Kohti ylösnousemusta

10.2.2021. Auringonsäteet kimaltelevat puiden oksilla ja lämmittävät suloisesti poskia. Ihanaa! Valo voittaa, aina, varmasti. 🙂 
Kun – 20 asteen pakkanen hyydytti lämmitysjärjestelmän, vilukissa ja -koira kääriytyivät villoihin ja vällyihin.
Kun usean viikon jälkeen sisälämpö kohosi 3 astetta, olo on suorastaan autuaallinen.  (Vilukissalla tosin vielä villakerrasto ja -sukat, viluvillakoira ei tarvitse niitä kuin ulos mennessä).

Liikkeellä pysyminen on lämpimänä pysymisen salaisuus, kertoo Ounasjoen jäällä 50 pv viettävä puolalaismies, joka asuu iglussa, kylpee avannossa sekä jääkylmässä paljussa ja syö ainoastaan kylmää ruokaa.
“Käveleminen tuottaa lämpöä ja auttaa selviytymään. Olen kuin Sahan tasavallassa jopa 50 asteen pakkasissa elävät villit Jakutian hevoset, kylmän vuoksi liikkeellä koko ajan” toteaa Guinnessin ennätyksiä tahkova extreme-tyyppi. 
Sen ovat vilukissa ja -koira myöskin todenneet. Lämmintä ylle ja reipasta ulkoilua, niin johan lähtee veri kiertämään vaikka olisi kirpeämpikin keli. 
Ihanaa kun on talvi ja saadaan nauttia sen iloista täällä maan eteläosissakin. (Ja ihanaa ettei ole syntynyt Siperiassa -50 asteen pakkaseen.) 🙂 

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”  (Mark. 10:32–45)

Tuo evankeliumiteksti herätti minussa ensimmäiseksi saman reaktion kuin aiemmin: miten ihmeessä Jaakob ja Johannes saattoivat noin uskomattomalla tavalla sivuuttaa Jeesuksen puheen siitä, kuinka hänet pahoinpideltäisiin ja surmattaisiin. Pojat alkoivat siinä vain pohtia omaa tulevaa asemaansa – käsittämätöntä.

Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut juuttua sitä kummastelemaan, vaan luin tekstiä useampaan kertaan katsoakseni, nousisiko siitä tällä kertaa jokin muu asia erityisesti esiin. – Kyllä nousi: “Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jeesuksen ristiinnaulitseminen on aina ollut minulle vaikea asia. Se sai minut aikoinaan pitämään etäisyyttä kristinuskon oppeihin ja tutkimaan sellaisia, joissa tuodaan esille hyvää ja kaunista ja pidetään paha jossain näkymättömissä.
Raamattu ei kuitenkaan piilota pahaa, vaan kuvaa sen ilmenemistä monella tavalla. UT:ssa rankimmillaan Jeesuksen vangitsemisessa ja surmaamisessa.

3 päivän kuluttua – Nuo Jeesuksen sanat siitä, että hän nousisi kuolleista 3. päivänä, muuttivat ajatusteni suuntaa. Jos jätän veljesten kunnianhimon sikseen, olisiko mahdollista ajatella, että juuri nuo sanat vaikuttivat kuulijoissa niin vahvasti, että ne kantoivat Jeesuksen kärsimyksen ja surmaamisen yli? Näkemään mielessä, että 3 päivää, ja hän olisi taas kanssamme. Miettimään hänen kirkkauttaan, kun hän nousee kuolleista ja tulee takaisin. Miten kaikki jatkuisi siitä eteenpäin?

Tuli mieleeni, että jotenkin tuohon tapaan Kristus halusi minun näkevän asian ollessani Gizan Suuressa pyramidissa. Hän pyysi minua ‘katsomaan’ sitä ristiä Golgatalla, jolle Hänet surmattiin, ja toteamaan että Hän ei jäänyt sille ristille, vaan Hän on elävä. Niinpä minunkaan ei kannata ‘pitää Häntä ristillä’, vaan lähteä kulkemaan eteenpäin, tietä jonka Hän näyttäisi.
(2 v. sen jälkeen aloin – Hänen johdatuksestaan – tutustua Raamattuun, ja löytää sieltä asioita, joita en lainkaan tuntenut. Ensin oli vaikeaa ja takkuista, nyt koen, että tuo kirja on loputon aarreaitta.)

Lunnaiksi kaikkien puolesta – Omasta tehtävästään Jeesus totesi:
“Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
– Nyt nuo sanat herättävät pelkästään kiitollisuutta. Ahdistus on tipotiessään, ja pystyn katsomaan krusifikseja, isoja ja pieniä, veistoksina, maalauksissa ja riipuksina, ja kokemaan vain kiitollisuutta. – Sanoisin että se on Jumalan ihme, sellainen, mitä vain Hän voi sisimmässämme tehdä.

Ylösnousemusta kohti – Voisikohan sitä haastaa itseään ajattelemaan tästä pandemia-ajan aiheuttamista ikävistä asioista hieman samantapaisesti?
Vaikka me nyt kärsisimme, kukin omalla tavallaan ja erilaisissa tilanteissa, ja vaikka tässä on mennyt jo vuosi emmekä tiedä, milloin tästä noustaan – että joka tapauksessa tulee ylösnousemuksen aika.
Voisiko vaikeuksien ja kärsimyksen sijasta muistaa (ainakin aina välillä), että on olemassa Kirkkautta, jota mitkään olosuhteet eivät määrittele tai himmennä. Kirkkautta, josta mekin voimme tulla osallisiksi. Kirkkautta, joka rohkaisee jatkamaan ja antaa uutta voimaa ja kantaa vaikeuksien yli.
Kirkkautta, joka itse meni kärsimyksen läpi, kävi pimeydessä ja nousi kolmantena päivänä johdattaakseen meidätkin kulkemaan Valon tietä. 🙂

Jeesus ei kehottanut havittelemaan parhaita paikkoja itsellemme, eikä mainetta tai kunniaa, vaan toimimaan toistemme palvelijoina. Nyt aivan erityisesti tarvitaan niitä, jotka ovat valmiita voimiensa mukaan olla auttamassa ja rohkaisemassa kärsiviä; toimimaan Kristuksen työtovereina, Hänen johdatuksessaan. Erityisesti kaivataan vapaaehtoisia kavereiksi yksinäisille.
Esim. seurakunnat ja SPR auttavat löytämään kaverin tarvitseville. 

Kiitos Kristus, että olet Valomme! Ole kanssamme, kanna meitä, kohota katseemme  näkemään vaikeuksien yli, luottamaan hyvään, Sinuun ja ylösnousemukseen.  

Muut tekstit: Ps. 31:2–6, Hes. 18:30–32 ja 1. Kor. 13. 

Kirkkauden säteily

3.2.2021. Kantava hanki, jee! ‘Asioidentoimituslenkki’ toimii myös lämmittelynä kummankin jäsenille. Sen jälkeen monot jalkaan ja tossut tassuihin, ja latuja tekemään puhtaalle lumelle. Ah ihanuus!
Valtavasti iloa minulle on tuonut lasteni, pikku oppilaitteni ja sittemmin lastenlasteni välitön riemu jotain kivaa tehtäessä.
Samaa koen hauvelini kanssa: sen ilo on myös oma iloni. Hauvani ilo purkautuu ladulla loikkina, laukkana ja juoksuna: kivaa kun mamin sukset menevät lujaa! Ihan toista kuin kävelylenkkien tassuttelut!
Talutusvyön väsäsin vanhasta vyöstä, kokonaan joustavasta taluttimesta sekä vanhasta laitteesta irrottamastani kierrejohdosta. Toimii hyvin 5 kg:n koiralle, säästymme kumpikin nykäyksiltä.

Taivaallinen Isämme iloitsee, kun me, Hänen lapsensa, koemme iloa, näin uskon.
Viime viikolla pohdin, mikä on tuottanut minulle eniten tyydytystä elämässäni. Ensi pyhän otsikko, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, johdattaa minut automaattisesti miettimään tuota asiaa hengellisestä näkökulmasta.

Millä tavoin Kristus onkaan ilmaissut kirkkauden säteilyään, se on aina ollut täysin yllättävää, syvästi vaikuttavaa ja ihmeellistä.
Hänen Valonsa säteily on aina hämmästyttänyt, ja aina saanut jotain muutosta aikaan, joko itsessä tai muissa, joskus näkyvää, joskus sisäisesti tunnistettavaa.

Kristuksen kirkkauden säteilyn kokemiseen on omalla kohdallani usein liittynyt Jumalan läsnäoloon hakeutuminen. Hiljentyen, rukoillen tai etsien sitä, miten voin toimia Häntä palvellen.
Hän kuitenkin itse valitsee, milloin ja miten ilmaisee kirkkautensa, ja siihen on pienen ihmisen tyytyminen.

Hänen kirkkautensa – Kun Hän on jollain tavoin ilmaissut kirkkautensa, on ilon tai riemun sijaan aikaansaanut pikemminkin yllättymistä, hämmentyneisyyttä, ihmetystä, pyhyyden läsnäolon kokemusta ja/tai ääretöntä kunnioituksen ja pelonsekaista tunnetta. Jälkeenpäin olen kuitenkin ajatellut: voiko olla mitään tämän ihmeellisempää ja ihanampaa.

Alla olevassa evankeliumitekstissä Simeon näki pienessä temppeliin tuodussa pojassa Israelin kansalle luvatun Kirkkauden, kaikille kansoille Jumalan valmistaman Pelastajan ja Valon.  

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
             – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
             Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
             valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.  (Luuk. 2:22–33)

Simeon oli sanoistaan päätellen ikääntynyt mies. Saatuaan pidellä Jeesus-lasta käsivarsillaan hän oli kokenut elämänsä täyttymyksen: hän oli nähnyt Pyhän Hengen lupauksen mukaisesti Herran Voidellun. Hän sai sydämeensä rauhan. Tätä hän oli odottanut, ainoastaan tätä. Ei vain itsensä vuoksi, siksi että olisi itse halunnut kokea jotain näin suurenmoista ja ainutkertaista. Ei, vaan hän oli odottanut Jumalan lupauksen täyttymystä kansalleen ja kaikille maailman kansoille. Niinpä hän nyt oli valmis lähtemään.

Aloin miettiä: olenko odottanut Jumalan ilmestymistä tai lupauksen täyttymistä ainoastaan itselle, vai myös muille? 
Olen kyllä usein odottanut Jumalan ilmestymistä ihan itseni takia. Että tuntisin olevani lähempänä Häntä tai että uskoni vahvistuisi. Tai että pääsisin jostain huolen aiheesta ja löytäisin takaisin luottamukseen, rauhan tilaan jonkin asian suhteen. – Arvelen kuitenkin, että Kristus ei ole siitä pahoillaan. Me kaikki tarvitsemme Häntä, ja saamme etsiä ja odottaa Häntä, ihan vain itseämmekin varten, kun sitä tarvitsemme.

