Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2017

Enkelit taivaissa

25.9.2017    

Kyky elää täysillä tässä hetkessä on lapselle luontaista. Kun pieni lapsi keskittyy leikkiin tai esim. tarkkailemaan jotain ilmiötä, hän syventyy siihen koko olemisellaan.  
Vilkkaat kaksoseni saattoivat 2-3-vuotiaina seurata jäällä täydellisessä hiljaisuudessa pilkkijän kädenliikettä avantoreiän äärellä ‘ikuisuuden’ (ainakin äidin kylmettyneiden varpaiden mielestä). Nuorimmaiseni istui samanikäisenä joskus kyykyssä kukkien edessä täysin liikkumatta ja hiljaa vaikka kuinka pitkiä aikoja vain katsellen. (Varmaan näki siinä jotain muutakin kuin krookukset.)

Läsnäolon taito tuntuu häviävän jonnekin aikuisuuteen kasvettaessa. Tuota kadotettua aarretta etsitään nykyisin takaisin  monenlaisilta kursseilta, ehkä lähinnä omaan hyvinvointiin, rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja voimaantumiseen.

Läsnä toiselle – Mikä lahja onkaan, kun kohtaa ihmisen, joka on täysillä läsnä ei vain itsessään, vaan myös  toiselle. Vahvin muistikuva tällaisesta minulla on 90-luvulta. Erään seminaarin tauolla kysyin suuresti arvostamaltani 80-vuotiaalta saksal. pedagogilta, taitavalta opettajalta & 5 lapsen isältä, neuvoa erääseen hankalaan tilanteeseen.
Millainen
täydellinen läsnäolo, kiinnostuminen ja keskittyminen toisen asiaan, toisen arvostaminen ikä-, oppi-, kokemus- ym. eroista huolimatta, mikä sisäisen säteilyn lämpö hänestä huokuikaan!   
Oli kuin hän olisi lukenut ajatukseni, sillä ennen kuin palasi jatkamaan luennoimistaan hän sanoi, että jokaisessa kohtaamisessa tärkeintä on olla koko tietoisuudellaan läsnä toiselle.

Unohdetut kyvyt – Monia muitakin lapsena omaamiamme kykyjä kuin läsnäolon taidon olemme unohtaneet matkan varrella.
Mutta mitä ominaisuutta Jeesus tarkoittikaan puhuessaan lapsen kaltaiseksi tulemisesta?

Lasten kaltaisiksi? – Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” 
Matt. 18: 1-6, 10

Megapalkinto Nöyrtyminen… – useille tuo sana taitaa tuoda lähinnä negatiivisia mielleyhtymiä (nöyryyttävä, nöyristely tms.). Mutta voisiko tuossa sanassa nähdäkin jotain myönteistä?
Jeesukselle se on niin myönteinen, että hän lupaa nöyrtyjälle megapalkinnon: taivaallisesta perspektiivistä lapsen kaltaiseksi nöyrtyvä onkin kaikkein suurin!

Enkelit saavat taivaissa katsella taivaallisen Isän kasvoja. – Voisiko tuokin koskea lapsen kaltaiseksi suostujaa… että hänen enkelinsä saa katsella taivaallisen Isän kasvoja? Ajatus on minusta huima: että suojelusenkelimme saisivat olla Jumalan kirkkauden välittömässä ilma- ja vaikutuspiirissä… – miten se säteilisi ja toisi kirkkautta meidän elämäämme…?

Luottamusta ja voimaa – Tulee mieleen monia lapsissa olevia ihania laatuja, ajoilta jolloin omat lapset olivat pieniä, työvuosilta lasten parissa sekä nyt lastenlasten kanssa. Esim. avoimuus ja aitous.
Jeesus ei kuitenkaan mainitse lasten ominaisuuksista muuta kuin uskon: ‘näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun.
Kristittynä olemiseen liittyy näkemys Jumalasta taivaallisena Isänä ja Jeesuksesta Vapahtajanamme ja Ystävänämme. Moneltakohan on jäänyt huomaamatta, millainen aarre meille on tarjolla. Suhde, jonka syventyessä luottamus ja rakkaus vain kasvaa. Lähde, josta virtaa rauhaa, voimaa ja luottamusta elämään.  

