7.1.2019  – Loppiaiseen saakka mukavat ulkoilukelit. Eilen lapsenlapset olivat vanhempiensa kanssa hiihtoretkellä, päivittäin hiihtelivät ja luistelivat. Välillä tulivat peuhaamaan hauvelin kanssa, joka hyppeli ja juoksi riemuissaan valkealla hangella ja välillä työnsi kuononsa siihen. Se oli lapsista hassua ja hauskaa, kuten takaa-ajoleikitkin.
Tämänaamuinen sula ja märkä lumi auttoi varmaan osaltaan kouluun- ja töihinpaluuta monessa perheessä. – Kiitollinen on olo hyvistä joululomasäistä! 🙂 

Jeesus, Johannes ja Henki – Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”   (Matt. 3: 13–17)

Jordan-joella – Tuona päivänä Jordan-joki sai uuden merkityksen. Ihmisiä oli tullut jatkuvana virtana Johanneksen kastettavaksi, mutta nyt Johannekselta tuli pyytämään kastetta se, josta hän oli sanonut fariseuksille, ettei ollut kelvollinen edes avaamaan hänen sandaalinnauhojaan.
Voi kuvitella Johanneksen hämmennyksen. Ei tämän näin pitäisi mennä! Mutta Jeesus totesi rauhallisesti, että juuri näin.

Taivaat aukenivat heidän yllään. Mahtoivatkohan Johanneksen opetuslapset ja muut joelle  tulleet nähdä, mitä siinä tapahtui? Jotain valkeaa – kuin kyyhkynen – laskeutui  taivaasta… asettui Jeesuksen ylle… – Jumalan Henki.
Entä ääni, joka kuului taivaasta. Miltä kuvittelet sen kuulostaneen? Lempeältä, jylisevältä, myhäilevältä, autoritääriseltä, rakastavalta…? 
Itse kuvittelen, että siinä yhdistyi Rakkaus ja Voima. 

Jeesus ja Taivaallinen Isä – Uskon Jeesuksen ottaneen taivaasta kuuluneet sanat vastaan kuin vahvistuksena sille, minkä jo tiesi. Olihan hänellä ollut läheinen suhde Taivaalliseen Isäänsä lapsesta lähtien. Tästä kertoo esim. hänen vastauksensa vanhemmilleen Joosefille ja Marialle, kun nämä olivat etsineet häntä 3 pv:n ajan ja löytäneet vihdoin 12-vuotiaan poikansa temppelistä:  ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”                 

Rakkauden sanat –  Joka kerran lukiessani tuon kohdan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” tulee mieleeni, kuinka Taivaallinen Isämme haluaa sanoa saman meille jokaiselle: sinä olet rakas tyttäreni/poikani, johon olen mieltynyt.
Monet asiat, mm. suhteet omiin vanhempiin ja muihin lapsuudenajan ihmisiin voivat vaikuttaa siihen, missä määrin pystyy ottamaan nuo sanat omikseen. 
Voitko uskoa, että Jumala todella rakastaa sinua? Että Hän todella on mieltynyt sinuun?

Isän rakkaus – Vaikka sain lapsena kokea isäni rakkautta ja hyväksyntää, kesti pitkään ennen kuin (aikuisena) vakuutuin siitä, että Taivaallinen Isäni rakastaa minua. Joillakin taas on aivan päinvastaiset kokemukset. – Eiväthän nämä asiat aina yksi yhteen mene.
Ja kuitenkin: miten merkityksellinen asia onkaan, että voi uskoa ja tuntea olevansa tärkeä, ainutlaatuinen ja rakas Luojalleen!
Ja kuinka kovasti Hän tahtookaan meidän tietävän, kuinka valtavasti Hän meitä rakastaa!

Pyhä Henki, Jumalan Henki, avaisitko taivaat, laskeutuisitko meidänkin yllemme? Toisitko meille jokaiselle vakuutuksen siitä, kuinka rakkaita ja kallisarvoisia me kaikki olemme Taivaalliselle Isällemme. Huolimatta siitä, mitä itse asiasta ajattelemme.
Luojamme, auttaisitko meitä vastaanottamaan sitä, mikä joskus voi tuntu niin vaikealta vastaanottaa. Sillä siinä me muutumme, Sinun Rakkaudessasi. 

Oh the Deep, Deep Love –  Audrey Assad & Fernando Ortega

”Kuinka syvä onkaan Jeesuksen Rakkaus
laaja, mittaamaton, rajaton, vapaa
se vyöryy ylitseni kuin valtameri
kaikessa täyteydessään
allani, joka puolella ympärilläni
Rakkautesi virta johtaa eteenpäin
johdattaa kotiinpäin
korkeuksiin, levon kirkkauteen
Jeesuksen syvä, syvä Rakkaus
on minulle taivaiden taivas
se kohottaa minut kirkkauteen
sillä se kohottaa minut Sinun luoksesi
levitköön ylistys rannalta toiselle
kuinka Hän rakastaa meitä
muuttumattomana, ikuisesti” 

Mitä jos… – Jeesus tuli joelle,missä Johannes teki työtään, sitä mihin hän oli saanut kutsumuksen ja johdatuksen. Jeesus pyysi Johannekselta kastetta.
Mitä jos Jeesus muuttaisi elämäsi virtaa… tulisi luoksesi – vaikka kesken päivän askareiden – ja pyytäisi sinua tekemään jotain Hänen hyväkseen?
Miten reagoisit? Mitä tekisit?
Sanoisitko Jeesukselle, että ei tämän näin pitänyt mennä.
Sanoisiko Jeesus sinulle, että juuri näin.

Muut tekstit: Ps. 89: 19–22, 27–30, Jes. 42: 1–4 ja Tit. 3: 4–7.

1.1.2019. Selvittiin hauvelin kanssa sen ensimmäisestä Uuden Vuoden aatosta, huokaus. Kiitokset viranomaisille kehotuksesta jättää myrskyvaroituksen vuoksi aaton ilotulittamiset väliin. – Kotikylässä kyllä paukkui, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Ja kun oli riittävästi rauhallista ääntä ja läsnäoloa sisällä, ulkoa kuuluva räiske ei tuntunutkaan niin huolestuttavalta hauvan korvissa…                    

Valonäytös taivaalla – Kiitokset myös Espoon kaupungille: upea oivallus oli korvata ilotulitus lasersvaloesityksellä! Toivottavasti muutkin sellaiset kaupungit ympäri maailmaa, jotka haluavat juhlia näyttävästi Uutta Vuotta, ottaisivat mallia. – En tiedä oliko kaikkien aikojen ensimmäinen uudenvuodenaaton laservaloshow, mutta – jos nyt on pakko laittaa kalliita virityksiä taivaalle – niin oli tämä  joka tapauksessa hieno ekoteko!
Ehkä kaupungin päättäjät joskus vielä miettivät vielä fiksumpia tapoja käyttää Uuden Vuoden juhlistamiseen varatut summat kuin heittää tai heijastaa ne taivaalle. Kuten esim. ilahduttamalla ja helpottamalla jollain tavoin vähäosaisten elämää! 

                          

Kuninkaan tähti – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.   (Matt. 2: 1-12)

Hallitsija Betlehemistä – Vanhassa Testamentissa on lukuisia Messias-profetioita, jotka viittaavat Jeesus Nasaretilaiseen ja hänen elämäänsä, syntymäpaikasta lähtien, kuten yllä olevassa. – Monet aikamme juutalaiset ovat kertoneet, että noita profetioita lukiessaan heidän silmänsä avautuivat ja he ymmärsivät, että Jeesus sittenkin oli ja on Messias. 

Sydänten hallitsija – Israelin kansa torjui Jeesuksen, koska heillä oli Messiaasta toisenlainen mielikuva ja toiset odotukset. Odotettiin suurta sankaria, joka vapauttaisi kansan vieraan vallan alta.
Tulikin lähimmäisenrakkautta opettava Rauhanruhtinas, jonka vapautustyö on sisäistä, ja sitä kautta ulkoisiinkin olosuhteisiin heijastuvaa. Hän vaikuttaa ihmissydämissä, erityisesti niissä,  jotka sitä tahtovat.

Vallan valta ihmismieleen – Miten täysi vastakohta Juudean kuningas Herodes olikaan sille vastasyntyneelle Kuninkaalle, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet tervehtimään; niin  luonteeltaan, intresseiltään kuin toiminaltaan.
Suunnaton vallan- ja kontrollinhalu sekä pelko niiden menettämisestä hallitsivat Herodeksen olemusta ja johtivat hänet mielivaltaiseen toimintaan. (Jokaisella aikakaudella – meidänkin – tuntuu olevan omat herodeksensa.)

Tähti merkkinä – Idän tähtietietelijöillä oli selkeä päämäärä: he katsoivat taivaalle nähdäkseen, koska todellinen Kuningas syntyisi maailmaan. He halusivat lähteä osoittamaan kunnioitustaan taivaallisen profetian täyttäjälle. Viisautensa lisäksi heillä oli nöyrä (ei nöyristelevä) mieli: he eivät menneet kumartamaan vallassa olevaa suureen palatsiin, vaan polvistuivat yksinkertaisessa asumuksessa pienen lapsen edessä.

