Ovet auki hyvälle

2.9.2019. Ensi pyhän aihe on Jeesus, parantajamme. Evankeliumikirja sanoo, että Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen.
Joissakin piireissä se, että Jeesus parantaa meidänkin päivinämme samoin kuin 20 vuosisataa sitten Galileassa ja Juudeassa on ihan selvä asia. Kirkon piirissä siitä ollaan vaitonaisia.

Miksi näistä parantumisista puhumista varotaan niin kovin? Jos joku on parantunut todistettavalla tavalla rukouksen kautta, ilman lääketieteellistä myötävaikutusta, eikö olisi uskoa vahvistavaa, jos näistä parantumisista puhuttaisiin?
Ymmärrän toki että asiassa on monta puolta. Joku voi esim. kokea huonommuutta, jollei ole parantunut kun hänen puolestaan on rukoiltu; voi katkeroitua, vihastuakin: eikö Jumala välitä minusta, kun ei minua paranna?
Omalla kohdallani toivon, ettei uskoani Jumalan parantavaan voimaan koskaan horjuttaisi se, jollei Hän paranna minua jostain sairaudesta. Se olisi minusta samaa kuin että asettaisin Jumalalle ehtoja sille, uskonko Häneen vai en.

Parantajamme Olen saanut kokea Jumalan parantavan voiman useamman ihmisen elämässä niin kotimaassamme kuin sellaisissa maissa, joissa lääketieteellistä terveydenhoitoa ei ole samalla tavalla saatavilla kuin meillä.
Nähtyäni Afrikassa kahden halvaantuneen henkilön saavan tunnon ja toimintakyvyn raajoihinsa kun rukoilimme Jeesuksen nimessä heidän puolestaan, mikään ei saa minua epäilemään, etteikö Kristus parantaisi yhä Henkensä kautta. – Sen sijaan se, mitä, milloin ja kenet, jää usein arvoitukseksi.

Itse olen saanut kokea parantumista, jota lääkäri on ihmetellyt. Sen sijaan esim. korvani on siritellyt kohta 20v, vaikka sen puolesta on usein rukoiltu. Samoin nivelet ovat eläneet omaa elämäänsä ties kuinka kauan.
En kuitenkaan pidä mahdottomana, että joku kerta rukoiltaessa tinnitus lakkaisi. Ja vaikka polven tekonivelleikkaus tuntuu tällä hetkellä väistämättömältä, olisin toki enemmän kuin iloinen jollei sitä tarvittaisikaan. Jos Jumalan parantava voima koskettaisi niin vahvasti.
Mutta koskettipa tai ei, Hän sittenkin rakastaa, sen tiedän. Jumalan Rakkautta ei voi mitata parantumisilla.  

Minusta kannattaa aina ja joka tapauksessa rukoilla ja elää toiveikkaalla mielellä. Koskaan ei tiedä, milloin Jumala tekee jotain hyvää omalla tai lähimmäisen kohdalla. 🙂 

Rukouspyyntö Kerran vuosia sitten eräs Pohjois-Suomessa asunut henkilö halusi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Hän sairasti pitkälle edennyttä vakavaa sairautta. Ilmeni kuitenkin, että enemmän kuin sairaudesta parantumista hän kaipasi ylistämisen lahjaa. Hän sanoi olevansa valmis lähtemään täältä, mutta halusi oppia ylistämään Jumalaa vielä eläessään täällä maan päällä. Hän koki olevansa siinä määrin älyllisesti suuntautunut, ettei pystynyt aidosti ylistämään Jumalaa. Ja sitä hän halusi enemmän kuin mitään muuta.
Rukoillessamme hänen puolestaan Pyhä Henki oli vahvasti läsnä. Oli kuin Pyhä Henki olisi odottanut tätä yhtä paljon kuin tämä henkilö.

Ylistyksen lahja – Seuraavana aamuna kyseinen henkilö kertoi, että hän oli herännyt yöllä siihen, että hänen suustaan pulpusi sanoja, joita hän ei tunnistanut. Valtava pyhyyden tunne ja ilo täyttivät hänet. Tätä jatkui pitkään. Lopulta spontaani ylistysvirta lakkasi ja hän nukahti uudelleen. Vielä toisenkin kerran hän heräsi siihen, että ylistystä virtaili hänen sisältään.
Hän ei parantunut sairaudestaan, mutta hän iloitsi siitä lahjasta, jonka oli saanut ja jota eniten oli kaivannut: hän koki että sydämen ovet olivat avautuneet ja hän pystyi täydestä sydämestään antautua palvomaan Jumalaa.  

Effata Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”  (Mark. 7: 31-37)

Aukene, sanoit Jeesus kuuroille korville. Mikä saisi meidän nykyihmisten korvat aukenemaan, silmät näkemään, mielen mietiskelemään ja sydämen huomaamaan Jumalan ihmeitä?

Lehtileike – Viime viikolla löysin kirjalaatikosta mummuni vanhan kirjan välistä kellastuneen lehtileikkeen, Alexandr Solženitsynin rukouksen:

BÖN

Vad lätt det är för mig att leva med dig, Herre!
Vad det är lätt för mig att tro på dig!
När mitt förnunft står rådvillt med sinä tvivel
eller just skall kapitulera,
när de intelligentaste bland människor
inte ser längre
än till kvällen på den dag som nu är och inte vet
vad de har att göra i morgon —
då sänder du mig en klar förvissning
om att du är och att du vill ordna så
att inte alla de godas vägar skall stängas.

På toppen av jordisk berömmelse ser jag
med förvåning tillbaka på den väg som ledde
genom hopplösheten —
och hit, där jag kunnat skicka
mänskligheten en reflex av dina strålar.

Och allt det som jag ännu skall kunna reflektera —
— det kommer du att ge mig.
Och allt det som jag inte rår med —
det har du, naturligtvis, bestämt för andra.

Käännös venäjästä ruotsiksi: Sven Stolpe.
Suomeksi jotenkin tähän tapaan:

RUKOUS
Kuinka helppoa minun onkaan elää kanssasi, Herra! Kuinka helppoa minun on uskoa sinuun!
Kun järkeni seisoo neuvottomana epäilystensä kanssa tai aikoo juuri luovuttaa,
kun ihmisistä älykkäimmät eivät näe pitemmälle kuin tämän päivän iltaan
eivätkä tiedä mitä tekemistä heillä on huomenna —
silloin sinä lähetät minulle selkeän vakuutuksen siitä, että sinä olet
ja että sinä haluat järjestää asiat niin ettei kaikkien hyvien teitä suljeta.
Maallisen maineen päältä katselen hämmästellen taaksepäin sitä tietä, joka johti toivottomuuden läpi —
ja tähän kohtaan, jossa olen voinut lähettää ihmiskuntaan heijastuksen sinun säteistäsi.
Ja kaikki se, jota vielä voin heijastaa — sen sinä tulet antamaan minulle. Ja kaiken sen, mihin en minä pysty, sinä olet, luonnollisesti, määrännyt toisille.

Rukous oli julkaistu lehdessä koko sivun kokoisena joskus ennen vuotta 1978, sillä silloin mummuni siirtyi ajasta iäisyyteen. Alla maininta, että ‘tätä venäläisen Nobelin palkinnonsaajan runoa on viime vuosina julkaistu eri puolella Eurooppaa’.

Alexandr Solženitsyn (1918-2008) opiskeli filosofiaa, kirjallisuutta, historiaa ja matematiikkaa. Hän taisteli II maailmasodassa. Hänen silmänsä avautuivat näkemään maansa hallinnossa harjoitetun sorron ja ryhtyi arvostelemaan sitä. Hänet vangittiin 1945, häntä pidettiin useissa vankiloissa ja hän työskenteli monilla vankileireillä.  Eräällä työleirillä häntä painostettiin antamaan tietoja vankitovereistaan, mihin hän ei suostunut. Tuolla leirillä hän koki henkisen romahduksen. 1974 hänet karkotettiin kotimaastaan, johon hän pystyi palaamaan vasta v.1994. 

Ovet auki hyvälle – Mikä sai Solženitsynin, neuvostoajan kasvatin – sodan kauhuista, työleirien järkyttävistä kokemuksista, kaikesta näkemästään ja kokemastaan huolimatta – kirjoittamaan, että hänen on helppoa uskoa Jumalaan? Mistä hän ammensi uskonsa?
Oliko Luoja itse avannut hänen silmänsä näkemään? Että huolimatta kaikesta ihmisten aiheuttamista kärsimyksistä Jumala on. Ja että Hän haluaa vakuuttaa meille, että kaikesta kokemastamme huolimatta ovia pidetään auki hyvän tulla. Että Hän antaa voimia kulkea toivottamiltakin tuntuvien tilanteiden lävitse.

Heijastusta Kaunista on minusta tuo, kuinka Solženitsyn koki, että on voinut lähettää heijastuksia Jumalan säteilystä maailmaan, ja että Valon Lähde itse antaa sen, miten hän vielä voi Hänen säteilyään heijastaa.   

Hänen säteilynsä heijastajina – Tuo sama taitaa kyllä päteä meihin kaikkiin: varmastikin Luojamme haluaa, että näkisimme, kuulisimme ja tajuaisimme missä kaikissa tilanteissa ja millä tavoin voimme olla ja toimia Hänen säteilynsä heijastajina. 

Kristus, sanoisitko meidänkin korvillemme, silmillemme, mielellemme ja sydämellemme: Effata! Avautukaa kuulemaan, näkemään ja oivaltamaan, kuinka Vapahtajanne toimii tänä päivänä Henkensä kautta samoin kuin 20 vuosisataa sitten!
Auta meitä uskomaan Sinun muutosta aikaansaavaan ja parantavaan voimaasi tänäkin päivänä. Auta meitä pitämään sydämemme ovet avoinna Hyvän tulla. 🙂
Kiitos Sinulle, Parantajamme.

 Muut tekstit: Ps. 146: 5-10,  2. Moos. 4: 10-12 ja 2. Kor. 3: 4-6.

Läpivalaisua

26.8.2019. Vapaaehtoisten virkistyspäivä Hilan leirikeskuksessa: messu, hiljentymistä ja ryhmätyöskentelyä Kirkastusvuori–tekstien äärellä, saunomista ja uimista meressä (vesi oli vielä suht. lämmintä), maukas lounas, laulua, yhteistä jakamista, aurinkoa, lämpöä, kaunista luontoa; sielua silittelevää kaikki.
Olen aiemmin ollut Hilassa ohjaamassa retriittiä ystävilleni ja srk:n retriittiä papin kanssa, mutta nyt tämä, että sai vain olla ja nauttia kaikesta… – kertakaikkisen ihana päivä. 🙂

Kappeli meren äärellä. Hila

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”  (Luuk. 18: 9-14)

Hilan metsäkappeli

Jeesus palauttaa Kirkastusvuorelta takaisin arkitodellisuuteen, jossa usein kompuroidaan omien heikkouksien kanssa.
Erään kerran hän moitti eräitä, jotka pitivät itseään toisia parempina.
Hmm… olisikohan hänellä jotain sanottavaa aiheesta minullekin? Tai sinulle?

Käsi sydämellä – voinko sanoa, etten koskaan olisi väheksynyt ketään? No en.
Käsi sydämellä: olenko joskus pitänyt itseäni hyvänä? No joo. Vaikken nyt sentään vanhurskaana (joka jo sananakin on minulle jotenkin vieras), mutta kuitenkin aika ok tyyppinä.
Ja vaikka kaikenlaisten juttujen läpi on tullut kahlattua, ja välillä on toivonut erehdysten ja epäonnistumisien takia että maa nielaisisi, olen aina välillä huomannut itsessäni kätkettyä ylpeyttä. – Ylpeys kun pystyy piiloutumaan niin ovelasti, huonommuudentunteidenkin alle.

Mutta sitten sitä huomaa että ai, ei maailma kaatunutkaan tähän (mistä sitten kulloinkin on ollut kyse). Elämä jatkuu. Parasta on kun on tiedostanut, ettei ole kulkemassa yksin, vaan vierellä, mukana kaikessa on Eräs, joka haluaa vahvistaa, rohkaista, nostaa ylös ja antaa voimia jatkaa eteenpäin.