Laulut Kun lapset olivat pieniä, lauloin heille iltalauluja. Nuorimmainen toivoi melkein aina viimeiseksi lauluksi ‘Ystävä sä lapsien’. Ja jos joskus lauloin vain 1. säkeistön, hän sanoi: “Laula se toinenkin.”
1.Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä  vaihtelee, taivaan Isä suojelee.
2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten.
Kun mietin noiden säkeistön sanoja, niin en ihmettele lapsen valintaa: niissähän on valtava turvallisuuden perusta: Taivaan Isä suojelee, ja Jeesus on Ystävä, joka näkee ja hoitaa, suojaa kodin, siunaa vanhemmat, auttaa lasta. 

Paluu lapsuuteen – Viime viikolla lauluryhmän esittäessä palvelutalossa vanhoja, lapsuudenaikaisia tuttuja lauluja ja virsiä vanhuksille, nenäliinoja kaivettiin esiin.
Teemana oli kiitollisuus. Kysymykseen, tuleeko kellään mieleen kiitoksen aiheita, erään miehen spontaanit 3 lausetta koskettivat: viitteellisesti ja lyhyesti hän mainitsi isäänsä liittyvän järkyttävän sodanaikaisen muiston, ja kuinka hän tänä aamuna oli herännyt tyyny märkänä vaikkei muistanut itkeneensä (tuota muistoa ilmeisesti), ja lausui sydämestään kiitoksen lauluryhmälle siitä, että olivat tulleet laulamaan (hänelle tuttuja ja selvästi hänen sisintään liikuttavia ja lohduttavia lauluja).
Tämän miehen jokakertaisessa toivelaulussa ‘Maan korvessa’ suojelusenkeli varjelee lasta elämänpolulla.    

Enkeli Käydessäni tapaamassa evankelista Hilja Aaltosta kysyäkseni häneltä eräästä esi-isästäni (kerroin tästä käynnistä jossain aiemmassa bloggauksessa), Hilja kertoi, että enkeli tulee aina välillä tervehtimään häntä. Hän kuvaili enkeliä suureksi ja kirkkaaksi.
Hilja, tuolloin 104-vuotias, odotti jo kovasti pääsevänsä Taivaan Kotiin. Hän sanoi, että pian hänen enkelinsä tulee hakemaan hänet, ja että se tulee olemaan juhlapäivä: hän saisi kohdata Vapahtajansa.
Hilja pyysi minua ottamaan kaapista esiin sinisen leningin ja ripustamaan sen esille kaapin oveen. Hän halusi olla pukeutunut siniseen leninkiin tuona juhlapäivänä. Katsoessaan leninkiä hän totesi kuitenkin, ettei se ollut ihan oikeansininen. Mietin, että lempivärini oli nuorempana ollut pitkään taivaansininen. Mahtoiko Hilja kaivata senväristä asua ylleen lähtiessään taivasmatkalleen?
Lähtiessäni Hilja pyysi minua tulemaan uudelleen. Lähdin sieltä miettien, mistä löytäää Hiljalle taivaansininen leninki. Tuo käynti jäi kuitenkin minulta ainoaksi.
En tullut kysyneeksi Hiljalta, oliko enkeli, joka kävi häntä katsomassa,  hänen suojelusenkelinsä, vai enkeli, jonka nimenomaisena tehtävä on saattaa Hilja taivaaseen. – 3 kk;n kuluttua enkeli tuli hakemaan Hiljan Kotiin.

Suojaa ja varjelusta – Kaikenikäisinä – lapsina, nuorina, aikuisina ja vanhuksina – tarvitsemme Jumalan enkelten suojelua ja varjelusta, tiedostammepa sen tai emme. Uskon että meissä jokaisessa on sisäinen tarve tuntea että olemme turvassa. Monenlaisia turvarakenteita ja suojakuoria voi kehitellä ympärilleen, mutta on olemassa meille näkymätön mutta enkeleillemme näkyvä, koko ajan läsnä ja saatavilla oleva Turvan Lähde, kunhan vain huomaamme, uskomme ja luotamme.
Se on myös sitä nöyrtymistä: että uskaltautuu myöntämään tarvitsevansa ja kaipaavansa Korkeimman varjelusta. Ei vain hädän hetkellä, vaan joka päivä.

Alla Celine Dion’in ja Andrea Bocellin tunnetuksi tekemä The Prayer – rukous-laulu, jonka  Laura Bretan (tässä 11v:na) laulaa hääparille.

