10.3.2014. Periaatteeni – Raamatunteksteihin liittyviä mietteitäni lähettelin ystäville usean vuoden ajan viikoittain s-postitse (kunnes viime vuoden lopulla aloin laittaa niitä blogimuotoon). Siitä lähtien kun aloin näitä tuumailujani kirjoittaa, minulla on aina ollut yksi periaate, josta olen pitänyt tiukasti kiinni: en lue mitä toiset kirjoittavat ennen kuin olen omat kirjoitukseni kirjoittanut. – Sillä paljon mielenkiintoisempaa on jälkeenpäin lukea toisten näkökulmia tulevan pyhän raamatunteksteistä; millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet, mikä heitä on koskettanut.
Helpottavaa – En kuitenkaan muista koska olisin niin paljon ilahtunut kuin viime viikon Kotimaa – lehteä lukiessani. Teologi aloittaa pohdintansa evankeliumitekstistä toteamalla, että Jeesuksen ristinkuolema on joskus ollut hänelle tosi vaikea kristinuskon kohta. – Mitä tuossa nyt on ilahduttavaa? Ensinnäkin rehellisyys. Mutta itselleni se oli iso juttu sen vuoksi, että olin aina kokenut kipuilevani yksin tuossa ‘kristinuskon kohdassa’. Ystävätkin tuntuivat olevan enemmän sinut asian kanssa kuin minä. Se, että asiaa syvemminkin tutkinut (asiantuntija, voisi sanoa) toteaa, että hänellekin se on ollut vaikea kohta, oli valtavan helpottavaa.
Juuri Jeesuksen ristinkuolema sai minut kiertämään kristinuskon opetukset ja Raamatun monen vuosikymmenen ajan. Niin vaikealta se tuntui. En voinut hyväksyä ajatusta, että Jumala olisi tarvinnut niin julman sovitusuhrin. Jeesus ristillä oli liian tuskallinen juttu. En kestänyt edes katsoa krusifikseja kirkoissa (joissa kävin aina matkoillani hiljentymässä).
Jumala tekee työtä sisimmässämme – Jotain merkillistä Jumala on kuitenkin tehnyt minussa tämän(kin) asian suhteen viime vuosina. Jotain sellaista, mitä en olisi osannut ikinä kuvitella mahdolliseksi: jossain vaiheessa huomasin, että ristinkuolema ei olekaan enää minulle ylitsepääsemättömän vaikea asia!
Vaikka kyllä mieli kovasti vielä askarteleekin koettaessaan sovittaa kaikkia palikoita kohdalleen. Pieni mieleni yrittämässä asettaa Jumalan isoja palikoita oikeille paikoille… – öh… – mutta kun ei muutakaan voi. Mitkään lyhyet, yksinkertaistetut toteamukset tai julistukset kun eivät vaan minulle riitä kun on kyse asiasta, joka herättää niin paljon kysymyksiä.
Krusifikseja pystyn nykyisin katsomaan rauhallisin mielin. (Enpä sitäkään olisi aiemmin uskonut mahdolliseksi.) Vaikka mieluummin katsonkin vaikkapa Leppävaaran kirkon kaunista, Annukka Laineen maalaamaa alttaritaulua. Kirkkosalia ei hallitse krusifiksi, vaan kuoleman voittanut ylösnoussut Kristus, kädet levitettynä.
Mihin katse kiinnittyy – Jollakin ehkä katse kiinnittyy tuossa alttaritaulussa käsien naulanjäljistä säteilevään valoon. Itse näen vastaanottavat käsivarret. Maalaus antaa kolmiulotteisen vaikutelman. Tuntuu kuin voisi kulkea suoraan Kristuksen syliin. Tai että Hän tulee vastaan, kun vain pyytää. – Ja näinhän on.
Rukouksesta ja uskosta – Evankeliumikirja toteaa ensi pyhän aiheen kohdalla näin: ‘Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.’
Muista minua – Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut! Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään. Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. (Ps. 25: 1-10)
Jesus, remember me when You come in to Your kingdom – Taize
“Muistathan minua valtakunnassasi Herra”
Olen kuullut rukouksesi – Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’” Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.
Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani. (2. Kun. 20: 1-7)
Jumalaan voi luottaa – Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. (1. Kor. 10: 12-13)
Soverign – Chris Tomlin
“Ylivoimainen vuoriston ilmassa, ylivertainen valtameren pohjassa
– olet kanssani tyynessä ja myrskyssä
ylivertainen suurimmassa ilossani, ylivoimainen syvimmässä itkussani
– olet kanssani pimeydessä ja aamunkoitossa
kaikki elämäni palaset ikuisilla käsivarsillasi, alusta loppuun voin luottaa Sinuun
pettämättömässä rakkaudessasi muutat kaiken hyväksi
Jumala, mitä tahansa tulee eteeni, minä luotan Sinuun
kaikki toiveeni, kaiken mitä tarvitsen pidät käsissäsi
koko elämäni, kaiken mitä olen, pelkoni, unelmani, kaiken pidät käsissäsi
Jumala, mitä tuleekaan tielleni, minä luotan Sinuun”
Kaikki on mahdollista – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.” (Mark. 9: 17-29)
Uskon – auta epäuskossani – Isän epätoivoinen huudahdus: “Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Ehkä hänen uskonsa oli jo hieman päässyt hiipumaan, kun apua ei oltu saatu opetuslapsilta. Mutta tässä oli heidän opettajansa. Toivon kipinä kyti yhä. Jos sittenkin…
“…jos sinä jotakin voit!”- Voi helposti kuvitella, kuinka Jeesukselta tuossa kohtaa pääsi syvä huokaus.
Kaikki on mahdollista – Mutta nuo sanat: “Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” – Kenelle Jeesus nuo sanat suuntasi? Ei varmastikaan maassa kieriskelevälle pojalle. Mutta ei isällekään, sillä Jeesus paransi pojan, vaikka isän usko horjui.
Kurkistin Matteuksen evankeliumin versioon. Siinä opetuslasten ihmetellessä miksei heiltä ollut onnistunut hengen karkotus, Jeesus vastaa: “Koska teillä on niin vähän uskoa.”
Uskon määrä– Eipä taida löytyä montaakaan sellaista avun tarpeessa olevaa tai sellaista, joka rukoilee toisten puolesta, joka ei olisi jossain tilanteessa kamppaillut uskonsa vähyyden kanssa. Väistämättä tulee eteen hetkiä, jolloin uskoamme koetellaan.
Ja monet kamppailevat uskonsa kanssa jatkuvasti.
Auta minua – Mutta miten ihanaa onkaan, että voi huudahtaa Hänelle, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä: “Auta minua epäuskossani!”
Kristuksen rakkaus on niin paljon suurempi kuin meidän epäuskomme. Parempi kiinnittää huomionsa siihen kuin oman uskonsa määrään. – Siihen isäkin katsoi, ja hänen poikansa parani.