Pääsiäisenä

30.3.2015  2014-07-24-13-50-37-3  Alkoi uusi elämä

Enkeli haudalla.Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28: 1-8)

n elää!Ylipapit olivat vaatineet roomalaisia vartijoita valvomaan Jeesuksen hautaa, jotteivät Jeesuksen opetuslapset pääsisi hakemaan Jeesuksen ruumiista haudasta ja sitten väittäisi tämän nousseen kuolleista.
Vartijat lakoontuivat enkelin kirkkauden voimasta. Enkeli sai häiriöttä vierittää kiven haudan suulta ja puhua naisille. Menkää kertomaan muille, hän pyysi.
Naisilla oli varmaan tunteissaan pitelemistä. Pelästyksestä ihmettelyyn ja sitten riemuun.
Mikä ilosanoma: Kristus nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman ja elää!

Muistoja. – Evankeliumiteksti nosti mieleeni äidinäitini kuoleman. Siitä on jo aikaa, kohta 40 v. Mutta ehkä se, että toissa vuonna muistelin paljonkin äitiäni ja isoveljeäni, joiden kuolemasta oli tuolloin kulunut 50 v. sekä äitipuoleni kuolema vuosi sitten vaikuttivat siihen, että teksti toi nyt mieleeni mummuni.
Mummuni oli minulle hyvin rakas. Hän oli minulle äidinkorvike äitini joutuessa työnsä puolesta matkustamaan paljon ulkomailla, ja etenkin hänen varhaisen kuolemansa jälkeen. Mummu oli lämmin ja turvallinen, herkkä mutta vahva. 3 hänen lastaan, 2 lastenlasta ja lopulta hänen miehensä olivat kuolleet, mutta hän ei ollut katkeroitunut elämälle eikä Jumalalle, vaan säilytti valoisuutensa kaikkien vaikeuksien lävitse. Hänen Raamattunsa oli puhki kulunut.
Aikuistuttuani mummuni oli minulle arvokas ystävä, aikaansa monipuolisesti ja tarkasti seuraava, viisas ja avarakatseinen. Hän ymmärsi, tuki ja rohkaisi. Hänen poismenonsa oli minulle tuskallinen asia. Tilannetta ei helpottanut se, että hän oli valtavan rakas ja tärkeä myös pienille kaksoispojilleni.
Vähän mummun kuoleman jälkeen menin käymään hänen makuuhuoneessaan. Olin täysin syventynyt omiin ajatuksiini. Hämmästykseni oli melkoinen, kun avatessani oven huoneessa seisoi korkea, valkeana hohtava olento. En nähnyt siipiä, mutta ajattelin heti että enkeli oli tullut lohduttamaan minua. Hän ei sanonut mitään, mutta ääretön rauha täytti huoneen. Kaipauksen, liikutuksen ja lohdutuksen tunteet sekoittuivat toisiinsa sisimmässäni. – En ole koskaan uskonut, että elämä päättyisi fyysisen kehon kuolemaan, mutta kun joku rakas lähtee, kaipuu on kova. Jälleennäkemisen toivo ei välttämättä silloin paljon lohduta.
Syvässä surussani ja pienten lasten äitinä koin tuon sanattoman, lyhyen kohtaamisen tuovan valoa ja lohtua elämään. – Nyt niin sitä kuin mummuani ajatellessani  sydän täyttyy lämmöllä ja kiitollisuudella.

Pääsiäistapahtumiin 2000 v.  sitten liittyi kärsimys ja kuolema, mutta niitä seurasi ylösnousemuksen ihme ja ilo! Jeesusta pilkattiin, häväistiin, ruoskittiin ja hänet tapettiin, mutta hän nousi kuolleista. – Hän, Veljemme ja  Ystävämme, ymmärtää kaikki tuskamme, kipumme ja surumme. Hän kulkee kanssamme, tuo lohdutuksen,  rohkaisee, antaa voimia jaksaa eteenpäin. Hän kulkee edellämme, näyttää ja valaisee Tien.   

Pange Lingua Gloriosi – meditatiivista laulua hiljaiselle viikolle:

Ja Pääsiäissunnuntaille ylösnousemuksen iloa:

n ei ole enää täällä – laulua Agricolan Tuomasmessusta 

Ei enää haudassa, vaan niin taivaissa kuin täällä kanssamme. Pyhän Henkensä kautta Kristus ohjaa meitä, vaikuttaa meissä.  – Milläköhän tavoin tänä pääsiäisaikana?

Muita Pääsiäissunnuntain tekstejä: Ps. 118: 15-23 (24), Hoos. 6: 1-3, Jes. 25: 8-9 ja 1. Kor. 5: 6-8.

Tervehtimisiä

23.3.2015.   Palmusunnuntaita (lat. nimeltään dominica palmarum) vietetään muistaen Jeesuksen saapuessa  Jerusalemiin ennen pääsiäistä. Ihmiset tervehtivät häntä riemuiten heittäen palmunoksia hänen kulkutielleen.
Täällä pohjoisessa ei ole lehtiä puissa Pääsiäisen aikaan. Pajunoksissa sen sijaan on pehmeitä ’kissoja’. Ovat kuin pieniä munia, ylösnousemuksen symboleja. Pääsiäistapahtumissa on mukana toivo, ilo ja riemu.

                                        palmuja

Rukouksen huoneJeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?”
”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?”
Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. 