The Prayer – Laura Bretan

“Rukoilen että Sinä olet silminämme
ja että seuraat kulkuamme
ja autat meitä olemaan viisaita silloin kun emme tiedä
olkoon tämä rukouksemme kun eksymme
johdata meidät armollasi paikkaan, jossa olemme turvassa
rukoilen että löydämme Sinun valosi
ja että säilytät sen sydämissämme
jotta muistaisimme tähtien syttyessä yöllä
että Sinä olet ikuinen tähti
olkoon tämä rukouksemme kun varjot täyttävät päivämme
johdata meidät armollasi siihen paikkaan
anna meille usko, jotta olemme turvassa
unelmoimme väkivallattomasta maailmasta
jossa vallitsee oikeudenmukaisuus ja luottamus
jokainen antaa kätensä naapurilleen
rauhan ja veljeyden symbolina
pyydämme lempeää elämää ja että katselet meitä ylhäältä
toivomme että jokainen sielu löytää toisen sielun jota rakastaa
ja voiman, jonka Hän antaa meille
olkoon tämä rukouksemme
aivan kuten jokaisen lapsen on löydettävä paikka
johdata meitä armollasi paikkaan jossa olemme turvassa”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22,  2. Moos. 23: 20-23 ja Hepr. 1: 14 – 2: 4 / Ilm. 5: 11-12.

Lupa olla

18.9.2017 – Ah, ihania lämpöisiä alkusyksyn päiviä! Eilen istuin auringossa t-paidassa lueskemassa monta tuntia. Oi kunpa voisi varastoida kroppaansa tuota suloista lämpöä!


Hyvä osa – Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”   (Luuk. 10: 38-42)

Martta ja Maria laittavat pohtimaan, miten ja millä asenteella teemme hommia. Vertailemmeko omaa työpanostamme muiden vastaavaan? Huomaammeko, milloin olisi hyvä pysähtyä ‘vain’ olemaan ja kuuntelemaan?

Martta-vaiheita – Perhe-elämässä minusta tuntui luonnolliselta, että hoitovapaavuosina hoidin pääasiassa ruoanlaiton ja siivoukset, samoin työvuosinani, sillä minulla oli lyhyemmät työpäivät kuin miehelläni. Hän puolestaan teki kaikki sellaiset työt, jotka minulta ei olisi luonnistuneet. Ja niitähän riitti vanhassa omakotitalossa.
Lasten kanssa kokattiin ja leivottiin usein yhdessä. Se oli kaikista kivaa. Heidän varttuessaan odotukset heidän itsenäistä osallistumistaan kodinaskareisiin kasvoivat,  mutta usein sain odottaa aika lailla, jolloin helpommalla pääsi kun teki itse…
(Nykyisin olen iloinen ja helpottunutkin, etteivät poikani omaksuneet äidiltään mallia, että nainen tekee kotityöt, vaan jakavat kotityöt & lastenhoidon itsestäänselvästi vaimojensa kanssa, jotka tekevät yhtä pitkiä työpäiviä kuin hekin.) 

Elämään kuuluvaa Uskon että ainakin useimmissa meissä (niin naisissa kuin miehissä) on halu  hoitaa käytännön hommat vähintäänkin tyydyttävällä tavalla. Kyse on ehkä siitä, vievätkö kaikki puuhamme niin paljon energiaa, että emme huomaa kuunnella sisintämme. 

Marian osa – Martta syyllistää Mariaa, Jeesus puolustaa: Maria on valinnut hyvän osan. Ei Jeesus tarkoittanut pelkkää olemista (chillailua tai hyggeilyä) eikä pelkästään hiljentymistä tai  oman olemuksen kuuntelemista (mietiskelyä tai mindfullnessia), vaikka nekin saattavat herättää halun etsiä sitä, mihin Jeesus viittaa. Marialle tärkeintä oli kuunnella, mitä hänellä oli sanottavanaan, olla hänen läsnäolossaan.

Lupa olla? – Eräänä iltana viime viikolla pohdiskelin näitä asioita. Aamulla herätessäni ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleeni olivat: lupa olla. – Onko minulla todella lupa olla juuri sellainen kuin olen, heikkouksineni kaikkineni?
Ja jos olisin syntynyt toisenlaiseksi, osaisinko hyvällä omallatunnolla olla juuri sellainen – siis oma itseni?

Kyllä! – Pitkän, aika rankankin prosessin sain käydä läpi löytääkseni vihdoin tuon vastauksen.  Mikä valtava helpotus, miten paljon energiaa vapautuikaan tuon löydön myötä! Enkä edes prosessin kestäessä tajunnut, mihin siinä itse asiassa oltiin menossa: oman itsen hyväksymiseen juuri sellaisena, kuin miksi Luoja oli minut luonut! Saan olla juuri tällainen!

