21.11.2025. Olipa kaunis viikonloppu (= kirjoitin tuon viime ma:na). Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta niin suloisesti, että tuskin malttoi sisälle palata. Kuin muistutus siitä, että vaikka päivät lyhenevät ja pimenevät ja vaikkemme aina näe sitä, valo on olemassa. Samoin kuin se Valo, joka on tarkoitettu kaikille kansoille.
Valoa me odotamme ja sitä kohti kuljemme. On suloista kun tietää, että jotain hyvää ja ihanaa on edessäpäin.
Tästä on tavallaan kyse myös tämän viikon evankeliumitekstissä, jossa Jeesus kehottaa meitä huolehtimaan siitä, että lamppumme ovat ’toimintakuntoisia’. Että pidämme uskonliekkimme palavana.
🔥🔥🔥🔥🔥🔥🔥
Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Adamin lapset.” Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
Ps. 90:1–6, 12–15
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Aam. 4:12–13
**********************
Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa – tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
2. Piet. 3:8–14, 18
Aikamoisen painavaa tekstiä tuossa, eikö? Asioita, jotka tuntuvat niin kaukaisilta, ettei niitä osaa edes oikein kuvitella.
On siinä kuitenkin myös lohdullisia ja rohkaisevia kohtia: ’Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.’
Kehotus, johon tekee mieleni tarttua, on tuo: ’Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.’
Hänen tuntemisensa auttaa luottamaan silloinkin kun kohtaamme haasteita ja vaikeuksia. Kun kiinnitämme huomiomme Kristukseen ja opimme tuntemaan Hänen olemustaan, alamme kokea ja luottaa siihen, että Hänen kauttaan ja Hänessä löydämme sen hyvän, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Löydämme rakkauden ja rauhan sisimpäämme. Voimme kulkea eteenpäin kantaen rauhaa ja Hänen Valoaan mukanamme, missä kuljemmekin.
Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Matt. 25:1–13
Aina ilahdun kun löydän tai kuulen, millä tavoin Jeesuksen vertaukset pohjaavat hänen aikansa traditioihin. Kuten esim. hää- tai muihin juhlamenoihin. Jeesushan puhuu usein vertauksissaan isän(nän) tai kuninkaan järjestämästä juhlasta, jonne tämä kutsuu vieraat. Traditioiden tunteminen (samoin kuin joskus joidenkin hepreankielisten sanojen useampien merkitysten tunteminen) saa aikaan sen, etteivät vertaukset jää jotenkin irrallisiksi, vaan ne kiinnittyvät tuon ajan elämään.
Samalla se auttaa ymmärtämään paremmin sitä, millä tavoin vertaus koskee myös meitä, tämän ajan ihmisiä. Näin myös vertauksessa morsiusneidoista ja heidän lampuistaan.
Vanhan juutalaisen perinteen mukaan avioliittosopimuksen solmimisen jälkeen sulhanen palasi isänsä taloon ja alkoi rakentaa hänelle ja morsiamelleen asuinhuonetta.
Tällä välin morsian valmistautui häitä varten mm. häävaatteita ja lamppuja valmistamalla.
Morsian ei tiennyt, milloin sulhanen saapuisi häntä hakemaan, Ajankohdan määritti sulhasen isä, joka katsoi, milloin kaikki oli valmista ja sulhasen oli aika lähteä hakemaan morsiantaan.
Morsiamen tuli pitää öljylamppunsa jatkuvasti palavana, sillä joskus sulhanen saattoi saapua pimeän jo laskeuduttua.
Sulhasen saapuminen ilmoitettiin torvensoitolla ja huudolla, ja Jos hän saapui pimeään aikaan, morsiusneidot lähtivät vastaan valaisten tietä öljylampuillaan. (vrt. alla olevan laulun ’keskiyön huuto’), Näin ollen myös morsiusneitojen tuli pitää huolta siitä, että heidän lamppunsa olivat toimintakunnossa, ts. että heillä oli tarpeeksi öljyä, niin ettei tuli sammunut.
Sulhasen saavuttua hän vei morsiamensa hääkulkueen saattamana isänsä taloon, jossa vietettiin hääjuhlaa.
Jeesus vertaa itseään sulhaseen ja hänen seuraajiaan morsiamekseen muissakin kohtaa.
Kun Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mikseivät tämän opetuslapset paastoa, Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat.” (Matt.9:15:)
Myös Johannes Kastaja nimitti Jeesusta sulhaseksi sanoessaan omille seuraajilleen: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.” (Joh.3:29)
Kristus haluaa rohkaista meitä säilyttämään hengenliekkimme palavana. Erityisesti silloin, kun uskomme tuntuu hiipuvan ja lepattavan enää säästöliekillä, tärkeää on, että vaalimme sydämissämme sitä kutsua, jonka Jumala on meihin asettanut.
Luojamme kutsuu meitä yhteyteensä. Tämä yhteys on kuin öljyastia, jota viisaat morsiusneidot kantoivat mukanaan. Sen kautta näemme, mihin meidän tulee kulkea, näemme mikä on tärkeää Hänen silmissään ja millaisia ratkaisuja meidän kannattaa tehdä,
Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta Häneen. Sitä ei voi lainata tai ostaa muilta. Se pysyy ja vahvistuu sen kautta, että annamme Hänelle aikaamme, kuuntelemme Hänen tahtoaan ja johdatustaan.
Alla oleva laulu kertoo Jeesuksen vertauksesta, kymmenestä morsiusneidoista. Laulajan nimeä videotallenteessa ei mainita.
The Midnight Cry – Keskiyön kutsu
Illan hiljaisuudessa. varjojen laskeutuessa pehmeänä
lamput paloivat himmeinä, niiden hehku ohjaavana kutsuna
sydämet odottivat Sulhasta, lupauksen täyttymistä,
viisi viisasta valmistautuneina öljyllä, viiden huolettoman yhä odotellessa
keskiyön huuto: Sulhanen on lähellä, kaikui kristallinkirkas ääni hiljaisuudessa
pidä lamppusi palavana, anna liekkisi loistaa kirkkaasti
sillä ovi sulkeutuu pian yön pimeydessä
viisaiden astiat ovat täydet, sydämensä vakaat ja totuudelliset
hupsut eivät ole valmiina, heidän öljynsä hetkessä haihtuva
”Antakaa meille vähän öljystänne”, anoivat huolettomien äänet
mutta viisaat pitävät huolta siitä mitä heillä on, sillä jokaisella on tarpeensa
portit singahtavat auki, ja ilo täyttää ilman
Sulhanen tervehtii uskollisiansa, Hänen rakkautensa on vertaansa vailla
mutta ulkopuolella pimeydessä kaikuu epätoivo
huomiotta jääneet varoituskutsut – Valo ei ole enää siellä
herää sielu, ole valmiina, aika lähestyy yötä
sillä Sulhanen saapuu kirkkaudessa, tulen lailla taivaasta
pidä sydämesi ja öljysi pyhä liekki vakaana sillä kun kutsu kaikuu, Hän kutsuu sinua nimeltä