Mutta mikä kiitollisuus onkaan täyttänyt sydämen, kun Hän on antanut kirkkautensa säteillä jollekin sellaiselle, joka on ollut epätoivoisessa tilanteessa ja todella tarvinnut sitä.
Mutta eihän näistä asioista (hengellisistä kokemuksista) sovi muille kertoa.. – vai sopiiko?
Viikon verran olen tuota pohtinut. Jotkut eivät varmaankaan näe siinä mitään ongelmaa. Joissakin se puolestaan herättää erilaisia neg. reaktioita ja ajatuksia. Mutta pitäisikö minun välittää siitä? Eikö minun pidäkin kuunnella ennemmin sitä, mitä Kristus haluaisi minun tekevän?

Kun tuota kuulostelin, tuli mieleeni, että juuri Kirkkautensa kauttahan Kristus kutsui minut seuraamaan itseään. Tilanteessa, jossa olin innolla tutkimassa sellaisia asioita (Egyptissä), jotka eivät Hänen sanojensa mukaan kuuluneet minulle. (Olen siitä joskus tässä blogissa kertonut; kuinka Hän ilmestyi minulle keskellä niin valtavan kirkasta Valoa, etten nähnyt ympärilläni olevia ihmisiä, en mitään muuta kuin Hänet sen kirkkauden keskellä, ja pyysi minua kääntämään huomioni sarkofagista ristiinsä, ja siihen, ettei Hän enää ole ristillä, vaan elävä. 
Jos Hän kerran kutsui minut Kirkkautensa kautta, oliko tarkoitus, että pitäisin kokemukseni Hänen Kirkkautensa vaikutuksista omana tietonani, vai oliko tarkoitus, että kertoisin niistä myös muille (huolimatta siitä, mitä siitä ajateltaisiin)?  

Tänään tuli vastauksena, että ei vain itselle, vaan myös muille.  Toivon, että se. mitä nyt kerron, voisi tuoda rohkaisua jollekin. Luottamusta siihen, että Kristus on kanssamme, ja Hän näkee ja kuulee, mitä me tarvitsemme, ja Hän haluaa auttaa.

Olin pitämässä viikonloppukurssia (pe-su) paikassa, jossa ei ollut sähkövaloa, katulamppuja eikä häivääkään kaupunkivalojen kajastuksesta. Valonlähteinä olivat tulipesän liekit sekä lyhdyt.
Erään kurssilaisen kohdalla mietin, miksi hän oli mahtanut tulla tälle kurssille. Silloin kuulin sanat: “Hänessä tulee tapahtumaan suurin muutos.” Kysyin Jeesukselta, miten se olisi mahdollista, hänellähän on niin vahva suojakerros. – En saanut vastausta.

Tuohon aikaan minulla oli tapana kertoa kursseillani varsinaisen kurssiaiheen lisäksi jotain Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä tavalla, jonka koin tavoittavan paikalla olevia. 
Tällä kyseisellä kurssilla tuo mainittu kurssilainen ilmaisi kielteisen kantansa asiaan. Se oli ok, olin osannut sitä vähän aavistellakin.
Lauantai-iltana hän kuitenkin antoi ymmärtää vähän kuin kautta rantain, että ehkä sitten kuitenkin se (= Jeesuksen ja Pyhän Hengen läsnäolo) voisi olla…

Sunnuntaiaamuna hän saapui kurssipaikalle täysin muuntuneena. Hän veti minut syrjemmälle ja kertoi mitä oli kokenut lauantai-iltana kurssipäivän päätyttyä. Hänen seisoi ulkona pimeässä, vain polulle asetettujen lyhtyjen valaistessa tietä parkkipaikalle. Yhtäkkiä hänet ympäröi äärettömän kirkas valo. Hän katsoi ylös nähdäkseen valon lähteen. Oli kuin kirkas valonheittäjä olisi sytytetty hänen yläpuolellaan, hän kuvasi. Mutta eihän täällä ole edes sähköä, hän kertoi ajatelleensa.
Samassa hän tunsi, kuinka koko se raskas taakka, jota hän oli kantanut, valui hänestä pois. Hänen olonsa tuli ihmeen keveäksi ja hän tunsi itsensä vapaaksi. 
Mitä ihmettä siinä oikein tapahtui, hän kysyi. Sanoin että se oli Jeesuksen Kristuksen teko, Hän auttoi sinua.
Kurssilainen alkoi säteillä, ja hän (joka kurssin alussa oli ilmaissut, ettei hän halunnut ketään lähelleen) sanoi, että hänellä oli sellainen tunne, että hän haluaisi halata kaikkia, hän haluaisi halata koko maailmaa. 

Kristus näki tuon ihmisen valtavan tuskan, ja ilmaisi tälle, kuinka Hän välittää, näkee, rakastaa ja auttaa.
Kristuksen seuraajana olemisessa ei ole kysymys kokemuksista, vaan uskosta. Joskus, silloin kun Hän näkee, että sitä tarvitsemme, Hän kuitenkin ilmaisee Kirkkautensa meille niin selkeällä tavalla, ettei se jätä epäilykselle sijaa.

Vapahtajamme haluaa meidän tietävän, että Hän on meitä varten. Hän haluaa vapauttaa meidän taakoistamme. Hän ei tyrkytä itseään, mutta Hän on kanssamme, jos ja kun me itse vain sitä haluamme. 

Jumalan kirkkauden säteily – Sen, että Kristuksen kirkkaus on Hänen taivaallisen Isänsä kirkkautta, Jeesus ilmaisi mm. sanoen:
Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. (Joh.14:11,13)

Ja sitten joskus, ajan toisella puolella, me saamme katsella Hänen kirkkauttaan kasvoista kasvoihin;
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. (1.Kor. 13:12)

Muut tekstit: Ps. 48:11–15, Mal. 3:1–2 ja 1. Joh. 1:5–7.

Tehtäviä

27.1.2021. Kun sää on ollut harmaa ja maa loskainen useamman päivän, pienikin piristys tuntuu ulkoillessa isolta. Eilen kohtasimme hauskan näyn iltalenkillä: 2 jänistä istui somasti vierekkäin keskellä tietä vastasataneella lumella. Ne katsoivat meitä korvat pystyssä pitkään, liikkumatta. Onneksi hauvani ei omaa vahvaa metsästysviettiä. Se katseli niitä aivan hiljaa. Vasta kun kuiskasin että onpa söpöjä pupuja, se murahti hieman (en tiedä oliko myönteinen vai kielteinen kommentti). Pari kertaa se on ponkaissut täysillä jäniksen perään vapaana ollessaan. Nyt se tiesi että se oli kiinni hihnassa ja hihna oli kiinni emännässä, joten se tyytyi murahtamaan.  

Miten paljon helpompaa elämä olisikaan, jos voisi tuntea, että Taivaallinen Isä pitää kiinni hihnassa, jottei juoksisi turhien asioiden perässä. Miten paljon helpompaa olisikaan silloin toimia Hänen tahtonsa mukaisesti. – Vai olisiko? Laittaisiko vapaudenkaipuu riuhtaisemaan irti hihnasta ja ryntäilemään ja rellestämään oman mielen mukaan?

Koronasta johtuvia rajoituksia kiristettiin Hollannissa: lauantai-iltana astui voimaan ulkonaliikkumiskielto klo 21-4.30 välisenä aikana. Tämä synnytti rajuja protestimellakoita, joissa mellakoitsijat mm. sytyttivät  tuleen koronatestausaseman.
En muista aiemmin kuulleeni neg. uutista tuosta maasta. Etelä-Euroopassa laulettiin parvekkeilla ja laitettiin ikkunoihin rohkaisevia viestejä, kun oli ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto. Kuvastaako yleensä rauhallisten hollantilaisten mellakointi sitä, miten kova paikka vapaana eläneelle voi olla, kun vapautta rajoitetaan – vaikka se tapahtuisikin yleisen edun vuoksi? Vai toimivatko idän ja lännen suurvaltojen protestoinnit yllykkeinä?  

Ei ole päättäjillä helppoa näinä aikoina! Johtajia löytyy maailmassa laidasta laitaan, ja he jakavat usein vahvasti kansalaisten mielipiteet. Niin oli Jeesuksen aikana ja eaa eli ennen Kristuksen syntymää, ja niin on nyt,  
Jumalalla on kuitenkin erilaiset kriteerit kansanjohtajalle kuin ihmisillä. Siitä kertoo mm. alla oleva VT:n teksti. 

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.  (1. Sam. 16:1–13)

Israelilaisten johtajana, tuomarina ja profeettana toimineelle Samuelille oli tärkeintä kaikessa noudattaa Jumalan tahtoa – silloinkin kun se ei ollut hänelle itselleen mieleen.
Mielenkiintoista oli lukea Israelin 1. kuninkaan valintaan johtaneet luvut (1.Samuelin kirjan luvut 8-10). Enpä muistanutkaan…
Kun Samuel oli tullut vanhaksi, israelilaiset tahtoivat kuninkaan johtajakseen. Samuel pahoitti tästä mielensä, mutta Herra (joka ei itsekään ollut tästä hyvillään) sanoi hänelle: “Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas.” 

Eräällä rikkaalla ja mahtavalla miehellä oli komea poika, päätä pitempi muita, nimeltään Saul. Herra sanoi Sanuelille, että tuosta tulee israelilaisten hallitsija. Alkuun kuninkuus tuntui sujuvan hyvin, mutta sitten Saul rikkoi Jumalan tahtoa vastaan.  
Silloin Herra lähetti Samuelin voitelemaan valitsemansa uuden kuninkaan Israelille.

Jumala näkee sydämen – Nähdessään Iisain pojan Eliabin Samuel ajatteli, että tämä tässä: komeat raamit, ilmetty kansanjohtaja. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”

Samuel kuvitteli todennäköisesti, että Herra valitsisi seuraavaksi kuninkaaksi Saulin kaltaisen kookkaan urhon. Iisain nuorimmainen, hennonoloinen nuorukainen, ei lainkaan näyttänyt vahvalta johtajalta tai urhealta soturilta. Mutta kun Herra sanoi että tässä hän on, Samuel ei esittänyt vastalausetta, vaan voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi.  

Sanat ‘kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen‘ kertoivat jotain Daavidin luonteenlaadusta. Sanotaanhan, että silmät ovat sielun peili.
Daavid oli lojaali kuningas Saulille ja käyttäytyi kunnioittavasti tätä kohtaan, vaikka tämä koettikin useampaan otteeseen surmata hänet.
Jumalan tahdon mukaan toimiminen oli Daavidille kaikki kaikessa. Hänelle  oma kunnia ei ollut tärkeää, vaan Jumalan kunnia.

Daavid oli vilpitön. Hän ei koettanut väkisin valloittaa itselleen sitä asemaa, johon Jumala oli hänet voidellut, vaan hän palveli uskollisesti sekä Jumalaa ja kuningas Saulia (kunnes hänen oli paettava tämän kateutta, vihaa, vainoharhaisuutta ja murhanhimoa).  
Mutta lopulta Daavid, oltuaan jonkin aikaa kuninkaana, lankesi itsekin pahan valtaan, omien tunteidensa sokaisemana (edes tajuamatta toimivansa Jumalan tahtoa vastaan). Hän katui kuitenkin katkerasti toimintaansa ja anoi Jumalalta anteeksiantoa. 