(Matt. 21: 12-17)

Jesus in action. – Jerusalemin temppelissä rahanvaihtajat ja kauppamiehet pyrkivät hyötymään uskonnon avulla. Ei mikään ihme että Jeesus reagoi siihen voimakkaasti ja puhdisti paikan väärinkäytöksestä.
Tämä evankeliumikohta otetaan usein esiin, kun halutaan näyttää että kyllähän Jeesuskin suuttui. Jeesus – filmien tekijät ovat aina innostuneet tästä kohdasta: nyt päästään kuvaamaan päähenkilö oikein actionissa!
Jokainen evankelista kuvaa kohtauksen tavallaan. Johannes (jonka Jeesus nimitti ukkosenjylinän pojaksi tulisen luontonsa takia), kuvaa tätä oman temperamenttinsa mukaisesti ja  laittaa vielä varmuuden vuoksi kiivaus – lainauksen Jeremiaalta. Matteus kuvaa vain Jeesuksen toiminnan, ei luonnehdi hänen tunnetilaansa. Ylipappien ja lainopettajien hän sen sijaan kertoo suuttuneen.

Vapaa pääsy Jumalan luo. – Miten me mahtaisimme suhtautua, jos Hgin Kampin Hiljaisuuden kappelin – tai mihin tahansa  kirkon t. kappelin – eteisessä tungeksisi kaupustelijoita ja valuutanvaihtajia?
Jeesuksen aikaan pyhiinvaeltajilla oli tapana ostaa Jumalalle temppelissä uhrattava kyyhkynen tai jokin muu eläin. Näin tekemällä haettiin Jumalan hyväksyntää, armoa ja suosiota. Mutta Jeesuksen otettua tuon uhrin osan siirryttiin aikaan, jolloin ihmisten tuli tietää, että teoillamme emme voi lisätä tai vähentää Jumalan Rakkautta meitä kohtaan. Hän maksaisi tuon Pääsiäisen aikana kertakaikkisen uhrin. Tarkoitus on että myös muistaisimme, että  Kristus on avannut meille pääsyn Hänen yhteyteensä .

Jumala haluaa Pyhäkkönsä, rukouksen huoneen, olevan tilan, jossa ihmiset voivat kokea Hänen pyhyytensä ja tervehdyttävän läsnäolonsa.
Temppelissä olleet lapset tunnistivat Taivaan Kuninkaan. – Tunnistaako sisäinen lapseni omassa Pyhän Hengen temppelissäni – sisälläni – Kristuksen läsnäolon, Hänen Rakkautensa vaikutuksen?

Siinä, Hänen läsnäolossaan, voi tuntea olevansa Ystävän kanssa, joka tuo Rauhan sisimpään.

Alla olevassa videossa Rex Harrison viimeiseksi jääneessä roolissaan. – Kiivaus on opetuslapsi Johanneksessa iän myötä seestynyt myötätunnoksi ja Jumalan pyhyyden kokemiseksi.

Temple – Grace Williams

https://www.youtube.com/watch?v=DD79Z4rmq1E

”Kun tulen temppeliisi, Herra, Sinä peset minut, puhdistat minut. En enää ole entiseni kaltainen. Muutat minut, laitat minut uuteen järjestykseen. Kun tulen.”

Muut palmusunnuntain tekstit ovat Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10, Fil. 2: 5-11 / Hepr. 7: 24-27

Marian ilmestyspäivä

16.3.2015   – Ensi su:na muistetaan Marian ilmestyspäivää, Ei kuitenkaan Marian ilmestymisiä ihmisille katolisissa maissa viime vuosituhannella, vaan enkeli Gabrielin ilmestymistä Marialle ajanlaskumme alussa. – Tuo ilmestys muutti Marian koko elämän. Ja koko maailman.
Gabriel kertoi, että Maria tulisi raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnyttäisi lapsen, jota kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi. Marian hämmennys oli suuri. ”Miten tämä on mahdollista?” Gabriel kertoi myöskin Marialle, että Elisabet, Marian iäkäs sukulainen, joka oli ollut siihen saakka lapseton, oli jo 6. kk:lla raskaana. – ”Jumalalle kaikki on mahdollista”, sanoi Gabriel.
Maria toteaa olevansa Herran palvelijatar ja sanoo: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.”   

jerusalerm-3-2012-003-2  Maria & äitinsä (P.Annan kirkko, Jerusalem)

Altis sydän. – Nuo Marian yksinkertaiset sanat saavat minut miettimään, paljonko omasta sydämestäni löytyisi Marian alttiutta, valmiutta ja rohkeutta seurata Jumalan tahtoa, olivatpa seuraukset mitkä tahansa. – Tulee mieleen, kuinka monesti on tullut pistettyä hanttiin, kun on tullut kutsu tehdä jotain, ja on tuntenut että siihen eivät kyllä omat rahkeet riitä! Ja kuitenkin on loppujen lopuksi ollut kyse aika pienistä asioista. Kaikki on niin suhteellista…
Maria näyttää kauniin esimerkin (niin naisille kuin miehille) siitä, kuinka vastata, kun Jumala kutsuu johonkin. Vaikka itsellä olisi tunne että enhän minä uskalla/kykene/voi, niin kyse ei olekaan meistä, vaan siitä, mitä Jumala haluaa tehdä meissä ja kauttamme. Jumala katsoo vain, suostummeko johonkin tehtävään – pieneen tai isompaan – ja iloitsee, jos vastauksemme on myönteinen.