Valmis mihin? – Viime vuoden keväänä eräs esirukoilija tuli messun jälkeen sanomaan, että hän kokee taivaan Isän haluavan sanoa minulle, että olet nyt valmis. (Ei kuitenkaan sanonut, että valmis mihin.) Ed. viikolla eräs minulle tuntematon henkilö oli tullut sanomaan, että hän kokee Jumalan haluavan kehottaa minua unelmoimaan isoja asioita. – Mitä minun pitäisi unelmoida? Mihin olin valmis? – Oli kuin Jumala olisi halunnut valmistaa minua johonkin, minkä tulisin kohtaamaan…

Olemuspuoltensa hyväksymistä – Nyt ajattelen, että tuolloin oli mitä ilmeisimmin tullut aika mennä mankelin läpi kohdatakseni täydellä volyymillä sen puolen itsestäni, josta olin niin useissa tilanteissa kärsinyt. Elämässäni on nim. ollut lukemattomia hetkiä, jolloin olen kokenut itseni yliherkäksi, liian helposti liikuttuvaksi, ja syyllistänyt itseäni siitä. Mutta sitten kun marttaminä taas touhuaa, herkkyyden tuomat harmitukset peittyvät tekemisen alle. Hiljentyessä – tai viimeistään uupumuksen iskiessä – marian (sen herkemmän, kuuntelevamman minämme) on mahdollisuus tulla esiin.

Luonnollinen ominaisuus – Jo se, että kuulin kuinka herkkyys määriteltiin luonnolliseksi ominaisuudeksi, oli vapauttavaa! Puhumattakaan siitä, kun minulle selvisi, että tutkimuksissa on todettu, että maailman ihmisistä joka viides – sekä miehistä että naisista – on jollain tavoin herkkä! – Miten monet mahtavat olla tietoisia tästä? Itse ainakin törmäsin tähän tietoon vasta tänä vuonna!
On herkkäaistisia (voimakkaasti esim. valolle, äänille, hajuille, lämpötiloille tai ruoka-aineille reagoivia) Ja tunneherkkiä (vahvasti tunteilla eri tilanteisiin ja asioihin reagoivia).
1/5 ihmisistä voi siis todeta ehkä heikkoutenaan pitämästä ominaisuudestaan: tämä on normaalia; olen vain syntynyt tietynlaisten hermojärjestelmän kanssa, ja näin saa olla.
– Ei tarvitse koettaa olla toisenlainen. Saa olla ja oppia elämään ominaisuuksiensa kanssa parhaan kykynsä mukaan.

Ei mikään valittu ‘hyvä osa’ – Herkkä reagointi tietyille asioille ei ole ‘valittu hyvä osa’, vaan osa syntymässä saatua ominaisuuspakettia. Se osa ei ole aina helppo (varsinkaan jollei herkästi reagoiville ominaisuuksilleen saa ymmärrystä ympäristöstään). Mutta jos ja kun saa järjestettyä elämänsä niin, etteivät omat herkkyysalttiudet joudu liialle rasitukselle, niidenkin kanssa voi tulla ihan hyvin toimeen.  

Uudelleenmäärittely – Kun jokin käsitys, joka itsellä on jostain ominaisuudestaan, nimetään uusiksi (esim. ‘yli-‘ tai ‘liian’ -liitteet pudotetaan pois) ja määritellään ominaisuus neutraalina (esim. pelkkä ‘herkkä’), alkaa ominaisuutensa nähdä aivan uudessa valossa. Huomaa niissä  hyviä puolia. Alkaa nähdä ne lahjoina, jotka ovat olleet apuna monessa asiassa ja rikastuttaneet elämää. 

Ominaisuudet voimavaraksi – Kaikissa luonteenpiirteissämme on sekä vahvat että heikot puolensa. Uskon, että millaisin ominaisuuksin sitten on syntynytkin, voi oppia näkemään ja arvostamaan niitä lahjoina viimeistään siinä vaiheessa, kun oppii hyväksymään itsessään myös niihin sisältyvät heikot puolet.
Ajattelen, että tätä Jumala on halunnut meikäläiselle opettaa. Sekä martta- että mariapuoleni heikkojen puolien hyväksymistä. Uupumuksen kautta sainkin ihmeellisen lahjan: syvällisen tunteen siitä, että saan olla juuri sellainen kuin olen.

Marttoja, Martteja, Marioita ja MattejaEi Jeesus sano, että Martta olisi valinnut huonon osan. Hän vain haluaa Martan näkevän, miten hyvä oli, että Maria istuutui hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan, kun siihen kerran oli tilaisuus.
Jeesus kutsuu meitä kaikkia marttoja, martteja, matteja ja maijoja, tasapainoiseen elämään, johon kuuluu sekä työnteko että pysähtyminen, lepo, kuuntelu…

Marialla ei ollut mahdollisuutta joka päivä istua Jeesuksen jalkojen juuressa. Kyllä hän varmasti muina päivinä toimitti kodin askareita kuten siskonsakin. Mutta kun siihen tuli tilaisuus, hän jätti touhut ja hiljentyi kuuntelemaan Mestariaan.

