30.4.2018    –  Etsikää, niin te löydätte – Jeesus sanoo:
    ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”  (Luuk. 11: 5-13)

Kolkuttakaa niin teille avataan – Kuvittelen tuota tilannetta: joku kolkuttelee ovea keskellä yötä. Siinä nukutaan pienessä huoneessa koko perhe, vanhemmat ja lapset kylki kyljessä vällyihin kääriytyneinä, niin että pysytään lämpiminä. Ei ole keskuslämmitystä eikä lasia ikkuna-aukossa.
Joku kolkuttelee oveen keskellä yötä. Jos perheenisä siitä nousee ylös, kylmä pääsee vällyihin. Nekin jotka eivät ole kolkutteluun havahtuneet, heräävät. Pikkulapset alkavat ehkä itkeä. Ja takaisin palatessa hänen viilentynyt kroppansa ei olekaan perheelle patteri vaan jättimäinen kylmäkalle. – Hankala tilanne! Mutta halu auttaa ystävää voittaa.

Pyytäkää, niin teille annetaan – Kuvittelen tilannetta kolkuttajan kannalta. Jos hän itse palaisi nälkäisenä matkalta eikä kotona olisi syötävää, hän tuskin lähtisi naapuria sen vuoksi herättämään. Menisi vatsa kurnien nukkumaan ajatellen, että syön sitten huomenna.
Mutta kun nälkäinen ystävä tuli hänen luokseen, ei hän halua sanoa tälle että aamulla sitten saat syötävää. Kiusallista herättää naapuri keskellä yötä, mutta halu ruokkia nälkäinen matkamies voittaa. Naapuri antaa leivät ja ystävä tulee ravituksi.

Jeesus ei tuo vertauksessaan vain hyvän ystävän ominaisuuksia: epäitsekkyyttä ja auttamishalua. Hän tuo sen kautta (kuten koko elämänsäkin kautta) Jumalasta etäälle ajautuneille ilmi taivaallisen totuuden: tällainen Jumala on; Ystävä, joka haluaa auttaa ja antaa, mitä toinen tarvitsee. 
Ja sen, kuinka Jumala on myös rakastava Taivaallinen Isä, joka haluaa täyttää lastensa tarpeet. 

Jos Jumala on sellainen, miksi se ei sitten näy tässä maailmassamme? Miksi niin monet nääntyvät ruoan tai veden puutteeseen, elävät kodittomina, sotien ja kärsimysten keskellä tai niitä pakoon lähteneinä? Tätä monet pohtivat.
Ehkä tulisi ennemmin kysyä, mitkä tekijät ovat nämä asiat saaneet aikaan? Eivätkö nuo (ja lukemattomat muut ongelmat, joiden kanssa tässä maailmassa kamppaillaan) ole seurausta siitä, ettemme vielä(kään) ole oppineet Jeesuksen opetuksista – olemaan epäitsekkäitä ja auttavia ystäviä lähimmäisillemme?  

Jumalan hyvän tahdon ja rakkauden osoitusta on myös se, että Hän haluaa antaa vielä enemmänkin kuin leivän ja suojan: Hän haluaa antaa Pyhän Hengen taivaasta! Niille, jotka sitä pyytävät, Jeesus lisää.
On kuin Jeesus olisi koodannut ennalta opetuslasten mieliin tämän: sitten kun olen lähtenyt, muistakaa odottaa parasta, pyytäkää ja odottakaa parasta. – Ja niinhän he tekivät. Ja saivat mitä oli luvattu.

Etsijä löytää, sanoi Jeesus. Tärkeää on etsiä ja kolkutella, kunnes löytää ja saa sen mitä sielu syvimmiltään kaipaa. Joskus ei edes tiedä, mitä on etsimässä. Sisällä on vain tunne että on jotain, mitä en ole vielä löytänyt.
Näin on ollut omalla kohdallani. Monet kerrat luulin jo löytäneeni sen, mitä etsin. Mutta aina jossain vaiheessa tuli tunne, että on vielä jotain muuta… jotain mitä en ole vielä löytänyt… jotain mikä odottaa…

Osa matkasta – Päivitin viime viikolla Kristus – Valo -sivustoa, jonka otin käyttöön 2,5 v. sitten ollessani menossa ystävieni kanssa new age -messuille tapaamaan sinne tulevia etsijöitä, keskustelemaan ja rukoilemaan halukkaiden puolesta. (Meillä olikin monia ihania ja koskettavia kohtaamisia.) Sivusto on ollut lepotilassa, mutta nyt tuli sellainen olo, että haluan kertoa sivuilla etsinnästäni: ensin taustastani ja myöhemmin jotain siitä, mitä olen löytänyt.

