Kadonnut ja jälleen löytynyt

2.7.2022. Eräs Lontoossa syntynyt taiteilija, jonka vanhemmat ovat maahanmuuttajia, joutui lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan paljon rasistista syrjintää, väkivaltaakin.
Hänen sanansa “Transform your past in the present. Make it feel important.” (“Muunna menneisyytesi nykyisyydessä, sellaiseksi että se tuntuu tärkeältä”) jäivät soimaan mieleeni,

Vanhoja juttuja – Eteeni oli samana päivänä tullut vanhojen papereiden joukosta 2 äitini vanhaa passia, joiden leimat kertoivat, kuinka paljon hän oli matkoilla, poissa kotoa. Samasta pinosta löytyi äitini Lontoosta lähettämä postikortti, jossa hän kertoi ilahtuvansa, jos isoveljeni tekisi läksynsä ja minä (tuolloin 9v) lepäisin paljon. Ihmettelin tuota lepäämistä. Isämme oli muuttanut tuona vuonna pois kotoa. Olinkohan reagoinut siihen jotenkin niin, että terveys kärsi? Itselläni ei ole siitä mitään muistikuvaa.

Em. taitelijan kehotus muuttaa menneisyys sellaiseksi, että se tuntuu merkittävältä, tuli juuri oikeaan hetkeen. Sen sijaan että olisin juuttunut pohtimaan, mitä lapsuudessa olisin kaivannut, tuli tilalle kiitollisuus.  Juuri lapsuudesta puuttuneet elementit auttoivat ujoa ja arkaa tyttöstä varttumaan itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi. 

Miten vähäpätöisiltä omat lapsuuden kaipuuni tuntuvatkaan tuon lapsena kiusaamisen ja solvaamisen kohteeksi joutuneen taitelijan kokemusten rinnalla. Hänen vanhempansa olivat paenneet kotimaassaan käytyä sotaa. Ja minä huokailin vanhojen papereiden äärellä sitä, kuinka äitini oli niin paljon matkoilla..! – Tulipahan taas kerran suhteutettua omia kokemuksia  johonkin toiseen, paljon isompaan tai vakavampaan.

Enemmän kuin koettuihin asioihin ensi pyhän aihe liittyy omiin asenteisiin. Toki myös toimintaan, mutta mieleen tulee Jostain lukemani tai kuulemani uskonmiehen toteamuksen,  etteivät kristityjen synnit ole  niinkään tekoja, vaan asenteita.

Niitäkin – asenteita siis –  on mahdollista muuttaa. Ja siitä voi syntyä jotain hedelmällistä. Jos esim. havahtuu katkeriin, arvosteleviin, tuomitseviin tai muihin ei-toivottuihin asenteisiinsa ja päättää muuttaa ne rakentaviksi ja myönteisiksi, saattaa huomata että jotain alkaa muuttua, suhteessa itseen, toisiin ja yleensä elämään.
Em. taiteilijan sanoja mukaillen: kun muuttaa mennyttä nykyisyydessä, siitä voi kasvaa jotain hyvää. 

Turvapaikka –
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”     Ps. 32:1–2, 5–8

Miten monenlaisista elämänvaiheista ja -tilanteista me ihmiset itsemme löydämmekään.
Joskus voi – syystä tai toisesta – iskeä aivan hurja syyllisyydentunne. Silloin on lohdullista lukea tuon psalmikohdan alkuosaa.

Kuka on autuas? Se jolle on annettu anteeksi. Anteeksi saa se, joka pyytää, tunnustaa tekonsa ja katuu. Se on oikeastaan aika vähän pyydetty Herralta, joka otti syntiemme taakan kannettavakseen ja vei ne ristille. Ja pyytää meiltä vain että tulemme vilpittömin sydämin Hänen eteensä ja tunnustamme, miten (mitä/missä/milloin) olemme (tietoisesti) toimineet Hänen tahtonsa vastaisesti. Vaikka tuntuisi kovalta paikalta, palkkio on sitäkin suurempi: anteeksiannetun autuas olo.

Hädän hetkellä psalmisti kehottaa rukoilemaan Herraa, joka varjelee vaarasta, auttaa ja pelastaa. Rukoilemaan Herraa, joka turvattomuuden. ahdistuksen, pelon ja sodan keskellä on Turvapaikka, joka voi antaa sisäisen rauhan, lohdutuksen, toivon ja luottamuksen, että jotain parempaa on tulossa, vaikka nyt näyttäisi miltä tahansa. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauha lähelle ja kauas – 
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.    Jes. 57:15–19    

Murheet Hänen kannettavakseen –
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
    Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
    Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.    1. Piet. 5:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelten ilo taivaassa – 
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”    Luuk. 15:1–10

Nuo fariseukset ja lainopettajat (jotka ilmeisesti pitivät itseään varsin synnittöminä). paheksuivat sitä, että Jeesus seurusteli ja aterioi ‘publikaanien ja muiden syntisten’ kanssa.
He itse kuvittelivat elävänsä moitteetonta elämää. Heille ei tullut mieleenkään, että heidän asenteessaan olisi mitään väärää.
Että ylpeys ja kuvittelu olevansa muita parempi olisi mitenkään väärää Jumalan silmissä.  

