Elämän leipä

19.3.2023.  Kirkkovuosikalenteri kuvaa tätä sunnuntaita eräänlaisena levähdyspaikkana, virvoittavana keitaana paastonajan erämaavaelluksella.
Tätä pyhää nimitetään myös leipäsunnuntaiksi, koska sen tekstit kertovat, kuinka Jeesus ruokki valtavan joukon muutamalla leivällä ja kalalla. Ja siitä, kuinka me tarvitsemme myös hengellistä ravintoa.
‘Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Ps. 84:6–10, 13

Tuon pyhiinvaeltajan laulun jakeita lukiessa tulee mieleeni elävästi lukuisat erämaaretket  hauvelini kanssa. Vaeltelemme usein tuntikausia tuntematta lainkaan väsymystä. Päin vastoin, tuntuu kuin voimamme vain kasvaisivat, Sielu ja koko olemus virkistyy ja tulee ravituksi. (Toki mukana on eväätkin, evästauko kuuluu aina retkiimme.)
Parasta kummankin mielestä on aina ne hetket, kun saavumme veden äärelle. Meri, järvi, lampi tai joki, kaikki käy. Vettä nähdessään hauveli suuntaa välittömästi tassunsa rantaan. Suoraan luonnosta saatu vesi maistuu sen mielestä niin paljon paremmalta kuin hanasta tullut,
Sitten istahdamme ja nautimme olostamme.
Helteellä pulahdus raikkaaseen veteen kirkastaa olon ja ajatukset.

Luonnon hiljaisuudessa ja rauhassa mieli ja koko olemus virittyy kiitollisuuden tunteeseen.  Luonnon monivivahteinen kauneus saa haltioitumaan yhä uudestaan, aina vaan. Kerron siitä Jumalalle. Ikään kuin Hän ei sitä tietäisi! Mutta tuntuu kuitenkin hyvältä sanoa se Hänelle, yhä uudestaan. Ja kiittää siitä, että saamme nauttia ihanasta, puhtaasta luonnosta.
Ja sitten, kun annan oman mieleni hiljentyä, Hän saattaa antaa minulle jonkun ajatuksen, joka tuntuu tärkeältä ja jonka haluan tallentaa mieleeni.
Hiljaisella erämaavaelluksella sielu lepää ja tulee ravituksi. 

Dietrich Bonhoeffer kirjoitti: “Es liegt im Stille sein eine wunderbare Macht der Klärung, der Reinigung, der Sammlung auf das Wesentliche.”
– eli jotakuinkin näin: “Hiljentymiseen (hiljaa olemiseen) kätkeytyy ihmeellinen kirkastava (selventävä) ja puhdistava voima, keskittyminen siihen, mikä on olennaista.” 

Aam. 8:11–12:
Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.  

Jospa nyt koittaisi sellainen aika? Että alkaisimme kaivata ja kuunnella Jumalan puhetta meille, tähän aikaan, tähän maailmantilanteeseen. Luemme päivittäin uutisista oman maamme ja muiden maiden tapahtumista. Mutta millaisina ne näyttäytyvät taivaallisesta perspektiivistä? 

Mikä on henkilökohtaisessa elämässämme todella tärkeää, juuri nyt? Minkä voisi jättää vähemmälle? Mikä syö voimia? Mikä ravitsee meitä?
Mihin meidän olisi hyvä keskittää huomiomme? Mikä on olennaista, juuri nyt, tai tämän paaston aikana? 

2. Moos. 16:11–19, 31, 35
Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
    Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
    Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.

Makean ystävänä ajatus siitä, että Jumala ruokki erämaassa vaeltavaa kansaansa hunajaleivältä maistuvalla mannalla, tuntuu armolliselta. – Mutta  jos pitäisi vuosikymmenet syödä pelkkää makeaa, niin kyllähän siinä tulisi suolaista ikävä.
Ymmärrän hyvin sen, että kansa aina välillä napisi Jumalalle tyytymättömyyttään ravinnon yksipuolisuuteen, niin hyvältä maistuvaa  ja ravitsevaa kuin se olikin.  

Nyt, ruokien hintojen kohotessa, moni kertoo syövänsä yksinkertaisemmin kuin ennen. Itsekin olen joutunut miettimään tarkemmin ruokaostoksiani. Ei ole ihan mukavaa, kun täytyy tinkiä periaatteistaan. Mutta nämäkin asiat asettuvat toisiin mittasuhteisiin, kun mietin niitä, joilla ei ole, mistä valita. Niitä, jotka näkevät nälkää sen vuoksi, että viljelykset eivät tuota satoa pitkän kuivuuskauden ja vedenpuutteen vuoksi. Tai niitä jotka elävät pakolaisleireillä tai sodan keskellä.

Rakas Jumala, katso kaikkien nälkää näkevien puoleen. Tuo apusi niin ruumiilliseen kuin hengelliseen nälkäämme. Auta meitä olemaan kiitollisia siitä kaikesta, mikä kuitenkin on hyvin.
Kiitos, että näet, mitä kipeimmin tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos kaikesta avustasi, ja kaikista, joita käytät tuomaan apua sitä eniten tarvitseville. 

1. Piet. 2:1–3:
Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”.

Voiko tuon suoremmin sanoa? Miten paljon kauniimpi ja parempi maailmamme olisikaan, jos ei olisi niin paljon pahuutta, epärehellisyyttä ja kateutta. Jos osattaisiin olla teeskentelemättä, ja tuoda itsestämme esiin parhaita puoliamme. Eikä puhuttaisi pahaa, vaan hyvää toisistamme.

Ystävän vinkistä katsoin Jeesuksen elämän vaiheista kertovan The Chosen – sarjan 8 jaksoa. Hienosti kuvattu, hyvät näyttelijäsuoritukset. Oli melkein kuin olisi sukeltanut 2000 v. ajassa taaksepäin noiden ihmisten – Kapernaumin asukkaiden, opetuslasten ja roomalaisten sotilaitten elämään ja kokemusmaailmaan. 

Sarja on rakennettu Raamatun kertomusten pohjalta ja se siteeraa sitä monin paikoin. Lisäksi on paljon kuvitteellisia keskusteluja, kohtaamisia ja tapahtumia, Niitä kuvataan mm. Marian, Pietarin ja tämän läheisten, Matteuksen ja Nikodemoksen kokemusten kautta. 

Etsiessäni netistä, voisiko sarjaa katsella ilmaiseksi (se kun on katsottavissa parhaillaan maksullisessa Netflixissä), löysin linkin: https://www.angel.com/watch/the-chosen
Samalla selvisi, että The Chosen -sarja käsittää monta kautta.
Parhaillaan esitettävän 3. kauden 1. osan alussa Jeesus puhuu koolla olevalle kuulijakunnalle (otteita vuorisaarnasta) kysyen mm: “Ettekö tiedä, että henki on arvokkaampi kuin ruoka, jota syötte?”).
Samalla vuorenrinteellä Jeesus ruokki valtavan määrän kuulijoitaan muutamalla leivällä ja kalalla. (Katsoin tuosta jaksosta tänään vain alun, joten en tiedä näytetäänkö siinä itse ruokkimisihmettä.)

Ajattelin, että tämä sarjahan pitäisi saada tekstitettyä suomeksi (puhekieli on siinä englanti).  Mutta jes, se olikin jo tehty: löytyi linkki, jossa kerrotaan, miten siihen saa suomenkielisen tekstityksen:  https://www.youtube.com/watch?v=TCkZNB8dpBg
Kun filmi on käynnissä, se pysäytetään ja klikataan yhtä näytön alareunassa olevaa merkkiä, ja valitaan, minkä kielinen teksti halutaan ( = tekniikan ihmelapsen – ironisesti sanottuna – selvitystä…!)  🙂 

Huom. Vaikka 1. kauden sarjan tapahtumat eivät etene pääsiäistapahtumiin, niissä on joitakin rajumpia kohtauksia, jotka voivat tuntua varsinkin lapsista, mutta ehkä myös herkemmistä aikuisista, ahdistavilta ja pelottavilta, 

Koskettavinta olivat mielestäni ehkä ne 3. jakson kohtaukset, joissa lapset löytävät Jeesuksen järven rannalta, ja Jeesus alkaa puhua lapsille. Alun ennakkoluulojen ja pelon haihduttua lapset esittivät Jeesukselle innoissaan kysymyksiä. Lapsilla oli vilpitön nälkä kuulla kaikkea sitä, mitä Jeesuksella oli heille sanottavanaan,
Kun yksi lapsista kysyy Jeesukselta, mikä on se syy. minkä takia hän on täällä, jeesus vastaa: “Usein aikuiset tarvitsevat lasten uskoa-“

Noiden lasten kaltaista innostusta ja vilpittömyyttä Pietari varmaan tarkoitti yllä olevassa kirjeessään. 
Kunpa me pystyisimme samaan. Voittamaan epäluulon ja pelon, ja hiljentyä kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa tänä päivänä puhua sydämiimme. 

Joh. 6:24–35:
Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
    He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
    He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
    He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Todellista taivasleipää – Mitä me odotamme Jumalalta? Odotammeko Hänen tekevän jotain erityistä hyväksemme? Tällainen nousee puheenaiheeksi useammassa kohdassa The Chosen –  1. kauden jaksoissa. On pettymystä: miksi Jumala ei vastaa, miksi Hän ei auta. On myös löytämistä: sisäisen rauhan, luottamuksen ja uskon löytämistä kaikenlaisten haasteiden keskellä ja niistä huolimatta.

Elämän Leipä – Kuultuaan Jeesus puhuvan Jumalan leivän tulevan taivaasta ja antavan maailmalle elämän, ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Anna meille aina sitä leipää.”