Taivaallista opastusta – Joku on luonteeltaan harkitsevainen, ei hätiköi tai säntäile sinne tänne, vaan katsoo ja miettii ensin. Miten hieno etu ja apu päämäärän saavuttamisessa. Mutta joskus voi olla että jää turhankin pitkään tuumailemaan. 
Toinen taas, spontaanimpi ja helposti innostuva, saattaa herkemmin tehdä nopeita päätöksiä, joita sitten myöhemmin harmittelee.
Itämaan tietäjillä oli se tähti, joka näytti tietä erämaassa. Eikö olisikin aika hieno asia, jos meilläkin olisi – ei vain suurten asioiden edessä vaan joka päivä – taivaallinen tiennäyttäjä? 
Lliikennevalot, joissa vihreä olisi merkkinä että ideasi on hyvä/jatka vaan/kaikki OK. Punainen pysäyttäisi miettimään jonkin aikeen tarpeellisuutta tai haittoja, ja ehkä saisi heti alkuunsa tai jossain vaiheessa laittamaan stopin päälle.  
Ja selkeästi tulkittavissa oleva tienviitta osoittaisi, miten päästä perille.  

Navigaattori – Kerran viedessäni ystäviä Israelin pyhiinvaellusmatkalle poikani toimi pikkubussimme kuljettajana. Heprealaisia tienviittoja katsellessaan hän totesi, että mitäs jos ostettaisiin navigaattori. Siihen hän sitten laittoi koordinaatit, joiden avulla helposti löydettiin aina päämääräämme. Koordinaatit ovat edelleen navissa (en tiedä miten ne siitä poistaisin). Kun täällä Suomessa haluan hakea jonkun siihen tallentamani osoitteen, tulee ensin lukematon liuta koordinaatteja. Ne eivät kerro minulle mitään muuta kuin että näiden avulla silloin mentiin ympäri Israelia…

Johtotähtemme – Maailman Valo, anna Valosi säteillä teillämme. Sinun Valosi voittaa synkimmänkin pimeyden. Sinun Valosi on niin kirkas ja selkeä, että se auttaa etsivää ja eksynyttäkin löytämään perille.
Ole Kristus meille liikenemerkkinä, tienviittana taivaallisena navigaattorina! Johdata elämäämme ja tekemisiämme oikeaan suuntaan tänä Uutena Vuotena! Johdata meitä hyviin, kirkkaisiin päätöksiin ja tekoihin. – Eikö tämä maailma silloin muuttuisikin enemmän Sinun mielesi mukaiseksi?
Suo meille sydän, joka etsii ja kaipaa Valoasi ja Rakkauttasi. Ohjaa meitä luoksesi, tuntemiseesi. Niin paljon pyyntöjä… – mutta kiitos että olet meitä varten. Kiitos että olet taivaallinen Oppaamme ja Johtotähtemme! 🙂

3 erilaista versiota ’Juhlimaan tulkaa’ -laulusta:

O come, all ye faithful

Juhlimaan tulkaa

ja rytmikäs a cappella -versio O Come, All Ye Faithful – Pentatonix

Muut tekstit:  Ps. 72: 1-3, 8-12, Jes. 60: 1-6 ja  Ef. 3: 2-9.

Valoisaa, kirkasta ja onnellista alkanutta vuotta! 

27.12.2018.  Valkea Joulu saatiin kuin saatiinkin tänne eteläiseenkin Suomeen, ihanaa – tuo se kyllä vaan oman tunnelmansa joulupäiviin! Vaikka lumet jo näyttävät jo haihtuvan, jouluaika jatkuu, ev.lut. tradition mukaan Loppiaiseen, ort. ja kat. perinteen mukaan vuoden vaihteeseen. – Hyvältä tuntuu ajatus, että huolimatta perinteiden eroista ja siitä, mikä  Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta oli, voimme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. 

Alkuvoimista ja perinnäisistä käsityksistä – Ensi pyhän teksteistä haluan laittaa tähän evankeliumin lisäksi myös alla olevat kohdat Galatalais- ja Kolossalaiskirjeistä. Niissä kummassakin on evankeliumi kiteytetty vähän toisenlaiseen, mutta tiiviiseen pakettiin. Niissä on myös paljon mietiskeltävää – etenkin sellaisille, jotka (kuten minä) ovat etsineet Jumalaa erilaisilta poluilta.

Jumalan lapsia ja perillisiä – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal. 4: 3–7)

Lapsi merkkinä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
    Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
    Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä. (Luuk. 2: 33–40)

Profeetat Simeon ja Hanna olivat kauan odottaneet saavansa nähdä Messiaan. Hanna oli vuosikymmenet (ehkä kaikki nuo mainitut 84 v.) palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Vihdoin uskollinen odottaminen palkittiin.                                               

ruusu, josta puhkesi lehti

Toivomista ja odotusta – Ennen joulupäiviä eräs tuttu huokaisi, ettei lapsensa tahdo pysyä nahoissaan joulunodotusjännityksessään. Aika yleinen ilmiö, eikö vaan? Mutta myös meidän aikuisten keskuudessa: vähäinenkin odotusaika voi joskus tuntua ikuisuudelta, oli kyseessä sitten pieni tai suuri asia. – Ehkäpä voisikin seuraavan kerran, kun kärsimättömyys ja hermostuminen nostaa päätään, ajatella Hannaa… 

Tähdenlento ja manteli – Ennen Joulua näin kirkkaalla iltataivaalla tähdenlennon. Koska parhaillaan mietin taivaallisia asioita, päätin ottaa tähdenlennon ikään kuin vahvistuksena ajatuksilleni (jotka siten kohosivat vielä enemmän taivaallisiin…)
Aamulla, joulupuuron äärellä ajatukset taas olivat ihan maallisissa – iloisissa hetkissä rakkaitten kanssa. – Juuri kun olin todennut, kuinka nuorimmaiseni oli niin monena perättäisenä vuotena saanut mantelin, että varmaan nytkin… tunsin jotain kovaa hampaitteni välissä – mantelin! – Nyt siis kuului toivoa – kuten tähdenlennon nähdessään. Mitä toivoisin? En ihan heti keksinyt.

Joulun rauha – Jouluaatto yllätti terveyskeskus-, klinikka- ja apteekkireissuilla. (Aattopäivässä oli kuitenkin se etu, ettei ollut pitkiä odotusaikoja.) – Silti, vaikkemme olleet aavistaneet, että tulisi tällainen käänne, se rauha, joka puoliltapäivin oli julistettu Suomen Turusta, tuntui laskeutuneen yllemme niin vahvana, ettei sitä karistanut Hkiin ajot, läheisen anteeksipyytelyt (kun koki pilaavansa aatonvieton) eivätkä toimenpiteet. Iloitsimme keskustan jouluvaloista, hiljaisesta liikenteestä ja jouluaattona työtään tekevien ihmisten ystävällisyydestä. Ja siitä, mikä loppujen lopuksi oli tärkeintä: saatiin tarpeellinen hoito.
Jouluateria maistui ehkä vielä paremmalta kuin olisi muuten maistunut, kun vihdoin iltakahdeksalta istahdettiin pöydän ääreen. – Kuten kuljettajana toiminut poikani jälkeenpäin totesi: tästähän joulussa on kyse, toisen rinnalla kulkemisesta, tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakas Jumala, antaisitko Rauhasi pysyä, kulkea mukana, sisällämme, joka päivä, kaikessa, kaikkialla… – hei, siinähän se mantelitoive tulikin!

Yhdeksi – Millaisia ovat odotukseni/odotuksesi Uuden Vuoden kynnyksellä? Maallisia vai taivaallisia?  (Kumma kuinka tuntuu että pitäisi laittaa lainausmerkit tuohon taivaallisia -sanaan… ettei tuntuisi liian hurskaalta…  mutten laita. Eihän maallinenkaan tarvitse lainausmerkkiä.
Mutta ovatko asiat todella joko maallisia tai taivaallisia?
Eivätkö Joulun tapahtumat kerro juuri siitä, kuinka taivaallinen ja maallinen tulivat yhdeksi? Ja siitä, kuinka taivas on läsnä, kanssamme, silloinkin, kun emme sitä huomaa?
Kyse on siitä, mitä huomaan, mille teen tilaa sisimmässäni.

Kristus, auta ja rohkaise meitä tunnistamaan ja tunnustamaan Sinut, Lunastajamme. Jos kompastummekin, kiitos että nostat meidät ylös. Sinä tulit meitä varten, ja olet meitä varten.
Se on ihmeellinen lahja, taivaallinen lahja, annettu meille maan päällä kulkeville, hapuileville ja kompuroiville.
Jumala, auta meitä Hannan tavoin odottamaan, että saamme nähdä Sinun kirkkautesi.
Anna meille sydän, joka haluaa kiittää ja ylistää Sinua, ja kertoa – niille, jotka eivät ole vielä kuulleet – lapsesta, joka tuli merkiksi. Rakkauden, rauhan ja sovinnon merkiksi.

Alla 1600-luvulta peräisin oleva pyhiinvaelluslaulu

Maria durch ein Dornwald ging – Freiburger Spielleyt

”Maria kulki halki orjantappurametsikön  
Kyrie eleison
jossa ei ollut 7 vuoteen ollut lehtiä
Jeesus ja Maria.
Mitä Maria kantoi sydämensä alla?
Pientä lasta, vailla kärsimystä.
Kun lapsosta kannettiin metsän halki
puhkesivat ruusut oksiin.
Mikä lapsen nimeksi tulee?
Hänen nimekseen tulee Kristus.
Se oli hänen nimensä jo alun alkaen
Kuka kastaa lapsen? Pyhä Johannes.
Mitä lapsi saa kummilahjaksi?
Taivaan ja koko maailman
saa lapsi kummilahjakseen.
Kuka on vapahtanut maailman?
Sen on tehnyt tuo Kristus-lapsonen.
Hän on vapauttanut maailman”

Ja tässä linkki Lautten Compagney’n esittämään hienoon versioon (joka ei suostunut tähän tallennettavaksi):  https://www.youtube.com/watch?v=GD4Ttw0-JfA

”Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Käy halki ruusupensaikon,
joka vailla lehvää, kukkaa on. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Ketä kantaa alla sydämen?
Pyhää Vapahtajaa ihmisten. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Näin metsän halki kulkeissaan
saa kaikki ruusut puhkeemaan. Jeesus ja Maria.”

