Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2025

Pyhän Hengen odotus

31.6.2025. Monissa perheissä odotettiin jännityksellä, millainen sää täksi päiväksi tulisi. Sataisiko, vai voidaanko viettää yo-ja muita valmistujaisjuhlia pihalla?
Miten hienosti kaikki ajoittuikaan: viimeöinen sade puhdisti pihalaattoja lintujen tervehdyksistä sekä lisäksi voimisti ihanasti kevään suloisia tuoksuja. Ja tämänpäiväinen aurinkoinen, kaunis sää oli kuin luotu kesäjuhlille. Monta syytä kiitokseen.🌞

Kirkkovuosikalenterista: Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa.
Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.

Miten suuri merkitys sillä olisikaan, jos/kun me kaikki Jumalaan ja Kristukseen uskovat odottaisimme Pyhän Hengen ilmestymistä, vaikutusta ja johdatusta elämässämme juuri tällaisena aikana, jota nyt elämme. Että meillä olisi Jumalan Hengen kautta jatkuva yhteys Häneen. Että voisimme kuulla Hänen opastustaan olemassa olevissa ja eteen tulevissa elämäntilanteissamme. 💛💛💛

Valo ja apu – Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!
Ps. 27:1–3, 7–9

Hengen vuodatus – Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut! Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Jes. 44:1–5

**********************

Jumalan lapsia – Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
Room. 8:12–17

Jo tuo yksi roomalaiskirjeen kohta ’ Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia’ kertoo siitä, miten merkityksellinen asia on, että annamme Pyhän Hengen johtaa meitä elämässämme, valinnoissamme, päätöksissämme ja toiminnassamme.

Olemme jo saaneet Jumalan Hengen sisimpäämme. Hän odottaa, että annamme Hänen toimia meissä niin, että Hän voi – yhdessä meidän henkemme kanssa – vakuuttaa meidät siitä, että olemme Jumalan lapsia ja että Hän on taivaallinen Isämme.

Kun sen saa kokea omalla kohdallaan, se on elämää mullistava asia. Ainakin itselleni oli.
Kun ensimmäisen kerran sain kokea taivaallisen Isäni kosketuksen ja läsnäolon, tuntui tuossa hetkessä, että se mitä koin, ei mitenkään mahtunut fyysiseen olemukseeni. Sitä on vaikea kuvailla. Mutta ei sillä väliä; ainut millä tuossa hetkessä oli merkitystä oli, että Hän tuli luokseni, osoittaakseen miten paljon merkitsin Hänelle. En ollut koskaan varmaan oikein uskonut sitä omalle kohdalleni. Että Hän rakastaisi minua, ihan oikeasti. Ja että olin Hänelle tärkeä.

Kaipuuni oppia tuntemaan taivaallista Isääni oli kuivaa maata, johon Hän laskeutui, virvoittamaan läsnäolollaan. Hän näki kaipaukseni, ja varmaan myötätunnosta tuli ja antoi minun tuntea, että Hän todella on Isäni, joka näkee ja kuulee minua ja että Hän välittää minusta ja rakastaa minua.
Tuosta hetkestä lähtien tiesin, että taivaallinen Isämme ei ole vain raamatullinen käsite, toiveajattelua, taikka jotain niin kaukaista, ettemme voisi tulla vakuuttuneeksi Hänen todellisuudestaan. 💛💛💛

Oikeastaan tuo oli toinen kerta, kun sain kokea jotain taivaallisen Isän rakkaudesta (vaikka ymmärsin sen vasta jälkeenpäin). Olin tullut kutsusta tervehtimään erästä evankelistaa, joka puhuisi tilaisuudessa. Tilaisuus alkoi, ja ehdotin ystävilleni, että jäisimme hetkeksi kuuntelemaan. (Olimme menossa Turkuun, mutta jotenkin tuntui, että piti jäädä vähäksi aikaa. Jäimme siis seisomaan salin taakse, ulko-oven viereen.