Elävää Vettä – Samoin kuin kaivolla Jeesuksen kohdannut nainen, jolle Jeesus sanoi; “Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”, vastasi Jeesukselle:  “Herra, anna minulle sitä vettä.” (Joh.4: 14)

Ylösnoussut Kristus, puhuisitko kaikille etsijöille, nälkäisille, janoisille, sanoja jotka vetävät  vastustamattomalla tavalla Lähteelle, Virvoittumaan ja uudistumaan Elävästä Vedestä ja Elämän Leivästä. Kiitos että ravitset niin monin tavoin kaikkia jotka etsivät Sinun läheisyyttäsi ja läsnäoloasi, Kiitos että olet kanssamme kaikissa elämäntilanteissamme. Tänäänkin.    

Ps. The Chosen – sarjassa Nikodemos pohtii sitä, miten vähän me oikeastaan tiedämme Jumalasta. Näihin mietteisiin haluan palata joskus myöhemmin,  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan kunnia vai ihmisen?

13.3.2023.  VT:n teksti Jeremian kirjasta kertoo, kuinka vaikea ihmisten oli uskoa profeetta Jeremian sanomaan. Evankeliumitekstissä Johannes puolestaan kirjoittaa, että vaikka ihmiset olivat nähneet Jeesuksen ihmeteot, heidän oli vaikea uskoa häneen. Ja ne jotka uskoivat, eivät uskaltaneet sitä ilmaista kunniansa ja asemansa menettämisen pelosta.  ‘Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.’

Paljonko meihin vaikuttaa huoli tai pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat? Arvelisin että enemmän kuin olisi tarpeen, Ja miten ne omat huolet ja pelot saavatkaan aivan toisenlaiset mittasuhteet, jos ne asettaa suurten maailmantapahtumien rinnalle. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.
  Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
  Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
  ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
  Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni.
  Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
  Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
Ps. 25:11–20

Myötätuntoa ja auttamisen tahtoa – sitä löytyy meidän kansasta. Se on niin arvokas asia. Ja se on näkynyt monin tavoin myös tämän runsaan vuoden ajan, jona  Ukraina on joutunut puolustamaan maansa itsenäisyyttä hyökkääjää vastaan.
Eräs konkreettinen osoitus tästä oli lauantainen Apua Ukrainan tukikonsertti 2:n keräykseen osallistumiset. Maaliskuussa 2023 vastaavan konsertin tuloksena saatiin kerättyä 7,5 miljoonaa euroa; lauantain konsertin tuotto ei yltänyt samaan, mutta huomattava summa saatiin silläkin kerättyä. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jer. 26:12–16:
Jeremia sanoi Juudan johtomiehille ja väkijoukolle: ”Herra itse on lähettänyt minut julistamaan kaiken sen, mitä olette kuulleet, tätä temppeliä ja kaupunkia vastaan. Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa. Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette. Muistakaa kuitenkin: jos tapatte minut, tapatte viattoman, ja silloin te syyllistytte murhaan, samoin koko kaupunki. Sillä Herra on todella lähettänyt minut julistamaan teille kaikki nämä sanat.”
    Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä.”

Jumalan lähettämä – Jeremia sai pappien, profeettojen ja kansan kiihdyksiin julistamalla parannuksen teon tarpeellisuutta.  Meidän temppelillemmekö ja meidän kaupungille voisi käydä huonosti? – Suutuspäissään he tahtoivat surmata jeremiaan.
Jokin (olikohan Pyhän Hengen voimavaikutusta) sai johtomiehet ja kansan kuitenkin tunnistamaan, että Jeremian sanat tulivat Jumalalta. Jeremia sai pitää henkensä, ja välittää kansalle Jumalan varoituksia, ohjeita ja opastusta vielä pitkään, kansan monenlaisissa vaiheissa ja vaikeuksissa.  

Ilm. 3:14–19:
”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
    Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
    Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”

Seurakuntaenkelit – Kun ylösnoussut Kristus ilmestyi apostoli Johannekselle tämän ollessa Patmoksen saarella vankina, Hän antoi Johannekselle tehtävän kirjoittaa kirjeet 7 seurakunnan enkelille.
Jäin miettimään tuota: Kristus ei pyytänyt Johannesta kirjoittamaan seurakuntien johtajille, vaan niiden enkeleille. Olen joitakin kertoja kuullut tai lukenut jostain, että jokaisella seurakunnalla olisi oma enkelinsä. Vähän samaan tapaan kai kuin meillä ihmisillä on omat suojelusenkelimme. Aika ihana ajatus minusta. Mutta – kuten suojelusenkelimmekään – seurakuntaenkeleiden vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.

Millainen vaikutus mahtoi kirjeiden vaikutus olla noiden 7 seurakunnan elämään ja toimintaan, joille Johannes lähetti kirjeet? Tapahtuiko muutosta toivottuun suuntaan?
Entä mitä jos Kristus haluaisi kirjoituttaa kehotuksia tämän ajan seurakuntien enkeleille?
Olisi siinä tehtävää kerrakseen, niin kirjoituttajalla kuin kirjoittajillakin, Kristukseen uskovia seurakuntia kun on miljoonia ympäri maailmaa.

Mutta kyllä olisi oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, mitä Kristus haluaisi eri seurakunnilleen tänä päivänä sanoa. Samoin kuin 2000 v. sitten, on nykyäänkin joka seurakunnalla omat haasteensa, heikkoutensa ja vahvuutensa.
Ajatella, mikä vaikutus sillä olisi, jos jokaisessa seurakunnassa toimittaisiin jatkuvasti ja pelkästään taivaallisen tahdon johdatuksessa, Kristuksen Hengen ohjaamana… – vau, olisi se aika hieno  juttu!

Joh. 12:37–43:
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
 – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
    Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
    Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Kristuksen kirkkaus – Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa apostoli Johannes. Ajattelen, että Johannes oli itsekin saanut nähdä Kristuksen kirkkauden, jo ennen Patmos-saarella saatuja ilmestyksiä. Koko Johanneksen evankeliumi, alusta lähtien, on mielestäni osoitus siitä. 

Ne hallitusmiehet, jotka uskoivat Jeesukseen, eivät välttämättä olleet nähneet tuota kirkkautta, mutta jokin muukin kuin ihmeteot saivat heidät uskomaan. He tunnistivat Jumalan läsnäolon ja vaikutuksen myös Jeesuksen puheessa, hänen opetuksissaan ja – kuten ajattelen – koko hänen olemuksessaan.
Mutta mahtoi olla vaikea ja ristiriitainen tilanne heille, kun eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan. Kyllä se varmaan heitä jollain tavoin kaiveli. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta päätettiin. 

Kunpa osaisimmekin aina toimia niin, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua sanomisiaan ja tekemisiään tai sanomatta tai tekemättä jättämisiään.
Kunpa voisimmekin elää ja toimia jatkuvasti taivaallisessa johdatuksessa. Silloin olisi tämä maailma aivan toisenlainen. Silloin olisi Taivaan todellisuus olisi läsnä, havaittavissa, melkeinpä kosketeltavissa.

Kristus, auta meitä kuulemaan Sinun johdatustasi, ohjaa meitä taivaallisella kädelläsi, hellästi ja rakastavasti, mutta määrätietoisesti – niin että ‘niin maan päällä kuin taivaassa’ voisi toteutua täällä, keskuudessamme, jokapäiväisessä elämässämme. 
Kiitos että olet kanssamme. Auta, rohkaise, opeta ja johdata meitä, niin yksilöinä, yhteisöinä kuin kansakuntina. Anna meille Sinun Rauhasi, sydämiimme ja tähän maailmaamme.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rukous ja usko

7.3.2023. Vanhoja muistiinpanovihkoja ym. läpikäydessäni löysin muutamia Kriittisen Korkeakoulun julkaisemia Katsaus -lehtiä. Olin aikoinaan hyllyttänyt ne lukeakseni ne ‘sitten joskus luppoajalla’. No, nyt oli luppoaikaa.
Eräässä numerossa (v:lta 1983) oli filosofi Kari E. Turusen 4-sivuinen artikkeli otsikolla Uskomus, usko, uskonto ja myytti. Alaotsikot jakavat artikkelin aiheet ihmisen tietoisuuden kehitykseen, uskomisen motiiveihin, yhteyden kaipuuseen ja myytin ymmärtämiseen.

Artikkelissa käsitellään ihmiskunnan tietoisuuden kehitystä muinaisesta kuvallisesta tavasta hahmottaa asioita ja kokonaisvaltaisesta yhteydestä kohti käsitteellistä ja samalla yksilöllisempää tietoisuutta ja ajattelua. Yhtenä tämän kehityksen seurauksena Turunen mainitsee yhteyden katkeamisen. Hän kirjoittaa:
‘Yhteys (kommuunio, käsittääkseni uskonnon alkuperäinen ajatus) oli kadotettu.’
Ja jatkaa: ‘Lopulta tuli etsivälle ja kaipaavalle mielelle todella tuskalliseksi kysymykseksi yhteyden palautuminen, mutta näytti siltä, ettei ollut enää muuta tietä kuin uskominen. Uskon ja tiedon suhde tuli ongelmaksi ja lopulta ne erkanivat kokonaan.’

Yhteydestä kirjoittaessaan Turunen ei artikkelissaan ei käsittele yhteyttä Jumalaan. Sen sijaan hän kuvaa ihmisen yhteyttä luonnon ja kaiken olevaisen kanssa. – Olisinkohan jäänyt miettimään, puuttuuko jutusta jotain olennaista, jos olisin lukenut tuon artikkelin silloin kun se kirjoitettiin? (Tuohon aikaan elämänfilosofiani, ajatteluni ja uskomukseni rakentuivat antroposofiselle perustalle. Antroposofisen hengentieteen teokset käsittelevät ennemminkin yhteyttä henkisiin ulottuvuuksiin ja korkeampiin hengen maailmoihin, eivät niinkään Jumalaan.) 