Luostarielämän päivärytmit jakaantuvat säännöllisiin työskentelyaikoihin ja rukous- ja hiljentymishetkiin, jolloin istuudutaan ‘Jeesuksen jalkojen juureen’.
Kun tämänkaltaista päivärytmiä ei saa valmiiksi annettuna ja kuitenkin kaipaa hiljentymistä, yhteyttä Jumalan kanssa, Hänen kuulemistaan ja vaikutustaan elämään, tarvitaan päättäväisyyttä ja tahtoa: on otettava – tai paremminkin annettava – aika siihen.       

Hetkiä Hänen kanssaan – Uskon, että Luojamme haluaa kutsua meitä kaikkia tällaisiin hetkiin. Ei vain kerran viikossa, vaan ihan joka päivä. Kun siitä tulee tapa, tuntuu että sitä kaipaa yhä enemmän. Ja sen kautta voi alkaa yhä enemmän kokea Hänen läsnäoloaan ja rakkaudellista huolenpitoaan. 

In Your Presence – Paul Wilbur

“Läsnäolossasi olen vahva, läsnäolossasi Herra Jumalani
siihen kuulun – läsnäoloosi, etsien kasvojasi, koskettaen kirkkauttasi
kallionkolossa, läsnäolossasi, haluan mennä sinne  
missä virrat eivät voi virrata ylitseni, missä jalkani ovat kalliolla
haluan piiloutua sinne missä roihuava tuli ei voi polttaa minua
haluan piiloutua sinne missä pahan tulva ei voi minua saavuttaa 
missä olen Karitsan veren suojassa
missä pimeyden juonet eivät voi minua koskettaa
olet luja perustukseni, päivittäin luotan Sinuun
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 1. Kun. 17: 1, 8-16 ja Fil. 4: 10-14.

Kiitollisuudesta

11.9.2017      Penkkejä Betesdan altaan vierellä

Ystäväni oli jo pitkään halunnut tehdä jotain rehottavalle pihamaalleni. Tänään hän tuli jatkamaan pihaprojektia: kaivoi kivilaatat sammalten ja muun kasvillisuuden alta esiin – umpeen kasvanut polku tuli taas käyttökuntoon! Lapioi ja kiskoi pihlajan- ja pajuntaimien juurakoita ylös maasta (minä olin vain vuosittain sahannut runkoja tyvistä poikki, kun voimat eivät olleet riittäneet juurityöhön). Minä karsin alppiruususta polun ylle kasvaneita ja kuivuneita  oksia.
Työn edetessä ja lopputulosta katsellessa totesimme, että kummassakin, sekä työvaiheissa että lopputulemassa, saattoi nähdä jotain symbolista.
Tuli kiitollinen olo – ystävästä, polusta ja lämpöisenaurinkoisesta päivästä.

Instant -paraneminen Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.  (Joh. 5: 1-15)

Altaan luona odotettiin enkeliä, joka muuttaisi veden parantavaksi. Oliko paikalla sellaisia, jotka ihmettelivät, kun parantuminen tulikin toisesta lähteestä? Se jää arvailujen varaan.
Entä oliko ketään
joka olisi iloinnut miehen puolesta, kun tämä 38 v. sairastuttuaan parani ja kykeni kävelemään? Sitäkään emme tiedä. 

Sen sijaan Johannes kertoo, kuinka eräät skarppina bongasivat parantuneen kantavan vuodemattoaan – sapattina. Hermostuivat ja halusivat tietää, kuka oli käskenyt häntä rikkomaan heidän perinnäissääntöjään.

Jeesuksen uudet päivitykset – Sapattina ei saanut tehdä mitään työtä. Vuodematon kantaminenkin katsottiin työnteoksi. Samoin parantaminen. Lainkuuliaiset juutalaiset kiristelivät hampaitaan myös Jeesukselle, joka paransi ihmisiä sapattina.
Vielä nykyäänkin ultraortodoksijuutalaiset noudattavat tiukasti meikäläisten näkökulmasta oudolta tuntuvia sapattisääntöjä. Ehkä heidän kannattaisi kysyä Jumalalta, katsooko Hän, että  esim. valokatkaisijan tai hissinapin painaminen on työtä. – Tai mikä vielä parempaa: jos heille vihdoin valkenisi, mitä Jumala halusi ilmoittaa heille jo 2000 v. sitten: Jeesus päivitti vanhat säännöt
esimerkeillään, toiminnallaan ja opetuksillaan. 