Rohkaisua.Maria lähti Elisabetin luo vierailulle. Hän viipyi Elisabetin ja Sakariaan kotona n. 3 kk., ts. todennäköisesti siihen saakka, kunnes heidän lapsensa Johannes (Kastaja) syntyi.
Heti ensi hetkestä Maria saa vahvistuksen Gabrielin sanoihin. Marian astuttua sisään taloon Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja huudahti: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?”
Elisabet (kuten myös lapsi, jota hän kantoi kohdussaan) tunnisti Marian kohdussa olevan lapsen. Mikä helpotus mahtoikaan olla Marialle: vihdoinkin joku joka uskoo, ja sanoo sen todeksi!
Voi hyvin kuvitella, että nuo kuukaudet olivat antoisia kummallekin, niin nuorelle Maria -tytölle kuin Elisabetillekin. He kummatkin olivat saaneet kokea ihmeen, siksi he ymmärsivät toisiaan. Ja ehkäpä Maria sai jopa olla auttamassa Elisabetia synnytyksessä. Varmasti tuo aika antoi Marialle rohkeutta ja taitoja selvitä oman raskautensa kanssa (erit. sen viimeisillä, kriittisillä ja haasteellisimmilla hetkillä).

Luoja antaa auttajia.Kun suostuu siihen, mihin Jumala kutsuu, Hän ei jätä yksin. Hän antaa auttajia, neuvojia ja tukijoita, kun Hän näkee meidän sellaisia tarvitsevan. Hän valmistaa meitä siihen, mitä on suunnitellut varallemme. Ja mikä parasta –  Hän itse kulkee kanssamme!

Marian ylistyslaulu –  Elisabetin tunnistettua Marian kantavan kohdussaan Jumalan Poikaa,  Maria puhkesi kiittämään Jumalaa:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.  (Luuk. 1: 46-55)  

Magnificat, Canticle of Mary – Daughters of Mary (latinankiel. hymni)

https://www.youtube.com/watch?v=SyXafdQogEo

Anna rakas Luoja meille palvelualtis sydän. Niin että mihin milloinkin kutsut, olisimme valmiita vastaamaan ’kyllä’. Ja auta meitä aina löytämään kiitoksen aiheita, kohtaammepa  millaisia haasteita tahansa elämämme aikana.

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8,  1. Sam. 2: 1-2, 6-9 ja Room. 8: 1-4.

Elävä ravinto

9.3.2015    Pyöräilykausi alkoi – ihanuus! Joillekin kausi on ympärivuotinen, mutta meikäläinen odottaa kunnes lumet ja jäät ovat sulaneet teiltä. Tänään oli vain rippeitä jäljellä oman reittini varrella. Pääsee taas vaivattomasti ja keveästi päämääräänsä. Saa liikuntaa, ja saa nauttia maisemista vähän eri lailla kuin kävellessä. Ja jos on mahdollisuus valita reitit vaikka kierrellen, useimmiten saa hengitellä myös raikasta ilmaa.
Ah kevät, tervetuloa!

Veden äärellä   Veden ääreen

Ilmaiseksi ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.”   (Jes. 55: 1-3)

Elävää vettä – Jeesus sanoi naiselle kaivolla: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.”
ja: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Elämän Leipä – Jeesus sanoi myös:Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
ja: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

Hänen ravitsemanaan – Afrikassa koin useimmiten olevani ’Elävällä Ravinnolla’. Päivä alkoi majapaikassa aamiaisella, joka usein oli teen kera 2 ranskaleipäviipaletta joiden päällä ohuesti levittettä. Sitten alkoi patikointi vuoristokyliin paikallisen pastorin kanssa, joka toimi tulkkina. Hän oli tottunut selviämään auringonpaahteisista päivistä ilman ruokaa ja juomaa, minä en. Olin – varsinkin alkuaikoina – melkoisen yllättynyt siitä, että vaikka repussa oli vain pullo vettä, ei koko päivänä ollut janon eikä nälän tunnetta, eikä heikottanut hitustakaan. (Minulla oli lapsesta lähtien ollut alhainen verensokeri, ja jos olin useita tunteja syömättä ja juomatta jalkeilla ollessani, tuli hutera olo.) Mutta nyt kuljin aamusta iltaan vuorenrinteitä ylös alas  täynnä energiaa. Päivästä toiseen. Illan suussa majapaikkaan palatessa oli tunne, että kyllä sitä jonkun hedelmän voisi syödä. Vaikka useimmiten söin illallista, tuntui etten olisi tarvinnut sitä. – Kaipa se johtui siitä, kun oli Kaiken Hyvän Antajan hommissa. Että oli kuin olisi vaan koko ajan täyttynyt ilman että itse koetti täyttää itseään mitenkään. 
Olla avoinna Hänen Rakkautensa tulla ja virrata lävitse – siitä sitä sitten kait tulee tulee ’kylläiseksi’, ravituksi; o
n jatkuvassa ravituksi tulemisen tilassa.                                 Myöhemmin meikäläiselle selvisi, ettei tuo kuitenkaan ole mikään erityinen Afrikka- ilmiö. Samaa kuin päiväntasaajalla voi kokea täällä 60-70.
leveyspiirilläkin. Aika makee juttu!
– Mutta niin ovat nuo Jeesuksen sanatkin vedestä ja leivästä aikamoisen ihanat, kun niitä oikein alkaa maistella…

Jesus Christ, Bread of Life Taizé

https://www.youtube.com/watch?v=5RqTOczCZPQ

”Jesus Christ, Bread of Life, those who come to You will not hunger,
Jesus Christ, Risen Lord, those who trust in You will not thirst”

(Jeesus Kristus, Elämän Leipä, Sinun luoksesi tulevat eivät nälkäisiksi jää,
Jeesus Kristus, Ylösnoussut Herra, Sinuun luottavat eivät janoisiksi jää.)