Uskonto kutistui uskoksi, kirjoittaa Turunen artikkelissaan. Väitettään hän perustelee sillä, mitä oli nähnyt eri herätysliikkeiden kokoontumisissa: voimakasta  (psykologista) vaikuttamista sekä vallankäyttöä. Oudolta tuntui minusta artikkelia lukiessa, että hän perusti käsityksensä noissa kokoontumisissa näkemäänsä. Ikään kuin ne olisivat ainoa paikka, jossa uskoa esiintyy.
Usko voi olla myös hiljaista, hyvin henkilökohtaista, sellaista, mitä toinen ei välttämättä havaitse.
Ajattelen, että uskonto (oppi ja sen harjoittaminen) parhaimmillaan voi olla tie, joka johtaa yhteyteen Luojamme kanssa. Ja että parhaimmillaan se johdattaa uskoon ja/tai synnyttää sen.  Sama koskee rukousta.

Nimitettäköön sitten uskonnoksi taikka uskoksi, käsitykseni mukaan ihmisen kaikkein syvin kaipaus (vaikkei sitä tiedostaisikaan)ja päämäärä on yhteys Jumalaan.
Yksi suorimmista ja ehkä yksinkertaisimmista teistä Jumalan yhteyteen on rukous.
Siinä, kuten uskossakaan, ei ole kyse kutistumisesta, vaan laajenemisesta. 🙂

*********************************

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Ps. 25:1–10

‘Osoita minulle tiesi’, pyytää tämän psalmin kirjoittaja, ‘opeta kulkemaan polkujasi.’
Ajattelen, että henkisesti ja hengellisesti tuo on yksi tärkeimpiä pyyntöjä, joita Jumalalle voi esittää.
Kunpa joka päivä osaisinkin, ja vielä muistaisinkin, kulkea Hänen polkujaan, niin ajatusteni, tunteideni kuin toimintani tasolla. Kunpa me kaikki osaisimme ja muistaisimme. Alkaisi maailmanmeno näyttää aivan toisenlaiselta. Alkaisi näkyä Hänen opettamansa rakkaus, toisten huomioiminen, välittäminen, tukeminen, rohkaisu ja innostaminen hyvään.
Alkaisi Hänen valtakuntansa manifestoitua täällä maan päällä.

2. Kun. 20:1–7:
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”
    Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.
    Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
    Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.

Viikunakakku – Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi tuossa 2. Kuninkaiden kirjan tekstissä siihen, että Jesaja pyysi hakemaan viikunakakun. Oliko Herra kehottanut tekemään näin? Tarvitsiko Hiskia uskonsa vahvistamiseen jotain konkreettista, jota laitettiin sairaan kohdan päälle?
Ajateltiinko viikunakakussa olevan jotain erityisen parantavia ominaisuuksia?

Ihmiskunta on kautta aikojen käyttänyt hyväkseen kasvien, hedelmien ja yrttien parantavia ominaisuuksia. Monissa maissa ja kulttuureissa niillä on edelleen tärkeä osa terveydenhoidossa. Naapurimaassamme Virossakin apteekeista löytyy yrttejä vähän joka vaivaan. Siellä on säilynyt vanha kansanperinne ja -viisaus.  

Viikuna on yksi vanhimmista tunnetuista hedelmistä, kotoisin Aasiasta. Viikunoiden sanotaan kasvaneen Edenin puutarhassa. Kuten hedelmät yleensäkin, ne sisältävät vitamiineja ja hivenaineita. Niissä on kalsiumia, magnesiumia. antioksidantteja ja kehoa puhdistavia happoyhdistelmiä. 

Jos viikunakakku laitettiinkin Hiskian sairaan kohdan päälle, se ei kuitenkaan yksinään olisi voinut hetkessä häntä parantaa. Kuvittelen, että vahvin tekijä Hiskian parantumisessa oli se, kun hän kuuli Jumalan lupauksen: “Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.”
Tai ehkä sittenkin kummatkin: Jumalan sana ja viikunakakku. Hiskia varmaan ajatteli, että juuri tuon kakun kautta Jumala hänet parantaa.

Jumala ilmoitti kuulleensa Hiskian epätoivoisen rukouksen. Hiskia ei ollut huutanut vetoomustaan tyhjille seinille. (Nyt vasta huomasin tuon, että Hiskia kääntyi seinää päin rukoilemaan.) Olikohan juutalaisilla yleensäkin tapana rukoilla seinää vasten? Olen ajatellut, että niin tehdään vain Itkumuurilla, Jerusalemin temppelin raunioilla. Vai tuliko tuosta Hiskian rukouksesta esikuva Itkumuurin äärellä rukoilemiselle? Tiedä häntä.

1. Kor. 10:12–13:
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Jumalaan voi luottaa, rohkaisi Paavali korinttilaisia, ja rohkaisisi varmaan meitäkin, jos eläisi meidän aikanamme. Kiusauksia ja koetuksia tulee elämässä eteen vähän väliä, eri muodoissa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa huomaa, että kyseessä on kiusaus, sitä vahvemmin sitä pystyy vastustamaan. Joskus kiusaus kun voi naamioitua niin, ettei ensin huomaa, mihin se voi johtaa.
Rohkaisevia ovat myös nuo Paavalin sanat, että kun koettelemukseen joudumme, Jumala valmistaa meille pääsyn siitä ja vahvistaa meitä, niin että selviämme.   

Mark. 9:17–29:
Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
    Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus, kiusausten voittaja

24.2.2023.  Näinä aikoina jokainen hyvää mieltä tuova uutinen on erityisen tervetullut! Sellainen oli yksi HS:n juttu jo otsikkonsa puolesta: ‘Pimeys väistyy juuri nyt hurjaa vauhtia – Grafiikat näyttävät kuinka talven selkä katkeaa’.
Valon määrä on lisääntynyt dramaattisesti sitten talven synkimpien päivien, todetaan jutussa.
Esim. Hgissä auringon nousu on aikaistunut viikossa 20 min.  🙂

Kunpa pimeys väistyisi myös niiltä alueilta, joissa taistelut jylisevät. Sinä näet, rakas Jumala,  missä tarvitaan aivan erityisesti Sinun siipiesi suojaa. Ole turvapaikka jokaiselle hädässä olevalle, pelkäävälle, kodittomalle ja palelevalle! Lähetä enkelisi varjelemaan pimeyden vallalta ja hyökkääjän tuhoavilta teoilta.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa HS:n mielipidekirjoituksessaan toivon merkityksestä,  totuudessa pysymisestä ja tulevaisuuden rakentamisesta. 
‘Rauha ei kasva kylvämällä vihaa ja maalaamalla mustavalkoisia viholliskuvia. Se viriää halusta kantaa vastuuta, rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä’, Tapio Luoma toteaa.

Linkki kirjoitukseen:  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009401866.html

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevassa psalmisti kirjoittaa tästä niin kauniisti Jumalan huolenpidosta:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  Ps. 91:1–4, 11–12

1. Moos. 4:3–10:
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”

Tämä Raamatun alkulehdiltä löytyvä kertomus  on minusta epäreilu, ja lisäksi se päättyy mitä murheellisemmalla tavalla. Kain katkeroituu, kun hänen tuomansa maan antimet eivät miellyttäneet Herraa. Sen sijaan Abel-veljen karitsat kelpasivat Herralle.
Kainin ehkä jo valmiiksi heikko itsetunto sai kolauksen. Hän vihastui niin vimmatusti, että tuhosi veljensä elämän surmaten tämän. Uh sentään.

On surullista, että vielä tänäkin päivänä löytyy kaineja, jotka käyvät viattomien kimppuun tuhoten ja surmaten…
Tapio Luoma kirjoittaa: ‘Luterilainen ihmiskäsitys tunnistaa ihmisluonnon pahuuden, mutta luottaa myös sen kykyyn sitoutua hyvään. Toivottoman pessimistinen ihmiskuva vain vahvistaisi pahan otetta.’
Hän jatkaa:
‘Pahuutta ei voi ulkoistaa, sitä on jokaisessa. Vihollisen demonisointi kuluttaa empatiakykyä, ruokkii kokonaisiin kansakuntiin kohdistuvaa vihaa ja laskee kynnystä kohdella vastustajia epäinhimillisesti. Siksi sitä tulee välttää viimeiseen saakka. Mitä piittaamattomampi hyökkääjä on ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista, sitä päättäväisemmin niitä on puolustettava.’

Jaak. 1:12–15:
Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Tapio Luoma kirjoitti, että pahuutta ei voi ulkoistaa. Sitä ei siis voi ulkoistaa myöskään Jumalan aiheuttamaksi. – Tuo, mitä apostoli Jaakob kirjoittaa ylläolevan kirjeensä osassa, on minusta niin tärkeää tiedostaa, Että olkoon kiusaus mitä lajia tahansa, se ei tule Jumalalta, 

Onneksi tuli Uusi Liitto ja Testamentti. UT:n kertomukset ja Jeesuksen opetukset kuvaavat Jumalan ihmisiä rakastavana ja oikeudenmukaisena. Hän tahtoo meille hyvää ja toivoo meidän tekevän hyviä valintoja, antamaan pahalle pakit ja kääntymään Valon puoleen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirill, Venäjän ortodoksikirkon patriarkka, hengellinen johtaja, koettaa vakuutella. niin omaa kansaansa kuin länsimaitakin, hyökkäyssodan oikeutuksesta. Ehkä Kirill on siinä käsityksessä, että nekin ihmiset, jotka eivät ole tietyn ideologian aivopesemiä, uskovat oman edun ajamiseksi ja poliittisen johdon miellyttämiseksi sepitettyjä juttujaan. Oi sentään.  

Kun kansakunnan sekä maallinen että hengellinen johtaja omaavat kummatkin vahvan taipumuksen ulkoistaa paha muihin kansoihin, seuraukset ovat juuri niin ikäviä kuin ne tällä hetkellä ovat…
Kiitollisia saamme olla, että saamme asua maassa, jossa on ‘tolkun ihmisiä’ niin maallisina kuin hengellisinä johtajina. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, auta meitä itse kutakin tunnistamaan omat heikkoutemme, taipumuksemme ja motiivimme. Auta meitä rakentamaan rauhaa ja sovintoa, kadehtimisen, syyttelemisen ja hyökkäämisen sijasta.  Auta meitä pysymään totuudessa. Auta meitä kääntämään selkämme pahalle ja pyrkimään hyvään.    