Hänen läpivalaisussaan kaikki tulee näkyväksi. Ja kuitenkin kelpaan Hänelle tällaisena kuin olen, erehtyvänä, vikoineni kaikkineni. Se tekee minusta kaikista puutteistani huolimatta ok-tyypin. Kuten sinustakin.
Eihän se tarkoita sitä, ettei meidän tulisi pyrkiä parempaan ja valita aina hyvä. Vaan sitä, ettei kannata elätellä sellaista harhakuvaa että olisi Luojan silmissä yhtään sen parempi kuin joku muu.

Mieleen tulee eräs youtube-video, jossa Andres Bisonni puhuu vangeille eräässä vankilassa ja rukoillessaan heidän puolestaan kaatuu maahan yhdessä heidän kanssaan. Sitten hän kuulee Pyhän Hengen sanovan jotain sen tapaista, että hänen ei pidä kuvitella että Jumalan silmissä olisi sen parempi kuin nämä rikolliset, joiden puolesta hän rukoilee.

Kappelin ikkunat. Hila

Ensi pyhän sananlaskutekstistä tuli mieleen eräs tapahtuma vuosien takaa, joten otan senkin tähän:

Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,
joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa,
tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.  (Sananl. 28:13-14)

Shakkinappulat. Hila

Ruandassa eräs pienestä vuoristokylästä kotoisin oleva pastori halusi, että lähtisimme sinne rukoilemaan kyläläisten puolesta.
Koputtaessamme erään pienen savitalon ovelle naisääni kutsui meidät sisälle. Nainen oli yksin talossa. Hän istui lattialla ja katsoi meitä epäileväisenä. Pastorin kysellessä häneltä kuulumisia minulle tuli tunne että nainen salasi jotain. Kun pyysin pastoria tulkkaamaan sen naiselle, tämä purskahti itkuun. Hän kertoi, että joka päivä hän joutui vaeltamaan pitkän matkan maissipellolle, jossa hän teki raskasta työtä aamusta iltaan. Mies oli jättänyt vaimon ja lapset. Isoäiti huolehti lapsista äidin ollessa töissä. Lasten äiti oli niin uupunut, ettei kerta kaikkiaan jaksanut enää.
Niinpä hän oli päättänyt lähteä, jättää lapsensa ja kotinsa ja vain lähteä jonnekin pois. Tuo päivä oli hänen palkkapäivänsä, ja juuri seuraavana yönä hän oli aikonut lähteä jättäen kaiken jälkeensä.   
”Mutta nyt kun te tulitte ja paljastitte kaiken, en voikaan lähteä”, nainen itki. Hän sanoi ymmärtävänsä nyt, että Jumala oli nähnyt hänen ahdistuksensa. Se antoi hänelle voimia uskoa, että Hän myös auttaisi häntä ja hänen perhettään. Nainen nyyhkytti ymmärtävänsä, minkä valtavan surun ja kaipuun olisi aiheuttanut lapsilleen ja äidilleen. He eivät koskaan olisi saaneet tietää, minne hän oli kadonnut ja miksi.

Itkun lakattua nainen oli kuin toinen ihminen: hänen silmänsä hymyilivät toivoa ja innostusta.
Ihmettelimme yhdessä Jumala ajoitusta ja kiitimme Häntä rakkaudestaan ja huolenpidostaan äitiä, hänen lapsiaan ja isoäitiä kohtaan.
Meitä kaikkia kohtaan.

Kappelin alttari, Hila

Kiitos, rakas Luojamme, Rakkaudestasi. Sinä näet sisimpäämme, näet kaiken. Ja sittenkin rakastat meitä, haluat parastamme.
Sinun Valossasi näemme omat varjomme. Auta ja rohkaise meitä luottamaan Rakkauteesi, joka hoitaa ja parantaa.
Anna Valosi täyttää sisimpämme. Sinun Valosi läpäisee pimeimmätkin sopukkamme, ja varjomme alkavat muuttua valoksi. Ja silloin tiedämme, ettei meillä ole mitään syytä kohottaa tai korottaa itseämme. Silloin tiedämme, että kaikki hyvä on tullut ja tulee Sinusta.

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, 5. Moos. 9: 1-6 ja Room. 3: 21-28 (29-31)

Rukouksen huoneita

19.8.2019. Usvan lumo – Eräänä aamuna viime viikolla heräsin viiden maissa. Taivas oli kirkas ja lähdin hauvan kanssa aamulenkille. Olin tuon ennenkin kokenut: tunnelman, kun luonto ja ihmiset tuntuvat olevan vielä unessa. Hiljaisuus, rauha ja ilmassa leijailevat raikkaat tuoksut.
Tällä kertaa auringonnousun värittämä usva lumosi kerta kaikkiaan. Sitä oli yhtä mukava seurata kuin tulta nuotiossa tai auringonkimallusta laineilla. Paitsi että usva huokuu rauhaa. Sen liike on mietiskelevää, miltei huomaamatonta. Ainoastaan puiden takaa kohoava auringonvalo sai siinä aikaan muutoksia.
Miten ihanan lääkekaapin Luojamme onkaan antanut meille: luonto hoitaa mieltä, sielua ja koko olemustamme jo ihan sitä katsellessa.

Jeesuksen suru Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.  (Luuk. 19: 41-48)

Jeesuksen myötätunto – Jeesus näki ennalta, mitä Jerusalemille tulisi tapahtumaan: viholliset tulisivat, valloittaisivat ja tuhoaisivat sen. Hän itki kansansa, pyhän kaupungin ja Jumalan temppelin kohtaloa.
Miksi näin kävisi? “Koska et tajunnut etsikkoaikaasi”
, Jeesus sanoi. Tuo saa minut pohtimaan, olisiko Jerusalem säästynyt tuholta, jos sen asukkaat olisivat ottaneet Jumalan Pojan vastaan Messiaanaan. Jos he olisivat lasten lailla tunnistaneet ja tunnustaneet hänet Kuninkaakseen, Jumalan lähettämäksi Pelastajaksi, hänen ratsastaessaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Olisiko kaikki silloin mennyt toisin?

Mutta Luoja tiesi, miten ihmiset tulisivat toimimaan ja ilmaisi sen profeettojen suulla jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää.

Mitä valitsemme Ajattelen, että Jerusalemin kohtalo ei ollut “ennalta määrätty”. Sillä Luojamme tietää myös milloin ja miten me tunnistamme ja valitsemme sen hyvän, mitä Hän haluaa meille tarjota. Meillä on vapaus valita, ja Hän tietää edeltä, mikä tulee olemaan valintamme.
(Tuohon tapaan olen selvittänyt itselleni kysymystä siitä, onko meillä vapaa tahto valita miten toimimme elämässämme, vai onko kaikki ennalta määrätty.)

‘Je ne suit pas un robot’ – Eräs läheiseni toi minulle rintanapin, jossa luki ranskaksi ‘en ole robotti’ (eräiden nettisivustojen käyttämä varmennustapa). Läheisestäni ranskal. versio oli hauska. 
Mutta niin – emme me todellakaan ole mitään robotteja, jotka kauko-ohjauksella tekevät sitä, mitä joku toinen haluaa meidän tekevän. 

Jumalan tietopankissa – Ymmärrän asian niin, että me olemme Jumalan tietopankissa,  kaikki meistä: mennyt, nykyinen ja tuleva. Myös siis se, millaisia henkilökohtaiset valintamme olivat, ovat ja tulevat olemaan. Tuntuisi oudolta ajatella, että me vain toteuttaisimme yksilöllisesti ja yksityiskohtaisesti valmiiksi suunniteltua projektiamme nimeltä Elämä, voimatta itse siihen vaikuttaa sen kulkuun. Sehän merkitsisi että Jumala olisi suunnitellut ihmiset tekemään myös pahoja, ei vain hyviä tekoja.

Paratiisissa ihmiset elivät täysin Jumalan yhteydessä ja toteuttivat näin ihan luonnostaan Hänen hyvää suunnitelmaansa meitä ihmisiä kohtaan. Sitten omapäisyys ja omahyväisyys johtivat etääntymiseemme Luojasta. Ei enää valittukaan sitä, mikä olisi ollut omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Rukouksen huone – Jeesuksen sanat “Minun huoneeni on oleva rukouksen huone” kiinnitti tällä kertaa tuota evankeliumitekstiä lukiessani eniten huomioni; erityisesti tuo futuurimuoto ‘on oleva’.
Sekä alkuperäinen, Salomonin rakentama ja tuhottu temppeli että uudelleen rakennettu temppeli olivat toimineet pyhänä Jumalan palvonnan paikkana.
Mutta pian tapahtuisi jotain, mikä mullistaisi kaiken: Jumalan temppeliä ei olisi enää fyysisessä muodossaan Israelin kansan keskuudessa – ei temppelirakennusta eikä Jumalan Poikaa, joka ennen kuolemaansa sanoi olevansa temppeli, jonka hän nostaisi 3 päivässä. (“Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.”  Joh.2:19)  – Jumalan temppeli muuttuisi hengellisesti läsnä olevaksi.   

Kaikkialla ja kaikille läsnä oleva Jos Jerusalemin hengelliset johtajat olisivat hyväksyneet Jeesuksen taivaan antamaksi Johtajakseen, millähän tavoin me ihmiset eri puolilla maailmaa mahtaisimme olla osallisia siitä, mitä Hän on, mitä Hän teki, tekee ja tulee tekemään? Sillä israelilaisille on ominaisempaa pysytellä oman kulttuurinsa parissa kuin lähteä muille maille julistamaan omaan uskontoonsa liittyviä asioita toisinuskoville.
Kehitellessään suunnitelmaansa, jonka avulla saada meidät takaisin yhteyteensä Luojamme kyllä varmasti tiesi, miten Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset valitsisivat.
Temppeli (sen fyysinen muoto) tuhottiin, mutta nousi 3. päivänä.
Ristiinnaulitsemisen jälkeinen tyhjä hauta teki Nasaretin Jeesuksesta maailmankuulun. Ja ylösnousseena Kristus on Henkensä kautta meille kaikille läsnä.

Valtaosa maailman ihmisistä on kuullut Jeesus Nasaretilaisesta. Hän taitaa olla maailman tunnetuin henkilö. Mieleen tulevat kaikki ne ei-uskovat, juutalaiset, muslimit ja muut, joille Jeesus on ilmestynyt visioissa.
Käsittääkseni ylösnoussut Kristus ilmestyy sen näköisenä kuin hänet maalaustaiteessa on kuvattu, jotta ihmiset tunnistaisivat Hänet. Jolleivät he tunnista, Hän kertoo olevansa Jeesus ja välittömästi heidän lamppunsa syttyvät.
Kristus haluaa tulla kaikkien niiden luo, jotka Häntä kutsuvat, kaipaavat Hänen läheisyyttään, vaikutustaan ja apuaan.   

Pyhän Hengen temppeli Kristus ei ole ainoastaan läsnä elämässämme, vaan on sisäisesti meissä. Paavali kysyy korinttolaiskirjeessään: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1.Kor.3:16)
Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, ohjaa meitä ja muuttaa meitä, jos vain annamme Hänelle siihen luvan. Se on ihmeellinen lahja!
“Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta” (1.Kor.6:19),
Paavali jatkaa.

Se on huikea juttu, kun oikein alkaa ajatella! Jumalan pyhä temppeli, joka tuhottiin, onkin nyt sisäisesti meissä, Kristuksen seuraajissa!