Jumala yllättääVaikkei Daavid ollut erehtymätön ja moitteeton, Herra näki hänet parhaaksi valinnaksi. Daavidin jälkeen israelilaiset joutuivat odottamaan 1000 v. ennen kuin heille syntyi Kuningas, joka oli erehtymätön ja joka toimi kaikessa pelkästään Jumalan tahdon mukaisesti.
Taaskin Jumala yllätti: tämä taivaallinen Kuningas ei näyttänyt mitenkään täyttävän kuninkaalle sopivia mittoja: hän syntyi eläinsuojaan, joutui pakenemaan maasta moneksi vuodeksi, ja ryhtyessään tehtäväänsä hän toimi täysin eri tavoin kuin Israelin kuninkaat olivat siihen saakka toimineet. Vapahtajakuningas ei käynyt sotia muiden kansojen kanssa, vaan opetti, miten saavutetaan rauha. Sielunrauha. Hengenrauha.

Luojamme ei ole (onneksi) luonut meitä kaikkia korkeille jakkaroille ja tärkeisiin johtotehtäviin.  Hänellä on meille jokaiselle omanlaisia suunnitelmia ja tehtäviä. Kaikki ne ovat yhtä tärkeitä, kaikki me olemme tärkeitä osasia Hänen suuressa Suunnitelmassaan.

Omalla kohdallani ajattelen, että johtajan asemaan joutuminen olisi kauhistuttavaa – vaikka ’sukurasitetta’ löytyykin. (Kummatkin isoisäni toimivat johtajina, toinen vakuutusyhtiön, toinen oopperan; isäni puolestaan toimi teatterinjohtajana ja äitini Lehtikuvan toimitusjohtajana.) Kaikki he olivat hyvin erilaisia persoonia, mutta heillä oli 1 yhteinen nimittäjä: he olivat kaikki työhönsä täysillä antautuneita ihmisiä. Minua ei kuitenkaan koskaan ohjattu tai painostettu pyrkimään johonkin asemaan. Sain vapaasti valita omat polkuni.     

Olen onnellinen siitä, että olen aina saanut tehdä sellaista työtä, joka on tuntunut itselle mieluisalta ja sopivalta. Töitä, joissa olen saanut käyttää omia taitojani, taipumuksiani ja luovuuttani. Niissä on ollut minulle sopiva määrä vastuuta. Eniten tyydytystä olen kuitenkin saanut perheenäitinä ja lasteni hoitajana toimimisesta.

Oletko joskus/usein/koskaan miettinyt, millaisiin tehtäviin Luojamme on sinut luonut? Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka Jumala on sinulle antanut, ja/tai joita olet kehittänyt elämäsi aikana? Ominaisuuksia, joita olet ehkä jo käyttänyt perhe- tai ystäväpiirissäsi tai työssäsi, toisten iloksi ja hyödyksi? Mitkä ovat vahvoja puoliasi?

Myönteisyyden voima – Muistan kuinka joskus 90-luvulla olin erään engl. psykoterapeutin luennolla. Hyväntuulisella, valoisalla miehellä on Englannissa klinikka, jossa hän kertomansa mukaan oli auttanut asiakkaitaan löytämään iloa ja kohentunutta oloa mm. sen kautta, että nämä olivat alkaneet huomata itsessään piileviä voimavaroja ja hyviä ominaisuuksia.
Luennon eräässä vaiheessa hän pyysi meitä kuulijoita kertomaan vierustoverillemme huonoista puolistamme. Salissa alkoi hillitön puheensorina. Minullekin tuli mieleen vaikka kuinka paljon huonoja ominaisuuksiani, joita luettelin vierustoverilleni.
Sitten hän pyysi meitä kertomaan samalle vierustoverille hyvistä ominaisuuksistamme. – Saliin levisi täysi hiljaisuus, pitkäksi aikaa. Vasta kun luennoitsija murjaisi vitsin, vapauduimme kuvaamaan toiselle hyviä puoliamme.

Kun alkaa miettiä ja oivaltaa, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia onkaan Luojalta saanut lahjaksi (ja edelleen kehitettäväksi), se voi valaista päivän, viikon, ja seuraavankin. Siitä saa voimaa ja tulee kiitollinen olo. – Ja kun oivaltaa, ettei kannata eikä tarvitse kadehtia toisia eikä verrata itseään toisiin, sydän saa rauhan. 
Jumalalla on meille kaikille juuri meille sopivia tehtäviä. Joskus voi vain kestää jonkin aikaa, ennen kuin huomaamme sen.   

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:10)
Ja uuden käännöksen mukaan: Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Jos jonain päivänä iskee alakulo, ja tulee mieleen vain ikäviä asioita, voi vaikka ottaa kynän ja paperin ja miettiä ja kirjata ylös kaikkea sitä, mikä on hyvin. Asioita, jotka voisivat olla huonomminkin. Asioita, joista voi iloita ja olla kiitollinen. Omassa. läheisten ja ylipäätään elämässä.

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
(Fil.4:8)

Vanhan käännöksen mukaan: Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

Kuin Hänelle – Eräs Paavalin kehotus kolossalaisille on puhutellut minua usein. Aina kun se tulee mieleen mietin, miten sen voisikin aina muistaa – ja vielä toimia sen mukaan:
Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.’ (Kol.3:23)

Muut tekstit: Ps. 18:2–7, Room. 9:11–23 ja Luuk. 17:7–10.

ps. 28.1. Tämän päivän uutisessa kerrotaan, että Turussa jaellaan lehtisiä, jossa kannessa kehotetaan yhdistymään ‘COVID-19 -huijausta vastaan’.  Siinä väitetään, että  ‘Korona on huijausta ja salaliitto, jolla pyritään rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia.’
Voi hyvät hyssykät sentään. Tuollaisten juttujen levittämisen seuraukset voivat olla yhtä ikävät kuin muualla maailmassa. J
otkut kun  ottavat salaliittoteoriateoriat tosissaan.  

Kaikki etsivät

20.1.2021. Alla olevassa evankeliumitekstissä huomioni kiinnittyi tällä kertaa erityisesti kahteen sanaan: ‘kaikki etsivät’.
Aloin miettiä sitä, kuinka itse asiassa me kaikki etsimme elämässämme jotakin. Hyväksyntää, rakkautta, menestystä, tunnustusta, valtaa, tyydytystä, huomatuksi tulemista, turvallisuutta,  onnea, hellyyttä, rauhaa, tasapainoa… – luetteloa voisi jatkaa, mutta tuossa taitaa olla yleisimpiä asioita joita elämässä etsitään ja kaivataan.

Ihmisen luonne, perimä ja elämänkokemukset määrittelevät ymmärtääkseni aika paljon sitä, millaisia asioita me koemme tärkeiksi, asetamme etusijalle ja mitä etsimme – tietoisesti tai tiedostamattamme.
Mitä sinä olet etsinyt tai kaivannut? Mikä tuo sinulle hyvää oloa ja tyydytystä?

Itse olen lähinnä pohdiskelija, joka nauttii mietiskelystä, hiljaisuudesta ja rauhasta. Mutta omaan myös seikkailuluonteen: olen aina halunnut nähdä, oppia ja kokea uusia asioita ja nauttinut vahvoista tunne- ja aistielämyksistä.

Vauhdin hurma – Yksi esimerkki: poikani opettivat minua 20 v. sitten laskettelemaan. Siihen saakka olin harrastanut murtomaahiihtoa, mutta tuolloin iski kaipuu ylös rinteisiin – tunturimaisemissa kun oltiin.
Ylläksen lastenrinteessä harjoiteltiin ensin, ja huomasin että kyse olikin ihan yksinkertaisesta asiasta. Sitten noustiin hissillä ylemmäs, ja sitten vielä ylemmäs (poikani eivät tosin tainneet olla ihan vakuuttuneita, oliko se viisasta, laskettelivat vierellä katsoen laskemistani hieman huolestuneen näköisinä).
Muistan vieläkin vauhdin hurman laskiessani tosi ylhäältä ensimmäisen (ja viimeisen) kerran. Sen laskun jälkeen polvi ei enää suostunut käännöksiin. Polvikipua en kuitenkaan enää muista, vauhdin tuoman nautinnon tunteen kyllä.

Ohimenevää – Vaikka tunnekokemuksiin voi palata mielessään, ne ovat sittenkin vain  hetkellisiä kokemuksia, tulevat ja menevät.
Uskon että meissä on sisimmässämme kaipuu, joka jossain vaiheessa elämäämme herää, ja jota alamme kuunnella. Kaipuu johonkin pysyvämpään kuin hetken iloon, nautintoon tai hyvään oloon. Kaipuuta johonkin sellaiseen, jonka olemassaolon voimme usein vain aavistaa – ja kyseenalaistaakin. Mutta sittenkin se on siellä, sisimmässämme… – kaipuu yhteyteen alkulähteemme, Luojamme kanssa.

Tuota kaipuuta ei mikään ohimenevä elämys, kokemus tai tunne voi täyttää. Se ei ole hetkellistä hurmaantumista, vaan jotain ihan muuta – yhteyden kaipuuta Ikuiseen Lähteeseen. Viimeistään silloin, kun sitä on saanut kokea – vaikka vain hetkenkin – tietää sisimmässään, että se on jotain sellaista, mitä mikään tämän maailman tarjoama elämys, kokemus tai tunne ei voi voittaa. Sisimmässä jokin kertoo, että tätä se olikin: tätä olenkin etsinyt ja kaivannut. En ole vain tiennyt.

Kun epätietoisuus tai epäilys siitä, voimmeko koskaan kokea varmuutta Hänen olemassaolostaan (tai päästä yhteyteen Hänen kanssaan) iskee, voimme –  kuten yleensäkin heikkoina hetkinämme –  pyytää Häneltä vahvistusta. Hän on luvannut auttaa meitä:

Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. (5. Moos. 32:36)

Koko kaupunki ovella – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.  (Mark. 1:29–39)

Oli sapatti, ja Jeesus opetti Kapernaumin synagogassa. Synagogasta mentiin Simon Pietarin anopin kotiin, jossa Jeesus paransi sairaan anopin.
Kuvittelen, että jos Pietarin vaimo (josta ei ole mainintaa) oli paikalla, hän oli valmistanut vieraille sapattiaterian, jota anoppi alkoi nyt tervehtyneenä tarjoilla heille. . 

Sapatin päätyttyä auringonlaskun jälkeen anopin talon eteen alettiin tuoda sairaita. Markuksen kuvauksen mukaan koko kaupunki oli oven edustalla. Tarvitsevina tai uteliaisuuttaan – olihan talossa mies, joka teki ihmeitä: paransi kaikki, jotka hänen luokseen tuotiin.

