23.11.2015                      

Hän tulee luoksesi – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä,  ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!       Hoosianna korkeuksissa!   (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika –  Jumala oli luvannut Daavidille, että hänen poikansa tulisi rakentamaan temppelin (kuten Salomo tekikin).  Jumala lupasi myös suojella kansaa sen vihollisia ja sortoa vastaan ja antaa rauhan. Hänen lupaukseensa sisältyvä iäisyysperspektiivi antaa ymmärtää, että kyse on jostain suuremmasta kuin ajallisesta, yhden maallisen kuninkaan elämään liittyvästä vaiheesta: Jumala lupasi kuninkaan valtaistuimen säilyvän vahvana ikiaikoihin asti. (2. Sam. ja 1. Aik.)
Evankelistojen sukuluetteloiden mukaan Jeesus oli kasvatti -isänsä Joosefin kautta Daavidin jälkeläinen. Ja Jumalan johdatuksessa ja ajoituksessa Jeesus syntyi samassa kaupungissakin kuin Daavid.
Mutta monikohan Daavidin Poikaa riemullisesti tervehtinyt osasi aavistaa, että tässä saapui Jumalan Poika, jossa Jumala itse tulisi toimimaan ihmisten vapauttajana, ja jossa Hän myös ilmensi itsensä?
Jumalan Poika ei tullut pelottavana, uhkaavana, ankarana tai vaativana. Nuo taisivat olla melko yleisiä Jumalaa kuvaavia attribuutteja 2000 v. sitten. Joillekin vielä nykyäänkin. Jeesuksessa Jumala haluaa näyttää, että Hän tulee luokse, on helposti lähestyttävä ja aidosti jokaisen ihmisen tilanteista välittävä.

Tulee lempeänä… – Millainen on meidän käsityksemme Jumalasta & Hänen Pojastaan?
Nuorena ajattelin, että Jumala on kaukainen, jossain tuolla korkeuksissa. Voinhan kyllä joskus heittää sinne jonkun rukouspyynnön, mutta ei kai Hän nyt minua sentään kuule. En tainnut uskoa että voisimme olla henkilökohtaisessa suhteessa Häneen.
Keski-ikäisenä, 90-luvun alussa, opiskelin shiatsu -terapeutiksi (polveni kipeytymisestä totesin sitten pian valmistumiseni jälkeen, ettei ollut minun juttuni.) – Tuon opintovuoden aikana meitä kehotettiin kerran kääntymään sen mestarin puoleen, jonka koimme omaksemme. Itselleni (vaikken mitenkään uskonnollinen ollutkaan) oli aina jotenkin ollut selvää, että Jeesus Kristus on minun Mestarini. Pyysin siis Häntä tulemaan luokseni. Jonkin ajan kuluttua näin Hänet visiossa. Hänen katseestaan ja sanoistaan välittyi sellaista ylimaallista Rakkautta, ettei sitä pysty kuvaamaan. Se oli enemmän kuin ikinä olisin mielessäni pystynyt kuvittelemaan, syvemmin vaikuttavaa kuin mitä mielikuvitukseni olisi voinut  saada aikaan. – En kuitenkaan pystynyt ottamaan sitä vastaan.
Tiesin Hänen rakastavan kaikkia ihmisiä, mutten silti voinut uskoa, että Hän rakastaisi minua. Tunsin että minun pitää ensin tulla jotenkin paremmaksi ihmiseksi ollakseni Hänen Rakkautensa arvoinen. En ymmärtänyt tuolloin, ettei ole kyse siitä, olenko minä kyllin hyvä, vaan siitä, että Hän on kyllin hyvä – ja vielä paljon enemmänkin.
Hänen Rakkautensa on ehdotonta. Hän rakastaa meitä jokaista, huolimatta siitä, millaisia olemme.

Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi ensikohtaaminen ollut varmaan itselleni paljon helpompaa: tervehtiä iloisesti palmunoksia heilutellen. Hänen ratsastaessaan ohi olisin laulanut hoosiannaa väkijoukon keskellä. Ja jos Jeesuksen katse olisikin hetkeksi osunut minuun, en varmaan olisi siinä ruvennut pohtimaan, ollaanko tässä nyt kyllin hyviä. Siinä, muiden mukana, olisin riemuinnut. Kulkueen mentyä ohitse olisin ehkä jäänyt miettimään tuota lyhyttä kohtaamista: se olisi todennäköisesti tuntunut jollain tavoin erityisen merkittävältä. Ehkä kaikki omat suunnitelmat sille ja tuleville päiville olisivat unohtuneet, ja olisin lähtenyt seuraamaan tuota kaupunkia kohti ratsastavaa ja hänen mukanaan kulkevia, vaikkapa vain nähdäkseni mitä tapahtuisi.

’Sydämeltäni lempeä ja nöyrä’ – Nähdessäni Kristuksen visiossa yllättäen toisen kerran 90-luvun loppupuolella, Hän sanoi jotain sellaista, minkä koin tuolloinkin vaikeaksi ottaa vastaan. Vaikka Hänestä huokui vakaa rauha ja lempeys, keskityin taaskin siihen, miltä minusta tuntui, mihin minä pystyisin (tai siis en pystyisi). Siksi koin myös tuon kohtaamisen itselleni haasteellisena. – Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei Hän katso siihen, mitä me osaamme tai voimme. Hänhän on se, joka haluaa vaikuttaa meissä, tehdä töitään meissä ja kauttamme.
Tuo kohtaaminen sai minut kuitenkin ymmärtämään, ettei Kristus tule vain mennäkseen ohi. Hän haluaa solmia läheisen, pysyvän suhteen kanssamme.

Jeesus sanoo: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11:30).
Ies yhdistää, esim. 2 kuormaa vetävää härkää toisiinsa. Vahvempi tekee heikomman kulun keveämmäksi ja selkeämmäksi.
Kristus ei kehota jäämään tien varteen, katsojaksi. Hän kutsuu meitä kulkemaan kanssaan, ja katsomaan Häneen, lempeään ja nöyrään sydämeensä. – Se ei voi olla vaikuttamatta oman sydämen tilaan.
Aloin ymmärtää, että meitä jokaista varten Hän tuli, tulee ja on. Opin uskomaan Hänen Rakkauteensa minuakin kohtaan. Ratkaisevaa itselleni oli, kun vähitellen aloin tajuta ettei kyse olekaan minusta, vaan Hänestä.
Siitä, mitä Hän teki, tekee ja tulee tekemään.

Tämänkin adventtiajan alussa saamme taas tervehtiä luoksemme saapuvaa Kristusta. Millaisella tavalla/ololla/mielellä kohtaamme Hänet tänä vuonna? Onko hoosiannamme huudahdus: ’Auta, pelasta!’ Vaiko väsynyt, hiljainen huokaus? Tai Iloinen, odotusta täynnä? Vaiko kiitollinen?
Sitä voi rauhassa kuulostella, Hänen sydäntään, lempeää ja hyvätahtoista, mietiskellen.

Wait for the Lord – Taize

”Kuuntelemaan jää Herraasi, sydämesi Hän rohkaiskoon”

Muut tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

16.11.2015     
Retriitissä ympäröivän luonnon taivaallinen hiljaisuus, peilityyni järvi, usva niityn yllä, auringon hymy taivaalta. Näistä sekä yhteisistä hiljentymishetkistä saattoi retriitin ohjaajanakin ammentaa voimaa, vaikkei samassa määrin kuin jos olisi ollut osallistujana.
Paluu ’maailmaan’ sunnuntaina. Uutiset: perjantai-illan iskut Pariisissa, sunnuntaina ihmisiä kokoontuneina  muistamaan niiden uhreja Notre Damen katedraalissa, sen edustalla ja muilla aukioilla. Pelon ilmapiiri johtaa joukkopakenemisiin aukioilta.
Mietin edellisellä viikolla retriittiin valitsemiani tekstejä ja lauluja: olivat ihan erilaisia kuin aiempiin retriitteihin valitsemani. Miltei kaikissa oli tällä kertaa tavalla tai toisella kyse pelon voittamisesta; siitä, miten löytää sisäinen rauha kun ympärillä kuohuu.

