Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2024

Uskon perustus

21.10.2024. Ihanaa tämä väriloisto: kultalehtiä puissa ja maassa, kaikki ruskan hohtavat sävyt – minkä voimalatauksen saakaan lyhyenkin ulkoilun aikana. Tai jo siinä, kun katsoo ulos ikkunasta, -Tästä kannattaa nauttia täysillä ja kerätä voimia pimeneviin iltoihin. 🙂

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Ps. 46:2–8

Tuon psalmikohdan Michael W. Smith lausuu – vahvasti eläytyen – laulunsa Let It Rain lomassa (alla oleva video)..

Näin sanoo Herra:
– Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa,
suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.
Jer. 17:5–8

**********************

Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:
– Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.
Room. 10:12–18

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Matt. 5:13–16

Suola – Mietin tuota Jeesuksen suolavertausta. – Kyllähän mausteet menettävät makuaan vanhetessaan, ja jotkut paakkuuntuvat jos ovat unohtuneet kaapin perälle tai olleet pitempään kosteassa huoneilmassa. Mutta voiko suolakin mennä pilalle ja menettää makunsa? Sitähän käytetään säilönnässä nimenomaan ehkäisemään pilaantumista.

No, taisin taas juuttua johonkin epäolennaiseen asiaan. Niin käy usein kun alan miettiä raamatunkohtia turhan konkreettisesta vinkkelistä. Konkreettisen kokemuksen suolan merkityksestä sain äskettäin, kun laitoin lautaselle keitettyjä jyviä, fetapaloja, tuoreita yrttejä ja pihlajanmarjoja sekä lorauksen oliiviöljyä. Annos näytti mielestäni herkulliselta. Oletin fetan tuovan siihen riittävän suolaisuuden, mutta ei – piti sirotella ripaus suolaa jyville; sitten vasta maistui hyvältä.

Jeesus puhui meistä ihmisistä suolana. Miten voisin elää niin, että voisin osaltani olla lisäämässä sitä, että lähimmäisteni elämä tuntuisi hyvältä, tai edes vähän paremmalta?
Kaipaan paljon yksinoloa ja hiljaisuutta, ja helposti voisin jumittua omaan kolooni pyörimään omien juttujeni ympärillä. Mutta enkö silloin ole sellainen Jeesuksen tarkoittama pilaantunut mauste, josta ei ole iloa kenellekään?

Yksi asia, mikä (ainakin toistaiseksi) on estänyt omaa jumittumistani on se hyvä olo, joka tulee siitä, kun on voinut olla jollain tavoin tuomassa hyvää oloa jollekin toiselle, sellaiselle(kin) jota en tunne. Se vaan on niin palkitsevaa: lämmittää mieltä, tuo iloa sydämeen ja auttaa jaksamaan. Siitä varmaan johtuu, että vapaaehtoistyökin on niin suosittua: win-win- juttu.
Ja ihanaa on tietty, kun myös itse saa olla se, jolle joku toinen tai toiset ovat suolana. 🙂

Valo– Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo”. Ja sitten hän kehottaa meitä olemaan maailman valona. Siihenkin, valona olemiseen, liittyy halu tuottaa jotain hyvää toisille.
Mietiskelyä pitempään harjoittaessa voi löytää syvän sisäisen rauhan, tuntea Pyhän läsnäolon ja löytää yhteyden Jumalaan. Jos se kaikki jää vain pelkäksi oman hyvän etsimiseksi, on se kuin haluaisi kätkeä löytämänsä Valon ja pitää sen vain itselleen.