Tuo evankelista rukoili, että taivaallinen Isämme tulisi ja koskettaisi sydämiämme. Vähän ajan kuluttua minua alkoi itkettää aivan järkyttävän paljon. Yritin selitellä itselleni, että tässä ei ole mitään järkeä. Koetin etsiä psykologista selitystä: mistä ihmeen syystä tämä itku, eihän minulla mitään isäkompleksia ole, olin lapsena isän tyttö, hänen lemmikkinsä. Mutta millään järkeilyllä en saanut padottua kyynelvirtaa. – Minulla ei ollut nenäliinaa, eikä kummallakin puolella seisovalla ystävillänikään, joten piti pyyhkiä kyyneleitä hihaan. Nolotti ja harmitti valtavasti. Hiljainen Itku virtasi pidäkkeettä, kuten Jesajan antamassa lupauksessa: ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan.”

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että evankelistan lausumaan rukoukseen oli vastattu: Taivaallinen Isäni kosketti sydäntäni tavalla, jota järkeilyni tai epäluuloinen sydämenikään ei ollut pystynyt estämään tai pyyhkimään pois (kuten ei kyyneleitänikään).
Tai oliko sittenkin niin – kuten Paavali kirjoitti roomalaisille – että ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia’

Vaikka itku olisikin tullut Pyhän Hengen vaikutuksesta, lopputulema oli, että ymmärsin, kuinka taivaallinen isämme näkee meidät ja rakastaa jokaista meitä aivan henkilökohtaisesti. Ei sitä voi järjellä ymmärtää, eikä kieltääkään.

Ja kun oikein ajattelee, niin kannattaako ihan oikeasti koettaa estää omaa Luojaamme osoittamasta Rakkauttaan meitä kohtaan? Hän, kolmiyhteinen Jumalamme, rakastaa meitä, pidäkkeettömästi. 💛💛💛

Totuuden Henki – Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”
Joh. 15:26–16:4

Jeesus kutsuu meitä elämään Pyhän Hengen yhteydessä ja vaikutuksessa, kuuntelemaan Hengen johdatusta kaikessa. Aivan kuten hän kuunteli Isäänsä ja teki vain sitä, mitä Isä tahtoi.
Ainakin omalla kohdallani olen kokenut ja koen jatkuvasti, kuinka helposti tuo tahtoo unohtua, niin tärkeänä kuin sitä pidänkin. Se oma tahto kun tuppaa niin usein ja innokkaasti ottamaan ohjat käsiinsä!

Kristus, opeta meitä kaltaiseesi kuuliaisuuteen. Sinä näet, miten pitkä matka meillä siihen on. Tarvitsemme niin kovasti Sinun vaikutustasi sisimmässämme, mielessämme ja sydämessämme, jotta voisimme oppia kuuntelemaan Isän tahtoa elämässämme ja kasvaa senkaltaiseen kuuntelevaan kuuliaisuuteen, kuin mistä Sinä olet omalla elämälläsi, toiminnallasi ja opetuksillasi antanut meille esimerkin. 💛💛💛

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

25.5.2025. Tämän pyhän otsikko puhuttelee minua: se että sydämemme voi olla yhteydessä Jumalaan. Ei vain niin, että vuodatamme sydämellämme olevia asioita Hänelle, vaan että voimme puhua Hänen kanssaan.
Ja että Hän myös toivoo, että välillämme olisi puheyhteys. Hän kyllä kuuntelee meitä ja rukouksiamme, mutta Hän haluaa myös puhua meidän sydämiimme asioita, jotka ovat Hänen sydämellään.
Niin kaikkia koskevia kuin sellaisia asioita, jotka koskevat meitä henkilökohtaisesti.
Hän haluaa rohkaista meitä ja johdattaa meitä löytämään ja kulkemaan kohti niitä asioita, joita Hän on suunnitellut ja valmistanut meitä varten. 💛💛💛

Hän nosti minut kalliolle – Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.
Ps. 40:2–6

