Nardusöljyn tuoksu

1.4.2023. Ihana aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Siirsin loputkin salaattiruukut eteläikkunalle valokylpyyn. – Kevään koittaessa alan laittaa käytetyt ruukkusalaatin juurakkopaakut kylvömultaan, Ja pian alkaa esiin työntyä uutta kasvua. Eräs ystäväni vinkkasi tämän vuosia sitten, ja siitä lähtien olen laittanut ruukkusalaattien jämät uuteen kasvuun. Nykyään se on entistäkin helpompaa, kun viljelijät ovat luopuneet muovisista istutusruukuista. Ei tarvitse  irrotella juuria istutusruukun rakosista, sen kun laittaa paakun multaan. Uutta salaattia syntyy alle viikossa.
Ja ah, millaisella innolla auringonkukansiemenet työntävätkään versojaan mullan läpi kohti valoa! – Paljon iloa niin silmille kuin suulle. 🙂

*********************

Palmusunnuntaista Kirkkovuosikalenteri toteaa: ‘Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.’ 

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. 
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.   Ps. 22:2–6

Tuon psalmin ensimmäisiä jakeita Jeesuksen kuultiin siteeraavan viimeisillä voimillaan  ristinpuulla. Jumalan Poika kärsi niin fyysistä kuin henkistä tuskaa ennen kuolemaansa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja ehkä jopa taivaallisen Isänsä hylkäämäksi. Tai ainakin, että Hän oli jossain kaukana.

Tai ajatteliko Jeesus tuossakin tilanteessa, keskellä kovinta tuskaansa, meitä muita, kuten hänellä oli tapana? Kaikkia monenlaisissa elämänvaiheissa kärsiviä ihmisiä, jotka kamppailevat tuskaisina miettien, miten tästäkin tilanteesta selvitään.

Antoiko Jeesus nuo säkeet muistiinmerkittäväksi muistuttaakseen meitä, että suurimmankin kärsimyksen, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteiden vallatessa mielen ja sydämen on Eräs, joka on voittanut kärsimyksen ja kuoleman. Eräs, jonka puoleen kannattaa kääntyä, johon kannattaa luottaa ja turvata hädän hetkellä. ja muulloinkin. 

Jes. 50:4–10:
Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni – kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.

Tämän profeetta Jesajan vahvan tekstin voi nähdä kuvaavan Jeesuksen kärsimyksiä  pääsiäisajan tapahtumia Jeesuksen vangitsemisesta ristiinnaulitsemiseen.
Mutta myös monet VT:n profeetat joutuivat kärsimään kovan kohtalon siksi, että puhuivat rohkeasti sitä, mitä Jumala oli heille sanottavaksi antanut.
Jeesuksen opetuslapsista monet kokivat samaa.  Ja tälläkin hetkellä, yhä vaan, lukemattomat ihmiset joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. 

Pitkänperjantain (englanniksi Good Friday) tapahtumia voi mietiskellä monella tavalla. Jokaisella on oikeus ajatella sitä sillä tavalla, joka vahvistaa omaa uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen.
Itselleni ajatus, että Isä olisi hyljännyt Poikansa äärettömän kivun, kärsimyksen ja kuolemanhetkellä on vieras.
Jeesus koki kyllä kärsimystä ja hylätyksi tulemista ihan tarpeeksi voidakseen nyt ylösnousseena ymmärtää meidän ihmisten tuskaa, yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista.
Minusta ajatus, että Jumala olisi hänet hylännyt kuoleman hetkellä tuntuu tosi kummalliselta.

Siitä rauhasta ja ikään kuin valaistuneesta tilasta, jollaisessa usea ihminen on lähtenyt  tästä elämästä, en ole voinut päätellä muuta kuin että siinä on Jumala hyvin vahvasti läsnä. Vastaanottamassa Valoonsa..  

Sak. 9:9–10:
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Rauhanjulistaja – Tämän Sakariaan profetian Jeesus toteutti ratsastaen aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hän ei tullut valloittamaan maata eikä sen kaupunkeja. Kristus tuli valloittamaan sydämiä Rakkaudellaan. Ja Hän lupasi jättää meille Rauhansa. Sen avulla ja voimalla on helpompi kohdata elämässä eteen tulevia haasteita, vaikeuksia ja kärsimystä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tuossa otteessa Filippiläiskirjeestä Paavali pyrkii muutamalla rivillä selvittämään Jumalan suurta mysteeriä. Kristus, Jumalan Voideltu, tiivisti/pienensi/rajoitti jumalallisen olemuksensa  ihmishahmon kokoon ja muotoon ja eli Jeesus Nasaretilaisena ihmisen elämän.