Kuvittele,jos Jeesus olisi syntynyt meidän aikanamme. eihän siitä olisi tullut mitään! Kaupunkiin johtavat tiet olisivat tukossa joka puolelta maata (ja muistakin maista) saapuvista auto- ja bussijonoista. Sana leviäisi somessa kulovalkean tavoin, ja Tel Avivin lentokentälle olisi jatkuva ruuhka sinne pyrkivistä täpötäysistä reitti- ja charter-koneista. Rikkaimmat laskeutuisivat Pietarin anopin pihamaalle helikoptereilla tai vesitasoilla lähellä olevaan rantaan.
(Tänä – kuten edellisenäkin) vuonna – ihmistulvaa tosin hillitsisivät pandemian aiheuttamat rajoitukset ja matkustuskiellot).  


Mutta ei ollut helppoa tuohonkaan aikaan; parannettavia riitti yli yön.
Aamunkoitteessa Jeesus halusi hieman hengähtää. Hän vetäytyi yksinäisyyteen. Kuvittelen hänen nousseen ylös vuorenrinnettä, kunnes löysi rauhallisen paikan, jossa voisi viettää vähän aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, rukoilla ja antaa Isän täyttää hänet uudelleen Rakkaudellaan ja Voimallaan.
Ehkäpä Jeesus halusi myös kuunnella, mihin Isä halusi hänen seuraavaksi suuntaavan kulkunsa. Joka puolella tuntui olevan niin valtavan paljon etsiviä sieluja. Niitä, jotka kaipasivat helpotusta ja apua sairauteensa tai vaivaansa. Ja niitä, jotka tarvitsivat uskon ja toivon vahvistusta; Ihmisiä, jotka odottivat kuulevansa hänen opetuksiaan ja hengellistä ohjaustaan.  

Kaikki etsivät häntä – Lopulta opetuslasten oli lähdettävä etsimään Jeesusta, koska – kuten he sanoivat Jeesukselle: ”Kaikki etsivät sinua.”
Mutta Jeesus oli saanut viettää jonkin aikaa hiljaisuudessa Isän kanssa, ja oli taas valmis jatkamaan matkaa seuraaviin kyliin. 

Meidän aikanamme ihmiset etsivät Kristusta/Jumalaa monin tavoin. Useimmat taitavat etsiä Häntä lukemalla Hänestä kertovia pyhiä kirjoituksia ja profetioita,
Monet, jotka lukevat yhä uudestaan hänen elämästään ja opetuksistaan, kokevat, kuinka nuo kirjoitukset alkavat ikään kuin elää. Niistä aukeaa joka lukemiskerralla jotain uutta. Tai sitten itsessä tapahtuu niiden vaikutuksesta jotain. Saattaa kokea, kuinka Jumalan Henki on läsnä ja vaikuttaa niiden kautta.

Jotkut etsivät Jumalaa/Jeesusta mietiskelemällä. Tai pohdiskelemalla elämän tarkoitusta, sitä miten ja miksi me olemme täällä.
Oma etsintäni on ollut nuoresta pitäen sellaista. Mietiskelyä ja pohdiskelua.

C-kasetin laulut – 1960-70-luvuilla nauhoitin musiikkia kaseteille. Eräässä vaiheessa (kun ei enää ollut toimivaa kasettisoitinta) heitin kasetit pois. Jostain syystä olin kuitenkin säästänyt yhden kasettikotelon pahviosan, johon olin kirjoittanut kasetille nauhoittamani kappaleet. Tuo pahvilappu tuli eteeni hiljattain paperipinojen välistä. 
Lukiessani laulujen nimiä totesin niiden kaikkien liittyvän jollain tavoin sen aikaiseen etsintääni.  Yksi niistä oli Are You up there?  (Alla Osmondsien 50-vuotiskonsertista.)

Are You up there . The Osmonds

“Jos kaikki loppuisi huomenna, missä minä olisin?
Jatkuuko elämä vai olisiko se loppuni?
Tuntuisi epäreilulta ajatella että
kaikki se mitä olen oppinut ja tehnyt
ei kuuluisi kenellekään
     Miksi eläisin jollei olisi mitään suunnitelmaa?
Minulla ei olisi tulevaisuutta, jos se olisi ihmisistä kiinni.  
En voi uskoa, että me vain satumme olemaan täällä
tietämättä miksi. – Täytyy olla jotain enemmän.
     Miksi luottaisin rakkauteen joka ei ole ikuinen?
Olisiko reilua että elämä olisi peli joka menetetään?
Haluaisinko lapsia, jollei heillä olisi minkä vuoksi elää? 
On yksi asia jonka haluan tietää: mitä on olemassa minulle?
En halua ihmettä, enkä nähdä Sinua ilmassa,
mutta: oletko siellä ylhäällä? Oletko joka paikassa?
Välitätkö todella? Oletko Sinä siellä ylhäällä?”

Osmondin veljekset lisäsivät myöhemmin lauluunsa jatko-osan ‘I believe’: 

“Uskon että jokainen vesipisara saa kukan kasvamaan
uskon että pimeimmässäkin yössä jossain loistaa kynttilä
uskon että jokaiselle eksyneelle joku tulee näyttämään tien
uskon että myrskynkin yli pieninkin rukous kuullaan
uskon että joku tuolla ylhäällä jossakin kuulee joka sanan
joka kerran kuullessani vastasyntyneen lapsen itkevän
tai tuntiessani lehden kosketuksen tai nähdessäni taivaan
tiedän miksi uskon”

Toisessa kasetillani olleessa kappaleessa Muukalainen pohditaan Korkeimman olemassaoloa ja vaikutusta maailmassamme tähän tapaan:

“Oli syksy, myöhä ilta muistaaksein. Mä pientä iltapalaa juuri tein. Ja ulan auki käänsin, mä kovemmalle väänsin sen. Joku lauloi ikävästään itkien. Kun laulun katkas ääni sähköinen.  
Ja valon välähdyksen kirkkaan nähdä sain.
Koko taivaan kodiksensa kai Tuo muukalainen kaukaa takaa linnunradan sai. Yli taivaan tietoisuuden taa Hän milloin vain näin lentää valon nopeutta saa, 
Hän auttaa maailmaamme voisi Jos vain kypsä oisi tuon ymmärtämään ihminen…”

Linkki Muukalainen – lauluun Fredin esittämänä: https://www.youtube.com/watch?v=vPbp6IH_amQ

Jesus Christ Superstar – Kasetilla oli myös 2 laulua, jotka olin merkannut otsikolla Jesus Christ. Nähtävästi oli kyse hippimusikaalin Jesus Christ Superstar lauluista. 
Nyt, kuunneltuani niitä Youtubesta mietin, kuinka musikaalilla oli aikanaan oma tehtävänsä. Räikeitä tehosteita, vauhdikasta menoa, huumoriakin (Herodeksen kohdalla), sellaista, joka vetosi sen ajan hippinuoriin.
Musikaali kuvasi kyllä evankeliumeissa kerrottuja Jeesuksen elämänvaiheita. Vahinko vain, että eräs olennainen – jollei olennaisin – asia jäi siinä kertomatta: Jeesuksen ylösnousemus.
Siksi siinä esitetyt kysymykset (Juudaksen laulamana) jäivät vastausta vaille. 

Uskon vahvistusta – Omaa uskoani on vahvistanut usein se, kun muistan mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen lähetyskäskynsä lopussa. Niihin sanoihin voi mielestäni aina tukeutua, jos tulee sellainen olo, että on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Eräs 70-luvun suosikkilaulujani oli Bridge Over Trubled Water laulajien Simon & Garfunkel esittämänä. Taisin sitä aina välillä lauleskella, koska kun lapseni olivat aikuisia, sain heiltä alla olevan CD-levyn.  

Paul Simon kertoo laulun ‘Bridge Over Trubled Watet’ synnystä:
“Minulla ei ole aavistustakaan, mistä laulu tuli. Hetkeä aikaisemmin sitä ei ollut, ja seuraavassa hetkessä koko säkeistö oli siinä. Se oli shokeeraavin hetki laulunkirjoittamisen urallani. Muistan ajatelleeni, että tämä on huomattavasti parempaa kuin mitä tavallisesti kirjoitan. Mutta niin nopeasti se tuli…”
Hän jättää itse kunkin vetämään itse johtopäätöksensä siitä, mistä tai keneltä sanat tulivat…

Paul kertoo myös, että alun perin laulussa oli vain 2 säkeistöä,. Kolmannen hän kirjoitti äänitysstudiossa, kun tuottaja halusi laulusta pitemmän sekä kappaleelle vahvan loppuhuipennuksen. Paul itse olisi halunnut jättää laulun pieneksi yksinkertaiseksi virreksi/lauluksi/hymniksi (hymn).   

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

“Kun olet väsynyt ja tunnet itsesi pieneksi,
kun silmissäsi on kyyneliä kuivaan ne kaikki.
Olen vierelläsi kun tulee vaikeat ajat
eikä ole ystäviä lähellä.
Sillan tavoin asetan itseni levottoman veden yli. 

Kun olet masentunut ja uupunut
kun olet kadulla ja ilta laskeutuu raskaana
minä lohdutan sinua, otan osasi kantaakseni
kun tulee pimeää ja kipu tuntuu joka paikassa

Purjehdi hopeatyttö, purjehdi
on tullut aikasi sädehtiiä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät.
Jos tarvitset ystävää, purjehdin vierelläsi”

Muut tekstit: Ps. 102:16–23, 5. Moos. 32:36–39 ja 2. Kor. 1:3–7

Kirjakäärö

12.1.2021. Enpä muista koskaan nähneeni meidän kylässä yhtä paljon lapsiperheitä ja nuoria liikkeellä liukureiden, pulkkien ja stigojen kanssa kuin Uudenvuoden jälkeisinä päivinä, Hymy oli herkässä vastaantulijoilla. Isillä ja äideillä taisi olla yhtä hauskaa pulkkamäessä kuin lapsilla ja nuorilla. Lumen tulo oli riemullinen Uudenvuoden lahja!. 🙂 

Tänään lunta pyryttää oikein urakalla (uutisten mukaan vain 2-3 k. vuosisadassa tulee kerralla näin paljon täällä maan eteläosassa). Tästä lumesta saadaan varmasti nauttia pitkään, eli kunnon talvi alkoi täälläkin!
Huomenna, Nuutin päivänä, sen sijaan (vanhan perinteen mukaan) jouluaika päättyy.
Otan tähden, kynttilät ja koristeet joulukuusesta, joka tuoksuu yhä hyvältä ja joka ei ole tiputtanut neulasia nimeksikään. Kiitän ilosta jota se toi jouluaikaan; hieman haikein mielin heitän sille hyvästit. 

Loppiaisena 2021: nähtiin, mitä kansanjohtaja, jolle vallasta luopuminen on miltei kestämätön ajatus, voi saada aikaan. Johtaja kutsui kannattajansa Washingtoniin ja yllytti heitä toimimaan, jotta vaalituloksen vahvistaminen estettäisiin. Kannattajat noudattivat kehotusta ja tunkeutuivat kongressirakennukseen. Senaatin työntekijät ehtivät kuitenkin viedä 3 mahonkista äänestyslippulaatikkoa turvaan, niin etteivät kongressisaliin tunkeutuneet joukot päässeet tuhoamaan niiden sisältöä.