Kun noin 20 v. sitten otin ensimmäisiä uskonaskeliani, näin unen, joka alkoi hyvissä merkeissä, mutta muuttui painajaiseksi, jossa vedestä nostamani kala kasvoi pelottavaksi hirviöksi , joka sai jalat alleen ja alkoi ajaa minua takaa. Näin kalliolla seisovan miehen, joka oli pukeutunut valkoiseen pitkään vaatteeseen, jossa oli leveät hihat. Tiesin, että minun oli joustava hänen luokseen. Juoksin kallion päälle ja menin hänen selkänsä taakse. Samassa pelkoni katosi, ja samoin minua jahdannut olento. Tunsin olevani turvassa ja valtava rauha täytti sisimpäni. Jotenkin tiesin, että tuo turvanantaja oli taivaallinen isäni.
Maalasin tuosta kalliolla seisseestä turvantuojasta pienen taulun. Se toimi minulle pitkään muistuttajana siitä, kenen luota löydän avun tiukan paikan tullen.

**********************

Rauhan ajatuksia – ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut!
Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät.
Jer. 29:11–14

Jumalan sanomaton kirkkaus – Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.
Ef. 3:14–21

Kristuksenrakkaus, joka ylittää kaiken tiedon – miten paljon meillä onkaan opittavaa, löydettävää, koettavaa. Sellaista, mitä ei voi löytää järkiperäisten päätelmien kautta, vaan hakeutumalla Hänen läsnäoloonsa. Antamalla Hänen osoittaa ehdollistamatonta rakkauttaan, suostumalla vastaanottamaan ja luottamaan siihen. 💛💛💛

**********************

Rauhan tuoja– Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
    Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
    Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
    ”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Joh. 16:23–33

Jeesus painottaa, että kun pyytää Taivaan Isältä jotain, se kannattaa tehdä hänen nimessään.
Sillä kun pyytää Jeesuksen nimessä, se antaa pyynnölle aivan erityisen merkityksen.
Se ei tule pelkästään hänen nimestään, vaan kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään.

Jeesuksen nimeen sisältyy kaikki se, mitä hän oli, teki maanpäällisessä elämänsä aikana ja mitä hän yhä on – opettaja, parantaja, vapauttaja, voimallinen ihmeiden tekijä.
Hänen nimensä sisältää sen käsittämättömän ylösnousemuksen voiman, jolla Jumala herätti hänet kuolleista. Ja sen, mitä hän on Jumalan Poikana – Kristus, Kaikkivaltias. kuningasten Kuningas, maailman Valo, Tie, Totuus ja Elämä.

Jeesuksen nimessä pyytämisessä on siksi erityinen voima. Mutta ei pelkästään nimessään, vaan siinä, että uskoo häneen sekä Ihmisen Poikana että ylösnousseena Jumalan Poikana. Siihen mitä hän oli ja on, teki ja yhä tekee.

Rauha – Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.”
Kristus ei luvannut, että kokisimme rauhan tunnetta maailmanmenon keskellä, vaikka sekin on mahdollista. Mutta hän lupasi, että voimme löytää rauhan Hänessä.
Hän sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:22).

Kiitos Kristus, että olet kanssamme, autat ja johdatat meitä tuntemaan Sinun todellisuuttasi. Ja löytämään itsessämme yhä enemmän Sinun rauhaasi. Olemaan Sinussa, hengittämään Sinun läsnäolossasi. Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Taivaan kansalaisena maailmassa

21.5..2025 Miten nopeasti kaikki tapahtuukaan keväällä! Juuri olivat koivut silmuilla, nyt jo täydessä lehdessä. Kuusetkin ovat alkaneet kasvattaa kerkkiä, pari päivää sitten ei niistä ollut tietoakaan. Muutama päivä sitten keräsin pihalta ohuita maitohorsman versoja salaattiin. Nyt villiparsan varret ovat venähtäneet, ja vaikka vielä ohuet, ovat maukkaita kypsytettynä sellaisenaan tai esim. munakkaan ja nokkosversojen kera. 🙂
(Yllä olevan kirjoitin 3 päivää sitten, nyt, paria lämmintä päivää myöhemmin, ulkona kaikki näyttää jo ihan kesältä.🌞)

Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheeseen viitaten, että Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.
Saavat – se on siis Kristuksen seuraajille annettu lupa elää taivaan kansalaisina täällä maan päällä. Lupa, ei lupaus siitä että niin tekisimme. Itsestämme riippuu, missä määrin käytämme tuota lupaa ja mahdollisuutta elämässämme.