Kristus, joka on Valomme, toivoo meidän avautuvan sille, mitä Hän haluaa meille antaa. jotta me puolestamme voisimme jakaa muille sitä, mitä olemme löytäneet tai mitä meille on annettu. Hän haluaa täyttää meidät Rakkaudellaan, jotta oppisimme tuntemaan rakastavan Jumalan, ja jotta meissä syntyisi halu osoittaa rakkautta muita kohtaan.
Hän haluaa täyttää meidät Valollaan, jotta voisimme toimia valonvälittäjinä toisille.
Tämäkin on win-win-juttu.
Saamme olla vastaanottamassa ja jakamassa kaikkea sitä hyvää, jota meille annetaan taivaasta. Riittää, että olemme siihen halukkaita. – Aika ihana. innostava ja voimaannuttava asia, eikö? On ainakin minun mielestäni. 🙂

💛💛💛💛💛💛💛

Michael W. Smith pyytää laulussaan ’Let It Rain’ että Jumala avaisi taivaan portit ja antaisi Pyhän Hengen sataa maan päälle, yllemme.

Huom. Alla oleva kappaleen volyymi kasvaa ylistyksen/palvonnan edetessä. Ääniherkkien kannattaa ehkä jättää väliin tai ainakin säätää äänentoisto pienemmälle. 🙂

Let It Rain – Michael W. Smith

Jeesuksen lähettiläät

13.10.2024. Kirkkovuosikalenterissa tämän pyhän aihe esitetään näin:
’Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Aika hurja tuo väittämä, eikö totta, että kristittynä olet ”Kristus lähimmäisillesi”. Kyllä siinä alkaa pohtia erilaisia kohtaamisia, läheisten ja lähimmäisten kanssa. – Olenko osannut olla heidän kanssaan Vapahtajan lähettiläänä? Olla ”Kristus lähimmäisilleni” – se kuulostaa vaan niin ylevältä, juhlalliselta ja hurskaalta.

Mutta sitten tuli mieleeni, miten Jeesus kuvasi itsestään: ”Minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.” Ja miten hän kehottaa meitä kohtelevan lähimmäisiämme. Eivät ne kehotukset ole taivaita hipovia, vaan koskevat ihan arkista elämää, sitä miten me kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.

Viime torstaina kävin polvileikkauksen arviointikäynnillä. Lääkäri kohtasi potilaan niin myönteisellä ja rohkaisevalla tavalla, että vastaanotolta lähtiessäni polvenikin tuntui paremman oloiselta.
Poikani oli vastassa ja menimme hänen ja miniäni kotiin. Poikani valmisti meille herkullisen aterian. Kerroin heille, miten ihana ja voimaannuttava leikkauksen suorittavan lääkärin tapaaminen oli ollut. Samoin kuin oli yhdessä vietetty aika poikani ja miniäni kanssa.
Voisiko näitäkin tapaamisia – lämpimiä, välittäviä. huolehtivia, iloisia, valoisia ja voimaa antavia – kutsua eräänlaisiksi Kristus- kohtaamisiksi keskellä arkea? Ehkäpä.

💛💛💛

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
Ps. 145:8–13

**********************

Betelin pappi Amasja lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, sanan: ”Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. Hän on jopa sanonut, että Jerobeam kuolee miekkaan ja Israelin kansa viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastaan.”
Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
Aamos vastasi hänelle: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä. Herra otti minut laumojeni keskeltä ja sanoi minulle: ’Mene ja julista kansaani Israelia vastaan!’”
Aam. 7:10–15

Pyydän teitä, veljet: tulkaa sellaisiksi kuin minä olen, koska minäkin olen tullut samanlaiseksi kuin te. Ette te ole minua millään tavoin loukanneet. Tiedätte, että julistin teille ensimmäisen kerran evankeliumia sairastumiseni vuoksi. Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. Missä teidän riemunne ja innostuksenne nyt on? Voin todistaa teistä, että olisitte silloin antaneet minulle vaikka silmät päästänne, jos se olisi ollut mahdollista. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne, kun sanon teille totuuden? Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidän intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidät meistä, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitä. Into on hyvä, jos asia on hyvä – näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin.
Gal. 4:12–20

Sen evankeliumin (= ilouutisen) mukaan, jota Paavali oli julistanut galatalaisille, usko Jeesus Kristukseen oli pelastuksen avain, eivät juutalaisten lukuisten laki- ja perinnäissäädösten noudattaminen.
Paavali kirjoitti heille, ”ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen” (Gal.2:16).