Rukouksen huoneita siis olemme. Muistaisimmepa sen useammin. Ei suinkaan siksi että voisimme olla siitä ylpeitä. Sillä asia laittaa kyllä aika nöyräksi, kun sitä alkaa ajatella! Laittaa pikemminkin miettimään, kuinka voisi toimia sen mukaisesti…
Miksi Jumala on antanut Henkensä sisimpäämme? Mitä Hän odottaa meiltä, itse kultakin, yksilöinä ja osana perhettämme ja yhteisöämme?
Ja jollei tunnu liian isolta asialta, voisi pohtia, mitä Hän odottaa meiltä yhtenä osasena koko tätä ihmiskuntaa…

Jumalalla on tarkoituksensa, jotka ovat suurempia kuin ihmismieli voi ymmärtää. Minusta on kuitenkin kiehtovaa koettaa ymmärtää Hänen suunnitelmiaan ja tarkoituksiaan paitsi oman ja läheisten elämässä myös suuressa mittakaavassa.

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. (1.Kor.13:12)

Jeesus suri sitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet, että todellinen turva ei löydy mistään ulkoisesta, ei mistään ihmisen rakentamasta tai kehittelemästä. Luojamme haluaa olla yhteydessä meihin. Hän haluaa vaikuttaa sisimmässämme, niin että voisimme tehdä viisaita valintoja ja päätöksiä. Niin että voisimme toimia toistemme hyväksi Hänen toivomallaan tavalla.  

Kristus, Valomme, auttaisitko meitä niin, että voisimme elää todeksi sitä, että Pyhä Henkesi vaikuttaa olemiseemme, ajatuksiimme, asenteisiimme, tunteisiimme ja tekemisiimme? Että osaisimme hiljentyä kuuntelemaan Sinun läsnäoloasi meissä.
Että rukouksen ilmapiiri vaikuttaisi meissä ja säteilisi meistä ympärillemme. Niin että asiat alkaisivat muuttua… taivaallisen suunnitelman mukaisesti.

Muut tekstit: Ps. 81: 9-17, Jer. 18: 1-10 ja Ilm. 3: 1-6.

Sydämen taulu

13.8.2019. Viime viikolla kauppareissulla pyörän ketju irtosi. En ole koskaan opetellut ketjun kiinnittämistä, joten ajattelin että talutan pyörän kauppaan ja takaisin; kotona sitten joku auttaa.
Kauppakeskuksen ylätasanteella kotiinpäin lähtiessäni ajattelin, että aika rankkaa kyllä taluttaa pyörää jyrkkää alamäkeä (= kadulle laskeutuvaa asvalttiluiskaa). Pyysin Jumalalta apua tilanteeseen.
Luiskan yläpäässä oli nuorimies piikkaamassa rikkaruohoa portaiden saumoista. Häneltä varmaan voisin pyytää apua. Kädenkäänteessä ystävällinen nuorukainen laittoi ketjun paikalleen. Oi kuinka olin kiitollinen!
Pyöräillessäni luiskaa alas mietin: mitä jos ketju olisi irronnut tässä kohdassa? Olisin syöksynyt täyttä vauhtia 4-kaistaiselle autotielle!
Kotiin tultuani luin päivän uutisista pyöräilyonnettomuuksien yleisyydestä. Mietin miten monia jyrkkiä alamäkiä ja asvalttiliuskoja olinkaan pyöräillyt alas… – Kiitin varjeluksesta, taas kerran.

Taizé  yhteisön kalenterin rukous elokuulle:

Myötätunnon Jumala,
me ylistämme Sinua
niistä lukuisista naisista, miehistä ja
nuorista ihmisistä, jotka
ympäri maailmaa pyrkivät olemaan
rauhan, sovinnon ja yhteyden todistajia.  Veli Roger

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta –
kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.
Siinä on sinulle lääke,
joka pitää koko ruumiisi terveenä.  (Sananl. 3: 3-8)

Sydämen tauluun Viehätyin tuosta tekstistä samalla hetkellä kun sen luin. Kiedo laupeus ja uskollisuus kaulaasi.
Mieleen tulee kaukaiset maat, joissa on tapana punoa kaulaseppeleitä kauniista, värikkäistä kukista. Niitä annetaan saapuvalle vieraalle. Kuin pyyntö tai siunaus: olkoot hyvät asiat läsnä meissä, välillämme, kohtaamisessamme ja elämässämme.
Sydämen taulusta tuli mieleen, kuinka joskus aikoinaan tein ystävieni kanssa tauluja, joihin  liimasimme sellaisia kuvia ja tekstejä, jotka kuvasivat niitä asioita, joita toivoimme elämäämme.
Juju on siinä, että se, mitä näet, alkaa vahvistua mielessäsi ja alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa elämänlaatuusi, ihan huomaamatta. Alat ikään kuin kutsua niitä asioita elämääsi.

Tabula rasateorian mukaan synnymme mieli täysin tyhjänä, ja vasta elämänkokemukset alkavat kirjoittaa/kuvittaa tuota “tyjää taulua”. Mentaaliset ja psyykkiset ominaisuudet kehittyvät ympäristöstä saatujen kokemusten ja vaikutteiden perusteella muovaten henkilön identiteetin. 
Itse ajattelen, että Jumala on sommitellut ainutlaatuiselle taulullemme luonnoksen, sen mukaisesti, mitä on tarkoittanut elämällemme. Me ja ympäristömme jatkamme sitten elämämme aikana taulun maalaamista. 

Elämäntaulua voisi kuvitella vaikka sellaisena tauluna, josta voi rätillä tai sienellä pyyhkiä pois sellaisia asioita, joita ei halua siinä olevan.
Tai öljyväritauluna, jossa voi maalata vanhojen juttujen päälle uutta, kauniimpaa ja parempaa.
No, tällaisia tuli mieleen, kun aloin miettiä tuota tauluasiaa. Joka tapauksessa tuollaiset asiat voivat olla syvästi vaikuttavia, varsinkin jos heittäytyy prosessiin täysillä. Teki sitä sitten pelkästään mielen tasolla taikka kangasta/paperia, värejä tai kyniä käyttäen.

Raamatunlauseita – Jotkut laittavat psalminjakeita tai muita vahvistavia ja rohkaisevia ja inspiroivia raamatunkohtia lapuille ja kiinnittävät niitä eri puolelle kotiaan, kaapinoviin, peileihin ym. paikkoihin.
Raamatusta voi löytää valtavasti Jumalan lupauksia meille lapsilleen. Kun antaa niiden kiinnittyä sydämensä tauluun, ne eivät voi olla vaikuttamatta. 🙂

Kunnioittamista – Tuon ’pelkää Herraa’ -sanonnan suomennosta voisi minusta miettiä uudemman kerran.
Kuvitellaan, että haluaisin tutustua Häneen raamatuntekstien kautta. Ja sitten tuo ’pelkää’ -verbi hyppää  silmille ja herättää jonkin vanhan muiston kokemuksesta, jolloin todella piti pelätä jotain henkilöä… – Haluaisinko jatkaa tutustumista?
Muualla Raamatussa kerrotaan kyllä, kuinka hyvä ja rakastava Jumala on. Mutta mitä jos voimakkaita neg. tunteita herättävä teonsana hukuttaa positiiviset asiat? 
Valtava, pelonsekainen kunnioitus Hänen taivaallisen majesteettisuutensa, kirkkautensa ja pyhyytensä edessä tuntuisi minusta ennemminkin sellaiselta, johon voisin liittyä.  – Mikähän voisi olla sellainen valtavaa kunnioitusta ilmaiseva verbi, jota tuossa kohtaa tarkoitetaan?

Rakastamista Jeesus nostaa tärkeimmäksi käskyiksi Jumalan rakastamisen. Rakkaus karkottaa pelon, sanotaan. Niin se parhaimmillaan tekeekin, ja myös karkottaa pahan.
Jos rakastat Jumalaa “koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi”, kuten Jeesus meitä kehottaa (Matt.22:37), voiko paha enää millään mahtua sellaiseen pakettiin?
Jos on puutetta tavoitteista, niin tuossapa tavoitetta koko loppuelämäksi…  puhumattakaan siitä 2. tärkeimmästä käskystä rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään…
Sananlaskun mukaan laupeus ja uskollisuus tuovat rakkautta elämäämme, niin Jumalan kuin ihmisten taholta. Kuin tuossa Jumalan ja lähimmäisten rakastamisessa: antaessaan saa. 🙂

Kiitos rakas Jumala että Sinä olet hyvä ja rakastava Jumala. Sellainen, johon haluan tutustua yhä enemmän ja lähemmin. Kiitos että vedät meitä puoleesi Rakkaudellasi. Auta meitä tulemaan aina vaan lähemmäs, tuntemiseesi.
Kiitos niistä ihanista asioista, joita olet jo valmiiksi hahmotellut elämämme tauluun. Auta meitä raapustamaan niitä esiin. Jos ne vaikka ovat peittyneet erilaisten kokemusten alle, niin ettemme ole niistä vielä tietoisia.
Opasta meitä kirjoittamaan sydämemme tauluun niitä asioita, joita haluat meille opettaa, asioita joita haluat meissä vahvistaa.

Kristus, kiitos että olet sekä Ystävämme että Kuninkaamme. Se on ihmeteltävän merkillinen mutta ihana yhdistelmä!
Kiitos että kuljet kanssamme. Rohkaise, suojele ja varele meitä pahalta. Tänäkin päivänä.  Kiitos Sinulle. Aamen.

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136,  2. Aik. 1: 7-12, 1. Piet. 4: 7-11 ja Luuk. 16: 1-9.

Totuutta?

6.8.2019, Eilinen kolea aamu hätkähdytti: oi ei, tähänkö kesän ihanat lämmöt tyssäsivät? Harhaluulo: lämpö kohosi päivän mittaan ja maauimalassa yhtä iloinen meininki kuin hellepäivinä.
Kyllä maauimalat ovat suuri siunaus! Varsinkin kun polvi sanoo, että nyt ei lähdetä hiljaisia, tyyniä erämaalampia etsimään. Ja kun yli 40-vuotias lämminvesivaraajakin on sitä mieltä, että palvelusvuodet tulivat nyt täyteen. Kun ei tule lämmintä vettä hanasta, uimahalli tuntuu kullanarvoiselta.
Tänään lempeä ilma hyväilee koko olemusta. Nautitaan kesän (joka allakan mukaan jatkuu vielä melkein 4 viikkoa) ihanuuksista. Kiitetään jokaisesta päivästä. 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”  (Matt. 7: 15-23)

Oletko joskus ”vain tiennyt”, mitä joku tuntemasi henkilö suunnittelee tai puuhaa selkäsi takana luullen, ettei sinulla ole siitä aavistustakaan?
Oletko miettinyt, pitäisikö sinun jollain tavoin ilmaista tietäväsi tuon toisen puuhista vai oletko antanut asian vain olla?
Olipa kyse pienestä tai suuremmasta asiasta, tilanne on kiusallinen. Helpompaa olisi, jollei tietäisi. Vaikket sanoisi asiasta mitään, luottamuksesi tuota henkilöä kohtaan on kärsinyt, mennyt tyystin tai ainakin siihen on tullut särö. 

Entä kun joku ei toimi salaa selkäsi takana, vaan tulee suoraan luo antaen ymmärtää, että puheensa ovat totta ja aikeensa hyvät ja vilpittömät?
Kun hälytyskellosi ei kilise, uskot kaiken, ja jossain vaiheessa huomaatkin tulleesi petetyksi.

Kun olet tietoinen siitä, mitä toinen suunnittelee tai tekee selkäsi takana, voit valita, ettet ilmaise hänelle tietäväsi, jollet halua nolata häntä.  
Mutta kun joku tulee luoksesi kertoen asioita, jotka eivät pidä paikkansa, etkä ole valpas vaan nielet kaiken, se onkin nolo juttu itselle – tai jotain vielä ikävämpää.

Jeesus käyttää aika vahvaa mielikuvaa luoksemme tulevista vääristä profeetoista: ”He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.”
Hän ei kuitenkaan kehota pelkäämään näitä, varomaan vain. Tuo varominen tarkoittaa minusta varuillaan ja valppaana oloa. Tietoisuutta siitä, että liian hyväuskoisena voi tulla aika lailla harhaanjohdetuksi.

