Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2018

Profetiat toteutuivat

                      

27.12.2018.  Valkea Joulu saatiin kuin saatiinkin tänne eteläiseenkin Suomeen, ihanaa – tuo se kyllä vaan oman tunnelmansa joulupäiviin! Vaikka lumet jo näyttävät jo haihtuvan, jouluaika jatkuu, ev.lut. tradition mukaan Loppiaiseen, ort. ja kat. perinteen mukaan vuoden vaihteeseen. – Hyvältä tuntuu ajatus, että huolimatta perinteiden eroista ja siitä, mikä  Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta oli, voimme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. 

                         

Alkuvoimista ja perinnäisistä käsityksistä – Ensi pyhän teksteistä haluan laittaa tähän evankeliumin lisäksi myös alla olevat kohdat Galatalais- ja Kolossalaiskirjeistä. Niissä kummassakin on evankeliumi kiteytetty vähän toisenlaiseen, mutta tiiviiseen pakettiin. Niissä on myös paljon mietiskeltävää – etenkin sellaisille, jotka (kuten minä) ovat etsineet Jumalaa erilaisilta poluilta.

Jumalan lapsia ja perillisiä – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal. 4: 3–7)

                         

Jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään – Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
(Kol. 2: 6–10)

                             

Lapsi merkkinä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
    Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
    Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
(Luuk. 2: 33–40)

Profeetat Simeon ja Hanna olivat kauan odottaneet saavansa nähdä Messiaan. Hanna oli vuosikymmenet (ehkä kaikki nuo mainitut 84 v.) palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Vihdoin uskollinen odottaminen palkittiin.                                               

ruusu, josta puhkesi lehti

Toivomista ja odotusta – Ennen joulupäiviä eräs tuttu huokaisi, ettei lapsensa tahdo pysyä nahoissaan joulunodotusjännityksessään. Aika yleinen ilmiö, eikö vaan? Mutta myös meidän aikuisten keskuudessa: vähäinenkin odotusaika voi joskus tuntua ikuisuudelta, oli kyseessä sitten pieni tai suuri asia. – Ehkäpä voisikin seuraavan kerran, kun kärsimättömyys ja hermostuminen nostaa päätään, ajatella Hannaa… 

Tähdenlento ja manteli – Ennen Joulua näin kirkkaalla iltataivaalla tähdenlennon. Koska parhaillaan mietin taivaallisia asioita, päätin ottaa tähdenlennon ikään kuin vahvistuksena ajatuksilleni (jotka siten kohosivat vielä enemmän taivaallisiin…)
Aamulla, joulupuuron äärellä ajatukset taas olivat ihan maallisissa – iloisissa hetkissä rakkaitten kanssa. – Juuri kun olin todennut, kuinka nuorimmaiseni oli niin monena perättäisenä vuotena saanut mantelin, että varmaan nytkin… tunsin jotain kovaa hampaitteni välissä – mantelin! – Nyt siis kuului toivoa – kuten tähdenlennon nähdessään. Mitä toivoisin? En ihan heti keksinyt.

Joulun rauha – Jouluaatto yllätti terveyskeskus-, klinikka- ja apteekkireissuilla. (Aattopäivässä oli kuitenkin se etu, ettei ollut pitkiä odotusaikoja.) – Silti, vaikkemme olleet aavistaneet, että tulisi tällainen käänne, se rauha, joka puoliltapäivin oli julistettu Suomen Turusta, tuntui laskeutuneen yllemme niin vahvana, ettei sitä karistanut Hkiin ajot, läheisen anteeksipyytelyt (kun koki pilaavansa aatonvieton) eivätkä toimenpiteet. Iloitsimme keskustan jouluvaloista, hiljaisesta liikenteestä ja jouluaattona työtään tekevien ihmisten ystävällisyydestä. Ja siitä, mikä loppujen lopuksi oli tärkeintä: saatiin tarpeellinen hoito.
Jouluateria maistui ehkä vielä paremmalta kuin olisi muuten maistunut, kun vihdoin iltakahdeksalta istahdettiin pöydän ääreen. – Kuten kuljettajana toiminut poikani jälkeenpäin totesi: tästähän joulussa on kyse, toisen rinnalla kulkemisesta, tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakas Jumala, antaisitko Rauhasi pysyä, kulkea mukana, sisällämme, joka päivä, kaikessa, kaikkialla… – hei, siinähän se mantelitoive tulikin!