Eihän tuo mikään helposti nieltävä uutinen juutalaisille ollut, sen ymmärtää. Olivathan he, samoin kuin esi-isänsä, eläneet uskoen, että noudattamalla tarkoin kaikkia säädöksiä he saisivat armon Jumalan edessä.
Ensin innostuttiin tästä Paavalin hyvästä sanomasta: usko Jeesukseen Vapahtajana oli ratkaisevaa, eivät lain vaatimat teot. Mutta sitten heräsi hämmennys ja epävarmuus: kenen julistamaan evankeliumiversioon tuli uskoa.

Saman asian kanssahan me nykyihmiset joudumme kamppailemaan: mihin uutisiin voimme uskoa ja luottaa? Mikä on (tarkoituksellisesti taikka huhujen ja uskomusten vuoksi) muunneltua tai vääristynyttä tietoa? Mikä on ihan oikeasti totta?
Mis- ja disinformaatiota on ollut kautta aikojen. Nykyisenä internetin ja somen aikakautena leviämistehokkuus on vain aivan toista luokkaa kuin aiemmin.

Hän, jonka syntymä määrittää ajanlaskumme (eKr. ja jKr, nykyilmaisun mukaan eaa ja jaa), tuli oman elämänsä ja opetustensa kautta osoittamaan meille, miten valtavan suuri Jumalan armo ja rakkaus meitä kohtaan on. Ja miten Hän odottaa, että saisi osoittaa sen meille.
Tätä ilouutista eivät mitkään valeuutiset ole pystyneet kumoamaan 2000 vuoteen. Eivätkä mitä todennäköisimmin tulevinakaan aikoina siihen pysty.

Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
Joh. 13:16–20

Pääsiäisaterialla opetuslastensa kanssa istuessaan Jeesus tiesi, kuka hänet tulisi kavaltamaan- Hän tiesi, mitä itse joutuisi kokemaan, ja myös millaisia vaikeuksia ja haasteita hänen opetuslapsensa joutuisivat kohtaamaan lähtiessään kertomaan hyvää sanomaa kyliin ja kaupunkeihin.

Jeesus halusi vahvistaa ja rohkaista opetuslapsiaan, jotta he kestäisivät edessä olevat koettelemukset. Olisiko hän voinut antaa vahvempaa todistusta todellisesta identiteetistään kuin nuo sanat, jotka Jumala oli lausunut ilmestyessään Moosekselle: ”minä olen se joka olen”.

Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.”* Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'” (2.Moos.3)

Jumala lähetti Mooseksen suorittamaan tehtävää, joka valmisti sitä, että Hän voisi, sitten kun aika oli oikea, lähettää Poikansa maailmaan. Poika vuorostaan lähetti seuraajansa jatkamaan työtään, kertomaan hyvää sanomaa ihmisille. Rakkauden sanomaa, lohdutuksen, armon ja rohkaisun sanomaa.

Sitä Kristus toivoo meidänkin tekevän, meille luontevalla ja ominaisella tavalla. Me voimme levittää hyvää sanomaa omalla olemisellamme, sanomisillamme ja teoillamme, kun annamme Hänen rakkautensa, myötätuntonsa, välittämisensä ja auttamisenhalunsa virrata kauttamme.
Eikä sen tarvitse olla mitään erinomaisen ihmeellistä. Ihan arkipäivän kohtaamisissa, pienissä teoissa, toisten huomioimisessa, voimme toimia Kristuksen hyvän tahdon lähettiläinä. Rakkauden, Valon ja Rauhan lähetteinä. 💛💛💛

Jumalan sanansaattajat

2.10.2024. Tänä vuonna arkkienkeli Mikaelin päivä, 29.9. sattui sopivasti sunnuntaille. Olin ystävän luona koko päivän, ja huomasin tuon vasta jälkeenpäin. (Eipä siis tullut laitettua pojallenikaan nimpparionnittelua.)