Hedelmistään puu tunnetaan. – Mistä sitten erottaa, onko joku vilpitön totuudenpuhuja vai johdattaako hän (ehkä tietämättään ja tahtomattaan) toisia harhateille? (Sillä jollei ole luonnostaan epäluuloinen, kyllä sitä haluaa luottaa toisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen.)
Itselleni tuo kysymys on ollut ja on yhä tärkeä. Olen näet aikoinaan kokenut, että olen sekä joutunut harhautetuksi. Koen että olen myös itse ollut harhauttamassa toisia, josta olen tosi pahoillani. Olen opettanut asioita, joista sittemmin olen sanoutunut irti, koska olen nähnyt niiden sisältämän harhan. – Näin näen asian siitä kohdasta hengellistä tietä, jossa parhaillaan olen.
Mielenkiintoista minusta on sekin, että minun mielestäni joku voi olla harhauttaja, kun hän itse taas kokee olevansa vilpittömästi oikealla asialla.

”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä”, Jeesus sanoi. Mutta hedelmien kasvu ja kypsyminen tapahtuu joskus vasta pitkän ajan kuluttua. Joten mistä tietää puun laadusta ennen hedelmien kypsymistä…?
Mistä voi tietää, kun joku, jolle ei vielä ole kasvanut niitä hedelmiä tai et ainakaan pysty niitä näkemään, tulee luoksesi ja sanoo jotain hengellisesti tärkeältä tuntuvaa? Jotain, jonka mahdollista todenperäisyyttä et pysty todentamaan esim.  Raamatusta? (Helpointahan on usein silloin, kun voi tarkistaa asian teoksesta, johon luotat.) Mistä tiedät, puhuuko toinen totta vai harhaa?

Vino puu – Viime vuonna puunkaatajat kävivät kaatamassa valtavan korkean  vanhan puun, joka oli vuosien varrella alkanut kallistua. Se ei ollut hedelmä- vaan lehtipuu, mutta se kasvatti isot oksansa väärään suuntaan – taloon päin. Jokin myrsky voisi rojauttaa ison puun talon päälle, joten vahingon välttämiseksi se sahattiin ja pilkottiin polttopuiksi.

Joskus on niin, että profeetta, evankelista tms hengellinen vaikuttaja kyllä tuntee toimintansa alussa Jumalan kutsun ja johdatuksen, mutta sitten (maineen, menestyksen, rahan- tai vallanhimon vuoksi) oksat alkavatkin kasvaa väärään suuntaan. Lopulta hänet todetaan uhaksi kuulijoidensa turvallisuudelle ja hänestä halutaan päästä eroon ennen kuin syntyy tuhoa. 
Monet tuntevat tulleensa petetyksi. Mihin tai kehen he enää pystyvät luottamaan?
Ja missä vaiheessa kallistuminen väärään suuntaan huomataan? Se ei ole aina niin helppoa – varsinkaan kyseisen henkilön seuraajille. 

Joidenkin asioiden pitäisi minusta saada hälytyskellot soimaan.
Esim. kun henkilö alkaa korottaa/korostaa itseään. Tai vielä selvemmin, jos hän  kieltää seuraajiltaan toisten kirjoittamien kirjojen lukemisen. Kaikki muut paitsi Raamattu ja hänen omat kirjansa ovat harhaanjohtavia.
Minusta on käsittämätöntä esim. se, että erään tällaisen julistajan toimintaa kannattava yhdistys toimii tänäkin päivänä maassamme.
Kyseinen julistaja asui useita vuosia Suomessa. Kun hänen opetuksessaan ja toiminnassaan ilmeni epäilyttäviä piirteitä, hän palasi entiseen kotimaahansa, johon hän oli perustanut teologisen oppilaitoksen. Tuossa maassa julkaistiin useammassa sanomalehdessä hänen entisten alaistensa paljastuksia siitä, kuinka tämä oli toiminut heidän ihmisarvoaan halventavalla tavalla; kuinka hän oli hyväksikäyttänyt ja alistanut työntekijöitään pöyristyttävillä tavoilla.
Nämä lehtiartikkelit – joita hänen seuraajansa pitävät panetteluna – ovat luettavissa netissä. – Ilmeisesti kaipuu ja tarve seurata vahvaa, ehdotonta auktoriteettia estää uskomasta rankkoja syytöksiä, joita hengellisestä johtajasta on esitetty.

Eräs tuntemani henkilö lähti kyseisen julistajan perässä tämän nykyiseen kotimaahan, työskennelläkseen hänen alaisenaan. Olen surullinen hänen vuokseen; koen että hän on jäänyt loukkuun. Hän puolestaan kokee, että juuri siellä hän voi parhaiten palvella Kristusta ja kasvaa Hänen kaltaisekseen.

Näin kerran yli 10 v. sitten tuon hengellisen julistajan livenä, esiintyi Kulttuuritalolla. Se oli minusta nimenomaan esitys, jota hän orkestroi. Muistan ajatelleeni, että tuossa tyypissä on jotain kummallista, mutten pystynyt määrittelemään mitä.
Myöhemmin kuulin, että hän profetoi Jeesuksen nimessä ja karkotti pahoja henkiä. Nekö olivat niitä voimatekoja, jolla hän sai useat suomalaisetkin seuraamaan itseään? Tiedä häntä. Joka tapauksessa = mielestäni yksi varoittava esimerkki siitä, kuinka ihminen voi lähteä seuraamaan väärää profeettaa. Ja kuinka vaikeaa on irrottautua tästä & nähdä kuoren taakse.

Kristus, tahdon seurata vain Sinua, en ketään ihmistä tai ihmisoppeja. Sillä silloin tiedän että olen turvallisella tiellä. 
Vapahtajamme, auta meitä erottamaan, mikä on totta, mikä harhaa. Tarvitsemme siinä Sinua, tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta, Sinun Valoasi teillemme.
Kiitos että kuljet kanssamme ja että saamme aina kääntyä Sinun puoleesi, kun tarvitsemme selkeyttä ja erottelukykyä. Vaikuta Sinä meissä. Niin että voisimme todeta Paavalin sanoin:
”Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2:16)

Ps. Tuli vähän raskasta tekstiä tällä kertaa, mutta eipä ensi pyhän aihekaan – Totuus vai harha – sieltä keveimmästä päästä ole, kun oikein alkaa miettiä… 🙂

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 5. Moos. 13: 1-5, Job 28: 7-15, 23-28 ja 1. Joh. 4: 1-6.

Kirkastettu

30.7.2019 – Miten suloiselta tuntuikaan lämpö iholla aamuvarhaisella, venytellessä laiturilla ja aamiaisella kuistilla, muut ateriat päivävarjon suojassa, vedessä vilvoittelut auringon hohkatessa keskitaivaalta.  
Hauveli otti ensimmäiset uimaharjoitukset ja tuntui olevan mielissään uudesta taidostaan. (Viime kesänä ei voinut uittaa pentua sinilevän takia).


Poikani, jonka kanssa mennään välillä kaksistaan mökille (vaimonsa kun ei tykkää mökkeilystä) loihti meille makoisia kesäaterioita (tomaatti–mozarella- basilika- ym. salaatteja, uusia perunoita sillin ja kampelafileiden kanssa, hölskypottuja ja pyttipannua yli jääneistä aineksista, mansikka- & hedelmäjälkiruokia jne.). Ah millaista makujen yhteensointuvuutta – makusinfoniaa suorastaan; gourmetherkkuja arkisista aineksista! Kuinka kaikki maistuikaan niin taivaallisen herkulliselta! On kyllä juhlaa syödä toisen laittamaa ruokaa!

Aina yhtä innokas hauveli otti tapansa mukaan kaiken irti väsymättömästä leikkikaverista (emäntänsä kun jaksaa vain tietyn ajan heitto- ja hakuleikkejä) ja kaikesta muustakin tekemisestä. Se sai myös kokea 1. kerran optaroinnin haasteita ja ihanuutta.
Su:na poikani halusi odottaa ennusteen mukaista tuulta ennen kuin kantoi optimistijollan rantaan. Aikamoista menoa: kova aallokko viskasi vettä jollaan, minä pitelin laidoista ja hauvan pelastusliivin kahvasta tiukasti. Hui, kaadutaanko, kysyin peräsintä ja purjetta tottuneesti käsittelevältä pojalta, kun jolla välillä kallistui niin että laita viisti vettä. Poikani rauhoitteli hymyillen että muistatko kun koetettiin saada optaria nurin eikä onnistuttu.
Olimme ihan märkiä rantaan palatessamme, onneksi vesi oli lämmintä (kuin linnunmaitoa, kuten naapurit totesivat uidessaan). Se oli seikkailu, totesimme (poikani tietää että äidillään on runsaasti seikkailumieltä vaikka välillä vähän pelkääkin) ja lämmitimme tyytyväisinä saunan.


Mutta niin on hauvallakin, seikkailumieltä nimittäin. Seur. pv:nä se märkäseikkailusta huolimatta hyppäsi taas innolla jollaan. Nyt tuuli oli lempeä, aurinko hymyili ohuen pilviharson läpi ja laineet taputtelivat pehmeästi optarin pohjaa. Ai että nautimme.
Poikani rohkaisi minua vaihtamaan kipparin paikalle. Oli kiva kokeilla sitäkin: seurata lähestyviä tuulenpuuskia, oppia kiristämään ja löysäämään purjetta sopivasti ja kääntämään peräsintä oikeaan kulmaan. Se on minusta aina yhtä jännää, kuin 1. kertaa kokisi.

Hyviä keskusteluja, lukemista, taivaan pilvien seuraamista, leppoisaa oloa, tekemiset ja niiden ajoittamiset fiiliksen mukaan…
”On hyvä, että me olemme täällä”, totesi Pietari jotain oikein hyvää ja erityistä kokiessaan. Siihen hyvään – mitä se sitten milloinkin onkaan – ei vaan aina voi jäädä.

Oli hyvä loma, totesi poikani palatessamme kaupunkiin. Ihana, vahvistin ja hauva taisi olla  samaa mieltä. Kiitollinen olo jäi kaikesta. 🙂

 

Heinäkuun Taizé-rukous:

Jeesus, ilomme, kutsut meitä
seuraamaan itseäsi,
ja me ymmärrämme
että evankeliumisi voi muuttaa
niin sydämemme kuin elämämme. (Veli Roger)

Säteilevä kuin aurinko – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
    Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
    Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (Matt. 17: 1-8)

Korkealle vuorelle yksinäisyyteen Kun Jeesus halusi viettää aikaa taivaallisen Isänsä kanssa, hän vetäytyi yksinäiseen paikkaan. Nyt hän kuitenkin otti luottokolmikkonsa mukaansa. He nousivat korkealle vuorelle.
Taaborin vuori, jota pidetään tuona vuorena, ei kyllä ole järin korkea, mutta erottuu kyllä ympäristöään huomattavasti korkeammalle. Minusta ei ole niinkään merkitystä sillä, kirkastettiinko Jeesus Taaborin tai Hermonin vuorella (joka on todella korkea). Mielenkiintoisinta on se, mitä vuorella tapahtui.

Valkeaksi kuin valo Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla näkemässä jotain aivan ihmeellistä. Kyllähän he olivat jo kaikenlaista Mestarinsa kanssa kokeneet, mutta tämä ylitti varmaankin heidän mielestä kaiken siihenastisen.
Heidän silmiensä edessä Jeesuksen olemus muuttui niin hohtavaksi, että hänen kasvonsa säteilivät kuin aurinko ja vaatteensa muuttuivat valkeiksi kuin valo.

Elias ja Mooses Ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi ihmeteltävää – paikalle ilmestyvät vielä Elias ja Mooses, jotka alkavat keskustella Jeesuksen kanssa. Olivatkohan opetuslapset niin häkeltyneitä kaikesta, etteivät kuulleet tai muistaneet jälkeenpäin mitä Jeesus ja taivaasta ilmestyneet profeetat keskustelivat keskenään? 
Luukkaan mukaan Pietari, Jaakob ja Johannes vaipuivat uneen ja havahtuivat siihen, että Elias ja Mooses ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessaan ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka toteutuisi Jerusalemissa. (Luuk. 9:30-32).
Joten sen verran he ainakin kuulivat.

