Pelastaja – 
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
      ”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
      Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.”      Ap. t. 13:23–26

Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää. Johannes tuli valmistamaan tietä Jeesukselle. Pyhä Henki toimi Johanneksessa niin voimallisesti, että ihmiset arvelivat hänen olevan hartaasti odotettu Messias.
Johanneksen tehtävä oli kuitenkin kääntää katse pois itsestään ja kiinnittää huomio Jeesukseen, jota nämä Johanneksen seuraajat eivät vielä tunteneet. Hänen tuli osoittaa, että Jeesus oli se Pelastaja, jota he odottivat. 

Julistajia – 2000-luvun alussa kävin monissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli joko kotimaisia tai ulkomaisia julistajia. Olin utelias kuulemaan, millä tavoin he esittivät asiaansa ja näkemään, millä tavoin Pyhä Henki toimi heissä ja heidän kauttaan.
Vaikutuksen minuun tekivät sellaiset sanan julistajat, joista näki ja kuuli, että he eivät halunneet vetää huomiota itseensä, vaan Häneen, joka on meille annettu Pelastajaksi, Vapahtajaksi ja Parantajaksi.  

Johannes sanoi: “Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.”  (Matt.3:11)
Johanneksen nöyrä asenne on minusta koskettava. Hän oli Jeesuksen sukulainen (erään varhaisen kirkkoisän mukaan hänen äitinsä Elisabet ja Jeesuksen äiti olivat serkuksia, ja Johannes ja Jeesus siis pikkuserkkuja),  Se tekee asian vielä vaikuttavammaksi. Helpompaa olisi ollut uskoa jonkun Jerusalemista saapuvan kuulun hahmon olevan hartaasti odotettu Messias, kuin että se olisi oma pikkuserkku!

Pyhä Henki vaikutti ja ohjasi kuitenkin Johannesta niin vahvasti, että hän tiesi, että hänen tehtävänsä oli herättää ihmisiä huomaamaan syntisyytensä ja kastaa ihmisiä vedellä anteeksianon merkiksi, mutta se, mitä hänen sukulaisensa Jeesus tulisi tekemään, olisi paljon voimallisempaa: “Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt.3:11)

Juhannusaatto osuu tänä vuonna oikealle päivälle: 24.6.  ( -> tasan 1/2 v: Jouluun).
Ei ihan heti tule mieleen Joulu näillä säillä, mutta sen mukaan Johanneksen syntymäpäivä on määritelty (1/2 v. ennen päivää, jona juhlitaan Jeesuksen syntymää).  

Herran käsi oli hänen yllään –
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.    Luuk. 1:57–66

Luukkaan kertomus Johanneksen syntymästä kuvaa sukulaisten ja naapurien lämmintä ja tiivistä yhteyttä Sakarian ja Elisabetin ympärillä. Iloittiin yhdessä Elisabetin kanssa, kun tämä iäkkäänä sai kauan toivotun lapsen, ja yhdessä mietittiin, mikä nimi olisi vastasyntyneelle sopiva. 

Enkeli Gabrielin ilmoitus – Sakarias oli tullut mykäksi kun ei ollut uskonut enkeli Gabrielin ilmoitusta siitä, että hänen vaimonsa synnyttäisi lapsen:
Sakarias kysyi enkeliltä: “Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”
Enkeli vastasi: “Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.” (Luuk.1:19-20)
Vasta kun Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulisi Johannes (kuten enkeli Gabriel oli ilmoittanut), Sakarias sai takaisin puhekykynsä.

Pappi Sakariaan ja poikansa Johanneksen välinen ero näkyi siinä, että isän kohdalla järki toi epäilyn, poika luotti Pyhän Hengen ohjaukseen silloinkin, kun järki ehkä olisi pistänyt hanttiin.
Kummankin kohdalla Jumala toimi kuitenkin siten, että Hänen suunnitelmansa pääsi toteutumaan.

Jumalan suunnitelma elämässämme – Mietin, paljonkohan epäilymme ja järkeilymme jarruttaa tai estää Jumalan suunnitelmien toteutumista elämässämme. Epäily ja järkeily kun usein on niin paljon helpompaa kuin uskominen ja luottaminen.
Joka tapauksessa  – tahdon luottaa Jumalan hyvään suunnitelmaan ja sen toteutumiseen elämässämme, niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla. 
Ja tahdon uskoa, että Jumala voi muuttaa kaiken, vaikeimmatkin asiat ja kokemukset,  siunaukseksi. Siihen haluan luottaa.