Entä mies, jolta Jeesus kysyi, tahtooko tämä tulla terveeksi? Mies oli niin fiksoitunut omaan toivottomalta tuntuneeseen tilanteeseensa, ettei hän edes kiinnittänyt huomiota siihen, kuka kysyjä oli. Hän oli niin keskittynyt katsomaan altaan vettä, josta hän toivoi saavansa avun, ettei hän tunnistanut Parantajaansa. 

Mihin kiinnitän huomioni? – Mietin, miten suuri merkitys sillä on, mihin me kiinnitämme huomiomme. – Huomaanko niitä pieniä ja suurempia asioita, joista voin iloita ja kiittää Jumalaa, ihan joka päivä?

Kiitollisuudella on ihmeellinen, kohottava, voimia antava vaikutus. Jos joskus tuntuu, että on vaikeaa olla kiitollinen, sitä voi opetella. Voi alkaa vaikka ihan pienistä asioista. Kuten aamulla herätessään sanoa mielessään tai ääneen Taivaan Isälle: kiitos tästä aamusta/päivästä. – Silloin kytkeytyy heti päivän alussa Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde.
Ja kun kiitollinen mieli vahvistuu, ei siihen oikein tahdo mahtua synkkiä ja arvostelevia aatteita.

Kristus, opettaisitko meitä huomaamaan yhä enemmän kiitoksen aiheita elämässämme ja ympärillämme? Niitä on niin paljon!!!
Kiitos katosta pään päällä, kiitos
rakkaistamme ja läheisistämme, kiitos puhtaasta vedestä, ravinnosta ja luonnosta, maamme itsenäisyydestä ja rauhasta…

Anna päättäjille viisautta ja auttajille voimia toimia luonnonkatastrofien, sorron ja sotien uhrien auttamiseksi. Anna toivoa niille, jotka ovat menettäneet kaiken.
Auta heitä – ja meitä kaikkia – löytämään Rakkautesi. Ja olosuhteista riippumattoman Rauhasi, lupauksesi mukaan:
“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Näytä mitä rukousten lisäksi haluaisit meidän tekevän kärsivien hyväksi.
Kiitos että emme ole yksin; kiitos että olet kanssamme. J
oka päivä.

Alla intial. Steven Samuel, 9v. kiittää ja ylistää Jeesusta laulullaan. 

Bless the Lord oh my soul –  Steven Samuel Devassy

“Kiitä Herraa sieluni
ylistä Hänen pyhää nimeään
laula kuin koskaan ennen oi sieluni
ylistän Sinun pyhää nimeäsi
aurinko nousee, uusi päivä koittaa
on aika laulaa Sinun laulusi jälleen
mitä sitten tapahtuukin
ja mitä onkaan edessäni
suo että laulan iltaan saakka
Sinä olet täynnä Rakkautta
ja hidas vihastumaan
nimesi on suuri
ja sydämesi lempeä
kaiken hyvyytesi vuoksi jatkan lauluani
10.000 syytä sydämeni löytää
ylistää Sinun pyhää nimeäsi
ja sinä päivänä kun voimani pettävät
kun loppuni lähenee ja aikani on tullut
vieläkin sieluni laulaa Sinulle ikuista ylistystä
10.000 vuotta ja siitäkin eteenpäin
Herra ylistän Sinun pyhää nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 24: 14-16 ja 2. Kor. 9: 6-15.

Siipien suojassa

5.9.2017       

Jaettu hymy Eilen pyöräillessäni aurinko tuli esiin oltuaan piilossa pari päivää. Toi hymyn huulille. Vastaan kävellyt valkohapsinen nainen hymyili katseemme kohdatessa. – Hyvältä tuntui ohikiitävässä hetkessäkin jaettu hymy, auringon valon ja lämmön aikaansaama.
Tuosta naisesta, sota-ajankin kokeneesta, säteili jonkinlaista lempeäniloista, vakaata rauhaa ja luottamusta: kaikki on hyvin. Kaikesta huolimatta.
Millainen merkitys sillä olisikaan, jos vaikeiden ja järkyttävienkin tapahtumien keskellä voisi säilyttää luottamuksen: sittenkin, kaikesta huolimatta, olemme Korkeimman käsissä.   