Loppiaisena 2000 v. sitten: kuningas, joka pelkäsi valtansa menettämistä, kehotti Itämaan viisaita palaamaan Jerusalemiin kertomaan hänelle, mistä he olivat löytäneet etsimänsä kuninkaaksi syntyneen poikalapsen, jotta hän voisi estää pyhissä kirjoituksissa olevan ennustuksen ja säilyttää oman kuninkuutensa.
Itämaan tietäjät eivät noudattaneet kuninkaan kehotusta. He veivät 3 lahja-arkkua lapselle, Jumalan valitsemalle Kuninkaalle, ja palasivat toista kautta kotiseuduilleen.

Jeesus palasi aikuisena kaupunkiin, jossa oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Siellä hänet tunnettiin Joosefin ja Marian poikana, joka vartuttuaan työskenteli Joosefin puusepän verstaassa. Nasaretilaiset olivat varmaan kuulleet ihmeistä, joita Jeesus oli tehnyt ympäri Galileaa. Oli sapatti, ja hän meni toisten tavoin hänelle lapsuudesta asti tuttuun synagogaan.

kirjakäärörullia saviruukussa

Herran Henki on ylläni – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”   (Luuk. 4:16–21)

Jumalan Voideltu Herodes ei voinut estää Jumalan valitsemaa Kuningasta suorittamasta hänelle valittua tehtävää. Eivät myöskään ne nasaretilaiset, jotka kuuntelivat synagogassa, kuinka hän luki hänestä itsestään kertovan profetian.
Jeesus ei koettanut saada kuulijoitaan uskomaan itseään vakuuttelemalla tai uhoamalla. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen tai manipulointiin. Hänen voimansa ei perustunut sellaiseen, sillä hänen voimansa oli taivaalliselta Isältä saatua voimaa.
Hän otti tyynesti kirjakäärön ja luki siitä tuon profetian ja totesi: tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen.   

Jeesus tiesi kuka hän oli. Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Hän ei pelännyt menettävänsä valtaansa, joka hänelle oli annettu ylhäältä. Hän tiesi, että kaikki oli Jumalan kädessä, ja kaikki sujuisi Hänen Suunnitelmansa mukaisesti.
Ja kuten Daniel totesi profetiassaan: Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.’ (Dan.7:14)

Entä jos kääntäisi välillä huomion maallisista vallanpitäjistä ja Taivaan Valtiaasta omaan pikku itseen, niin voin/voit pohtia: onko minulla tarve pitää ehdoin tahdoin jostain asiasta kiinni? Mistä pelkään päästää irti? Mikä aiheuttaa minulle epävarmuutta, mikä tuo varmuutta?
Mihin perustan luottamukseni ja turvani?   

Psalmisti lauloi: ‘Jumala, minun voimani, sinulle minä laulan, sillä sinä olet turvani, uskollinen Jumalani.’  (Ps.59;17)

Kristuksen tehtävään voitelu oli taivaallinen, mutta se koski ja koskee meitä tavallisia ihmisiä täällä maan päällä, kaikkia meitä.
“Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Voimme olla köyhiä ja sokeita niin monella tavalla, sekä fyysisesti että henkisesti. 
Jospa tämä alkanut vuosi voisikin olla sellainen Herran riemuvuosi, jolloin köyhät saisivat sen, mistä heillä on puute, nälkäiset tulisivat ravituiksi, erilaisiin asioihin kiinni juuttuneet vapautuisivat.
Vuosi, jolloin silmämme ja sydämemme avautuisivat näkemään ja ymmärtämään asioita niin kuin Luojamme haluaa meidän ne näkevän ja ymmärtävän…

Hyvä Jumala, siunaa ja varjele meitä kaikkia tänä armon vuonna 2021! Sinä tiedät, mitä me eniten tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 105:2–5, 39–42,  Jes. 62:1–3, Tit. 1:1–3 ja Mark. 1:14–15.

Valoa kohti

2.1.2021.Tänään aamu tuntui jollain tavoin kirkkaammalta. Kumma juttu: eihän yhdessä yössä voi tapahtua tuollaista muutosta. Mustarastas liverteli aidalla iloisesti, kuin olisi tiennyt, että valoa kohti ollaan menossa. Joitakin muita pikkulintuja yhtyi keskusteluun.
Iltapäivällä satoi lumi tänne meidän kylään. Kuinka satumaisen kauniilta ulkona näyttääkään!  Ihanaa,
Hauvelini on vähintäänkin yhtä innoissaan lumesta kuin minä. Alla oleva kuva on viime tai sitä edelliseltä talvelta – riemu aina yhtä suuri: lunta, jee!

Uusivuosi toi talven tänne meidänkin nurkille. – Mitä kaikkea muuta se mahtaakaan tuoda mukanaan? Toivotaan että paljon hyviä asioita. 🙂 

ValosiNouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi. Niin kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi. (Jes. 60:1–6)

‘Valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa yllesi…’ -yllä olevia jakeita voisi lukea itselleen eräänlaisina mieltä kirkastavina voimalauseina. Päivinä jolloin aurinko ei paista ja yön tähdetkin ovat pilviharson peitossa, voi lukea noita tai muita Luojamme kirkkaudesta kertovia, toivoa valavia lauseita ja antaa niiden resonoida sisällään.
Voi myös sulkea silmät ja kuvitella Valon tulevan luokse ja Herran kirkkauden hohtavan yllään, tai pyytää että niin tapahtuu- – Silloin jotain muuttuu. Olo alkaa tuntua valoisammalta, kun suuntaa huomionsa Häneen, joka tuli Valoksi koko maailmalle.

Valosi luo… – Voi myös mielessään eläytyä Loppiaisen tapahtumiin. Kuvitella, kuinka Itämaan tähtitieteilijät saapuivat läpi aavikoiden, vuoroin auringonpaahteessa, vuoroin kirkkaan tähtitaivaan alla, tähden johdattamana, tervehtimään Maailman Valoa, vastasyntynyttä Kristus-lasta.
Vastakohdat ovat huikeat: köyhä perhe ja asumus, pieni lapsi kapaloon käärittynä, vanhemmat vaatimattomissa asusteissaan, aasi syömässä heinää, odottaen paluumatkaa.
Ja sitten Idän tietäjien yllättävä ilmestyminen; karavaanikulkue, kamelit kantamuksinaan kallisarvoisia lahjoja sisältävät arkut, ja kamelien selästä maahan laskeutuvat, Kristus-lapsen eteen kumartuvat Itämaan viisaat. 

Hänen tähtensä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: 
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2:1–12)

Kuninkaiden kumarrus – Keskiajan maalaustaide on kuvannut lukuisin tavoin tuota tapahtumaa. Näiden teosten nimenä on usein ‘Kuninkaiden kumarrus’.  
Useissa niissä tietäjät/maagit/kuninkaat seisovat Pyhän Perheen edessä pitäen lahjoja käsissään. Joissakin maalauksissa he ovat polvistuneet seimen ääreen.
Evankeliumi kertoo, että he maahan heittäytyen kumarsivat lasta.  

Maahan heittätyen – Se että Itämaan tietäjät heittäytyivät maahan Kristus-lapsen edessä on paljon enemmän kuin kunnianosoitus. Tuo kohtaaminen on aina tuntunut minusta yhtä sykähdyttävältä. Tietäjät olivat tulleet kaukaa, osaamatta aavistaa, millaista olisi kohdata hallitsija, josta he olivat lukeneet profetian. 

Pyhyys yllätti Kuvittelen, että se kirkkaus, joka säteili tuosta pienestä lapsesta, joka tuli pelastamaan maailman, oli niin valtava, että se sai tietäjät heittäytymään maahan. 
Jumalan Pyhyys ympäröi lasta. Valo, joka herätti heissä kunnioituksen ja palvonnan.
Kuvittelen tuon kohtaamisen hiljaiseksi: sanoja ei siinä tarvittu. Lapsesta säteilevä valtava kirkkaus oli todiste tietäjille: profetia oli toteutunut.
Ja Maria ja Joosef saivat heidän kauttaan vahvistuksen sille, mitä Jumala oli heille enkelinsä kautta aiemmin kertonut: tämä lapsi tulisi muuttamaan maailman.

Ajatella, jos mekin saisimme tänä alkaneena vuotena tulla Pyhän yllättämäksi? Jos saisimme kohdata Kristuksen… unessa tai valveilla…pyhiä kirjoituksia lukemalla…ylistäessä, rukouksessa,  mietiskelyssä, näyssä…
Saisimme heittäytyä Hänen eteensä, häikäistyä Hänen kirkkaudestaan, kuten Johannes Patmos -saaren luolassa, tai Paavali Damaskoksen tiellä? 
Se muuttaisi kaiken – sen miten suhtaudumme elämäntilanteisiimme ja elämään yleensä. Se muuttaisi tämän alkavan vuoden valoisaksi ja toivorikkaaksi.

Mutta voimme kohdata Hänet myös toisella tavalla. Leo Tolstoi kuvaa sitä kertomuksessaan köyhästä räätälistä, jonka hartain toive on saada Kristus vieraakseen. Päivän mittaan hän auttaa monia luokseen tulleita ihmisiä. Iltaisin hän saa lohtua ja toivoa lukiessaan edesmenneen vaimonsa Raamattua, ainoaa omistamaansa kirjaa.
Eräänä iltana Adjevisin lukiessa kynttilä on jo miltei lopussa, ja hän huokaisi, kuten hänellä oli usein tapana: “Herra, niin kovasti toivoin että olisit tänään tullut luokseni.”
Silloin hän kuulee äänen, joka sanoo: “Adjevits, Minä olen käynyt luonasi monta kertaa tänään.” “Milloin, Herra, olit täällä? En ole huomannut lainkaan!” Adjevits huudahtaa.

Silloin hän sai kuulla, että joka kerran auttaessaan muita, Kristus oli siinä läsnä. 

Siinä Hän on läsnä – Ajattelen, kuinka toisten huomioiminen, ystävällisyys, kuunteleminen, aito, lämmin kohtaaminen ja auttaminen voivat olla merkityksellisiä asioita, erityisesti näinä aikoina. Ne ovat lahjoja, joita jokainen meistä voi antaa lähimmäisillemme.
Ja kuinka Vapahtajamme on tällaisissa kohtaamisissa mukana, kanssamme, ja iloitsee. 🙂 

What Child is This? – Andrea Bocelli & Mary J Blige

Kuka on tämä Marian sylissä nukkuva lapsi
jota enkelit tervehtivät suloisin hymnein
ja paimenet katselevat?
Tämä on Kristus, Kuningas
jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat.
Tulkaa nopeasti ylistämään
lasta, Marian poikaa
Miksi Hän nukkuu niin halvassa paikassa,
jossa härkää ja aasia ruokitaan?
kristitty hyvä: hiljainen Sana
on tullut puhumaan syntisten puolesta
naulat ja keihäs lävistävät Hänet
risti meidän vuoksemme, minun ja sinun
tervehdi lihaksi tullutta Sanaa
lasta, Marian poikaa

Siis tuokaa Hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa kansa, kuninkaaksenne ottakaa Hänet
kuninkaitten Kuningas tuo pelastuksen
rakastavat sydämet kruunatkoon Hänet
nouskoon laulu korkealle
neitsyt laulaa kehtolauluaan
iloitkaa, iloitkaa, sillä Kristus on syntynyt
lapsi, Marian poika

Loppiaisen tekstit ovat: Ps. 72:1–3, 8–12, Jes. 60:1–6, Ef. 3:2–9 ja Matt. 2:1–12.