Matt. 16:21–23:
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Oi, tunnen niin syvää myötätuntoa Pietaria kohtaan aina kun luen tuon kohdan. Kukapa ei haluaisi varjella itselle rakasta ihmistä kovalta kohtalolta, kärsimykseltä ja väkivaltaiselta kuolemalta?! Onneksi Pietari oli paitsi spontaani, myös vahvaa tekoa: hän ei murtunut Jeesuksen rankasta moitteesta (tai ehkä hetkeksi kuitenkin, kuka tietää; sitä ei kerrota).

Ehkä Pietari lohduttautui muistellessaan, mitä vähän aiemmin oli tapahtunut:
Kun Jeesus oli kysynyt opetuslapsilta, kuka hän heidän mielestään on, Pietari oli vastannut:   “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Johon Jeesus vuorostaan oli todennut:
“Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.  Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Jeesus ei perunut aiempia sanojaan, totesi vain suorasukaisesti, että tällä kertaa meni kuule Pietari vastauksesi ihan pieleen. Jeesuksen jyrkkyys johtui varmaankin siitä, että kysymyksessä oli se tehtävä, jota hän oli tullut suorittamaan maan päälle. Se piti saada kirkkaaksi ja selkeäksi ennen kaikkea sille ‘kalliolle’, jolle Jeesus rakensi kirkkonsa – kalliolle, joka ei ollut ortodoksinen, luterilainen tai katolinen tai mikään muukaan ihmisten rakentama oppisuunta tai instituutio. Jeesukselle tärkeintä oli, että tuo kallio uskoi, että hän on Messias, elävän Jumalan poika. – Kunpa tuo, ja se, että Kristus nousi 3. päivänä kuolleista, riittäisi Kristuksen seuraajille – niin yksittäisille Kristuksen seuraajille kuin eri kirkkokunnillekin – niin ettei  tarvitsisi vääntää ja kääntää eri näkemyksistä ja yksityiskohdista ja kiistellä siitä, keillä on ne oikeat tulkinnat, käytänteet ja muodot.  

Tänään, Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä, soivat klo 12 rauhankellot kirkoissamme ympäri maata.

Valoa Ukrainaan -tilaisuus pidetään tänään sodan uhrien muistotilaisuus Senaatintorilla klo 16-20. Sen järjestävät Hgin kaupunki, Hgin srk-yhtymä ja Hgin yliopisto yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n kanssa. Tilaisuudessa on mukana myös Ukrainan suurlähetystö.
Ensimmäisinä kynttilän sytyttävät Sauli Niinistö, Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova, 7 ministeriämme sekä kaupungin pormestari, srk- yhtymän johtaja ja yliopiston rehtori.
Sen jälkeen kaikki paikalle saapuvat pääsevät sytyttämään kynttilän kirkon portaille.
Mukaan voi tuoda oman kynttilän, mutta kynttilöitä on varattu osallistujille veloituksetta myös järjestäjien toimesta 2 000 kappaletta.

Myös kodeissa voidaan sytyttää ikkunalle kynttilä Ukrainan itsenäisyydelle. 

Senaatintorilla tilaisuuden aikana on mahdollisuus tehdä lahjoitus Ukrainaan Kirkon Ulkomaanavun lipaskeräyksen kautta.

Alla olevalla videolla tuhannet virolaiset laulavat ukrainalaisen kansanlaulun.    

 

Jumalan rakkauden uhritie

18.2.2023. Koulujen talviloma alkoi maamme eteläisessä osassa, ja saman tien tuli lumipeite ja pikkupakkanen. Pääsevät lapset luisteluradoille ja hiihtämään. Jee. Laskiaiseenkin lumi tuli kuin tilauksesta, kuuluuhan laskiaisperinteisiin pulkkamäen lasku. Entisaikaan huudeltiin “pitkiä pellavia!” hyvän sadon toivossa, Ja syötiin hyvin ja tuhdisti, jotta jaksettaisiin paastonaika.
Nykyisin perinteestä muistuttaa hernekeitto ja laskiaispullat kermavaahtoineen.

Laskiaisperinteemme ovat tosi hillittyjä verrattuna esim. Keski- ja Etelä-Euroopan  iloiseen karnevaalimeininkiin naamiaisasuineen ja soittokulkueineen.
Mutta laskiaisessamme on jotain samaa kuin oli siinä, mitä kirkkovuodessa muistamme  Palmusunnuntaina: iloa ja riemua ennen vakavampiin ja syvällisempiin asioihin siirtymistä.

Laskiaisena iloitaan ja kerätään voimia paastoon, joka johdattaa henkilökohtaiseen elämän syvimpien asioiden tutkiskeluun, parhaimmillaan ehkä pohtimaan oman elämän tarkoitusta. Palmusunnuntaina Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta tervehdittiin iloiten, riemuhuutojen ja saattamana, vaatteita tielle Jeesuksen eteen levitellen. Pian asiat muuttuivat kuitenkin vakaviksi, ja Jeesuksen seuraajat odotuksineen joutuivat miettimään kaiken uusiksi.

Laskiaista seuraava paaston aika tarjoaa mahdollisuuden miettiä esim. sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, mitä elämässä on liikaa, mitä kannattaisi jättää vähemmälle. Tai mistä voisi luopua, Ja mitä sen seurauksena voisi syntyä – ymmärrystä, oivalluksia, muutosta sisimmässä, mielessä, asenteissa ja/tai ulkoisissa elämäntavoissa. 

Laskiaissunnuntain evankeliumi kertoo jotakin siitä, millaisin miettein Jeesus matkasi kohti  maallisen elämänsä päätepistettä. Hän tiesi edessä olevat tapahtumat ja niihin liittyvän tuskan ja kärsimyksen. Mutta myös tehtävänsä suuren merkityksen. Ja sen, että kuolema ei olisi lopullinen päätepiste, vaan että sitä seuraisi jotain aivan erityistä: taivaallinen Isä kirkastaisi hänet, niin kuin oli jo aiemmin tehnyt, Kirkastusvuorella. Mutta tällä kertaa aivan ainutlaatuisella tavalla.  

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.  Ps. 31:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.    Jer. 8:4–7

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.  1. Kor. 13 

Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.  Joh. 12:25–33

Mistä Jeesus sai voimaa kulkea ennalta määrättyä kohtaloaan kohti?
Hän ei etsinyt rohkeutta, voimaa ja lohdutusta mistään maallisesta. Hän kääntyi taivaallisen Isänsä puoleen. “Isä, pelasta minut tästä hetkestä!”
Ja kuitenkin hän tiesi ja ymmärsi, mikä hänen elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tulisi olemaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Se, sekä taivaallisen Isän lohduttavat ja rohkaisevat sanat, antoivat hänelle voimaa antaa itsensä, kaikkensa muiden hyväksi.  

Entä mistä minä etsin ja saan rohkeutta, voimaa ja lohdutusta silloin, kun elämä tuo eteen vaikeita, jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvia haasteita ja tilanteita?
Entä sinä? Mikä vahvistaa sinua, tuo elämäniloa, uskoa, luottamusta, rohkaisua ja voimaa jaksaa eteenpäin, erityisesti sellaisina hetkinä, kun tuntuu että omat voimat ja keinot ovat vähissä? 

Tuota kannattaa mielestäni palata miettimään useammankin kerran kohta alkavan paastoajan(kin) aikana. 🙂

Iloista laskiaista ja hyvää ja siunattua paaston aikaa! 

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

5.2.2023. Sähkösopimus umpeutuu kohta, ja edessä on siirtyminen uuden sähköpalvelun piiriin. Uh, saapa nähdä, miten radikaalisti tämä tulee vaikuttamaan elämiseen! Toivottavasti ei tule kovia pakkasia!
Miten voisin vähentää sähkönkulutusta entisestään? Olen aina koettanut käyttää sähköä mahdollisimman säästeliäästi ja energiataloudellisesti. Kodin lämmitykseenhän ei juuri voi vaikuttaa kuin sisälämpötilaa entisestään laskemalla. Mutta lämpimän veden käyttö? Pitäisikö  alkaa käydä myöhään yöllä suihkussa? – Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa sähkölaskua!

Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, kuinka meillä on niin monet asiat hyvin. On katto pään päällä, on sähköä, vettä tulee hanasta ja maassa vallitsee rauha.
Rukoillaan niiden ihmisten puolesta, joilla asiat eivät ole näin hyvin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏   

Hän johdattaa meitä 
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.  Ps. 48:11–15

Tämänkertaiset kuvat kaupungeista, torneista, muurista ja vuorista eivät ole maasta, johon raamatuntekstit viittaavat, Niissä vain on teksteihin sopivia elementtejä.
Psalmiteksti puhuu Jumalan suuruudesta ja siitä, kuinka Hän on meidän kanssamme, johdattaa meitä samoin kuin aikojen alussa. Toinen juttu on sitten se, kuuntelemmeko Hänen johdatustaan, jonka kädet ovat hyvyyttä täynnä, vai kuljemmeko ja toimimmeko oman mielemme ja tahtomme mukaisesti. (Sitä voi – ja mielestäni kannattaa – aina välillä pysähtyä kuulostelemaan omalla kohdallaan.)

Herran kirkkaus
Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  2. Moos. 33:18–23

Minkälaisella mielellä Mooses mahtoi odottaa Herran kirkkauden kulkevan ohitseen noiden varoittavien sanojen jälkeen? Löikö hänen sydämensä tavallista kiivaammin? 
Herra kuitenkin jatkoi sanoen, että Hän suojelisi Moosesta kämmenellään, niin ettei Hänen kirkkautensa häikäisisi Moosesta hengiltä. 