Kolme majaa Pietari oli poissa tolaltaan. Mitäköhän hänen mielessään liikkui?
Mitä seuraavaksi tapahtuisi? Mitä kaikkea Elia ja Mooses voisivatkaan vielä kertoa taivaasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja muusta sellaisesta, josta vain edeltämenneet voivat tietää?

Tulisiko tänne vuorelle ehkä vielä muitakin tästä elämästä lähteneitä profeettoja?
Eliahan oli otettu taivaisiin opetuslapsensa silmien edessä. Mitä jos tuo Jeesuksen kirkastuminen merkitsikin sitä, että hänet otetaan nyt taivaallisiin ulottuvuuksiin? Ei, sitä ei saa tapahtua!
Laitetaan heille varmuuden vuoksi majat, niin etteivät lähde, vaan jäävät luoksemme!

Loistava pilvi verhosi opetuslapset kokonaan. Pilvestä kuuluivat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”
Tämä oli jo liian pelottavaa! Opetuslapset lankesivat maahan.

Sumu – Kun sumupilvi ympäröi ja jostain kuuluu ääni, se voi kyllä olla pelottavaa.
Tuli mieleen eräs ihan maallinen ääni sumusta, kokemus nuoruudenajoilta.
Ajoimme ystäväni kanssa Belgiassa (AD 1971) pientä maantietä pitkin. Illalla laskeutui uskomattoman sankka sumu. Emme nähneet mutkittelevasta tiestä metriä enempää eteemme. Toisella puolella oli kivimuuri, toisella oja. Totesimme, että nyt täytyy vain pysähtyä johonkin ja odottaa, kunnes tuo paksu sumu hälvenee ympäriltämme.

Koska kapean autotien varteen ei voinut jäädä, käännyimme seuraavalle näkemällemme pienelle hiekkatielle. Tien kummallakin puolella oli niittyä. Tähän jäädään odottelemaan sumun hälvenemistä, tuumasimme. 
Samassa alkoi kuulua koiran haukuntaa. Valot syttyivät talossa (jota emme olleet sumusta erottaneet) ja oviaukossa näkyi isokokoinen hahmo, joka näytti pitävän jotain pitkää kädessään (kiväärikö?). Mies huusi meille vihaisena jotain, mitä emme ymmärtäneet.
Pelästyin aika lailla, mutta ystäväni totesi rauhalliseen tapaansa, että taitaa olla parasta jatkaa matkaa ja peruutti takaisin ajotielle. Jatkoimme mateluvauhtia eteenpäin.

Se, mihin tuona yönä päädyimme, oli nolo juttu, vaikka jälkeenpäin kyllä nauroimme sille makeasti. Saavuimme pikkukylään, jossa oli aivan pimeää. Ihmiset nukkuivat. Arvellen että majapaikan löytyminen tässä sumussa ja täyspimeässä kylässä olisi mahdoton tehtävä päätimme parkkeerata johonkin avaralta tuntuvaan paikkaan, jossa emme olisi kenenkään tiellä, ja nukuimme autossa.
Ällistyksemme oli melkoinen herätessämme aamulla: ympärillämme oli markkinatori, jossa oli täysi kuhina menossa: koko kylän asukkaat tuntuivat olevan ostoksilla. He kiersivät automme ja hymyilivät uupuneille matkaajille.
Apua, miten ikinä pääsemme pois näiden kojujen seasta?! Jotenkuten se kuitenkin onnistui, olivat varmaan pystyttäneet kojunsa sitä silmällä pitäen.
Ei kyllä tullut mieleen jäädä ostamaan aamiaisherkkuja torilta, sen verran nolo olo oli! Mutta sumu oli hälvennyt, aamu oli kirkas ja oli hyvä jatkaa matkaa. 🙂

“Kuulkaa häntä” kristinuskon ydinsanoma. Siinä mitä Jumalan Poika on sanonut, opettanut, miten toiminut – Isän Poikansa kautta meille antama toimintamalli niille, jotka haluavat seurata Häntä. Ja niillekin, jotka eivät vielä ole löytäneet Hänen tienviittojaan.

Hän on Valo, joka valaisee tiemme, Hän opastaa kun tunnemme olevamme eksyksissä itsessämme, elämässämme tai ympäröivässä maailmassamme..  
Luojamme haluaa sanoa meille samoin kuin sanoi Pojalleen Kirkastusvuorella:
”Sinä olet minun rakas lapseni, johon minä olen mieltynyt”.

Tämä on ihana muistaa, erityisesti silloin, kun tuntuu että on yksin tai että joutuu itse selviämään jostain ylitsepääsemättömältä tuntuvasta tilanteesta.
Juuri sellaisena hetkenä tai aikana voi olla, että Poika sanoo: tule kanssani korkealle vuorelle. Saat nähdä ja kokea, kuinka lähellä taivas on. Saat kuulla ne sanat, jotka hoitavat sieluasi ja koko olemustasi: ”Sinä olet rakas!”

Kristuksen kirkkaudesta aioin oikeastaan ensin kirjoittaa tähän erään jutun, mutta laitankin nyt tällä kertaa tämän ihanan kohdan efesolaiskirjeestä:

Kirkkauden IsäMinä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa. (Ef. 1:17-20)

Muut Kirkastussunnuntain tekstit ovat: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 1-6 ja 2. Piet. 1: 16-18.

Hyvää kaikkien silmissä

Huvimaja Vivamossa

21.7.2019. Kävimme ystävän kanssa Vivamossa, paikassa jota rukoukset selvästikin kantavat. Hyvältä tuntui siellä kuljeskella, levähtää, hiljentyä ja virkistäytyä hiljaisuuden puutarhassa, järven rannassa, tervehtiä niityllä laiduntavia aaseja (lampaat olivat ilmeisesti hakeutuneet jonnekin varjoon), nauttia luonnon vehmaudesta, kukista ja kirsikkapuista, nousta ylös kalliolle nousevaa metsäpolkua, katsella keskiaikaisella menetelmällä rakennetun linnamaisen kappelin alttari-ikkunasta alla avautuvaa järvimaisemaa,  kuunnella veden liplatusta järvenrannassa ja lähteellä…
Kohtasimme pelkästään ystävällisiä, hyväntuulisia ja -tahtoisia ihmisiä. Aina välillä kaikui jostain kaunista laulua: 77x -musiikkinäytelmän harjoitukset olivat menossa.
Lähtiessä oli olo, että oli tullut monin tavoin ravituksi. 🙂

Huvimajan runsautta. Vivamo

Vähäosaisten kohtaamisesta – Vivamon vastaanotossa oli jaossa aiemmin ilmestyneitä Sana-lehtiä. Yhdessä numerossa oli artikkeli Johannasta, joka lähti 20v:na Suomesta NYC:iin työskentelemään kristillisessä New York City Relief (NYCR) -järjestössä, joka auttaa vähäosaisia, kodittomia, työttömiä ja varattomia. Aamuisin valmistetaan 80-100l kasvissoppaa ja kymmeniä litroja kaakaota ja mehua.
Nestetankit laitetaan bussiin ja ajetaan vakiopaikoille, mm. Bronxiin, Harlemiin ja Manhattanin Chelsea Parkiin. Nostetaan bussista muovipöydät ja –tuolit ja luukusta jaetaan ruokaa ja juomaa. Tarjolla on myös rukouspalvelua, sukkia ja hygieniatarvikkeita. Halukkaille kerrotaan, mistä voi löytää yösijan tai työpaikan ja mitkä tahot auttavat pääsemään eroon päihteistä.

Kukkiva kaivo. Vivamo

Kohtaaminen tärkeintä – ”Kaiken ytimessä on ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja heidän kanssaan jutteleminen”, Johanna sanoo.
”Kodittomat ovat ainutlaatuisia yksilöitä, kuten me kaikki muutkin. Silti he ovat Nykissä näkymättömiä, joiden ohi kaikki kävelevät.”
Bussin luo tulevista ihmisistä joillakin on asunto, muttei työtä – tai päinvastoin. Joillakin on kumpikin, muttei riittävästi rahaa ruokaan.

’Älä kulje ohi’ -Johanna osallistui Don’t Walk By –operaatioon, jossa kohdataan kodittomia.
Johannan mukaan asunnottomuuden taustalla on lähes aina jokin trauma: työpaikan menetys, sairaus, avioero tai läheisen kuolema. Ne saattavat johtaa päihteidenkäyttöön. Kun rankkaan taustaan yhdistyvät pilviä hipovat asuntovuokrat, moni päätyy kadulle.   

Häät kadulla – Kun Johanna meni Paulin kanssa naimisiin, häitä vietettiin Harlemin kadulla. Johanna halusi kutsua häihinsä kaduilta tuttuja ystäviään. Häissä tanssittiin kadulla ja kakkua tarjottiin 500 hengelle.

Huvimajassa. Vivamo

Suomessa – Suomeen muuton jälkeen Johanna koki Jumalan puhuvan hänelle, että kutsumus on pysynyt samana, paikka vain on vaihtunut. Syntyi Levähdyspaikka–hanke, joka toimii siltana kaduilta palveluihin: päihdehoitoon, yömajoihin ja asuntoloihin. Vuokra-asunnon etsimiseenkin saa apua. Maahanmuuttajia autetaan lomakkeiden täytössä.
Matkailuauto pysähtyy Hgin Ala-Malmille, Kontulaan ja Sörnäisiin. Tarjolla on lahjoituksina saatua kahvia ja herkkuja.  
”Ihmiset ovat yksin tässä maassa”, Johanna sanoo. Juttuseuraa, rukousta ja palveluohjausta on tarjolla, mutta niitä ei tuputeta.
– Voiko tämän parempaa evankeliumin eteenpäin viemistä olla? 🙂

Lähteellä. Vivamo

Pyrkikää hyvään Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.  (Room. 12: 16-21)

Ensilukemalta nämä roomalaiskirjeen kehotukset tuntuvat ihan selviltä ja helpoilta: totta kai noin tulee toimia!
Mutta kun sitten zoomaa sisäänpäin, omiin asenteisiinsa ja toimintaansa, niin kuinka ollakaan kehotukset alkavat tuntua tosi haastavilta. Ainakin omalla kohdallani kävi näin.

“Asettukaa vähäosaisten rinnalle”, Jeesus kehotti. 
Tuli mieleen
eräs ohitus. Miten oli: pidinkö itseäni tuota ohittamaani vähäosaista, mielestäni ressukkaa, parempana? Jos oli näin, niin kumpi meistä siinä olikaan se ressukka…? 

Keinu Hiljaisuuden polulla. Vivamo

Ja entä tämä: “Älkää olko omasta mielestänne viisaita”. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin taidan kyllä aika usein pitää itseäni ihan viisaana… – vaikka toiset voivat tietenkin olla siitä ihan toista mieltä…! 🙂 

Hyvää kaikkien silmissä – “Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.”  – Sille kyllä olen aika allerginen, jos ruvetaan maksamaan paha pahalla. Ja kyllähän sitä haluaisi pyrkiä hyvään. Mutta se, että tulisi vastata pahaankin hyvällä, vaatii kyllä vähän ponnistelua…
Hyväähän me Joka tapauksessa kaikki ainakin pohjimmaltamme haluamme. Auttaisitko rakas Jumala meitä haluamaan hyvää myös toisillemme, vähintäänkin yhtä paljon kuin itsellemme?

Eläkää rauhassa kaikkien kanssa”  jes! Riitely, kinastelu ja tappelu ovat minusta kurjia asioita – oli sitten kyse pienistä tai suurista asioista. Välttelen niitä parhaani mukaan.