Kun Paavali kirjoittaa nimet tuossa järjestyksessä Kristus Jeesus, se korostaa ainakin omassa mielessäni sitä, kuinka Jumalan Poika laskeutui taivaista, syntyi tähän maailmaan ja eli ihmiselämän.
Kun taas toinen, yleisemmin käytetty järjestys – Jeesus Kristus –  kuvaa mielestäni, kuinka Jeesus syntyi maailmaan täyttämään tehtävänsä, Ja kuinka sen tehtyään ja lopulta noustuaan kuolleista hän osoitti olevansa Jumalan Voideltu, Kristus.

Franz Jalics’in, edesmenneen hengellisen ohjaajani opettamassa Jeesus-rukouksessa toistetaan nimiä edellisessä järjestyksessä: Kristus Jeesus. Varmaan tämän Jeesus-rukouksen harjoittamisen myötä on tuosta nimijärjestyksestä tullut itselleni läheisempi ja merkityksellisempi.  

Joh. 12:1–8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Aterialla Betaniassa – Jeesus oli vierailulla rakkaiden ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa. Martta oli omassa elementissään saadessaan valmistaa ruokaa ja tarjoilla sitä Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen.

Tunnelma oli varmastikin aivan erityinen, monesta syystä. Jeesus oli vähän aiemmin kutsunut kuolleen Lasaruksen ulos haudasta. Siinä hän, joka oli ollut haudattuna 3 päivää, istui nyt elävänä muiden mukana aterialla. 

Opetuslasten ajatuksissa varmaan surrasi aika lailla. He olivat nähneet Jeesuksen tekevän lukemattomia ihmeitä, joita ei ihmisjärjellä voinut selittää. Mutta tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin.

Martta ja Maria olivat ylen onnellisia ja kiitollisia, kun saivat veljensä takaisin. Mitä mahtoi ajatella tapahtuneesta henkiin herätetty Lasarus?
Voin kuvitella, että pöytäseurueessa vallitsi eräänlainen hartaus, ehkä oltiin aika hiljaisia, varmastikin hämmentyneitä.
Jeesus oli aiemmin sanonut, että tapahtunut vahvistaisi opetuslasten uskoa. Samalla se varmaan myös auttoi heitä – ainakin pääsiäisaamuna – uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Jos Poika pystyi herättämään ystävänsä kuolleista, eikö taivaallinen Isä pystyisi herättämään Poikaansa eloon?

Tuoksuöljy – Marialla oli pullollinen kallista, aitoa eteeristä öljyä, hyvätuoksuista nardusöljyä. Johannes mainitsee, että pullo oli täysi, Se oli siis todennäköisesti hankittu juuri tuota päivää ja hetkeä varten, Jeesuksen voitelemista varten. 

Millaista haaskausta, puuskahti Juudas. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.”
Myös Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: “Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.” (Mark.14:8)

Narduksen tuoksua – Maria teki sen, mitä Jeesus sitten teki opetuslapsilleen pääsiäisaterialla: pesi Jeesuksen jalat, mutta veden sijasta hän pesi ne tuolla kalliilla öljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Sitä emme tiedä, toimiko Maria näin tietoisesti Jeesuksen hautaamista varten, tai sulaa kiitollisuuttaan, tai osoittaakseen kunnioitustaan Jeesusta kohtaan. tai Pyhän Hengen ohjaamana. Tai kaiken tuon vaikuttamana.
Joka tapauksessa tuo teko vaikutti kaikkiin huoneessa olijoihin: koko huone täyttyi ihanalla tuoksulla. 

Olipa Betanian Marian toiminta tietoista, Pyhän Hengen ohjaamaa, kunnioituksesta tai kiitollisuudesta kumpuavaa, luulenpa että Jumala toivoisi, että halutessamme palvella Häntä,  jokin – tai mielellään nuo kaikki tekijät – olisivat vaikuttiminamme.  

Said Judas to Mary – Neil Moylan

Juudas kysyi Marialta:”Mitä aiot tehdä tuolla arvokkaalla ja harvinaisella öljyllä?”
“Kaadan sen Herran jaloille ja pyyhin sen hiuksillani, sanoi Maria.
Oi Maria, ajattele köyhiä, tämän öljyn olisi voinut myydä.
Ajattele miten sillä hopealla ja kullalla voisi ostaa huopia ja leipää.”
“Huomenna ajattelen köyhiä”, Maria sanoi, “en tänään. Sillä rakkaampi kaikkia
köyhiä maailmassa on minulle rakas hän, joka
on lähdössä pois.”
Jeesus sanoi Marialle: “Sinun rakkautesi on niin syvää, että tänään saat tehdä niin kuin tahdot. Huomenna sanot, että olen lähtenyt, mutta ruumiini jätän kuitenkin luoksesi.
Ruumiini ovat maailman köyhät, hän sanoi. Näin tulee olemaan maailman loppuun asti.
Leivät ja huovat, jotka annatte köyhille, tulette tietämään että olette antaneet ne minulle.
Ruumiini riippuu maailman ristillä huomenna, hän sanoi, ei tänään.
Ja Martta ja Maria löytävät minut jälleen, ja huuhtovat pois kaiken surun.”