28.1.2019 – Paastoa käsittelevässä nettiseminaarissa Fasting Transformation Summit (oli katsottavissa ilmaiseksi 7 päivää), useat lääkärit, tutkijat ja muut asiantuntijat kertoivat paastoamisen eduista, erilaisista paastomenetelmistä jne. Seminaarin kokooja ja isäntä, sympaattinen David Jockers, samoin kuin monet haastatelluista, toivat avoimesti esiin uskonsa Kristukseen.
Seminaarissa viitattiin Raamatun henkilöihin, jotka – Jeesus mukaan luettuna – paastosivat (ja rukoilivat). Mainittiin myös, kuinka paastoamista on harjoitettu miltei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös eräät kuulut antiikin hahmot (Hippokrates ja Sokrates jäivät mieleen) paastosivat.

Jos aikoo kokeilla paastoamista, kannattaa ensin selvittää, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Esim. kirjastoista löytyy paastoa käsittelevää kirjallisuutta. Itse en ole lukenut yhtään paastokirjaa; yhden ostin vuosia sitten pääsiäisretriittiä varten,  mutta se odottaa yhä hyllyllä avaamattomana. Ehkä tänä keväänä…

Tapahtuuko paastossa muuta kuin kehon puhdistumista? Kyllä, myös mielen, sielun ja koko olemuksen tasolla tapahtuu muutosta. Aistit herkistyvät ja fokus siirtyy (sitä halutessa) helpommin ’toisille tasoille’. Lyhyesti sanottuna: paastolla on kohottava vaikutus. (Tuo ei ollut seminaarista, vaan omaa pohdintaani.)

Lähemmäs Jumalaa? – Ensi pyhän aihe, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, sai minut miettimään, ovatko omat paastokokeiluni vieneet minua lähemmäs Kristusta ja Hänen kirkkautensa säteilyn kokemista.
Kyllähän noilla asioilla on tietynlainen yhteys; kokonaisvaltaisia olentoja kun ollaan. Fysiologisesti: kun energiaa ei tarvita ruoansulatukseen, sitä vapautuu muuhun. Ja kun kropan, mielen ja tunteiden tasolla on keveämpi olo, on helpompi keskittyä kuuntelemaan ja havaitsemaan Jumalan läsnäoloa, tai ’vain’ viipymään siinä.  

                       

Valo pimeyteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
    Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.  (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Melkein jokaista noista lauseista, tai osaakin niistä, voisi jäädä mietiskelemään, yhtä kerrallaan…
– kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta…
– kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta… muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi…
– kirkkaudesta kirkkauteen…
– tämän saa aikaan Herra, joka on Henki…
– olemme hylänneet kaiken salakähmäisen…
– emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa…
. tuomme esiin totuuden…
– Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa…
– Kristuksen, joka on Jumalan kuva…
– Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse sydämemme…
– näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan…
– se levittää valoaan…

                  

Jumalan kirkkaus – aihe, josta olen usein miettinyt, voiko siitä ylipäätään puhua tai kirjoittaa. Eikö sen äärellä tulisi vain hiljentyä? Ihmetellä itsekseen, ilman sanoja. Raamatun monet henkilöt ovat kuitenkin puhuneet ja kirjoittaneet siitä. Ehkäpä se antaa luvan meillekin mietiskellä sitä myös yhdessä muiden kanssa?
Joka tapauksessa se on aihe, joka vetää minua puoleensa aina ja yhä uudestaan… – kuvittelisin, että koko loppuelämän, kunnes sitä saa ihmetellä ei vain ’kuin kuvastimesta’, vaan – kuten Paavali kuvaa – ’kasvoista kasvoihin’…
’Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Mooses peitti kasvonsa, koska pelkäsi katsella Jumalaa, joka ilmestyi ja puhui hänelle 1. kerran tulen liekissä. Pensaassa paloi suuri, kirkas tuli, mutta itse pensas ei palanut. Voi vain kuvitella Mooseksen häkellyksen.
Myöhemmin Mooses pyysi: ”Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra vastasi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi.”
Ja: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  (2.Moos. 33)