Koskettavaa oli lukea, kuinka Turussa on yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät ole uskaltaneet poistua kodeistaan  puukotusiskun jälkeen. Mutta hyvältä tuntui lukea myös, kuinka näitä vanhuksia käydään nyt tapaamassa. Heidän ei tarvitse jäädä yksin pelkojensa kanssa, vaan he saavat  keskustella tunnoistaan ja saavat helpotusta tilanteeseensa.
Tässä olisi yksi tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta muillakin paikkakunnilla maassamme. Kuinka paljon heitä mahtaakaan olla; yksinäisiä, pelokkaita ja järkyttyneitä; kuuntelevia korvia ja rohkaisevia sanoja kaipaavia. Voisimmeko – sinä ja minä – tuoda lämpöä, valoa ja turvantunnetta sinne, missä on epävarmuutta, huolta, kipua, pelkoa ja yksinäisyyttä?

Lähimmäinen Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”   (
Matt. 5: 43-48)

Täydellisiä…??!! Uh! – Sellaisia Jeesus kuitenkin kehottaa meitä olemaan… – tai oikeastaan pyrkimään sitä kohti. Sillä kyllähän hän tietää ja tuntee tasan tarkkaan tunteemme ja ajatuksemme, asenteemme, reaktiomme… kaikki mielemme ja sydämemme blokit.
Mutta juuri siksi hän on kanssamme, lupauksensa mukaan. Hän rakastaa ja haluaa meidänkin oppivan rakastamaan. Sellaisiakin, joilta emme välttämättä koskaan saa vastarakkautta. Sellaisiakin, jotka vastaavat ystävällisyyteen omista kivuistaan käsin. – Ei todellakaan mikään helppo oppiläksy! Mutta onhan se hyvä että on annettu tavoite, jota kohti pyrkiä…

Vaikeita kohtaamisia – Eräs lähihoitajana toimiva ystäväni kertoo, että suurimmaksi osaksi ihmiset, joita hän käy hoitamassa, ovat ystävällisiä ja kiitollisia saamastaan avusta. Joidenkin taholta hän on kuitenkin joutunut kokemaan sekä sanallista että  fyysistä uhkailua ja ilkeyttä. Silti aina mennessään tapaamaan näitä henkilöitä hän päättää kohdata heidät rakkaudella. – Mistä hän saa voimia toimia näin? Hän sanoo, että mennessään tapaamaan asiakkaitaan hän pyytää Jeesusta olemaan kanssaan ja kokee tämän läsnäolon asiakasta hoitaessaan.  

Itsemme vuoksi? – Minulle tuli ajatus, että ehkä Jeesus haluaa meidän oppivan rakastamaan silloinkin, kun se tuntuu vaikealta – ei vain lähimmäistemme vaan myös ja ehkä jopa juuri itsemme takia. Hän tietää, kuinka kaikki negatiiviset (vihan, katkeruuden, anteeksiantamattomuuden, pelon jne) ajatukset ja tunteet myrkyttävät mieltämme, sydäntämme – koko elimistöämme ja hermojärjestelmäämme.
Jumala haluaa vapauttaa meitä kulkemaan kohti taivaallista todellisuutta, joka on vailla tuhoavia tunteita tai ajatuksia. Jotta voisimme olla ja elää s
itä parasta, minkä Hän on meille tarkoittanut.

Ainakin minussa Hän on tehnyt paljon tällaista työtä: nostanut pintaan syvälle sisäänsullottuja tunnepatoutumia; vihaa, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta; vapauttanut tunteista jotka kuvittelin jo aikaa sitten käsitelleeni. Ja antanut tilalle sellaisen luottavaisen rauhan, jollaista minulla ei luontaisesti ole ollut. Kiitän joka päivästä. Siitäkin, jolloin taas nousee jotain työstettävää pintaan.  

Turun isku aiheutti koko kansakunnassamme kollektiivisen järkytyksen. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun maassamme surmataan viattomia ihmisiä yleisellä paikalla; nyt kyseessä oli kielteisen turvapaikan saaneen radikalisoituneen julma teko. – Miten säilyttää sisäinen mielenrauha ja turvallisuudentunne ajatellen sitä, että maassamme on paljon kielteisen turvapaikan saaneita, joita ei ole vielä palautettu ja joiden psyykkisestä kestävyydestä ei ole takuita? 

SuojaaEivät vain vanhukset, vaan myös ylipäätään herkät ihmiset ovat helposti haavoittuvaisia. Tuntuu että kysymys siitä, miten suojautua, kun asiat koskettavat liian syvästi, tulee yhä merkityksellisemmäksi.
Itselleni se on ollut iso kysymys nuoresta pitäen. 

