Kirkastusvuorella

24.7.2017 

Korkealle vuorelle – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (
Mark. 9: 2-8)

Valtava kirkkaus heidän Rabbinsa yllä ja ympärillä. Myös Jeesuksen kasvot hohtivat varmaan vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin Mooseksen, tämän laskeutuessa Siinain vuorelta keskusteltuaan siellä Jumalan kanssa.  

Kun Jumalan pyhä kirkkaus ilmestyy, omat sanat käyvät vähiin. Mitä vahvemmin Hän ilmaisee kirkkautensa, sitä hiljaisemmaksi käy ihminen. – Yleensä.
Pietari, toiminnan mies, nähdessään Kristuksen kirkkauden ympäröimänä sekä Elian ja  Mooseksen ilmestyvän, sen sijaan puuttuu näiden keskusteluun. Aika hurjaa!
Ehkä Pietari ehdotti majanrakennusta vahvassa hämmennyksen tilassa – vain jotain sanoakseen. Tai ehkä hän mietti kuumeisesti, miten saada tuo ainutlaatuinen tilanne pysyväksi. Ties mitä hän tovereineen saisi kuulla Jumalan suunnitelmista  heidän Rabbinsa puhuessa israelilaiset vapauteen johtaneen miehen sekä kansan tärkeimmän ja arvostetuimman profeetan kanssa!!!

Mutta Isä ilmoitti että Poikaa opetuslasten tuli kuunnella. Tämä puhuisi kaiken, mitä heidän ja muiden tuli tietää.  

Veljekset ihmettelivät vain hipihiljaa kokemaansa.
Johannes imi varmaan kaiken mahdollisen tuosta tilanteesta sieluunsa ja henkeensä. – Ja kuitenkin Kirkastusvuorella koettu oli vain pientä esimakua siitä, mitä hän saisi kokea vanhoilla päivillään Patmos -saarella.
Jaakobia ei kovinkaan paljon kuvata UT:ssa, paitsi että oli nuorena veljensä tavoin kiivas  luonteeltaan. Myöhemmin, opettajana toimiessaan hän vaikuttaa selkeältä ja rauhalliselta.
Kirjeessään hän parissakin kohtaa käytti ilmaisua ‘ylhäältä tuleva viisaus’. Sillä, että hän tovereineen kuuli Jumalan puhuvan Kirkastusvuorella, oli varmasti vahva vaikutus hänen elämäänsä ja toimintaansa.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” (Jaak.3: 17)
Pari kertaakin hän mainitsee ‘ylhäältä tulevan viisauden’.

Kirkastusvuorikokemus oli noille kolmelle opetuslapselle varmasti ikimuistoinen. Arvelen, että se, mitä Pietari, Jaakob ja Johannes olivat nähneet ja kuulleet Kirkastusvuorella, oli heille koko loppuelämän merkittävä voimanlähde.

Paavali, jahdatessaan Kristuksen seuraajia, koki myöskin Jumalan kirkkauden ja voiman, aika dramaattisella tavalla:
“Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ‘Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ‘Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ‘Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ (Apt.22:6-8)

Kirkkauden Isä – Kristus kutsui Paavalin (tuolloin Saulin) seuraamaan itseään ja hänestä tuli Kristuksen vahvin apostoli. Paavalin kirje efesolaisille heijastaa hänen kokemuksiaan Jumalan kirkkaudesta; esim:
“Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:17-21)
Kirkastusvuori – Mikä on sinun kirkastusvuoresi? Mikä on sen voiman lähde, josta ammennat innoitusta, johdatusta ja jaksamista sielusi sisimpään? 
Ajattelen, että meille kaikille on annettu mahdollisuus ‘nousta’ kirkastusvuorelle, jossa Jumala voi ilmaista meille – häivähdyksenomaisesti tai kirkkaammin – omaa pyhyyttään. Ja jossa Hän saattaa kehottaa kuuntelemaan Poikaansa. Jotta
mielemme voisi valaistua. Ja sydämemme.  

Spirit of the Sovereign Lord – Paul Wilbur

“Kaikkivaltiaan Herran Henki
tule, ilmaise läsnäolosi
tuo ilmi Elävän Jumalan kirkkaus
anna kirkkautesi painon laskeutua yllemme
anna elävän virtasi virrata
anna totuutesi kuninkuuden hallita meissä
emme etsi kättäsi, etsimme vain kasvojasi
haluamme tuntea Sinut
haluamme nähdä Sinut
ilmaise kirkkautesi täällä
anna kirkkautesi painon laskeutua”

Muut Kirkastussunnuntain tekstit ovat Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18