24.3.2021. Toissa päivänä oltiin hiihtelemässä lapsenlapsen kanssa. Hauveli juoksi riemuissaan vierellä. Ihanaa, että on kantavia hankia, vielä jonkin aikaa ainakin, täällä eteläisemmässäkin maamme kolkassa. Nautitaan raikkaista kevättalven päivistä! 🙂  

Ovi Jerusalemissa

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Matt. 21:12–17 )

Eräs Jeesus-elokuva kuvaa dramaattisesti, kuinka Jeesus kaataa myyjien pöytiä niin että kyyhkyshäkit lentävät ilmaan ja kyyhkyset häkkien sisällä räpyttelevät hädissään siipiään. Minun oli sitä katsellessani vaikea kuvitella, että Jeesus olisi toiminut noin.
Matteus kuvaakin tapauksen toisin: rahanvaihtajien pöydät saivat kyllä kyytiä, ja siinä varmasti kolikot lentelivät sinne tänne, mutta kyyhkysenmyyjiltä Jeesus kaatoi vain jakkarat! 

Bisnes kukoisti pyhässä paikassa. Pyhiinvaeltajat olivat myyjien armoilla: kaukaa tulleet joutuivat vaihtamaan rahaa, jotta saivat ostettua uhrikyyhkynsä. Voin hyvin ymmärtää Jeesuksen tuohtumuksen. Siitä touhusta oli pyhyyden kunnioitus kaukana.

Kyllähän maailma nykyäänkin on täynnä pyhiä paikkoja, joiden vierillä on melkoinen  markkinameininki: matkamuistokojuja ja kaupustelijoita. Paikalliset hyödyntävät pyhiä paikkoja elantonsa ansaitsemiseen; jossain hienovaraisemmin, jossain päällekäyvemmin, riippuen paikallisesta kulttuurista.   

Isän luona – Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikista paikoista pyhin. Se oli rukouksen huone, hänen Isänsä huone.
Marian ja Joosefin etsiessä 12-vuotiasta Jeesusta, he löysivät hänet tuosta temppelistä. Kun he kysyivät Jeesukselta, miten hän oli näin vain jäänyt Jerusalemiin heidän, sukulaisten sekä ystävien lähdettyä kotimatkalle, Jeesus vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)

Pienoismalli Jerusalemin temppelistä

Mitä Isä tekee –  21 v. myöhemmin tilanne oli aivan toisenlainen. Nyt Jeesus ei istuutunut keskustelemaan oppineiden ja rabbien kanssa, vaan kiivastui siitä, mitä temppelissä, hänen Isänsä huoneessa, tapahtui.
Sokeat ja rammat eivät säikähtäneet Jeesuksen rahanvaihtajiin ja kaupustelijoihin kohdistunutta puhdistusoperaatiota. Päin vastoin he hakeutuivat hänen luokseen, ja jeesus paransi heidät. Hän teki sitä, mitä näki  taivaallisen Isänsä haluavan tehdä.   
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)

Tila rukoukselle – Siellä, missä rukoillaan Isää, siellä hän haluaa toimia. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, tuoda helpotusta oloomme, hoitaa haavojamme, auttaa ja parantaa.
Hän halusi myös lopettaa uhraamisen. Enää ei tarvitsisi uhrata kyyhkysiä eikä lampaita. Tulisi olemaan yksi, kertakaikkinen uhraus, sovitukseksi kaikkien puolesta (esim. Jes.53:10, Room.3:25).

Jerusalemin temppelin pienoismalli

Hoosianna, Daavidin Poika – Lapset huusivat tätä tervehdystä Jeesukselle temppelissä. Se oli todennäköisesti jäänyt soimaan heidän mielessään siitä, kun tällä tervehdyksellä oli vastaanotettu ja saateltu Jerusalemiin ratsastavaa Vapahtajaa. Jeesus totesi tästä ärsyyntyneille ylipapeille ja lainopettajille: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”.

Nykyisinkin vielä usein todetaan, kuinka lasten suusta kuulee totuuden. Lapset eivät ole kiinni  opituissa vanhoissa kaavoissa. He elävät tässä hetkessä, kokevat vahvasti ja suodattamattomasti sen, mitä heidän ympärillään tapahtuu juuri parhaillaan.
Lapset uskovat toisten vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon (mikäli heiltä ei ole tavalla tai toisella viety heidän luontaista luottamustaan). He eivät kyseenalaista asioita, jotka eivät ole tieteellisesti todistettavissa. Lapset ovat vapaampia ajattelemaan asioita luovasti ja ennakkoluulottomasti. Vapaampia kuin me aikuiset, jotka olemme uskomuksissamme melkoisesti sidottuja siihen, mitä ja miten tiede meille kulloinkin koettaa selittää olemassaoloamme ja maailmaamme.
Luojaamme tiede ei ylety, joten Hänen suhteensa olemme uskon varassa. Se on nöyrtymisen paikka. Joku, jolla on tarve koettaa hallita elämäänsä ja olemassaoloaan pelkästään järjen ymmärryksen avulla, voi kokea sen nöyryyttävänäkin, ja siksi välttää koko asian käsittelyn, tai torjuu Luojan olemassaolon, koska se tuntuu helpommalta.        

Taivasten valtakuntaa kuvatessaan Jeesus sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14). Samat Jeesuksen sanat on kirjattu Luukkaan evankeliumiin (Luuk.18:16).
Ja: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3-4)

Öljymäellä olevan luostarin lehvin koristeltu ovi

Jeesus  tahtoo rohkaista ja vahvistaa myös meidän aikuisten uskoa, kuten ensi pyhän evankeliumitekstin jatko-osa osoittaa:
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Matt. 21:18–22)

”Mitä tahansa uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” – Kyllähän tuo on ihan käsittämättömän vahva lupaus. Itse ajattelen Jeesuksen haluavan kiinnittää huomiomme siihen, missä määrin me ihan oikeasti uskomme siihen, mitä Luojaamme voi tehdä elämässämme ja kauttamme.
Ja ajattelen, että Jeesus haluaa rohkaista meitä uskomaan, että Jumala kuulee rukouksemme. Luottamaan siihen, että Hän voi auttaa meitä raivaamaan sellaisiakin esteitä elämässämme, joita itse pidämme mahdottomilta ylittää.
Mutta että Hän toivoo siihen myös omaa osallistumistamme.  Ettemme vain istu ja odota Hänen tekevän jotain edestämme, vaan että osallistumme itsekin asiaan aktiivisesti. Jo mielen- ja asenteenmuutoksellamme on suuri merkitys. 

Jeesus haluaa rohkaista meitä, niin ettemme antaisi edes vuorenkorkuiselta tuntuvan ongelman viedä meitä toivottomuuden tilaan, vaan alkaisimme nähdä haasteellisessakin tilanteessa mahdollisuuksia. Että olisimme avoimia uusille.  toivorikkaammille näkökulmille.  🙂

Vapahtajamme, auta meitä pitämään sydämemme ja mielemme ovet avoinna Sinulle ja sille, mitä tahdot meille opettaa. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi, Viisaudellasi ja Läsnäolollasi. – Hoosianna! 

Palmusunnuntaille on evankeliumitekstin lisäksi runsaasti raamatunkohtia:
Ps. 22:2–6, Ps. 118:26–29, Jes. 50:4–10, Sak. 9:9–10, Fil. 2:5–11 ja Hepr. 7:24–27.