Nykyajan Kaana – 8 km:n päässä Nasaretista on kylä, jonka arvellaan sijaitsevan sillä paikalla, missä Kaana aikoinaan oli. Kylään on rakennettu pieni kirkko Jeesuksen ensimmäisen tunnusteon muistoksi. 
Mennessäni 15 v. sitten tuohon pieneen kirkkoon istuuduimme ystävieni kanssa puupenkeille mietiskelemään yllä olevaa evankeliumikohtaa. Jonkin ajan kuluttua kirkkoon saapui muita ihmisiä ja totesimme että tässä on messu alkamassa. Päätimme jäädä messuun.
Messu oli koskettava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Seurakunta lauloi joitakin lauluja ja piispa (päähineestään päätellen) piti lyhyen saarnan (arvelin että arabiaksi; minusta arabia ja heprea kuulostivat tuolloin vielä melko samanlaisilta).

Kaanan-piispasta koin välittyvän hyvältä tuntuvaa, syvålle juurtunutta rauhaa, lämmintä ja aitoa välittämistä ja vakaata uskoa.
Messun lopuksi pappi avustajineen jakoi Ehtoollisen seurakunnalle, ja piispa siunasi kaikki halukkaat kätten päällepanemisella lausuen siunauksen omalla kielellään. – Vaikkemme ymmärtäneet sanoja, Pyhä Henki oli vahvasti läsnä.  Jumalan läsnäolo murtaa kielimuurit.

Tuosta Kaanan piispasta tuli mieleen, etten varmaan ollut ainoa espoolainen, joka viime vuonna arkkipiispanvaalin ratkettua hieman haikeana tuumasi, että olisi se kuitenkin ollut hieno juttu, jos oltaisiin saatu pitää Tapio Luoma piispanamme (riippumatta siitä, kuka hänen tilalleen valittaisiin).

Piispan hiippa – Googlattuani mikä piispan päähineen nimike nyt olikaan, silmäni osuivat tekstiin, jossa sanottiin että piispan hiippa – jota aina olin pitänyt vähän hassuna ja pompöösinä – symboloi Pyhää Henkeä. Se muutti katsantokantaani: niin, voihan sen muotoa katsellessa halutessaan kuvitella ikään kuin liekin. Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle, heidän päänsä päällä nähtiin ikään kuin tulenlieskoja…
Siunaisitko, hyvä Jumala, kaikkia piispojamme Pyhän Hengen läsnäololla ja johdatuksella, ehkäpä vielä tulenlieskoillakin…? 🙂

Suomeksi – Kaanan kirkon lähellä olevan matkamuistomyymälän omistaja yllätti meidät toivottaessaan tervetulleeksi selvällä suomenkielellä (oli näet suomalainen). Päämyyntiartikkeli oli ”aito Kaanaan viini”. Pullojen etiketissä oli tietenkin kuvia Jeesuksesta, Mariasta ja vesiruukuista. – Varmaan koko kylän myyntivaltti ja merkittävä osa sen elinkeinoa.

Jeesus ei varmaan olisi välittänyt tehdä ihmetekoa niin turhanpäiväisestä syystä, kuin että juhlasta loppui juoma. Kysehän oli vain siitä, miten isäntäväki ja vieraat suhtautuisivat sen loppumiseen. Isäntäväelle se saattoi olla kunnia-asia, ja kiusallinen juttu joidenkin muiden mielestä, muttei mitään sen vakavampaa.

Sitä paitsi Jeesuksen aikana varmaankin – kuten meidänkin aikanamme – oli monensorttisia maagikkoja, jotka etsivät ihmisten suosiota, ihailua ja palvontaa tekemällä erilaisia temppuja. Jotkut heistä vieläpä antaen ymmärtää, että omaavat jumalallisia voimia, vaikka kyse on jostain ihan muusta.
Jeesus ei varmastikaan halunnut kenenkään kuvittelevan, että hän on ruvennut jonkinlaiseksi maagikoksi. Hänellä oli koko elämäntehtävänsä edessään, ja siinä hän käyttäisi Jumalan hänelle antamaa voimaa. Mutta ehkä hänen myötätuntonsa isäntäväkeä ja hääparia kohtaan heräsi, kun hän kuitenkin taipui äitinsä toiveeseen. 