Kirkkokäsikirja kirjoittaa enkelten päivästä näin:
’400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.’
Mikkelinpäivää vietetään 29.9. tai, jos se on arkipäivä, seuraavana sunnuntaina.’

Enkelten ja sielun ylistys -Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Ps. 103:19–22

Messussa Pyhään Ehtoolliseen valmistauduttaessa on kohta, jossa liturgi joko laulaen tai sanat lausuen toteaa, että seurakunta ylistää Jumalaa yhdessä enkelten ja kaikkien pyhien kanssa. Ja sitten lauletaan Pyhä-hymni.
Minusta on koskettavaa ajatella, ettei vain maanpäällinen seurakunta ole siinä ylistämässä pyhää Kaikkivaltiasta, vaan ylistyslauluun yhtyy näkymätön taivaallinen ylistyskuoro.

Psalmin enkelit eivät ole sellaisia suloisia pieniä enkelipalleroita, jollaisiksi keskiajan maalarit heitä usein kuvasivat, vaan voimallisia sankareita. Palvelijoita, jotka uskollisina täyttävät Jumalan tahdon.

Arkkienkeli Mikael kuvataan usein miekka ja/tai vaaka kädessä. Hän taistelee pahaa vastaan ja punnitsee tekojemme painon.
Hattulan Pyhän Ristin kirkon kattomaalauksessa on kuvattuna enkeli, joka painaa kädellään vaakakuppia, niin että hyvän paino voittaisi.

**********************

Riisu kengät, sillä paikka on pyhä – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.
Joos. 5:13–15

Arkkienkeli Mikael, Jumalan sotajoukkojen päällikkö, ilmestyi Joosuan eteen ja näyttäytyi hänelle niin todentuntuisena, että Joosua luuli häntä fyysiseksi soturiksi.
Enkeli Mikael oli luopunut tuon kohtaamisen ajaksi taivaallisesta kirkkaudestaan ja ilmestyi ihmishahmossa.

Sellaista tapahtuu joskus nykyaikanakin. Monilla on kokemuksia siitä, kuinka taivaallinen sanansaattaja on ilmestynyt fyysisen ihmisen muodossa, kertonut sanottavansa (kehotuksen, neuvon, varoituksen tms.) ja sitten yhtäkkiä kadonnut näkyvistä toisen silmien edestä.

Joosuasta tuli Jumalan tahdosta kansan johtaja Mooseksen kuoltua. Hän sai tehtäväkseen johdattaa israelilaiset erämaavaellukselta luvattuun maahan.
Vihdoin he ylittivät Jordan-joen.
’Sen päivän jälkeen, jona he olivat syöneet maan tuotteita, ei mannaa enää tullut. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa, vaan he söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.’ (Joos.5:12)

Ylienkeli Mikael kehotti Joosuaa kunnioittamaan Jumalan pyhyyttä. Tuosta kohtaamisesta ovat Markku Perttilä ja Pekka Simojoki tehneet laulun Pyhän kosketus, josta yksi versio alla olevalla videolla.

Enkelin kehotus – Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.”
Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Ap. t. 12:5–11

Tuo teksti herätti voimakkaasti muiston. Voi olla että joskus aiemminkin olen kertonut siitä tässä blogissani, mutta koska tänä vuonna tapahtumasarjasta on kulunut tasan 20 vuotta, en malta olla palaamatta siihen uudelleen, ihmettelemään Jumalan suunnitelmia, ja sitä, kuinka paljon Hän näkee vaivaa johdattaakseen omilla poluillaan vaeltelevia lapsiaan omalle polulleen.

Kesällä 2004 eräs silloinen mikkeliläinen ystäväni Mari (nyk. piispa) kutsui minut luokseen, jotta menisimme yhdessä Mikkelissä järjestettävään viikon pituiseen seminaariin. – Pian ilmeni, että mitä ilmeisemmin hän ja minä olimme ainoat osallistujat, jotka emme kuuluneet joukkoon (= herätyskristittyihin).