Levähdyspaikka. Vivamo

“Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa.”
Ketkä ovat vihamiehiämme?
Eräässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten vihastuksen kohteita. Todettiin, että ‘vihan kohteiden valikoitumiseen vaikuttavat muun muassa kokijan ikä, sukupuoli ja koulutustausta.’
Tuloksissa erottuivat puhelinmyyjät, pikavippien tarjoajat, rasistit, poliitikot ja verkostomarkkinoijat. Yksittäisinä henkilöinä
mainittuja olivat kärkipoliitikot (joiden joukossa vain yksi ulkomaalainen: Trump), mediapersoonat ja viihdetaiteilijat.

Tutkimuksessa oli haastateltu 1133 henkilöä. 66 prosenttia heistä ei osannut tai halunnut nimetä ketään ihmistä, jota vihaisi. Tutkimuksen virhemarginaali on vain 3.1  prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. – Tästä olisi mukava vetää tästä sellainen johtopäätös, että valtaosa suomalaisista haluaa kuitenkin mielummin pidättyä vihaamasta toisia ihmisiä.

Hyviä tekoja toisille? – Toinen asia on tietty se, miten moni on valmis tekemään epäitsekkäitä ja pyyteettömiä hyviä tekoja toiselle, huolimatta siitä mitä tuntee tai ei tunne tätä kohtaan…

Vivamon puutarhassa

Helmi Sitten lopuksi tuo tekstin helmi: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Niinpä. Minusta itsestäni riippuu, mille annan sijaa ja valtaa itsessäni. Millaisia ajatuksia viljelen? Millaisia tunteita haudon? Ovatko ne rauhaa tuovia ja vahvistavia ajatuksia ja tunteita? Sillä ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Voin kääntää ajatusteni suuntaa parempaan.

Kun paha koettaa saada otetta ja valtaa minussa, miten suojelen itseni tai torjun sen?
Se, että kääntää huomion Kristukseen on minusta ihana tapa vahvistaa Hänen kirkkautensa vaikutusta itsessä.

Efesolaiskirjeessä on kaunis rukous:
‘Rukoilen, että Hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.’ (Ef.3:16)

Pyhän Birgitan kappeli. Vivamo

Jumalan ylistämisellä, palvonnalla ja kiittämisellä on ihmeellinen, muuntava vaikutus itseen: siihen eivät neg. ajatukset tai tunteet kerta kaikkiaan mahdu mukaan. Joku aika sitten sellainen ei kuitenkaan minulta luonnistunut, olin niin harmistunut eräästä asiasta.
Tuo sinänsä suhteellisen pieni juttu vaikutti kumman vahvasti koko olemukseeni. Hauvelini oli hämmentynyt, kun ei saanut emäntäänsä innostumaan leikkiin lukuisilla iloisilla yrityksillään.  Se ei ollut vastaavaa ennen kokenut. Tuntui etten pystynyt tekemään juuri mitään, oli ihan turta olo, harmitustunne oli niin vahva.  

Vivamon eläinkuvioinen minipenkki & -hauveli

Lopulta keksin laittaa CD:n soimaan. Piano- & viulumusiikki virtasi hoitavalla tavalla sisääni huuhdellen vähitellen pois harmituksen. Kun CD oli soinut loppuun, oli kaikki taas ihan ok.
Sen verran tuo sinänsä pieni juttu oli vaikuttanut herkästi aistivaan ja vahvasti kokevaan hauveliin, että sen sijaan että olisi seuraavana yönä nukkunut omassa petissään, se illalla nukkumaan mennessä ryömi ihan kiinni kylkeeni. Aamulla herätessäni sen kuono oli kiinni tyynyssäni. Niin hämmentynyt oli pikku ressukka; ei ollut ennen emäntäänsä tuollaisessa voimattomuuden tilassa nähnyt. – Tai kumpi siinä nyt olikaan – tuossakin tilanteessa – se ressukka…?

Pyhån Birgitan kappelissa. Vivamo

Oi rakas Jumala, auttaisitko meitä kaikkia, jotka usein olemme omien neg. tunteidemme valloissa emmekä pysty toimimaan niin kuin haluaisimme.
Auta meitä, kun kuvittelemme itsestämme liikoja tai vähättelemme turhaan itseämme.
Kaikki me olemme oikeastaan jossain suhteessa ressukoita, Sinun ressukoitasi. Tarvitsemme Rakkauttasi, joka hoitaa ja vahvistaa meitä. Ja saa meidät rakastamaan silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai raskaalta. 

Kiitos että Sinun silmissäsi olemme kaikki aarteita, kallisarvoisia ja ainutlaatuisia. Auta meitä näkemään se myös toisissamme.
Kiitos että olet kanssamme. Autathan meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Niin että Sinun Valosi ja Rauhasi voisi levitä tähän maailmaamme. 🙂 

Vivamon rannassa

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 3. Moos. 19: 1-4, 11-18 ja Matt. 5: 20-30.

Kalastajia

15. 7.2019. Kalaherkuttelua – Syö särkeä, se kasvattaa järkeä – jostain lapsuudesta/nuoruudesta tuli mieleen tuo vanha sanonta.
Hauvelin ja emäntänsä yhteisiä kalaherkkuja ovat säilötyt särjet ja paistetut muikut. Noin kerran viikossa pyritään popsimaan jompaakumpaa sorttia. Pikkukaloissa on runsaasti terveellisiä ravintoaineita: hyviä rasvahappoja, proteiinia, kalsiumia, kaliumia ja D-vitamiinia ja vähemmän ympäristöjäämiä kuin isoissa, joten ei kannata viskata takaisin veteen,
mikäli näitä uiskentelisi onkeen tai katiskaan. 🙂 

Syvään veteen Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.   (Luuk. 5: 1-11)

Minne kalat kadonneet? – Kalastus on varmaan kesämökkeilijöiden yleisimpiä  harrastuksia. Toisille se on kuitenkin ammatti. Jokunen viikko sitten juttelimme erään entisen kalastajan kanssa, joka on mökkipaikkamme kanta-asukas, saaressa varttunut, koko ikänsä kulkenut vesillä ja vetten päällä (talvisin siis 🙂 ).
Hän kertoi että ajan mittaan piti lähteä yhä pidemmälle kalaan. Kerran hön oli joutunut Venäjän aluevesille ja vangituksi. Lopulta hänen oli vain todettava, että kalaa oli niin vähän, että elannon hankkiminen kävi liian vaikeaksi. Täytyi vaihtaa ammattia.

Ei ollut helppoa kalastajilla Jeesuksenkaan aikana. Simon Pietari huuhtoi tovereineen verkkojaan rannassa. Koko yön oli kalastettu, eikä saatu yhtään  kalaa. Mutta kun Jeesus astui veneeseen, kaikki muuttui. Heidän koko elämänsä muuttui.
Luukas ei kerro, mitä Jeesus opetti Simon Pietarin veneestä rannalla olevalle kansalle. Voi olla, että paljon opetuksesta meni Pietarilta ohi, kun hän oli harmissaan heikosta kalasaalista.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Soudettiin syvemmille vesille, ja kalaa tuli niin paljon että verkot repeilivät.
Silloin Simon Pietarikin repesi: hei, mitä tässä oikein on meneillään! Eihän Jeesus ole kalastaja, miten hän saattoi tietää, missä noin valtava kalaparvi oli? Tässä ei kyllä ole kyse mistään tavallisesta inhimillisestä tiedosta tai taidosta. Millä tätä voisi ymmärtää?  ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies”, hän parahti. 

Pietari tunnisti pyhyyden Simon Pietarin reaktiossa on vähän samaa kuin siinä, kun Jeesus alkoi pestä hänen jalkojaan viimeisellä aterialla: “Herra, sinäkö peset minun jalkani? Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” (Joh.13:8)
Pietari tunnisti Herransa pyhyyden, ja oli ihan mahdoton ajatus, että tämä pesisi hänen jalkansa.

(Tuollaisessa tilanteessa kyllä varmasti moni meistäkin olisi hämmentynyt, vaikkei ehkä olisi tohtinut ruveta Herraa kieltämään kuten tulisieluinen Pietari.)

Hämmennys ja pelkoSimon Pietarin ja hänen tovereidensa reaktiot olivat oikeastaan ihan ymmärrettäviä. Ei yhtään kalaa koko yönä, ja sitten, kun Herra käskee soutaa tiettyyn paikkaan ja heittää verkot siinä, tulee niin iso saalis, ettei sitä jakseta nostaa ylös.

Kuinka moni meistä onkaan hämmentynyt, ehkä pelästynytkin, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä ei ole järjellä selitettävissä.
Miten me käsittelemme sellaista tapahtumaa tai kokemusta? Sivuutammeko vain tai painammeko jonnekin syvälle sisällemme, ‘mappiin Ö’?

Toisaalta sellainen järjelle käsittämätön voi herättää kiinnostuksen ja halun selvittää asioita itselleen. – Selvittää käsittämätöntä… hmmm…?
Itse olen ‘aina’ (= nuoresta pitäen) ollut jostain syystä kiinnostunut asioista, joita ei voi järjellä selittää.

Tarve löytää vastauksia Silloin kun Itselläni oli hillitön etsinnän tarve, en juurikaan kyseenalaistanut asioita. Kaikki mitä aloin tutkia, tuntui kiinnostavalta, ja sukelsin niihin luottavaisen sinisilmäisesti. 
Tosin välillä tuli eteen oppeja, jotka halusi kiertää kaukaa. Niissä oli jotain, mikä ei tuntunut hyvältä. – Etenin näissä asioissa siis ihan mututuntumalla.

Vasta jälkeenpäin minulle selvisi, millaisille asioille olin asettunut alttiiksi ja miten minun olisi voinut käydä. Jätettyäni nk. uushenkiset jutut minulle nim. selvisi, millaisia vaaroja piilee menetelmissä, joissa avaudutaan nk. korkeammille tasoille.

Millaista kalastusta? Jeesus sanoi tekevänsä opetuslapsistaan ihmisten kalastajia. Sellaisia, jotka vetävät ihmisiä Jumalan puoleen, läheisyyteen ja yhteyteen. Ikävä kyllä on myös muunlaisia ihmisten ’kalastajia’, jotka vetävät ihan toiseen suuntaan.

Tämä alkoi valjeta minulle, kun useampi ihminen alkoi kertoa omista neg. kokemuksistaan. Monet olivat kokeneet, että heidän elämäänsä oli tullut kiusaavalla ja piinaavalla tavalla vaikuttavia tekijöitä. (Raamatusta löytää niille monia nimityksiä, yleisellä tasolla esim. hankivallat.). Nämä tekijät olivat tunkeutuneet heidän elämäänsä sen seurauksena, että he olivat avautuneet tavalla tai toisella tuonpuoleisen maailman ilmiöille tai sen vaikutukselle. (Koska nämä asiat voivat jostakusta tuntua pelottavilta, koetan käyttää tässä mahd. neutraalia sanastoa.)
Monet tällaista kokeneet ovat kääntyneet Vapahtajan puoleen apua saadakseen. Useat ovat saaneet avun, mutta olen kuullut myös sellaisista, jotka yhä sitä odottavat.

Vaarallisilla vesillä?Kuultuani ihmisten kokemuksista minulle selvisi, millaisia riskejä piilee esim. sellaisissa hengellisissä harjoituksissa, joissa pyritään saavuttamaan eräänlainen sisäisesti tyhjä tila. Tai meditaatioissa tai hoidoissa, joissa avaudutaan toisille tasoille, korkeammille energioille tai voimille. 
Mietin, että minäkin olen ollut tuollaisessa täysillä mukana, täysin tietämättömänä niihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista. Kiitollisena ajattelen sitä, että selvisin ilman ikäviä seurauksia. Hyvää onneako vain vai varjelusta? Ajattelen että varjelusta.

Syviin vesiin Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa varoitetaan tällaisesta. 
No, nyt kyllä ajatukseni ajautuivat aika syviin vesiin ja kauas tämänkertaisesta evankeliumitekstistä. Joka tapauksessa joskus tulee mieleen, miten näistä asioista vaietaan melko totaalisesti. Niistä ei haluta puhua, tai todetaan, että eihän tällaisia tapahdu enää meidän aikanamme, ainakaan meidän sivistysvaltiossamme. Ei tiedetä, miten tällaisiin ilmiöihin pitäisi suhtautua, tai sitten niitä pyritään ymmärtämään, käsittelemään ja selittämään psykologian kautta.

