kun katsomme Sinuun, saamme toivon, voiman ja rohkeuden kulkea kohti Sinun Valtakuntasi todellisuutta. 

************

Kummiksi? – Blogikirjoittamisen jälkeen kävin kaupassa. Kassajonossa oli srk:n diakoni, jonka kanssa juteltiin niitä näitä. Kaupan ulkopuolella hän kysyi ryhtyisinkö kummiksi kristityksi kääntyneelle nuorelle. Spontaani vastaukseni oli kyllä. Sitten aloin miettiä miten kestäisin tilanteen, jos kummilapsi, jolla olisi rankkoja kokemuksia takanaan, ei saisi turvapaikkaa ja palautettaisiin, tietämättä mikä häntä kohteessa odottaisi. – Sovimme, että palaamme asiaan.
Kummeja kuulemma tarvitaan näille nuorille. Diakoni sanoi, että monet heistä ovat joutuneet perheensä hylkäämiksi kääntymyksensä vuoksi. He ovat pelokkaita, kun eivät tiedä tulevasta.
Kastetta edeltää pitkä ja perusteellinen srk:n järjestämä opetusprosessi, jolla halutaan vaikuttaa myös siihen, ettei kristinuskoon kääntymisen motiivina olisi toive, että se helpottaisi  turvapaikan saamista. (Sitähän se ei teekään.)

Gate of Heaven – David Binion

”Varmaankin Herra on täällä tässä paikassa, palvoessamme
vaeltava sydän etsii lupausta
syvässä unessa tähtien alla näin unen: taivaat olivat avoinna
voisiko tämä olla Jumalan huone?
tässä olemme, odottaen, tavoitellen sitä, mitä Sinä Olet
täpötäysissä huoneissa taikka avarilla paikoilla
tiedän ettei taivas ole niin kaukana
enkelit nousevat ylös, enkelit laskeutuvat alas
olen löytänyt taivaan portin, voin nähdä avoimen oven
voin kuulla Isän kutsuvan: ”Tule”
ilmapiiri muuttuu; nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät
kaikki näkevät Sinun Valtakuntasi tulevan
näen enkeleiden kohoavan ylös, enkeleiden laskeutuvan alas
…kaikki näkevät Sinun kasvosi”

Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-21, Aam. 8: 4-8, 2. Kor. 8: 1-9 ja Luuk. 12: 13-21.

Rakkaudessa pysyminen

5.6.2017     viinimarjaköynnös

Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”   (
Joh. 15: 1-10)

Miksei Jeesus verrannut itseään oliivipuuhun? Se kasvaa tosi suureksi ja tuottaa runsaan  sadon, pärjää karuissakin oloissa ja kestää säät kuin säät. Öljymäellä Jerusalemin ulkopuolella, jonne Jeesus vetäytyi opetuslastensa kanssa rukoilemaan, on ikivanhoja öljypuita, joiden arvellaan olevan Jeesuksen ajan jälkeläisiä.
Viiniviljelyksessä on suotuisalla ilmastolla, hyvällä maaperällä ja puutarhurin osaamisella uskoakseni paljon suurempi merkitys.
Öljy kuului tuon ajan jokapäiväiseen ruoanlaittoon, viini taisi olla juhlavampien aterioiden juoma.
Lisäksi Johanneksen mukaan Jeesus puhui tuon vertauksen viimeisellä pääsiäisateriallaan, jolla Jeesus ojensi viinimaljan opetuslapsilleen, kehottaen heitä juomaan siitä sanoen:

Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta syntien anteeksiantamiseksi.”
T
uo kaikki on vain omaa pohdintaani. Voihan olla, että Jeesuksen ajan juutal. traditiosta löytyy  jokin ihan muu selitys siihen, miksi Jeesus puhui Jumalasta nimenomaan viinitarhurina. 

Karsittuja oksia – Meikäläinen, inspiraatiopuutarhuri, nauttii kaikenlaisen kasvamisen seuraamisesta, oli sitten kyseessä rikkakasvit tai istutetut. Joskus harvoin tulee vähän jotain harvennettua. – Eräänä kesänä poistin vanhasta sireenipensaasta kuihtuneita oksia. Ilmeisesti tästä innostuneena sireenipensaan keskelle kohosi yllätyksekseni – viinimarjaköynnös! Yksi  runko, jonka haarat marjoineen tukeutuvat sireenipensaaseen.
(Paikalla oli ilmeisesti joskus aikoinaan- sireenipensaan ollessa huomattavasti pienempi – kasvanut punaviinimarjapensas, joka nyt siis työnsi juurakosta esiin tuon rungon.)

