Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2020

Ylistyksen arvoinen

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.
Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  (Ps. 103: 19-22)

Tuo psalminkohta kehottaa enkeleitä ylistämään Herraa. Ajattelen kuitenkin, että ehkä tuon psalmin laatijalle on raotettu korkeuksien verhoja, niin että hän on päässyt näkemään välähdyksen Herran istuinta ympäröivästä valtaisasta kirkkaudesta. ja että ehkä hän tuossa visiossa on nähnyt enkeleiden lakkaamatta ylistävän ja palvovan Herraa. – Sillä mitä muuta voisikaan tehdä sellaisen äärettömän pyhyyden, häikäisevän säteilyn voiman läsnäolossa.

Psalmintekijä kehottaa myös meitä kaikkia Hänen luotujaan ylistämään Häntä. Vaikkemme näkisi, tuntisi tai millään tavalla havaitsisi Hänen olemassaoloaan tai läsnäoloaan. Siitä huolimatta, ettemme edes olisi varma siitä, näkeekö tai kuuleeko Hän ylistystämme. Siitä – ja kaikesta muustakin – huolimatta.

Sen lisäksi, että meitä kehotetaan kiittämään, ylistämään ja palvomaan Luojaamme, joka on  hyvä ja ylistyksen arvoinen, ylistyksellä on merkitystä myös omalle olemisellemme.
Moni meistä on saattanut kokea, että kun palvoo ja ylistää Jumalaa, tuntuu kuin siirtyisi toiseen tilaan, toiseen ulottuvuuteen, Hengen ulottuvuuteen. Siinä tilassa kivut unohtuvat tai häviävät, puhumattakaan huolista ja murheista.

Ja joskus voi tuntua siltä kuin enkeleitä tulisi ylistämään yhdessä meidän ihmisten kanssa. Mieleen tulee eräs lyhyt ylistyslaulu, jossa on vain nämä sanat:

Pyhään ilmapiiriin nyt saavutaan,
enkeleitä tiedän tulleen meitä katsomaan
ylistyksen saa nyt Jeesus vaan
pyhään ilmapiiriin nyt saavutaan.

Herra sanoi:
    ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  (2. Moos. 23: 20-23)

Miten Jumala toimii nyt?Olin eilen kirjoittanut tuohon pitkät jutut, mutten muistanut tallentaa. Siinä mietin israelilaisten matkaa erämaassa. Nyt, uudelleen tuon tekstin äärellä hiljentyessäni siitä nousee toisenlaisia ajatuksia. – Ehkä eilisten ja tämän päivän tapaamisten ja käytyjen keskustelujen vuoksi.
Miten Jumala toimii nyt, tänä päivänä, meidän elämässämme? Miten Hän johdattaa ja valmistaa tietämme? Miten Hän lähettää enkeleitään meille suojelemaan ja näyttämään tietä?

Monet voivat kokea, että enkelit ovat lempeämmän tuntuisia henkisen maailman auttajia kuin suuri ja kaikessa suvereeni Kaikkivaltias. Varsinkin jos jostain syystä kokee Jumalan pelottavana tai vaikeasti lähestyttävänä.

Hengellisellä matkalla – Tuon lauseen ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut” voi nähdä myös eräänlaisena hengellisen kasvun matkana.
Omalla kohdallani olen sen tavallaan kokenut. Sillä eräässä vaiheessa enkelit olivat opastajiani. Se tuntui hyvältä, valoisalta ja kauniilta. Siinä ei ollut vaatimuksia, pelkästään rohkaisua. Taisi sopia jotenkin silloiseen mielenlaatuuni. 

Enkelit siirtymävaiheessa – Miettiessäni elämäni eri vaiheita ymmärrän ’enkelivaiheen’ olleen kohdallani ikään kuin pehmeä siirtymisvaihe sillä matkalla, johon taivaallinen Isäni oli minua viemässä ja jonka Hän oli minulle varannut; siihen seuraavaan vaiheeseen, joka minua oli koko ajan odottamassa.  

Mihin Hän halusi kuljettaa – Kiitollinen olen kaikista menneistä vaiheista. Kaikesta, mitä olen saanut matkan varrella oppia, ja miten kaikki on kasvattanut minua monella tapaa. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että Jeesus tuli ja kutsui omalle tielleen. Se on se paikka, jonka Isä oli varannut minulle jo paljon ennen kuin itse osasin sitä aavistaa. Se on paikka, jossa vallitsee Rauha, Rakkaus ja Valo. Sillä sitä kaikkea Kristus on, ja sillä kaikella Hän haluaa meidät täyttää.  

Suojelusenkeli – On ihana ajatella, että Jumala on antanut meille kaikille suojelusenkelit varjelemaan elämänmatkaamme. Eilisiltana, ajaessani pitkän matkan pimeää, sateista moottoritietä, mietin kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Pieni huolimaton kädenliike ratissa, mustaan asvalttiuraan kerääntynyt vesi, jota ei ennalta pysty havaitsemaan, huomion herpaantuminen väsymyksen vaikutuksesta… 

Ja kiitos kotiin saapuessa: Sinä olit lähettänyt enkelisi kulkemaan edellämme, suojelemaan meitä kaikkia liikenteessä olevia matkallamme. Kyllähän meillä itsellämmekin, jokaisella, siinä on osamme ja vastuumme, puutteinemme ja heikkouksinemme, kuten yleensäkin elämässä.
Joten ei se varjelus mikään itsestäänselvyys ja automaatio ole, sellainen jonka varaan voisi huolettomana heittäytyä. Mutta että tahdot sen meille antaa, se jo on niin ihmeellinen, ihana ja kiitoksen arvoinen asia.