Leipä syö, viini juo nälkäisille ravinnon annan. Leipä syö, viini juo koskaan enää janoa et.

Ensi pyhän tekstit: Ps. 84: 6-10, 13 , Jes. 55: 1-3, Ilm. 21: 6-7 ja Joh. 6: 48-58

Kenen on valta

2.3.2015

Valo kaiken yllä    Valo – vaikeimpienkin asioiden yllä

Uh, ensi pyhän tekstit taitavat olla koko vuoden haastavimmat (vaikea oli valita mitä niistä alkaisi pureskella), mutta niin on teemakin (Jeesus Pahan vallan voittajana).                 Aihe – pahan valta – on sellainen, jonka käsittelyä ainakin meikäläinen haluaisi välttää. Mutta onneksi siinä on tuo voittaja mukana, eli ’kimppuun vaan’.  – Silti, jos olet hyvin herkkä, ei ehkä kannata lukea tämänkertaista blogipäivitystäni. Kerron siinä nim. aika rankkoja asioita.   

Todellinen”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.”                              (1. Joh. 5: 18-20)

Valikoivaa katselua – 90-luvulla korostui haluni nähdä kaikissa ja kaikessa vain valoisat puolet. Lopetin uutisten lukemisen ja katsomisen. Halusin katsoa siihen, mikä oli hyvää ja kohottavaa. Se tuntui  helpolta, luontevalta ja ihanalta! Oli kai jonkinlaista ’hyvässä ja kauniissa maailmassa ’ elämisen kaipuuta.
Uutisallergiani taisi saada alkunsa Ruandasta kertovasta TV -uutisesta, jossa näytettiin kuinka ruumiita virtasi suuressa joessa.  

Ruandaan – Runsaat 10 v. sitten tulin sanoneeksi, että yhteen maahan en koskaan voisi mennä: Ruandaan. En uskaltaisi kohdata  ihmisiä, jotka olivat joutuneet kohtaamaan niin paljon järkyttävää julmuutta ja väkivaltaa. – Ikimaailmassa en olisi uskonut, että 1/2 v. tuon lausahdukseni jälkeen lukisin memoriaalien seinillä olevista tauluista kuvauksia surmatuista  miehistä, naisista ja lapsista. Katselisin valokuvia heistä. Itkisin lukiessani, millaisista asioista nuo lapset olivat pitäneet ja miksikä he olivat halunneet tulla isona. Että istuisin ruandalaisten kanssa kuunnellen heidän mitä järkyttävimpiä  kokemuksiaan ja rukoilisin heidän kanssaan. Että kävisin entisessä vankilassa, johon edellisinä päivinä oli tuotu 10 v aiemmin viemärikaivoihin heitettyjä ruumiinosia. (Yhteen huoneeseen oli asetettu riveihin pääkalloja, toiseen luita, kolmanteen erikokoisia ruumiinosia, jotka olivat säilyneet kaikkien noiden vuosien ajan käsittämättömän hyvin; uloimmassa huoneessa iso kasa vaatteita, vielä järjestämättä, ja muita asusteita. Sanoinkuvaamaton haju leijui kaiken yllä.)

Sanattomaksi – Ruandalaisilla oli kestänyt 10 v. ennen kuin he pystyivät tuohon työhön. Suru oli äänetöntä: tähän mielettömyyteen ei yltänyt sanoja. Mietin mitä ruandalaisten sisimmässä mahtoi tapahtua heidän tultuaan katsomaan, olisiko jotakin, jota he voisivat tunnistaa rakkaistaan, läheisistään, tutuistaan. Koru, kenkä, jotain.
Itselleni tuli sisälle täydellinen tyhjyys: olin ihan turtana, kuin ontto kuori. Tällaista ei pystynyt käsittämään eikä käsittelemään, ei ajatus- eikä tunnetasolla.
Ruandan kokemukset nousivat nyt vahvana pintaan. Ehkä sen vuoksi, mitä parhaillaankin tapahtuu maailmalla. Näitä ääri-ilmiöitä miettiessä sitä ihmettelee, miten Paha voi saada ihmisen valtaansa ja tekemään hirmuisia tekoja.

Miten ymmärtää – Kun jollain ihmisryhmällä on jossain päin maailmaa tosi vaikeaa, miettii että miten niin me (sodan jälkeen syntyneet) olemme saaneet syntyä tällaiseen turvalliseen lintukotoon. On katto pään päällä (ainakin melkein kaikilla), puhdasta vettä ja ruokaa, vapaus tulla ja mennä. On rauha.
Antroposofian ja uuden ajan opetuksien aikoinani selittelin näitä asioita itselleni jälleensyntymisopin kautta. Se auttoi minua jotenkuten nielemään sen epäoikeudenmukaisuuden, että toiset syntyvät ulkonaisesti helpompiin oloihin, toiset kärsimysten keskelle.
Vähitellen aloin ymmärtää asiaa eri kantilta: jälleensyntymisopilla ja karman lailla voi kyllä koettaa lohduttautua joissakin asioissa. Mutta tavatessani ihmisiä tällä saralla tuli usein vastaan myös tarvetta etsiä syyllistä (toista ihmistä tai vaikkapa Jumalaa) omaan pahaan oloon tai vaikeuksiin
ja taipumusta omasta vastuusta luistamiseen (minä viaton uhri;  tuosta toisesta tämä johtuu; kyllähän minä sitten seuraavassa elämässä…). Siinä sitten koetettiin yhdessä löytää rakentavanlaatuista asennetta itseen, toisiin, elämään.

