Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2025

Hyvä paimen

3.5.2025. Kirkkovuosikalenteri huomisesta: ’Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5). – Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Vetten ääreen – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Etsin eksyneen, hoivaan uupunutta – Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. 
Hes. 34:11–16

Miten lempeitä, lohdullisia ja hoitavia lupauksia Luojamme onkaan tuossa antanut  profeettansa Hesekielin kautta. Hän huolehtii, hakee turvaan, vie lepäämään, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta.

Kristuksen, Ylipaimenemme, seuraajina kuulumme Hänen perheeseensä ja olemme osallisina niistä lupauksista, joita Jumala aikoinaan teki kansalleen. Kannattaa kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan elämässämme.  Ja kiittää siitä. 🙂

**********************

Sielujemme Paimen – Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo. 
1. Piet. 2:21–25

Pääsiäissunnuntaina, 20.4, viimeiseen saakka palvelutehtävälleen uskollinen paimen, paavi Franciscus, jolle  Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esikuvana ja perustana kaikelle toiminnalle, siunasi viimeisillä voimillaan Pietarinaukiolle kokoontunutta kansaa, ensin parvekkeelta, sitten vielä kiertäen autokyydillä aukion ympäri.
2. pääsiäispäivänä aukio oli, samoin kuin edellisenä päivänä, täytenään ihmisiä, odottaen toivorikkaana, josko paavi olisikin toipunut. He saivat kuitenkin kuulla suru-uutisen: paavi Franciscus oli menehtynyt varhain aamulla.

Viikko sitten arviolta 250.000 ihmistä oli kokoontunut Pietarinaukiolle sekä Vatikaanista Santa Maria Maggioren kirkkoon kulkevien katujen varsille saattamaan paavi Franciscusta  hänen viimeiselle matkalleen.
Yksinkertainen valkoinen lava-auto, jonka kyydissä paavi oli liikkunut kansan parissa, kuljetti nyt hänen ruumisarkkuaan kirkkoon, jonne hän halusi tulla haudatuksi. Ihmiset osoittivat suosionosoituksin, liikuttuneina  ja kiitollisina kunnioitustaan paavilleen, joka halusi nähdä ihmiset ja kohdata heidät samalla tavalla kuin Jeesus, paimenten Paimen.

Yksinkertainen ruskea, arkisen näköinen ruumisarkku, jonka kanteen oli maalattu risti, oli  Franciscuksen itsensä valitsema. Se kuvasti osuvasti sitä, mikä hänelle oli tärkeää. Franciscus hylkäsi kaikki virkaansa liittyvät prameudet. Hän asui vierasmajassa ja söi siellä majoittuvien kanssa. Hän käveli kansan parissa, ja siirtyessään paikasta toiseen hän käytti  pientä kansanautoa limusiinin sijasta.

Franciscus kohtasi ihmiset ja keskusteli heidän kanssaan välittömällä tavallaan, ei asemansa takaa, vaan aidosti kiinnostuneena ja välittäen heidän tilanteestaan. Hän osoitti myötätuntoa heikkoja ja kärsiviä kohtaan. Näin hänestä tuli koko kansan rakastama paavi (paitsi niiden, jotka eivät hyväksyneet hänen tapaansa toimia.)
Hän matkusti kriisialueille ja puhui rauhan puolesta. Ja sen puolesta, että kärsivistä ja
vähäosaisista pidettäisiin huolta. – Nähtäväksi jää, millaisia asioita hänen seuraajansa tulee pitämään tärkeinä. 

Oikea Paimen – Jeesus sanoo:

    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
    Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” 
Joh. 10:11–16

Yksi lauma ja yksi paimen – nuo Jeesuksen sanat vievät erityisesti huomioni. Mietin, milloin tuo mahtaa toteutua. Että ihmisten luomat opit, tulkinnat ja käytänteet eivät enää erottaisi kristittyjä toisistaan. Että näkisimme toisemme sisarina ja veljinä, riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuulumme. Näkisimme toisemme Kristuksen seuraajina, Hänen ominaan. Katsoisimme Häneen, joka haluaa olla hyvä ja oikea Paimen meille kaikille, ja antaisimme Hänen olla sitä meille.   💛💛💛

Alla olevalla videolla jakartalainen kuoro Cappella Victoria Jakarta esittää Henryk Jan Botor’in sävellyksen Misericordias Domini. 

Misericordias Domini – Cappella Victoria Jakarta