💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Hiljaista huminaa
Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.  1. Kun. 19:8–13

Miten usein Jumala mahtaakaan haluta viestittää meille olemassaolostaan, läsnäolostaan, ilman että huomaamme? Sellaisissakin tilanteissa, joissa etsimme ja kaipaamme yhteyttä Häneen, voi olla, että odotamme jotain erityisen vahvaa kokemusta tai ilmestystä. 
Elian kokemuksen kautta Hän haluaa osoittaa meille, että Hän tulee luoksemme ja on kanssamme useimmiten niin hiljaa ja huomaamatta, ettemme sitä välttämättä huomaa, jos odotamme järistyksiä, väristyksiä, leimahduksia tai muuta vastaavaa.  

Silloin opetuslapset lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.  Ap. t. 1:12–14

Tänään Helatorstaina vietetään ja muistetaan Kristuksen taivaaseenastumisen tapahtumaa. Jeesus oli noussut opetuslastensa kanssa vuorelle, jossa he näkivät, kuinka Jeesus kohosi taivaisiin. Ihmeellinen, käsittämätön tapahtuma, joka varmasti oli täynnä monenlaisia tunteita. Vaikka he oloivatkin kokeneet lukuisia järjellä selittämättömiä tapahtumia vaellettuaan Jeesuksen kanssa 3 vuoden ajan, tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin ja käsittämättömin.

Varmaan aika hiljainen joukko laskeutui alas tuolta vuorelta. Ajatukset ja tunteet myllersivät opetuslasten mielissä ja sydämissä, kun he koettivat jollain lailla sisäistää juuri näkemäänsä ja kokemaansa. 
Mutta tullessaan toisten luo siihen ylähuoneeseen, jossa heidän oli tapana kokoontua Jeesuksen kanssa, ja jossa toiset opetuslapset olivat odottamassa, kaikki nähty ja koettu yhdisti heidät tiiviiksi joukoksi. Nyt he jäivät odottamaan, kuten Jeesus oli heitä pyytänyt:

 “Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” (Apt.t. 1:4-5)