Elokuva – Juuri ennen ensimmäistä Ruandan matkaani ilmestyi elokuva Ruandasta. Poikani oli bongannut sen ja sanoi, että vaikea minun olisi sitä katsoa, kun en herkkiksenä kestä katsella mitään väkivaltajuttuja, mutta että tämä leffa olisi varmaan kuitenkin hyvä nähdä, jotta voisin ymmärtää jotain siitä, mitä tuo kansa joutui 10 v. aiemmin kohtaamaan. Niinpä  katsoin. –  Se oli kuitenkin vahvasti siistitty ja pehmennetty versio niistä kauheuksista, joita ihmiset tosiasiassa olivat kokeneet. Tämä selvisi paikan päällä.

Vapautumista – Jotkut näkemäni ruandalaiset olivat niin vahvasti traumatisoituneita, etteivät he pystyneet olemaan luontevassa kontaktissa muiden kanssa. Mutta enimmäkseen kohtasin valoisia, elämänmyönteisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Ihmettelin tätä ja halusin kuulla, mikä oli auttanut heitä pääsemään eteenpäin elämässään. Mistä he olivat saaneet apua, niin etteivät olleet juuttuneet pelon, surun, katkeruuden tai vihan valtaan?
Vastaus oli aina sama: vain Jumalan avulla se oli ollut mahdollista! Heidän puolestaan oli rukoiltu, ja Kristus oli vapauttanut heidät syyttävistä ja katkerista tunteistaan. Usein prosessi oli vaatinut pitemmän aikaa. Kristittyjä auttoi myös lupaus ikuisesta elämästä Kristuksen luona. Heitä lohdutti ajatella, että surmansa saaneilla sukulaisilla oli nyt hyvä olla.

Joissakin kärsimykset olivat muuntuneet haluksi auttaa muita, joilla oli vaikeaa. Eräs nuori nainen esim. kertoi, kuinka hänet oli heitetty elävänä surmattujen perheenjäsentensä kanssa suureen kuoppaan. Kuoppa oli peitetty. Muutaman päivän kuluttua hän kaivautui esiin maan alta. Tavatessamme hän oli pystynyt antamaan anteeksi surmaajille. Hän kävi jopa tervehtimässä heitä vankilassa, vei heille ruokaa ja keskusteli heidän kanssaan. Hän haluaa olla elävänä todistuksena heille siitä, kuinka Jeesus Kristus oli vapauttanut hänet täydellisestä apatiasta ja vähitellen kasvaneesta vihasta ja kostonhalusta. Ja siitä, kuinka tämä Vapahtaja rakastaa jokaista, huolimatta siitä, mitä he olivat tehneet. – Uskon että jotain tapahtui vangeissa tämän kautta.   

Parantava voima – Aloin ymmärtää, millainen valtava parantava ja vapauttava voima Kristuksella on! Jos nämä ruandalaiset olivat vapautuneet hirvittävien tapahtumien aiheuttamista masennuksista, ahdistuksista ja katkeruudesta Kristuksen voiman kautta, tämän voiman täytyy olla sellainen, että Hänen vaikutuksessaan kaikki on mahdollista.

Valintaa Usein kysytään, miksi Jumala sallii maailmassa vallitsevan pahuuden ja epäoikeudenmukaisuuden. Itsekin sitä aikoinani pähkäilin. Harvemmin mietitään sitä, kuinka Jumala on antanut meille vapauden valita hyvän ja pahan välillä, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Seuraamukset ovat ihmisten valintojen mukaiset. Oikeastaan ajattelen nyt, että Luojamme on osoittanut aika suurta luottamusta meitä kohtaan antaessaan meille vapaan tahdon. Mutta Hän näki myös, ettemme selviä täällä omin päin. Pojan tehtäväksi tuli voittaa Paha ja vapauttaa meidät sen valtaotteesta. Koska paha vielä kuitenkin on läsnä olevana, joudumme jatkuvasti valintojen eteen, siinä millaisille ajatuksille annamme sijaa päänupissamme, millaisia sanoja lähtee suustamme, millaisia tunteita vaalimme sisällämme ja millaisiin tekoihin ryhdymme. – Olosuhteita ei useinkaan pysty muuttamaan, mutta asenteita kyllä. Jollei muuten, niin Hänen avullaan, jolla on korkein Valta ja Voima.

Välillä elämä on tosi rankkaa. Uskon kuitenkin, että Jumala voi muuttaa syvimmätkin kamppailumme hyvä(ä)n käyttöön, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Tässä Todellisessa elämme – Johannes kirjoittaa kirjeessään, kuinka Jumalan Poika johdattaa tuntemaan Todellisen. Kuinka Kristuksessa ollessamme olemme yhtä Todellisen kanssa (Isä ja Poika ovat yhtä, sanoo Jeesus).
Ajattelen, että tuossa juuri on avain: yhteys Todellisen kanssa. Siinä on varjelus, tapahtuipa mitä tahansa.

Kyrie Eleison, Christe Eleison – Taizé

Muut tekstit ovat: Ps. 25: 11-20, Jer. 7: 23-26 ja Joh. 8: 46-59.