Muut tekstit: Ps. 71: 14–19, Jes. 25: 1, 4–5 ja Jes. 49: 13–16.

Valoisaa ja siunattua Uutta Vuotta 2019!

17.12.2018 – Eilen ihastutti ohut puuterilumikuorrutus metsässä, tänään hurmaannuimme hauvan kanssa pehmeästä lumivaipasta, joka oli yön aikana laskeutunut maahan. – Miten iso muutos voikaan tapahtua yhdessä yössä!

– Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. (Luuk. 2: 1-20)

Betlehemin paimenet – Valitessani joulutekstiä blogiin totesin, että sekä joulupäivän, – yön ja -aamun evankeliumiteksti on sama. Jouluaamun tekstissä on vain lisänä vielä, kuinka paimenet lähtivät Betlehemiin ja palasivat sieltä.

Ulkona taivasalla päivät pitkät työtään tekevillä paimenilla piti olla kaikki aistit valppaina suojellessaan laumaansa. Muuten lampaat saattoivat joutua villieläinten saaliiksi, erityisesti pimeän tullen. 
Puhuivatkohan nuo jouluyönä lampaitansa vartioivat paimenet taivaalliselle Kaitsijalleen, kuten aikoinaan samoilla laidunmailla paimentanut virkaveljensä Daavid?
Daavidista tuli urhea soturi ja kuningas, joka toi Jumalan liitonarkun Jerusalemiin. Hänen kaltaistaan jotkut juutalaiset vieläkin odottavat kansansa pelastajaksi, messiaaksi.

Kirkkauden ympäröimät – Jouluyönä lampaitaan vartioivat paimenet saivat nähdä kuninkaiden Kuninkaan, joka tuli tuomaan uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. Rauhanruhtinaan, josta enkelit kiittivät Jumalaa laulaen:  Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tuo yö oli noille Betlehemin edustalla työvuorossa olleille paimenille ihmeellinen: he saivat kokea taivaallisen kirkkauden. He saivat tervehtiä maailmaan syntynyttä Vapahtajaa sekä kertoa Marialle ja Joosefille, mitä enkeli oli hänestä sanonut. – Heitähän voisi oikestaan kutsua ihan ensimmäisiksi evankelistoiksi, ilosanoman tuojiksi… 

Kaipuu sisällämme – Uskon että syvälle sisimpäämme on laitettu kaipuu voida  kokea Taivaan Todellisuutta, olimmepa siitä tietoisia tai emme.  Mutta… mehän voimme! Taivaan Kirkkaus ja Jumalaa ylistävät enkelit ovat ympärillämme.
Tänäkin Jouluna me voimme yhtyä enkelten kanssa laulamaan kiitosta ja  paimenten lailla ihmetellä sitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi eläinsuojaan ja nukkui ensimmäisen yönsä härän ja aasin syöttökaukalossa.
Ja voimme myös kertoa ilon, toivon ja rauhan sanomasta niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet mutta kaipaavat kuulla…

If I Were A Shepherd – LightTheWorld

”Jos olisin paimen polvistuisin seimen eteen
vaikkakin halpana ja vieraana
lahjani olisi olisi sydämeni
jos olisin paimen löytäisin vastasyntyneen nukkumassa
ja sanoisin nöyrän rukouksen
jos olisin yksi idän viisaista matkustaisin kaukaa
seuraten tuota suurta tähteä kunnes löytäisin lapsen
jos olisin yksi idän viisaista toisin hienoimman lahjani
ja lupaukseni seurata häntä
jos olisin enkeli oi kuinka iloitsisin
laulaisin kirkkaimmalla äänelläni
”Kunnia Jumalalle”
jos olisin enkeli yhtyisin taivaalliseen kuoroon:
”ylistys Jumalalle, Hän lähetti meille Kristuksen
hoosianna Hänen nimelleen”
en ole paimen, en matkustava tietäjä
enkä laulava enkeli mutta rakastan Häntä
olen Hänen opetuslapsensa
valitsen rakastaa ja seurata Häntä
seurata Hänen käskyjään Hänen nimessään
olen opetuslapsi”

’Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä’. – Ehkäpä Luukas kirjoitti tuon kohdan innoittaakseen myös meitä tutkiskelemaan tapahtunutta sydämissämme, ihmettä, joka tapahtui tuona yönä.
Jumalan Poika tuli maailmaan tekemään kaiken uudeksi, solmimaan uuden liiton Jumalan ja meidän välille. Rakkauden liiton.

Joulun ihme – Vaikka Joulun aika olisikin täynnä elämää ympärillä, jokainen voi ehkä kuitenkin löytää myös hiljaisia hetkiä, jolloin tekemisemme lakkaa, ja puhe.  Hetkiä, jolloin voi mietiskellä sitä, mitä Jumala tekee, ja miten Hän on kanssamme. Kuulostella, miten Hän puhuu sydämiimme.
Voisimmeko – kaiken yhdessäolonkin lomassa – hiljentyä hetkisiksi mietiskelemään Marian lailla Joulun ihmettä?
Ja sitä, miten Joulun Ihme on läsnä elämässämme juuri nyt.

Eipä Maria varmaankaan osannut odottaa, että hänen lapsensa syntyisi eläinsuojassa. Olihan enkeli kertonut heti alkuun lapsesta, että ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua” (Luuk.1:32-33).
Ja nyt paimenet kertoivat enkelin sanoneen, että hän on Vapahtaja, Kristus.

Taivaallinen suunnitelma – Väliäkö maallisilla olosuhteilla, tässä on kyse taivaallisen suunnitelman toteutumisesta. Jumala tietää parhaiten, miten asiat järjestää, tämänkin. Hänen käsissään on tämäkin hetki, ja kaikki tuleva. – Jotenkin näin voisin kuvitella Marian ajatelleen.

Voisimmeko mekin – elämämme olosuhteista ja tilanteista riippumatta – Marian lailla luottaa siihen, että myös meidän elämämme on Suuremmissa Käsissä, ja osa, tärkeä osa, Taivaallista Suunnitelmaa? 

Rakas Jumala, kiitos Pojastasi, jonka annoit meille Vapahtajaksi, Valoksi koko maailmalle. Kiitos, että Hänessä ja Hänen kauttaan punoit ja punot läheisen suhteen meihin. Annoit meille niin ihmeellisen ja suuren lahjan, ettei mikään maallinen asia voi sitä ylittää. Yhteyden, Rakkauden liiton, jonka ihmeellisyyden salaisuudesta ja voimasta saatamme aavistella vain vähäsen, ikään kuin pieninä aavistuksenhippusina kerrallaan. Taivaasta laskeutuvina hiutaleina, jotka eivät sula eivätkä peitä, vaan sulattavat peitteitä ja kuorrutuksia sydämemme ympäriltä. Sillä Rakkauden aikaansaama muutos on hyvää.

Kristus, kiitos että tulit. Ja kiitos että tulet. Kiitos että teet meissä muutostyötäsi, jotta voisimme kasvaa Sinun kaltaisuuteesi.
Anna meidän tänä jouluaikana löytää Valosi itsestämme ja toisistamme.  Auta meitä välittämään sitä ja Rakkauttasi lähimmäisillemme. – Kiitos Sinulle Kristus.

What Child is This? – Mitch Fewell (?)

Muut jouluaamun tekstit: Ps. 98: 1-4, Jes. 9: 1-6, Hepr. 1: 1-6 ja Room. 1: 2-4.

Valoisaa, iloista ja siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa meille kaikille!

10.12.2018.  Kristus tulee uudelleen… – Evankeliumikirjasta: ’Hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ’hengelliseen tulemiseensa’ viittaa 3. adventtisunnuntain lat.kiel. nimitys ’adventus spiritualis et sanctificationis’.

Kertokaa mitä kuulette ja näette – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
      Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
    Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
    ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:
    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”   (Matt. 11: 2-10)

Vastauksena vankeudessa olevan Johannes Kastajan kysymykseen Jeesus pyysi kertomaan Johannekselle, mitä tämän opetuslapset näkivät tapahtuvan: perantumisia, henkiin heräämisiä, ilosanoman julistamista. Näistä Johannes saisi vahvistuksen: Jeesus, jonka hän oli tunnistanut jo äitinsä kohdussa sekä aikuisena kastaessaan tämän Jordan-joella, oli todellakin odotettu Messias.

Usko ihmeisiin voi tuntua monesta vaikealta. Epäilijät ovat taipuvaisia etsimään niille järjellä ymmärrettäviä selityksiä.
Jeesuksen tekemiä ihmeitä oli aina muita ympärillä todistamassa, mitä tapahtui.  Omaisia, kylän/kaupungin asukkaita, opetuslapsia jne.
No, jos Jeesus tekikin ihmeitä, se oli silloin, 2000 v. sitten. Mitä sitten?

