25.8.2014. Me suomalaiset taidamme olla aika innostuneita kaikenlaisista luonneanalyyseistä ja itsetutkiskelutesteistä. Kun eteen tulee lomake, jossa voi selvittää omia taipumuksiaan, kykyjään tms. alkavat kynät vauhdilla täyttää rukseja. Tavoitteena kun on löytää niitä vahvoja puoliaan – ja kyllähän me kaikki kaipaaamme rohkaisua ja vahvistusta.
Toinen juttu on jos pyydetään täyttämään sellainen analyysitesti, joka pyrkii selvittämään niitä heikkoja puolia… – äh, tarviiko…?
Evankeliumikirja neuvoo itseanalyysiin tähän tapaan: Jumalan sana kehottaa meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme, ja oikeanlainen itsensä tunteminen on löydettävissä oikeanlaisella asenteella. Itseriittoisuus vääristelee ihmisen todellisuudentajun. Itseriittoinen mm. kuvittelee, että pystyy täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin. Kun sitten oivaltaa ja myöntää itselleen, ettei se nyt niin mennytkään, voi hellittää omavoimaisesta yrittämisestä ja ottaa vastaan Jumalan armon lahjana.
Testeissä pyritään löytämään hyvät puolet, jotta niitä voi lähteä kehittämään ja vahvistamaan. Mutta mitä tehdä niille ei-toivotuille tunteilleen, reagoinneilleen, ajatuksilleen ja tekemisilleen? Niihin kun törmäilee vähä väliä. Ennen kuvittelin, että niiden kanssa täytyy itse koettaa tsemppailla. Voi mikä helpotus kun minulle lopulta valkeni, että on Eräs, joka jo kauan on toivonut saavansa auttaa minua. Hän vain antoi minun yrittää itse ensin ja katseli (varmaan myötätuntoisesti) miten yritin oman tahtoni voimalla. Odotti, kunnes vihdoin hellittäisin itseriittoisuudestani ja antaisin Hänen alkaa vapauttaa minua niistä ei- toivotuista ajatus-, tunne- ja toimintamalleistani. Jotta tulisi tilaa sille, mitä Hän haluaa minussa luoda.
Tätä työtä Hän tekee minussa jatkuvasti (hommiahan riittää!). – Joskus huomaan vasta pitkän ajan kuluttua, että hei, en enää reagoikaan tai toimikaan siten kuin ennen! Olen vapautunut vanhasta kaavasta!
Kristus haluaa tehdä meissä kaikissa hyvää työtään, kunhan vain sen sallimme; kun irrotamme tiukasta otteestamme ja annamme Hänelle ohjat. Ja vau, siinä ne hyvät puolet vasta alkavatkin kehittyä ja vahvistua, kuin huomaamatta. Sillä kun hyvässä (tai tässä tapauksessa sanoisin: parhaassa mahdollisessa) seurassa on ja liikkuu sydän avoinna, ei se voi olla vaikuttamatta myönteisesti sisimpään.
Puhdas sydän, vahva henki – Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi! Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata. (Ps. 51: 6-14)
Create in me a clean heart – Keith Green
“Luo minuun uusi sydän, oi Jumala ja vahvista oikeanlaista henkeä minussa.
Älä ota minulta Pyhää Henkeäsi, palauta minuun pelastuksesi ilo ja
vahvista oikeaa Henkeä minussa.”
Kaikki vallassasi – Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?”
– Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa. (Job 42: 1-6)
Mitä teen? – Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7: 14-25)
Aber Du weisst den Weg für mich – Taizé
“Jumala, anna ajatukseni suuntautua Sinuun, Sinun luonasi on Valo, Sinä et unohda minua.
Sinun luonasi on apu, Sinun luonasi on kärsivällisyys.
En ymmärrä Sinun teitäsi, mutta Sinä tiedät Tien minulle.”
Poikien vastaukset – Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” ”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.” (Matt. 21: 28-32
“Mitä te tästä sanotte?“ kysyy Jeesus. . – Siinä ylipapit ja kansan vanhimmat varmaan haukkoivat vähän aikaa henkeään.
Aloin pohtia milloin viimeksi hangoittelin ensin vastaan, mutta muutin sitten mieleni. – Oi niin useasti, että siitä tulisi tosi pitkä lista…! Vaan miksi piti ensin olla vastahankaan? Jokin kumma systeemi minussa vain tuppasi toimimaan niin. Nykyisin koetan kuunnella rauhassa ensireaktiotani. Eräs ystäväni on erityisesti auttanut tässä, on jo niin monesti sanonut minulle: “Taasko sanot että ‘tuota en ainakaan ikinä tekisi’? Katsotaan vain miten käy…”
Milloin taas lupasin tehdä jotain, enkä tehnytkään… hmmm, no tuli heti mieleen yksi juttu. Mutku tilanne muuttui, puolustelen… – Pidän itseäni velvollisuudentuntoisena tyyppinä, joka hoitaa sen minkä on luvannut. Sovittu asia mutkistuu kuitenkin, jos siihen tulee jokin itsestäni riippumaton ‘mutku’. Tietyn ajankohdan sopiminen tuo asialle selkeyden: se merkataan allakaan ja se on sillä sinetöity. – Jeesuksen vertauksessa isä kehottaa: mene tänään. Ok. – Mutta jos tulee luvanneeksi jotain mille ei määritellä tiettya aikaa, kuten että ‘ollaan yhteyksissä’, jää asia ainakin minun kohdallani usein ‘roikkumaan’; yhteydenpito kun ei vaan ole vahvimpia puoliani. Ei tule tartuttua luuriin, vaikka tietää että se olisi hyvä asia.
Entä yhteydenpito Yläkertaan (kuten monet mielellään asian ilmaisevat)? Jossain mainostettiin Laajakaistaa, joka on auki 24/7, ja on vieläpä täysin ilmainen. – Miten usein tulee käytettyä tätä Laajakaistaa? Toisessa päässä ollaan aina kuulolla ja kaivataan yhteydenottoa. Jääkö luuriin tarttuminen odottamaan jotain erityisen sopivaa ajankohtaa…?
Jollei pidä yllä tuota niin olennaista ja tärkeää yhteyttä, voi juuttua pelkästään omiin tohinoihinsa.
Paavali laittoi kirjeeseensä roomalaisille neuvojensa ja varoitustensa joukkoon lohdulliset ja rohkaisevat sanat: “Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” (Room.6:19)
Elämänpituista koulua varmaan sen oppiminen, että kuulisi Jumalan tahdon vahvemmin kuin omansa… ja että vielä sitten toimisikin Hänen tahtonsa eikä sen oman tahtonsa mukaan. Tarkkailuluokalla taidetaan olla, mutta hyvä on olla ja opiskella, kun Ope on mitä kärsivällisin, viisain, armahtavin ja rakastavin. Onhan Hän itse Rakkaus. Hän nostaa meidät kun epäonnistumme, ja kun askeleemme tai uskomme horjahtaa. Hän näkee sen Valon, jonka on sisimpäämme antanut. Hän sanoo: älä katso omaan heikkouteesi, vaan katso siihen, mitä Minä haluan sinussa ja elämässäsi tehdä. Sillä Hän rakastaa meitä ja tahtoo meidän parastamme.
We fall down, but we get up – Donnie McClurkin
“Me putoamme, mutta nousemme taas ylös.
Koska pyhä on vain syntinen, joka putosi ja nousi jälleen ylös.
Emme voineet jäädä sinne alas, joten nousimme ylös.
Lankeamme, ja nousemme uudelleen. Siispä… nouse taas ylös.”