Kunniaa ja kirkkautta – Me suomalaiset emme niin tunteile käännöksissämme; pysytellään turvallisesti kunniassa ja kirkkaudessa. Muiden kielten käännöksissä löytyy Mooseksen pyynnölle ja Jumalan vastaukselle kauniita, tunteikkaita laatusanoja:

Ihanuutta, hyvyyttä, kauneutta – ”Låt mig få se din härlighet.”. ”Jag skall låta all min godhet gå förbi framför dig.”
Toisessa käännöksessä Herra vastaa: ”Jag skall låta all min skönhet gå förbi dig där du står.”
Ihanuutta, hyvyyttä/ystävällisyyttä/laupeutta – ”So lass mich deine Herrlichkeit sehen.”  ”Ich will vor deinem Angesicht alle meine Güte vorübergehen lassen.”
Kirkkautta ja kaikkea hyvyyttä – Engl. ja ranskal. käännöksissä Mooses pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, Hän vastaa antavansa kaiken hyvyytensä kulkea Mooseksen ohi.
” Please, let me see your glory.”  ”I will make all my goodness pass before you.”
Ikuisuuden vastaus: ”Fais-moi voir ta gloire”  L’Eternel répondit: ”Je ferai passer devant toi toute ma bonté.”

Peittämättömin kasvoin – Paavalin ensitapaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa oli dramaattinen: Kristuksen kirkkaus heitti Paavalin (tuolloin Sauluksen) hevosen selästä ja sokeutti 3 päiväksi. Paavalin kirjeistä saa kuvan, ettei tuo ensikohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin hän sai katsella Kristuksen kirkkautta.
Olen usein pohtinut, miten Kristuksen on täytynyt ’säätää’ (minimoida) kirkkautensa säteilyä ihmisolennoille sopivaan määrään ilmestyessään heille.

Monet, jotka ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen ilmestyksessä, ovat kertoneet, kuinka Hänen Valonsa kirkkaus sai heidät lankeamaan polvilleen tai maahan. Mielenkiintoista minusta on se, kuinka Kristus usein ilmestyy sellaisille, jotka eivät todellakaan ole maailmankuvansa tai uskontonsa perusteella Hänen ilmestymistään osanneet odottaa. Mutta koska tuo kokemus, visio tai uni on ollut niin vahva ja todellinen, heidän käsityksensä ja todellisuutensa on sen vaikutuksesta muuttunut kertaheitolla.

Kristuksen kohtaaminen (vision, unen, pyhien kirjoitusten lukemisen tai  kuulemisen kautta tai jollain muulla tavalla) muuttaa ihmisen elämää. Voisi ehkä sanoa, että Kristuksen Valon tuoksu jää ikään kuin leijaliemaan ilmaan.. ei näkyvänä, mutta kuitenkin  läsnäolevana ja vaikuttavana.

                            

Havaitsemmepa Hänen läsnäoloaan tai emme, Hän on kanssamme, elämässämme, sen kaikissa vaiheissa –  suruissa, murheissa, vaikeuksissa, koettelemuksissa, samoin kuin valoisina, iloisina, hyvinä ja onnellisina aikoina.
Tajusin sen vasta monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun omasta mielestäni Häntä eniten tarvitsin. Paavalin sanoin: olin niin tämän maailman sokaisema, etten pystynyt näkemään. Oli kuin kipeät ja surulliset asiat olisivat painaneet liikaa päälle. Niitä sitten yritti paeta tavalla tai toisella, eri ikäkausina eri tavoin.

Jumalan todellisuus – Sen ymmärtäminen, että Jumala todella on – ei vain käsitteinä, vaan todellisena, läsnäolevana, vaikuttavana – voi saada ihmisessä melkoisen valaistumisen aikaan, ei vain mielen alueella, vaan koko elämässä.
Mutta jos se tapahtuu Jumalan Valon vaikutuksesta… – kuten Paavali sanoo: että Hänen Valonsa valaisee sydämemme ja elämämme pimeyden… – miksei Hän yksinkertaisesti anna Valonsa valaista meidän kaikkien sydämet?
Niin että voisimme nähdä elämämme, itsemme. toisemme ja Hänet Hänen Valonsa kautta?
Niin että voisimme oppia tuntemaan sen Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.