Myös henkisellä/hengellisellä matkalla voi olla omat haasteensa, ja jopa vaarakohtansa (esimerkiksi että kaikki enkelit eivät ole Valon enkeleitä eli Herran lähettämiä enkeleitä).
Siksi minusta onkin suuri kiitoksen aihe, kun on turvallisesti tullut siihen paikkaan, johon taivaallinen Isämme on meitä kuljettanut ja jonka Hän on meille varannut. Olipa kyse sitten hengellisestä tai fyysisestä matkanteosta.

Taivaallinen Isämme, kiitos että lähetät enkelisi meitä suojaamaan, kulkemaan edellämme ja valmistamaan sitä tietä, jolle meitä kutsut ja johdatat.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä lapsiasi kohtaan.   🙂 

He Will Hold Me Fast – Keith & Kristyn Getty (yllättävän tutulla alkumelodialla…) 

“Kun pelkään, kun uskoni pettää
Kristus pitää minusta kiinni
kun kiusaaja koettaa suostutella
Hän pitää minusta kiinni
koska en pystyisi kulkemaan
elämän pelottavien polkujen läpi
ja koska rakkauteni on usein nuiva
Hänen on pidettävä minusta kiinni
Pelastajani rakastaa minua niin paljon
Hän iloitsee kaikista, jotka Hän pelastaa
Kristus pitää minusta kiinni
Hänen pyhä katseensa
näkee minut kallisarvoisena
Hän ei anna sieluni eksyä
Hän pitää lupauksensa
lunastettuaan minut kalliilla hinnalla
Hän pitää minusta kiinni
Hän vuodatti verensä ja kuoli vuokseni
oikeus toteutui, Hän pitää minusta kiinni
noustessani Hänen kanssaan ikuiseen elämään
Hän pitää minusta kiinni
kunnes uskomme tulee näkyväksi Hänen palatessaan
koska Pelastajani rakastaa minua niin paljon
Hän pitää minusta kiinni”


Muut tekstit: Hepr. 1: 14 – 2: 4, Ilm. 5: 11-12 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.

Valoon ja elämään

22.9.20. Kuten viime viikon evankeliumitekstissä, alla olevassakin kerrotaan Martasta ja Mariasta. Nyt tilanne on kuitenkin aivan toisenlainen: Lasarus on kuollut.  
Mihin Lasarus kuoli? Oliko hän jo jotenkin heikossa kunnossa jo silloin, kun Martta valitti Jeesukselle, että joutui tekemään kaikki työt? Sitä ei kerrota, eikä se ollutkaan olennaista, vaan se, mitä sitten tapahtui…

Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
    Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
    Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
    Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
    Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
    Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.  (Joh. 11: 21-29 (30-31) 32-45)

Mikä dialogi Martan ja Jeesuksen välillä! Joka lause tuntuu jollain tavoin merkitykselliseltä.    
Martta vetoaa Jeesukseen: “tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.”
Mitä Martta toivoi, että Jeesus pyytäisi Jumalalta?
Uskalsiko hän toivoa – tai edes kuvitella – että Jumala voisi tehdä sellaisen ihmeen, että toisi veljen takaisin elämään? Marttahan yritti estellä, kun Jeesus pyysi siirtämään kiven pois Lasaruksen haudan suulta. Tunteet ja järki taistelivat ristiaallokossa; kaipaus ja suru sai toivomaan sellaista, mikä tuntui mahdottomalta, järki kielsi sen mahdottomana.

Uskallanko toivoa – Olenko/oletko joskus kokenut sellaista? Kun toivoo jotain mahdottomalta tuntuvaa, ja järki koetti parhaansa mukaan selitellä, että pysyttelepä vain realiteeteissa. Onnistuiko järki kamppaamaan toivon?

Miten merkittävää toivon ylläpitäminen onkaan. Vaikkapa tilanteessa, jossa on todettu vakava sairaus ja lääkärit ovat antaneet huonot ennusteet. Miten tärkeää onkaan pitää toivon liekkiä yllä. Sillä, mitä ajattelemme, on niin suuri voima, myös omaan terveyteemme.

Sanonnan mukaan niin kauan on toivoa kuin on elämää. Kun Martta meni Jeesusta vastaan, hänen veljensä oli ollut kuolleena jo useamman päivän ajan. Martta jaksoi kuitenkin pitää toivoa yllä.

Ylösnousemus ja elämä – Jeesus sanoo Martalle: ”Veljesi nousee kuolleista.”Niin kyllä, sitten kun tulee ylösnousemuksen aika, vastaa Martta (ja mietti ehkä itsekseen, että ei sen tietäminen nyt kuitenkaan tässä tilanteessa auta).
Johon Jeesus: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”

Messias, Jumalan Poika – Jeesus ei kysy, mitä Martta toivoo, vaan vie asian astetta (tai aika montakin astetta) vaikeammaksi kysymällä tämän uskoa. 
Martta ei anna järkeilylle mahdollisuutta vaientaa tai edes vaimentaa vastaustaan: ”Uskon, Herra”, Epäröimättä hän jatkoi: ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”

Oliko tuo Pyhän Hengen siinä hetkessä Martalle antama tieto?
Olihan Martalla kyllä jo Jeesuksen luo mennessä täysi luottamus siihen, että tämä tekisi jotain, mikä toisi helpotuksen tuskaan. Mutta tuo: että hänen edessään oli vuosisatoja odotettu Messias, Jumalan Poika… – olihan tuo ihan järisyttävä toteamus!