Marjoja rypäleiden sijaanVuosi ennen punaviinimarjojen ilmestymistä näin taimimyymälässä viiniköynnöksiä. Innostuin, ostin pari ja istutin eteläiselle seinustalle. Ajattelin että olisi kiva nähdä, josko ja kuinka tekisivät rypäleitä (vaikka pikkuruisia ja kitkeriä, kunhan jotain).  Talveksi käärin viiniköynnökset maahan lehtipeitteen alle; jos vaikka kestäisivät kylmän. Kevään tultua varret näyttivät niin elottomilta, että kannoin ne risukasaan odottamaan kyytiä Sorttiasemalle. Vasta myöhemmin tajusin, että ehkä ne olisivatkin alkaneet työntää esiin lehtiä, jos vain olisin malttanut odottaa pidempään…
Mutta viinirypäleiden sijaan tulivat siis nuo punaviinimarjat. – Nytkin on ’köynnöksessä’ raakileita, joiden toivon kypsyvän kevätkesän viileydestä välittämättä.

Kun karsii pois turhaa, Valo saa enemmän alaa.
Mitä minusta pitäisi karsiutua? Millaisia turhia, hyvää tuottamattomia ajatuksia, tunteita ja toimintamalleja olisi hyvä kiikuttaa ’risukasaan’, jotta esiin voisi nousta jotain uutta ja hyvää?

Entä kun sisikunnan putsaustyöt on tehty? – Tai oikeammin jo ennen sitä, sillä elämänmittaista prosessiahan tämä karsimishomma on… 🙂

Hänessä pysyminen – Yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesus korostaa yhä uudestaan tämän merkitystä:
Pysykää minussa,
niin minä pysyn teissä.

samoin ette pysty tekään,
ellette pysy minussa.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn

Joka ei pysy minussa…

Jos te pysytte minussa…

Pysykää minun rakkaudessani.

Jos… te pysytte minun rakkaudessani…

Mitä ikinä haluatte – Väliin Jeesus heittää – kuin ohimennen – ihmeellisen lupauksen:
”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.”
Hänessä pysyminen, ja Hänen sanansa pysyminen meissä – mitä tuo voisi tarkoittaa? Kyllähän tuon täytyy merkitä jotain syvempää kuin että esim. ajattelee, että on Hänen seuraajansa, koettaa seurata Hänen opetuksiaan tai että osaa ulkomuistista Hänen kääröihin ja kansien väliin tallennetut sanansa.

Kristus puhuu suhteesta. Samankaltaisesta, yhtä läheisestä suhteesta, kuin hänellä oli taivaalliseen Isäänsä eläessään Jeesus Nasaretilaisena maan päällä. Hän sanoi puhuvansa ja tekevänsä vain sitä. mitä Isä sanoo ja tekee. Hän oli (ja on) yhtä Isän kanssa. Tähän yhteyteen liittyy Jumalan Pyhä Henki, joka Jordan-joen kasteessa, ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista, laskeutui Jeesuksen ylle.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä, tapahtuu se, mitä Jumala kulloinkin haluaa tapahtuvaksi. Jeesus kuunteli Isäänsä, katsoi mitä Hän halusi tehdä ja toimi sen mukaisesti.
Ajatella… jos voisimme tulla tuollaiseen samankaltaiseen, läheiseen ja välittömään yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa… ja voisimme tuosta yhteydestä käsin pyytää – yksittäin ja suurin joukoin –
mitä haluaisimme, niin se toteutuisi..!  – Miten se muuttaisikaan tätä maailmaamme!
Sen kaltaisessa yhteydessä eläessämme pyytäisimme Jumalalta vain sellaista, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Sydämessämme olisi – kuten Jeesuksella – halu tehdä hyvää toisillemme. Pyytäisimme hyvää – emme vain itsellemme, vaan myös lähimmäisillemme.
Ja Hän antaisi sen, tekisi sen, joko suoraan tai kauttamme. Voisimme olla Hyvän välittäjiä.