                        

Yhdeksi – Millaisia ovat odotukseni/odotuksesi Uuden Vuoden kynnyksellä? Maallisia vai taivaallisia?  (Kumma kuinka tuntuu että pitäisi laittaa lainausmerkit tuohon taivaallisia -sanaan… ettei tuntuisi liian hurskaalta…  mutten laita. Eihän maallinenkaan tarvitse lainausmerkkiä.
Mutta ovatko asiat todella joko maallisia tai taivaallisia?
Eivätkö Joulun tapahtumat kerro juuri siitä, kuinka taivaallinen ja maallinen tulivat yhdeksi? Ja siitä, kuinka taivas on läsnä, kanssamme, silloinkin, kun emme sitä huomaa?
Kyse on siitä, mitä huomaan, mille teen tilaa sisimmässäni.

Kristus, auta ja rohkaise meitä tunnistamaan ja tunnustamaan Sinut, Lunastajamme. Jos kompastummekin, kiitos että nostat meidät ylös. Sinä tulit meitä varten, ja olet meitä varten.
Se on ihmeellinen lahja, taivaallinen lahja, annettu meille maan päällä kulkeville, hapuileville ja kompuroiville.
Jumala, auta meitä Hannan tavoin odottamaan, että saamme nähdä Sinun kirkkautesi.
Anna meille sydän, joka haluaa kiittää ja ylistää Sinua, ja kertoa – niille, jotka eivät ole vielä kuulleet – lapsesta, joka tuli merkiksi. Rakkauden, rauhan ja sovinnon merkiksi.

Alla 1600-luvulta peräisin oleva pyhiinvaelluslaulu

Maria durch ein Dornwald ging – Freiburger Spielleyt

“Maria kulki halki orjantappurametsikön  
Kyrie eleison
jossa ei ollut 7 vuoteen ollut lehtiä
Jeesus ja Maria.
Mitä Maria kantoi sydämensä alla?
Pientä lasta, vailla kärsimystä.
Kun lapsosta kannettiin metsän halki
puhkesivat ruusut oksiin.

Mikä lapsen nimeksi tulee?
Hänen nimekseen tulee Kristus.
Se oli hänen nimensä jo alun alkaen
Kuka kastaa lapsen? Pyhä Johannes.
Mitä lapsi saa kummilahjaksi?
Taivaan ja koko maailman
saa lapsi kummilahjakseen.
Kuka on vapahtanut maailman?
Sen on tehnyt tuo Kristus-lapsonen.
Hän on vapauttanut maailman”

Ja tässä linkki Lautten Compagney‘n esittämään hienoon versioon (joka ei suostunut tähän tallennettavaksi):  https://www.youtube.com/watch?v=GD4Ttw0-JfA

“Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Käy halki ruusupensaikon,
joka vailla lehvää, kukkaa on. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Ketä kantaa alla sydämen?
Pyhää Vapahtajaa ihmisten. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Näin metsän halki kulkeissaan
saa kaikki ruusut puhkeemaan. Jeesus ja Maria.”

Muut tekstit: Ps. 71: 14–19, Jes. 25: 1, 4–5 ja Jes. 49: 13–16.

Valoisaa ja siunattua Uutta Vuotta 2019!

Yö joka muutti kaiken

                          

17.12.2018 – Eilen ihastutti ohut puuterilumikuorrutus metsässä, tänään hurmaannuimme hauvan kanssa pehmeästä lumivaipasta, joka oli yön aikana laskeutunut maahan. – Miten iso muutos voikaan tapahtua yhdessä yössä!

– Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
(Luuk. 2: 1-20)

                              

Betlehemin paimenet Valitessani joulutekstiä blogiin totesin, että sekä joulupäivän, – yön ja -aamun evankeliumiteksti on sama. Jouluaamun tekstissä on vain lisänä vielä, kuinka paimenet lähtivät Betlehemiin ja palasivat sieltä.

Ulkona taivasalla päivät pitkät työtään tekevillä paimenilla piti olla kaikki aistit valppaina suojellessaan laumaansa. Muuten lampaat saattoivat joutua villieläinten saaliiksi, erityisesti pimeän tullen. 
Puhuivatkohan nuo jouluyönä lampaitansa vartioivat paimenet taivaalliselle Kaitsijalleen, kuten aikoinaan samoilla laidunmailla paimentanut virkaveljensä Daavid?
Daavidista tuli urhea soturi ja kuningas, joka toi Jumalan liitonarkun Jerusalemiin. Hänen kaltaistaan jotkut juutalaiset vieläkin odottavat kansansa pelastajaksi, messiaaksi.

Kirkkauden ympäröimät Jouluyönä lampaitaan vartioivat paimenet saivat nähdä kuninkaiden Kuninkaan, joka tuli tuomaan uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. Rauhanruhtinaan, josta enkelit kiittivät Jumalaa laulaen:  Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tuo yö oli noille Betlehemin edustalla työvuorossa olleille paimenille ihmeellinen: he saivat kokea taivaallisen kirkkauden. He saivat tervehtiä maailmaan syntynyttä Vapahtajaa sekä kertoa Marialle ja Joosefille, mitä enkeli oli hänestä sanonut. – Heitähän voisi oikestaan kutsua ihan ensimmäisiksi evankelistoiksi, ilosanoman tuojiksi… 

Kaipuu sisällämme – Uskon että syvälle sisimpäämme on laitettu kaipuu voida  kokea Taivaan Todellisuutta, olimmepa siitä tietoisia tai emme.  Mutta… mehän voimme! Taivaan Kirkkaus ja Jumalaa ylistävät enkelit ovat ympärillämme.
Tänäkin Jouluna me voimme yhtyä enkelten kanssa laulamaan kiitosta ja  paimenten lailla ihmetellä sitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi eläinsuojaan ja nukkui ensimmäisen yönsä härän ja aasin syöttökaukalossa.

Ja voimme myös kertoa ilon, toivon ja rauhan sanomasta niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet mutta kaipaavat kuulla…

If I Were A Shepherd – LightTheWorld

“Jos olisin paimen polvistuisin seimen eteen
vaikkakin halpana ja vieraana
lahjani olisi olisi sydämeni
jos olisin paimen löytäisin vastasyntyneen nukkumassa
ja sanoisin nöyrän rukouksen
jos olisin yksi idän viisaista matkustaisin kaukaa
seuraten tuota suurta tähteä kunnes löytäisin lapsen
jos olisin yksi idän viisaista toisin hienoimman lahjani
ja lupaukseni seurata häntä
jos olisin enkeli oi kuinka iloitsisin
laulaisin kirkkaimmalla äänelläni
“Kunnia Jumalalle”
jos olisin enkeli yhtyisin taivaalliseen kuoroon:
“ylistys Jumalalle, Hän lähetti meille Kristuksen
hoosianna Hänen nimelleen”
en ole paimen, en matkustava tietäjä
enkä laulava enkeli mutta rakastan Häntä
olen Hänen opetuslapsensa
valitsen rakastaa ja seurata Häntä
seurata Hänen käskyjään Hänen nimessään
olen opetuslapsi”

‘Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä’. – Ehkäpä Luukas kirjoitti tuon kohdan innoittaakseen myös meitä tutkiskelemaan tapahtunutta sydämissämme, ihmettä, joka tapahtui tuona yönä.
Jumalan Poika tuli maailmaan tekemään kaiken uudeksi, solmimaan uuden liiton Jumalan ja meidän välille. Rakkauden liiton.