Voisiko olla niin, että Jumala antaa pimeyden, vaikeuksien, maailman asioiden, olla osa elämäämme, jotta me alkaisimme etsiä Häntä… Hänen kasvojaan, kirkkauttaan, ihanuuttaan, hyvyyttään, kauneuttaan, ystävällisyyttään, laupeuttaan… – kaikkea sitä, mitä Hän on… kaikkea sitä, millä Hän voi koskettaa ja muuttaa myös meidän elämäämme?
Että Hänen Valonsa voisi täyttää sisimpämme, olemisemme ja toimintamme, ja levitä joka kolkkaan tässä maailmassamme…

Paavali lupaa kirjeessään filippiläisille:
’Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa (på ett härligt sätt/ in der Herrlichkeit/ in glory / avec gloire), Kristuksessa Jeesuksessa.’ (Fil.4:19)
(Uudemman käännöksen mukaan: ’Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.’
Olkoon sitten ’kirkkaudessa’ taikka ’taivaallisen kunniansa rikkaudesta’ – eikö tuossa olekin jotain sellaista, jota haluisi vastaanottaa omaan elämäänsä?

Jumala, auttaisitko meitä näkemään Sinun todellisuuttasi, sitä kirkkautta, hyvyyttä, ihanuutta, mikä säteilee Kristuksesta.   

Kristus, Valomme, säteile elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme, tänäkin päivänä.  🙂 

Nobody Like You – Paul Wilbur (& video luomakunnan ihmeellisestä moninaisuudesta)

”Kaikkien Herra, kumarrun jalkojesi juureen
annan kaikkeni Sinulle, Herra
sieluni kaipaa nähdä, kuka Sinä olet
harso (esirippu) repeää
Pyhä on Kirkkauden Herra
kohotamme äänemme, laulamme Sinulle Kuninkaamme
vain Sinä olet arvollinen, ei ole ketään vertaistasi
laulamme Sinulle Kuninkaamme
ja Herran Kirkkaus täyttää tämän paikan”

Kynttilänpäivän muut tekstit ovat: Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10 ja Luuk. 2: 22-33.

  21.1.2019. Eilisiltana ihailtiin komeaa täysikuuta lapsenlapsen kanssa, joka otti siitä puhelimellani kuvia (joista ohessa yksi).
Tänä aamuvarhaisella koiraa ulkoiluttaessani kuusta näkyi vain pieni siivu. Ajatukset olivat kuitenkin niin muissa asioissa, etten sitä sen enempää miettinyt. Myöhemmin kuulin kuunpimennyksestä, joka olisi ollut nähtävissä kirkkaalla aamutaivaalla vain hetkeä aikaisemmin, jos vain olisin tiennyt ja osannut katsoa…
Tällaisessa ’autuaallisen’ tietämättömyyden tilassa sitä kulkee, kun lukee uutisia vain satunnaisesti. Lohdutin itseäni toteamalla, että onneksi elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaankappaleiden valonäytökset…

Jeesus hämmästyi – Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8: 5–13)

Isä(ntä) oli todella huolissaan palvelijansa puolesta. (Joh.ev:n mukaan kysessä oli hänen poikansa.) Poika tai palvelija, joka tapauksessa hän oli rakas ja tärkeä sadanpäällikölle. Tämän kiintymys ja hätä sairastuneen puiolesta herätti Jeesuksen myötätunnon. Hän oli valmis lähtemään pojan luo, mutta isä(ntä) esteli, sanoi ettei se ole tarpeen, sillä pelkkä sana Jeesukselta riittäisi parantamaan pojan.

Kuvittelen itseäni tuohon tilanteeseen. Jos poikani tai joku muu rakas läheiseni olisi halvaantunut ja kovissa tuskissa ja Jeesus tarjoutuisi tulemaan hänen luokseen parantamaan hänet… pystyisinkö sanomaan Jeesukselle että ei sinun tarvitse tulla, sano vain parantumisen sanat… – no en varmaankaan! Vaikka olisin nähnyt Jeesuksen tekevän kuinka monia ihmeitä tahansa tai kuullut niistä, olisin kyllä varmastikin hädissäni huudahtanut että oi kiitos Jeesus, tule kiireen vilkkaan hänen luokseen!