Kovasti toivon, että yhä enemmän oppisin kulkemaan Pyhän Hengen johtamana. Sillä kyllä hän se oma tahto niin mielellään johtaisi valintoja, päätöksentekoa ja toimintaa. Helposti innostuvana en useinkaan malta tai muista kuulostella, onko jokin juttu yhteneväinen niiden tehtävien kanssa, joita Taivaan Isä on varalleni miettinyt.

Miten erilaista onkaan, kun Pyhä Henki saa toimia johdattajana verrattuna siihen, kun toimimme oman pään mukaan. – Silloin on rauha sisimmässä, ja luottamus, että miten asiat menevätkään, mukana on taivaallinen varjelus.

Hän tuo maailmaan oikeuden – Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa. Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa! Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden. Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
Ps. 98:2–9

************************

Herran kasvojen kirkkaus – Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.
Jes. 63:7–9

Taivaan tähtien Isä – Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
Jaak. 1:17–21

**********************

Lupaus Puolustajasta – Jeesus sanoi:
”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”
Joh. 16:5–15

Tapanani on alkuviikosta tuoda seuraavan pyhän tekstit tähän blogialustalle, ja sitten pitkin viikkoa mutustelen niitä teksti kerrallaan, ja kirjoitan jotain siitä, miten ne ovat puhutelleet tai mitä nostaneet mieleen/sydämelleni.
Kun aloin lukea evankeliumitekstiä hämmennyin: eikö tämä ollut jo viime viikolla? Nyt on minulla tainnut mennä viikot sekaisin! Mutta tarkistettuani päivämäärät ja tekstit totesin, että on kyllä eri teksti, on vain samankaltainen. Kummassakin Jeesus puhuu opetuslapsilleen lähdöstään ja toteaa, että sitten he eivät kysyisi mitään.
(Viime viikon tekstissä: ”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään” .” ja tämän viikon: ”Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen”)

Opetuslapsille lupaus Pyhästä Hengestä merkitsi paljon enemmän kuin mitä he tuossa tilanteessa saattoivat aavistaakaan. Vaikka he eivät tuossa tilanteessa pystyneet ottamaan vastaan kaikkea sitä, mitä Jeesus puhui heille, uskon että hänen sanansa asettuivat heidän sisimpäänsä, jonnekin alitajuntaan.

Ehkä joitakin kohtia Jeesuksen puheista, rohkaisuista ja lupauksista nousi opetuslasten mieleen heidän odotellessaan ylähuoneessa Pyhää Henkeä, kuten Jeesus oli heitä kehottanut. Ainakin viimeistään Helluntaina, jolloin Jumalan Henki laskeutui heihin. Silloin Jeesuksen opetukset aktiovoituivat heidän mielessään, sydämessään ja teoissaan.

Kiitos Jeesus, ettet jättänyt meitä yksin pärjäilemään elämämme tilanteissa. Kiitos että annoit meille Totuuden Hengen, joka johdattaa meitä ymmärtämään, mitä Sinä haluat meidän tietävän ja miten toimivan.

Kristus, anna Sinun rauhasi sydämiimme. Anna rauhan laskeutua kaikkialle sinne, missä sitä ei ole ja missä sitä niin kovasti kaivataan. Auta kärsiviä, sairaita, puutteessa eläviä, pelokkaita ja ahdistuneita. Auta meitä kääntymään puoleesi, ja muistamaan, kuinka kaikki hyvä tulee taivaan tähtien Isältä, ja meidän Isältämme. .