Aukkoja näkymättömään maailmaan Kevään ja kesän aikana mediassa on kerrottu tutkimuksesta, joka käsittelee kansallistaitelijoidemme kiinnostusta spiritualismia kohtaan.
Joitakin viikkoja sitten uutiskirjoituksessa todettiin, kuinka 1800-luvun loppupuolella koettiin, että elämän suuriin kysymyksiin oli vaikea saada eksakteja vastauksia, ja ’niinpä näkyvän ja näkymättömän maailman seitinohueen pintaan alkoi syntyä uudenlaisia aukkoja, joihin kurkisteltiin uteliaasti ja innostuneesti’.

Uutisessa käsiteltiin Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin suhdetta esoteeriseen henkisyyteen ja okkultismiin. Kerrottiin mm. Gallen-Kallelan osallistuneen spiritistiseen istuntoon, jossa otettiin yhteyttä vainajahenkiin.

Tavattuani henkilöitä, jotka olivat joutuneet vaikeuksiin avauduttuaan tavalla tai toisella – suoraan tai välillisesti – henkimaailman vaikutuksille, ymmärrän hyvin, miksi Raamatussa kielletään ottamasta yhteyttä tietäjä- tai vainajahenkiin. Vaikka sitä saatetaan pitää harmittomana uteliaisuuden tyydyttämisenä, saattaa siitä olla seurauksena jotain ikävää. Henget kun voivat olla muutakin kuin hyväntahtoisia ja ‘uudenlaisten aukkojen’ avaamisesta voi koitua monenlaista harmia.  

Toinen puoli Ajattelen, että silloin kun mediassa kerrotaan kiinnostuksesta tuonpuoleisen maailman asioita ja ilmiöitä kohtaan, olisi hyvä tuoda esiin myös se, millaisia seuraamuksia ko. kiinnostus tai harrastus voi tuoda tullessaan.

Kristus keskuksessa – Vaikka esoteerisuus, okkultismi tai parapsykologia eivät ole tämän vuosituhannen trenditermejä, mystiikka on. Mystiikka on eräänlainen kestotermi hengellisistä asioista kiinnostuneiden parissa.
Merkittävä ero on siinä, onko kyse kristillisestä tai jostain muusta mystiikasta. Kristillisessä mystiikassa Kristus on kaiken keskipiste.

Ihmeellinen Kalastajamme Kristus haluaa, että tulemme yhteyteen Jumalan kanssa. Hän on koko tämän maailmamme Kalastaja, joka vetää meitä lähempään yhteyteen kanssaan. Hän haluaa suojella meitä tarttumasta vääränlaisiin koukkuihin. Ja jos niin on käynyt, Hän haluaa päästää meidät irti niistä.
Kristus haluaa, että löydämme yhtä läheisen suhteen Isän kuin hänellä oli ja on.
Ja että löydettyämme, kerromme myös muille Hänestä ja Hänen Rakkaudestaan ja siitä, kuinka Hän kaipaa olla yhteydessä kanssamme.

Näin jälkeenpäin mietin, kuinka aikoinaan luin mm. R. Steinerin kirjaa ’Kuinka saavutetaan tietoja korkeammista maailmoista’ ja myöhemmin etsin opastusta enkeleiltä. En silloin tiennyt, että kolmiyhteinen Jumala itse haluaa olla Oppaamme ja Opettajamme. Että Hän ei halua meille mitään alempaa tietolähdettä, vaan haluaa itse olla tiedonlähteemme.
Hän haluaa varjella meitä kaikelta sellaiselta, joka on meille itsellemme vahingollista.  

Yhteys Jumalaan – Raamattu kuvaa lukemattomissa kohdissa sitä, miten paljon Jumala rakastaa meitä luotujaan ja kaipaa yhteyttä meihin. Eikö ole ihmeellistä, että Jumala haluaa olla yhteydessä meidän pienten ihmisten kanssa, haluaa yhä läheisempään yhteyteen kanssamme? Niin että lopulta voisimme olla täysin yhtä – Hän meissä, me Hänessä.  

Jumalan Rakkaudesta – Erään Kristuksen rohkeasti ja rohkaisevasti töitä tehneen kalastajan (alunperin teologin, sittemmin teltantekijänä elantonsa ansainneen) sanoin huokaan:
“Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8:38-39)

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, 1. Moos. 12: 1-4 ja Room. 1: 1-7.

Armoa!

Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”   (Luuk. 6: 36-42)

Ole valmis – sanat isoveljeni partiovyön soljessa mietityttivät minua lapsena. Mihin piti olla valmis? Kysyin sitä varmaan veljeltäni, mutten kyllä muista, mitä hän vastasi. Joka tapauksessa tuo valmiina olo tuntui jotenkin hienolta ja tärkeältä.

Valmis armahtamaan…? – Jeesuksen kehotus on olla valmiina armahtamaan. Silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Mutta entä jos ei olekaan valmis? Jos armahtamisenkyky on hukassa, keskeneräinen, tai ihan vasta alkutekijöissä…?
Jeesus ei anna mielikuvaharjoitteita tai muita selftraining -ohjeita. Mestari-trainerin ohjeet ovat sellaisia, että niissä opitaan käytännön kautta.    
’Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita’, ’Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi’, ’Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan’, ’Antakaa, niin teille annetaan’.

Helppoako? – Kyllähän tuo teoriassa kuulostaa yksinkertaiselta. Kun joku on tehnyt jotain väärää (olkoon tilanne sitten akuutti tai jokin vanhempi asia), minun asiani ei ole ryhtyä syyttäjäksi tai tuomariksi. Minun ei tule sitoa ketään katkeruuden tai anteeksiantamattomuuden köysillä, vaan anteeksi antamalla päästää toinen osapuoli vapaaksi. Samalla vapaudun itsekin niistä tunteista ja ajatuksista, jotka ovat pitäneet minua otteessaan.
Niin kauan kuin haudon mielessäsi syyttäviä ajatuksia, olen itse ajatusteni vanki.   

Hmmm…kyllähän noiden asioiden kanssa on ollut aina välillä vääntöä! On se vaan kumma, että vaikka kuinka kuvittelisi jo antaneensa anteeksi, niin sitten retriitin hiljaisuudessa nouseekin taas jokin neg. tunne tai muisto pintaan ja hämmästyn: mitä ihmettä, enkö vielä ollutkaan täysin päästänyt irti noista vanhoista asioista? Oi hyvä Jumala, auttaisitko taas kerran minua vapauttamaan ja vapautumaan? 

Joitakin vuosia sitten hengellisenä ohjaajanani oli unkarilaissyntyinen Franz Jalics. Osallistuin 7 v:n ajan hänen retriitteihinsä. Sain häneltä hengellistä ohjausta myös retriittien väleissä; hän antoi sähköpostiosoitteensa sanoen, että voisin meilata hänelle aina kun minulla on jotain hengelliseen kasvuuni liittyvää. Olin tästä kovin kiitollinen, sillä hän näki aina niin kirkkaasti, missä olin menossa ja osasi muutamilla lauseilla ohjata eteenpäin.

Sielullisen tason juttujani (tunne- ja ajatusmallit) sen sijaan käsiteltiin retriiteissä. Yksi vahvimmista kokemuksista oli anteeksiantaminen eräälle henkilölle, jolle olin kuvitellut jo antaneeni anteeksi koko sydämestäni.
Franz kertoi, kuinka hän vuosia aiemmin oli vapautunut annettuaan anteeksi.  

Jeesuksen esimerkkiFranz oli asunut Buenos Airesissa v:sta 1957.  Kun köyhien tilanne muuttui yhä vaikeammaksi, Franz ja kollegansa Orlando Yorioky pyysivät arkkipiispalta sekä jesuiittojen aluejohtajalta (Jorge Mario Bergogliolta) lupaa muuttaa slummialueelle v. 1974. Nämä myönsivät heille luvan.

Franz ja Orlando halusivat tuoda evankeliumin sanomaa slummeihin ja olla sillanrakentajina; osoittaa omalla esimerkillään, että asioita voi ajaa eteenpäin rauhanomaisesti ja rakentavasti.  
Asuttuaan pari vuotta köyhien parissa käyden sieltä käsin opettamassa Buenos Airesin yliopistossa, Argentiinassa tapahtui vallankaappaus. Armeija syöksi presidentin vallasta ja maa joutui junttahallinnon mielivallan alle.

Vankeus – Franz ja Orlando vangittiin: heitä syytettiin hallinnonvastaiseen kapinaan yllyttämisestä asuessaan köyhien keskuudessa. Tämä oli aivan päinvastaista sille, mihin he olivat pyrkineet, ja kuulusteluissa heidät todettiinkin syyttömiksi.
Kuitenkin heitä pidettiin vangittuina 5 kk:n ajan silmät ja kädet sidottuina huoneessa, jossa oli pelkästään kylmä betonilattia. Tuolla paljaalla, kovalla lattialla he myös nukkuivat.    

Lauantait olivat telotuspäiviä. Joka la:na kuullessaan sotilaiden lähestyvät askeleet he miettivät, oliko nyt heidän vuoronsa.

Katkeruus – Vapauduttuaan Franzin ei annettu jäädä Argentiinaan, vaan hän joutui palaamaan Eurooppaan. Hänellä oli mukanaan paksu dokumenttinippu, jonka avulla hän pystyisi osoittamaan syyttömyytensä ja sen, kuinka heitä oli aiheettomasti pidetty vankeina 5 kk:n ajan noissa epäinhimillisissä olosuhteissa. Franzin vakaa aikomus oli tuoda asia käsittelyyn.   

Franz kantoi kaunaa Jorge Mario Bergogliota vastaan, koska tämä ei ollut auttanut häntä ja hänen toveriaan vapaiksi. Ja – kuten minulle myöhemmin selvisi – ehkä ennen kaikkea siitä, että hänet oli erotettu Societas Jesu -sääntökunnasta.
En tiennyt erottamisesta tutustuessani Franziin, mutta erään retriitin (josta Franz joutui kesken kaiken lähtemään tapaamaan entistä lähiesimiestään Jorge Mario Bergogliota, joka oli samana vuonna valittu paaviksi) jälkeen huomasin, että Franzin minulle lähettämissä meilissä oli @jesuiten.org –pääte aikaisemman @web.de:n sijasta. Paavi oli siis ottanut hänet takaisin sääntökuntaan, päättelin.

Mielenmuutos – Franzin aikomuksessa tuoda julki dokumentit, jotka osoittivat Jorge Mario Bergoglion epäoikeudenmukaisen toiminnan häntä kohtaan Argentiinassa, oli vaikuttimena vahva katkeruus.
Franz kuitenkin muutti mielensä. Oli sykähdyttävää nähdä, kuinka hänen muutoinkin säteilevä olemuksensa muuttui yhä säteilevämmäksi hänen kertoessaan, kuinka sillä hetkellä, kun hän päätti luopua dokumenttien julkituomisesta (joka olisi tiennyt, että Jorge Mario Bergoglio, joka tuolloin oli arkkipiispa, olisi joutunut huonoon valoon), hän tunsi valtavan taakan putoavan harteiltaan. Hän vapautui häntä piinanneista ajatuksista ja katkeruudesta – hän oli vapaa!

Francescojen vapautuminen – Franz hävitti dokumentiteikä enää palannut niihin mielessään. Paitsi sitten, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu kardinaaliksi ja etsi Franzin käsiinsä puhuakseen asiasta.
Ja vielä uudestaan, kun Jorge Mario Bergoglio oli valittu paaviksi ja lehdistö nosti esiin tämän hämärän kohdan Argentiinan toimintakaudelta. Franzille sateli joka puolelta kyselyjä: mitä hänellä oli sanottavaa uudesta paavista liittyen Argentiinan tapahtumiin. Franz ei kuitenkaan kokenut tarvetta sanoa mitään negatiivista paavista ja tämän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, vaan toivotti siunausta paavi Franciscukselle uudessa virassaan. Kummatkin Francescot olivat nyt vapautettuja. (Franzia kutsuttiin Argentiinassa Francescoksi.)