Martan sanat Marialle: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua” pomppasivat yhtäkkiä tekstistä, kun sitä luin toistamiseen. – Kutsuuko Hän minua tälläkin hetkellä? Mihin Hän kutsuu minua? Kuulenko? Sitä haluan hiljentyä kuulostelemaan. Sillä Hän ei huuda megafonilla. Hän odottaa, että istahdan, hiljennän mieleni ja avaan sydämeni kuuntelemaan.

Maria sanoo Jeesukselle aivan samat sanat kuin Martta: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Ehkä siskokset olivat sitä huokailleet yhdessä surun murtamina. Jeesus olisi parantanut ystävänsä Lasaruksen, hänhän oli parantanut kaikki sairaat, jotka sitä häneltä pyysivät.

Kysymys nousee väkisinkin mieleeni: Herra, missä olit, kun isoveljeni kuoli, 17-vuotiaana, oman kätensä kautta? Lähetitkö enkelisi estelemään? Monilla meistä on kipeitä kysymyksiä, joihin ei vain saa vastausta. Niiden kanssa on vain elettävä, kunnes ne hiljalleen vaimenevat, noustakseen joskus taas hetkeksi pintaan, joka kerran kuitenkin pehmeämmin, armollisemmin. Ja ehkä joskus vastauksen kera.

Maria vaipui Jeesuksen jalkojen juureen. Jokin siinä koskettaa minua syvästä; Marian asenteessa Herransa edessä. Erityistä siinä on mielestäni se, että – kuten Johanneksen evankeliumissa aiemmin todetaan – Martta, Maria ja Lasarus olivat Jeesukselle rakkaita ystäviä.

Ihmeellinen asia, eikö totta: että Kristus, Messias, voi olla sekä Jumalan Poika että rakas ystävä! Ajattelen, että moni voisi löytää lähemmän suhteen Jumalaan, jos – järkeilemättä, uskoen ja luottaen – voisi hyväksyä ja omaksua tuon ihmeellisen yhtälön omalla kohdallaan todeksi.
Että Kristus haluaa olla meille sekä Jumalan Pyhä, Hänen Poikansa, ylösnousemus ja elämä – että myös rakas ystävä.

Jeesus itki Lasaruksen haudalle mennessään. Niin syvästi hänen ystäviensä suru kosketti häntä. En ajattele, että hän niinkään suri Lasaruksen kuolemaa, sillä hänhän tiesi herättävänsä tämän eloon. Mutta ajattelen, että taivaallinen Isä oli Jeesuksen kanssa juuri silloin aivan erityisen intensiivisellä tavalla.  Tulisihan Hän tekemään Poikansa kautta tämän siihen asti ihmeellisimmän ihmeen.

”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” – Nuo Jeesuksen sanat Isälle koskettavat, herättävät minussa kiitollisen mielen. – Kiitos Isä että lähetit Poikasi minulle, ja meille kaikille Elämän antajaksi ja Ystäväksi. 

Kristus, kiitos että haluat tulla luoksemme, tahdot kutsua meidät ulos siitä tilasta, jossa nyt olemmekin. Huolten, murheiden, sairauden, neuvottomuuden, ahdistuksen, voimattomuuden, lamaannuksen tai siitä tilasta, jonka otteeseen olemme vaipuneet.
Kiitos että saamme Marian lailla vaipua Sinun jalkojesi juureen ja antaa tilanteemme Sinulle.
Ja sanoa luottavaisena Martan lailla: “nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.”   

Kiitos Rakkaudestasi ja Huolenpidostasi.  Kiitos että kutsut meitä Valoon ja Elämään. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Job 19: 25-27 ja 2. Kor. 4: 7-14.

Martta, Maria ja Birgitta

14. 9.2020. Evankeliumikirja kirjoittaa ensi pyhän aiheesta Jumalan huolenpito:
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Alla oleva teksti kuvaa kauniilla tavalla juuri tuota: Jumalan huolenpitoa ja siihen luottamista.
Ja että on valmis auttamaan silloinkin, kun ei tiedä, miten itse selviää jostain tilanteesta.

Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
    Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
    Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
    Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
    Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1. Kun. 17: 1, 8-16)

Israelilaisia ruukkuja varhaisilta ajoilta

Öljypullo ja jauhoruukku – Leski ei käsittääkseni tuntenut Eliaa, ei tiennyt että tämä oli profeetta, mutta tunnisti tämän juutalaiseksi. Hän toi Elialle vettä; olisi tuonut leipääkin, jos olisi ollut. Mutta oli vain hädin tuskin ainekset yhden leivän tekoon: kourallinen jauhoja ja tilkka öljyä. Siitä hän oli valmistamassa viimeisen aterian pojalleen ja itselleen.