Taivaallinen Isämme huomioi aina, mitä kukin Hänen lapsensa kestää. Pyhälle vuorelle sai nousta ainoastaan Mooses, jonka Hän oli valinnut ja valmistanut suureen tehtävään.
Minusta tuntuu hyvältä ja turvalliselta ajatella, että Jumala säätelee kunkin kestokyvyn mukaan sitä, millä volyymillä Hän kulloinkin ilmaisee kirkkautensa. Täydestä volyymistä kun ei selviäisi kukaan ihminen hengissä.
Mahtaakohan olla enkeleillekin haasteellista olla Jumalan täydellisen kirkkauden edessä? Onkohan niin, että arkkienkelit kestävät sen, ja muut enkelit pitävät hieman enemmän etäisyyttä Jumalan täydellisimpään kirkkauteen? (Ei kuitenkaan niin, etteivätkö kuulisi kirkkaasti Hänen toimeksiantojaan.) 

Hän asuu valossa
Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.    1. Tim. 6:13–16

Paavali toteaa saman, kuin minkä Mooses sai kuulla vuorella: valon ympäröimää Jumalaa ei voi nähdä eikä Hänen valonsa suunnattomaan kirkkauteen voi häikäistymättä astua.
Mutta taivaallinen Isämme haluaa kuitenkin meidät yhteyteensä. Sen vuoksi Hän lähetti Poikansa meille, yhdyshenkilöksi, yhteyden luojaksi.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan Valo on ‘säädetty’ meidän kestokyvyllemme sopivaksi. Damaskoksen tiellä Paavali koki Kristuksen kirkkauden niin vahvana, että se sokeutti hänet kolmeksi päiväksi. Jumala näki, että hän tarvitsi tuollaisen kirkkauskokemuksen kääntymykseensä kristittyjen vainoojasta Kristuksen seuraajaksi.

Kutsuessaan meitä yhteyteensä taivaallinen Isämme käyttää monenlaisia keinoja. Joskus Hän ilmestyy lapsilleen sopivaksi säädetyllä kirkkaudellaan, joka hohkaa vastustamatonta auktoriteettia ja pyhyyttä. 

Vaikkemme voi katsella suoraan Isän Jumalan kasvojen valtaisaa kirkkautta häikäistymättä, me voimme nähdä Hänet Pojassa. 
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Nuo sanat saivat Filippuksen huokaamaan: “Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
Jeesus vastasi hänelle: “Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh.14, 7-9)

Valo kaikille kansoille
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
 – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat  nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa  pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   Luuk. 2:22–33

Simeonin elämän onnellisin päivä, täyttymyksen päivä. Ties kuinka monta vuotta hän oli odottanut tuota hetkeä, jolloin hän saisi omin silmin nähdä Herran Voidellun.
Tuona päivänä Pyhä Henki johdatti hänet temppeliin, jonne Maria ja Joosef tulivat pienen Jeesus-lapsen kanssa. – Miten autuaallinen tuo kokemus olikaan Simeonille: sen lisäksi että hän sai nähdä, hän sai myös pidellä sylissään tuota lasta, joka tuli tuomaan Jumalan Israelille lupaaman lohdutuksen. Kirkkauden, joka loistaa Israelin kansalle, Jumalallisen Valon, kaikille kansoille tarkoitetun.   

Rakas Jumala, Sinä näet, kuinka me kaikki Sinun lapsesi tarvitsemme Sinun Valoasi. Sinun apuasi, lohdutustasi ja johdatustasi.  Jok’ikinen kansakunta täällä Maan päällä tarvitsee kirkkautesi voimavaikutusta.
Anna Pyhän Henkesi johdattaa meitä luoksesi, yhteyteesi. Auta meitä heräämään todellisuuteesi.  Auta meitä suuntaamaan katseemme Kirkkauteesi, jonka olet meille antanut Opettajaksi ja Ystäväksi. Jotta voisimme kasvaa kohti Hänen kaltaisuuttaan. 

Let Me See Your Face – Elijah Ayelade

Vie minut varjojen ohitse, ulkopihan lävitse,
tuo minut todellisuuteen, kaikkein pyhimpään
anna minun nähdä kasvosi, kirkkautesi ja voimasi
sitä toivon
anna äänesi tulla kuulluksi, anna voimasi ilmentyä
johdata minut todellisuuteen, Jeesus, kaikkein pyhimpään
anna minun nähdä kasvosi Jeesus, nähdä kirkkautesi ja voimasi
Elian ja Mooseksen Jumala, anna minun nähdä kasvosi
tulin Sinusta, haluan olla kaltaisesi
tulkoon valtakuntasi, avaa korvani kuulemaan Sinua
kosketa sydäntäni jotta rakastaisin Sinua enemmäntulin Sinusta, elän Sinua varten, pysyn kanssasi ikuisesti
kiitos Jeesus

Jeesus auttaa hädässä

30.1.2023. Miten huolettomasti sitä onkaan tullut näpsittyä valokuvia taskukameralla. Aina kun hurmaannun jostain metsässä, rannoilla tai muissa maisemissa, tuntuu että haluan ikuistaa näkemäni – vaikka tiedänkin että kuviin tulee vain murto-osa siitä, mitä olen kokenut. 

Nyt on käynnissä iso projekti: käyn läpi läppärilleni tallentamiani kuvia. Olen jo poistanut niitä satoja, ja vielä riittää karsittavaa!
Blogin mediakirjastoon olen niistä ladannut 1856 kuvaa, joista miltei kaikki olen nyt käyttänyt blogiin. Joten on tullut aika ladata uusia kuvia, ja kuvakarsintaprojekti helpottaa asiaa. 

Tämän viikon tekstit kertovat siitä, kuinka meillä on Auttaja, niin tyynellä kuin myrskyssä. Tekstit kehottavat meitä luottamaan Häneen. Tieto siitä, että Hän on kanssamme, tuo rauhaa ja luottamusta: olemme turvassa, hyvissä Käsissä. 

Hän tyynnytti tuulen
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Ps. 107:1–2, 23–31

Tuota psalmitekstiä en muistanutkaan. Siinähän kuvataan tämänkertaisen evankeliumin tapahtumat.
Miten usein merihädässä olevat kalastajat ovatkaan mahtaneet huutaa Herraa avuksi niin merillä kuin sisävesistöissä, kun myrskytuuli nousee, vene alkaa heittelehtiä ja suuret, vaahtopäiset aallot pyyhkivät yli laitojen. Sellaisissa tilanteissa ymmärretään, että tämä voi päättyä huonosti, eikä asiaan pystytä paljoakaan itse vaikuttamaan. Ollaan myrskyn armoilla.

Kunnes tulee ajatus: ei myrskyn armoilla, vaan Kaikkivaltiaan armonkäsivarsilla. Alkaa rukous, että nuo käsivarret tyynnyttäisivät myrskyn ja kuljettaisivat turvasatamaan. Ja siellä, turvassa, alkaa kiitos ja ylistys: Hän sen teki, ihmeitä Hän saa aikaan. Hän pelasti meidät.

Missä olit silloin, kun…
Herra puhui myrskyn keskeltä Jobille:
    – Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni  mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
    Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
    Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
    Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat
    ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs!
    Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.”
    Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousivatko eteesi tuonelan portit,
    saitko nähdä kuoleman varjon ovet? Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?
    Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!    Job 38:1–4, 8–11, 16–18

Voiman, rakkauden ja harkinnan hengen
Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden
lähettämällä maailmaan evankeliumin.  2. Tim. 1:7–10

Tuota, että Jumala ei ole antanut meillä pelkuruuden henkeä, koetan aina välillä muistuttaa itselleni. Viime viikolla lapsenlapseni oli suorittamassa Taksvärkkipäivää luonani. Tehtäväkseen hän oli valinnut koirani hoidon. 
Niinpä ajattelin, että hänen avustuksellaan saisin leikattua hauvelin pikku kynnet. Tassukarvat sain ajeltua lapsenlapsen tarjotessa nameja (hauvani on arkatassu). Mutta kun tuli kynnenleikkuun vuoro, en uskaltanutkaan. 
3 vuotta leikkasin sen kynsiä, mutta viime keväänä iski pelko: mitä jos leikkaan liian paljon, kynnen hermoon saakka! Alettiin käydä ammattiosaajalla kynsienleikkuussa.
Se pelko voitti nytkin, vaikka minulla oli kannustava avustaja vieressä: “Mummi, kyllä sä uskallat!” Mutta enpä vaan uskaltanut. Pienet mustat kynnet jäivät odottamaan ammatti-ihmisen varmoja otteita. 

Tuollaisessa tilanteessa ei ole tullut mieleen muistuttaa, etten ole saanut Jumalalta pelkuruuden henkeä! – Ja noin pienestä asiasta oli kyse: pienistä, mustista, liian pitkäksi kasvaneista kynsistä…Onneksi emme – hauvani ja minä – emme ole kaikkien asioiden suhteen yhtä arkajalkoja. 🙂

On ihanaa ajatella, että pelkuruuden sijasta Jumala on antanut meille voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Niitä kaikkia me jokainen tarvitsemme elämämme erilaisissa haasteissa ja koettelemuksissa. 

Minä tässä olen
Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
    Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
    Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat:   Matt. 14:22–33

Jeesus halusi hetken aikaa olla yksin taivaallisen Isänsä kanssa. Opetuslapsethan kulkivat koko ajan hänen rinnallaan, puhumattakaan isoista väkijoukoista, jotka joka paikassa ympäröivät hänet.
Niinpä hän lähetti opetuslapset veneellä vastarannalle ja kehotti muita paikalle kerääntyneitä  lähtemään koteihinsa. Voin kuvitella, että rauha täytti Jeesuksen mielen jo hänen noustessaan  yksin vuorelle.
Siellä hän rukoili. Varmaankin hän puhui Isän kanssa päivällä tapahtuneista ihmeistä. Kiitti Isää, että oli saanut välittää Hänen huolenpitoaan kansalle, ja samalla opettaa heille taivaan valtakunnan asioita. Varmaan Isä myös vahvisti häntä, ehkä kertoi seuraavista tehtävistä.
Ja vielä samana aamuna tehtävistä ihmeistä: vetten päällä kävelemisestä ja myrskyn tyynnyttämisestä. 

