26.11.2018 – Adventti kohta alkamassa – ihanaa! Ja miten hieno marraskuu onkaan ollut: ei tietoakaan räntäsateista. Nytkin aurinko kurkkaa pilvien välistä valkeaksi värjäytyneeseen maahan.
Tuleekohan lunta Jouluksi, tuumaili lapsenlapseni eilen kulkiessamme niityn halki kulkevaa rapisevanhuurteista polkua. Saa nähdä. Sitä odotellessa etsitään jokaisesta päivästä jotain kaunista ja jotain josta saamme iloita ja olla kiitollisia, jooko?
Palatessamme hiekkatielle tyttö teki kärrynpyöriä ja hauveli hyppeli. Kyllä, kummallakin kyky nauttia täysillä juuri tästä hetkestä! 🙂

Hän tulee luoksesi lempeänä – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
    Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!    (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika – Monikohan noista Jeesusta seuraavista ja ympäröivistä ihmisistä mahtoi tietää, että tämän nasaretilaisen puusepän kasvatti-isä oli kuningas Daavidin jälkeläinen? Kansan Pelastajan, Jumalan Voidellun, kun oletettiin kirjoitusten mukaan tulevan Daavidin suvusta.
Oli miten oli, tuossa kaupunkia lähestyvässä kulkueessa leijui vahva odotusten ja toiveiden ilmapiiri. Jännitystä, riemua: tässä saapuu Messias, kauan odotettu Jumalan lähettämä Kuningas, joka saisi aikaan sen muutoksen, jota kaivattiin.

Punaista mattoa – Wikipedian mukaan varhaisin maininta punaisen maton käytöstä löytyy Aiskhyloksen kirjoittamasta näytelmästä: kuningas Agamemnon kävelee vaimonsa Klytaimnestran yllyttämänä punaisen maton poikki, vieden näin jumalilta kunnian menestyksellisestä taistelusta.
Punainen matto oli muinoin – ja on edelleen – kunnioituksen osoitus maan hallitsijaa/päämiestä kohtaan.

Espalla – Joskus 10 v. sitten kävelin ulkomaalaisen ystävän kanssa Hgin Esplanadilla. Erään rakennuksen edessä oli musta kiiltävä auto ja ympärillä joka suuntaan tähyileviä miehiä mustissa poplareissa, tummat aurinkolasit päässä (ihan kuin jostain vanhasta amerikkal. elokuvasta). Päätimme jäädä katsomaan, kuka näin tärkeä henkilö sieltä saapuisi. Punainen matto levitettiin ulko-ovelta limusiinin eteen. – Pian ovesta astui ulos silloin presidenttimme Tarja Halonen miehensä Pentti Arajärven käsikynkässä. Pariskunta harppoi kadun poikki piittaamatta tuon taivaallista matosta, autosta ja turvamiehistä.
Näin meillä, totesin. 

Pariisiin kokoontui toissa su:na (11.11.) 70 maan johtajaa 1. maailmansodan loppumisen 100-vuotismuistopäivän pääjuhlaan. Valtiojohtajat eivät – Trumpia lukuun ottamatta – käyttäneet autokyytiä siirtyessään Élysée-palatsista muistomerkin luo, vaan kävelivät sateisessa säässä 2 km Champs-Élysées’n bulevardia Riemukaarelle. Ei punaisia mattoja, vaan sateen kastelemia katukiviä pitkin.
Trumpin edetessä autokaravaanissaan eräät protestoijat heittivät vaatteita yltään haluten siten ilmaista, etteivät näe hänen toimintaansa rauhaa edistävänä. 

Toivoa pelon sijaan – Emmanuel Macron piti vahvan puheen Riemukaarella. Sanoi mm. että historia voi joskus toistaa traagisia kuvioitaan ja heikentää rauhan perintöä. Ja että Ihmisten tulisi rakentaa mieluummin toivoa kuin pelkoa toisiaan kohtaan.

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak.9:9)

Rauhanruhtinas ei kaivannut mitään erityisjärjestelyjä kunniaansa korostamaan saapuessaan Jerusalemiin. Hän istuutui vaatimattoman työjuhdan, aasin varsan selkään. Jotta profetia täyttyisi.
Ja – vaikkeivät ihmiset Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi niin ajatelleetkaan – vaatteet ja oksat, joita he riemuissaan heittivät hänen eteensä, toimittivat punaisen maton virkaa – eivät ihmisen kunniaksi, vaan Jumalan, joka oli lähettänyt heille Vapahtajan. Ja meille. 

Millaisena sinä  haluaisit Jeesuksen tulevan luoksesi? Viisaana, voimakkaana, turvallisena, rakastavana, kaikkitietävänä, häikäisevänä, opastavana, vapauttavana, puolustavana, suojelevana, parantavana, lohduttavana… ? Jos sinun pitäisi valita yksi adjektiivi (noista tai jokin muu), mikä se olisi?
Vaikka nuo kaikki ovat hänen ominaisuuksiaan, juuri nyt minua puhuttelee tuo profeetan sana ‘lempeänä’.

Hän tuntee meidät – Ajattelen, että Kristus tulee luoksemme juuri meille tarkoitetulla tavalla, meidän tarpeidemme mukaisesti. Hän näkee ja tuntee meidät jokaisen. Hän tietää toiveemme ja kaipuumme, puutteemme ja tarpeemme. Ja kaiken lisäksi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Se on minusta melkoisen verraton juttu!

Adventin ilo – Millaiset sitten ovatkaan ajatuksemme ja toiveemme Jeesuksen tulemisesta luoksemme, on kyse merkittävästä asiasta. Joidenkin mielestä ei olekaan sen tärkeämpää kuin henkilökohtainen suhde Kristukseen.
Jumala haluaa olla meihin läheisessä yhteydessä. Hän lähetti Poikansa punomaan ehjäksi jälleen tuon katkenneen yhteyden ja kaiken, mikä on särkynyt yhteyden katkeamisen vuoksi. Siinä ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta tämänkin adventin ajaksi. – Hoosianna! 🙂

11408 jaetta armoa – Kun hain Raamattu.uskonkirjat. net -sivustosta Jesajan tekstiä nähdäkseni, olisiko siinä juuri nuo profeetan sanat lempeästä ratsastajasta, tapahtui sama, joka joskus aiemminkin on sattunut:
Jes.62:10-12:n sijasta ilmestyi  sivulle otsikko Johanneksen ilmestys 22. Ja alle jae: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa (Ilm.23:21), toistuen yli 11 tuhatta kertaa:
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa………………………
11408 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.

Tuota jaetta edeltävä jae liittyy – kuinka ollakaan – Jeesuksen tulemiseen:
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: “Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!  (Ilm. 23:20)

Kiitos Jeesus että tulit ja tulet Valoksemme, Vapahtajaksemme, Ystäväksemme. Kiitos Rakkaudestasi.
Kiitos että kuljet kanssamme. Opeta meille kulkemaan Sinun mielesi mukaisesti. Auta meitä löytämään sydämistämme ilo ja kiitollisuus, juuri nyt ja joka päivä, olosuhteistamme huolimatta, tai niiden vuoksi. Hoosianna! 🙂 

In Dulci Jubilo – Mike Oldfieldin sovituksena ja esittämänä:

Ja tässä Johann Sebastican Bachia vähän perinteisemmin:

 Muut 1. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

ps. Aloitin tänään taas uutispaaston, kun totesin että tuppaa tulla noita poliittisia juttuja tähän blogiinkin…