Kuolleista herättäminen on ehkä ihmeellisimpiä ja vaikeimmin uskottavimpia ihmeitä.
Eräs ystäväni kertoi naisesta, joka heräsi kuolleista viime syyskuussa, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Tässä Siilinjärven paikallislehden artikkeli aiheesta:  

https://www.uutis-jousi.fi/laakarit-totesivat-eila-karjen-kuolleeksi-syyskuussa-kaksi-kuukautta-tapahtuman-jalkeen-karki-on-toipunut-hyvin/?fbclid=IwAR3ixjrcLbIG_imuWWKJYhAYnqNCBYEB7dz6EtKjkewvqwMfImBjNOlfggM#.W_EVOalNc9T.facebook

Kristuksen ilmituomista – Mitä vastaat, jos joku kysyy sinulta, miksi uskot Jeesukseen, tai kolmiyhteiseen Jumalaan? Mitä jos joku kysyy, mistä voit tietää, onko Jeesus Kristus todella Jumalan lupaama Messias?
9-osaisessa dokumenttisarjassa Christ Revealed haastateltiin eri alojen edustajia (tutkijoita, teologeja, arkeologeja jne), jotka kertoivat, kuinka olivat päätyneet uskomaan, että Jeesus Kristus on ylösnoussut, Vapahtaja ja Messias. Monet heistä (ent. ateistitkin) olivat tulleet vakuuttuneiksi tästä tutkimalla historiallisia todistusaineistoja, henkilökohtaisen kokemuksensa kautta tai Raamatun tapahtumiin liittyvien arkeologisten löytöjen perusteella.

Jumala tuntee meidät – Minusta on ihanaa, kuinka monella tavalla Jumala voi vetää meitä ihmisiä tuntemiseensa. Ja onhan se ihan ymmärrettävää: eikö Hän, joka on meidät jokaisen luonut erilaiseksi, ainutlaatuiseksi yksilöksi, tietäisi, miten erilaisten asioiden kautta voimme vakuuttua siitä, mitä Hän on ja mitä Hän tekee: kenelle se on loogista, älyllistä kirjoitusten ja dokumentoitujen aineistojen tutkimista, kuka tarvitsee henk.koht. kokemuksen Hänen läsnäolostaan, kuka ihmeparantumisen, kuka vakuuttuu nähdessään tai koskettaessaan jotain konkreettista Jeesukseen tai hänen elämäänsä liittyvää.
Tulivathan Jeesuksen opetuslapset ja seuraajatkin vakuuttuneiksi eri tavoin (Tuomas, Nikodemos, Paavali jne).

Christ Revealed -dokumentissa eräs haastatelluista totesi, että on hyvä miettiä ja selvittää itselleen, miksi uskoo Jeesukseen. (Ihan senkin vuoksi, ettei häkeelly, jos joku yllättäen sitä kysyy. Kun on selvittänyt itselleen asian, ei tarvitse kokea kysymystä hyökkäyksenä, jonka vuoksi asettautuu puolustusasemiin, vaan voi vastata ihan luontevasti ja levollisesti, kuin puhuisi mistä tahansa muusta elämään luonnollisena osana liittyvästä asiasta. Christ Revealed -dokkarissa annetaan eväitä tähän. Ja myös faktatietoa niille, jotka ovat halukkaita käymään keskusteluja mm. ateistien tai mormonien kanssa.
Eräs teologi kertoi, kuinka hän kutsuu näitä toisinuskovia luennoilleen, jotta hänen opiskelijansa voisivat esittää heille kysymyksiä. Opettajan mukaan tämä selkeyttää ja vahvistaa oppilaiden omaa uskoa ja vakaamusta; uskoa Jumalaan ja siihen, miten Hän on toiminut ja toimii maailmassa.
Eräässä haastattelussa todettiin, kuinka sillä on suuri merkitys, miten asiat esitetään. Jollain tavalla esitettynä asia voi saada myönteisen vastaanoton, jollain toisella tavalla esitettynä samaan asiaan saatetaan reagoida aivan toisin.  

Kristus, avaa silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, mitä ja miten Sinä haluat meidän näkevän ja kuulevan.
Auta meitä näkemään lapsen silmin, auta näkemään Valosi myös toisissamme.
Anna Valosi säteillä kaikille ja kaikkialle täällä maan päällä, myös meidän kauttamme. Kiitos, että toit meille Hyvyyden ja Valon.  🙂 

Do You Hear What I Hear – LIGHTtheWORLD

Videon alkuteksti: ”On olemassa sellaista valoa, jonka voi nähdä vain lapsen silmin” 

”Sanoi yötuuli pikku lampaalle:
näetkö mitä minä näen?
ylhäällä taivaalla, pikku lammas
näetkö mitä näen:
tähden, joka tanssii yössä
sillä on yhtä pitkä häntä kuin leijalla
sanoi pikku lammas paimenpojalle
kuuletko mitä kuulen
soiton taivaissa, paimenpoika
kuuletko mitä minä kuulen
laulun korkealla puiden yläpuolella
äänen, joka on meren kokoinen
sanoi paimenpoika mahtavalle kuninkaalle:
tiedätkö mitä minä tiedän
palatsisi seinien sisällä, mahtava kuningas
tiedätkö mitä minä tiedän
lapsi, lapsi värisee kylmässä
viedään hänelle hopeaa ja kultaa
sanoi kuningas ihmisille kaikkialla:
kuunnelkaa mitä minä sanon
rukoilkaa rauhaa ihmiset kaikkialla
kuunnelkaa mitä sanon
lapsi, lapsi nukkuu yössä
hän tuo meille hyvyyden ja valon
hän tuo hyvyyden ja valon”

3.12.2018 – ’Et saa minua kiinni’ – Lapsenlapset olivat viikonloppuna käymässä. Leikkivät koirani kanssa. Sisälläkin oli kivat leikit, mutta vasta pihalla koira oli omassa elementissään: se juoksi isoa ympyrää sellaista vauhtia lasten ympärillä, ettei sitä millään olisi voinut saavuttaa. Se ohitti heidät yhä lähempää ja nautti silminnähden voittamattomuudestaan. Sillä oli vähintäänkin yhtä hauskaa kuin meillä jotka katselimme sen menoa.

Alla olevassa evankeliumitekstissä on jotenkin samantapaista, saavuttamatonta: siitä ei oikein saa kiinni. Se kiertää ympärillä eikä oikein suostu kiinni otettavaksi. Näin ainakin itse koin. Se sisältää niin paljon sellaista, mitä tällainen pieni ihminen ei oikein pysty edes kuvittelemaan. Taivaiden voimat järkkyvät….  tiedetään Jumalan Valtakunnan olevan lähellä… Ihmisen Poika saapuu kaikessa kirkkaudessaan… ja Hänen saapuminsensa tulee koskemaan kaikkia…  

Jeesus sanoi:
    ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
    Hän esitti heille myös vertauksen:
    ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
    Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.”  (Luuk. 21: 25-36)

Tämä on kyllä tosi vahvaa tekstiä. Saattaa olla pelottavaakin joidenkin mielestä. Ei Jeesus siinä kuitenkaan pelottele, vaan kertoo vain tulevista tapahtumista ja kehottaa olemaan valmiina, kun ne alkavat toteutua.
Kukaan ei tiedä, milloin Ihmisen Poika saapuu. Hänen tulemisestaan on puhuttu ja sitä on odotettu jo 2000 v:n ajan. Minusta tuntuu kuitenkin, että niiden 14 v:n aikana, joina olen seurannut kristittyjen puheita ja kirjoituksia, tuntuu että mitä mielettömämmäksi tämän maailman meno muuttuu (ja miten paljon onkaan muuttunut noidenkin vuosien aikana), sitä vakuuttuneempia monet tuntuvat olevan siitä, että Hänen tulonsa on lähellä.

Joulua kohti mentäessä tulee mieleen huuruiset pikkujoulujuhlat ja valtaisa joulunalustouhotus siivouksineen, lahjojen ostamisineen/tekemisineen ja ruoanvalmistuksineen (vaikka tuntuukin siltä, että ihmiset ovat viime vuosina aika lailla rauhoittuneet em. asioiden suhteen). Miten totaalisesti ne voivatkaan viedä ajatukset pois siitä, miksi ja kenen kunniaksi me itse asiassa Joulua vietämmekään.
Miten Hänen Valonsa ja Rakkautensa pääsisi tunkeutumaan kaiken tuollaisen lävitse sydämiämme lämmittämään? 

Koetan ymmärtää Jeesuksen lausetta: ”Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.” – Siis sekö, jolle Jeesus puhui, vai se, joka aikanaan tulee näkemään taivaiden voimien järkkyvän?
Mutta… mitä jos se olisikin – kaikkien näiden lukuisien kuluneiden vuosisatojen jälkeen – juuri nyt maan päällä elävä sukupolvi…? Mitä sitten…?

Rukouksesta voimaa – Jeesus kehottaa rukoilemaan voimaa kestää tulevat tapahtumat. Minusta se on hyvä neuvo ihan milloin vain, kaikkina aikoina. Sillä kaikki me joudumme elämässämme kohtaamaan tilanteita, joihin tarvitsemme voimaa ylhäältä.
Paras juttu minusta on, kun huomaa ja muistaa, että Voimanantajan puoleen voi aina kääntyä,  24/7. Hänen, joka rakastaa meitä niin valtavan paljon tahtoo meidän parastamme.