Sinun Jumalasi elää “Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi elää…” – erikoinen toteamus sarpatilaiselta naiselta. Hän ei ollut juutalainen, mutta ilmaisi uskovansa, että juutalaisten Jumala on elävä Jumala. Mihin uskontokuntaan hän itse kuului?
Muinaisessa kartassa Sarba -niminen kaupunki löytyi Foinikian (nyk. Libanonin) rannikolta, Tyroksen ja Sidonin välistä. Foinikialaiset uskoivat moniin jumaliin, joista pääjumala oli Baal (jonka palvonnasta Elia oli moittinut Israelin kuningas Ahabia ja tämän vaimoa Isebeliä, ja jonka vuoksi hän nyt oli pakomatkalla.)

Oliko leski kuullut, kuinka Israelin Jumala oli näyttänyt voimansa sytyttämällä vedellä valellut uhrialttarin puut ja niille asetetun uhrihärän palamaan? Vai oliko Pyhän Hengen vaikutusta, että nainen uskoi juutalaisten Jumalan olevan elävä Jumala? Oliko hän kohdannut Herran? Tämähän sanoi Eliaalle: “Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Joka tapauksessa leski luotti Jumalan lupaukseen. Ja hänen luottamuksensa tuli palkituksi. ‘Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.’

Martta ja MariaJeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”  (Luuk. 10: 38-4)

Naisen osa – Tässä evankeliumitekstissä tutkitaan naisen osaa. Martta valittaa Jeesukselle, että Maria jättää “kaikki työt” hänen tehtäväkseen. Perheen miehestä, Martan ja Marian veljestä Lasaruksesta, ei tässä mainita sanallakaan. Ehkä hän ei ollut kotona juuri tuolloin. Ja ehkä hänen tehtävänsä olivat – kuten yleensäkin miesten tehtävät tuohon aikaan – määrittelemättä selvät. Ruoanvalmistus ei ehkä kuitenkaan kuulunut niihin. 

Jeesus sanoi Martalle, että Maria on valinnut hyvän osan. Arkinen ahertaminen ja hengellisen elämän harjoittaminen nähdään ja koetaan usein vahvasti vastakkaisina asioina.
Jotkut kokevat kuitenkin, että työtä tehdessään he tekevät työtä Jumalalle, Se on tavallaan heidän Jumalanpalvelustaan. Minusta se on kaunis ajatus.

Luostareissa tehdään töitä Jumalalle, mutta niissä työskentelyn välissä on selkeästi erotetut rukous- ja hiljentymishetket. Joissakin retriittikeskuksissa retriittivieraat osallistuvat talon töihin.
Arkielämässä voi olla haasteellisempaa rytmittää päivä sekä työhän että hengelliseen elämään.

Lepoa Herran jalkojen juuressa – Nykyajan perheenäidit ovat usein arjen pyörityksen uuvuttamia. Kunpa jokainen töissä ja/tai kotona työskentelevä vanhempi voisi löytää hetkiä levätä Herran jalkojen juuressa, kuunnella Häntä, ja omaa sisintään. Antaa rauhan levitä olemukseen, antaa voimien palautua siinä, Pyhän läsnäolossa.

Oletko sinä löytänyt tyydyttävän tasapainon työn ja hengellisen elämän välille? Kaipaisitko enemmän aikaa jommallekummalle? Vai ovatko ne sinulle yhtä?

Silloin kun olin lapsi, taisi olla aika tavattoman harvinaista, että miehet olisivat osallistuneet kotitöihin. Sitä paitsi silloin oli yleistä, että kaupungissa asuvissa perheissä, joissa vanhemmat työskentelivät kodin ulkopuolella, oli kotiapulainen huolehtimassa lapsista, siivouksesta ja ruoanlaitosta. Se oli maaseudulla asuville nuorille naisille keino päästä kaupunkiin, joten se oli win-win tilanne kaikille.
Onneksi nykyään taitaa jo olla melko itsestään selvä asia (ainakin useimmissa perheissä) että kummatkin vanhemmat osallistuvat tasavertaisina kodin askareista ja lapsista huolehtimiseen.
Onnellista on, kun se toteutuu hyvässä yhteishengessä, vailla vaatimuksia ja syyllistämistä.

Toissapäivänä Myyrmäen Virtakirkolla sukellettiin naisen osaan tanssiteoksella ‘Pyhä Birgitta?’. Teos toi esille 1300-luvulla eläneen Pyhän Birgitan elämän monia rooleja: hän oli tytär, neito, vaimo, 8 lapsen äiti, hovineito, poliittinen vaikuttaja, leski, mystikko ja lopulta pyhimys.

Martan ja Marian osa – Esityksen jälkeen halusin verestää muistiani Birgitan elämästä. Siinähän oli nainen, joka omassa elämässään toteutti vahvasti ja poikkeuksellisen monipuolisesti sekä Martan että Marian osaa. – Wikipediä kertoo mm. seuraavaa:

Birgitan äiti oli raskaana ollessaan pelastunut myrskystä, ja ja seuraavana yönä hän näki näyn, jossa olento sanoi hänen pelastuneen kohdussaan olevan lapsen vuoksi.
Kertoman mukaan Birgitan synnyinyönä (v. 1303) lähistöllä asuva pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: ”Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa.”

