Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Rakkauden vuodatus

23.2.2015

           Jouluruusu pääsiäispaaston aikaan  – kuin muistuttamassa minua siitä elämästä, joka muutti tämän planeetan historian –  syntymästä, kasvusta, tehtävästä, kuolemasta,  ylösnousemuksesta  – ja yhä uudelleen itsensä ilmentävästä voimallisesta läsnäolosta.
Ja myöskin siitä, kuinka ankean tuntuisen, kylmän, kovankin lävitse voi puhjeta esiin jotain kaunista.

TuoksuöljyäEräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” (Luuk. 7: 36-50)

Luukkaan kuvaama nainen oli jo aiemmin kohdannut Jeesuksen (sillä Jeesus käyttää imperfektiä: ”hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon”).
Nainen ei itkenyt eikä voidellut Jeesuksen jalkoja saadakseen anteeksi, vaan kiitollisuudesta ja rakkaudesta.
Naisen kyyneleet – katumuksen ja kiitollisuuden – huuhtoivat pölyn Jeesuksen jaloista. Olen kuullut että juutalaiseen tapaan kuului pestä vieraiden jalat, hiekkateillä sandaaleissa pölyttyneet. Syödessä istuttiin puolimakaavassa asennossa, niin että kasvot ja vieressä istuvan jalat joutuivat lähituntumaan. Huomaavainen tapa oli, että palvelija – jos talossa sellainen oli – pesi vieraiden jalat ennen ateriaa.
(Koskettavaa ajatella, kuinka Jeesus viimeisellä aterialla itse asettui tällaisen palvelijan asemaan pestäkseen opetuslastensa jalat.)

Simon ei pyytänyt palvelijaa pesemään Jeesuksen jalkoja puhumattakaan sitä että olisi itse tehnyt niin. Hän keskittyi tarkkailemaan, määrittelemään & arvottamaan taloon saapuneita. – Jeesus laittoi hänet tutkimaan omia asenteitaan ja toimintaansa.

Kumpi herättää minussa / sinussa enemmän ajatuksia tai tunteita: tuon naisen vai Simeonin toimintatapa? Mikä tuntuu itselle tutummalta?
Millaisia olemmekin, Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan on ihmeellinen ja valtaisa. Siinä, Hänen Rakkaudessaan, saamme olla & muuntua.

Alabaster box – Cece Winans

”Huone hiljeni hänen saapuessaan Jeesuksen luo. Hän kompasteli kyyneleiden sokaisemana. Hänen olonsa oli tuskainen, jotkut puhuivat vihaisena, ja kuiskailtiin: hänen kaltaisensa ei kuulu tänne. Hiljaa, häpeänpuna poskilla, hän polvistui Mestarin jalkojen juureen. Vaikkei puhunut sanaakaan, kaikki mitä hän sanoi kuultiin hänen vuodattaessaan alabasteripullosta rakkauttaan Mestarille.
Tulin vuodattamaan ylistykseni Hänelle kuten Maria öljyn alabasteripurkistaan. Älä vihastu jos huuhdon Hänen jalkansa kyynelilläni ja kuivaan ne hiuksillani. Et ollut paikalla Hänen löytäessään minut. Et tunne mitä tunsin Hänen kietoessaan minut Rakkauteensa, etkä tiedä, mitä alabasteriastiassani olevan öljy on minulle maksanut.
En unohda millaista elämäni oli ennen, kun synti oli sitonut minut vangikseen. Päiväni ja elämäni valui pieneen aarrearkkuun, jonka luulin löytäneeni. Kunnes Jeesus tuli luokseni ja paransi sieluni ihmeellisellä kosketuksellaan. Joten nyt annan Hänelle kaiken sen palvonnan, jonka arvoinen Hän on. Olen saanut anteeksi ja siksi rakastan Häntä niin paljon. Vuodatan palvontani Hänelle kuin Maria öljyn alabasterirasiastaan.”

(Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 25: 1-10, 1. Moos. 32: 23-32 ja Jaak. 1: 2-6)

Kiusausten voittaja

16.2.2015.  Ulkona kirkas taivas, upea talvinen sää. – Tuntui äkkiseltään oudolta päivittää blogia ensi pyhän aiheella ’Jeesus kiusausten voittajana’. Siihen kun sisältyy se kirkkauden vastapooli, jolle ei haluaisi antaa ajatuksen hiventäkään tällaisena valon päivänä. Aiheeseen liittyvät tekstitkin törmäyttivät kiusaukseen: teki mieli valita helpoin. – Ei kun nyt vaan voittamaan tuo kiusaus ja valitsemaan psalmitekstin sijasta haaastavampi, 3 virkkeen evankeliumiteksti!