Utopististako? – Jos olisi, tuskin Jeesus olisi tuollaista luvannut. Kun Kristus oli noussut taivaisiin, opetuslapset alkoivat elää tuosta todellisuudesta käsin. He pyrkivät toimimaan  Kristuksen Hengessä, pysymään läheisessä yhteydessä Kristukseen, kulkemaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ja hyviä, ihmeellisiäkin asioita tapahtui. Jeesuksen sanoin: he alkoivat tuottaa runsaasti hedelmää.
Voisiko tuollainen olla mahdollista meillekin? Ajattelen, että Jumala on antanut meille sen mahdollisuudeksi, jota kohti Hän toivoo ja  odottaa meidän pyrkivän. Uskon, että jokainen – vaikka kuinka pieni – askel sitä kohti on tärkeä.

Kristus, pidä Sinä meistä kiinni, kun otteemme Sinusta tahtoo hellittää. Vedä meitä lähemmäs itseäsi, yhteyteesi. Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kohtaan.

In Your Presence – Paul Wilbur

”Läsnäolossasi olen vahva, läsnäoloosi Herra, Jumalani
siihen minä kuulun, kasvojasi etsien, armoasi koskettaen
Kallion suojassa, läsnäolossasi Jumala
haluan mennä sinne, missä virrat eivät voi syöksyä ylitseni
missä jalkani ovat Kalliolla
tahdon kätkeytyä sinne missä hehkuva tuli ei voi minua polttaa
tahdon piiloutua sinne missä pahan tulvat eivät voi minua saavuttaa
sinne, missä olen veresi suojassa, tahdon olla siellä
missä pimeyden järjestelmät eivät voi minua koskettaa:
Sinun läsnäolossasi oi Jumala, olet luja perustukseni
luotan Sinuun pitkin päivää, olen lapsesi ja palvelijasi
ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muita tekstejä: Ps. 95: 1-2, 6-7, ob 37: 21-24,  Saarn. 8: 16-17 ja Ef. 4: 1-6.

Pyhän Hengen vuodatus

29.5.2017                             

Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”     (Joh. 14: 15-21)

Lupauksia – Jeesus antaa tuossa monta vahvaa, upeaa lupausta. – Lupaukset virittävät odottamaan niiden täyttymistä. Miten opetuslapset mahtoivat ottaa ne vastaan?
Vaikkei Jeesus puhunut vertauksin vaan infosi suoraan, mitä on tarjolla ja tulossa ja mitkä ovat edellytykset, niin varmaan heille oli haasteellista ymmärtää, mitä tuo kaikki itse asiassa merkitsi.
Mestari sanoo lähtevänsä mutta tulevansa takaisin… lupaa opetuslapsilleen Puolustajan, Totuuden Hengen… ja että Henki pysyy ikuisesti heidän luonaan, ja tulee olemaan heissä… ja että hekin tulevat elämään, koska Hän elää…
Todennäköisesti opetuslapset laajensivat aivokapasiteettiensa käyttöä koettaessaan käsitellä tätä käsittämätöntä. Ja vaikkeivät ehkä voineet kaikkea ymmärtää,  sydämen tasolla he varmastikin tunnistivat Mestarinsa valtavan Rakkauden ja luottivat – kuten lapsi, joka rakastavan vanhempansa luvatessa hänelle jotain, luottaa tähän:
hyvää on tulossa!

Läheistä yhteyttä ja rakkautta – Tuota evankeliumitekstiä lukiessani mietin, miten opetuslapset mahtoivat mieltää Jeesuksen lupauksen, että hän tulisi olemaan heissä, hän Isässä ja he hänessä…  – mutta taas: ehkäpä he sydämessään aavistivat, että he tulisivat kokemaan niin  läheistä yhteyttä ja rakkautta Kristukseen, että se tulisi ylittämään kaiken, mitä he olivat kokeneet kulkiessaan hänen kanssaan vuorilla ja laaksoissa, kylissä, kaupungeissa ja erämaissa. Tämä Yhteys koettaisiin Hengen tasolla. Oltaisiin Yhtä.