Tueksi muille? Uskon, että Jumala haluaa nyt vahvistaa ja kutsua monia sellaisiakin, jotka eivät itse voisi edes kuvitella, että heistä olisi toisten tukijoiksi, olemaan niiden lähimmäistemme rinnalla, jotka ovat huolissaan, peloissaan ja järkyttyneitä. Pitämään kädestä ja sanoa heille: ei ole hätää, kaikki on hyvin, olet turvassa. 

Toissa viikonloppuna erityisherkille suunnatulla kurssilla osallistujat nuorimmasta vanhimpaan olivat kaikki empaattisia, herkästi tuntevia, hyväntahtoisia ihmisiä. Yleinen tuntemus ryhmässä oli lämmin, vahvan luottamuksen ja aidon välittämisen ilmapiiri. Tuli huokaisu: olisipa tällaista tosielämässäkin…
Tuossa ilmapiirissä tuntui erityisen koskettavalta hiljentyä 2 pv aiemmin Turussa surmansa saaneita muistamaan.

Eihän Jeesus pyydä meitä hyväksymään tekoja, joilla vahingoitetaan toisia. Mutta siitä huolimatta hänen rakkaudenvaateensa tuntuu kohtuuttoman vaikealta, erityisesti tilanteissa, joissa niin tehdään. Mitä tehdä, kun oikeudentuntomme joutuu ravistelluksi? Kun kaikenlaisia muita kuin rakkaudentunteita nousee pintaan? Mitä tehdä silloin kun ympärillä ja sisimmässä myrskyää?

Suojat – Eräs amerikkal. useita vuosikymmeniä evankelistana toiminut mies vieraili Suomessa joitakin vuosia sitten. Hän kertoi, kuinka joku rikas maanmiehensä oli kutsunut hänet luokseen päivälliselle. Tämä oli esitellyt hänelle suojaa, jonka oli rakennuttanut mahdollisen katastrofin varalta. Tilan seinät olivat täysin eristävää materiaalia ja siellä oli kaikki elämiseen tarvittavat asiat.
Sitten tuo mies kysyi evankelistalta että kai tälläkin oli jonkinlainen suoja. – Totta kai! – Minkälainen? – Minun suojani on sulista rakennettu, evankelista vastasi.

Siipien suoja – Psalmi 91 (jota myös herkkyystutkija Elaine Aron suosittaa yhdeksi voiman ja suojan lähteeksi) on monelle raamatunlukijalle ehkä juuri se psalmi, johon haluaa palata halutessaan vahvistaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta.

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: “Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91:1-4, 11-12)

Vanhassa käännöksessä: Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Toinen Suomessa vieraillut evankelista Andres Bisonni menetti vaimonsa ja 3 pienen lapsensa kanssa hurrikaani Harveyn tuhoissa omaisuutensa: talonsa kalusteineen, autonsa sekä palvelutyössä käytetyn toimistonsa.
“But we have decided to keep our eyes on Jesus in the midst of this storm” (mutta me olemme päättäneet pitää katseemme Jeesuksessa tämän myrskyn keskellä), A.B. kirjoittaa ja laittaa lopuksi lainauksen Jesajan kirjasta:

Ja nyt — näin sanoo Herra… : — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. (Jes.43:1-2)

Praise You in this storm Casting Crowns

“Olin varma että olisit Jumala ojentanut kätesi
ja pyyhkinyt kyyneleemme
olisit tullut pelastamaan päivän
mutta taas kerran sanon amen
vielä sataa ja ukkosen jylistessä
tuskin kuulen Sinun kuiskaavan sateen läpi:
Olen kanssasi
ja kun lasket armosi kohotan käteni ja ylistän
Jumalaa joka antaa ja ottaa
kohotan käteni ylistäen Sinua tässä myrskyssä
siitä että Sinä olet se joka olet
välittämättä siitä missä minä olen
ja joka kyyneltä jonka olen itkenyt
Sinä pitelet kädelläsi
et koskaan ole väistynyt viereltäni
ja vaikka sydämeni on rikkirevitty
ylistän Sinua myrskyssä
muistan kuinka kompastelin tuulessa
kuulit huutoni ja nostit minut taas pystyyn
voimani ollessa miltei lopussa
miten jaksan jatkaa matkaa ellen löydä Sinua
mutta ukkosen jylistessä kuulen
Sinun kuiskaavan sateen läpi: Olen kanssasi
kohotan katseeni vuorille: mistä tulee apuni?
apuni tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, 1. Sam. 24: 9-12, 17-21 ja 1. Joh. 3: 11-18