San Damianon osuuskunnan adventinajan toivotuksessa ollut Kyrillos Jerusalemilaisen (315-386) puhe puhutteli minua, erityisesti hänen runolliset kuvauksensa Kristuksen 1. ja 2. tulemisesta. Sain luvan laittaa sen tähän blogiin:

Kirkkauden Kuningas, auta meitä jättämään turhat touhut ja keskittymään olennaisimpaan. Näkemään kirkkaasti mikä on tärkeintä.
Kiitos että tulet! Ja kiitos että Olet! 🙂

Born on Christmas Day – One Voice Children’s Choir

”Eräänä kirkkaana tähtiyönä
maailma täyttyi rakkaudella
ihana näky, Valo joka hohti ylhäältä
enkelit kuuluttivat Kuninkaiden kuninkaan
pyhää nimeä
tämä on voiman ja kirkkauden tarina
kolme viisasta polvistui rukoilemaan
tähti oli johdattanut heitä
siinä Hän makasi, Jouluyönä syntynyt
ilon Hän toi, Kuningas
riemuitkoon jokainen laulu
ja joka sydän lauloi: kuule taivaan äänen sointi
Hän täytti maailmamme rakkaudellaan
ja taivaallinen laulu kuului ylhäältä
Kristus syntyi, Herra syntyi Joulupäivänä”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Hoos. 2: 20-22 ja 1. Piet. 1: 13-17.

Siunattua adventinaikaa!

Öljymäellä

26.11.2018 – Adventti kohta alkamassa – ihanaa! Ja miten hieno marraskuu onkaan ollut: ei tietoakaan räntäsateista. Nytkin aurinko kurkkaa pilvien välistä valkeaksi värjäytyneeseen maahan.
Tuleekohan lunta Jouluksi, tuumaili lapsenlapseni eilen kulkiessamme niityn halki kulkevaa rapisevanhuurteista polkua. Saa nähdä. Sitä odotellessa etsitään jokaisesta päivästä jotain kaunista ja jotain josta saamme iloita ja olla kiitollisia, jooko?
Palatessamme hiekkatielle tyttö teki kärrynpyöriä ja hauveli hyppeli. Kyllä, kummallakin kyky nauttia täysillä juuri tästä hetkestä! 🙂

Hän tulee luoksesi lempeänä – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
    Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
      – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
    Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
      – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!    (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika – Monikohan noista Jeesusta seuraavista ja ympäröivistä ihmisistä mahtoi tietää, että tämän nasaretilaisen puusepän kasvatti-isä oli kuningas Daavidin jälkeläinen? Kansan Pelastajan, Jumalan Voidellun, kun oletettiin kirjoitusten mukaan tulevan Daavidin suvusta.
Oli miten oli, tuossa kaupunkia lähestyvässä kulkueessa leijui vahva odotusten ja toiveiden ilmapiiri. Jännitystä, riemua: tässä saapuu Messias, kauan odotettu Jumalan lähettämä Kuningas, joka saisi aikaan sen muutoksen, jota kaivattiin.

Punaista mattoa – Wikipedian mukaan varhaisin maininta punaisen maton käytöstä löytyy Aiskhyloksen kirjoittamasta näytelmästä: kuningas Agamemnon kävelee vaimonsa Klytaimnestran yllyttämänä punaisen maton poikki, vieden näin jumalilta kunnian menestyksellisestä taistelusta.
Punainen matto oli muinoin – ja on edelleen – kunnioituksen osoitus maan hallitsijaa/päämiestä kohtaan.

Espalla – Joskus 10 v. sitten kävelin ulkomaalaisen ystävän kanssa Hgin Esplanadilla. Erään rakennuksen edessä oli musta kiiltävä auto ja ympärillä joka suuntaan tähyileviä miehiä mustissa poplareissa, tummat aurinkolasit päässä (ihan kuin jostain vanhasta amerikkal. elokuvasta). Päätimme jäädä katsomaan, kuka näin tärkeä henkilö sieltä saapuisi. Punainen matto levitettiin ulko-ovelta limusiinin eteen. – Pian ovesta astui ulos silloin presidenttimme Tarja Halonen miehensä Pentti Arajärven käsikynkässä. Pariskunta harppoi kadun poikki piittaamatta tuon taivaallista matosta, autosta ja turvamiehistä.
Näin meillä, totesin. 

Pariisiin kokoontui toissa su:na (11.11.) 70 maan johtajaa 1. maailmansodan loppumisen 100-vuotismuistopäivän pääjuhlaan. Valtiojohtajat eivät – Trumpia lukuun ottamatta – käyttäneet autokyytiä siirtyessään Élysée-palatsista muistomerkin luo, vaan kävelivät sateisessa säässä 2 km Champs-Élysées’n bulevardia Riemukaarelle. Ei punaisia mattoja, vaan sateen kastelemia katukiviä pitkin.
Trumpin edetessä autokaravaanissaan eräät protestoijat heittivät vaatteita yltään haluten siten ilmaista, etteivät näe hänen toimintaansa rauhaa edistävänä. 

Toivoa pelon sijaan – Emmanuel Macron piti vahvan puheen Riemukaarella. Sanoi mm. että historia voi joskus toistaa traagisia kuvioitaan ja heikentää rauhan perintöä. Ja että Ihmisten tulisi rakentaa mieluummin toivoa kuin pelkoa toisiaan kohtaan.

Israelilainen aasinvarsa

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak.9:9)

Rauhanruhtinas ei kaivannut mitään erityisjärjestelyjä kunniaansa korostamaan saapuessaan Jerusalemiin. Hän istuutui vaatimattoman työjuhdan, aasin varsan selkään. Jotta profetia täyttyisi.
Ja – vaikkeivät ihmiset Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi niin ajatelleetkaan – vaatteet ja oksat, joita he riemuissaan heittivät hänen eteensä, toimittivat punaisen maton virkaa – eivät ihmisen kunniaksi, vaan Jumalan, joka oli lähettänyt heille Vapahtajan. Ja meille. 

Millaisena sinä  haluaisit Jeesuksen tulevan luoksesi? Viisaana, voimakkaana, turvallisena, rakastavana, kaikkitietävänä, häikäisevänä, opastavana, vapauttavana, puolustavana, suojelevana, parantavana, lohduttavana… ? Jos sinun pitäisi valita yksi adjektiivi (noista tai jokin muu), mikä se olisi?
Vaikka nuo kaikki ovat hänen ominaisuuksiaan, juuri nyt minua puhuttelee tuo profeetan sana ’lempeänä’.

Hän tuntee meidät – Ajattelen, että Kristus tulee luoksemme juuri meille tarkoitetulla tavalla, meidän tarpeidemme mukaisesti. Hän näkee ja tuntee meidät jokaisen. Hän tietää toiveemme ja kaipuumme, puutteemme ja tarpeemme. Ja kaiken lisäksi rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Se on minusta melkoisen verraton juttu!

Adventin ilo – Millaiset sitten ovatkaan ajatuksemme ja toiveemme Jeesuksen tulemisesta luoksemme, on kyse merkittävästä asiasta. Joidenkin mielestä ei olekaan sen tärkeämpää kuin henkilökohtainen suhde Kristukseen.
Jumala haluaa olla meihin läheisessä yhteydessä. Hän lähetti Poikansa punomaan ehjäksi jälleen tuon katkenneen yhteyden ja kaiken, mikä on särkynyt yhteyden katkeamisen vuoksi. Siinä ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta tämänkin adventin ajaksi. – Hoosianna! 🙂

Öljymäellä olevan luostarin ovi

11408 jaetta armoa – Kun hain Raamattu.uskonkirjat. net -sivustosta Jesajan tekstiä nähdäkseni, olisiko siinä juuri nuo profeetan sanat lempeästä ratsastajasta, tapahtui sama, joka joskus aiemminkin on sattunut:
Jes.62:10-12:n sijasta ilmestyi  sivulle otsikko Johanneksen ilmestys 22. Ja alle jae: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa (Ilm.23:21), toistuen yli 11 tuhatta kertaa:
21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa………………………
11408 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.

Tuota jaetta edeltävä jae liittyy – kuinka ollakaan – Jeesuksen tulemiseen:
20 Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ”Tämä on tosi, minä tulen pian.” Aamen. Tule, Herra Jeesus!  (Ilm. 23:20)

Kiitos Jeesus että tulit ja tulet Valoksemme, Vapahtajaksemme, Ystäväksemme. Kiitos Rakkaudestasi.
Kiitos että kuljet kanssamme. Opeta meille kulkemaan Sinun mielesi mukaisesti. Auta meitä löytämään sydämistämme ilo ja kiitollisuus, juuri nyt ja joka päivä, olosuhteistamme huolimatta, tai niiden vuoksi. Hoosianna! 🙂 

In Dulci Jubilo – Mike Oldfieldin sovituksena ja esittämänä:

Ja tässä Johann Sebastican Bachia vähän perinteisemmin:

 Muut 1. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

ps. Aloitin tänään taas uutispaaston, kun totesin että tuppaa tulla noita poliittisia juttuja tähän blogiinkin…

19.11.2018.  Voima yhdessä toimimisessa – Pari viikkoa sitten Hgissä järjestetyssä kokouksessa EPP valitsi ehdokkaansa EU -komission johtajaksi, ehdolla olivat Manfred Weber ja Alexander Stubb.
Angela Merkel piti vaikuttavan puheen kotimaansa osallisuudesta 2. maailmansotaan. Mitä olemme eurooppalaisina niistä oppineet, hän kysyi. Että olemme vahvoja toimiessamme yhdessä.
Kristillisen ihmiskuvan mukaan jokainen ihminen on ainutlaatuinen, syntynyt vapauteen voidakseen kantaa vastuuta toisista. Kun emme levitä vihapuheita ja valeuutisia, vaan tunnistamme jok’ikisen ihmisen arvon ja iloitsemme siitä, kuinka monipuolisia he ovat, silloin olemme vahvoilla, Angela Merkel totesi.
Valon säteilyä – Valituksi tullut Manfred Weber korosti kiitospuheessaan myös yhteyden/ykseyden (unity) merkitystä. Kyse on siitä, mitä yhdessä voidaan saada aikaan, kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Vaikken Manfred Weberistä tiedä juuri muuta tiedä paitsi että samoin kuin Merkelille hänellekin kristill. arvot ovat tärkeitä, olemus kertoi paljon: itsekorostuksen ja omahyväisyyden sijasta hänestä kuvastui toisten kunnioittaminen.
Silmät ovat ruumiin lamppu, Jeesus sanoi. Tuon miehen katseessa näkyi Valo. Mitäköhän hyvää hän vielä mahtaakaan saada aikaan, missä tehtävissä sitten toimiikaan, Valon säteilyn vaikutuksessa…