Ihmeellisintä on, että nämä lupaukset eivät olleet vain Jeesuksen lähimmille opetuslapsille, vaan ne on tarkoitettu kaikille Hänen seuraajilleen aikaan, paikkaa, ikään, sukupuoleen, ihonväriin jne katsomatta.
Kristuksessa Jumala solmi uuden liiton kanssamme, jonka Pyhä Henki sinetöi. Näin tehdessään Luojamme laati uuden testamentin, joka täydentää ja täsmentää vanhaa, tekee tarkennuksia. Testamentti on dokumentti, jossa sen laatija ilmaisee tahtonsa, ilmaisee miten hän haluaa jakaa perintönsä. – Tässä uudessa testamentissa Jeesus toteaa:
”Jos rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”

– Mitkä ne olivatkaan, ne tärkeimmät käskysi, Jeesus?
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.(Mark. 12, 30-31)
Pääsiäisaterialla:  

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh.13,34)
Ja vähän myöhemmin:
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh.15, 12)

Lupauksillaan Jeesus kokoaa muutamalla lauseella yhteen meille tarjotut Jumalan ihmeelliset lahjat: Rakkauden, Yhteyden ja Hengen.
Hän kutsuu meitä Liittoon, joka tekee meidät perillisiksi; osallisiksi näihin lahjoihin. 

Onko toista uskontoa, johon kuuluu perintöosana testamenttiin kirjatut lupaukset näistä kaikista: Liitto Jumalan kanssa, Jumalan Rakkaus, Jumalan Henki, Totuuden Henki, Ykseys Jumalan kanssa…? – Eipä taida olla.
(Vaikka Jeesuksen tehtävähän ei ollut tuoda meille uskontoa, vaan avata meille tie elävään Yhteyteen Jumalan kanssa.)

Kiitos Kristus, että tämän liiton lahjat ovat tarjolla meille kaikille. Kutsu ja johdata meitä yhteyteesi, tulemaan osallisiksi näistä lahjoista.
Sinussa me muutumme. Vaikuta meissä Henkesi kautta. Emme osaa rakastaa siten kuin Sinä rakastat. Mutta kun Henkesi koskettaa, rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan muuttuu enemmän Sinun Rakkautesi kaltaiseksi.
Kiitos rakas Jumala Pyhästä Hengestäsi!

Come Spirit of God – Bo Ruach Elohim (laulua hepreaksi ja englanniksi)

”Tule Jumalan Henki, tule ja täytä meidät
olet tervetullut tänne
näytä armosi ja kirkkautesi
tule ja täytä meidät, Pyhä Henki, tule
Baruch haba Ruach Elohim – tervetuloa Jumalan Henki”

Muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Jer. 31: 31-34  ja Ap.t. 2: 1-13.

Elävän veden virrat

 

Me olemme ihme. Raekuurot saivat vartemme ja päämme taipumaan maahan saakka. Sitten tuli aurinko, joka lämmitti meidät, nosti ja avasi meidät katsomaan kohti valoa.

22.5.2017  – Viime torstaina pyöräillessäni harmaalta taivaalta tiputteli hentoa, kevyttä, miltei huomaamatonta tihkua. Yllätyin, kuinka lempeänä ja pehmeänä kosteus tuntui poskilla. Asteita vain 10, kuitenkin jo kesän tuntu.
Eilen retkeilimme Nuuksiossa lapsenlasten ja vanhempansa kanssa. Järveen pulahti useampi uimari. Meille ei ollut tullut mieleenkään ottaa uikkareita mukaan. Kokeilimme vettä rannalla: mitä ihmettä – tämähän tuntuu jo ihan lämpöiseltä!
Viikonlopun ja tämänpäiväinen ihana kesäsää laittaa toivomaan: voi kun näin voisi jatkua… koko kesän… 🙂
Viileämpänä päivänä ja kun sataa (vaikka rakeita) tahdon muistaa torstaiaamun suloisenlempeän kosketuksen kasvoillani. Ja ajatella: Valon ja lämmön lähde – näkymättömissäkin – on. Odottaa vain koska on aika tulla taas esiin… tekemään ihmeitä… meissä kaikissa.

Kristuksen taivaaseenastumispäivän, helatorstain, jälkeisen su:n aiheena on Pyhän Hengen odotus. Evankeliumikirja toteaa siitä mm. näin:
’Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta.’