Lauloimme retriitissä pariinkin kertaan Dietrich Bonhoefferin runon Von guten wunderbar geborgen Mächten wunderbar geborgen (Hyvien voimien ihanassa suojassa) suomalaisversion.
Pariisin iskujen vuoksi olisin halunnut löytää sen blogiin ranskaksi laulettuna. Ei löytynyt, joten alla alkuperäiskielellä.
(Mutta ranskalaisten tekemä dokumenttifilmi Bonhoefferin elämästä, ajatuksista ja tuotannosta löytyy:   https://www.youtube.com/watch?v=uu64FcTTHy8)

Alla olevan kirjoitin ennen retriittiä. Nyt kirjoitettuna painopiste – Pariisin tapahtumien vuoksi – olisi varmaankin toisenlainen, mutta olkoon.

Ensi pyhän evankeliumitekstissä olevat sanat: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” ovat aina ne lukiessani tai kuullessani koskettaneet minua syvästi. Mutta koska kirjoitin tuosta viime vuoden blogissa (Christos Pantokrator, 21.11.14), otin tähän Danielin kirjan tekstin.

Suuri enkeliruhtinas – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.  (Dan. 12: 1-3)

Arkkienkeli Mikael astuu esiin, seisoo suojana ahdistuksen aikana. Ne pelastuvat joiden nimi on kirjoitettu kirjaan. Ihan hurjaa tekstiä! – Daniel on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni Raamatussa (mm. koska hän tuntui tunnistavan Jumalan pyhyyden ja palvelevan Häntä tästä tuntemisesta käsin). Se vetää sukeltamaan aiheeseen, lukemaan enemmän siitä, mitä Daniel näki ja kuuli näyssään.

Salassa ja sinetöitynä – ”Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy.” 
Katsellessani minä, Daniel, huomasin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?” Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta:
”Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu.”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: ”Herrani, miten tämä kaikki päättyy?” Hän sanoi:
”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät. (Dan.12:4-19)

Teksti imaisi mukaansa, piti lukea edellisetkin luvut.

Mies pellavavaatteissa – Katsellessani ympärilleni minä äkkiä huomasin miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon pauhu. Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat. Minä jäin yksin katsomaan tätä suurta näkyä, ja minun voimani katosi, kasvoni muuttuivat kalmankalpeiksi ja ruumiini kävi hervottomaksi. Minä kuulin hänen sanojensa äänen, ja silloin minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten. Mutta käsi koski minuun ja ravisteli minua, ja minä kohottauduin polvieni ja käsieni varaan. Hän sanoi minulle:
”Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty.” Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös. Hän sanoi minulle:
”Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopussa. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja.”
Kun hän puhui minulle tämän, minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. Silloin eräs ihmisen kaltainen kosketti huuliani, ja minä avasin suuni ja lausuin edessäni seisovalle: ”Herrani, näyn nähdessäni tuska kouristi minua ja voima pakeni minusta. Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua herrani kanssa? Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään!”  Ihmisen kaltainen kosketti minua uudelleen, antoi minulle voimaa ja sanoi:
”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: ”Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.” Hän sanoi:
”Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuotena. (Dan.10:5-11:1)

Danielin näystä nousi itselleni pikemminkin kysymyksiä kuin vastauksia, Danielille annetaan kuitenkin lupaus, että tieto tulee lisääntymään. Danielin näyistä riittää tulkintoja. Tieto on enemmän kuin tulkinnat. – Sitä (tiedon lisääntymistä) toivoessa ja odotellessa huomioni kiinnittyy erityisesti Danielille annettuihin rohkaisun sanoihin: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!”
Jumala haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä erityisesti silloin kun ympärillämme kuohuu. Siksikin kannattaa pysyä Hänessä. 