Opetuslapset ponnistelivat veneensä kanssa rajussa vastatuulessa. Eteneminen oli olematonta, Suuret laineet heiluttelivat venettä vuoroin aallon harjalle, välillä pohjalle.  
Yhtäkkiä opetuslapset näkevät jotain paljon pelottavampaa kuin voimakas aallokko, jonka armoilla vene keinui: he näkivät jonkun kävelevän vettä pitkin venettä kohti. Aaveko sieltä tulee?

Mutta sitten he kuulevat Jeesuksen rauhoittavat sanat:  ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Mitenköhän lukemattoman monta kertaa olisin elämässäni kaivannut noita Jeesuksen lausumia sanoja. Ei hätää, älä pelkää, Minä olen tässä, kanssasi. – Kuinka nuo sanat olisivatkaan vaikuttaneet sisimpääni. Hermoilu olisi sulanut pois, rauha tullut tilalle sisimpään.

Jossain vaiheessa sitten opin, että voin pyytää Jeesusta avuksi hädän hetkellä. Tieto siitä on jollain merkillisellä tavalla asettunut jonnekin selkäytimeeni. Sieltä se aktivoituu tarpeen tullen. Huudan Häntä avukseni, luottaen että tavalla tai toisella Hän vastaa avunpyyntööni.

Pietarille tuli kova paikka eteen, kun häneltä jostain selkäytimestä kumpusi pyyntö:
“Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jos hän olisi hetkeäkään harkinnut asiaa, ei hän varmaan olisi esittänyt Jeesukselle tuota pyyntöä. Mutta spontaani kun oli, tunne, puhe ja toiminta tulivat Pietarilla usein ennen harkintaa. 

”Tule!” sanoi Jeesus, Pietari astui veteen ja käveli vettä pitkin monta askelta. Mutta pelko voitti. Kun hän siirsi katseensa isoihin aaltoihin, uskonaskeleet muuttuivat pelonaskeleiksi, ja hän alkoi vajota veden alle.
Pietari huusi Jeesukselle: ”Herra, pelasta minut!”  Jeesus ojensi kätensä, tarttui häneen ja auttoi veneeseen. 

Kun Pietari ja Jeesus olivat kummatkin nousseet veneeseen, aallokko tyyntyi. Vetten päällä kävelijä, tuulten tyynnyttäjä! Millainen Opettaja meillä onkaan! – Opetuslapset polvistuivat Jeesuksen eteen todeten: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

 

Elämä on täynnä vastatuulia, myrskyjä, huolta ja pelkoa. Millainen muutos voikaan tapahtua, kun kiinnitämme huomiomme vastustuksista Auttajaamme. Kun astuu samaan veneeseen Hänen kanssaan, kun antaa Hänen Rauhansa laskeutua sisimpään, voi todeta, kuinka oma huolissaan olo ja pelko alkaa väistyä. Tilalle tulee sanoinkuvaamaton levollisuus. Sekin on ihme, joka saa sisimmän huokaamaan: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” 

Precious Lord, Take My Hand – Kiovan Sinfoniaorkesteri  ja kuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

“Kun tieni käy ankeaksi, kallein Herra, olethan kuulollakun valoni on melkein sammunut, kuule huutoni, pidä kädestäni
ja jos olen putoamaisillani ota käteni, kallis Herrani
johdata minua eteenpäin, pidä minut pystyssä
olen väsynyt, heikko, uuvuksissa
johdata minut myrskyn ja yön läpi
kuljeta minut valoon, ota käteni, kallein Herrani
johdata minut kotiin kun työni ja kilpani täällä on suoritettu
anna minun nähdä se valo jonka olet näyttänyt
kaunis, kirkas, lyhdyn valaisema kaupunki
ota käteni, johdata minut kotiin”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus herättää uskon

22.1.2023. Mikä helpotus, että sadesäät vaihtuivat pakkasiksi, ainakin hauvelini mielestä. Kylmä, märkä sohjo kun ei tunnu yhtään mukavalta tassuissa. Ihan eri meno on kun on kuivaa. Ja annas kun tassuissa vielä on hiekoitussoralta suojaavat tossut – silloin hyppely ja juoksulaukka on niin vauhdikasta, että siinä saa hihnan toisessa päässäkin oleva kunnon treenit. 😉

Tämän pyhän evankeliumissa samarialaiset, joille kaivolla Jeesuksen kanssa keskustellut nainen oli juossut kertomaan kohtaamisestaan, lähtivät heti tapaamaan Jeesusta. Olipa sitten naisen sanojen vaikutusta taikka Hengen, heissä syttyi jotain. Mitä se oli, siitä oli ehdottomasti otettava selvää. Oli mentävä katsomaan, näkemään ja kuuntelemaan tuota miestä kaivolla, joka sanoi tarjoavansa elävää vettä.   

Mietin, millaiset asiat saavat minut lähtemään liikkeelle, katsomaan, tutustumaan johonkin ennestään tuntemattomaan. Tai sellaiseen, josta on vain kuullut jotain,
Millaiset asiat vaikuttavat siihen, että lähden, olivat olosuhteet millaiset hyvänsä? Mikä vaikuttaa siihen, että mieluummin jäisin kotiin? 

Vaikka olenkin helposti innostuva tyyppi, huomaan että hankalat sääolosuhteet ovat alkaneet yhä enemmän vaikuttaa innokkuuteeni lähteä jonnekin, oli sitten kyseessä uusi tai tuttu asia. Vaikka se vähän harmittaakin, yritän hyväksyä tuon muutoksen itsessäni koettamatta taistella sitä vastaan.

Luulenpa, että evankeliumin samarialaiset olivat niin vaikutettuja siitä, mitä kuulivat naisen heille kertovan (= viime viikon evankeliumitekstissä), että olisivat lähteneet tapaamaan tuota miestä kaivolla vaikka millaisella myrskyllä tai kaatosateella.  

Kun tajuaa, että kyseessä on jokin ainutlaatuinen ja korvaamattoman arvokas asia, eivät ulkoiset olosuhteet tunnu missään.
Tällaisesta on kyse Hänen kohtaamisessaan, josta nuo samarialaiset sanoivat: “Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” 

Hän kuulee, Hän vapauttaa
Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa  Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle. Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.  Ps. 102:16–23

Tulevalle sukupolvelle kirjoitettu, toteaa psalmisti ylläolevista jakeista. Mielellään ne lukisikin meidän maailmamme nykytilannetta koskeviksi. Että Jumala rakentaisi jälleen kaiken tuhotun, että Hän kuulisi sorrettujen rukoukset, vapauttaisi uskonnollisista tai poliittisista syistä vangitut ja kuolemaan tuomitut.

Olisiko ihan utopistinen ajatus, että jonain päivänä valtakunnat ja niiden kansat kokoontuvat yhteen yhteisymmärryksen, sovun ja rauhan merkeissä, kiittäen ja ylistäen Herraa siitä, että Hän on saanut sellaisen tahtotilan aikaan ihmismielissä ja -sydämissä? Ehkä, mutta mitä jos se olisikin Jumalan suunnitelmissa tätä meidän ihmiskuntaamme varten? Että jossain vaiheessa kaikki ovat saaneet tarpeekseen itsekkyydestä ja omaneduntavoittelusta, ja aletaan etsiä yhteistä hyvää.
Ehkäpä tulevat polvet tulevat vielä näkemään sellaisen ihmeen. Ja toteavat, että nyt on taivasten valtakunta laskeutunut Maan päälle. 🙂

Oikeuden Jumala
Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!
Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle.
Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
– Tässä on tie, kulkekaa sitä.     Jes. 30:18–21

Ihana on minusta tuo Jesajan toteamus, että Herra vain odottaa, että voisi olla meille armollinen. Kun kyseessä sentään on noin iso asia, niin kyllähän me olemme aika välinpitämättömiä, jos vain annamme Hänen odottaa, emmekä suo asialle paljonkaan huomiota. 

Mihin kaikkeen toivoisimme Hänen armahtavaisuuttaan? Jokaisella on tietenkin omat henkilökohtaiset juttunsa ja elämäntilanteensa. Mutta yleisellä tasolla ei näinä epävarmoina aikoina minun ainakaan tarvitse kovinkaan kauan miettiä, millaisilta asioilta toivon Hänen armahtavan meitä.

Osoita Herra meille tie, jota kulkea, Sinun tiesi. Sillä tiellä olemme turvassa.

Uskon aikaansaamaa
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.
Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.
Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.  Hepr. 11:1–10

Usko-sana eri muodoissaan mainitaan yli 12 kertaa yllä olevassa otteessa Heprealaiskirjeestä.
Se mainitsee eri henkilöitä historian alkulehdiltä alkaen, joiden elämä tavalla tai toisella on kertonut heidän uskostaan.

Sitä, mistä Abelin uskon määrä ilmenee, on kyllä jäänyt minulla aina vähän hämäräksi. Raamattu kertoo Abelista vain sen, että hän oli lammaspaimen. Ja että kerran, kun isoveljensä Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa.
Kuvasiko Abelin uhrilahjojen arvo hänen uskonsa määrää? Vai oliko kyse niiden symbolisesta arvosta? 

Henok, Jaredin poika (tai Enok, jolla nimellä hänet myös tunnetaan) mainitaan Raamatussa myöskin vain aivan lyhyesti. Kerrotaan vain, että hän vaelsi aina Jumalan tahdon mukaisesti. Ja että hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
Ja lopuksi tuo kirjeessä mainittu lause: ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” (1.Moos. 5;18-24) – Jollain tavoin hänet vain otettiin taivaisiin, ilman että hän koki kuolemaa.  

Nooa ilmensi uskoaan ja luottamustaan Jumalaan mitä konkreettisimmalla tavalla. Jumala kehotti häntä rakentamaan valtavan arkin kuivalle maalle, jossa ei rantaa ollut näkyvissä. Välittämättä siitä, mitä muut hänestä ajattelivat, hän alkoi rakentaa arkkia, johon hän perheineen sekä eläimet voisivat mennä turvaan tulvan peittäessä maan. 

