14.10.2021. Päivien ja iltojen lyhetessä ja pimetessä ajattelen yhä enemmän: miten käyttäisin tämän päivän niin että siitä jäisi hyvä mieli niin itselle kuin mahdollisesti jollekin toisellekin. Nukkumaan mennessä mietin, miten päivä meni. – No, nopeasti ainakin, totean joka ilta!
Päivien merkityksellisyys tuntuu korostuvan niiden lyhetessä. Saattaa olla iän mukanaan tuoma ilmiö. Joka tapauksessa: joka päivä haluan löytää ilon ja kiitollisuuden aiheita.
Tänään aurinko väreili aamu-usvassa ja kimmelsi heinän ja oksien kastepisaroissa ja nousi sitten kirkkaansiniselle taivaalle, – Ah, kuin tuulahdus kesästä; muistutus siitä, että kyllä valo on, vaikkemme sitä aina näkisikään! 🙂
Jeesus puhui opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 13:16–20)
Suurempi Lähettäjä – jeesus kutsui usein Isäänsä lähettäjäkseen. Samalla hän myös osoitti oman suhtautumisensa ja asenteensa Lähettäjäänsä; “Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 7(16).
Jeesuksen nöyryys ja kuuliaisuus on puhutellut minua viime aikoina. Hän ei koettanut eikä halunnut ottaa kunniaa itselleen siitä, mitä hän puhui ja teki. Hän antoi aina ymmärtää, että kaikki viisaus ja voima tuli hänen Isältään.
“Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän.” (Joh.5:17)
Poika toteutti Isän tahdon. Mitä jos hän jossain kohtaa olisi pistänyt hanttiin? Nyt en jaksa, nyt ei vaan huvita, tahtoisin tehdä tuon asian toisella tavalla, eikö tuota voisi jättää väliin…?
Olisi taitaneet mennä Isän suunnitelmat uusiksi, jolleivat peräti pilalle. Mutta Isä tiesi tietenkin, että Poika toteuttaisi Hänen tahtonsa viimeistä piirtoa myöten.
Entä mikä on ollut omassa elämässäni asenteeni Isän tahtoon? Olenko kuunnellut sitä? Hänhän on antanut meille vapaan tahdon. Voimme kapinoida, kiukutella, kieltäytyä ja käyttäytyä muutenkin kuin uhma- tai murrosikäiset lapset paitsi omia vanhempiamme kohtaan, myös taivaallista Vanhempaamme kohtaan.
Montakohan kertaa olen mahtanut ajatella tai suhtautua jotenkin tuohon tapaan? En tiedä. Varmaan monta kertaa. En kuitenkaan muista ilmaisseeni ääneen vastahankaisia ajatuksiani taivaalliselle Isälleni. Mutta sillähän ei ole väliä, Hän kun näkee ja tuntee meidät ja ajatuksemme perinpohjin.
Tavallaan Jeesuksella oli helppoa: hän ‘vain’ puhui ja teki sen, mitä Isä oli hänelle tehtäväksi antanut. “En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa,” (joh.12:49)
Miten olisi, jos me kuulisimme yhtä kirkkaasti Isän meille suunnittelemat ja antamat tehtävät?
Ja jos olisimme yhtä kuuliaisia taivaalliselle Vanhemmallemme kuin Poika Isälleen?
Kyllä näyttäisi tämä maailma ihan varmasti toisenlaiselta!
Jokin aika sitten puhuin ystävän kanssa siitä, millä tavoin maamme alkuperäisasukkaita kohdeltiin keskiajalla, kun heitä haluttiin käännyttää kristinuskoon. Samoin toimittiin Atlantin toisella puolella. Hurjaa. väkivaltaista pakottamista.
Missä määrin siinä oli kyse vallan ja määräämisentarpeesta, missä määrin siitä, että käännyttäjät kokivat aidosti olevansa lähetettyjä toimittamaan Jumalan tahtoa?
Samankaltaista väkivaltaista käännyttämistä joutuvat tänä päivänä monet kristityt kokemaan toisinuskovien taholta eräissä maissa. Miten surullista ja traagista, kuinka uskontoa on käytetty ja yhä käytetään vallan ja pakottamisen välineenä!
Jeesus ei pakottanut, eikä pakota. Hän ilmaisee Isän tahdon ja olemuksen oman olemuksensa kautta: “…minä olen se joka olen.”
Nuo sanat Jumala lausui Moosekselle, kun tämä kysyi, minkä nimen hän sanoisi israelilaisille, jos he kysyisivät, mikä Hänen nimensä on. (2. Moos. 3:14)
Taivaallisen Isämme toive on, että me tulisimme tuntemaan Hänet. Jeesus tuli ilmaisemaan sen niin aikalaisilleen kuin jälkipolville – kaikille niille, jotka haluavat oppia tuntemaan Isän. Ja niillekin, jotka eivät vielä tiedä tai tule edes ajatelleeksi, että se on mahdollista.
Taivaallinen Isämme tahtoo meidän tietävän, kuinka paljon Hän rakastaa meitä ja kuinka paljon Hän haluaa meidät yhteyteensä. Rakkaus ei kuitenkaan pakota eikä rakkautta voi pakottaa. Mutta helpottaakseen asiaa Isä lähetti meille Pojan, ja antoi tälle tehtäväksi ilmaista meille rakastavan sydämensä.
Kun Filippus pyysi: “Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”, jeesus vastasi hänelle: “Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. (Joh.14:9)
Jumala loi meidät ihmiset omaksi kuvakseen, sanoo Raamattu. Millaisen kuvan annamme Hänestä niille, joiden kanssa olemme tekemisissä? Miten asenteemme, puheemme ja tekomme heijastavat Hänen olemustaan muille, lähimmäisillemme?
Annammeko Jumalan Rakkaudelle sijaa toimia meissä ja siten kauttamme?
Lähettiläinä – Kristus, auta meitä olemaan ja toimimaan Rakkauden lähettiläinä. Auta että ensin itse löytäisimme ja oppisimme tuntemaan rakastavan taivaallisen Vanhempamme Rakkauden meitä kohtaan, ja siten, sitten voisimme viedä eteenpäin Hänen Rakkauttaan, kaikkiin kohtaamisiin, kaikkeen kanssakäymiseen – kaikkeen, kaikessa, kaikkialla.
Kristus, tarvitsemme Sinua, vaikutustasi. esimerkkiäsi ja johdatustasi.
Ole kanssamme, joka päivä, joka ilta. Ole ajatuksissamme, sanoissamme, teoissamme. Kiitos Sinulle, Vapahtajamme.
Kristus luonani, Kristus minussa,
Kristus takanani, Kristus edessäni,
Kristus vierelläni, Kristus voittaen minut,
Kristus lohduttaen ja puhdistaen minut,
Kristus allani, Kristus ylläni,
Kristus hiljaisuudessa, Kristus vaarassa,
Kristus kaikkien minua rakastavien sydämessä,
Kristus ystävien ja tuntemattomien huulilla.
(Osa Pyhän Patrikin rintakilvestä)
Muut tekstit: Ps. 145:8–13, Aam. 7:10–15 ja Gal. 4:12–20.