Jeesus hämmästyi tuon päällysmiehen poikkeuksellisen vahvaa uskoa, jonka kaltaista hän ei ollut maanmiestensä keskuudessa nähnyt. (Matteuksen tekstistä saa kuvan, että tuo päällikkö ei olisi ollut juutalainen, Johanneksen evankeliumissa hän oli kuninkaan virkamies).
Jeesus kohtasi arvostelua, epäluuloa, vastustusta ja vihamielisyyttä tiettyjen israelilaisten taholta – varmastikin paljon enemmän kuin mitä evankeliumeihin on kirjattu. Ja kuitenkin juuri tätä kansaa Jumala oli jo Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtien valmistanut hänen tuloaan varten.
Voisin kuvitella, että tuon virkamiehen uskonilmaisu antoi Jeesukselle voimaa kestää häneen kohdistuneita negatiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja.

Vahvaa ilmaisua – Matteus on ainoa evankelistoista, joka mainitsee Jeesuksen puhuneen israelilaisten ’ulos pimeyteen heittämisestä, itkusta ja hammasten kiristelystä’. Alkoi kiinnostaa tuo ja totesin hieman asiaa tutkittuani, että Matteus tuntui olleen erityisen ihastunut voimakkaisiin ilmauksiin, niin vertauksissa kuin yllä olevan tapahtuman yhteydessä. Matteuksen evankeliumissa itketään ja kiristellään hampaita kokonaista 5 kertaa. (Muistelen joskus lukeneeni, että hampaiden kiristely oli siihen aikaan tavallinen ilmaisu – ei siis Matteuksen itse keksimä.)

Valo, joka on tullut – Pimeydestä Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanoneen:
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”
Miten eri tavoin Matteus ja Johannes ovatkaan kokeneet Jeesuksen opetukset ja kirjoittaneet niistä.

Joillekin sopii sellainen selkeä ’jos teet noin, siitä seuraa sitä ja sitä’ -opetus, jossa on mukana uhkaa, pelotteluakin. Toisia taas koskettaa ja vetää puoleensa Jumalan Rakkauden tunnistaminen. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Mutta varmaan siksi, että Jumala tietää, miten erilaisia olemme, meille on tarjolla yllä olevasa tapahtumastakin 3 erilaista kuvausta (Matt., Luuk. ja Joh.). 

On ihana tietää, että vaikka Vapahtajamme olikin hyvillään löytäessään yhden niin vahvasti häneen uskovan, Hän ei vaadi meiltä tuollaista uskoa tullakseen luoksemme.
Hän tulee niiden luo, jotka kärsivät ja ovat hädissään. Joskus tuska estää huomaamasta Hänen läsnäoloaan, joskus se päin vastoin herkistää havaitsemaan tarjolla olevan avun.

Usko toisen puolesta – Ihana on myös tuo, kuinka Kapernaumin sadanpäällikön usko Jeesukseen riitti pojan parantumiseen. Jeesus ei kysellyt pojan omaa uskoa. Tämä selittää käsittääkseni myös sitä, kuinka henkilöt, joiden puolesta on rukoiltu ilman että he olisivat itse olleet paikalla, ovat parantuneet, tai muuten saaneet jollain ihmeellisellä tavalla avun vaikeaan tilanteeseensa.
Esirukouksissa Jumala taitaakin katsoa esirukoilijan uskoon (vaikka avuntarvitsijan oma usko tietenkin auttaa tilanteessa).

Jumala, anna meille usko Sinun ihmeelliseen, muutoksia aikaansaavaan, parantavaan Voimaasi.  Auta meitä luottamaan Rakkauteesi, joka haluaa meille hyvää, parasta, sellaista, mikä tuo meitä lähemmäs Sinua ja Rakkauttasi.