’Odottaa rukoillen…’ – Odottaako tämän ajan seurakunta Pyhän Hengen tulemista keskuuteensa? Vai ajatellaanko, että jo tuli; olemmehan saaneet Pyhän Hengen lahjan kasteessa, asia siis hoidettu. – Tai olisiko jotain, mitä meidän vielä tulisi odottaa?
(Koska lahja mainitaan yksikkömuodossa, ei tässä viitata Pyhän Hengen lahjoihin, joita kuvataan mm. 1. Korinttilaiskirjeessä.)

Jos jollakin on jano – Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Lähde – Jeesus puhuu sisimmästä kumpuavista virroista. Kyse ei ole mistä tahansa virtauksesta, vaan Pyhän Hengen virtauksesta Jeesukseen uskovien sisimmässä. ”Joka uskoo minuun…” Jeesus ilmaisee olevansa elävien virtojen lähde.

Eläväksitekijä – Joskus Pyhän Hengen läsnäolon/vaikutuksen voi kokea myös yhdessä muiden kanssa. Ylistäessä Jumalaa ja rukoillessa yhdessä ystävien kanssa ilmapiiri voi muuttua niin vahvasti, että kaikki voivat sen aistia. Aavistamme/tunnistamme: Pyhä on tullut keskellemme. Eläväksitekijä vaikuttaa keskuudessamme usein niin että hiljennymme, olemme vain siinä hiljaa, annamme Pyhän koskettaa. 

Odotammeko? Kirkastettu Kristus, taivaaseen noussut ja myöskin  keskellämme, pyydätkö meitäkin odottamaan Pyhän Hengen tuloa, kuten pyysit opetuslapsiasi?
Mitä se voisi meille merkitä, tänä aikana,
omassa elämässämme, lähipiirissämme, maailmassamme? Vapautumista peloista, pelastumista, yhteyttä Sinuun, kuten evankeliumikirja tiivistää?
Joka tapauksessa – jotain hyvää tapahtuu aina, kun Pyhä Henki on läsnä ja vaikuttaa meissä. 🙂 Niinpä nytkin toivotan: tule Pyhä Henki, olet tervetullut.

Veni Sancte Spiritus – Saavu Pyhä Henki – Taize 

25-27.8. on Haminassa nuorille ja nuorille aikuisille (14-36v) suunnattu kansainvälinen Taizé – tapahtuma, johon sisältyy mm. rukoushetkiä, hiljentymistä, keskusteluja ja kanavia.
Tapahtumaan voi olla tunkua, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.
(Ainakin Hgissä 2012 järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan saapui runsas joukko myös ulkomaalaisia nuoria ja Tuomiokirkko oli täpösen täynnä.)
https://www.haminanseurakunta.fi/taizehamina/

Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7-9, 1. Kun. 19: 8-13 ja Ap. t. 1: 12-14.

Mitä emme näe

15.5.2017              jouluruusuja toukokuussa

Huomasin, että 3 v:n takaisessa bloggauksessani (19.5.2014: Rukousta) oli muut rukoussunnuntain tekstit, muttei Room. 8:24-28, joten otin sen tähän. 

Toivomme Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
(Room. 8: 24-28
)

Mitä emme näe – Joku aika sitten eräs lähimmäiseni haastoi minut perustelemaan, mihin Jeesusta tarvitaan, miksei suhde Jumalaan riitä. Olimme keskustelleet ihan muista kuin uskonasioista, joten yllätyin  hänen kysymyksestään. – Alkoi vastauksia vaativa älyllinen pommitus, jossa olin ihan altavastaajana.
Kun kyse on asioista ’joita emme näe’, minulta ei todellakaan tule vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Toisen odottaessa intensiivisenä perusteluita on vähän hankala sanoa: ootas kun tässä vähän mietin (miten sinulle tuohon vastaisin)… – vaikka tuollaisessa tilanteessa kannattaisikin ehkä tehdä juuri niin.

Se mikä itselle merkitsee jotain, voikin toiselle merkitä jotain ihan muuta. Uskonasioissa tämä asia ehkä korostuu erityisesti. Ja joskus sitä ilmaisee itseään senhetkisestä tuntemuksestaan käsin, eikä sellainen ole välttämättä kovin fiksua tai rakentavaa. Itsekin olen tehnyt sitä blogatessani. – Olenkohan pahoittanut sillä jonkun mielen? Tietäisin varmaan, jos blogissani olisi julkinen, kaikille näkyvä kommentointimahdollisuus.