Joulun ihme – Vaikka Joulun aika olisikin täynnä elämää ympärillä, jokainen voi ehkä kuitenkin löytää myös hiljaisia hetkiä, jolloin tekemisemme lakkaa, ja puhe.  Hetkiä, jolloin voi mietiskellä sitä, mitä Jumala tekee, ja miten Hän on kanssamme. Kuulostella, miten Hän puhuu sydämiimme.
Voisimmeko – kaiken yhdessäolonkin lomassa – hiljentyä hetkisiksi mietiskelemään Marian lailla Joulun ihmettä?
Ja sitä, miten Joulun Ihme on läsnä elämässämme juuri nyt.

Eipä Maria varmaankaan osannut odottaa, että hänen lapsensa syntyisi eläinsuojassa. Olihan enkeli kertonut heti alkuun lapsesta, että “Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua” (Luuk.1:32-33).
Ja nyt paimenet kertoivat enkelin sanoneen, että hän on Vapahtaja, Kristus.

Taivaallinen suunnitelma – Väliäkö maallisilla olosuhteilla, tässä on kyse taivaallisen suunnitelman toteutumisesta. Jumala tietää parhaiten, miten asiat järjestää, tämänkin. Hänen käsissään on tämäkin hetki, ja kaikki tuleva. – Jotenkin näin voisin kuvitella Marian ajatelleen.

Voisimmeko mekin – elämämme olosuhteista ja tilanteista riippumatta – Marian lailla luottaa siihen, että myös meidän elämämme on Suuremmissa Käsissä, ja osa, tärkeä osa, Taivaallista Suunnitelmaa? 

Rakas Jumala, kiitos Pojastasi, jonka annoit meille Vapahtajaksi, Valoksi koko maailmalle. Kiitos, että Hänessä ja Hänen kauttaan punoit ja punot läheisen suhteen meihin. Annoit meille niin ihmeellisen ja suuren lahjan, ettei mikään maallinen asia voi sitä ylittää. Yhteyden, Rakkauden liiton, jonka ihmeellisyyden salaisuudesta ja voimasta saatamme aavistella vain vähäsen, ikään kuin pieninä aavistuksenhippusina kerrallaan. Taivaasta laskeutuvina hiutaleina, jotka eivät sula eivätkä peitä, vaan sulattavat peitteitä ja kuorrutuksia sydämemme ympäriltä. Sillä Rakkauden aikaansaama muutos on hyvää.

Kristus, kiitos että tulit. Ja kiitos että tulet. Kiitos että teet meissä muutostyötäsi, jotta voisimme kasvaa Sinun kaltaisuuteesi.
Anna meidän tänä jouluaikana löytää Valosi itsestämme ja toisistamme.  Auta meitä välittämään sitä ja Rakkauttasi lähimmäisillemme. – Kiitos Sinulle Kristus.

What Child is This? – Mitch Fewell (?)

“Kuka on tämä lapsi, Marian sylissä nukkuva
jota enkelit tervehtivät suloisella laululla
paimenten vartioidessa laumaansa
tuokaa hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa, viljelijät ja kuninkaat, kiittämään Häntä
kuninkaiden Kuningasta, pelastuksen tuojaa
rakastavin sydämin korotettakoon
Hänet valtaistuimelle
tämä on Kristus, Kuningas
jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat
kiiruhtakaa Häntä ylistämään, Marian lasta
kohotkoon laulu korkeuksiin
Hänen äitinsä laulaa kehtolaulua
iloitkaa, Kristus on syntynyt”

Muut jouluaamun tekstit: Ps. 98: 1-4, Jes. 9: 1-6, Hepr. 1: 1-6 ja Room. 1: 2-4.

Valoisaa, iloista ja siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa meille kaikille!