Hyvää, Siunattua, Rauhallista ja Valoisaa Uutta Vuotta 2021!

Valon kirkkaus

27.12.2020. Onneksi Joulu ei pääty jouluaattoon, -yöhön,  eikä 1. tai 2. joulupäiväänkään, vaan jatkuu aina Loppiaiseen saakka. Saa rauhassa viipyä Joulun ihmeen äärellä…
Tänään on 3. joulupäivä, Apostoli Johanneksen päivä.
Jumalan Rakkaus kulkee Johanneksen evankeliumin läpi sen punaisena lankana. Tämän päivän kirkkovuoden otsikkona onkin: Jumala on Rakkaus.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…
Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan 
hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki
nyt ja aina… (Jes.9:2,6-7)

Valo maailmalle – Tuota Jesajan profetian lupaamaa suurta Valoa oli odotettu monta vuosisataa, Tuota lupausten lasta, joka toisi taivaallisen Kirkkauden maailman pimeyteen.
Miten me reagoisimme, jos jonkun arvostetun profeetan 300 vuotta aiemmin ylöskirjattu, koko ihmiskuntaa koskeva ennustus kävisikin yhtäkkiä toteen – ja aivan toisella tavoin kuin olisimme olettaneet? 

Tokihan tuo lapsi, joka olisi Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä,  syntyisi mahtavaan, kullalta välkehtivään, vartijoiden ympäröimään palatsiin?
Kuka olisi ikinä osannut kuvitella, miten Jumala järjestäisi tämän koko maailmalle merkityksellisen syntymän!

Rauihan Ruhtinas ei tarvinnut aseistettujen sotilaiden vartioimaa palatsia. Taivaallinen armeija, Jumalan kirkkaat enkelit, ympäröivät eläinsuojan, jossa Hän vietti ensimmäisen yönsä.  
Hänellä ei ollut vartiosotilaita eikä turvamiehiä koko inkarnaationsa aikana.
Ihmisillä ei ollut Jeesukseen mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ylhäältä (kuten hän 33 v myöhemmin totesi Pilatukselle). 

Iankaikkisen Isän suunnitelmassa – Jostain syystä tuo Jeesuksen lause tuli mieleeni. Mietin, kuinka usein me ihmiset kuvittelemme tai ainakin toivomme, että elämämme ja siihen vaikuttavat tekijät olisivat omissa käsissämme, hallinnassamme. 
Kun tajuaa ettei näin ole, vaan että olemme osa jonkun meitä valtavasti Suuremman Suunnitelmaa, tuntee yhtäkkiä itsensä aika pieneksi. Tunne voi olla nöyryyttävä ja pelottava, vastustuksen ja kieltämisen nostattava. Tai sitten valtavan vapauttava – tieto siitä, että minun on vain tehtävä oma osuuteni, elettävä ja toimittava parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan, mutta samalla saan olla Iankaikkisen Isän käsivarsilla, Kuulua Hänen Suureen Suunnitelmaansa – joka toteutuu juuri sillä tavoin, kuin Hän on sen suunnitellut… 

Hänen Rauhansa – Niinpä sekin, että Hän on Rauhan Tuoja, toteutuu tänäkin aikana erilailla kuin ehkä kuviteltiin, odotettiin tai toivottiin. Hänen Rauhansa ei tule sota-aseita kalistellen, vaan se syntyy hiljaisuudessa.
Hän antaa Rauhansa laskeutua sisimpäämme, kun suuntaamme huomiomme maailman menosta sydämeemme- Sinne, minne Hän haluaa tulla, tänäänkin.
Hän antaa oman Rauhansa. Rauhan, jonka kaltaista mikään maailmassa ei voi antaa.

Kristuksen kirkkauden ilmestyminen Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää. (Tit. 2:11–14)

Toivon toteutumista odotellessa…  – miten vaivatonta olisikaan vain odotella että Kristus hoitaa kaiken puolestamme – vapauttaa ja puhdistaa meidät kaikesta väärästä. Se olisi helpoin tapa suhtautua elämään ja asioihin. Vai olisiko?
Vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta. alistavia ja sitovia asioita on maailmassa vaikka kuinka. Me tosin näemme helpommin ja mieluummin itsemme uhrina kuin myöntäisimme omat vääränlaiset ajatuksemme, asenteemme ja käyttäytymisemme… 

Joulun Lahja – Jumala kutsuu meitä yhteistyöhön kanssaan: Hän on lunastanut meidät vapaiksi. Ja vaikka kaikki loppujen lopuksi onkin Hänen käsissään, itsestämme riippuu, miten vaalimme vapauttamme.

Taivaallinen Isäni, mihin Sinä haluat minun suuntaavan huomioni juuri tänään?
Mistä saisin voimaa muuntaa väärät ajatukseni ja asenteeni oikeamielisiksi, Sinun mielesi mukaisiksi?
Kristus lupasi opetuslapsilleen, että Hänen Henkensä tulisi ohjaamaan ja opettamaan heitä.  Hän sanoi myös että Isä ja Poika ovat yhtä, Ja että he tulevat luoksemme ja ovat kanssamme.
Pystynkö/pystytkö kuvittelemaan, että Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas – että Hänen Henkensä on ja vaikuttaa minussa/sinussa?
Jos pystyisin/pystyisit, niin kyllähän siinä vääränlaiset ajatukset ja asenteet saisivat kyytiä… – eivät yksinkertaisesti enää mahtuisi mieleen tai sydämeen…

Saattaa kuitenkin tuntua liian suurelta tai pelottavalta ajatella ja uskoa, että Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä voisi olla sisällämme, on ja vaikuttaa meissä.
Ehkäpä juuri siksi meille on annettu ja säilytetty kertomus siitä, miten Jumala syntyi maan päälle: pienenä, avuttomana, vanhempiensa huolenpitoa tarvitsevana vauvana. Siinä ei ole mitään pelottavaa. Päinvastoin se on hellyttävää, sydämiämme avaavaa.

Joulun Lahja – Katseeni osuu pienen tuikun valaisemaan seimeen: siinä se on: Rauha. Täyttymys. Lämpö virtaa sisääni seimeä katsellessa. Juuri nyt ei tarvita muuta. Saan vain olla, ihmetellä, kiittää ja ylistää, yhdessä enkelten kanssa Joulun ihmettä; Joulun Lahjaa, meille annettua.

Kristus, Vapahtaja  – Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.   (Luuk. 2:1–14)

Luukkaan Jouluevankeliumi on kaunis ja seesteinen. Siinä ei kuvata matkan vaivoja, väsymystä, hätääntymistä, kun majapaikkaa ei tahdo löytyä, synnytyskipuja, yön kylmyyttä ja pimeyttä. Pelko tosin valtasi paimenet, mutta enkeli rauhoittaa heitä samantien.
Joulukertomus on varmaan maailman kiehtovin kertomus. Eri elokuvaversioista saadut mielikuvat elävät vahvoina mielessä.
Mutta kun siirrän muistikuvani niistä sivuun, minkälaisena Jouluyön tapahtumat piirtyvät mieleni verkkokalvolle tänä vuonna?
Yllätyn: Rauhaa huokuvina, hiljaisina. Täysin vailla dramatiikkaa. Ehkä tarvitsen nyt juuri sitä.  Nähdä kaikki juuri niin. Rauhan ja hiljaisuuden kautta.

Taivaan Rakkaus,  kiitos että tulit, Ja että tulet taas luoksemme. Kiitos Rauhastasi ja Valostasi.

Noel – Chris Tomlinin laulu Lauren Daiglen tulkitsemana

“Rakkaus inkarnoituneena
taivaallinen Rakkaus
tähti ja enkelit antoivat merkin
kumartakaa lasta, polvistukaa
ihmiskunnan Pelastajan edessä
Lapsi on meille syntynyt
Hän hallitsee ikuisesti
Joulu, Joulu
tulkaa katsomaan mitä Jumala on tehnyt
kertomus ihmeellisestä Rakkaudesta
maailman Valo, annettu meille
Jumalan Poika, Ihmisen Poika
joka oli jo ennen maailmaa
joka syntyi kärsiäkseen, pelastaakseen
noustakseen ylös haudasta
Kristus, ikuinen Herra
Hän tulee hallitsemaan ikuisesti
maailman Valo, meille annettu”

Jouluyön tekstit: Ps. 96:1–3, 6–10, ja Luuk. 2:1–14, Jes. 9:1–6, Tit. 2:11–14 ja Luuk. 2:1–14.

Valostasi saamme valon

22.12.2020. Ilon pisaroita– Joskus voi kokea ihastuttavan hetken ihan tutuilla kotikulmilla. Eräänä harmaana sateentihkuisena päivänä – en muista oliko aamu vai ilta – kun hauva laittoi nelitassujarrut päälle ilmaistakseen, että ulkoiluintoa ei nyt tällä säällä oikein löydy pihaa pitemmälle, katseeni osui katuvalon valaisemaan pensaaseen: oksat täynnä kimaltelevia kastehelmiä. Siitä lähtien ollaan lähdetty lenkille ihastellen jalokivipensastamme. Miten pieni asia voikaan tuottaa niin paljon iloa!

Joku päivä sitten löysin Jouluradion. Nyt se on muutamia päiviä soinnut taustalla. Eräs ystäväni on koettanut monen vuoden ajan selittää meikäläiselle, miten helppo netistä on kuunnella radiota. Minulla kun ei ole radiota eikä TV:tä, enkä ole kumpaakaan kaivannut. Useimmiten nautin siitä, että on hiljaista.  
Nyt kuitenkin kumpusi jostain syvältä kaipaus kuulla niitä klassisia tuttuja, sydämeen meneviä joululauluja. Jonkinlaista lohdun etsimistä tähän erilaiseen jouluaikaan varmaan.
Totesin kuinka helposti se läppäriltä löytyy: Jouluradio.fi ja nuolen näpäys. Sen verran vanhanaikainen totesin kuitenkin olevani siinäkin suhteessa, että uudemmat sovitukset vanhoista joululauluista eivät säväytä samoin kuin ne vanhat, syvälle sieluun uppoavat tulkinnat.