Yllätyin, kun tuo lähimmäiseni myöhemmin pyysi anteeksi ’pommitustaan’. Hän kertoi, että hän oli tavatessamme aika stressaantunut, mikä toi oman sävynsä keskusteluumme. Totesin, että hyvä kun sai vähän purettua stressiään. Ja että oikeastaan olin kiitollinen keskustelustamme, sillä se laittoi minut taas miettimään, miten perustella omia näkemyksiään näistä asioista, ’joita emme näe’, kun joku sitä pyytää. (Raamatun kirjoituksiin vetoaminen ei välttämättä jokaiselle riitä.)  

Henki auttaa – Koska en ole väittelijätyyppi, en kokenut keskusteluamme mukavaksi. Yllä olevassa roomalaiskirjeen kohdassa on lupaus, että Pyhä Henki auttaa meitä. Olisinko tuon keskustelun aikana voinut hiljaa mielessäni pyytää Pyhää Henkeä rukoilemaan ’sanomattomin huokauksin’ tilanteen ja sen eritemperamenttisten osapuolien puolesta…? Tai voisinko vastaisuudessa tehdä niin, mikäli vastaavanlainen tilanne tulee eteen?

Pelastettu? Eilen (bloggauksen julkaisemishetkellä = viime maanantaina) Hgin rautatieaseman Postitalon puoleisella kulmalla: nuorukainen, ehkä afganistanilainen, istui tummanharmaissa vaatteissaan polvillaan jalkakäytävällä selkä ja pää lähes maahan saakka painuneina, kädet rukousasennossa kasvojen edessä; kokonsa puolesta olisi voinut olla varhaisteini. Polvistuneena siihen suuntaan, josta olin tulossa. – Koin ettei ollut performanssia. Oli kuin tikari olisi isketty sisuksiini… hänen hätänsä, tuskansa, yksinäisyytensä, pelkonsa. Oli kuin hän olisi anonut armoa henkensä edestä.
Olin menossa erään ryhmän tapaamiseen; pysähtymiseen ei ollut aikaa, jos halusin ehtiä ajoissa. Halusin, joten jatkoin kulkuani. Hän jäi polvistuneena kadulle. Hetkeä aiemmin oli pyryttänyt lunta.

Kokoontumisemme oli lämminhenkinen, ja helpotti kun sain kertoa ryhmällemme tuosta nuoresta rukoilijasta. Mutta sisimmässäni tunsin – ja tunnen yhä – että minun olisi kuulunut pysähtyä tuon armoa anovan rukoilijan luo. En kyllä lainkaan tiedä mitä olisin tehnyt, mitä sanonut. En edes tiedä olisiko meillä ollut yhteistä kommunikointikieltä. – Mutta olisinko siinäkin voinut pyytää Pyhän Hengen apua?
Nuorukainen ei ollut aseman luona enää kokoontumisemme loputtua. Mutta kuva
tuosta polvillaan rukoilevan nuoren ihmisen hahmosta on syöpynyt kipeänä sisimpääni.
Kotiin tultuani ajattelin, että pyöräilen aseman eteen huomenna samaan aikaan, ja seuraavanakin, siinä toivossa, että saisin toisen tilaisuuden pysähtyä hänen luokseen. – Satoi lunta, enkä lähtenyt.

Sydämessä on kuitenkin yhä tunne, että tulisi auttaa. – Miten? Rukoillahan aina voin, mutta ihan konkreettisesti? Uskon, että eteemme tuodaan sellaisia, joiden kohtalo koskettaa meitä, ja joita meitä on tarkoitus auttaa. Joskus sitä kuitenkin on ihan neuvoton ja tarvitsee selkeää johdatusta.

Jos toivomme jotakin, mitä emme näe… – Tuon nuorukaisen kohtalo on toisissa käsissä; hän ei näe, mitä on edessä. Hänen kohdallaan kyse on koko elämästä.
Yllä oleva roomalaiskirjeen kohta laskeutuu hänen – ja lukemattomien muiden – tilanteeseen niin konkreettiselle tasolle että vihlaisee.
’Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.’ – Mitä tuo mahtaisi merkitä  vastaanottokeskuksissa tai pakolaisleireissä toivoa elätteleville, tai toivonsa menettäneille, jos he sen kuulisivat?

