18.9.2017 – Ah, ihania lämpöisiä alkusyksyn päiviä! Eilen istuin auringossa t-paidassa lueskemassa monta tuntia. Oi kunpa voisi varastoida kroppaansa tuota suloista lämpöä!

Hyvä osa – Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”   (Luuk. 10: 38-42)

Martta ja Maria laittavat pohtimaan, miten ja millä asenteella teemme hommia. Vertailemmeko omaa työpanostamme muiden vastaavaan? Huomaammeko, milloin olisi hyvä pysähtyä ’vain’ olemaan ja kuuntelemaan?

Martta-vaiheita – Perhe-elämässä minusta tuntui luonnolliselta, että hoitovapaavuosina hoidin pääasiassa ruoanlaiton ja siivoukset, samoin työvuosinani, sillä minulla oli lyhyemmät työpäivät kuin miehelläni. Hän puolestaan teki kaikki sellaiset työt, jotka minulta ei olisi luonnistuneet. Ja niitähän riitti vanhassa omakotitalossa.
Lasten kanssa kokattiin ja leivottiin usein yhdessä. Se oli kaikista kivaa. Heidän varttuessaan odotukset heidän itsenäistä osallistumistaan kodinaskareisiin kasvoivat,  mutta usein sain odottaa aika lailla, jolloin helpommalla pääsi kun teki itse…
(Nykyisin olen iloinen ja helpottunutkin, etteivät poikani omaksuneet äidiltään mallia, että nainen tekee kotityöt, vaan jakavat kotityöt & lastenhoidon itsestäänselvästi vaimojensa kanssa, jotka tekevät yhtä pitkiä työpäiviä kuin hekin.) 

Elämään kuuluvaa – Uskon että ainakin useimmissa meissä (niin naisissa kuin miehissä) on halu  hoitaa käytännön hommat vähintäänkin tyydyttävällä tavalla. Kyse on ehkä siitä, vievätkö kaikki puuhamme niin paljon energiaa, että emme huomaa kuunnella sisintämme. 

Marian osa – Martta syyllistää Mariaa, Jeesus puolustaa: Maria on valinnut hyvän osan. Ei Jeesus tarkoittanut pelkkää olemista (chillailua tai hyggeilyä) eikä pelkästään hiljentymistä tai  oman olemuksen kuuntelemista (mietiskelyä tai mindfullnessia), vaikka nekin saattavat herättää halun etsiä sitä, mihin Jeesus viittaa. Marialle tärkeintä oli kuunnella, mitä hänellä oli sanottavanaan, olla hänen läsnäolossaan.

Lupa olla? – Eräänä iltana viime viikolla pohdiskelin näitä asioita. Aamulla herätessäni ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleeni olivat: lupa olla. – Onko minulla todella lupa olla juuri sellainen kuin olen, heikkouksineni kaikkineni?
Ja jos olisin syntynyt toisenlaiseksi, osaisinko hyvällä omallatunnolla olla juuri sellainen – siis oma itseni?

Kyllä! – Pitkän, aika rankankin prosessin sain käydä läpi löytääkseni vihdoin tuon vastauksen.  Mikä valtava helpotus, miten paljon energiaa vapautuikaan tuon löydön myötä! Enkä edes prosessin kestäessä tajunnut, mihin siinä itse asiassa oltiin menossa: oman itsen hyväksymiseen juuri sellaisena, kuin miksi Luoja oli minut luonut! Saan olla juuri tällainen!

Valmis mihin? – Viime vuoden keväänä eräs esirukoilija tuli messun jälkeen sanomaan, että hän kokee taivaan Isän haluavan sanoa minulle, että olet nyt valmis. (Ei kuitenkaan sanonut, että valmis mihin.) Ed. viikolla eräs minulle tuntematon henkilö oli tullut sanomaan, että hän kokee Jumalan haluavan kehottaa minua unelmoimaan isoja asioita. – Mitä minun pitäisi unelmoida? Mihin olin valmis? – Oli kuin Jumala olisi halunnut valmistaa minua johonkin, minkä tulisin kohtaamaan…

Olemuspuoltensa hyväksymistä – Nyt ajattelen, että tuolloin oli mitä ilmeisimmin tullut aika mennä mankelin läpi kohdatakseni täydellä volyymillä sen puolen itsestäni, josta olin niin useissa tilanteissa kärsinyt. Elämässäni on nim. ollut lukemattomia hetkiä, jolloin olen kokenut itseni yliherkäksi, liian helposti liikuttuvaksi, ja syyllistänyt itseäni siitä. Mutta sitten kun marttaminä taas touhuaa, herkkyyden tuomat harmitukset peittyvät tekemisen alle. Hiljentyessä – tai viimeistään uupumuksen iskiessä – marian (sen herkemmän, kuuntelevamman minämme) on mahdollisuus tulla esiin.