Pääosassa – Vaikka joululauluista tehdään jatkuvasti uusia muunnelmia, itse Joulussa on jotain. joka ei muutu, vaikka sen viettoon keksitäänkin uusia tapoja. Mietin engl.kielistä sanaa: Christmas. Jos siihen lisää yhden s:n, sanan voi tulkita tarkoittavan Kristus-kokoontumista tai Kristus-messua. Mass -sana tarkoittaa myös pääosaa. Kristus pääosassa – siitähän Joulun viettämisessä itse asiassa on kyse: että muistetaan ja juhlitaan sitä, kuinka Jumala syntyi pieneksi ihmiseksi ihmisten keskuuteen.
Se on asia, josta voi iloita, vaikka joutuisi tänä vuonna viettämään joulupyhiä eristyksissä. Sillä Kristus tulee kyllä viettämään syntymäpäiväjuhlaansa kanssamme, jos ja kun Hänet vain kutsumme. Kukaan ei siis oikeastaan joudu viettämään tätäkään Joulua yksin, jos vain kutsuu syntymäpäiväsankarin mukaan juhlaansa.
Englanninkielisestä toivotuksesta Merry Christmas. herää kysymys: voisimmeko mekin – olosuhteista huolimatta – löytää ilon tämän(kin) Joulun viettoon?

Sinun Valostasi saamme valon – Herra, sinun armosi on
avara kuin taivas,
pilviin ulottuu sinun totuutesi.
Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.
Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.  (Ps. 36:6–10)

Siipiesi suojaan Miten kauniisti ja lohdullisesti tuon psalmin laatija kuvaa Luojamme olemusta, ihmeellistä armoa sekä halua auttaa ja suojella luotujaan. Tänä jouluaikanakin voimme ja saamme luottaa Hänen huolenpitoonsa, olipa oma tai lähimmäisiemme tilanne millainen hyvänsä.
Siinä on minusta valtava ero, katsooko siihen, mikä on toisin kuin toivoisi, vai kääntääkö huomionsa siihen, mikä sittenkin on hyvin. Sillä on vaikutusta mieleemme, sydämeemme ja ylipäätään elämäämme. Kiitollisuus on tila, jonka voi valita. 

Elämän ja Ilon LähdeTuon psalmin kirjoittaja on valinnut olla kiitollinen Luojalleen kaikesta siitä, mitä Hän on. Siitä, kuinka Hän on kaiken elämän Lähde. Ja siitä kuinka Hän antaa luotunsa juoda ilon virrasta. Ilo on asia, jonka aika harvoin näkee tai kuulee yhdistettävän Jumalan lahjoihin. Pyydetään, että aivan erityisesti tänä Jouluna me, rakkaamme ja läheisemme saisimme kokea sitä Iloa, jonka vain Hän voi meille antaa.

Hän tuo Rauhan – Sinä Betlehem, sinä Efrata,
sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!
Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.
Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.
Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää.
Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä.
Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla.
Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian.
He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka.
Hän tuo rauhan.   (Miika 5:1–4)

Evankeliumiteksti on sama kuin Jouluyönä. Ajatuksena on palata siihen joulupyhinä, joten en laita sitä nyt vielä tähän.

Muut jouluaaton tekstit ovat: Jes. 11:1–5, Jer. 23:5–6,  Ap. t. 13:16–26 ja Luuk. 2:1–14. 

Ystävä laittoi linkin Self Isolation Choirin  virtuaaliseen joulukonserttiin, jossa tyttärensäkin lauloi, Siinä ihastuin itselleni tuntemattomaan laulun O little town of Betlehem’in sanoihin.
Tässä toisen virtuaalikuoron esittämänä.

O Little Town of Betlehem – Virtual Choir

O little town of Bethlehem
How still we see thee lie!
Above thy deep and dreamless sleep
The silent stars go by
Yet in the dark street shineth
The everlasting Light
The hopes and fears of all the years
Are met in thee tonight

O morning stars, together
Proclaim the holy birth
And praises sing to God, the King
And peace to men on earth
For Christ is born of Mary

And gathered all above
While mortals sleep, the angels keep
Their watch of wondering love

How silently, how silently
The wondrous Gift is given!
So God imparts to human hearts
The blessings of His heaven
No ear may hear His coming
But in this world of sin
Where meek souls will receive Him still
The dear Christ enters in

O holy Child of Bethlehem
Descend to us, we pray
Cast out our sin and enter in
Be born in us today
We hear the Christmas angels
The great glad tidings tell
Oh, come to us, abide with us
Our Lord Immanuel!

Suomeksi suurin piirtein näin:

Kuinka hiljaisena lepääkään pieni Betlehem. Syvän ja unettoman yösi ylitse hiljaa liikkuvat tähdet. Tumman tien yllä loistaa kuitenkin Ikuinen Valo
vuosia kannetut toiveet ja pelot Sinä kohtaat, tänä yönä.
Oi aamun tähdet, julistakaa yhdessä pyhää syntymää

ja laulakaa ylistystä Jumalalle, Kuninkaalle, ja rauhaa ihmisille maan päällä.
Sillä Kristus syntyy Mariasta, Ja ihmisten nukkuessa enkelit vartioivat ihmeellistä rakkautta.
Kuinka hiljaa suurenmoinen Lahja annetaankaan! Näin Jumala välittää ihmissydämiin taivaansa iunaukset. 

Hänen tuloaan eivät korvat kuule, mutta tässä syntisessä maassa, jossa nöyrät sielut vieläkin ottavat Hänet hiljaa vastaan, rakas Kristus astuu sisään.
Oi Betlehemin pyhä lapsi, rukoilemme: laskeudu meihinkin, Heitä pois syntimme ja astu sisään. Synny meissä tänään. 

Me kuulemme Joulun enkelten ilmoittaman hyvän sanoman. 
Oi tule luoksemme, ole kanssamme, Herramme Immanuel.

Iloista ja Rauhallista Kristuksen syntymäjuhlaa!

Enkelin ilmoitus

14.12.2020,  Pikkuinen kuusi kultaisia lehtiä oksillaan. Noinkin vähällä voisi joulukuusen koristella. ajattelin kuusen nähdessäni. Tuolla kuusella tosin oli koko ruskan väriloisto ympärillään. 
Miten vähä riittäisi joulunviettoon tänä erilaisena Jouluna? Pandemia rajaa monilla joulunviettoa tavalla tai toisella kapeammaksi. Olisiko tässä mahdollisuus harjoitella jotain uutta?

Nettijoulu? – Poikani ja miniäni ehdottivat, että tänä Jouluna viettäisimme etäjoulua yhdessä netin avulla. Ensin se oli minusta ihan outo ajatus. Harjoitellaan, ehdotti positiivisen mielenlaadun omaava poikani. Pidetään nettidinneri. Se on tätä aikaa, äiti. Jos meillä tänä vuonna olisikin nettijoulu. Olisipa sitten sellainenkin koettu.
Niinpä eräänä sovittuna päivänä söimme ja seurustelimme leppoisasti läppärit pöydillä.
Ei se itse asiassa tuntunutkaan niin hullulta kuin olin luullut. Kun he nyt haluavat mennä turvallisemman kaavan mukaan, niin onhan tällainen yhdessäolo netin kautta parempi kuin ei mitään.

Sitä paitsi niin mieluisaa kuin se onkin aina ollut minulle – nyt jäävät jouluruokavalmistelut pienemmälle, kun emme tänä vuonna kokoonnu koko perheen voimalla. Mitä voisin tehdä sen sijaan? – Mielestäni kannattaa yrittää löytää valoisia puolia näissä poikkeusoloissakin. 🙂

T
Hyvältä tuoksuvia palloja puunoksalle ripustettuna,,mitä ihmettä?

Kuurot kuulevat, sokeat pääsevät pimeydestä –  Jesajan profetiaa Kristuksen syntymästä Israelin kansan keskuuteen: 
‘Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä.’ (Jes. 29:17–19)

Hallitsija kansojen toivoksi Myös Paavali siteeraa Jesajan profetiaa Jumalan lupaamasta hallitsijasta, johon kansat oanevat toivonsa:
‘Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu:
    – Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
Ja edelleen:
    – Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa.
Ja vielä:
    – Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Jesaja taas sanoo:
    – Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa.
Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.’ (Room.15:13)

loa, rauhaa ja toivoa Kaunis tuo Paavalin rohkaisu ja toivotus roomalaisille. Sitä saamme uskoen ja luottaen pyytää myös itsellemme: että Toivon Jumala täyttäisi meidät ilolla ja rauhalla.  Niin että meillä olisi Pyhän Hengen voimasta runsaasti toivoa.
Vanhan sananlaskun mukaan: niin kauan kuin on toivoa, on elämää. Tai: niin kauan on elämää, kuin on toivoa.

Elämä ja toivo liittyvät toisiinsa. Voi tietoisesti valita toivovansa parasta. Näytti oma, läheisen tai maailman tilanne miltä tahansa, aina voimme ja saamme toivoa. Toivoa sitä parasta. Ja se paras on myös Jumalan tahto, sillä Hänellä on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan, kuten jouluevankeliumissa  (vanhemmassa versiossa) todetaan.
“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk.2:14)

Jumalan Rakkauden muuttava voima – Nykyinen käännös haluaa kertoa, että Jumala rakastaa meitä.
‘Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.’
Onhan tuo yksi tärkeimmistä asioista tietää… se, että Jumala rakastaa meitä.
Kun tieto siitä on laskeutunut sydämeen pysyvästi, elämä omalla kohdalla on muuttunut pysyvästi. 

Pyhän Hengen voimasta Eipä tule useinkaan mieleen, miten monella tavalla Pyhä Henki vaikuttaa meissä. Pyydetään, että Pyhä Henki antaa meille voimaa voittaa haasteet ja katsoa ja luottaa  Valoon myös tänä jouluaikana. Voimaa uskoa, toivoa ja luottaa, että jotain hyvää on tulossa, vaikkemme mielessämme ehkä siihen (vielä) yltäisikään. 

Pyhästä Hengestä Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.  (Matt. 1:18–24)

Kristuksen syntymään liittyi paljon Jumalan ilmoituksia, profetioita ja lupauksia. Messiaan syntymää oli odotettu monta sataa vuotta.
Olisi ollut enemmän kuin ymmärrettävää, että Joosef olisi kyseenalaistanut tuon unen, jossa enkeli kertoi hänelle, että hänen kihlattunsa synnyttäisi kauan ja hartaasti odotetun Vapahtajan. Maria, kuten hän itsekin, oli vaatimattomissa oloissa, pienessä Betlehemin kylässä varttunut tyttö. Miksi ihmeessä Jumala olisi valinnut juuri Marian synnyttämään Poikansa maailmaan?

Joosef ei varmastikaan olisi pystynyt käsittelemään enkelin viestiä, jollei Pyhä Henki olisi vaikuttanut hänessä.
Pyhän Hengen voima saa aikaan ihmeellisiä asioita! Sellaisia, jotka ylittävät ihmisymmärryksen.
Siihen meidän on joskus tyytyminen, omassa elämässämmekin. Ettemme ymmärrä kaikkea mitä tapahtuu. Mutta voimme päättää, että pidämme kiinni toivosta, että jotain hyvää on tulossa, vaikkemme sitä vielä näkisikään.