Olisiko mahdollista nähdä toivon säteitä toivottomalta näyttävässä ja tuntuvassa tilanteessa?
’Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.’  – Kärsivä mieli tarvitsee superekstra-annoksen kärsivällisyyttä. Mistä ihmiset vastaanottokeskuksissa, pakolaisleireillä tai maansa kaaoksen keskellä ammentavat toivoa ja kärsivällisyyttä?

Dokumentti – Kirjoittaessani tätä bloggausta tuli yhtäkkiä ajatus käydä TV7:n sivuilla. Sen etusivulla, kun alaspäin skrollasin, oli otsikon ’Suosittelemme’ alla 4 kokoruudunkokoista kuvaa. Mitään tekstejä ei kuvissa ollut, mutta kuvista saattoi kuitenkin päätellä paljon. Yhdessä kuvasta näki, että ohjelma käsittelee rikollisuutta. – Tämä oli kaikkea muuta kuin mitä sillä hetkellä kaipasin! Ja kuitenkin tuntui että juuri tuo juttu minun pitäisi katsoa!
Osoittautui dokumentiksi, jossa  amerikkal. elinkautisvangit kertoivat, kuinka olivat löytäneet rauhan ja merkityksen elämäänsä. Dokkarissa kerrottiin, mikä vaikutus oli sillä, että vangeille annettiin mahdollisuus opiskella, työskennellä pajoissa, osallistua kappelin tilaisuuksiin. Kaikki oli vapaaehtoista, mutta heille annettiin mahdollisuus tehdä jotain, ei vain olla ja odottaa.
Kaikki haastatellut vangit sanoivat samaa: vankilan karmeat olot olivat muuttuneet täysin, kun uusi johtaja alkoi toteuttaa visiotaan. Väkivalta oli vähentynyt radikaalisti.
Elinkautisvangit, jopa kuolemantuomion saaneet (vankila on osavaltiossa, jossa sellainen valitettavasti yhä on voimassa) olivat löytäneet rauhan sisimpäänsä. He tiesivät, että Jumala rakastaa heitä.
https://www.visionvideo.com/dvd/501676D/blessedness-out-of-brokenness
Linkki koko dokkariin:  http://vod.tv7.fi/vod/Piste/rikkinaisesta_autuaaksi-w.MP4
(Arvelen, että TV7:n sivulla on tuo linkki dokkariin sitä varten, että sen voisi katsella/jakaa sellaisten englantia puhuvan ulkomaalaisten kanssa, jotka tuntevat epätoivoa omassa tilanteessaan.)
Suomenkiel. tekstityksellä ja isommalla näytöllä: http://www.tv7.fi/vod/player/57851/ 

Auttaja Pyhä Henki, Sinä näet kaikki kärsivät, pelkäävät, yksinäiset, toivottomat. Puhuisitko kaikkien niiden puolesta, jotka ovat tuskaisessa tilanteessa elämässään?
Tuo Toivoa, Rohkaisua, Rakkautta ja Valoa sinnekin, missä ei osata odottaa läsnäoloasi.
Ohjaa meitä, anna visioita, auta näkemään, pysähtymään, tekemään sitä, mitä meidän itse kunkin tulee tehdä lähimmäistemme hyväksi. Auta meitä kaikkia heikkoudessamme ja neuvottomuudessamme. Kiitos että olet meissä.
Jeesuksen lupauksen mukaan olet Puolustajamme, joka opetat ja muistutat meitä siitä, mitä Jeesus sanoi. Vaikuta meissä, vahvista, johdata, Näytä meille, millä tavoin me itse kukin voimme olla avuksi lähimmäisillemme.

The Lord’s Prayer – Isä meidän -rukous

Muut rukoussunnuntain tekstit: Ps. 40: 2-6, Dan. 9: 17-20 ja Matt. 6: 5-13.