Avioliitto ja lapset Ajan tavan mukaan Birgitta naitettiin 13-vuotiaana. Hänen miehensä oli laamanni, myöhemmin valtioneuvos. Heille syntyi 8 lasta, joista kaksi kuoli alle kouluikäisenä ja yksi nuorena.
Birgitan mies kuului Ruotsin kuninkaan lähipiiriin, ja myös Birgitalla oli kuningasperheeseen läheiset suhteet.
Hovineidoksi – Birgitta muutti 1335 kuninkaan määräyksestä Tukholmaan. Siellä hän perehdytti hovineitona nuorta kuningatarta hovin tapoihin ja etikettiin. Kotiinsa Birgitta palasi vasta vietettyään 4 v. kuninkaan hovissa.
Birgitalla oli hyvät suhteet myös hengelliseen säätyyn ja Turun piispa Hemming oli hänen hyvä ystävänsä.
Birgitta sai miehensäkin kiinnostumaan uskonasioista, ja he lähtivät pyhiinvaellukselle Santiago de Compostellaan. Paluumatkalla hänen miehensä sairastui. Rukoillessaan apua miehensä pelastumiseksi Birgitta sai näyn, jonka mukaan Jumalan tahto tultaisiin Birgitan välityksellä saattamaan maailman tietoon. Pyhiinvaellusseurue palasi Ruotsiin, jossa Birgitan mies menehtyi. luostarissa.    
Roomaan
– Birgitta lähti pyhiinvaellusmatkalle Roomaan v.
1349. Matkan hengellisenä tarkoituksena oli myös saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle, sekä poliittisena tavoitteena saada paavin palaamaan Avignonista takaisin Roomaan.
Lupa luostarille – Birgitta opiskeli italian kieltä ja alkoi solmia suhteita kirkon korkeimpiin henkilöihin, mutta myös arvosteli näitä kovin sanoin näkyjensä perusteella.

Paavin annettua perustamisluvan Vadstenan luostarille Birgitta ryhtyi toteuttamaan haavettaan pyhiinvaelluksesta Palestiinaan.
Jerusalem ja Betlehem – Kuuluisat näkynsä Jeesuksen elämästä hän koki juuri tällä matkalla Jerusalemissa ja Betlehemissä.

Palattuaan Roomaan Birgitta sairasteltuaan miltei vuoden kuoli v.1373.

Pyhån Birgitan kappelissa. Vivamo

Marttana ja Mariana Naisena olemisesta Birgitta kirjoitti, että ”voidakseen olla Maria, naisen tulee ensin olla Martta”. Eli ensin lähimmäisten palvelu ja sitten rukous, Jumalan lähestyminen. Birgitta itse toimi kuten opetti.
Ekumenian edelläkävijä –
Birgitta toimi kirkon ykseyden puolesta, joten tavallaan hän oli ekumenian edelläkävijä, vaikka kyseistä sanaa ei vielä tuolloin käytettykään.
Pyhimys ja suojeluspyhimys – Paavi julisti Birgitan pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391
. Hän on ainoa paavin keskiajalla pyhimykseksi julistama pohjoismaalainen. Paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä v. 1999.

Valon polkuja – Birgitan suhdetta Raamattuun kuvaa seuraava Birgitan lausuma:
»Oi Herra Jumala, miten suloisia ovatkaan sinun sanasi! Joka kerta, kun kuuntelen sinun Henkesi sanoja, minusta tuntuu, että minun sieluni ahmii mitä maukkainta ruokaa, joka näyttää laskeutuvan sydämeeni tuoden mukanaan sanomattoman ihanan tunteen, suuren ilon ja verrattoman lohdutuksen. Ja tämä on ihmeellistä, sillä kuunnellessani sinun sanojasi tunnen itseni samalla kertaa kylläiseksi ja nälkiintyneeksi: kylläiseksi, koska sinä hetkenä ainoastaan ne miellyttävät minua, ja nälkäiseksi, koska minun ruokahaluni niitä kohtaan kasvaa kasvamistaan!”»

(Teoksesta Valon polkuja – Pohjolan mystikon sanoja ja ajatuksia, Birgittalaissisaret, 2003)

Naantalin birgittalaisluostari lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli 60 nunnaa ja 15 munkkia. Se oli maan ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus. Se tunnettiin myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti. (Suomessa on myös 11 Birgitalle pyhitettyä kirkkoa.)

Pyhän Birgitan kappeli. Vivamo

Pyhä Birgitta – tanssiteoksessa oli osia puolalaisen Zbigniew Preisnerin sielunmessusta Requiem For My Friend.
Zbigniew Preisnerin musiikki – sen kirkkaus ja kuulaus, herkkyys ja voima – koskettaa minua erityisellä tavalla. Se ikään kuin ottaa syliinsä, keinuttelee sielua välillä hellästi ja keveästi, sitten vahvasti ja intensiivisesti. Se on meditatiivista, hengittävää ja yllättävää. Hiljaiset tauot virittävät kuulostelemaan, miten sisimmässä värähtelee. Ja odottamaan, millä tavoin sävelet jatkavat kulkuaan.     
Zbigniew Preisner on säveltänyt musiikkia mm. Krzysztof Kieślowskin elokuviin, jotka samoin olen kokenut puhuttelevina.

Reqiem For My Friend – Zbigniew Preisner

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 86: 1, 3-7 ja Fil. 4: 10-14 .