Viikon aikana seminaarilaiset jaettiin pieniin ryhmiin, joissa meidän oli määrä rukoilla toistemme puolesta. Eräs henkilö profetoi minulle. Rukoussession jälkeen hän kertoi kuuluvansa tiimiin, joka on toteuttamassa 24/7 Prayer Room’ia Hgin jäähallissa järjestettävään Näky-konferenssiin, ja hän kysyi, haluaisinko tulla mukaan tiimiin. Hän kertoi, että 24/7- rukoushuoneen ideana oli, että vuorossa olevat tiimiläiset omalla hiljaisella rukouksellaan ylläpitävät ilmapiiriä, joka kutsuisi tulijoita Jumalan läsnäoloon.

Näky-konferenssissa kaikki oli minulle uutta – paitsi hiljentyminen. Se on teini-ikäisestä lähtien ollut itselleni luontevin tapa keskittyä Pyhän läsnäoloon.
Rukoushuoneesta vastaavien vuoronvaihdossa en voinut olla kuulematta ylistysmusiikkia. ja vähän otteita julistajien puheistakin.

Konferenssin päätyttyä, kun konferenssia jo oltiin purkamassa, koin Jeesuksen sanovan, että minun tulisi ostaa itselleni oma Raamattu. (Tuolloin minulla oli mummuni vanha Raamattu.) Menin myyntipöydän luo ja kerroin tulkkaavani evankelistaa englannista suomeksi. Myyjä otti pöydältä Raamatun ja ehdotti että ostaisin sen.

Kotimatkalla painoin toisella kädelläni tuota Raamattua rintaani vasten ja toisella ohjasin rattia. Toistin vain yhä uudelleen itsekseni, että tämä on minun kallein aarteeni! Ajatustasolla olin tästä aivan ällistynyt, sillä enhän edes pitänyt Raamatusta; siinä kun on niin paljon julmia kohtia!

Kotiin päästyäni kysyin Jeesukselta, mitä hän halusi minun lukevan tästä uudesta Raamatustani. Vastauksena tuli Korkea Veisu ja tietyt jakeet. En ollut koskaan kuullut mistään Korkeasta Veisusta, mutta kyllä sellainen löytyi tästä Raamattua kansalle- Raamatustani.
Luettuani jakeet ihmettelin, että Raamatusta löytyy jotain noin kaunista, hellää ja rakastavaa!

Sen luettuani kysyin, onko joku muu kohta, jonka Jeesus halusi minun lukevan. Sain tuon yllä olevan raamatunkohdan: Ap. t. 12:5–11. Luin sen hämmästyen vielä enemmän! Olin näet juuri ennen Näky-konferenssia käynyt Tampere Areenalla kuuntelemassa kiinalaista Veli Yun’ia (jota kutsutaan myös taivaalliseksi mieheksi).

Veli Yun kertoi, kuinka hänet oli teljetty vankilaan, koska hän oli julistanut evankeliumia, ja kuinka enkeli ilmestyi eristysselliin ja johdatti hänet pois vankilasta, Sellin ja vankilanportin ovet olivat avoinna Ja Veli Yun pääsi pakenemaan aivan samoin kuin Pietari, sillä erolla, että vankilan portin ulkopuolella Veli Yun’ia odotti auto, joka kyyditsi hänet turvaan.

Ymmärrän nuo eteeni tulleet asiat (seminaarin, konferenssin, Raamatun oston ja tekstit) niin, että Kristus halusi niiden kautta kutsua minut new age- poluilta Hänen tielleen, että Hän halusi minun kiinnostuvan Raamatusta ja ymmärtävän, kuinka Hän yhä meidän aikanamme tekee samanlaisia asioita kuin Raamatun aikoina.
Ja niinhän siinä sitten kävi. Sille tielle lähdin, kiinnostuin Raamatusta ja olen saanut monin tavoin nähdä, kuinka Hän yhä tekee työtään meissä ja keskuudessamme- 🙂

Lasten enkelit katselevat taivaallisen Isän kasvoja
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”
Matt. 18:1–6 (7–9) 10

Pyhän kosketus – Pekka Simojoki & co