Kiitos että näet ja kuulet hätämme, tuskamme, kaikki vaikeutemme. Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun, Kristus. Kiitos että olet meitä varten, joka päivä, kaikissa tilanteissa. Kiitos että kuulet meitä, kun kutsumme Sinua apuun. – Kiitos että tulit ja tulet luoksemme. 🙂 

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel

Terve, pimeys, vanha ystäväni
olen jälleen tullut puhumaan kanssasi
sillä pehmeänä hiipivä visio
jätti siemenen itämään nukkuessani
ja aivoihini istutettu visio
pysyy yhä hiljaisuuden soinnissa
levottomissa unissa kävelin yksin
kapeita mukulakivikatuja
katuvalon loisteen alla
käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
kun silmiini iski neonvalon välähdys
joka halkaisi yön ja kosketti hiljaisuuden sointia
ja kelmeässä valossa näin
kymmenentuhatta ihmistä, ellei enemmän
ihmisiä, jotka juttelivat puhumatta
ihmisiä, jotka kuulivat kuuntelematta
ihmisiä, jotka kirjoittivat lauluja
joita äänet eivät koskaan välitä edelleen
eikä kukaan uskaltanut häiritä hiljaisuuden ääntä
”Hupsut”, sanoin, ”te ette tiedä
hiljaisuus kasvaa, kuin syöpä
kuunnelkaa sanojani niin voin opettaa teitä
tarttukaa käsivarsiini niin että voin tavoittaa teidät”
mutta sanani putosivat kuin hiljaiset sadepisarat
kaikuivat hiljaisuuden lähteissä
ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
tekemäänsä neon-jumalaa
ja kyltti väläytti varoittavat sanat
ja sanoi: ”profeettojen sanat on kirjoitettu
metrotunnelin seiniin ja vuokratalojen halleihin”
ja kuiskasi hiljaisuuden soinnuissa

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 10: 17–21, 1. Kun. 8: 41–43 ja Room. 1: 16–17.

               

15.1.2019 – Lumoavan kauniita, vaihtelelevia lumimaisemia viime päivinä täällä eteläisessä Suomessa: puiden oksat vuoroin pitsilumen kuorruttamina, vuoroin raskaiden lumipaakkujen alas painamina, välillä auringonvaloa siivilöivinä tai usvaan kätkeytyneinä, sitten paljaina … kunnes taas uusi k(i)erros…
Hauveli pomppii innoissaan kuin pupu hangilla pitäen huolen siitä, että kuvamuistoja tulee napattua sille sopivilla hetkillä, ei aina silloin kuin itse haluaisi…

Hän ilmaisi kirkkautensa – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.  (Joh. 2: 1–11)

Sa qui turo – l’Arpeggiata and King’s Singers

Ei aavistustakaan siitä, mitä kaverit laulavat (en löytänyt sanoja, joista olisi jotain voinut arvailla), mutta luultavasti jokin vanha kansanlaulu. Harmitonta ilottelua varmaan, onhan mukana Kuninkaan laulajat. Voisi vaikka kuvitella Kaanan häävieraiden iloiseksi jutusteluksi…  🙂

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7 , Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.

ps. Tarkennus siihen, kun Joulun aikaan kirjoitin, että mukavaa kun kristityt viettävät samaan aikaan Joulua ympäri maailmaa: joissain ortodoksimaissa (kuten Venäjällä) Joulun vietossa noudatetaan juliaanista kalenteria, jonka mukaan 25.12. on meidän gregoriaanisessa kalenterissamme 1.7. Näissä maissa Kristuksen syntymää siis juhlitaan meidän Loppiaisenamme. 

pps. Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo loukkaantui pahasti kaaduttuaan. Hän on nyt kuntoutussairaalassa. Esirukouspyyntö: että piispa saa mahdollisimman hyvää hoitoa ja että hän toipuu mahdollisimman hyvin. 