Usko siihen, mitä toivot – Heprealaiskirjeessä todetaan, että ‘usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’ (Hepr.11:1)

Joosef uskoi, vaikkei ymmärtänyt Jumalan aivoituksia eikä voinut nähdä mitään todisteita siitä, että enkelin ilmoitus pitäisi todella paikkaansa. Hän luotti kuitenkin siihen, että Jumala tietää mitä tekee, tässäkin asiassa, ja hänen tehtävänsä on toimia Jumalan kehotuksen mukaan. 
Niinpä hän otti Marian vaimokseen. Ja loput tiedämmekin.

Enkelin ilmoitus ja se että Joosef toimi enkelin kehotuksen mukaisesti, vaikutti koko ihmiskunnan kohtaloon. Jumalan Poika syntyisi maailmaan, Vapahtajaksemme. Avaamaan silmämme ja korvamme näkemään ja kuulemaan taivaallista totuutta. Herättämään sydämiämme ymmärtämään, kuinka paljon Jumala rakastaa meitä.

Hän rakastaa meitä. Ei siksi, millaisia olemme tai emme ole, tai sen perusteella, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Hänen Poikansa on sovittanut meidät. Mikään ei voi erottaa meitä Hänen Rakkaudestaan. Hän rakastaa meitä, sillä Hän on Rakkaus.
Voi olla, että siihen tuntuu joskus vaikealta uskoa tai luottaa. Mutta juuri sen vuoksi Jumala antoi Poikansa syntyä maailmaan. Jotta voisimme uskoa.

Moni kokee turvalliseksi lähestyä Häntä ja Hänen Rakkauttaan Joulun tapahtumien kautta, ihmetellen, niihin eläytyen. Voiko olla mitään sydämiä koskettavampaa ja aseistariisuvampaa kuin että Taivaiden Valtias laskeutuu alas tavallisten köyhien ihmisten keskuuteen, vaatimattomaan eläinsuojaan, kun ihmisasumuksissa ei ole tilaa?

Voisiko tämä tuleva Joulu olla sellainen, jossa joulunviettoon kuuluneiden, nyt ehkä olosuhteiden pakosta karsittujen asioiden sijasta tehtäisiinkin aivan erityinen tila Hänelle, tulla luoksemme, asumukseemme, sisimpäämme, sydämeemme?      

 Immanuel – God is with us – Michael Cord

‘A sign shall be given: a virgin will conceive
A human baby bearing undiminished deity
The glory of the nations a light for all to see
That hope for all who will embrace His warm reality
Immanuel – our God is with us
And if God is with us who could stand against us
Our God is with us
For all those who live in the shadow of death
A glorious light has dawned
For all those who stumble in the darkness
Behold your light has come
So what will be Your answer? Will You hear the call?
Of Him who did not spare His son but gave Him for us all
On earth there is no power there is no depth or height
That could ever separate us from the love of God in Christ’

”Merkki annetaan, neitsyt synnyttää ihmislapsen
jossa jumaluus on täytenä

Loiste kansoille, valo kaikkien nähdä
toivo kaikille, jotka ottavat vastaan

Hänen lämpimän todellisuutensa
Immanuel – Jumalamme on kanssamme

Ja jos Jumalamme on kanssamme, kuka voisi olla meitä vastaan.
Jumalamme on kanssamme, Immanuel.
Kaikille jotka elävät kuoleman varjossa
loistava Valo on sarastanut.

Kaikille, jotka kompuroitte pimeässä:
katsokaa, Valonne on tullut.

Mikä on vastauksesi? Kuuletko Hänen kutsunsa,
joka ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan antoi Hänet kaikille?
Maan päällä ei ole sellaista voimaa, syvyyttä tai korkeutta
joka koskaan voisi erottaa meidät Jumalan Rakkaudesta Kristuksessa.
Jumala kanssamme, Immanuel.”

4. adventtisunnuntain tekstit ovat Ps. 130:5–8, Jes. 29:17–19, Room. 15:8–13 ja .Matt. 1:18–24.

Edelläkävijä

8.12.2020. Linnan juhla – Itsenäisyyspäivän juhla presidentinlinnassa oli mielestäni hyvillä ajatuksilla ja tyylillä suunniteltu ja toteutettu.
Perinteisistä puku- ja kättelykavalkadijuhlista en ole koskaan välittänyt. Tämän vuoden juhlataltiointia olen kuitenkin katsellut mielenkiinnolla. Sopivissa pätkissä. Kiva kun Yle Areena antaa siihen mahdollisuuden.
Monipuolinen ohjelma, positiivinen tunnelma, jota jatkoi kansalaisten osallistuminen luontokuvilla ja kommenteilla. Puhdas, kaunis luonto oli vahvasti esillä yhteisenä, vaalimisen arvoisena aarteenamme. Lapset ja nuoret saivat tuoda esille odotuksiaan ja toiveitaan maamme tulevaisuudelle – joka koskettaa ennen kaikkea heitä, sillä tulevaisuus on heidän.
Tällaisia itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlia katsoisin ja kuuntelisin mielellään tulevinakin vuosina. 🙂     

Tulevat juhlat?Meillä kaikilla voi olla tietynlaisia ajatuksia, käsityksiä ja toiveita siitä, millaista tulevaisuutta kohti olemme menossa. Ja omilla valinnoillamme voimme siihen myös jossain määrin vaikuttaa.
Siitäkin, mikä meitä odottaa siirtyessämme yli tämän elämän rajan, meillä saattaa olla ajatuksia, käsityksiä ja toiveita. Voimmeko vaikuttaa siihenkin omilla valinnoillamme? Kirjoitusten mukaan voimme.
Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapoika palasi kotiin katuen vääriä valintojaan. Isä juoksi iloiten häntä vastaan ja järjesti hänelle juhlat.
Osaammeko kuvitella/odottaa/toivoa omalle kohdallemme iloista vastaanottoa ja juhlaa, kun on Kotiinpaluun aika? Ajattelen, että siihen Kristus halusi meitä vertauksellaan rohkaista.

Paljastettu salaisuus Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen. (Room. 16:25–27)

ikiajoista alkaen kätkettynä ollut salaisuus. Niin hyvin kätkettynä, etteivät fariseukset, jotka varsin hyvin tunsivat kirjoitukset, pystyneet tunnistamaan Messiasta, kun Hän tuli heidän keskuuteensa. Harvassa ovat nykyisin ne kansat, jossa ei olisi julistettu evankeliumia tavalla tai toisella.
Nykyisin tehokkain tiedonvälittäjä on Internet. Ja älypuhelimet, joiden kautta kuunnellaan ja katsellaan lähetyksiä sellaisissakin asumuksissa, joissa ei muuta teknillistä laitetta löydy.
15 v. sitten ihmettelin Afrikan maissa, kuinka kaikilla oli kännykät, vaikka asuttiin savimajoissa ilman sähköä. Kännykän avulla pidettiin yhteyttä toisiin.
Nykyään yhteydet ulottuvat älypuhelimien myötä paljon laajemmalle, maailman ääriin, voisi sanoa.  ja kaikki tieto samoin.

Lähetysjärjestöjen lehdet kertovat, kuinka muslimimaissa ihmiset seuraavat kristillisiä kanavia puhelimellaan, ja kuinka lukuisat muslimit ovat kertoneet tulleensa tuntemaan niiden kautta Kristuksen omana Vapahtajanaan.

Johannes Edelläkävijä

Ensi pyhänä muistetaan Johannes Kastajaa, Kristuksen Edelläkävijää, kuten ortodoksit häntä nimittävät.
Monissa
ikoneissa ja keskiaikaisissa maalauksissa Johannes Kastajan sormi osoittaa ylöspäin, Häneen, joka on tulossa. Hänen, jonka kengännauhoja hän ei kokenut olevansa arvollinen avaamaan.  

Johannes havahdutti ihmiset huomaamaan, kuinka heidän valinnoillaan on merkitystä. Ja sillä, mihin he suuntaavat huomionsa ja toivonsa. Hän käänsi heidän katseensa Vapahtajaan. Häneen, joka oli jo heidän keskellään, mutta jota he eivät vain olleet tunnistaneet. 

Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
    Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.”  (Joh. 1:19–27)

Mitäköhän Johannes Kastaja haluaisi sanoa meille, tämän päivän ihmisille? Haluaisiko hän tänäänkin kääntää katseemme kohti Rakkautta, joka syntyi maan päälle, keskuuteemme? Rakkautta, joka haluaa tänäkin Jouluna tulla luoksemme, olla vierellämme, kanssamme, täyttää tyhjän tilan sydämessämme? 

Etäjoulu? – Yle Areenan kautta on nähtävissä Hgin tuomiokirkon ekumeeninen itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus. Kirkkosalin tyhjät penkit sekä presidentinlinnan erilainen juhla sai miettimään tulevaa Joulua: miten monessa kodissa sitäkin vietetään tänä vuonna jossain muodossa etänä?

Jumala vierellämme – Joulukansiostani, johon olen koonnut joitain juttuja, jotka ovat koskettaneet, löysin silloisen Espoon piispan, nykyisen arkkipiispan Tapio Luoman toteamuksen vuodelta 2012:
“Hyvän joulun perusta on kaikessa syvällisyydessään lopulta yksinkertainen: Jumala on lähellämme, aivan vierellämme.”

Mitä tapahtuu sisimmässämme Se, mitä Tapio Luoma tuolloin halusi sanoa joulukirkkoon menemistä harkitsevalle, ehkä tottumattomalle kirkossa kävijälle, sopii hyvin myös tähän korona-ajan Jouluun:  “Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu alttarilla, saarnatuolissa tai urkuparvella, vaan se, mitä tapahtuu omassa sisimmässä.”

Rakas Jumala, viritä sydämemme, sisimpämme odottamaan, kuuntelemaan, ihmettelemään Rakkautta, joka haluaa tulla luoksemme, sydämiimme.

When Love Was Born – Mark Schults

Tähtitaivas loistaa, yö on hiljainen
paimenet katselevat kukkulalta.
Suljen silmäni, näen yön jolloin Rakkaus syntyi.
Täydellinen lapsi odottaa lempeänä,
äiti kumartuu suukottelemaan Jumalan kasvoja.
Enkelit täyttävät keskiyön taivaan, laulavat
Halleluja, Hän on Kristus, Kuninkaamme.
Immanuel, Rauhanruhtinas
Rakkaus on tullut alas sinun ja minun luo.
Taivaan lahja, pyhä kipinä
tuli johdattamaan tien sydäntemme sisimpään.
Betlehem, sinun pienen ovesi kautta
tuli toivo, jota olemme odottaneet:
Maailma muuttui pysyvästi, kun Rakkaus syntyi.
Suljen silmäni, näen yön jolloin Rakkaus syntyi.

Muut tekstit: Ps. 85:9–14, 5. Moos. 18:15–19 ja Room. 16:25–27.