Maria oli varma, että Jeesus pelastaisi tilanteen tavalla tai toisella. – Mistä tuo varmuus? Vaikka veden muuttaminen viiniksi oli Jeesuksen ensimmäiseksi kirjattu ihmeteko, oliko Maria kenties nähnyt hänen jo aiemmin tekevän jonkin ihmeen, vaikkapa kotona perheen parissa? 
Oliko Kaanassa tehty ihme ennenaikainen alkusysäys sille palvelutyölle, joka häntä oli odottamassa, vai oliko Isän tahto, että se alkaisi juuri näin, äidin pyynnöstä?

Jeesuksen kommentti – Muistan miten usein olin tuohtunut luettuani, millä tavoin Jeesus vastasi Marialle. Miten Jeesus saattoi puhua noin tylysti ja epäkunnioittavasti äidilleen? – Olin alitajuisesti eläytynyt Marian osaan omasta luonteestani käsin: miltä minusta tuntuisi, jos joku pojistani vastaisi minulle tuolla tavoin pyytäessäni häntä tekemään jotain?
Mutta Maria ei ollut millänsäkään, kehotti vain palvelijoita toimimaan Jeesuksen ohjeiden mukaan.     

Kanttia ja myötätuntoa – Tällä kertaa mietin, kuinka Jeesuksella, aikuisella miehellä, oli tarpeeksi kanttia opetuslastsensakin edessä toimia äitinsä toiveen mukaisesti (pistettyään tosin ensin vähän hanttiin).
Oli varmasti isäntäväen kunnia-asia, että tarjottavaa riittäisi koko kylän väelle, ja muualtakin tulleille kutsuvieraille. Ja olihan Jeesus tuonut mukanaan monta lisävierasta: häntä seuraavat opetuslapset.
Sen lisäksi että Jeesus teki ihmeteon, hän taisi antaa samalla myös esimerkin  opetuslapsilleen ja häätalon palvelijoille myötätunnon merkitysestä. Ehkä muillekin.

Joka tapauksessa myöhemmin Jeesus oli kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Hän totesi, että hän tekee vain sitä, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

(Eksyin välillä pohdiskelemaan Jeesuksen olemusta ja hänen elämäntehtäväänsä ja laitoin tähänkin lukuisia niitä kuvaavia raamatunkohtia. Sitten totesin, että vaikka ne kyllä tavallaan liittyvät ylläolevaan evankeliumikohtaan, niissä jokaisessa on jo sinänsä niin paljon miettimistä, että pyyhin ne pois ja palasin tekstiin.)

Jeesuksen äidin kehotus ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” laittaa miettimään, miten on ollut omalla kohdalla: olenko itse tehnyt sitä, mitä Hän sanoo… ja kuinka monta kertaa en…
Millainen elämäni olisi ollut ja olisi nyt, jos olisin aina tehnyt niin kuin Hän neuvoo? Varmasti hyvinkin erilainen.
Ja kuitenkin sitä tahtoisin: toimia niin kuin Kristus tahtoo minun toimivan; niin arjessa kuin juhla-aikoina.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja tässähän, juuri nyt, uuden vuoden alettua, on oiva mahdollisuus aloittaa uudesti. Alkaa tehdä sitä, mitä Hän sanoo. Itse asiassa – joka päivä on hieno mahdollisuus aloittaa uudesti…

Sinä tiedät, Jumala, parhaiten, miten saada meidän huomiomme, miten saada meidät kuuntelemaan Sinua… ja tekemään niin kuin Sinä tahdot.
Annoit meille kuitenkin vapaan tahdon, jotta itse valitsisimme niin. Jotta eläisimme ja toimisimme omasta tahdostamme niin kuin Sinä haluat meidän toimivan. Innolla ja ilolla. Kotona, perheen kanssa, siinä työssä, mitä kulloinkin teemme, kaikessa. Sydämen halusta, sen kehotuksesta.

Auttaisitko meitä tahtomaan Sinun tahtoasi elämäämme? Niin että Poikasi kirkkaus voisi levitä täällä meidän Telluksellamme. — Kiitos hyvästä tahdostasi meitä kohtaan. Ja Rakkaudestasi.