7.1.2019  – Loppiaiseen saakka mukavat ulkoilukelit. Eilen lapsenlapset olivat vanhempiensa kanssa hiihtoretkellä, päivittäin hiihtelivät ja luistelivat. Välillä tulivat peuhaamaan hauvelin kanssa, joka hyppeli ja juoksi riemuissaan valkealla hangella ja välillä työnsi kuononsa siihen. Se oli lapsista hassua ja hauskaa, kuten takaa-ajoleikitkin.
Tämänaamuinen sula ja märkä lumi auttoi varmaan osaltaan kouluun- ja töihinpaluuta monessa perheessä. – Kiitollinen on olo hyvistä joululomasäistä! 🙂 

                                                        

Jeesus, Johannes ja Henki – Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”   (Matt. 3: 13–17)

Jordan-joella – Tuona päivänä Jordan-joki sai uuden merkityksen. Ihmisiä oli tullut jatkuvana virtana Johanneksen kastettavaksi, mutta nyt Johannekselta tuli pyytämään kastetta se, josta hän oli sanonut fariseuksille, ettei ollut kelvollinen edes avaamaan hänen sandaalinnauhojaan.
Voi kuvitella Johanneksen hämmennyksen. Ei tämän näin pitäisi mennä! Mutta Jeesus totesi rauhallisesti, että juuri näin.

Taivaat aukenivat heidän yllään. Mahtoivatkohan Johanneksen opetuslapset ja muut joelle  tulleet nähdä, mitä siinä tapahtui? Jotain valkeaa – kuin kyyhkynen – laskeutui  taivaasta… asettui Jeesuksen ylle… – Jumalan Henki.
Entä ääni, joka kuului taivaasta. Miltä kuvittelet sen kuulostaneen? Lempeältä, jylisevältä, myhäilevältä, autoritääriseltä, rakastavalta…? 
Itse kuvittelen, että siinä yhdistyi Rakkaus ja Voima. 

Jeesus ja Taivaallinen Isä – Uskon Jeesuksen ottaneen taivaasta kuuluneet sanat vastaan kuin vahvistuksena sille, minkä jo tiesi. Olihan hänellä ollut läheinen suhde Taivaalliseen Isäänsä lapsesta lähtien. Tästä kertoo esim. hänen vastauksensa vanhemmilleen Joosefille ja Marialle, kun nämä olivat etsineet häntä 3 pv:n ajan ja löytäneet vihdoin 12-vuotiaan poikansa temppelistä:  ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”                 

Rakkauden sanat –  Joka kerran lukiessani tuon kohdan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” tulee mieleeni, kuinka Taivaallinen Isämme haluaa sanoa saman meille jokaiselle: sinä olet rakas tyttäreni/poikani, johon olen mieltynyt.
Monet asiat, mm. suhteet omiin vanhempiin ja muihin lapsuudenajan ihmisiin voivat vaikuttaa siihen, missä määrin pystyy ottamaan nuo sanat omikseen. 
Voitko uskoa, että Jumala todella rakastaa sinua? Että Hän todella on mieltynyt sinuun?

Isän rakkaus – Vaikka sain lapsena kokea isäni rakkautta ja hyväksyntää, kesti pitkään ennen kuin (aikuisena) vakuutuin siitä, että Taivaallinen Isäni rakastaa minua. Joillakin taas on aivan päinvastaiset kokemukset. – Eiväthän nämä asiat aina yksi yhteen mene.
Ja kuitenkin: miten merkityksellinen asia onkaan, että voi uskoa ja tuntea olevansa tärkeä, ainutlaatuinen ja rakas Luojalleen!
Ja kuinka kovasti Hän tahtookaan meidän tietävän, kuinka valtavasti Hän meitä rakastaa!

Pyhä Henki, Jumalan Henki, avaisitko taivaat, laskeutuisitko meidänkin yllemme? Toisitko meille jokaiselle vakuutuksen siitä, kuinka rakkaita ja kallisarvoisia me kaikki olemme Taivaalliselle Isällemme. Huolimatta siitä, mitä itse asiasta ajattelemme.
Luojamme, auttaisitko meitä vastaanottamaan sitä, mikä joskus voi tuntu niin vaikealta vastaanottaa. Sillä siinä me muutumme, Sinun Rakkaudessasi. 