Nykyisin tuollaisia Nooan arkkeja tarvittaisiin monessa maassa, eri puolilla maailmaa. Omat  tulvamme tuntuvat pieniltä verrattuina niihin, joissa rajusti virtaavat vesimassat vievät asuintaloja,  eläimiä ja joskus ihmisiäkin mennessään. – Onkohan Jumala koettanut varoittaa näitä tulvien varaan joutuneita ennalta jollain tavoin? Ovatko jotkut kuunnelleet ja hakeutuneet turvaan? Siitä eivät uutiset kerro meille. 

Abraham on uskon esikuva niin juutalaisille, arabeille kuin kristityillekin. Hän lähti kotiseudultaan perheineen, palvelusväkineen ja karjoineen kohti tuntematonta maata, seuraten Jumalan kehotusta. Kyllä Abraham varmaan joutui matkan varrella kuulemaan epäuskoista napinaa, mutta hän ei kuunnellut toisten mielipiteitä, vaan kuunteli uskollisena Jumalan johdatusta, Ja saapui lopulta perheineen luvattuun maahan.

Maailman pelastaja
Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi.
Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”    Joh. 4:39–42

Monet uskoivat jo kuullessaan naisen kertovan, mitä Jeesus oli sanonut. Ja vielä useammat uskoivat Jeesukseen kuunneltuaan tämän itsensä puhuvan. ja varmaan vielä useampi sen jälkeen, kun oli saanut sulatella asiaa ja puhua toisten kanssa kuulemastaan Jeesuksen lähdettyä kaupungista.

Mikä – tai mitkä asiat ovat saaneet ja saavat minut/sinut uskomaan Jeesukseen?
Onko joku kertonut jotain sellaista, josta on vain tiennyt, että tuo on totta? Vai onko joku luettu teksti vaikuttanut niin vahvasti, että se on avannut sydämen ymmärtämään?

Eräs hindu kertoi, että hänelle oli annettu Raamattu, ja pyydetty lukemaan Johanneksen evankeliumi. Luettuaan sen hän vain tiesi, että se oli totta. osaamatta selittää asiaa sen tarkemmin. Tieto riitti hänelle. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja.

Nuo Sykarin kaupungin asukkaat eivät voineet villeimmissä kuvitelmissaankaan aavistaa, että he tuona päivänä kohtaisivat maailman Vapahtajan, ja että Hän puhuisi heille, Mutta niin vain kävi. Jeesus yllätti.

Niin hän voi tehdä myös tänä päivänä – yllättää. Ylösnoussut Kristus tietää, millä tavoin kutsua kutakin Hänen tuntemiseensa. Hän näkee taipumuksemme. etsimisemme ja kaipuumme, ja sen miten ja milloin olemme kuulolla. Hän tietää otolliset hetket, jolloin puhua sydämiimme. ja Hän tekee sitä niin monin tavoin. Hän voi yllättää meidät perinpohjaisesti, jonain sellaisena päivänä tai hetkenä, jona emme olisi osannut sitä lainkaan ennalta aavistaa. 

 Nearer My God to Thee – The Piano Guys

 

Elävää vettä

14.1.2023. Huomisen pyhän otsikko on ‘Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa’.
Tämänkertaisessa evankeliumitekstissä ei kuitenkaan kerrota Jeesuksen ihmeteoista, vaan siinä käydään merkittävä uskonnollisfilosofinen keskustelu. Niin merkittävä, että se tallennettiin maailman luetuimman kirjan sivuille.  

Tuohon aikaan, 2000 v. sitten, oli Lähi-Idässä, myös juutalaisessa kulttuurissa, aika yleistä että naisilla oli eriarvoinen asema miehiin nähden, kuten myös juutalaisilla ei-juutalaisiin nähden. Siitä kertoo mm. Jerusalemin temppelin ‘marssijärjestys’:
‘Israelilaisten esipihaan tultiin naisille tarkoitetun naisten esipihan kautta. Mišnan mukaan naiset pääsivät tietyissä tapauksissa tuomaan uhrin temppelin uhrialueelle ja katselemaan temppelipapiston toimintaa länsiseinämän lehteriltä. Puolentoista metrin korkuisen aidan takana oli suurimman osan koko temppelialueesta täyttänyt pakanoiden esipiha, jolle ei-juutalaisetkin saivat tulla.’ (Wikipediasta otettu teksti)
Samantapainen käytäntö vallitsee käsittääkseni myös meidän aikamme synagogissa. 

Tasa-arvon puolestapuhuja – Jeesusta voisi oikeastaan kutsua tasa-arvotaistelijoiden pioneeriksi. Hän oli köyhien ja heikommassa asemassa olevien puolella, Hän rohkaisi, auttoi ja opetti naisia yhtälailla kuin miehiäkin.
Tulevan pyhän evankeliumitekstissä Jeesus rikkoo kaikki säännöt: puhuu naisen kanssa, joka on eriuskoinen, ja käy tämän kanssa keskustelun, jossa osoittaa tämän olevan hänelle yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin kohtaamansa ihmiset.
Jeesus osoitti välittävänsä naisen tilanteesta ja halusi muuttaa sen paremmaksi. Ja vaikkei tämänkertainen evankeliumiteksti sitä kerro, niin tapahtui. 

Tasangoilla ja vuorilla –Jeesuksen kanssa kaivolla keskustellut nainen sanoi: “Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella,”
Tuosta lauseesta tuli jostain syystä mieleen taas niin vahvasti maansa itsenäisyyden säilymisen puolesta taistelevat ukrainalaiset. Yhdytään tasangoilla ja vuorilla rukoilevien pyyntöihin, että Jumala auttaa ja varjelee kaikkia taisteluiden ja kärsimysten keskellä eläviä.
Rukoillaan, että hyökkääjä saadaan vetäytymään maasta ja että rauha saavutetaan.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Turvautukaa Herraan
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
Ps. 105:2–5, 39–42

Vettä kalliosta
Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: ”Anna meille vettä juotavaksi.” Mooses kysyi heiltä: ”Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?” Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: ”Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!” Herra sanoi: ”Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.  2. Moos. 17:1–6

Elämän vettä
”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.”
    Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Joka tämän kuulee, sanokoon: ”Tule!” Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.  Ilm. 22:16–17

Kirkas aamutähti – Apostoli Johannes sai Patmos-saaren luolavankilassa kokea useita ilmestyksiä, joissa ylösnoussut Jeesus ilmoitti opetuslapselleen, mitä tämän tuli kirjoittaa eri seurakunnille osoitettuihin kirjeisiin.
Viimeisimmissä muistiin kirjaamissaan ilmestyksissä Johannes sai enkeliltä taivaallisen näyn elämän veden virrasta, joka kumpuaa kristallinkirkkaana Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Ja Kristus ilmaisi Johanneksen kautta meille kaikille, että elämän vettä on tarjolla, lahjana. Riittää, että on halukas vastaanottamaan.   

Elävää vettä
Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
    Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
    Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”  Joh. 4:5–26

Tällä kertaa tähän evankeliumitekstiin paneutuessani huomioni kiinnittyi (1. kertaa) Jeesuksen toisen virkkeen alkuun: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut…”
Kun ajattelen Jeesusta ja hänen elämäänsä, tuleeko mieleeni useinkaan, että hän oli ja on Jumalan antama lahja meille ihmisille? Jos  pidän sitä vain jollain lailla itsestään selvänä, että hän oli, ja on keskuudessamme, osaanko olla kiitollinen Jumalalle hänestä, elävän veden antajasta?

Tai tarkoittiko Jeesus Jumalan antamasta lahjasta kuitenkin jotain muuta kuin itseään?  Että – samoin kuin tuolle samarialaiselle naiselle – meille jokaiselle on saatavilla jotain hyvin arvokasta, jonka Jeesus voi antaa, kaikille, jotka ovat valmiit vastaanottamaan.
“Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Puhuiko Jeesus puhtaasti symbolisesti? Tarkoittiko hän elämän vedellä ikuista elämää, jonka hän Messiaana on tullut tarjoamaan lahjana Jumalalta.
Tai voisiko olla, että hän tarkoitti jotain sellaista, mistä voimme tulla osallisiksi jo tässä elämässä, ja jopa tunnistaa aivan konkreettisella tasolla?
Että Jumalan antama lahja voisi virrata meissä. Elämän vesi, elämän virta. Niin että meissä kumpuava ehtymätön lähde voisi kummuta myös meistä. Niin että voisimme jakaa elävää vettä muille etsiville, totuutta janoaville.
Toisessa yhteydessä Jeesus sanoi: “Joka uskoo minuun, ‘hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.”
Jeesus taisi tarkoittaa Jumalan antamalla lahjalla kaikkea edellä olevaa, näin arvelen. Että se koskee ja koskettaa niin kehoamme/ruumistamme, sieluamme kuin henkeämme. 

Jeesuksen ja tuon kaivolle tulleen naisen keskustelu on minusta niin kiehtova moniulotteisuutensa vuoksi, mutta myös siksi, että Jeesus kävi tuon pitkän keskustelun ventovieraan naisen kanssa, joka kaiken lisäksi oli toisuskoinen, samarialainen.
Miksi Jeesus valitsi käydä näin tärkeän keskusteluaiheen nimenomaan samarialaisen naisen kanssa? Siinä, että kyseessä oli nainen, ei sinänsä ollut mitään merkillistä. Jeesus ei asettanut ihmisiä arvoasteikkoon, vaan kohtasi jokaisen ihmisen siinä tilanteessa, jossa tämä oli, oli kyse sitten miehestä tai naisesta. Mutta että toisuskoinen?
Jeesus ilmaisi monesti ja monella tapaa, että hän oli tullut kaikkia  varten. Kaikkia, jotka vain ottaisivat hänet vastaan.

Tulevan pyhän aihe on jo sinänsä sellainen ehtymätön lähde, että siitä kumpuaisi aihetta vaikka kuinka, joten nyt vain päättäväisesti lopetan tähän! 