Portti ja allas

Betesdan altaalla – Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
    Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.  (Joh. 5: 1-15)

8.9.2020. Tässä evankeliumitekstissä minua alkoi kiinnostaa nimisanat (portti, karitsa, uhri, allas) ja niiden monimerkityksellisyydet.

Lammasportti, yksi Jerusalemin muurin porteista, oli saanut nimensä siitä, että sen kautta karitsoja tuotiin uhrattavaksi temppeliin.
Kun Jerusalemin temppeli tuhoutui v. 70 jKr., juutalaiset surivat sitä, ettei heillä ollut enää paikkaa, missä he olisivat voineet uhrata karitsoja syntiensä sovitukseksi.
Heille ei vielä ollut valjennut, että se uhri, joksi Jeesus oli suostunut 40 v. aikaisemmin Golgatalla, kumosi aiemmat uhrisäädökset.

Uuden liiton uhrin sanotaan kuvastavan – inhimillisesti ehkä äkkiseltään vaikeasti ymmärrettävällä tavalla – Jumalan Armoa, Anteeksiantoa ja Rakkautta.
Ainakin itselleni on ollut tosi vaikea ymmärtää, kuinka se voi kuvastaa Isän rakkautta, että Hän lähetti Poikansa ristiinnaulittavaksi.
Johanneksen evankeliumissa on paljon siteerattu kohta: ‘Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.’ (Joh.3:14) 
Miten tuo voi olla Isän rakkautta? – Kiemurtelin asian kanssa monen monta vuotta. Minua ei auttanut lainkaan se, että jotkut sanoivat, etteivät näe tuossa mitään ongelmaa tai ristiriitaa.   

Vähitellen asiaa helpotti omalla kohdallani se, että aloin järkeillä, että ehkäpä Isä ei tarvinnutkaan tuota uhria niinkään, vaan me ihmiset. Jos on oikein syyllinen olo ja kuvittelee, ettei mitenkään ja milloinkaan voi saada anteeksi jotain asiaa, se voi aikaansaada pelkoa, ja  (varsinkin jos lapsena on peloteltu Jumalan ankaruudella) senkin, että kääntyy pois Jumalasta. Ja tämähän on juuri päinvastaista sille, mitä Jumala haluaa. Hän haluaa vetää meitä puoleensa. Nimenomaan Rakkaudellaan ja Anteeksiannollaan.

Sisäänpääsy maksettu – Ristin vuoksi voimme luottaa Jumalan Rakkauteen meitä kohtaan. Vapahtajamme uhrityö on kuin puhdistusallas, johon voimme laskeutua ja antaa veden – elämän veden – puhdistaa meidät.
Kristus suostui uhriksi, jotta meillä olisi esteetön pääsy Taivaallisen Isämme luo, Hänen Rakkautensa valtapiiriin, Hänen Pyhyytensä läsnäoloon.     

Anteeksi annetut Jumalan lupaus anteeksiannosta Heprealaiskirjeessä:
‘Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä.

Ja sitten: — Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.’ (Hepr.10:16-:18)

Ei enää uhreja – Jeesuksen seuraajat ymmärsivät, että hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen sovitusuhreja ei enää tarvittu. Jotkut heistä olivat kuulleet sen ennen Jeesuksen palvelustyön alkamista, Johannes Kastajan suusta. Kun Johannes näki Jeesuksen tulevan Jordan-joelle, hän sanoi: “Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”  (Joh.1:29).

Lammas ja Karitsa – Myös Jesajan profetia kuvaa Jeesusta karitsana: “Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes.53:7)

Leijonaportti – Jeesus itse kutsui itseään portiksi: “Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.” (Joh. 10:9)
Sittemmin Lammasporttia alettiin kutsua Leijonaportiksi. Sopiva nimi siksikin, että kristityt kutsuvat Jeesusta mm. Juudan Leijonaksi. 
Kylläpä portista rönsyilikin ajatuspolkuja… – takaisin evankeliumitekstiin!

Bethesdan altaat – Lammasportin lähellä oli 2 allasta. Ylempi oli vedenkeruuallas, ja alempi oli puhdistautumisrituaaliin omistettu.
Roomalaiset rakennuttivat altaiden päälle temppelin, Bysantin ajan kristityt puolestaan kirkon. Sen tuhouduttua rakennettiin altaiden väliin pienempi kirkko, jonka raunioita on vieläkin jäljellä. 

Betesdan allasta kutsuttiin aikoinaan myös lammasaltaaksi. On arveltu, että siinä pestiin uhriksi tuodut lampaat. Ja miksipä ei, olisihan altaiden yhteydessä saattanut olla oma allasosastonsa lampaiden puhdistamiseen…

Armon paikka Nimi Bethesda tulee arameankiel. sanoista Bet hesda. Se merkitsee armon taloa tai armon huonetta. Vesiallasta ympäröivät pylväshallit olivat täynnä toiveikkaita sairaita, jotka odottivat, että saisivat kokea Jumalan armon parantavan voiman muodossa.