Oh the Deep, Deep Love –  Audrey Assad & Fernando Ortega

”Kuinka syvä onkaan Jeesuksen Rakkaus
laaja, mittaamaton, rajaton, vapaa
se vyöryy ylitseni kuin valtameri
kaikessa täyteydessään
allani, joka puolella ympärilläni
Rakkautesi virta johtaa eteenpäin
johdattaa kotiinpäin
korkeuksiin, levon kirkkauteen
Jeesuksen syvä, syvä Rakkaus
on minulle taivaiden taivas
se kohottaa minut kirkkauteen
sillä se kohottaa minut Sinun luoksesi
levitköön ylistys rannalta toiselle
kuinka Hän rakastaa meitä
muuttumattomana, ikuisesti” 

Mitä jos… – Jeesus tuli joelle,missä Johannes teki työtään, sitä mihin hän oli saanut kutsumuksen ja johdatuksen. Jeesus pyysi Johannekselta kastetta.
Mitä jos Jeesus muuttaisi elämäsi virtaa… tulisi luoksesi – vaikka kesken päivän askareiden – ja pyytäisi sinua tekemään jotain Hänen hyväkseen?
Miten reagoisit? Mitä tekisit?
Sanoisitko Jeesukselle, että ei tämän näin pitänyt mennä.
Sanoisiko Jeesus sinulle, että juuri näin.

Muut tekstit: Ps. 89: 19–22, 27–30, Jes. 42: 1–4 ja Tit. 3: 4–7.

1.1.2019. Selvittiin hauvelin kanssa sen ensimmäisestä Uuden Vuoden aatosta, huokaus. Kiitokset viranomaisille kehotuksesta jättää myrskyvaroituksen vuoksi aaton ilotulittamiset väliin. – Kotikylässä kyllä paukkui, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Ja kun oli riittävästi rauhallista ääntä ja läsnäoloa sisällä, ulkoa kuuluva räiske ei tuntunutkaan niin huolestuttavalta hauvan korvissa…                    

Valonäytös taivaalla – Kiitokset myös Espoon kaupungille: upea oivallus oli korvata ilotulitus lasersvaloesityksellä! Toivottavasti muutkin sellaiset kaupungit ympäri maailmaa, jotka haluavat juhlia näyttävästi Uutta Vuotta, ottaisivat mallia. – En tiedä oliko kaikkien aikojen ensimmäinen uudenvuodenaaton laservaloshow, mutta – jos nyt on pakko laittaa kalliita virityksiä taivaalle – niin oli tämä  joka tapauksessa hieno ekoteko!
Ehkä kaupungin päättäjät joskus vielä miettivät vielä fiksumpia tapoja käyttää Uuden Vuoden juhlistamiseen varatut summat kuin heittää tai heijastaa ne taivaalle. Kuten esim. ilahduttamalla ja helpottamalla jollain tavoin vähäosaisten elämää! 

                          

Kuninkaan tähti – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.   (Matt. 2: 1-12)

Hallitsija Betlehemistä – Vanhassa Testamentissa on lukuisia Messias-profetioita, jotka viittaavat Jeesus Nasaretilaiseen ja hänen elämäänsä, syntymäpaikasta lähtien, kuten yllä olevassa. – Monet aikamme juutalaiset ovat kertoneet, että noita profetioita lukiessaan heidän silmänsä avautuivat ja he ymmärsivät, että Jeesus sittenkin oli ja on Messias. 

Sydänten hallitsija – Israelin kansa torjui Jeesuksen, koska heillä oli Messiaasta toisenlainen mielikuva ja toiset odotukset. Odotettiin suurta sankaria, joka vapauttaisi kansan vieraan vallan alta.
Tulikin lähimmäisenrakkautta opettava Rauhanruhtinas, jonka vapautustyö on sisäistä, ja sitä kautta ulkoisiinkin olosuhteisiin heijastuvaa. Hän vaikuttaa ihmissydämissä, erityisesti niissä,  jotka sitä tahtovat.

                                 

Vallan valta ihmismieleen – Miten täysi vastakohta Juudean kuningas Herodes olikaan sille vastasyntyneelle Kuninkaalle, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet tervehtimään; niin  luonteeltaan, intresseiltään kuin toiminaltaan.
Suunnaton vallan- ja kontrollinhalu sekä pelko niiden menettämisestä hallitsivat Herodeksen olemusta ja johtivat hänet mielivaltaiseen toimintaan. (Jokaisella aikakaudella – meidänkin – tuntuu olevan omat herodeksensa.)