Mitä kuulet, mitä näet

10.12.2018.  Kristus tulee uudelleen… – Evankeliumikirjasta: ‘Hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ‘hengelliseen tulemiseensa’ viittaa 3. adventtisunnuntain lat.kiel. nimitys ‘adventus spiritualis et sanctificationis’.

Kertokaa mitä kuulette ja näette – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”   (Matt. 11: 2-10)

Vastauksena vankeudessa olevan Johannes Kastajan kysymykseen Jeesus pyysi kertomaan Johannekselle, mitä tämän opetuslapset näkivät tapahtuvan: perantumisia, henkiin heräämisiä, ilosanoman julistamista. Näistä Johannes saisi vahvistuksen: Jeesus, jonka hän oli tunnistanut jo äitinsä kohdussa sekä aikuisena kastaessaan tämän Jordan-joella, oli todellakin odotettu Messias.

Usko ihmeisiin voi tuntua monesta vaikealta. Epäilijät ovat taipuvaisia etsimään niille järjellä ymmärrettäviä selityksiä.
Jeesuksen tekemiä ihmeitä oli aina muita ympärillä todistamassa, mitä tapahtui.  Omaisia, kylän/kaupungin asukkaita, opetuslapsia jne.
No, jos Jeesus tekikin ihmeitä, se oli silloin, 2000 v. sitten. Mitä sitten?

Kuolleista herättäminen on ehkä ihmeellisimpiä ja vaikeimmin uskottavimpia ihmeitä.
Eräs ystäväni kertoi naisesta, joka heräsi kuolleista viime syyskuussa, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Tässä Siilinjärven paikallislehden artikkeli aiheesta:  

Lääkärit totesivat Eila Kärjen kuolleeksi syyskuussa – kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen Kärki on toipunut hyvin

Kristuksen ilmituomista Mitä vastaat, jos joku kysyy sinulta, miksi uskot Jeesukseen, tai kolmiyhteiseen Jumalaan? Mitä jos joku kysyy, mistä voit tietää, onko Jeesus Kristus todella Jumalan lupaama Messias?
9-osaisessa dokumenttisarjassa Christ Revealed haastateltiin eri alojen edustajia (tutkijoita, teologeja, arkeologeja jne), jotka kertoivat, kuinka olivat päätyneet uskomaan, että Jeesus Kristus on ylösnoussut, Vapahtaja ja Messias. Monet heistä (ent. ateistitkin) olivat tulleet vakuuttuneiksi tästä tutkimalla historiallisia todistusaineistoja, henkilökohtaisen kokemuksensa kautta tai
Raamatun tapahtumiin liittyvien arkeologisten löytöjen perusteella.

Jumala tuntee meidät – Minusta on ihanaa, kuinka monella tavalla Jumala voi vetää meitä ihmisiä tuntemiseensa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää: eikö Hän, joka on meidät jokaisen luonut erilaiseksi, ainutlaatuiseksi yksilöksi, tietäisi, miten erilaisten asioiden kautta voimme vakuuttua siitä, mitä Hän on ja mitä Hän tekee: kenelle se on loogista, älyllistä kirjoitusten ja dokumentoitujen aineistojen tutkimista, kuka tarvitsee henk.koht. kokemuksen Hänen läsnäolostaan, kuka ihmeparantumisen, kuka vakuuttuu nähdessään tai koskettaessaan jotain konkreettista Jeesukseen tai hänen elämäänsä liittyvää.
Tulivathan Jeesuksen opetuslapset ja seuraajatkin vakuuttuneiksi eri tavoin (Tuomas, Nikodemos, Paavali jne).