Luonnollinen ominaisuus – Jo se, että kuulin kuinka herkkyys määriteltiin luonnolliseksi ominaisuudeksi, oli vapauttavaa! Puhumattakaan siitä, kun minulle selvisi, että tutkimuksissa on todettu, että maailman ihmisistä joka viides – sekä miehistä että naisista – on jollain tavoin herkkä! – Miten monet mahtavat olla tietoisia tästä? Itse ainakin törmäsin tähän tietoon vasta tänä vuonna!
On herkkäaistisia (voimakkaasti esim. valolle, äänille, hajuille, lämpötiloille tai ruoka-aineille reagoivia) Ja tunneherkkiä (vahvasti tunteilla eri tilanteisiin ja asioihin reagoivia).
1/5 ihmisistä voi siis todeta ehkä heikkoutenaan pitämästä ominaisuudestaan: tämä on normaalia; olen vain syntynyt tietynlaisten hermojärjestelmän kanssa, ja näin saa olla.
– Ei tarvitse koettaa olla toisenlainen. Saa olla ja oppia elämään ominaisuuksiensa kanssa parhaan kykynsä mukaan.

Ei mikään valittu ’hyvä osa’ – Herkkä reagointi tietyille asioille ei ole ’valittu hyvä osa’, vaan osa syntymässä saatua ominaisuuspakettia. Se osa ei ole aina helppo (varsinkaan jollei herkästi reagoiville ominaisuuksilleen saa ymmärrystä ympäristöstään). Mutta jos ja kun saa järjestettyä elämänsä niin, etteivät omat herkkyysalttiudet joudu liialle rasitukselle, niidenkin kanssa voi tulla ihan hyvin toimeen.  

Uudelleenmäärittely – Kun jokin käsitys, joka itsellä on jostain ominaisuudestaan, nimetään uusiksi (esim. ’yli-’ tai ’liian’ -liitteet pudotetaan pois) ja määritellään ominaisuus neutraalina (esim. pelkkä ’herkkä’), alkaa ominaisuutensa nähdä aivan uudessa valossa. Huomaa niissä  hyviä puolia. Alkaa nähdä ne lahjoina, jotka ovat olleet apuna monessa asiassa ja rikastuttaneet elämää. 

Ominaisuudet voimavaraksi – Kaikissa luonteenpiirteissämme on sekä vahvat että heikot puolensa. Uskon, että millaisin ominaisuuksin sitten on syntynytkin, voi oppia näkemään ja arvostamaan niitä lahjoina viimeistään siinä vaiheessa, kun oppii hyväksymään itsessään myös niihin sisältyvät heikot puolet.
Ajattelen, että tätä Jumala on halunnut meikäläiselle opettaa. Sekä martta- että mariapuoleni heikkojen puolien hyväksymistä. Uupumuksen kautta sainkin ihmeellisen lahjan: syvällisen tunteen siitä, että saan olla juuri sellainen kuin olen.

Marttoja, Martteja, Marioita ja Matteja – Ei Jeesus sano, että Martta olisi valinnut huonon osan. Hän vain haluaa Martan näkevän, miten hyvä oli, että Maria istuutui hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan, kun siihen kerran oli tilaisuus.
Jeesus kutsuu meitä kaikkia marttoja, martteja, matteja ja maijoja, tasapainoiseen elämään, johon kuuluu sekä työnteko että pysähtyminen, lepo, kuuntelu…

Marialla ei ollut mahdollisuutta joka päivä istua Jeesuksen jalkojen juuressa. Kyllä hän varmasti muina päivinä toimitti kodin askareita kuten siskonsakin. Mutta kun siihen tuli tilaisuus, hän jätti touhut ja hiljentyi kuuntelemaan Mestariaan.

Luostarielämän päivärytmit jakaantuvat säännöllisiin työskentelyaikoihin ja rukous- ja hiljentymishetkiin, jolloin istuudutaan ’Jeesuksen jalkojen juureen’.
Kun tämänkaltaista päivärytmiä ei saa valmiiksi annettuna ja kuitenkin kaipaa hiljentymistä, yhteyttä Jumalan kanssa, Hänen kuulemistaan ja vaikutustaan elämään, tarvitaan päättäväisyyttä ja tahtoa: on otettava – tai paremminkin annettava – aika siihen.       

Hetkiä Hänen kanssaan – Uskon, että Luojamme haluaa kutsua meitä kaikkia tällaisiin hetkiin. Ei vain kerran viikossa, vaan ihan joka päivä. Kun siitä tulee tapa, tuntuu että sitä kaipaa yhä enemmän. Ja sen kautta voi alkaa yhä enemmän kokea Hänen läsnäoloaan ja rakkaudellista huolenpitoaan. 

In Your Presence – Paul Wilbur

”Läsnäolossasi olen vahva, läsnäolossasi Herra Jumalani
siihen kuulun – läsnäoloosi, etsien kasvojasi, koskettaen kirkkauttasi
kallionkolossa, läsnäolossasi, haluan mennä sinne  
missä virrat eivät voi virrata ylitseni, missä jalkani ovat kalliolla
haluan piiloutua sinne missä roihuava tuli ei voi polttaa minua
haluan piiloutua sinne missä pahan tulva ei voi minua saavuttaa 
missä olen Karitsan veren suojassa
missä pimeyden juonet eivät voi minua koskettaa
olet luja perustukseni, päivittäin luotan Sinuun
olen lapsesi ja palvelijasi ja Sinä olet voimani ja lauluni”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-7, 1. Kun. 17: 1, 8-16 ja Fil. 4: 10-14.