Kirkkauden lähde

8.5.2017                  

Aina yhtä ihanaa tämä kevään valo! Sen hurmaamanakohan kirjoitin viime viikolla blogitekstin ensi vuoden evankeliumitekstistä. Huomasin juuri ennen kuin laitoin sen blogiin. Eli uusiksi meni. No, laitoin tuon varastoon odottamaan ensi vuotta. (Mikäli silloin vielä bloggailen.)
Tässä tämän vuosikerran evankeliumiteksti ja (kerrankin) lyhyehkösti sen herättämiä ajatuksia: 

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.”   Joh. 17: 6-10

Viime viikolla keskustelin ystävieni kanssa siitä, mitä vastata henkilölle, joka alkaa haastaa uskoasi. Kysymys heräsi minussa oltuani kuuntelemassa henkilöä, joka astui uuteen virkaansa. Häntä pyydettiin kertomaan omasta uskonpolustaan. Mies sanoi, että kun hän eräässä elämänvaiheessa vakuuttui siitä, että Jumala on olemassa, hän ajatteli, että seuraavaksi hänen pitää selvittää itselleen perin juurin, kuka Jeesus ihan oikeasti on. Jollei hän vakuutu siitä, että Jeesus Kristus on… (en muista mitä attribuuttia hän käytti), hän ei lähde tämän viitoittamalle tielle. Hän alkoi opiskella apologetiikkaa (kristinuskon järkiperäistä perustelua). Ja lähti Jeesuksen osoittamalle tielle. 

Saattaisi olla mielenkiintoista tutkia apologetiikkaa. En tiedä, minkälaisiin argumentteihin se nojaa (varhaisimpiin historiallisiin dokumentteihin Jeesuksen elämästä, siihen mitä hänen aikalaisensa kirjasivat ylös? Jeesuksen opetuksiin? Johonkin muuhun?). Hyvin perusteltuja näkökohtia siinä kuitenkin ilmeisesti on,  kun sai tuon etsijän vakuuttuneeksi.
Itselleni (koettaessani ymmärtää, mitä kaikkea Jeesus Kristus on)  on ollut olennaista se, miten Jeesus itse monin tavoin ilmaisi olemuksensa.
Sitä hän tekee myös y
llä olevassa evankeliumitekstissä. Hän puhuu siinä kristinuskolle keskeisen olennaisesta: ainutlaatuisesta suhteestaan Isään Jumalaan.

Isältä – Jeesus totesi, että kaiken, mitä hänellä oli, hän oli saanut Isältään. Jumalallisen Voiman, Viisauden, Kirkkauden ja Jumalallisen Rakkauden meitä ihmisiä kohtaan. Jeesuksen välitön suhde Taivaalliseen Isäänsä mahdollisti sen, että hän puhui vain sitä, mitä Isä antoi hänelle puhuttavaksi.
Hän toteaa, kuinka kuuntelemalla näitä Isältä saamiaan sanoja opetuslapset tiesivät hänen tulleen Isän luota, Isän lähettämänä. 

Kirkkautesi näkyviin – Kristus, rukoilisitko meidänkin puolestamme: johdata meitä, näytä, miten me itse kukin voisimme löytää läheisen suhteen Sinuun. Yhtä läheisen kuin Sinulla oli Taivaalliseen Isääsi ollessasi ihmishahmossa maan päällä, ja on nyt Isän yhteydessä Taivaan ulottuvuudessa.  – Jotta – toiveesi mukaisesti – Sinun Kirkkautesi tulisi näkyviin, meissäkin.

Filled with Your Glory – Starfield
(Kappale alkaa pehmeästi, mutta muuttuu sitten; volyymin säätö pienemmälle auttoi ainakin omaa kuunteluani. Sanojen vuoksi taas laitan. 🙂 )

”Koko maailma täyttyy Kirkkaudellasi Herra
enkelit ja ihmiset palvovat
vuoret kumartavat ja ja meret pauhaavat
luomakunta palvoo sitä, mikä on meille tarkoitettu
Sinä olet kunnioitettu ja kirkastettu
ylennetty ja korotettu korkealle
jalkojesi juureen luovutan elämäni
sydämessäni palaa tuli
intohimo syvällä sielussani
ei se hidasta vauhtia, ei kylmene
sammumaton tuli joka palaa vain kirkkaammin
rakkaus joka liekehtii kuin aurinko
sen vuoksi, kuka Sinä olet ja mitä olet tehnyt
ja kuten tuli roihuaa
Sinun ylistyksestäsi tulee lauluni
maailman ääristä taivaan korkeuksiin
Kirkkautesi loistaa kauas, laajalle
kautta historian Sinä hallitset korkeuksista
mertensyvyyksistä vuorenhuipuille
voimasi Herra on rajaton
korkeampaa Rakkautta ei voi löytää
kuuluttakoon siis koko universumi
Sinun suurta Voimaasi ja Nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 32: 15-20 ja Room. 8: 9-11.