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.  (Mark. 1: 12-13)

                                         Taivaalta

Sana ’ajoi’ tökkäsi. Muut kielet tarjosivat samaa käännöstä (paitsi ruotsinkielinen, joka käyttää Matteuksen lempeämpää sanaa ’förde’). Matteuksen evankeliumissa Henki vei Jeesuksen autiomaahan. Siinä on suuri ero.
Jumalan Pojan oli määrä tulla ihmiseksi ja voittaa kiusaukset ja Kiusaajan valta. Mutta Hän sai mennä autiomaahan Hengen saattamana, ja enkelit pitivät hänestä huolen.
Lohdullista on kun tietää, ettei ole yksin vaikeimpinakaan hetkinä, vaan auttajia on lähellä.
Jeesus joutui sekä kiusatuksi että testiin: voittaisiko hän kiusaukset? Taivaallinen Isä tiesi kyllä varmasti, että Jeesus selviytyisi voittajana, mutta ehkä se kirkastui Jeesukselle itselleen vasta hänen kohdattuaan ne.
Millaisia kiusauksia me kohtaamme, millaisessa paikassa, tilassa? Mistä hakea voimaa voittaa ne?

Kyllä se itselle ajatustasolla on ihan selvä juttu: Häneltä, joka voitti kiusaukset autiomaassa. Toinen asia on, muistanko tuon juuri sillä hetkellä kun on tarvis; silloin kun jokin tökkää sisäisen levollisuuden olotilaan. – Mutta tähänhän elämä väistämättä tuo opettelumahdollisuuksia, jatkuvasti…
Ja sitä paitsi se, että saa kohdata ne yhdessä itse Voittajan kanssa, joka rakastaa ja auttaa, on jo voitto sinänsä!
Loppujen lopuksi huomaan, että noissa 3 virkkeessä onkin kirkas, upea sanoma! Sopii sittenkin hyvin päivitettäväksi – tänäänkin 🙂

Spiritus Jesu Christi . Jeesuksen Kristuksen Henki – Taize

’Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis, confirmet cor tuum, confirmet cor tuum’
’Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima’

Efraim Syyrialaisen paastorukous (300-luvulta):
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten tuomitsisi lähimmäistäni, sillä sinä olet siunattu iankaikkisesti. Amen.”

Muut tekstit: Jes. 1:16-20 t. 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Hepr. 2: 9, 17-18.

Nousua ja laskua

10.2.2015.   Ah mikä kirkas aurinkopäivä tänään! Piti päästä avaralle paikalle nauttimaan tästä ihanuudesta; siispä teetä termospulloon ja menoksi. – Oi, tuon kallion päälle pitää kavuta, korkealta maisema avautuu laajemmin!
Henki tuntuu kulkevan keveämmin ja vapaammin korkeilla paikoilla. Valoa ja kevyttä ilmaa hengitettyäni palaan kotiin kuin uudistuneena.

2015-02-10 15.47.39 Laelle      2015-02-10 15.42.19

Illalla Serafim Seppälä toi luennossaan ’Idän mystiikka ja ikonit’ hengellisemmän näkökulman korkealle kapuamisen kaipuulle. Ikoneissa vuoret kuvaavat kohoamista lähemmäs taivaan ulottuvuutta.

Tuli palvelemaan – Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”    (Mark. 10: 32-45)

Kohoamista vai laskeutumista? –  Jeesus nousi seuraajineen ylös Jerusalemiin. Tunnelma ei kuitenkaan kohonnut kaupunkia lähestyttäessä. Kropat kapusivat tietä ylöspäin,  mutta mielet painuivat hämmennykseen ja pelkoon: mihin tämä kaikki oikein johtaisi?
Vaan ihan käsittämätön oli Jaakobin ja Johanneksen heitto: Jeesus oli juuri kertonut kuinka hän joutuisi pilkatuksi, ruoskituksi ja tapetuksi, ja pojat vain haaveilevat ylennyksestä valtaistuimen vieruspaikoille!
Muistan elävästi, kuinka eräässä henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä, jossa sain tämän tekstin mietiskeltäväkseni, tuohduin näille veljeksille. Miten he saattoivat! Jeesus oli juuri kertonut mikä häntä odotti, ja kaverit vain ajattelevat itseään ja mitä hyvää heille tästä kaikesta voisi koitua!!
”Ja, hur kunde de!” vastasi Ruotsissa asuva jesuiittaohjaajani ainoastaan, ja antoi tyynesti seuraavan raamatuntekstin – uutta pohdittavaa vahvaan eläytymiseen taipuvaiselle sielulleni. En muista mikä teksti oli, sellainenko jonka kanssa saatoin huilia reaktioni jälkeen, vai sellainen josta löysin jonkun oman heikon kohtani.