Dietrich Bonhoeffer, sodanajan oikeustaistelija -teologi, lähetti vankilasta läheisilleen rohkaisevia kirjeitä. Hän valoi uskoa ja toivoa myös kohtalotovereilleen. – Mistä löytää sisäinen rauha silloin(kin) kun tapahtumat ja olosuhteet maailmassa tai omassa elämässä ahdistavat ja järkyttävät?               

Von guten Mächten – Siegfried Fietz

”Hyvien voimien, uskollisten ja hiljaisten, ympäröimänä
ihanasti varjeltuna ja lohdutettuna
niin haluan elää kanssanne nämä päivät
ja kulkea kanssanne uuteen vuoteen
hyviin voimiin ihanasti kätkettyinä
odotamme luottavaisina, tuli mitä sitten tuleekin
Jumala on kanssamme illalla ja aamulla
ja aivan varmasti jokaisena uutena päivänä
vielä koettaa vanha kiusata sydäntämme
vielä painaa mennyt raskaana taakkana
Herra anna sielujemme kokea
se parantuminen jonka olet meille valmistanut
ja jos ojennat meille raskaan maljan,
kärsimyksestä katkeran, piripintaan täytetyn
niin otamme sen kiitollisena, vapisematta
Sinun hyvästä ja rakkaasta kädestäsi”

Ja Anna-Maija Raittilan kaunisti suomentamana:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme,
Hän itse meille rauhan valmistaa.
suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo
valaiset pimeän, voit pelot poistaa,
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Ilm. 20: 11-21: 1 ja Matt. 25: 31-46.

9.11.2015                                

Valvovat ja nukkuvat – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.    (1. Tess. 5: 2-11)

Tiukkaa tekstiä tessalonikalaisille lähetetyssä kirjeessä. –  90- luvulla, ollessani vielä mukana new age jutuissa, luin mm. erään amerikkal. henkisen open juttuja tuosta aiheesta. Hän siteerasi monia raamatunkohtia liittyen tuleviin aikoihin. Ilmestyskirjaa, ja yllä olevaakin. Hän luennoi siitä, millaisten prosessien läpi on mentävä, jotta ihmiskunnan ja maapallon transformaatio voi toteutua. Kirjoitti edessä olevista ihmiskunnan ja maapallon synnytystuskista, jotka on koettava, jotta tämä maailma ja ihmiskunta voi ’syntyä’ uuteen aikaan. Tuntui olevan hänen lempiaiheensa. (Raamatunsiteeraus laittoi monet nk. uushenkisyyteen liittyvät opetukset ikään kuin ’hyvään valoon’. Harkittua vai ei, en tiedä. Joka tapauksessa – vaikken itse tuolloin Raamattua lukenut – se antoi vaikutelman hyvästä, luotettavasta opetuksesta. – Nyt ajattelen toisin.)

Tietoisiksi – Tessalonikalaiskirje ei pyri pelottelemaan. (Ei em. henkinen opekaan pyrkinyt.) On eroa siinä, yrittääkö saada ihmisiä tietoisiksi pelottelun avulla taikka yksinkertaisesti kertomalla siitä, mitä tiedetään.
Paavali oli ilmeisesti jo aiemmin kertonut tessalonikalaisille, mitä Jeesus oli sanonut odotettavissa olevista ajoista, koska toteaa näiden jo tietävän.
Mietin: mitä me sitten tiedämme? Onko jotain, mitä meidän olisi hyvä tietää; sellaista, mistä ei yleensä puhuta, koska on helpompaa sivuuttaa asian käsittely? Minusta yllä oleva ei ole mikään kiva eikä helppo aihe. Mieluummin välttelisin sitä.  Ja kuitenkin se aina välillä ikään kuin ponnahtaa pintaan, ’pureksittavaksi’.