En muista, miksi Franz otti tämän asian puheeksi kahdenkeskisessä keskustelutuokiossamme. Minulla oli varmaan noussut taas esiin joku anteeksiantamisjuttu 10-päiväisen hiljaisuuden retriitin aikana. Tai sitten Franz halusi perustella sitä, miksi joutui lähtemään kesken meneillään olevan retriitin: paavi Franciscus halusi tavata Franzin ja hänen piti lähteä Roomaan 3 pv ennen retriitin loppua.   

Maine puhdistui – Retriitistä palatessani otin poikkeuksellisesti lennolla tarjotut saksalaislehdet luettavakseni. Niissä kerrottiin,  kuinka Franz ja Franciscus olivat tavanneet ja olivat nyt sovinnossa Argentiinan tapahtumien suhteen.
Franciscuksen piti ymmärrettävästi puhdistaa maineensa menneiden tapahtumien suhteen. Mutta samalla myös Franzin maine puhdistui, ei vain oman sääntökuntansa vaan koko maailman silmissä – ilman että hänen tarvitsi itse tehdä mitään sen eteen (paitsi lähteä tapaamaan paavia kesken retriitin).

Hyvitys – Näin Franz sai eräänlaisen hyvityksen vankeudessa kärsimiinsä fyysisiin ja henkisiin tuskiin sekä kokemiinsa vääriin syytöksiin. Ei vain jossain oikeusistuntosalissa, vaan koko maailman edessä.

Kun mietin Franzin vankeusajan kärsimyksiä sekä sitä, kuinka hänet oli erotettu syyttömänä yhteisöstä, johon hän oli liittynyt jo nuorena antaen näin elämänsä täysin Jumalan käyttöön ja palvellakseen Häntä tuon yhteisön kautta, omat anteeksiantoaiheeni tuntuvat aika pikkuisilta.
Ainakin itselleni tekee hyvää aina välillä saada toisenlaista perspektiiviä omiin kiemuroihin.  

Tulethan Jumala apuun aina kun putoamme kuoppaan emmekä näe ulospääsyä? Kun haluamme putsata roskan toisen silmästä huomaamatta, mikä omia silmiä hiertää.   
Auta meitä vapautumaan kaunaisesta syyttelystä, auta vapauttamaan toisemme ja itsemme. Meidän ei tarvitse eikä pidä hyväksyä vääriä tekoja, mutta auta meitä näkemään tekijä (itsemmekin) Sinun silmin. Rakkauden silmin. Armollisin silmin. Anteeksiantavin silmin. 🙂

Muut tekstit: Ps. 13: 2-6, Joona 3: 1-5, 10, 4: 1-11, Sak. 8: 16-17 ja Room. 14: 7-12.

Iloitkaa

1.7.2019. Halusin aikoinaan istuttaa pihan pohjoispuolella olleelle kaistaleelle kukkaniityn, koska se tuntui mielenkiintoisemmalta kuin nurmikko. Kylvin siihen niittykukkien siemeniä,  jotkut lähtivät kasvuun. Vahvimmat tietty valtaavat alaa.
Juhannuksen aikoihin niitty alkaa kasvaa viidakoksi: maitohorsma, vuohenputki, ukonkello ja raunioyrtti venähtävät yli 1,5 m:n korkuisiksi kurotellessaan valoa kohti. Pallon lentäessä viidakkoon on lapsilla ja  hauvalla tekemistä sen löytämisessä. 🙂
Viidakon laidalla kukkiva pioni on oikeastaan aika liikuttava tapaus. Joka vuosi se kasvattaa suuria kukkiaan, villeistä vierustovereistaan ja varjoisasta kasvupaikastaan huolimatta.

 Taisi jäädä kesäkuun Taizé-kalenterirukous väliin, joten laitan sen tähän:

Pyhä Henki, sisäinen valo,
emme halua
koskaan valita pimeyttä,
vaan aina toivottaa tervetulleeksi
säteilyn, joka tulee Sinusta

Veli Roger

Iloitkaa kanssani! – Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”  (Luuk. 15: 1-10)

Oletko koskaan kadottanut jotain sinulle tärkeää ja sitten löytänyt sen? Muistatko tunteen, kun vihdoin kadottamasi löytyi?
Kotona minulta on usein puhelin kadoksissa. Tiedän kuitenkin sen ennemmin tai myöhemmin löytyvän. Joskus on tosin pitänyt pyytää ystävää tai naapuria soittamaan puhelimeeni, ja pirinän avulla se on löytynyt, esim. vaatehyllyltä tai jostain muusta ‘ihan loogisesta’ paikasta (= ai niin, nyt muistankin: lopetettuani puhelun hain vaatekaapista puseron, totta kai piti laskea puhelin johonkin…).

Ulkona voi olla vaikeampaa löytää etsimäänsä. Kerran talvella puhelimeni oli pudonnut jonnekin pihalla ollessani, mutta koska oli jo pimeää ja lumihanki pehmeää, en löytänyt sitä taskulampunkaan avulla. Poikani tuli käymään ja kerroin hänelle kadottaneeni puhelimen.
Poikani soitti puhelimeeni. Soittoääntä ei kuulunut, mutta kauempana lumihangen lävitse  näkyi heikko valonhohde: jee, löytyi, ja ainakin jotain eloa siinä siis vielä on. Oi kuinka ilahduin sen löytymisestä. Tuo älytön puhelimeni toimi vielä monta vuotta moitteettomasti sen jälkeen.

Löytäjän ilo – Jeesuksen vertauksissa paimen löytää kadonneen lampaansa, nainen hopearahansa. Kummankin löytäjän ilo oli suuri.
Publikaanit ja muut syntisinä pidetyt olivat hekin löytäneet jotain itselleen arvokasta: Mestarin, joka opetti heille asioita, joilla oli käänteentekevä merkitys heidän elämälleen. Mestarin, joka suhtautumisellaan osoitti, kuinka he olivat lähempänä hänen sydäntään kuin parempina ihmisinä itseään pitävät arvostelijat.

Enkelitkin iloitsevat – Ihana on minusta tuo kohta, että Jumalan enkelit iloitsevat jokaisesta, joka tiedostaa, millä tavoin on toiminut väärin ja muuttaa suuntaa. Synti ymmärretään usein teoiksi, mutta Jeesus osoittaa, että kyse on yhtä lailla asenteista. Itsetyytyväisenä ja omahyväisenä voi kuvitella itsestään vaikka kuinka hyvää ja hurskasta. Heiveröisen itsetunnon omaava on taas taipuvainen pitämään itseään huonona ja kelpaamattomana.
T
aivasperspektiivistä asiat nähdään kuitenkin toisin.

Mielenmuutos – Enkelit iloitsevat yhdessä Jumalan kanssa aina kun joku kadonnut löytyy ja tekee parannuksen. Mutta mitä nuo yleisluotoiset määritelmät ‘kadonneen löytyminen’ ja ‘parannuksen teko’ itse asiassa merkitsevät?
Muistan aina, miten riemullinen löytö minulle oli, kun kreik.-engl. Raamatusta kerran katsoin,  millä ilmauksella tehdä parannus on kuvattu kreikankiel. alkutekstissä. Parannuksenteko ilmaistaan sanalla metanoèo (engl. käännöksessä = changing mind)..

Sydämen muutos – Parannuksen teon lisäksi metanoèo‘n muita merkityksiä ovat:
harjoittaa mieltä, ajatella, ymmärtää, katua ja muuttaa mieltään. Teol. merkityksessä sanaan liittyy katumusta ja surua, josta seuraa todellinen sydämen muutos ja kääntyminen Jumalan puoleen.

Jumalan työ ja oma valinta – Joskus kuulee sanottavan, että Jumala aikaansaa sen, että meissä tapahtuu muutos(ta). Näin onkin varmasti, koska Jumala vaikuttaa kaikessa ja kaikkialla, siis myös meissä.
Eräs hengellisenä opena toimiva henkilö sanoi  kerran, ettei hänen itse tarvitse tehdä mitään neg. asenteensa suhteen, sillä hän on antanut asian Jumalan hoidettavaksi, se on nyt Hänen hoidossaan.
Itse ajattelen, että muutokseen vaikuttaa myös se, missä määrin me itse tahdomme muuttua ja se, osallistummeko omalta osaltamme muutosprosessiin. Onhan siinä eroa, jos vain passiivisena odottaa, että Jumala tekee kaiken työn kuin että ollaan itse siinä mukana, myötävaikuttamassa muutokseen.

Oivallus – Usein muutos lähtee liikkeelle oivalluksesta: hei, tässä tai tuossa asiassa minun olisi hyvä muuttaa asennettani/suhtautumistani/toimintatapaani. Oivallus voi johtaa nopeaankin muutokseen.
(Jeesuksen opetukset ja vertaukset ovat varsinaisia oivalluspaketteja: täynnä materiaalia, josta voi löytää aina vain uusia oivalluksia, sen mukaan, miten ne kulloinkin puhuttelevat itseä ja minkälainen elämänvaihe on parhaillaan menossa.)
Kun oivaltamiseen yhtyy vielä tahto ja päätös muuttua, niin avot!
Aika yhteen nivoutuneita oikeastaan ovat nuo kaikki: oivallus, tahto, päätös ja toiminta; vahvistavat toisiaan puolin ja toisin.

Kohti parempaa – Avoin mieli taipuu mielellään parempaan suuntaan, ja kun mieli on kääntynyt kohti parempaa, teot seuraavat perässä. Ja paremmat teot saavat puolestaan myös aikaan mielenmuutosta. 🙂

Suurin oivallus itselleni uskontielle lähtiessäni oli se, että minun ei tarvitse koettaa muuttaa itseäni paremmaksi kelvatakseni Jumalalle. Hän näkee heikot ja vahvat puoleni, auttaa minua edellisissä ja rohkaisee jälkimmäisissä. 🙂 

Jumala, antaisitko muutokselle avoin mielen ja tahdon muuttua. Auta tekemään parannus niistä asenteista ja taipumuksista, jotka eivät edistä Sinun valtakuntasi ilmentymistä, vaan ovat sille esteenä. Auta meitä tunnistamaan niitä itsessämme ja myöntämään ne itsellemme.
Auta meitä tunnistamaan, missä asioissa tarvitsemme mielenmuutosta ja lähtemään kanssasi yhteisprojektiin. 
Kiitos että olet kanssamme ja että tahtosi on auttaa meitä. Yksin emme selviä.
Kiitos, että Henkesi saa meissä aikaan muutosta. Auta meitä osallistumaan muutostyöhösi, joka päivä. 🙂

Yllättävä uutinen – Viime viikolla uutisissa oli juttu siitä, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä videoiden katsominen tuottaa: jos katsoo päivittäin 1t:n ajan videoita joltain älylaitteelta, saattaa tuottaa alle 3 kk:ssa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin jos lentäisi Hgistä Tukholmaan. Johan nyt jotakin!
(Laskelma perustuu ClimateCare -yhtiön julkaisemaan arvioon, jonka mukaan videoita sisältävän nettisivun katselu tuottaa noin 0,2 gr. hiilidioksidipäästöjä joka sekunti. Tämä tarkoittaa 720 gr/t. Finnairin päästölaskurin mukaan suora lento Hgistä Tukholmaan tuottaa hiilidioksidipäästöjä 61 kg/hlö. Saman verran päästöjä syntyy jos katsoo älylaitteella videoita 85 t. eli 3,5 vrk.)
Jospa nyt tekisin sellaisen nanoekoteon, että vaikka lauluvideot kestävätkin yleensä vain n. 5 min., laittaisin tästä lähin blogiin videolinkkejä vain silloin tällöin… 😉 

Ensi pyhän muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Jes. 57: 15-19 (20-21) ja 1. Piet. 5: 5-11. 

Ihania kesäpäiviä!