Rakkauden vuodatus

23.2.2015
   
Jouluruusu pääsiäispaaston aikaan  – kuin muistuttamassa minua siitä elämästä, joka muutti tämän planeetan historian –  syntymästä, kasvusta, tehtävästä, kuolemasta,  ylösnousemuksesta  – ja yhä uudelleen itsensä ilmentävästä voimallisesta läsnäolosta.
Ja myöskin siitä, kuinka ankean tuntuisen, kylmän, kovankin lävitse voi puhjeta esiin jotain kaunista.

TuoksuöljyäEräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” (Luuk. 7: 36-50)

Luukkaan kuvaama nainen oli jo aiemmin kohdannut Jeesuksen (sillä Jeesus käyttää imperfektiä: ”hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon”).
Nainen ei itkenyt eikä voidellut Jeesuksen jalkoja saadakseen anteeksi, vaan kiitollisuudesta ja rakkaudesta.
Naisen kyyneleet – katumuksen ja kiitollisuuden – huuhtoivat pölyn Jeesuksen jaloista. Olen kuullut että juutalaiseen tapaan kuului pestä vieraiden jalat, hiekkateillä sandaaleissa pölyttyneet. Syödessä istuttiin puolimakaavassa asennossa, niin että kasvot ja vieressä istuvan jalat joutuivat lähituntumaan. Huomaavainen tapa oli, että palvelija – jos talossa sellainen oli – pesi vieraiden jalat ennen ateriaa.
(Koskettavaa ajatella, kuinka Jeesus viimeisellä aterialla itse asettui tällaisen palvelijan asemaan pestäkseen opetuslastensa jalat.)

Simon ei pyytänyt palvelijaa pesemään Jeesuksen jalkoja puhumattakaan sitä että olisi itse tehnyt niin. Hän keskittyi tarkkailemaan, määrittelemään & arvottamaan taloon saapuneita. – Jeesus laittoi hänet tutkimaan omia asenteitaan ja toimintaansa.

Kumpi herättää minussa / sinussa enemmän ajatuksia tai tunteita: tuon naisen vai Simeonin toimintatapa? Mikä tuntuu itselle tutummalta?
Millaisia olemmekin, Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan on ihmeellinen ja valtaisa. Siinä, Hänen Rakkaudessaan, saamme olla & muuntua.

Alabaster box – Cece Winans

”Huone hiljeni hänen saapuessaan Jeesuksen luo
hän kompasteli kyyneleiden sokaisemana
hänen olonsa oli tuskainen, jotkut puhuivat vihaisena
ja kuiskailtiin: hänen kaltaisensa ei kuulu tänne
hiljaa, häpeänpuna poskilla, hän polvistui Mestarin jalkojen juureen
vaikkei puhunut sanaakaan, kaikki mitä hän sanoi kuultiin
hänen vuodattaessaan alabasteripullosta rakkauttaan Mestarille.
Tulin vuodattamaan ylistykseni Hänelle
kuten Maria öljyn alabasteripurkistaan
älä vihastu jos huuhdon Hänen jalkansa kyynelilläni
ja kuivaan ne hiuksillani
et ollut paikalla Hänen löytäessään minut
et tunne mitä tunsin Hänen kietoessaan minut Rakkauteensa
etkä tiedä, mitä alabasteriastiassani olevan öljy on minulle maksanut
en unohda millaista elämäni oli ennen
kun synti oli sitonut minut vangikseen
päiväni ja elämäni valui pieneen aarrearkkuun
jonka luulin löytäneeni
kunnes Jeesus tuli luokseni ja paransi sieluni ihmeellisellä kosketuksellaan
joten nyt annan Hänelle kaiken sen palvonnan
jonka arvoinen Hän on
olen saanut anteeksi ja siksi rakastan Häntä niin paljon
vuodatan palvontani Hänelle kuin Maria öljyn alabasterirasiastaan.”

(Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 25: 1-10, 1. Moos. 32: 23-32 ja Jaak. 1: 2-6)

Kiusausten voittaja

16.2.2015.  Ulkona kirkas taivas, upea talvinen sää. – Tuntui äkkiseltään oudolta päivittää blogia ensi pyhän aiheella ’Jeesus kiusausten voittajana’. Siihen kun sisältyy se kirkkauden vastapooli, jolle ei haluaisi antaa ajatuksen hiventäkään tällaisena valon päivänä. Aiheeseen liittyvät tekstitkin törmäyttivät kiusaukseen: teki mieli valita helpoin. – Ei kun nyt vaan voittamaan tuo kiusaus ja valitsemaan psalmitekstin sijasta haaastavampi, 3 virkkeen evankeliumiteksti!

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta.  (Mark. 1: 12-13)

                                         Taivaalta

Sana ’ajoi’ tökkäsi. Muut kielet tarjosivat samaa käännöstä (paitsi ruotsinkielinen, joka käyttää Matteuksen lempeämpää sanaa ’förde’). Matteuksen evankeliumissa Henki vei Jeesuksen autiomaahan. Siinä on suuri ero.
Jumalan Pojan oli määrä tulla ihmiseksi ja voittaa kiusaukset ja Kiusaajan valta. Mutta Hän sai mennä autiomaahan Hengen saattamana, ja enkelit pitivät hänestä huolen.
Lohdullista on kun tietää, ettei ole yksin vaikeimpinakaan hetkinä, vaan auttajia on lähellä.
Jeesus joutui sekä kiusatuksi että testiin: voittaisiko hän kiusaukset? Taivaallinen Isä tiesi kyllä varmasti, että Jeesus selviytyisi voittajana, mutta ehkä se kirkastui Jeesukselle itselleen vasta hänen kohdattuaan ne.
Millaisia kiusauksia me kohtaamme, millaisessa paikassa, tilassa? Mistä hakea voimaa voittaa ne?