Enkelin odotus Aika ajoin Herran enkeli laskeutui altaan ylle kuohuttaen sen veden. Ei auttanut kuin odottaa, ja se, joka ensimmäiseksi ehtisi veteen, parantui.
Minusta tuo tuntuu vähän kummalliselta. Millaista olikaan odottaa siinä nyt päivästä toiseen, viikosta. kuukaudesta ja vuodesta toiseen, sairaana ja heikkona, kivuliaana ja avuttomana, ja joutua kerta toisensa jälkeen toteamaan, että taas joku toinen oli nopeampi. – Ei tuo minusta kerro paljoakaan armosta.

Mutta jospa tuo kaikki tapahtuikin siksi, että Isä eräänä päivänä johdattaisi Poikansa altaalle?
Odotettiin enkeliä, mutta paikalle ilmestyikin itse Jumalan Poika, ja Hän paransi miehen, joka oli maannut halvaantuneena 38 vuotta.

Ja kyllä tuo paikka tuntuu edelleen olevan jollain lailla erityinen. Kerran Jerusalemissa ollessani voimakas sireeni alkoi soida ja kaupungin asukkaat alkoivat juosta kuka minnekin. Olimme ystävieni kanssa Betesdan altailla ja mietin, pitäisikö meidänkin hakeutua jonnekin suojaan.
Kysyin asiaa viereisen St. Annen kirkon ovella seisovalta paikalliselta papilta. Hän sanoi, että taisi olla vain merkki siitä, että sapatti on kohtapuolin alkamassa. (Myöhemmin kuulimme että se oli ilmahälytys: Gazasta oli ammuttu raketti, joka olisi 1. kertaa päätynyt miltei Jerusalemin kaupunkiin saakka, jollei sitä olisi torjuttu.)
Mutta sireenien soidessa tapahtui jotain erityistä: suuri lintuparvi lensi Betesdan altaiden yläpuolelle ja jäi kiertämään niiden ylle pientä kehää pitkäsi aikaa. Mietimme, miksi juuri siihen.

Tahdotko tulla terveeksi?”Jeesuksen kysymyksellä oli varmaan jokin tarkoitus. Ehkä mies oli jo niin juuttunut ajatukseen, ettei ollut mahdollista, että hän voisi koskaan parantua, että hän oli jo menettänyt toivonsa. Pitäisi päästä ensimmäisenä altaalle, mutta se oli hänelle mahdotonta ilman että joku auttaisi häntä. “Minulla ei ole ketään, joka auttaisi’, mies totesi.
Jeesus sanoi tuolle epätoivoiselle, tilanteensa vankina olevalle:Ota vuoteesi ja kävele.”

Tapahtuman kuvaus on eleetön: mies nousi, otti vuodemattonsa ja käveli. Ei kerrota miehen reaktiota, ei sitä, kiittikö tämä Jeesusta vai ei, iloitsiko vai oliko niin hämmennyksestä ymmyrkäisenä, ettei saanut mitään sanotuksi.
Ei kerrota myöskään ympärillä olevien sairaiden ja muiden silminnäkijöiden reaktioista muuta kuin että jotkut alkoivat moittia miestä siitä, että tämä kantoi vuodemattoaan (tämä tulkittiin työnteoksi, mikä oli sapattina kiellettyä).

Jeesus ei olisi päässyt sinä päivänä jatkamaan matkaansa temppeliin, jollei olisi saman tien hävinnyt väkijoukon sekaan. Muutenhan kaikki sairaat olisivat ympäröineet hänet ja pyytäneet, että hän parantaisi heidätkin.

Kun Jeesus kohtasi miehen temppelissä, hän sanoi tälle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.”
Helposti ajatellaan, että synti on jokin teko. Mutta myös negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin – kuten esim. vihaan tai anteeksiantamattomuuteen – juuttuminen voi viedä voimat ja halvaannuttaa toimintakyvyn – tai saada toimimaan jollain tuhoisalla tavalla.

Kiusauksia Ensimmäisinä vuosisatoina erämaassa kilvoitelleet Kristuksen seuraajat kohtasivat erakkoelämässään monenlaisia kiusauksia. Heidän mielestään kuolemansyntejä (elämänvoimia näivettäviä asenteita) olivat: ylimielisyys, kateus, ahneus, vihamielisyys, kohtuuttomuus, irstaus ja murehtiminen.

Rehellisesti ajateltuna mikä noista edellä mainituista koettaa useimmin saada minusta/sinusta otetta? Mikä on se heikoin kohtamme, johon helposti sorrumme? Edellisiin voisi lisätä vielä vaikkapa  itsesäälin, toisten syyllistämisen sekä katkeruuden.

Tänään alkoi oikeudenkäynti, joka tuo järkyttävällä tavalla ilmi, mihin negatiivisten ajatuksten ja tunteiden hautominen pahimmillaan voi johtaa. 25-vuotias mies on kertonut kuulusteluissa, että hänestä tuntui epäreilulta, kun muilla asiat olivat paremmin kuin hänellä. Hänen vuosia kestänyt kokemuksensa huonommuudesta ja sen aiheuttama katkeruus ajoivat suunnittelemaan ja valmistelemaan tekoa, joka herättäisi mahdollisimman paljon kauhua, ja vihdoin toteuttamaan sen – koulusurman.
Surullinen esimerkki siitä, kuinka myrkyllinen vaikutus negatiivisten ajatusten ja tunteiden hautomisella voi ikävimmillään olla.  