Tähti merkkinä – Idän tähtietietelijöillä oli selkeä päämäärä: he katsoivat taivaalle nähdäkseen, koska todellinen Kuningas syntyisi maailmaan. He halusivat lähteä osoittamaan kunnioitustaan taivaallisen profetian täyttäjälle. Viisautensa lisäksi heillä oli nöyrä (ei nöyristelevä) mieli: he eivät menneet kumartamaan vallassa olevaa suureen palatsiin, vaan polvistuivat yksinkertaisessa asumuksessa pienen lapsen edessä.

Taivaallista opastusta – Joku on luonteeltaan harkitsevainen, ei hätiköi tai säntäile sinne tänne, vaan katsoo ja miettii ensin. Miten hieno etu ja apu päämäärän saavuttamisessa. Mutta joskus voi olla että jää turhankin pitkään tuumailemaan. 
Toinen taas, spontaanimpi ja helposti innostuva, saattaa herkemmin tehdä nopeita päätöksiä, joita sitten myöhemmin harmittelee.
Itämaan tietäjillä oli se tähti, joka näytti tietä erämaassa. Eikö olisikin aika hieno asia, jos meilläkin olisi – ei vain suurten asioiden edessä vaan joka päivä – taivaallinen tiennäyttäjä? 
Lliikennevalot, joissa vihreä olisi merkkinä että ideasi on hyvä/jatka vaan/kaikki OK. Punainen pysäyttäisi miettimään jonkin aikeen tarpeellisuutta tai haittoja, ja ehkä saisi heti alkuunsa tai jossain vaiheessa laittamaan stopin päälle.  
Ja selkeästi tulkittavissa oleva tienviitta osoittaisi, miten päästä perille.  

Navigaattori – Kerran viedessäni ystäviä Israelin pyhiinvaellusmatkalle poikani toimi pikkubussimme kuljettajana. Heprealaisia tienviittoja katsellessaan hän totesi, että mitäs jos ostettaisiin navigaattori. Siihen hän sitten laittoi koordinaatit, joiden avulla helposti löydettiin aina päämääräämme. Koordinaatit ovat edelleen navissa (en tiedä miten ne siitä poistaisin). Kun täällä Suomessa haluan hakea jonkun siihen tallentamani osoitteen, tulee ensin lukematon liuta koordinaatteja. Ne eivät kerro minulle mitään muuta kuin että näiden avulla silloin mentiin ympäri Israelia…

Johtotähtemme – Maailman Valo, anna Valosi säteillä teillämme. Sinun Valosi voittaa synkimmänkin pimeyden. Sinun Valosi on niin kirkas ja selkeä, että se auttaa etsivää ja eksynyttäkin löytämään perille.
Ole Kristus meille liikenemerkkinä, tienviittana taivaallisena navigaattorina! Johdata elämäämme ja tekemisiämme oikeaan suuntaan tänä Uutena Vuotena! Johdata meitä hyviin, kirkkaisiin päätöksiin ja tekoihin. – Eikö tämä maailma silloin muuttuisikin enemmän Sinun mielesi mukaiseksi?
Suo meille sydän, joka etsii ja kaipaa Valoasi ja Rakkauttasi. Ohjaa meitä luoksesi, tuntemiseesi. Niin paljon pyyntöjä… – mutta kiitos että olet meitä varten. Kiitos että olet taivaallinen Oppaamme ja Johtotähtemme! 🙂

3 erilaista versiota ’Juhlimaan tulkaa’ -laulusta:

O come, all ye faithful

Juhlimaan tulkaa

ja rytmikäs a cappella -versio O Come, All Ye Faithful – Pentatonix

Muut tekstit:  Ps. 72: 1-3, 8-12, Jes. 60: 1-6 ja  Ef. 3: 2-9.

Valoisaa, kirkasta ja onnellista alkanutta vuotta!