Christ Revealed -dokumentissa eräs haastatelluista totesi, että on hyvä miettiä ja selvittää itselleen, miksi uskoo Jeesukseen. (Ihan senkin vuoksi, ettei häkeelly, jos joku yllättäen sitä kysyy. Kun on selvittänyt itselleen asian, ei tarvitse kokea kysymystä hyökkäyksenä, jonka vuoksi asettautuu puolustusasemiin, vaan voi vastata ihan luontevasti ja levollisesti, kuin puhuisi mistä tahansa muusta elämään luonnollisena osana liittyvästä asiasta. Christ Revealed -dokkarissa annetaan eväitä tähän. Ja myös faktatietoa niille, jotka ovat halukkaita käymään keskusteluja mm. ateistien tai mormonien kanssa.
Eräs teologi kertoi, kuinka hän kutsuu näitä toisinuskovia luennoilleen, jotta hänen opiskelijansa voisivat esittää heille kysymyksiä. Opettajan mukaan tämä selkeyttää ja vahvistaa oppilaiden omaa uskoa ja vakaamusta; uskoa Jumalaan ja siihen, miten Hän on toiminut ja toimii maailmassa.
Eräässä haastattelussa todettiin, kuinka sillä on suuri merkitys, miten asiat esitetään. Jollain tavalla esitettynä asia voi saada myönteisen vastaanoton, jollain toisella tavalla esitettynä samaan asiaan saatetaan reagoida aivan toisin.  

Kristus, avaa silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, mitä ja miten Sinä haluat meidän näkevän ja kuulevan.
Auta meitä näkemään lapsen silmin, a
uta näkemään Valosi myös toisissamme.
Anna Valosi säteillä kaikille ja kaikkialle täällä maan päällä, myös meidän kauttamme. Kiitos, että toit meille Hyvyyden ja Valon.  🙂 

Do You Hear What I Hear – LIGHTtheWORLD

Videon alkuteksti: “On olemassa sellaista valoa, jonka voi nähdä vain lapsen silmin” 

“Sanoi yötuuli pikku lampaalle:
näetkö mitä minä näen?
ylhäällä taivaalla, pikku lammas
näetkö mitä näen:
tähden, joka tanssii yössä
sillä on yhtä pitkä häntä kuin leijalla
sanoi pikku lammas paimenpojalle
kuuletko mitä kuulen
soiton taivaissa, paimenpoika
kuuletko mitä minä kuulen
laulun korkealla puiden yläpuolella
äänen, joka on meren kokoinen
sanoi paimenpoika mahtavalle kuninkaalle:
tiedätkö mitä minä tiedän
palatsisi seinien sisällä, mahtava kuningas
tiedätkö mitä minä tiedän
lapsi, lapsi värisee kylmässä
viedään hänelle hopeaa ja kultaa
sanoi kuningas ihmisille kaikkialla:
kuunnelkaa mitä minä sanon
rukoilkaa rauhaa ihmiset kaikkialla
kuunnelkaa mitä sanon
lapsi, lapsi nukkuu yössä
hän tuo meille hyvyyden ja valon
hän tuo hyvyyden ja valon”

Tässä sama Martina McBriden esittämänä:

Oli nostalginen aikamatka tämän laulun eri versioita etsiessäni; sen oli nim. levyttänyt myös mm. Bing Crosby ja Andy Williams ja moni muu menneiden aikojen hyvä tyyppi.  🙂  

Muut tekstit: Ps. 85: 9-14, Jer. 3: 21-25 ja 1. Kor. 4: 1-5.

Hän tulee kirkkaudessaan

3.12.2018 – ‘Et saa minua kiinni’ – Lapsenlapset olivat viikonloppuna käymässä. Leikkivät koirani kanssa. Sisälläkin oli kivat leikit, mutta vasta pihalla koira oli omassa elementissään: se juoksi isoa ympyrää sellaista vauhtia lasten ympärillä, ettei sitä millään olisi voinut saavuttaa. Se ohitti heidät yhä lähempää ja nautti silminnähden voittamattomuudestaan. Sillä oli vähintäänkin yhtä hauskaa kuin meillä jotka katselimme sen menoa.