I come to You Lord – Rooted in Christ

‘Tulen luoksesi sellaisena Herra, juuri sellaisena kuin olen
vailla vaikuttavia puheita
kuitenkin Sinä tiedät kaiken, tunnet sydämeni
täytä sieluni Sinun Rauhallasi
tuon Sinulle kaiken kipuni ja vaikeuteni
ja vaikka en löytäisi sanoja
vaikka vain seisoisin hiljaisena
Sinä kuulet sydämeni rukouksen
Sinä pyyhit rakastavasti kyynelet silmistäni
Isän lailla Sinä syleilet ja lohdutat minua
uskon että vaikeina aikoina Sinä suojelet minua
etkä jätä minua yksin

Annan elämäni Sinun käsiisi
uskollinen Ystäväni ja Lohduttajani
ikuisesti muuttumaton Jumala, kaiken Herra
Jumala Kaikkivaltias, Elävä Jumala
Sinun kanssasi en pelkää kulkea elämänpolkua
sillä Sinä olet Kallioni ja Turvalinnani
olet Valo pimeydessä, Suoja vaikeina aikoina
voitto ja pelastus löytyy Sinussa
Sinä täytät sieluni sanoinkuvaamattomalla rauhalla’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus, maailman valo

6.1.2023. Miten kaunis luonto onkaan valkoisessa lumipeitteessään. Metsä on kuin satumaa valkeassa kuorrutuksessaan. Ja mikä riemu lapsilla pulkkamäessä!  Miten paljon lumi tuokaan valoa tähän aikaan, jolloin päivät ovat vielä lyhyet. Ja kohti valoahan tässä ollaan menossa, joka päivä.  

Me tarvitsemme elämäämme valoa. Mitä teemme kun sitä ei ole? – Meitä on ohjeistettu pitämään taskulamppuja, kynttilöitä ja sytyttimiä saatavilla mahdollisten sähkökatkojen varalta.
Mutta mitä teemme, kun tarvitsemme toisenlaista valoa? Valoa sisimpäämme.
Ajattelen, että meissä kaikissa on sisäänrakennettuna tietynlainen kaipuu. Kaipaamme – tiedostaen tai tietämättämme – sellaista valoa, jota eivät mitkään olosuhteet voi sammuttaa. Valoa sieluumme, sydämeemme. Taivaista valoa. 

Loppiaisena muistetaan Idän tietäjiä, jotka lähtivät matkaan nähdessään kirkkaan valon taivaalla, Tietäjät päättelivät, että tuo hyvin kirkas ja suuri tähti-ilmiö oli merkki hyvin suuren ja merkittävän kuninkaan ilmaantumisesta. Niinpä he päättivät lähteä pitkälle matkalle osoittamaan kunnioitustaan tuolle kuninkaalle. 

**********************

Niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.  Ps. 72:1–3, 8–12

On kuin psalmintekijä olisi aavistanut, että koittaisi aika, jolloin kaukaisista maista, aavikoitten takaa, saapuisi muukalaisia kumartamaan aivan erityislaatuista kuningasta, jolle annettu valta olisi ääretön. He toisivat mukanaan lahjoja osoituksena siitä, että he tunnistavat tuon hallitsijan kaikin tavoin ainutlaatuiseksi: viisaaksi ja oikeudenmukaiseksi rauhanrakentajaksi ja köyhien, heikkojen ja turvattomien auttajaksi.

Valo kaikille kansoille 
Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa
– olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani –
näin hän sanoo:
– Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin  eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
    Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja, tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten
inhoamalle, itsevaltiaitten orjalle:
– Kuninkaat saavat vielä nähdä! He nousevat osoittamaan kunnioitusta, ruhtinaat heittäytyvät  maahan edessäsi. 
Herran tahdosta näin tapahtuu, hänen, joka on uskollinen, Israelin Pyhän, hänen, joka on sinut valinnut.  Jes. 49:5–7

Profeetta Jesaja eli 700 v. ennen Jeesuksen syntymää. jo tuolloin Israelin kansa sai kuulla keskuuteensa tulevasta Herran valitsemasta pelastajasta, joka tulisi Valoksi ei vain heidän kansalleen, vaan kaikille kansoille. Hänen edessään kuninkaat ja ruhtinaat osoittavat kunnioitustaan.
Kukapa olisi osannut odottaa, millä tavoin tuo luvattu pelastaja tulisi heidän keskuuteensa. Johonkin mahtavaan palatsiin varmaankin, eikö se olisi todennäköisintä?

Kätkössä ollut salaisuus
Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.  Kol. 1:24–27

Häikäisevän kirkas, kaikille kansoille ilmaistava salaisuus. Paavali tiesi, mistä puhui. Hän oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen Damaskoksen tiellä, pudonnut ratsunsa selästä tuon kirkkauden häikäisemänä, menettänyt sen vaikutuksesta näkönsäkin kolmeksi päiväksi. Tuo kokemus ei varmastikaan häipynyt koskaan Paavalin mielestä. 

Kristus oli tullut keskuuteemme, keskellemme. Tämä oli Paavalille totta, ei vain kauniita sanoja.  Elämämme Valo on kanssamme. Hän haluaa valaista elämänpolkumme. Hän haluaa säteillä kirkkautta ja toivoa mieleemme ja sydämeemme. Hän haluaa rohkaista meitä, antaa meille voimia jaksaa vaikeuksienkin läpi. 

Hänen tähtensä
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”
Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.    Matt. 2:1–12   

“Näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle”, sanoivat Idän tietäjät saavuttuaan Jerusalemiin.
Astronomian katsotaan syntyneen Mesopotamiassa. Babylonialaisten savitaulujen merkinnöistä on saatu selville, millaista matemaattista menetelmää muinaiset tähtitieteilijät käyttivät tutkiessaan Jupiterin etenemisnopeutta radallaan. He kutsuivat Jupiteria Valkoiseksi Tähdeksi.

Valkoinen Tähti – Nykyiset tiedemiehet toteavat, että nuo muinaiset babylonialaiset astronomit, jotka merkitsivät Valkoisen Tähden kiertonopeuden savitauluun 350 – 50 eaa, ovat voineet käyttää samaa geometrista menetelmää myös muiden planeettojen liikkeiden tutkimiseen.
(Historoitsijat olivat olleet siinä käsityksessä, että tuo mittausmenetelmä kehitettiin Euroopassa 1350-luvulla.)

Kirkas valoilmiö, jota itämaan tietäjät seurasivat erämaan halki. oli nykyisten astronomisten laskelmien mukaan Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio Kalojen tähtikuviossa. Jotkut arvelevat Venuksenkin (edellisiä paljon nopeammin etenevän planeetan) käyneen kirkastamassa valoilmiötä entisestään. Joka tapauksessa tuon konjunktion tulkittiin merkitsevän suuren kuninkaan syntymää.

Betlehemin tähteä seuranneet tietäjät menivät ensin Jerusalemiin. Olihan siellä temppeli ja kuninkaan palatsi. Ja näin sana vastasyntyneestä kuninkaasta kiiri heti kaikkialle.
Myös Herodes sai siitä kuulla. Ylipapit ja lainoppineet tiesivät kertoa hänelle, että kirjoitusten mukaan messias syntyisi Betlehemissä. Herodes pelästyi: menettäisikö hän valtansa tuon vastasyntyneen vuoksi?  

Tähti johdatti tietäjät Marian ja Joosefin majapaikkaan. Nähdessään Marian ja Jeesus-lapsen he heittäytyivät kunnioituksesta maahan lapsen edessä. He ottivat arkuistaan lahjat, jotka olivat tuoneet vastasyntyneelle Kuninkaalle: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Jumala oli johdattanut heidät tähden avulla tervehtimään Kristus-lasta. Sitten Hän kertoi heille unen kautta, ettei heidän tullut mennä takaisin Herodeksen luo, vaan palata toista tietä takaisin kotimaahansa. 

Taivaallisella Isällämme on omat tapansa johdattaa meitä ihan tavallisia tallaajiakin. Hän voi käyttää siihen esim. unia, enkeleitä, toisia ihmisiä. eteen osuvaa lehtiartikkelia tai kirjaa. Joskus saatamme saada jonkun ajatuksen, joka tuntuu tosi tärkeältä ja innostavalta, ja joka ei hellitä, ennen kuin olemme tarttuneet siihen jollain tavoin. Joskus Hän voi kuiskata sydämeemme jotain, joka saattaa yllättää meidät, mutta samalla täyttää meidät rauhalla ja luottamuksella: Hän pitää meistä huolen. 

Onko meillä malttia pysähtyä kuuntelemaan Hänen johdatustaan? Millä tavoin ja mihin Luojamme haluaa johdattaa meitä tänä vuonna?
Ajattelen, että on yksi asia, johon Hän haluaa aina meitä johdattaa: tuon maailmaan syntyneet Valon luo, jota Itämaan tietäjät tulivat kumartamaan. Hänen, joka tuli Valoksi koko maailmalle. Hänen läheisyyteensä ja tuntemiseensa. Hänen Rakkautensa ja Rauhansa tuntemiseen. 

How Many Kings – Downhere, Marc Martel  

‘Seuraat tähteä yllättävään paikkaan
uskoisitko, kaiken sen jälkeen mitä olimme kuvitelleet
lapsi seimessä, pieni, alhainen, heikoin kaikista
mitä epätodennäköisin sankarimme, käärittynä äitinsä shaaliin
vain lapsi – häntäkö me olemme odottaneet? 

Mutta kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi – minun vuokseni
kuinka monet jumalat ovat vuodattaneet sydämensä
osoittaakseen rakkauttaan rikkinäistä maailmaa kohtaan
kuinka moni isä on luopunut pojastaan vuokseni? 

Tuomme lahjamme vastasyntyneelle Vapahtajalle
kaiken mitä meillä on, kalliin tai vähäisen
sillä me uskomme 
Kultaa Hänen kunniakseen, suitsukkeita hänen ilokseen
ja mirhaa ristinkärsimykseen

Kuinka monta kuningasta on astunut alas valtaistuimeltaan
kuinka monta herraa on jättänyt kotinsa
kuinka moni suuruus on tullut pieneksi
minun vuokseni?
Vain yksi teki sen, vuokseni, vuoksesi’