28.1.2019 – Paastoa käsittelevässä nettiseminaarissa Fasting Transformation Summit (oli katsottavissa ilmaiseksi 7 päivää), useat lääkärit, tutkijat ja muut asiantuntijat kertoivat paastoamisen eduista, erilaisista paastomenetelmistä jne. Seminaarin kokooja ja isäntä, sympaattinen David Jockers, samoin kuin monet haastatelluista, toivat avoimesti esiin uskonsa Kristukseen.
Seminaarissa viitattiin Raamatun henkilöihin, jotka – Jeesus mukaan luettuna – paastosivat (ja rukoilivat). Mainittiin myös, kuinka paastoamista on harjoitettu miltei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös eräät kuulut antiikin hahmot (Hippokrates ja Sokrates jäivät mieleen) paastosivat.
Jos aikoo kokeilla paastoamista, kannattaa ensin selvittää, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Esim. kirjastoista löytyy paastoa käsittelevää kirjallisuutta. Itse en ole lukenut yhtään paastokirjaa; yhden ostin vuosia sitten pääsiäisretriittiä varten, mutta se odottaa yhä hyllyllä avaamattomana. Ehkä tänä keväänä…
Tapahtuuko paastossa muuta kuin kehon puhdistumista? Kyllä, myös mielen, sielun ja koko olemuksen tasolla tapahtuu muutosta. Aistit herkistyvät ja fokus siirtyy (sitä halutessa) helpommin ‘toisille tasoille’. Lyhyesti sanottuna: paastolla on kohottava vaikutus. (Tuo ei ollut seminaarista, vaan omaa pohdintaani.)
Lähemmäs Jumalaa? – Ensi pyhän aihe, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, sai minut miettimään, ovatko omat paastokokeiluni vieneet minua lähemmäs Kristusta ja Hänen kirkkautensa säteilyn kokemista.
Kyllähän noilla asioilla on tietynlainen yhteys; kokonaisvaltaisia olentoja kun ollaan. Fysiologisesti: kun energiaa ei tarvita ruoansulatukseen, sitä vapautuu muuhun. Ja kun kropan, mielen ja tunteiden tasolla on keveämpi olo, on helpompi keskittyä kuuntelemaan ja havaitsemaan Jumalan läsnäoloa, tai ‘vain’ viipymään siinä.
Valo pimeyteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2. Kor. 3: 18-4: 6)
Melkein jokaista noista lauseista, tai osaakin niistä, voisi jäädä mietiskelemään, yhtä kerrallaan…
– kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta…
– kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta… muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi…
– kirkkaudesta kirkkauteen…
– tämän saa aikaan Herra, joka on Henki…
– olemme hylänneet kaiken salakähmäisen…
– emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa…
. tuomme esiin totuuden…
– Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa…
– Kristuksen, joka on Jumalan kuva…
– Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse sydämemme…
– näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan…
– se levittää valoaan…
Jumalan kirkkaus – aihe, josta olen usein miettinyt, voiko siitä ylipäätään puhua tai kirjoittaa. Eikö sen äärellä tulisi vain hiljentyä? Ihmetellä itsekseen, ilman sanoja. Raamatun monet henkilöt ovat kuitenkin puhuneet ja kirjoittaneet siitä. Ehkäpä se antaa luvan meillekin mietiskellä sitä myös yhdessä muiden kanssa?
Joka tapauksessa se on aihe, joka vetää minua puoleensa aina ja yhä uudestaan… – kuvittelisin, että koko loppuelämän, kunnes sitä saa ihmetellä ei vain ‘kuin kuvastimesta’, vaan – kuten Paavali kuvaa – ‘kasvoista kasvoihin’…
‘Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)
Mooses peitti kasvonsa, koska pelkäsi katsella Jumalaa, joka ilmestyi ja puhui hänelle 1. kerran tulen liekissä. Pensaassa paloi suuri, kirkas tuli, mutta itse pensas ei palanut. Voi vain kuvitella Mooseksen häkellyksen.
Myöhemmin Mooses pyysi: “Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra vastasi: “Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi.”
Ja: “Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” (2.Moos. 33)
Kunniaa ja kirkkautta – Me suomalaiset emme niin tunteile käännöksissämme; pysytellään turvallisesti kunniassa ja kirkkaudessa. Muiden kielten käännöksissä löytyy Mooseksen pyynnölle ja Jumalan vastaukselle kauniita, tunteikkaita laatusanoja:
Ihanuutta, hyvyyttä, kauneutta – “Låt mig få se din härlighet.”. “Jag skall låta all min godhet gå förbi framför dig.”
Toisessa käännöksessä Herra vastaa: “Jag skall låta all min skönhet gå förbi dig där du står.”
Ihanuutta, hyvyyttä/ystävällisyyttä/laupeutta – “So lass mich deine Herrlichkeit sehen.” “Ich will vor deinem Angesicht alle meine Güte vorübergehen lassen.”
Kirkkautta ja kaikkea hyvyyttä – Engl. ja ranskal. käännöksissä Mooses pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, Hän vastaa antavansa kaiken hyvyytensä kulkea Mooseksen ohi.
” Please, let me see your glory.” “I will make all my goodness pass before you.”