Tänään kalliolla, auringon lämmittäessä suloisesti kasvoja, tuli yllättäen mieleen armollisempi ajatus noista veljeksistä. Jaakob ja Johanneshan olivat kiihkeitä tunneihmisiä (halusivat esim. tulta taivaasta täräyttämään niitä, jotka olivat loukanneet heidän rakasta Mestariaan). Jeesus oli heille rakas. – Mitäpä jos veljekset halusivatkin sen vuoksi olla Hänen lähellään myöskin tulevina aikoina?

Laskiaisen jälkeen alkavassa pääsiäispaastoossa laskeudutaan tutkimaan omia taipumuksiaan. Ei kuitenkaan niin, että vaivuttaisiin ahdistukseen tai itsesyytöksiin. – Ei-toivotut taipumukset menettävät heti otettaan jo siinä, kun niistä tulee tietoiseksi. Ja Ihmisen Poika tuli palvelemaan meitä: vapauttamaan. Jotta voisimme toimia rakkaudesta, vapaudesta käsin.

He came down to my level – Gaither Vocal Singers (v.1989)

”Hän tuli alas, siihen missä minä olin koska en voinut kohota ylös sinne missä Hän oli
Hän nosti minut ylös vahvalla kädellään näyttääkseen millaista elämä on
Hän tulee alas siihen missä olet, jos avaat oven
Hän haluaa tehdä elämästäsi elämisen arvoisen, sen tähden Hän tuli alas
Jos etsit tyydytystä näkyvistä asioista tulet kohtaamaan pettymyksiä
siis please kuuntele minua koska tiedän jotain Pelastajasta
Hän tuli alas ihmiseksi ja kun Hän lähti Hän lähetti Henkensä
Hän teki minussa kaiken sen mitä olen
Joskus teen päätöksiä joita kadun myöhemmin
mutta Herra vakuuttaa minulle ettei Hän ole vielä lopettanut työtään minussa
En murehdi huomista, eilistä enkä tätä hullua maailmaa koska löysin paremman tien”

(Muut laskiaissunnuntain tekstit ovat: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32 ja 1. Tim. 2: 4-6)

Jumalan säteily

2.2.2015.           
Vanha tapa siunata kynttilänpäivänä kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät on mielestäni kaunis.
Keski-Suomessa ohjasin kerran hiljaisuuden retriittiä papin kanssa, jolle retriitti oli uusi kokemus, mutta joka oli avoin ideoille. Niinpä hankimme retriittiin osallistujille kynttilät, jotka pappi siunasi retriitin viimeisenä päivänä kynttilänpäivämessussa. Jokainen sytytti kynttilänsä alttarin edessä palavasta kynttilästä. Lauloimme Taize -laulua ”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä”.

Auringonvalo on aina ollut minulle tärkeä, mutta paljon tärkeämpää oli sen Valon löytäminen, jota etsin useammista opinsuunnista. Ja aina lopulta selvisi, ettei ollut tässäkään sitä, mitä sieluni kaipasi. – Ja koko ajan (tämän ymmärsin myöhemmin) Hän, joka on Valo, odotti minua.

Valo, joka läpäisee kaiken; Valo, joka haluaa loistaa sielunsisimpäämme; Valo, joka sanoi tulleensa maailmaan, jottei yksikään joka Häneen uskoo jäisi pimeyteen.

Kristuksen kirkkausSana tuli lihaksi  ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”
Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.   (Joh. 1: 14-18)

Kirkkauden kokeneita – Johannes Kastaja eli erämaassa heinäsirkat ravintonaan. Hän kastoi ihmisiä Jordanilla, julisti tulevasta ja odotti. Hän näki ja koki Kirkkauden Jeesuksen saapuessa joelle.
Opetuslapsi Johannes vaelsi pölyisiä teitä Jeesuksen kanssa. Hän näki monenlaista kärsimystä, sairautta ja vaivaa ihmisten tullessa hakemaan apua Jeesukselta. Hän sai nähdä ja kokea Mestarinsa Kirkkauden vaikutuksen – ei ainoastaan kirkastusvuorella, vaan ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Simeon sai nähdä Kirkkauden jo 30 v. ennen Johanneksia. Simeon -vanhus otti temppeliin tuodun Jeesus – vauvan  käsivarsilleen ja kiitti Jumalaa: Valo, jota hän oli niin kauan odottanut, oli nyt siinä, hänen sylissään. Valo kaikille kansoille! 

Kristus haluaa Valonsa syttyvän meissäkin. Hän haluaa säteillä Valoaan kauttamme tähän maailmaan. Joka päivä.

Lux Aurumque –  Kultainen Valo; säv. Eric Whitacre

”Valo – lämmin, painava, puhdas, puhdas kuin kulta
ja enkelit laulavat vastasyntyneelle lapselle”

(Muut kynttiläpäivän tekstit ovat Ps. 48:11-15 ja Mal. 3:1-2.)