Päivä vai yö – Paavali antaa ymmärtää, ettei pelkkä tietokaan riitä. Kyse on siitä, halutaanko elää valolle vai pimeydelle. Hän ei kirjoita mistään iltahämärän tai aamu-usvan välitilasta, vaan että sitä eletään joko yön pimeydessä tai päivän valossa. Jälkimmäisen hän sanoo merkitsevän uskoa, rakkautta ja toivoa. Että ne tulee ikään kuin pukea ylleen kuin suojakilveksi, jotta pysyisi valossa.

Valon lapsia – Hyvältä tuntuu se, että Paavali ei ainoastaan kehota ja varoita, vaan myös rohkaisee. Hän sanoo näille Kristukseen uskoville tessalonikalaisille: ”Olette kaikki valon ja päivän lapsia. Emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.”
Vaikka meidät on luotu ja tarkoitettu valon lapsiksi, ei kuitenkaan ole itsestään selvää että aina pysyisimme valossa. On kuin pimeä koettaisi kampittaa meitä koko ajan omalle puolelleen.
Tarvitaan hereisyyttä, varjelusta ja Kristuksessa pysymistä, jotta pimeys ei saisi meistä otetta.

Rakkaus, vahvin suoja – Kristuksen Rakkaus sulattaa pois pelot ja muut pimeään sydämen- ja mielentilaan johtavat tunteet ja ajatukset.
Korinttolaisille Paavali kirjoittaa, että kun Hän, joka on täydellinen, tulee, silloin se, mikä on vajavaista, katoaa.
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Children of Light – Kristian Stanfill’in & kumppaneiden iloista meininkiä

”On uusi päivä, kaikki muuttui kun Sinun Rakkautesi tuli pimeyteen
lähetit Poikasi Valon
Herätkää, avatkaa silmänne, emme ole kuolleita vaan elämme
nouskaa, valon lapset, avatkaa ovet, antakaa valon loistaa
Sinun Valtakunnassasi on vapaus, tanssimme Sinulle Jeesus
Ilosi tulee ikuisesti olemaan laulumme, laulu särkyneille – anna sen säteillä, varjoihin
toivo koko maailmalle – anna sen säteillä, kaikkialle”

Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 12-15, Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44

                             2.11.2015            

Kolikko kalan suusta – Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”    (Matt. 17: 24-27)

Maallinen ja taivaallinen lomittuivat jatkuvasti toisiinsa niin monella tavalla, ilman että siihen välttämättä tulee kiinnittäneeksi huomiota. Johtuneeko siitä, että mieli tuppaa erottamaan ne erilleen toisistaan?
Niiden kolmen vuoden ajan, jotka Pietari sai kulkea Jeesuksen kanssa, hän (kuten lukuisat muut Jeesuksen lähellä olleet) sai päivittäin nähdä niin maallisen kuin taivaallisen todellisuuden. Myös tässä temppeliveronkantajien kohtaamisessa.

Veroja ja tullimaksuja kerättiin tuon ajan palestiinalaisilta Rooman valtiolle (johon Palestiina kuului) ja sen keisarille. En tiedä missä määrin Palestiinan asukkaat (esim. galilealaiset Jeesuksen seuraajat) maksuista hyötyivät. Ainakaan ei ollut sosiaalijärjestelmää niin kuin meillä. Köyhät ja sairaat saivat koettaa selviytyä parhaan kykynsä mukaan.
Oli myös temppelivero, jota tekstin mukaan kuljettiin keräämässä pitkin maata.