Ikuisuuden vastaus: “Fais-moi voir ta gloire” L’Eternel répondit: “Je ferai passer devant toi toute ma bonté.”
Peittämättömin kasvoin – Paavalin ensitapaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa oli dramaattinen: Kristuksen kirkkaus heitti Paavalin (tuolloin Sauluksen) hevosen selästä ja sokeutti 3 päiväksi. Paavalin kirjeistä saa kuvan, ettei tuo ensikohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin hän sai katsella Kristuksen kirkkautta.
Olen usein pohtinut, miten Kristuksen on täytynyt ‘säätää’ (minimoida) kirkkautensa säteilyä ihmisolennoille sopivaan määrään ilmestyessään heille.
Monet, jotka ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen ilmestyksessä, ovat kertoneet, kuinka Hänen Valonsa kirkkaus sai heidät lankeamaan polvilleen tai maahan. Mielenkiintoista minusta on se, kuinka Kristus usein ilmestyy sellaisille, jotka eivät todellakaan ole maailmankuvansa tai uskontonsa perusteella Hänen ilmestymistään osanneet odottaa. Mutta koska tuo kokemus, visio tai uni on ollut niin vahva ja todellinen, heidän käsityksensä ja todellisuutensa on sen vaikutuksesta muuttunut kertaheitolla.
Kristuksen kohtaaminen (vision, unen, pyhien kirjoitusten lukemisen tai kuulemisen kautta tai jollain muulla tavalla) muuttaa ihmisen elämää. Voisi ehkä sanoa, että Kristuksen Valon tuoksu jää ikään kuin leijaliemaan ilmaan.. ei näkyvänä, mutta kuitenkin läsnäolevana ja vaikuttavana.
Havaitsemmepa Hänen läsnäoloaan tai emme, Hän on kanssamme, elämässämme, sen kaikissa vaiheissa – suruissa, murheissa, vaikeuksissa, koettelemuksissa, samoin kuin valoisina, iloisina, hyvinä ja onnellisina aikoina.
Tajusin sen vasta monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun omasta mielestäni Häntä eniten tarvitsin. Paavalin sanoin: olin niin tämän maailman sokaisema, etten pystynyt näkemään. Oli kuin kipeät ja surulliset asiat olisivat painaneet liikaa päälle. Niitä sitten yritti paeta tavalla tai toisella, eri ikäkausina eri tavoin.
Jumalan todellisuus – Sen ymmärtäminen, että Jumala todella on – ei vain käsitteinä, vaan todellisena, läsnäolevana, vaikuttavana – voi saada ihmisessä melkoisen valaistumisen aikaan, ei vain mielen alueella, vaan koko elämässä.
Mutta jos se tapahtuu Jumalan Valon vaikutuksesta… – kuten Paavali sanoo: että Hänen Valonsa valaisee sydämemme ja elämämme pimeyden… – miksei Hän yksinkertaisesti anna Valonsa valaista meidän kaikkien sydämet?
Niin että voisimme nähdä elämämme, itsemme. toisemme ja Hänet Hänen Valonsa kautta?
Niin että voisimme oppia tuntemaan sen Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.
Voisiko olla niin, että Jumala antaa pimeyden, vaikeuksien, maailman asioiden, olla osa elämäämme, jotta me alkaisimme etsiä Häntä… Hänen kasvojaan, kirkkauttaan, ihanuuttaan, hyvyyttään, kauneuttaan, ystävällisyyttään, laupeuttaan… – kaikkea sitä, mitä Hän on… kaikkea sitä, millä Hän voi koskettaa ja muuttaa myös meidän elämäämme?
Että Hänen Valonsa voisi täyttää sisimpämme, olemisemme ja toimintamme, ja levitä joka kolkkaan tässä maailmassamme…
Paavali lupaa kirjeessään filippiläisille:
‘Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa (på ett härligt sätt/ in der Herrlichkeit/ in glory / avec gloire), Kristuksessa Jeesuksessa.’ (Fil.4:19)
(Uudemman käännöksen mukaan: ‘Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.’
Olkoon sitten ‘kirkkaudessa’ taikka ‘taivaallisen kunniansa rikkaudesta’ – eikö tuossa olekin jotain sellaista, jota haluisi vastaanottaa omaan elämäänsä?
Jumala, auttaisitko meitä näkemään Sinun todellisuuttasi, sitä kirkkautta, hyvyyttä, ihanuutta, mikä säteilee Kristuksesta.
Kristus, Valomme, säteile elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme, tänäkin päivänä. 🙂
Nobody Like You – Paul Wilbur (& video luomakunnan ihmeellisestä moninaisuudesta)
“Kaikkien Herra, kumarrun jalkojesi juureen
annan kaikkeni Sinulle, Herra
sieluni kaipaa nähdä, kuka Sinä olet
harso (esirippu) repeää
Pyhä on Kirkkauden Herra
kohotamme äänemme, laulamme Sinulle Kuninkaamme
vain Sinä olet arvollinen, ei ole ketään vertaistasi
laulamme Sinulle Kuninkaamme
ja Herran Kirkkaus täyttää tämän paikan”
Kynttilänpäivän muut tekstit ovat: Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10 ja Luuk. 2: 22-33.