Jatkumoa – Usein tuntuu siltä että ‘sattumat’ vievät meitä erilaisten asioiden äärelle. Ainakin itse olen monesti näin ajatellut. Yleensä kun näkee vain sen osan matkasta, sen missä juuri parhaillaan on menossa. Mutta jälkeenpäin voi nähdä menneissä asioista ja tapahtumaketjuissa johdonmukaisen jatkumon. Sellaisen, jota ei todellakaan itse olisi osannut suunnitella.
Siitä tulee sellainen olo että niin, on Joku, joka vie eteenpäin, johdattaa etsijää, pitää huolta, tietää suunnan, vaikkei vaeltaja itse sitä mutkaisilta poluiltaan vielä näkisikään.   

Kolkuttelin pitkään monia ovia, niin innokkaasti, etten huomannut että eräs tietty ovi, joka oli jo avattu, oli koko ajan auki… odottamassa.
Vaikka vihdoin astuin siitä, etsintä ei loppunut. Mutta huomasin että se muuttui erilaiseksi. Tiesin, ettei minun enää tarvinnut koputella kaikenlaisia ovia ajatellen, että jos vaikka niiden takana olisi jotain parempaa saatavilla. Tiedän nyt myöskin, että tuosta ovesta, joka oli auki, odottamassa, voi astua ilman että tarvitsee ensin itse tehdä jotain itsensä suhteen (niin kuin olin kuvitellut).

Etsintäni ei ole enää sinne tänne haahuilemista. Tiedän ja tunnen sen, esim. tietynlaisesta selittämättömästä ilosta ja rauhasta sisimmässäni. Helposti innostuvaa tyyppiä olen kyllä yhä, viilipyttyä minusta ei varmaan koskaan tule (vaikka se olikin joskus ihanteeni ja tavoitteeni 🙂 ). Mutta tämä useita vuosia jatkunut sisäinen rauha on jotain sellaista, josta tiedän, että olen löytänyt etsimäni. Se on sellaista rauhaa, johon aina voi palata, kun jokin tilanne on sitä heiluttanut. Se on rauhaa, josta ammentaa voimaa ja jaksamista. Yhteyttä, josta on löydettävissä ja saatavilla kaikkein tärkein. 

Etsimiseni jatkuu… – nyt kaipuuna yhä syvempään Yhteyteen, yhä läheisempään tuntemiseen ja suhteeseen Häneen, joka on kaiken Lähde ja joka kutsuu itseään Ystäväksemme.
Tätä voisi kutsua vaikka matkaamiseksi. Kohtaamismatkaksi, niin sisimpään kuin ulkomaailmaan. Yhdessä Hänen kanssaan.    

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, 2. Moos. 17: 8-13 ja Jaak. 5: 13-16.  

I Know Who Holds Tomorrow – The Isaacs

“Elän päivä kerrallaan
en auringonpaisteesta
sillä taivas voi muuttua harmaaksi
en murehdi tulevaisuudesta
sillä tiedän mitä Jeesus sanoi
ja tänään kuljen Hänen vierellään
sillä Hän tietää mitä on edessä
huomispäivän asioista
en tunnu ymmärtäväni paljoakaan
mutta tiedän kenen käsissä ne ovat
ja tiedän kuka pitää kädestäni
joka askel tuntuu kirkkaammalta
kultaisia askelmia noustessa
jokainen taakka keventyy
joka pilvenreuna on hopeanhohtoinen
siellä aurinko paistaa ikuisesti
kyynelet eivät sumenna katsetta
sateenkaaren päässä
missä vuoret koskettavat taivasta”