Miten lempeällä tavalla Jeesus ojentaakaan noita fariseuksia ja lainopettajia. Hän tekee sen kertomalla kaksi kaunista vertausta. Ehkä hän ei halunnut loukata niitä ‘publikaaneja ja muita syntisiä’, jotka olivat tulleet häntä kuuntelemaan. Tai ehkä Jeesus näki, että nuo fariseukset ja lainopettajat eivät olleet ihan toivottomia tapauksia. Lempeys kun voi joskus avata yllättäen ylpeänkin sydämen ymmärtämään.

Jeesus näki ihmisten sydämeen. Hän näki, milloin joku on valmis tekemään käännöksen, luopumaan Jumalan silmissä epätoivotuista asioista ja ottamaan uuden suunnan elämässään. Hän antoi siihen mahdollisuuden. Ei tuomitsemalla, vaan viitoittamalla esimerkillään ja opetuksillaan paremman tien, jota kulkea. Sillä tiellä ulkokultaisuudella ei ole arvoa.  


Kadonnutta etsimässä – Jeesuksen ensimmäisessä vertauksessa lampaankasvattajalla on 100 lammasta, joista yksi on kadoksissa, ja kasvattaja lähtee sitä etsimään. Se yksi on hänelle yhtä tärkeä kuin ne muutkin.
Toisessa vertauksessa nainen kadottaa yhden 10 hopearahoistaan. Nainen sytyttää valon lamppuun ja lakaisee tarkkaan joka nurkan. Mikä riemu kun se löytyi, Sitä juhlitaan ystävien ja naapurien kanssa. 

Taivaassa iloitaan jokaisesta kadoksissa olleesta, joka löytyy. Kun ajattelen, miten kadoksissa olin aikoinaan etsiessäni monenlaisilta poluilta ‘sitä jotain’ (jota en ollut vielä löytänyt, mutta jonka löytäminen tuntui sisimmässäni kaikkein tärkeimmältä asialta), tuntuu mukavalta ajatus siitä, että kun vihdoin löysin, mitä tietämättäni etsin, taivaassa iloittiin.
Niin, tai evankeliumin mukaan: kun minut löydettiin. 

Kadonnut lammas löytyi – Hän jota etsin, näki tietenkin koko ajan, missä olin menossa, mutta antoi minun rauhassa etsiskellä. Siinä oli oma tarkoituksensa, kuten tulin myöhemmin ymmärtämään.
Itselläni ei tosin aavistusta siitä, että olin kadoksissa. Ei ollut lainkaan eksynyt olo: päinvastoin tunsin itseni tyytyväiseksi, onnelliseksikin niillä omilla poluillani. Paitsi että aina oli se tunne, että on jotain, jota vielä en ole löytänyt.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli Joku, joka etsi vain oikeaa hetkeä, jolloin nostaa eksynyt lammas harteilleen. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muistetaan rukouksissamme niitä miljoonia ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ja niitä jotka joutuvat piileksimään kellareissa suojautuakseen pommituksilta.  
Kristus, ole heille Turvapaikka, jossa he voivat kokea olevansa suojassa, ja jossa he saavat kokea Sinun rauhaasi, sydämen rauhaa. olipa tilanne millainen tahansa. Auta ja varjele.
Jokainen heistä – kuten meistäkin – on Sinulle tärkeä ja rakas. 

Alla olevalla videolla slovenialaisten nuorten sinfoniaorkesteri ja -kuoro esittävät ukrainalaisen kansansävelmän ‘Kuutamoilta’. Esitys on omistettu ‘Kaikille urheille ukrainalaisille’. 

A Moonlight Night – Gimnazija Kranj. sinfoniaorkesteri ja -kuoro

‘On Ilta, kirkas tähtinen kuutamoilta,
niin kuulasta – jätä ompelutyösi
tule rakkaani, vaikka työ onkin sinut uuvuttanut
vaikka vain hetkeksi lehtoon
älkää pelätkö pikku varpaat, saatte virvoitella viileässä kasteessa
rakkaani, minä kannan sinut käsivarsillani majaan

joutseneni, älä pelkää paleltuvasi, ilma on lämmin ja tyyni, taivas pilvetön
pitelen sinua sydäntäni vasten, se hehkuu hiilloksen lailla 
lehto on niin suloinen kuunsäteiden valossa 
voitko nähdä sen mielikuvissasi
sinä sorja ja korkea haapa, lehtesi herkästi värisevät
taivas on ääretön, siroteltu täyteen tähtiä
silloin… Jumalan ansiosta… – ihme:
läpikuultavat helmet hohtavat poppelien alla
kimaltaa laskeutunut kaste’