Kyllä se itselle ajatustasolla on ihan selvä juttu: Häneltä, joka voitti kiusaukset autiomaassa. Toinen asia on, muistanko tuon juuri sillä hetkellä kun on tarvis; silloin kun jokin tökkää sisäisen levollisuuden olotilaan. – Mutta tähänhän elämä väistämättä tuo opettelumahdollisuuksia, jatkuvasti…
Ja sitä paitsi se, että saa kohdata ne yhdessä itse Voittajan kanssa, joka rakastaa ja auttaa, on jo voitto sinänsä!
Loppujen lopuksi huomaan, että noissa 3 virkkeessä onkin kirkas, upea sanoma! Sopii sittenkin hyvin päivitettäväksi – tänäänkin 🙂

Spiritus Jesu Christi . Jeesuksen Kristuksen Henki – Taize

https://www.youtube.com/watch?v=-l6xaeottu0

’Spiritus Jesu Christi, Spiritus caritatis, confirmet cor tuum, confirmet cor tuum’
’Jeesuksen rauhan Henki, armon ja rauhan Henki on sydämesi voima, on sydämesi voima’

Efraim Syyrialaisen paastorukous (300-luvulta):
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten tuomitsisi lähimmäistäni, sillä sinä olet siunattu iankaikkisesti. Amen.”

Muut tekstit: Jes. 1:16-20 t. 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Hepr. 2: 9, 17-18.

Nousua ja laskua

10.2.2015.   Ah mikä kirkas aurinkopäivä tänään! Piti päästä avaralle paikalle nauttimaan tästä ihanuudesta; siispä teetä termospulloon ja menoksi. – Oi, tuon kallion päälle pitää kavuta, korkealta maisema avautuu laajemmin!
Henki tuntuu kulkevan keveämmin ja vapaammin korkeilla paikoilla. Valoa ja kevyttä ilmaa hengitettyäni palaan kotiin kuin uudistuneena.

2015-02-10 15.47.39 Laelle      2015-02-10 15.42.19

Illalla Serafim Seppälä toi luennossaan ’Idän mystiikka ja ikonit’ hengellisemmän näkökulman korkealle kapuamisen kaipuulle. Ikoneissa vuoret kuvaavat kohoamista lähemmäs taivaan ulottuvuutta.

Tuli palvelemaan – Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”    (Mark. 10: 32-45)

Kohoamista vai laskeutumista? –  Jeesus nousi seuraajineen ylös Jerusalemiin. Tunnelma ei kuitenkaan kohonnut kaupunkia lähestyttäessä. Kropat kapusivat tietä ylöspäin,  mutta mielet painuivat hämmennykseen ja pelkoon: mihin tämä kaikki oikein johtaisi?
Vaan ihan käsittämätön oli Jaakobin ja Johanneksen heitto: Jeesus oli juuri kertonut kuinka hän joutuisi pilkatuksi, ruoskituksi ja tapetuksi, ja pojat vain haaveilevat ylennyksestä valtaistuimen vieruspaikoille!
Muistan elävästi, kuinka eräässä henkilökohtaisesti ohjatussa retriitissä, jossa sain tämän tekstin mietiskeltäväkseni, tuohduin näille veljeksille. Miten he saattoivat! Jeesus oli juuri kertonut mikä häntä odotti, ja kaverit vain ajattelevat itseään ja mitä hyvää heille tästä kaikesta voisi koitua!!
”Ja, hur kunde de!” vastasi Ruotsissa asuva jesuiittaohjaajani ainoastaan, ja antoi tyynesti seuraavan raamatuntekstin – uutta pohdittavaa vahvaan eläytymiseen taipuvaiselle sielulleni. En muista mikä teksti oli, sellainenko jonka kanssa saatoin huilia reaktioni jälkeen, vai sellainen josta löysin jonkun oman heikon kohtani.

Tänään kalliolla, auringon lämmittäessä suloisesti kasvoja, tuli yllättäen mieleen armollisempi ajatus noista veljeksistä. Jaakob ja Johanneshan olivat kiihkeitä tunneihmisiä (halusivat esim. tulta taivaasta täräyttämään niitä, jotka olivat loukanneet heidän rakasta Mestariaan). Jeesus oli heille rakas. – Mitäpä jos veljekset halusivatkin sen vuoksi olla Hänen lähellään myöskin tulevina aikoina?

Laskiaisen jälkeen alkavassa pääsiäispaastoossa laskeudutaan tutkimaan omia taipumuksiaan. Ei kuitenkaan niin, että vaivuttaisiin ahdistukseen tai itsesyytöksiin. – Ei-toivotut taipumukset menettävät heti otettaan jo siinä, kun niistä tulee tietoiseksi. Ja Ihmisen Poika tuli palvelemaan meitä: vapauttamaan. Jotta voisimme toimia rakkaudesta, vapaudesta käsin.