Kirkkaudessaan, enkeliensä kanssa – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt. 25: 31-46)

Iankaikkisen elämän avain – Tässä tämä taas on, teksti joka iskee syvälle sydämeen! Armollisuutta kuuluttava; itsekkyyden, välinpitämättömyyden ja armottomuuden tuomitseva. (Vaikka kyllähän tuo armottomien tuomiokin on aika armoton…)
Tällä kertaa se laittoi miettimään, kuinka monenlaisia käsityksiä ja tulkintoja onkaan siitä, mikä on avain iankaikkiseen elämään. Kristillinen näkemys: usko Jeesukseen Kristukseen. Kirkollinen näkemys: kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vapaat suunnat: pelastusrukous, jossa tunnustetaan henk.koht. usko Jeesukseen, jne.
Mutta yllä olevassa evankeliumitekstissä Jeesuksen mukaan iankaikkisen elämän saavat ne vanhurskaat (oikeamieliset), jotka tekevät hyvää, huomioivat ja auttavat heikompia.

Rakkauden valtakunta – Ajattelen että kaikella – asenteilla, teoilla, uskolla – voi olla oma vaikutuksensa siihen, mitä sielulla on edessään fyysisen kuoleman jälkeen. Tuleeko paljon ja pitkään kestäviä (iankaikkisuudelta tuntuvia/ikuisia) katumusharjoituksia, vai saako sielu kuulla: kiitos kun yritit parhaasi, nyt saat nauttia siunauksista, tai jotain tuolta väliltä?
Jeesus sanoo, että toiset perivät valtakunnan, toiset eivät. Voisi kuvitella, että hartaasti ja pyyteettömästi Jumalaa ja toisia rakastaneiden ja palvelleiden pyhimysten sielut ovat siirtyneet tästä elämästä melko keveästi Kirkkauden valtaistuimen ilmapiiriin…

Kristuksen mieli – Paavali neuvoi filippiläisiä:
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:3-5)

Rakkauden valtakunta – Jos jätän teologisten näkemysten pohdinnat ja ajattelen vain sitä, kuinka Jeesus kutsui seuraamaan itseään, niin asia muuttuu aika yksinkertaiseksi: minun on vaikea kuvitella kaiken lävistävää Rakkautta sulkemassa ovia joidenkin edestä.
Voisiko olla, että Jeesus puhui tiukkaan sävyyn, jotta ihmiset ottaisivat tosissaan sen, että  Jumala haluaa meidän auttavan heikkoja?
Ettei se ei ole vain Hänen kehotuksensa vaan välttämättömyys, jotta jokainen ihminen saisi löytää ja tuntea Hänen Rakkautensa ja huolenpitonsa. Sitähän Hän tahtoo, sen Hän on osoittanut Poikansa kautta. Mutta Hän tarvitsee meitä avukseen, työtovereikseen.

Armo ja lahja – Efesolaiskirjeen mukaan taivaspaikkaa ei ansaita teoin vaan se on Jumalan lahja, täyttä armoa. Mutta siihen kuuluvat myös tekomme,  sillä Hän on luonut meidät Kristuksen yhteyteen, jotta tekisimme hyviä tekoja:
’Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.’ (Ef. 2:6-10)

Valtakunnan perillisiksi? – Kristus, Sinä kutsut meitä yhteyteesi, haluat, että meistä tulisi Valtakuntasi perillisiä. Että kokisimme olevamme osa suurta perhettä, sisaria ja veljiä, jotka haluavat toistensa parasta ja eläisivät sovussa, ilman perintöriitoja.
Johdata meitä elämään ja toimimaan niin, ettemme ajattelisi vain omaa etuamme ja hyötyämme, vaan oppisimme toimimaan niin yksilöinä kuin yhdessä, yhteisöinä, toisiamme tukien, auttaen ja innostaen.
Jotta voisimme elää Sinun Valtakuntasi Rakkautta ja Rauhaa todeksi täällä maan päällä. Sillä sehän on Sinun tahtosi, eikö olekin?

Blowing in the Wind – 1960-luvulla suosioon noussut folkyhtye Peter, Paul and Mary

”Montaako tietä pitkin ihmisen on vaellettava
ennen kuin kutsut häntä ihmiseksi?
kuinka monen meren yli kyyhkyn on lennettävä
ennen kuin se voi levätä rantahietikolla
kuinka monta kanuunankuulaa on lennettävä
ennen kuin ne kielletään ikuisiksi ajoiksi?
ystäväni, kuulet vastauksen tuulen huminassa
montako vuotta vuori on paikoillaan
ennen kuin huuhtoutuu mereen?
kauanko jotkut ihmiset saavat odottaa
ennen kuin heille myönnetään vapaus?
montako kertaa ihminen voi kääntää päänsä pois
teeskennellen ettei näe?
vastauksen, ystäväni, kuulet tuulen huminassa
kuinka monta kertaa ihmisen on katsottava ylös
ennen kuin näkee taivaan?
kuinka monta korvaa pitää ihmisellä olla
ennen kuin hän kuulee toisten itkevän?
kuinka monta kuolemaa tarvitaan
ennen kuin hän tietää että liian moni kuoli?
vastaus, ystäväni, on tuulen huminassa”

25-vuotiskonsertissa Peter, Paul ja Mary lauloivat saman kappaleen, jonka lopuksi Mary toivotti: ”Rakkautta, myötätuntoa ja rauhaa – ja kaikkien meidän työskentelyä sen eteen. Jumala teitä siunatkoon.”

 Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 12: 1-3 ja Ilm. 20: 11-21: 1.

12.11.2018. Keinovaloa – Aurinko, tiedän kyllä että sinä olet siellä ja säteilet, en vain pysty näkemään valoasi pilvien lävitse. Niinpä valonkaipuussani kaivan keinovalot esiin varastosta. Sisä- ja ulkokäyttöön, lukee rasioissa. Yksi valosarja ulkolyhtyyn, kaksi lasipurkkiin ikkunalaudalle. Pimeä ei tunnukaan enää niin pimeältä. Miten noin pikkuiset valot voivat tuoda niin ison muutoksen?

Entä todellinen Valo sitten…? – Apostoli Johannes, joka sai kulkea Valon rinnalla joka päivä 3 v:n ajan ja tuntea Hänen vaikutuksensa, kirjoittaa:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)

Sisäistä valoa – Paavali, joka sai kokea ylösnousseen Valon kaikessa kirkkaudessaan,  valaa tessalonikalaisilin – ja mikä ettei meihinkin – sisäistä valoa toteamuksellaan:
”Te kaikki olette valon ja päivän lapsia”:

Valveilla tai unessa? – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.  (1. Tess. 5: 2-11)

Kuulunko päivälle? – Jumalaa verrataan aurinkoon ja valoon:
Herra Jumala on aurinko ja kilpi. (Ps. 84:11). Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman Valo”. (Joh.8:12). – Päivälle haluan kuulua, ja Valolle. 🙂

Jos joku on miettinyt, miksi tässä blogissa haetaan valoa miltei aina ulkomaalaisista lauluista, niin tällä kertaa mennään 100% kotimaisilla… 🙂
Nostalginen Päivänsäde ja menninkäinen, laulajalegendan Tapio Rautavaaran laulamana:

Pessi ja Illusia – Jos Päivänsäde ja menninkäinen -laulu oli haikea, vielä haikeampi oli minusta lapsena Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia.
Illusia laskeutuu ikuisen valon maailmasta maan päälle, jossa valo ja pimeys, päivä ja yö, kesä ja talvi vuorottelevat. – Tuo kirja varhaislapsuuden ajalta osui käsiini viime kesänä siivotessani varastoa. Yrjö Kokon mustavalkoiset valokuvat korostivat sadun melankoliaa.
Pessi-peikon ja Illusia -keijun ystävystyminen oli ihan ok, mutta miltei kestämättömän surullista oli pienen tytön (4-5 v) mielestä se, ettei Illusia päässyt takaisin kotiin, kun ristilukki leikkasi siltä siivet pois. Edes metsäneläinten avuliaisuus ei lohduttanutm kun surin Illusian kohtaloa. Ja sitten vielä se, että Pessille ja Illusialle syntyneellä tyttökeijulla ei ollut siipiä: se ei koskaan pääsisi lentämään valoon, josta äitinsä oli lähtenyt.
Miten elävästi satukirja voikaan palauttaa vuosikymmenten takaisia lapsuudenajan tuntemuksia. 🙂

Valoisat kirjat sen sijaan antoivat pienelle koululaiselle, ujolle ja aralle, elämänvoimaa. Ne kannustivat ja rohkaisivat: kyllä sinäkin varmasti selviät tässä elämässä. Lapsuuteni ehdoton lempikirja no 1 oli Eleanor H. Porterin Pollyanna, iloinen tyttö.
Ihmettelin ja ihailin Pollyannaa. Miten ihmeessä hän jaksoi löytää surullisistakin asioista,  pettymyksistäkin, aina jotain valoisaa? Sellaiseksi minäkin tahdoin tulla. Pollyanna oli lapsuuteni esikuva.  