Edellä mainituistakuolemansynneistä’ tunnistan Itsessäni helpoiten taipumukseni murehtimiseen. Usein havahdun siihen, että tässä nyt taas aloin murehtia jotain sellaista asiaa, mihin en voi vaikuttaa. En voi muuta kuin suunnata omaa asennoitumistani valoisampaan suuntaan, ja rukoilla asian puolesta.
Ja miten usein yllätänkään itseni kantavani huolta läheisistäni – vain saadakseni taas kerran huomata, kuinka turhaan olin ollut huolissani.

Negatiiviset ajatukset ja tunteet voivat johtaa täydelliseen voimattomuuden tunteeseen, lamaantumiseen. Silloin on helppo samastua tuohon evankeliumin mieheen, joka makasi avuttomana ja halvaantuneena vuodematollaan. Ei pysty muuhun kuin että odottaa. Odottaa hyviä uutisia. 

Tuollaisista hetkistä ja olotiloista ajattelen, että ne tarjoavat mitä parhaimpia harjoitusmahdollisuuksia siihen, että tietoisesti päätän: nyt pudistelen tämän murehtimiseni yltäni; päätän palata siihen valoisaan ja luottavaiseen tilaan, jossa aina haluaisin olla ja pysyä.

Kiitollisuuden tunne on yksi vahvimmista vastalääkkeistä negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Että alkaa etsiä kiittämisen aiheita vaikka kuinka pienistä asioista. Ja vaikka olo ei olisi lainkaan kiitollinen, alkaa vaan kiittää.
On merkillistä, kuinka siitä voi tulla tapa, joka vahvistuu ja vähitellen muuttuu miltei automaattiseksi. Ja kuinka vahva positiivinen vaikutus sillä onkaan, kun sitä alkaa viljellä sydämessään.

Ja jos ei omin voimin tunnu onnistuvan, on ihana tietää, että voi aina – milloin vain ja millaisessa tilanteessa tahansa – pyytää avuksi Hänet, joka on Portti puhdistavaan armon altaaseen. Hänet, joka suostui Karitsaksi. Hänet, joka on puolustava Leijona, joka suojelee, kun paha yrittää saada otetta ja pahimmillaan koettaa lamaannuttaa toimintakyvyn.

Psalmissa 42 todetaan: ‘Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.’ (Ps.42:5)

Mikä vahvistaa elämäniloa ja -voimaa? Millä lailla ehkäistä noita hetkiä, jolloin tuntuu ettei jaksa enää tarttua tekemisiin? Mitkä asiat tuovat sinulle iloa ja onnentunnetta?

Hyvä resonoiOn tutkittu, että ihmiset löytävät syvää iloa ja tyydytystä toisten auttamisesta. Sitä paitsi: kun sydämellään auttaa toisia, oma huolehtiminen ja murehtiminen väistyy.
Uskon että Jumala on laittanut syvälle sisimpäämme halun ja tarpeen olla iloksi ja avuksi toisille. Ja kun sitä teemme, hyvä resonoi sisällämme.

Korona-aika on tosin nyt aikaansaanut sen, että monet vapaaehtoistyöt odottavat rajoitusten purkua. Ja toisaalta niiden, jotka auttavat ammatikseen, voimat ovat olleet tavallista kovemmalla koetuksella.
Lamaannuttavan uupumisen ehkäisyyn monet ovat löytäneet apukeinoja mm. luonnosta, musiikista, kirjallisuudesta, käsillä tekemisestä, hiljentymisestä ja rukouksesta.

Iloa ja lohtua – Psalmissa 94 luvataan: Kun huolet painavat mieltäni, saan Sinulta lohdun ja ilon.’ (Ps.94:18)

Miten jaksan? – Ajattelen, että on tosi tärkeää – mielellään jo ennen väsähtämistä – tulla tietoiseksi, mitkä asiat vievät omia voimia ja miten toimia, ettei uupumus saa valtaa. Että tiedostaisi, miten välttää – siinä määrin kuin se on itselle mahdollista – asioita, jotka vievät voimattomuuden tilaan, ja miten löytää apua, jos jo on uupumuksen tilassa.
Itse jouduin käymään tällaisia asioita läpi, kun joitakin vuosia sitten iski myötätuntouupumus (en ollut silloin kuullutkaan sellaisesta, enkä ymmärtänyt mistä väsymykseni ja voimattomuuteni johtui).  Rukouksen ja sielunhoidon kautta löysin paljon voimaa. Taisin siitä tässä blogissakin kertoa.

Uutta voimaa – Jesajan kirjassa on lupaus: ‘Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’ (Jes.40:31)

Mistä sinä ammennat voimia?

Kristus, Valomme, Ilon ja Elämän Lähde, vahvista meitä, varjele ja johdata meitä tiellämme. Kiitos että kuljet kanssamme. 🙂

You Raise Me Up – Selah

“Kun oloni on alamaissa ja sieluni uupunut
kun tulee ongelmia ja sydämeni taakoittuu
silloin pysyn paikallani ja odotan hiljaa
kunnes Sinä tulet ja istut hetken kanssani
Sinä nostat minut seisomaan vuorilla
kohotat minut kulkemaan myrskyävillä merillä
olen vahva kun olen Sinun hartioillasi
Sinä kohotat minut olemaan enemmän 
kuin mihin itse pystyn” 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9, Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 24: 14-16  ja 2. Kor. 9: 6-15.