20.2.2017               Jerusalem      

Rajasin ja himmensin tuota kuvaa, jotta se vastaisi enemmän sitä mielikuvaa, mikä minulla on Jeesuksen ajan Jerusalemista. En kuitenkaan pystynyt poistamaan (niillä muutamilla säätömahdollisuuksilla, jotka minulla on käytössä) kuvasta sellaisia asioita, joita ei silloin vielä ollut. Enkä olisi halunnutkaan, eihän kuva siten enää olisi autenttinen.

Miten on muuten elämässä? Mitkä ovat sellaisia asioita, joita koetan/koetat säädellä tai rajata pois näkökentästä? Sellaista, mitä ei haluaisi nähdä? Tai ei pystyisi katsomaan/kohtaamaan/sulattamaan?
(Olin kirjoittanut tähän päivitykseen pitkät jutut, mutta koska ne eivät tallentuneet, en ala toistamiseen kirjoittaa. Joten nyt tulee lyhyt ja tiivis päivitys!)

Daavidin Poika – Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
    Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.   (Luuk. 18: 31-43)

Pysyi heiltä salassa – Ajattelen että opetuslapsille oli aika armollista. etteivät he kuulleet/ymmärtäneet mitä Jeesus sanoi. Miten sellaista voisi tapahtua meidän Mestarillemme? Eihän tämä kaikki voinut loppua sillä tavoin?!!
He kulkivat eräällä tavalla kuuroina ja sokeina Rabbinsa mukana kohti niitä rankkoja tapahtumia, jotka olivat edessä. Se oli heidän tapansa jaksaa.
Ahdistukseltaan he eivät kuulleet kolmatta päivää, ylösnousemusta.

Sokea mies Jerikon tiellä sen sijaan näki, että Jeesus oli odotettu Messias, Daavidin Poika. Vapauttaja, jolla on valta ja voima armahtaa ja parantaa, hänetkin.

Open the Eyes of my Heart – Christopher Duffley 

“Avaa sydämeni silmät Herra, tahdon nähdä Sinut
nähdä Sinut korotettuna, nähdä kuinka loistat kirkkautesi valoa
vuodata voimasi ja rakkautesi kun laulamme pyhä, pyhä, pyhä”

Christopher Duffley syntyi keskosena huumeriippuvaiselle äidille. Hänellä todettiin monia terveydellisiä ongelmia. Kun Christpoherin tädille ja sedälle selvisi, että tämä oli syntymänsä jälkeen sijoitettu sijaisperheeseen, he hakivat vauvan omaan kotiinsa. Heidän 6-henkisen perheensä nuorin oli tuolloin myöskin vasta vauva.
Lääkäri koetti varoittaa niistä lukuisista haasteista, joita Christopher toisi mukanaan, mutta he kokivat Jumalan toivovan, että he adoptoisivat Christopherin. “Kun Jumala pyytää sinua tekemään jotain, niin toki sen teet”, toteaa täti eräällä videolla hymyillen. Vaikka onkin ollut ajoittain raskasta, vanhemmat kokevat, että Christopher on ollut siunaus heidän perheelleen.

1. kerran Christopher lauloi 4-vuotiaana ylistyslaulun seurakunnalle. Musiikki on auttanut häntä voittamaan monet – mm. autismin – mukanaan tuomat haasteet.
Nykyisin teini-ikäinen Christopher esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Hänen unelmansa on tuoda ihmisille toivoa lauluillaan.  
Yllä olevalla videolla Christopher on 10v. Alussa setänsä kertoo väärin pojan syntymävuoden,  Christopher korjaa iloisesti asian. – Lauluaan kuunnellessani ajattelen, että Christopher on varmaan saanut nähdä – laulun sanojen mukaisesti – sydämensä silmin Herran Kirkkauden Valon loisteen, tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon. Kuulen myös kaipuun voida nähdä/tuntea yhä enemmän tätä Kirkkautta, ja toiveen, että muutkin voisivat.    

Armollinen Kristus, avaa meidänkin silmämme, näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän, ja niin kuin Sinä haluat meidän näkevän.
Kiitos että kysyt meiltäkin: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Sinä kuuntelet, ja Sinä kuulet vastauksemme. Kiitos siitä!