Jerusalemin temppeli – Kuningas Herodes, joka hallitsi Palestiinaa Jeesuksen syntymän aikaan, entisöi ja laajensi 500 v. vanhan Jerusalemin temppelin muistuttamaan alkuperäistä, Salomonin rakennuttamaa temppeliä. Uutta temppeliä alettiin rakentaa n. 14 v. ennen Jeesuksen syntymää. Ja se hajotettiin maan tasalle v. 40 jKr.
Oli kuin Herodes (joka halusi surmauttaa Jeesuksen heti tämän synnyttyä) olisi tietämättään kunnostanut Jerusalemin temppeliä alkuperäisen kaltaiseksi Jeesuksen maanpäällistä elämää varten.
Tähän temppeliin Jeesus vietiin vauvana Herralle pyhitettäväksi, siellä hän keskusteli 12-vuotiaana rabbien kanssa. Aikuisena hän puhdisti temppelialueen rahanvaihtajista ja opetti siellä.
Temppeli tuhoutui, mutta Häntä, jonka kunniaksi ajattelen temppelin itse asiassa restauroidun ja laajennetun, ei yrityksestä huolimatta pystytty tuhoamaan.
Jeesus osoitti tämän juutalaisille sanoessaan: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” Johon juutalaiset: ”Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?”
Jos olisimme olleet paikalla, olisimmeko tajunneet, ettei Jeesus puhunut maallisesta temppelistä vaan itsestään? En minä ainakaan.

Kun temppeliveronkantajat tulivat Pietarin luo, tämä varmasti ajatteli että ok, lähden hakemaan kotoa tarvittavan summan. Mutta Jeesus laittoi asiaan taivaallisen ulottuvuuden.

Marian ja Joosefin löydettyä 12 -vuotiaan poikansa Jerusalemin temppelistä, Jeesus totesi heille, että täällä hänen kuuluikin olla, taivaallisen Isänsä rakennuksessa.
Temppeli oli alunperin rakennettu Jumalan ilmestyspaikaksi. Kun Jeesus Kristus oli tullut maan päälle, Jumala ilmestyi/ilmentyi hänessä, hänen kauttaan, kaikessa mitä hän teki ja opetti. Hän oli elävä Jumalan temppeli.

Jeesus halusi kuitenkin säästää temppeliveron kerääjät harmailta hiuksilta. Niinpä hän lähetti Pietarin ongelle. Koska taivaallisen mittapuun mukaan Jeesuksen ei olisi tarvinnut tuota maksua suorittaa, se hoitui ei-maallisella tavalla.
Jos Pietari olisi ollut maanviljelijä, Jeesus olisi varmaan pyytänyt häntä ottamaan kuokan, ja raha olisi löytynyt pellosta. Tai jos hän olisi ollut kyyhkysenkasvattaja, se olisi löytynyt kyyhkyn nokasta.
Jeesus antoi Pietarille homman, joka oli tälle tuttu ja jonka hän hallitsi. Ja siihen, tutumpaakin tutumpaan, maalliseen työhön, tuli mukaan taivaallinen kosketus.   

Kristus, soisitko että meidänkin tekemisissämme voisi olla aina jollain tavoin taivaallinen todellisuus mukana?  Se olisi aika ihanaa. 🙂

Above All –  Michael  W. Smith

 ”Kaikkia voimia, kuninkaita, luontoa ja luotuja ylempänä
kaikkea viisautta ja ihmisen keinoja ylempänä
Sinä olit täällä ennen maailman alkua, ylempänä kaikkia kuningaskuntia ja valtaistuimia
ja kaikkia maailman rikkauksia ja aarteita, arvoasi on mahdoton mitata
ristiinnaulittu, kiven taakse laitettu
elit kuollaksesi hylättynä ja yksinäisenä kuin maahan tallattu ruusu
ennen kaikkea alennuit ajatellen minua”

Muut tekstit: Ps. 75: 2-8, 10-11, Dan. 2: 31-41, 44 ja Room. 13: 1-7.