Rakas kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika, Pyhä Henki, kuinka paljon tarvitsemmekaan vaikutustasi elämässämme. Koko tämä rakas maailmamme tarvitsee johdatustasi ja apuasi.
Kiitos kaikesta huolenpidostasi, armostasi ja varjeluksestasi. Ja käsittämättömän suuresta Rakkaudestasi meitä luotujasi kohtaan.

🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛

Jumalan kansan koti-ikävä

12.5.2025. Miten ihana päivä tänään onkaan ollut: heleänsininen taivas ilman ainuttakaan pilvenhattaraa. Aurinko on kutsunut lämmöllään kaikenlaisia pörriäisiä esiin; surina käy kun ne lentävät touhuissaan sinne tänne.
Tuli mieleen, kuinka paljon tuli nuorempana ’suristua’ sinne tänne, ja kuinka kaikki touhutus tuntui silloin tärkeältä. Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä enemmän mietin, mikä on todella tärkeää ja olennaista. Mihin on hyvä keskittyä, ja mistä on viisasta luopua. Siihen toivon ja pyydän Jumalan johdatusta, ja toivon että Hän muistuttaa minua tekemään niin silloin kun itse unohdan. 🙂

**********************

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 126

Näitä jakeita tekee mieli lausua niin tämän päivän Israelin, Gazan ja koko Lähi-idän tilanteeseen kuin Ukrainaan, ja joka puolelle missä kyyneleet virtaavat uhkan, pelon, kärsimyksen, surun ja menetysten vuoksi. Että Herra kääntäisi näiden kohtalon, niin että kyyneleiden sijaan virtaisivat virvoittavat vedet. Että näissä maissa voitaisiin iloita uuden aikakauden, rauhan ajan, alkamisesta.
Vaikka miltä tilanteet näyttäisivät – taikka juuri sen vuoksi – voimme rukoilla, että Jumala suojelee, varjelee ja tuo Hänen rauhansa sydämiin. Että Hän johdattaa kääntymään puoleensa, kuuntelemaan ja seuraamaan Hänen johdatustaan kaikissa tilanteissa.

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40:26–31

Mikä ihana lupaus erityisesti elämäntilanteensa uuvuttamille: Luojamme ei väsy auttamaan luotujaan; Hän virvoittaa väsyneet ja antaa voimaa heikoille.
Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, kohoavat siivilleen kuin kotkat, he eivät uuvu eivätkä väsy. Tästä Häntä kiittää myös psalmin kirjoittaja:
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. (Ps.103:5)

Kotkaan viitataan useissa raamatunteksteissä, erilaisissa yhteyksissä (myös uhkana ja varoituksena). Itseäni puhuttelee erityisesti se, kuinka Luojamme sanotaan kantavan luotujaan siivillään, kuten Mooseksen kirjassa:
Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. (5.Moos.32:11)

Kun kerran (n. 18 v. sitten) olin lähdössä Afrikkaan missiomatkalle, koin tuona aamuna Taivaan Isän sanovan, että matkustaisin Hänen siivellään. Se tuntui minusta oudolta. Eihän Jumalalla ole siipiä, ajattelin epäuskoisena. Tulikohan tuo todella Jumalalta? – En tuntenut tuolloin paljoakaan Raamattua, varsinkaan Vanhaa Testamenttia, enkä ollut kuullut enkä lukenut, että siinä puhutaan Jumalan kuljettavan siivillään.

Myös koin Taivaan Isän sanovan, että Hän halusi tuolla matkalla opettaa minua luottamaan Häneen. Tuon päivän aikana sain kokea moneen kertaan, kuinka todella matkustin koko matkan Hänen siivellään. ja kuinka vaikea minun oli luottaa Häneen, kun tilanteet näyttivät mahdottomilta. Moneen kertaan Hänen piti muistuttaa minua siitä, mitä olinkaan tuolla matkalla opettelemassa. – Ehkä kerron joskus toiste tuosta luottamusopetusmatkasta. 🙂

Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
Hepr. 13:12–16

**********************

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”
Joh. 16:16–23

Jeesuksen puheen tuossa evankeliumikohdassa voisi mielestäni ymmärtää tarkoittavan yhtä hyvin sitä, kuinka hän ilmestyisi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan, kuin sitä aikaa, jolloin opetuslapset olisivat jo jättäneet maallisen elämänsä. Ymmärtääkseni tuota paremmin luin, mitä Jeesus oli aiemmin sanonut ja huomasin, että hän puhuu vuoroin kummastakin.

Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan kertomalla, miten hän menisi valmistamaan sitä, mikä heitä odottaisi maanpäällisen elämän jälkeen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen, (Joh.14-1-3)

Luvatessaan opetuslapsilleen Pyhän Hengen, Jeesus viittaa heidän tehtäväänsä, johon he ryhtyisivät hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh.14:16-20).

Jeesus tiesi, että hänet tultaisiin kohta vangitsemaan ja että hänet surmattaisiin. Hän tiesi, millaisen murheen valtaan opetuslapset joutuisivat, Siksi oli niin tärkeää puhua heille rohkaisun sanoja.
”Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. ” (Joh.14:28-29)

Luin noita aiempia Johanneksen evankeliumin tekstejä, koska Jeesuksen sanat ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” ovat mielestäni lupaus siitä, että Jeesus tulisi ilmestymään opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen ylösnousemusruumiissaan. Tämän viikon evankeliumiteksti on kuitenkin sijoitettu pyhään, jonka aiheena on Jumalan kansan ikävä taivaan kotiin.

Olipa miten tahansa, Jeesuksen sanat ”minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” koskettavat minua syvästi.
Ajattelen, että tuo pätee kaikkiin, jotka ovat kohdanneet ja/tai oppineet tuntemaan ylösnousseen Kristuksen. Siitä syntynyttä iloa, luottamusta ja rakkautta ei kukaan voi riistää.

Uusi paavi, Leo XIV, sanoi 1.puheessaan: ”Olemme kaikki Jumalan käsissä. Kuljemme ilman pelkoa yhdessä eteenpäin, Jumalan kädessä ja käsi kädessä toistemme kanssa. Me olemme Kristuksen opetuslapsia. Kristus kulkee edellämme, maailma tarvitsee Hänen valoaan. Ihmiskunta tarvitsee Häntä sillaksi voidakseen löytää (reach) Jumalan ja Hänen rakkautensa. —
Kulkekaamme kaikki yhdessä kohti sitä kotimaata, jonka Jumala on meille valmistanut.”

**********************

Alla olevalla videolla soi se versio, jota kuuntelin 20 v. sitten, kun olin alkanut ottaa ensimmäisiä uskonaskeleitani (vaikka olinkin tuolloin vielä osittain aktiivisena new age jutuissa).
Mutta nuo alkuvuosien ylistyskappaleiden versiot tuntuvat ”oikeilta”, koska ne resonoivat sisimmässäni. (Vähän samalla tavoin kuin tietyt sinfoniat ym. klassisen musiikin kappaleet, joista minulla on LP-vinyylilevyt ja joita kuuntelin nuorena: ainoastaan Herbert von Karajanin johtamana ne edelleen soivat korviini ”oikealla tavalla ”, sillä tavalla kuin ne upposivat nuorena sieluuni.)

Eagle’s Wings – Hillsong Worship

”Täällä minä odotan, että Sinä asuisit minussa, sitä rukoilen
täällä minä kaipaan Sinua, kätke minut rakkauteesi, niin että lankean polvilleni
tahdon tuntea Jeesuksen yhä lähemmin
tule, elä minussa, ota koko elämäni
tule, hengitä minuun, niin minä nousen ylös kotkan siivillä ”

Hyvä paimen

3.5.2025. Kirkkovuosikalenteri huomisesta: ’Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5). – Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.’

Vetten ääreen – Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23

Etsin eksyneen, hoivaan uupunutta – Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.
Hes. 34:11–16

Miten lempeitä, lohdullisia ja hoitavia lupauksia Luojamme onkaan tuossa antanut profeettansa Hesekielin kautta. Hän huolehtii, hakee turvaan, vie lepäämään, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta.