Rohkaisua – Paavali kehotti kirjeessään tessalonikalaisia rohkaisemaan ja vahvistamaan toisiaan, kuten hän itsekin teki.
Kyllä me taidamme kaikki tarvita kannustavia sanoja, niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Rohkaisevat, aidot, rakkaudelliset ja lohduttavat sanat antavat voimaa jaksaa pimeidenkin jaksojen lävitse. – Ja tuovat iloa ja innostusta elämään myös valoisampina aikoina.  🙂 

Siunausten huomaaminen – Toissa viikkoisen blogin laulunsanat rohkaisivat laskemaan siunauksia. Se on minusta kaunis idea. Kun kiinnittää huomiota vaikeiden asioiden sijasta niihin valoisiin asioihin, joita elämässään kohtaa tai on kohdannut, niihin jotka kokee siunauksiksi, tulee ihan eri olo kuin jos kiinnittyy hankaliin juttuihin, kuten esim. erilaisiin kremppoihin, pettymyksiin tai epäonnistumisiin.
Aina kun huomaan jumittuneeni jonkun ikävän (masentavan, surullisen) asian ajatteluun,  koetan tietoisesti kääntää katseeni kohti valoa.
(Ja myöhemmin saattaa usein huomata, kuinka vaikeistakin asioista loppujen lopuksi koitui jokin siunaus.)

Paha hyväksi? – Miettiessäni yllä olevaa tessalonikalaiskirjeen kohtaa tuli mieleen yhtäkkiä ”Jesaja 5:20”. Katsoin Raamatusta, mitä tuo jae mahtaa pitää sisällään. 
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
(Uudempi käännös käyttää valkeuden sijasta valo -sanaa.) 

Mitä minun tuosta pitäisi ymmärtää…? Nuoruudessani yleinen sanonta oli ”Ootsä vähän pimee”, kun joku ei ymmärtänyt jotain asiaa. Täytyy sanoa, että melko pimee olo oli tuossa kohtaa. 🙂
Koetanko vähätellä pimeän olemassaoloa ja todellisuutta elämässäni, jos pyrin katsomaan vain valoisiin asioihin? Tai: en kai ole taas alkanut tuudittautua kuvitelmaan, että vain valoisiin asioihin katsominen olisi ratkaisu?
(No, onhan tuossa kohdassa kyllä toisinpäinkin: ettei pidä kääntää sitä, mikä on valoa, pimeydeksi.)

Koska emme kuulu pimeydelle… – Kyllähän minulla on tuo halu ja taipumus välttää pimeyteen katsomista. Mutta Jos kerran en kuulu pimeydelle ja yölle (Paavalin sanoja käyttäen), rohkenisinko kuitenkin katsoa sitä, mikä minussa on sitä ei-valoa… – hämäriä kohtiani? (Hämärä on lempeämpi sana kuin pimeä…)
Asioita keveimmästä päästä nousi heti mieleen, kuten saamattomuus; ikävien asioiden lykkääminen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Asioiden, joista tiedän, että ne kannattaisi hoitaa alta pois, etteivät jäisi toisten taakoiksi. Että olisi kaikilla helpompaa sitten, kun on oma aikani lähteä.

Uskon ja rakkauden haarniska – Efesolaiskirjeen 6. luvun lopussa käytetään entisajan taisteluvarustuksia mielikuvina kuvaamaan, miten suojautua pahan hyökkäyksiä vastaan. Siinä puhutaan uskon kilvestä ja vanhurskauden haarniskasta.
Minusta Paavali ilmaisee asian kauniisti: meidän on pukeuduttava uskoon ja rakkauteen ja laitettava päähämme pelastuksen toivo.
Usko antaa vahvuutta kestää vaikeitakin tilanteita ja rakkaus muodostaa tarttumattoman non-stick -pinnan vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Kyse on enemmänkin uskon, rakkauden ja toivon vahvistumisesta kuin valmistautumisesta taisteluun.
Mitkä voisivat olla niitä oman elämäni/elämäsi ’vihollishyökkäyksiä’, joilta oman uskon, toivon ja rakkauden vahvistuminen voisi suojata?

Pelastuksen toivo – Katsoessani Raamattu-uskonkirjat.net -sivulta tessalonikalaiskirjeen tuon kohdan saksal. ja ruotsal. käännöksiä, taisin painaa hiirtä jotenkin erityisellä tavalla tai miten se tapahtuikaan, mutta sivulle ilmestyi engl. kielinen taulukko, jossa oli lueteltu kreikankiel. pelastus -sanan (soteria) merkityksiä. (En ole koskaan ennen onnistunut saamaan tuollaista aikaan; vahinko etten tiedä miten se toimi, olisi kätevä käyttää toistekin…)
Mutta tuumin että ok, ehkä nuo pelastus -sanan merkitykset halusivat tulla blogiin, joten tässä:
1. vapauttaminen, suojelu/varjelus, turvallisuus, pelastus
a) vapauttaminen vihollisten häirinnältä/ahdistelulta/hyväksikäytöltä
b) eettisessä merkityksessä: käsittäen sielujen turvallisuuden tai pelastuksen
b1) Messiaanisen pelastuksen
2. pelastus kaikille todellisille kristityille kuuluvana tässä ajassa
3. tuleva pelastus, niiden etujen ja siunausten summa, joista kristityt, kaikista maallisista sairauksista lunastetut, tulevat nauttimaan Kristuksen näkyvän taivaasta paluun jälkeen, loppuun saatetussa ja ikuisessa Jumalan valtakunnassa.  ++++ Nelinkertainen pelastus: pelastettu rangaistukselta, ja synnin voimalta, läsnäololta ja mikä tärkeintä, sen nauttimiselta.

[1) deliverance, preservation, safety, salvation
1a) deliverance from the molestation of enemies
1b) in an ethical sense, that which concludes to the souls safety or salvation
1b1) of Messianic salvation
2) salvation as the present possession of all true Christians
3) future salvation, the sum of benefits and blessings which the Christians, redeemed from all earthly ills, will enjoy after the visible return of Christ from heaven in the consummated and eternal kingdom of God.  ++++ Fourfold salvation: saved from the penalty, power, presence and most importantly the pleasure of sin.]

Valon lapsina – Ja tuossa on vain osa niistä eduista, joista Valon lapsena pääsee osalliseksi, ilmaiseksi, sillä maksu on jo suoritettu.
Tarkoittaako se sitten sitä, että kaikki siis on ok? Että voin tässä vain elellä elämääni huolettomana, koska joku muu on hoitanut ja hoitaa homman?

Kysymyksiä ja vastauksia – Lapset voivat joskus kantaa aikuisten taakkoja, vanhempien  sitä edes tiedostamatta. Hyvä on, jos lasta askarruttavista asioista puhutaan.
Viimeviikkoisessa uutisessa tutkija, teologi Panu Pihkala antoi hyviä vinkkejä siihen, miten vastata lapselle, kun tämä kysyy maapallollamme tapahtuvista muutoksista, ilmastomuutosten vaikutuksista ym.
Otsikolla: ”Tuleeko maapallosta joskus niin kuuma, etteivät täällä voi eläimet ja ihmiset enää elää?”: https://yle.fi/uutiset/3-10485512

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta tulevista ajoista: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3)
Jos kysyjät olisivat olleet lapsia, Jeesus olisi varmaankin vastannut toisin, mutta nämä kysyjät olivat jo monenlaisissa liemissä keitettyjä, kaikennäköistä nähneitä ja kokeneita, joten Jeesus ei suodattanut eikä pehmittänyt vastausta, vaan antoi tulla täydeltä laidalta.

Öljymäellä, sinä yönä, jolloin Jeesus vangittiin, hän tiesi, mitä tuleman piti: seuraavana päivänä hän jättäisi maanpäällisen elämänsä ihmiskehossa. Hän kehotti opetuslapsiaan pysymään hereillä: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.” (Matt.26:41)

Sitä hetkeä/aikaa/ajankohtaa, jolloin tämä maailma kokee täydellisen muodonmuutoksen, ei Jeesus kuitenkaan tiennyt: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)
Niinpä hän kehotti: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.(Matt.24:42)

Valveilla ja unessa, anna meidän kuulla ääntäsi, johdatustasi. Ravisuttele lempeästi hereille, kun tuudittaudumme kuvittelemaan, ettei kaikella sillä, mitä teemme tai  jätämme tekemättä, olisi merkitystä, itsellemme, läheisillemme, yhteisöllemme, ympäristöllemme,  planeetallemme…
Auta meitä havahtumaan olennaiseen. Siihen, mikä on todellista. Sinä voit sen tehdä, sillä Sinä tiedät ja näet, meidät, maailmamme, kaiken. Sinulla, Sinussa on Totuus.
Auta meitä huomaamaan, olemaan huomaavaisia, sanan kaikissa merkityksissä.

Jumalamme, vahvista uskoamme ja rakkauttamme. Niin että voisimme jotenkin omalta osaltamme olla mukana Sinun valtakuntasi ilmentymisessä/ilmentämisessä täällä maan päällä. Sen uuden maailman, jossa Sinun Rakkautesi, Valosi ja Rauhasi säteilee kirkkaana; meihin & meistä. 