Alla olevassa evankeliumitekstissä on jotenkin samantapaista, saavuttamatonta: siitä ei oikein saa kiinni. Se kiertää ympärillä eikä oikein suostu kiinni otettavaksi. Näin ainakin itse koin. Se sisältää niin paljon sellaista, mitä tällainen pieni ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan. Taivaiden voimat järkkyvät….  tiedetään Jumalan Valtakunnan olevan lähellä… Ihmisen Poika saapuu kaikessa kirkkaudessaan… ja Hänen saapuminsensa tulee koskemaan kaikkia…  

Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
    Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”  (Luuk. 21: 25-36)

Tämä on kyllä tosi vahvaa tekstiä. Saattaa olla pelottavaakin joidenkin mielestä. Ei Jeesus siinä kuitenkaan pelottele, vaan kertoo vain tulevista tapahtumista ja kehottaa olemaan valmiina, kun ne alkavat toteutua.
Kukaan ei tiedä, milloin Ihmisen Poika saapuu. Hänen tulemisestaan on puhuttu ja sitä on odotettu jo 2000 v:n ajan. Minusta tuntuu kuitenkin, että niiden 14 v:n aikana, joina olen seurannut kristittyjen puheita ja kirjoituksia, tuntuu että mitä mielettömämmäksi tämän maailman meno muuttuu (ja miten paljon onkaan muuttunut noidenkin vuosien aikana), sitä vakuuttuneempia monet tuntuvat olevan siitä, että Hänen tulonsa on lähellä.

Joulua kohti mentäessä tulee mieleen huuruiset pikkujoulujuhlat ja valtaisa joulunalustouhotus siivouksineen, lahjojen ostamisineen/tekemisineen ja ruoanvalmistuksineen (vaikka tuntuukin siltä, että ihmiset ovat viime vuosina aika lailla rauhoittuneet em. asioiden suhteen). Miten totaalisesti ne voivatkaan viedä ajatukset pois siitä, miksi ja kenen kunniaksi me itse asiassa Joulua vietämmekään.
Miten Hänen Valonsa ja Rakkautensa pääsisi tunkeutumaan kaiken tuollaisen lävitse sydämiämme lämmittämään? 

Koetan ymmärtää Jeesuksen lausetta: “Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.” – Siis sekö, jolle Jeesus puhui, vai se, joka aikanaan tulee näkemään taivaiden voimien järkkyvän?
Mutta… mitä jos se olisikin – kaikkien näiden lukuisien kuluneiden vuosisatojen jälkeen – juuri nyt maan päällä elävä sukupolvi…? Mitä sitten…?

Rukouksesta voimaa – Jeesus kehottaa rukoilemaan voimaa kestää tulevat tapahtumat. Minusta se on hyvä neuvo ihan milloin vain, kaikkina aikoina. Sillä kaikki me joudumme elämässämme kohtaamaan tilanteita, joihin tarvitsemme voimaa ylhäältä.
Paras juttu minusta on, kun huomaa ja muistaa, että Voimanantajan puoleen voi aina kääntyä,  24/7. Hänen, joka rakastaa meitä niin valtavan paljon tahtoo meidän parastamme.

San Damianon osuuskunnan emännän Eeva Vitikka-Annalan adventinajan toivotuksessa ollut Kyrillos Jerusalemilaisen (315-386) puhe puhutteli minua, erityisesti hänen runolliset kuvauksensa Kristuksen 1. ja 2. tulemisesta. Sain luvan laittaa sen tähän blogiin:

Kyrillos Jerusalemilaisen Kasteopetuksesta (15:1-3; tässä teksti tiivistettynä, ilman kappalevälejä):
‘Me julistamme Kristuksen tulemista, emme kuitenkaan vain yhtä tulemista, vaan myös toista, joka on paljon kunniakkaampi kuin ensimmäinen. Ensimmäinen tuleminen näet kantoi kärsimyksen merkkiä, toinen taas kantaa jumalallisen kuninkuuden kruunua.
Meidän Herraamme Jeesusta Kristusta koskevat asiat ovat nimittäin usein kahtalaisia. Niin oli jo hänen syntymänsä laita: ensimmäinen syntymä Jumalasta ennen aikojen alkua, toinen syntymä Neitsyestä, kun aika oli täyttynyt.
Kahdesti hän myös astuu alas maailmaan: ensin huomaamatta kuin aamukaste lampaanvilloille, ja toisen kerran kaikkien silmien edessä, nimittäin tulevaisuudessa.
Kun hän tuli ensimmäisen kerran, hänet kapaloitiin ja pantiin seimeen, toisessa tulemisessaan hän verhoutuu valoon kuin viittaan. Ensimmäisellä kerralla hän kantoi ristin häpeästä välittämättä, toisella kerralla hän saapuu kirkkautensa kunniassa, enkelten sotajoukon saattamana.
Älkäämme siis tyytykö vain muistelemaan hänen ensimmäistä tulemistaan, vaan odottakaamme myös toista tulemista.
Ja kun ensimmäisellä kerralla huudahdimme: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, niin saman ylistyksen lausumme toisellakin kerralla. Silloin kiiruhdamme Herraa vastaan yhdessä enkelien kanssa ja palvoen ylistämme häntä: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Vapahtaja ei tule uudestaan tuomittavaksi vaan tuomitsemaan niitä, jotka tuomitsivat hänet. Hän vaikeni silloin, kun hänet
tuomittiin, mutta muistuttaa nyt kauheista teoista syyllisiä, jotka saattoivat hänet kärsimään ristin tuskia, ja sanoo heille: Näin sinä teit, ja minä olin vaiti.
Laupiaan suunnitelmansa mukaisesti hän tuli ensin opettamaan ihmisiä lempeästi kehottaen, mutta tullessaan toisen kerran kaikkien täytyy, tahtoivatpa tai eivät, alistua hänen kuninkaalliseen valtaansa.
Profeetta Malakia ennustaa Herran kahta tulemista: Aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte. ämä tarkoittaa ensimmäistä tulemista.
Sitten hän puhuu toisesta tulemisesta:
Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä. Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja.
Myös Paavali puhuu näistä kahdesta tulemisesta kirjeessään Titukselle:
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja hurskaasti tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Huomaatko, miten hän puhuu ensimmäisestä tulemisesta kiittäen siitä Jumalaa, ja toisesta, jota odotamme.
Sen tähden se usko, jota tunnustamme, on opetettu meille tässä muodossa: me uskomme häneen, joka astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tukeva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet, ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Herramme Jeesus Kristus on siis tuleva taivaista. Hän on tuleva kunniassaan tämän maailman loppuessa, viimeisenä päivänä.Tämä maailma tulee näet loppumaan, ja luotu maailma luodaan taas uudeksi.’  (Kasteopetuksesta 15:1-3; tässä teksti tiivistetyssä muodossa):

Kirkkauden Kuningas, auta meitä jättämään turhat touhut ja keskittymään olennaisimpaan. Näkemään kirkkaasti mikä on tärkeintä.
Kiitos että tulet! Ja k
iitos että Olet! 🙂

Born on Christmas Day – One Voice Children’s Choir

“Eräänä kirkkaana tähtiyönä
maailma täyttyi rakkaudella
ihana näky, Valo joka hohti ylhäältä
enkelit kuuluttivat Kuninkaiden kuninkaan
pyhää nimeä
tämä on voiman ja kirkkauden tarina
kolme viisasta polvistui rukoilemaan
tähti oli johdattanut heitä
siinä Hän makasi, Jouluyönä syntynyt
ilon Hän toi, Kuningas
riemuitkoon jokainen laulu
ja joka sydän lauloi: kuule taivaan äänen sointi
Hän täytti maailmamme rakkaudellaan
ja taivaallinen laulu kuului ylhäältä
Kristus syntyi, Herra syntyi Joulupäivänä”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Hoos. 2: 20-22 ja 1. Piet. 1: 13-17.

Siunattua adventinaikaa!