13.2.2017 
Ruokani – Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?”
Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.
Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4: 31–38)
Ruoka valmista, tulkaa syömään. Jokapäiväinen kutsu 5 hengen perheessä. Tai oikeastaan 6:n, sillä mukaan täytyy kyllä laskea perheen nelijalkainen, ruoanvalmistuksessa aina mukana: asemissa siltä varalta että jotain maistuvaa tipahtaisi lattialle. (Aterian ajan hauva ‘lepäsi’ kuopuksen tuolin vierellä, samassa toivossa. Tai sellaisen vieraan vieressä, jolta muisti joskus saaneensa herkkupalan. Koirilla on ihmeellinen muisti!)
Perheenäiti oli käynyt ruokakaupassa ja kokannut. Kiitettävän nopeasti tultiin aterialle, vaikka olisi ollut jokin oma tärkeä juttu juuri menossa. – Asia josta ei tingitty: yhteiset päivälliset. Ja kokkaajalle tuli hyvä mieli kun ruoka maistui.
Opetuslapset olivat hakeneet kylästä ruokaa ja palasivat kaivolle, jonne Jeesus oli jäänyt kohdatakseen toisinuskovan naisen ja puhuakseen tälle elävästä vedestä.
Opetuslapset laittoivat leivät, ehkä oliiveja, juustoa ja taateleitakin kaivon kiviselle reunustalle ja pyysivät Jeesuksen aterialle. Mutta Jeesus yllätti heidät (taas kerran) vastauksellaan: “Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.”
Mitä? Mistä rabbimme on saanut syötävää? Vielä hämmentävämpi oli Jeesuksen vastaus: hänen ruokansa oli taivaallisen Isänsä tahdon täyttäminen ja Hänen työnsä päätökseen saattaminen.
Voisiko tuo olla mahdollista meillekin? Että tulisi sellainen hyvällä tavalla täyteinen olo oman työnsä tekemisestä? Siinä ja siitä, mitä minulla on juuri nyt, tässä elämänvaiheessani, tehtävänä.
Siten ettei tulisi kuormitetuksi enemmällä kuin mitä jaksaa. Että saisi tyytyväisen ja levollisen mielen kaikessa tekemisessään.
“Kylväjä saa iloita…” – Jeesus kylvi jyviä, joista kasvoi tienviittoja ikuiseen elämään. Hän kylvi niitä opetuslapsiinsa, samarialaiseen naiseen kaivolla ja kaikkiin kohtaamiinsa.
Jeesus iloitsi ja iloitsee jokaisesta, joka löytää Tien, jonka hän on avannut ja osoittanut. Tien Kotiin.
Hän iloitsee myöskin jokaisesta, joka ryhtyy tienviitoittajaksi; iloitsee yhdessä heidän kanssaan.
Oma tehtävä? – Yhteen aikaan pohdin kovasti, mikä oma elämäntehtäväni voisi olla. Nykyään ajattelen että tehtäväni on se, mitä kulloinkin teen.
Ajattelen, että joka päivä meillä on mahdollisuus tehdä juuri sitä omaa, tämänhetkistä elämäntehtäväämme. Tai tehtäviämme (esim. perhe + työ).
Ja sellaisille, joilla ei ole perhettä huollettavana tai työpaikkaa, ja jotka kaipaavat jotain mielekästä sisältöä elämäänsä, on tarjolla vapaaehtoistehtäviä vaikka kuinka, mitä moninaisempia, antoisampia ja iloa tuottavia! – Enemmän on töitä kuin tekijöitä.
Hyvistä jyvistä kasvaa Valon, Elämän ja Ilon vaikutus sydämessä, omassa ja muiden.
Kutsuuko kaiken hyvän Aikaansaaja sinua kylvämään hyviä jyviä?
Tai kuuletko ehkä sydämessäsi Kristuksen kutsuvan sinua korjaamaan sellaisista kasvanutta satoa? – Mitä se silloin voisi merkitä elämässäsi?
You Satisfy my Soul – Laura Hackett
“Sinä tyydytät sieluni Rakkaudellasi, saat sydämeni laulamaan
nostat minut kotkan siivin juuri kun luulin sydämeni uupuvan
pimeimmän yön muutat loistavaksi valoksi luullessani yön voittaneen
sillä Sinä tyydytät sieluni, halleluja teet kaiken kauniiksi
koettelemuksien ja testien kautta nousee kulta esille
Sinä muunnat surun iloksi”
Muut tekstit: Ps. 44: 2–5, Hoos. 10: 12–13 ja 1. Kor. 3: 7–15.