Kristuksen, Ylipaimenemme, seuraajina kuulumme Hänen perheeseensä ja olemme osallisina niistä lupauksista, joita Jumala aikoinaan teki kansalleen. Kannattaa kääntyä Hänen puoleensa ja pyytää Hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan elämässämme. Ja kiittää siitä. 🙂

**********************

Sielujemme Paimen – Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.
1. Piet. 2:21–25

Pääsiäissunnuntaina, 20.4, viimeiseen saakka palvelutehtävälleen uskollinen paimen, paavi Franciscus, jolle Jeesuksen elämä ja opetukset olivat esikuvana ja perustana kaikelle toiminnalle, siunasi viimeisillä voimillaan Pietarinaukiolle kokoontunutta kansaa, ensin parvekkeelta, sitten vielä kiertäen autokyydillä aukion ympäri.
2. pääsiäispäivänä aukio oli, samoin kuin edellisenä päivänä, täytenään ihmisiä, odottaen toivorikkaana, josko paavi olisikin toipunut. He saivat kuitenkin kuulla suru-uutisen: paavi Franciscus oli menehtynyt varhain aamulla.

Viikko sitten arviolta 250.000 ihmistä oli kokoontunut Pietarinaukiolle sekä Vatikaanista Santa Maria Maggioren kirkkoon kulkevien katujen varsille saattamaan paavi Franciscusta hänen viimeiselle matkalleen.
Yksinkertainen valkoinen lava-auto, jonka kyydissä paavi oli liikkunut kansan parissa, kuljetti nyt hänen ruumisarkkuaan kirkkoon, jonne hän halusi tulla haudatuksi. Ihmiset osoittivat suosionosoituksin, liikuttuneina ja kiitollisina kunnioitustaan paavilleen, joka halusi nähdä ihmiset ja kohdata heidät samalla tavalla kuin Jeesus, paimenten Paimen.

Yksinkertainen ruskea, arkisen näköinen ruumisarkku, jonka kanteen oli maalattu risti, oli Franciscuksen itsensä valitsema. Se kuvasti osuvasti sitä, mikä hänelle oli tärkeää. Franciscus hylkäsi kaikki virkaansa liittyvät prameudet. Hän asui vierasmajassa ja söi siellä majoittuvien kanssa. Hän käveli kansan parissa, ja siirtyessään paikasta toiseen hän käytti pientä kansanautoa limusiinin sijasta.

Franciscus kohtasi ihmiset ja keskusteli heidän kanssaan välittömällä tavallaan, ei asemansa takaa, vaan aidosti kiinnostuneena ja välittäen heidän tilanteestaan. Hän osoitti myötätuntoa heikkoja ja kärsiviä kohtaan. Näin hänestä tuli koko kansan rakastama paavi (paitsi niiden, jotka eivät hyväksyneet hänen tapaansa toimia.)
Hän matkusti kriisialueille ja puhui rauhan puolesta. Ja sen puolesta, että kärsivistä ja vähäosaisista pidettäisiin huolta. – Nähtäväksi jää, millaisia asioita hänen seuraajansa tulee pitämään tärkeinä.

Oikea Paimen – Jeesus sanoo:

”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Joh. 10:11–16

Yksi lauma ja yksi paimen – nuo Jeesuksen sanat vievät erityisesti huomioni. Mietin, milloin tuo mahtaa toteutua. Että ihmisten luomat opit, tulkinnat ja käytänteet eivät enää erottaisi kristittyjä toisistaan. Että näkisimme toisemme sisarina ja veljinä, riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuulumme. Näkisimme toisemme Kristuksen seuraajina, Hänen ominaan. Katsoisimme Häneen, joka haluaa olla hyvä ja oikea Paimen meille kaikille, ja antaisimme Hänen olla sitä meille. 💛💛💛

Alla olevalla videolla jakartalainen kuoro Cappella Victoria Jakarta esittää Henryk Jan Botor’in sävellyksen Misericordias Domini.

Misericordias Domini – Cappella Victoria Jakarta