Sinä Olet Aurinko – Samuli Edelmann

https://www.youtube.com/watch?v=XGkNbcS5PTA

Muut tekstit:  Ps. 90: 1-6, 12-15,  Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44.

5.11.2018. Useimmiten taidamme elää elämäämme päivästä päivään ajattelematta sen kummemmin, kuinka kauan matkamme täällä maan päällä kestää ja mitä on tämän jälkeen. Vasta vakava sairaus, onnettomuus tai jokin muu elämän vakautta järkyttävä asia laittaa pohtimaan, kuinka haurasta ja ennalta arvaamatonta elämä itse asiassa on.

Saddukeuksia kiinnosti kuulla, mitä sanottavaa Jeesuksella olisi kuolemanjälkeisestä elämästä:

Enkelien kaltaisia – Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.  (Luuk. 20: 27-40)

Sielun matka – Tuo evankeliumiteksti laittoi minut tutkimaan vähän sitä, miten tuon ajan juutalaiset ajattelivatkaan sielun kuolemattomuudesta, tuonpuoleisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Mitä he otaksuivat, miten uskoivat ja tulkitsivat pyhiä kirjoituksia silloin ja nykyään.
Osoittautui, ettei juutalaisessa traditiossa on useita näkemyksiä aiheesta. Kyse on siitä, minkä suuntaukseen valitsee oman uskomusjärjestelmänsä pohjaksi, tai mihin uskonryhmään/ryhmittymään kuuluu tai identifioituu.
(Yhden suuntauksen olettamus vastasi yllättäen omaa arveluani sielun vaiheista tämän elämän jälkeen.)
Sielun matkasta voi mielestäni vain esittää erilaisia näkemyksiä. Varmuudella tiedämme vasta sitten omakohtaisen kokemuksen kautta. Merkittävää on kuitenkin, uskooko ylipäätään kuolemanjälkeiseen elämään.

Elämä kuoleman jälkeen – Evankeliumeissa mainitaan usein 2 ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joista edelliset uskoivat ylösnousemukseen, jälkimmäiset eivät.
Jeesus laittaa asian selväksi: ylösnousemus on. Jumala on elävien Jumala – niidenkin, jotka ovat jo menneet edeltä ja elävät nyt toisessa olomuodossa. Enkelten kaltaisina.

Tasoristeys –  Viimeviikkoisessa uutisessa käsiteltiin vuosi sitten Tammisaaren lähellä tapahtunutta Skogbyn tasoristeysonnettomuutta, joka vaati kolmen varusmiehen ja yhden kiskobussissa matkustaneen hengen.
Mieleen nousi elävästi tilanne, jossa kuukautta ennen onnettomuutta olin ylittämässä autolla tuota samaista tasoristeystä.
Rata näkyy useassa kohdassa Hangontielle, mutten ollut koskaan nähnyt junaa noilla raiteilla. Huolettomasti olin monesti ylittänyt tuon puomittoman tasoristeyksen, vilkaisematta olisiko juna tulossa.

Tuolla kertaa olin juuri kääntynyt Hangontieltä pikkutielle, kun – juuri ennen tasoristeystä – istuinten edessä telineessä ollut vesipullo putosi jalkatilaan (koskemattani, ilman jarrutusta, kuoppaa tai mitään muutakaan ’tuntuvaa’ syytä). Jottei pullo joutuisi jarru- tai kaasupolkimen alle ja koska hiljaisella pikkutiellä ei näkynyt muuta  liikennettä, jarrutin sen verran että sain kuroteltua vesipullon käsiini.
Juuri kun olin saanut siitä otteen, kuulin nopean, voimakkaan suhahduksen – juna kiisi täyttä vauhtia ohitseni! Olin pysähtynyt vain parin metrin päähän tasoristeyksestä.

Sydän jyskytti hillittömästi. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Ylitin varovasti – katsoen moneen kertaan kumpaankin suuntaan – tasoristeyksen.
Jollen olisi pysähtynyt poimimaan vesipulloa autonlattialta, en olisi enää näissä maisemissa. Jonkun mielestä sattumaa, että pullo putosi juuri ennen tasoristeystä. Minä koin asian toisin. Kiitin varjeluksesta.

Kerrottuani läheisilleni (jotka myös ovat ylittäneet monesti tuon tasoristeyksen loma-aikana) tapahtuneesta en enää ajatellut asiaa. Mutta onnettomuus nostatti uudelleen mieleen tuon läheltä piti -kokemuksen. Ja myös kysymyksiä; sellaisia, jotka niin usein jäävät vastausta vaille.  

Miksi? – Onnettomuustutkintakeskus totesi Skogbyn tasoristeyksen vaarallisimmaksi tutkimakseen tasoristeykseksi. Mutta sittenkin – miksi nuo 3 nuorta varusmiestä…? Enkö minä, elämää jo näinkin kauan nähnyt, olisi ennemmin joutanut?
Kolmen pojan äitinä tuo onnettomuus tuli lähelle myös silläkin tavoin: kuinka usein olinkaan huolissani ja pyytelin heille varjelusta, kun he aikoinaan suorittivat asepalvelustaan.

Mutta nuo maastokuorma-autossa olleet nuorukaiset… koko elämä edessä…. ja silmänräpäyksessä se oli päättynyt. Entä ne toiset maastokuorma-autossa ja junassa olleet, jotka selvisivät hengissä? Miten tuo järkyttävä onnettomuus mahtoi muuttaa heidän elämäänsä ja ajatuksiaan elämän kulusta?

Mistä voimia jaksaa? Olen aina ajatellut, että pahinta mitä voisi tapahtua on oman lapsen kuolema. Kun luen uutisen lapsen tai nuoren kuolemasta, mietin hänen läheisiään. Miten he jaksavat? Mistä he ammentavat voimansa jatkaa eteenpäin? 

Ylösnousseen lupaus – Yksi ihana ja lohdullinen raamatunkohta on mielestäni se, kun opetuslapset nousevat Galileaan vuorelle ja kohtaavat Ylösnousseen, joka lupaa heille:
”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Rakkauden käsissä – Kuinka usein onkaan tyydyttävä siihen, ettei saa miksi -kysymyksiinsä vastauksia. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa. Ja että on olemassa Eräs, jonka käsissä elämämme – niin tämä kuin tuleva – on. Elämämme on Rakkauden käsissä. Sillä Hän on Rakkaus.  

Rakkauden valtakunnassa – Mitä jos toiseen maailmaan/ulottuvuuteen/elämään lähteneet/siirtyneet omaisemme ilmestyisivät meille unessa, ja saisimme kuulla, että se kirkkaus, rakkaus ja rauha, jota he nyt saavat kokea, on jotain sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään maan päällä koettavaan? Ja että he toivoisivat, että heidän omaisensa voisivat kaipuusta huolimatta iloita siitä, että he ovat nyt siellä, missä kaikki on hyvää ja kaunista?

Rajalla – Lukuisat henkilöt, joilla kliinisesti kuolleina ollessaan on ollut kuolemanrajakokemus, ovat kertoneet jälkeenpäin, etteivät he olisi halunneet palata takaisin. Siellä, missä he hengessään/sielussaan kävivät, oli niin kaunista, valoisaa, rauhan ja rakkauden täyteistä. Useat kertovat, kuinka he kohtasivat hohtavan valo-olennon, Jeesuksen tai enkelin, joka sanoi, ettei ollut vielä heidän aikansa, ja kehottivat heitä palaamaan takaisin ruumiiseensa.
Vastentahtoisesti he ovat palanneet, ja lääkärit ovat hämmästyksekseen todenneet, että vaikka elvytys oli jo lopetettu ja todettu henkilö kuolleeksi, tämä onkin herännyt henkiin. Rajakokemuksen aikana tai sen jälkeen henkilö on usein ymmärtänyt syyn sille, miksi hänen oli tultava takaisin. Hän on sopeutunut tilanteeseen ja jatkanut elämäänsä ja hänelle suunniteltua tehtäväänsä täällä maan päällä. 

Jumalalle kaikki ovat eläviä – Vaikka suru ja kaipuu olisi pohjattoman lohduton, kun läheinen siirtyy pois tästä ajasta, ajattelen, että on suuri merkitys sillä, millainen käsitys surevalla ja kaipaavalla on siitä, mitä kuolemassa tapahtuu: jatkaako sielu olemassaoloaan toisilla tasoilla/toisessa ulottuvuudessa/maailmassa vaiko ei.
Ehkä siksikin Jeesus halusi tehdä asian selväksi saddukeuksille ja meille toteamalla: ”Jumalalle kaikki ovat eläviä.” 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki
haluamme kuulla vain Sinun äänesi
riipumme kiinni jokaisessa sanassasi
haluamme kuulla Sinua yhä enemmän
sillä kun Sinä puhut, liikut ja teet
sitä mitä vain Sinä pystyt tekemään
se muuttaa meitä
muuttaa sitä, mitä näemme ja mitä etsimme
kun tulet huoneeseen
kun teet sitä mihin vain Sinä pystyt
me muutumme, ja se, mitä näemme ja etsimme
Sinä muutat kaiken
nojaamme kaikkeen siihen, mitä Sinä olet
kaikki muu saa odottaa
elävän Jumalan Henki, tule ja hengitä sydämiimme
toteuta tahtosi
kun Sinä liikut, Sinä poistat kaiken pelkomme
Sinun liikkeesi saa meidät liikuttumaan
kun laskeudut keskuuteemme
me lankeamme polvillemme, jalkojesi juureen”

Muut tekstit: Ps. 126, Saarn. 12: (1-5) 6-7 ja 2. Tim. 4: 6-8.