He came down to my level – Gaither Vocal Singers (v.1989)

”Hän tuli alas, siihen missä minä olin koska en voinut kohota ylös sinne missä Hän oli
Hän nosti minut ylös vahvalla kädellään näyttääkseen millaista elämä on
Hän tulee alas siihen missä olet, jos avaat oven
Hän haluaa tehdä elämästäsi elämisen arvoisen, sen tähden Hän tuli alas
Jos etsit tyydytystä näkyvistä asioista tulet kohtaamaan pettymyksiä
siis please kuuntele minua koska tiedän jotain Pelastajasta
Hän tuli alas ihmiseksi ja kun Hän lähti Hän lähetti Henkensä
Hän teki minussa kaiken sen mitä olen
Joskus teen päätöksiä joita kadun myöhemmin
mutta Herra vakuuttaa minulle ettei Hän ole vielä lopettanut työtään minussa
En murehdi huomista, eilistä enkä tätä hullua maailmaa koska löysin paremman tien”

(Muut laskiaissunnuntain tekstit ovat: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32 ja 1. Tim. 2: 4-6)

Jumalan säteily

2.2.2015.           
Vanha tapa siunata kynttilänpäivänä kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät on mielestäni kaunis.
Keski-Suomessa ohjasin kerran hiljaisuuden retriittiä papin kanssa, jolle retriitti oli uusi kokemus, mutta joka oli avoin ideoille. Niinpä hankimme retriittiin osallistujille kynttilät, jotka pappi siunasi retriitin viimeisenä päivänä kynttilänpäivämessussa. Jokainen sytytti kynttilänsä alttarin edessä palavasta kynttilästä. Lauloimme Taize -laulua ”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä”.

Auringonvalo on aina ollut minulle tärkeä, mutta paljon tärkeämpää oli sen Valon löytäminen, jota etsin useammista opinsuunnista. Ja aina lopulta selvisi, ettei ollut tässäkään sitä, mitä sieluni kaipasi. – Ja koko ajan (tämän ymmärsin myöhemmin) Hän, joka on Valo, odotti minua.

Valo, joka läpäisee kaiken; Valo, joka haluaa loistaa sielunsisimpäämme; Valo, joka sanoi tulleensa maailmaan, jottei yksikään joka Häneen uskoo jäisi pimeyteen.

Kristuksen kirkkausSana tuli lihaksi  ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”
Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.   (Joh. 1: 14-18)

Kirkkauden kokeneita – Johannes Kastaja eli erämaassa heinäsirkat ravintonaan. Hän kastoi ihmisiä Jordanilla, julisti tulevasta ja odotti. Hän näki ja koki Kirkkauden Jeesuksen saapuessa joelle.
Opetuslapsi Johannes vaelsi pölyisiä teitä Jeesuksen kanssa. Hän näki monenlaista kärsimystä, sairautta ja vaivaa ihmisten tullessa hakemaan apua Jeesukselta. Hän sai nähdä ja kokea Mestarinsa Kirkkauden vaikutuksen – ei ainoastaan kirkastusvuorella, vaan ihmisten jokapäiväisessä elämässä.
Simeon sai nähdä Kirkkauden jo 30 v. ennen Johanneksia. Simeon -vanhus otti temppeliin tuodun Jeesus – vauvan  käsivarsilleen ja kiitti Jumalaa: Valo, jota hän oli niin kauan odottanut, oli nyt siinä, hänen sylissään. Valo kaikille kansoille! 

Kristus haluaa Valonsa syttyvän meissäkin. Hän haluaa säteillä Valoaan kauttamme tähän maailmaan. Joka päivä.

Lux Aurumque –  Kultainen Valo; säv. Eric Whitacre

”Valo – lämmin, painava, puhdas, puhdas kuin kulta
ja enkelit laulavat vastasyntyneelle lapselle”

(Muut kynttiläpäivän tekstit ovat Ps. 48:11-15 ja Mal. 3:1-2.)

Armollista

26.1.2015.  Alla olevassa tekstissä minua koskettaa Samuelin kyky kuunnella ja kuulla Jumalaa, ja uskollisuutensa ja luottamuksensa Häntä kohtaan. Samuel huudahtaa että henkihän tuosta tehtävästä menee. Johon Jumala vastaa neuvomalla Samuelille miten tämän tulee toimia, jotta kaikki sujuisi hyvin.
Tämä on minusta Jumalan armollisuutta: saa kertoa Hänelle huolenaiheensa, luottaa Hänen rakkauteensa ja siihen, että Hän johdattaa hyvään lopputulokseen.

Paimenpojasta kuninkaaksi

              israel-112012-123-3     (Daavidille, psalmilaulajalle, suhde Luojaan oli tärkeintä koko hänen elinikänsä ajan, niin paimenpoikana kuin kuninkaana.)

Valinta – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. 
(1. Sam. 16: 1-13)

Henki tuli…  –  Saul ei toiminut Jumalan neuvojen vaan oman päänsä mukaan. Siihen loppui hänen kuninkuutensa. Samuelilla oli jonkinlainen kuvitelma siitä, millainen uuden kuninkaan  tulisi olla. Vaan kenet Jumala valitsi Saulin kruununperijäksi? Nuorukaisen niityltä lampaita paimentamasta. – Daavidilla oli uskollinen, Jumalaa rakastava sydän, se oli Jumalalle tärkeintä.
”Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”  Ei Hän ihmeellisiä ominaisuuksia vaatinut: sydämen kirkkautta vain ja rakkautta.
Ja sitten on vielä tuo kohta: ”Herran Henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.” Vau, tuo yksi hetki muutti paimenpojan koko elämän.

Mitä Jumala toivoo? – Rakkauttamme, Hänen käyttöönsä.

Spirit of the Living God – Michael Crawford

”Elävän Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni
murra minut, sulata minut, muovaa minut, täytä minut,
käytä  minua, elävä Jumalan Henki, laskeudu uudesti ylleni”

 (Muut tekstit: Ps. 31:20, Room.9:11-23 ja Luuk.17:7-10)