20.7.2015 
Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
Kuin se, jolle on annettu valta – Ihmiset tunnistivat Jeesuksen puheessa jotain, joka oli aivan toisenlaista kuin ne hengellisten opettajien opetukset ja puheet, joita he olivat kuulleet aiemmin. Jeesuksen sanoilla oli syvä vaikutus.
Kesäkuussa sain inspiraation alkaa lukea Jeesuksen sanoja. Etsin engl.kiel. Raamatustani kaikki Jeesuksen puhumiset (ne kun ovat siinä punaisella, niin että erottuvat muusta tekstistä.) Aikomuksenani oli lukea niitä yksi kohta kerrallaan, ja antaa niiden vaikuttaa ja tehdä työtään sisimmässä. Mutta inspis muuttuikin: halusin sittenkin lukea Jeesuksen sanat yhdessä hänen koko elämänsä kanssa, sen kanssa, mitä hän teki ja vaikutti missä liikkuikin. Elikkä koko paketin (= Evankeliumit), pieninä annoksina kerrallaan.
Jeesuksen sanat – niihin kuitenkin keskityn lukiessani. Maistelen. mutustelen ja sulattelen niitä. Välillä ne tekevät niin hyvää, silittävät sielua. Välillä tulee sellaisia uuugh… -kohtia (vaikka ymmärtäisikin että Jeesus puhuu niissä vertauskuvin).
Mutta jotain siinä tapahtuu, kun antaa niiden vaikuttaa sisimmässä. Ja pohtiessa, miten ja missä määrin näitä rakennuskiviä käyttää ihan todellisesti elämässään.
Ei siis vain sanat – vaan mitä niillä teen… miten ne muokkaavat minua ja elämääni… millä tavoin ohjaavat sitä, miten toimin, miten asennoidun, kohtaan toisia…
Mietin, kuinka monet vuodet etsin tietä kuin eräänlaisessa juoksuhiekassa. Vaikka tarjolla oli vaikka mitä – tosi mielenkiintoisilta ja hyviltä tuntuvia asioita – ne eivät kuitenkaan tarjonneet mitään todellista pohjaa.
Kunnes Hän, jota Paavali kutsuu hengelliseksi Kallioksi, veti lujalle, pitävälle pohjalle.
Aika jännä juttu, kuinka Kristus voi samanaikaisesti olla Kallio, kuin graniitti, vahva, kestävä ja luotettava; ja samalla elävä, Rakkaudellaan, Lempeydellään ja Ymmärtämyksellään keskellämme ja meissä vaikuttava.
Kalliolle – Pikku hiljaa aloin uskaltaa rakentaa koko elämäni tuolle Kalliolle. Ja koko ajan vakuutun, enemmän ja enemmän, kuinka tämä oli se perusta, jota koko ajan olin elämälleni etsinyt.
Mutta siis nuo Hänen sanansa – miten ne pääsisivät vaikuttamaan minussa niin, etteivät ne jäisi vain sanoiksi?
Aika loogiselta tuntuu, että mitä enemmän annamme tilaa Hänelle toimia meissä, sitä enemmän Hän pääsee meitä ohjaamaan.
Sitä haluan. Olla Kalliolle rakennettu asumus, jossa Hänen Pyhä Henkensä asuu ja vaikuttaa.
You are my Rock – Capstone
“Herra anna sateesi laskeutua, sillä Sinä olet kallioni
huuhdo pois hiekka ja savi, olet kallioni; ja kun kaadun ja tarvitsen vakautta, olet kallioni
polvistun pöytäsi eteen sillä olet kallioni; kun kaadun Sinä nostat minut ylös
kun olen polvillani, Sinä nostat minut ja tuot minut takaisin sinne, missä olet kallioni…”
Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17