29.7.2020. Kyllä kesä on ihanaa aikaa, sateisinakin päivinä. Miten hyvältä tuntuukaan hengittää syvään raikasta ulkoilmaa. On paljon virkeämpi olo kuin helteellä. 1/3 kesää vielä edessä. Nautitaan. Ja tiedä vaikka syksykin jatkuisi lämpimänä. 🙂

Jeesus sanoo:
    ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14)

Portit avautuivat – Teini-ikä oli haasteellista: jännitteinen suhde äitipuoleni ja minun välillä. Kun muutin pois kotoa, tunsin että portti aukesi elämään: olin vihdoin vapaa! Tuntui että hengitinkin vapaammin. Olinko pidätellyt henkeänikin, kuten tukahdutettuja neg. tunteitani?

Purkautuminen – Katkeruus ja viha jäivät kuitenkin kytemään huomaamattomalla säästöliekillä jossain sisuksissa, odottaen hetkeä, jolloin pääsisivät pompahtamaan pintaan. Ensin eräs ystäväni sai sen aikaan painamalla tietämättään ‘oikeaa nappia’. Toisen kerran – myös kertalaakilla – patoutuneet tunteet purkautuivat suoraan äitipuoleeni (joka 1. kertaa jäi sanattomaksi).

Kun nuo tunnelukot olivat murtuneet, tunsin että olin vapaa kulkemaan tietäni vapaana, reppu keveänä. Vapaana kokemaan iloa, innostusta, onnellisuutta ja mielenrauhaa, ilman että kukaan koettaa sitä tukahduttaa. Niin, tietäni – omaa tietäni….

Teini-ikäisenä rakastin lukemista (taisi olla yksi selviytymiskeinoistani). Klassikkojen ja elämänkertojen lisäksi luin innolla myös toisenlaista kirjallisuutta. Olin kovasti kiinnostunut sellaisesta, mitä ei voi havaita fyysisin aistein.
Luin paljon esoteerista kirjallisuutta, mm. teosofiaa, ruusuristiläisyyttä ja antroposofista hengentiedettä. Näkymätön maailma kiinnosti minua ja halusin tietää siitä enemmän. Kiinnostukseni vain syveni, mitä enemmän luin. Antroposofiaan jäin sitten aikuisiässä yli 20 vuodeksi.

Portti hengenmaailmaan? – Esoteerisiin oppeihin ei sisälly ainoastaan pyrkimys saada tietoa henkisestä maailmasta, vaan saada myös yhteys hengenmaailmaan. Kesti kauan, ennen kuin oivalsin, millaisia riskejä kätkeytyy siihen, että alkaa avata porttia hengenmaailmaan.
Ja miten valtava  ja ratkaiseva ero sillä on verrattuna siihen porttiin, jonka avaaja on Kristus. – Tai paremminkin – omien sanojensa mukaan – on itse se portti.     

Eräässä vaiheessa jätin antroposofian ja siirryin tutkimaan new age -oppeja. (Koulun uskonnonopettajan tai rippikoulun papin opetukset eivät olleet saaneet minua innostumaan puhtaasti kristillisestä opista, joten se ei seuraavana vaihtoehtona edes käväissyt mielessäni.)
Kesti lähes 20v. ennen kuin aloin nähdä new age -opetuksiin liittyviä ongelmia.

New age-vaiheeni jälkeen tuli – kuinka ollakaan – eteen vihdoin se ahdas portti. Huh, se pelotti. Enhän halunut mitään ahdasta, pelkkä ajatuskin sellaisesta ahdisti. Pitäisikö minun luopua ihanasta vapaudestani, jossa sain itse valita miten toimin? Pidin kumpuilevista maisemista, mutkittelevista metsäpoluista ja seikkailuista. Pitikö minun nyt alkaa kulkea tiettyä, suoraa ja tasaista, ennalta tarkasti rajattua ja merkattua tietä? Ei tuntunut oikein houkuttelevalta.
Enpä olisi osannut arvata, että siitä vasta seikkailut alkoivatkin. Eikä todellakaan ole ollut tasaisen tylsää… 🙂 

Vaikka Kristus olikin keskiössä niissä esoteerisissa opeissa joihin tutustuin, ja tavalla tai toisella mukana myös useissa new age -opeissa, vasta jälkeenpäin aloin ymmärtää, mitä riskejä niihin kätkeytyi. Kun niissä edetään pitemmälle – tai syvemmälle, miten sen sitten haluaakaan ilmaista – tulee vaihe, jossa aletaan avata sellaisia portteja, joista ei voi tietää, mihin ne johtavat. Tai mitä niistä porteista tulee sisään.
Kuullessani monenlaisista kokemuksista olin tavattoman kiitollinen, että itse säästyin sellaisista. “Sinulla on ollut varjelus”, totesi eräs entinen esoteerikko, nykyinen Kristuksen seuraaja. 

Mikä sai minut (tai jonkun muun) kaipaamaan tietoa sellaisesta, mikä ei ole näkyvää? Siitä todellisuudesta, jota ei voi nähdä tai kokea fyysisin aistein; siitä näkymättömästä, rajaamattomasta maailmasta, joka meitä ympäröi. Tietoa sellaisesta, joka tietyistä syistä on meiltä salattua ja kätkettyä. Pelkkä utelias, tiedonhaluinen mielikö sen saa aikaan?
Arvelen että osittain se kipinä, jonka Jumala on laittanut sisimpäämme, jotta etsisimme Häntä, yhteyttä Häneen. Ei vain aina tiedä, miten ja mistä on hyvä ja turvallista etsiä.

Paratiisissa ihmisellä oli yhteys Jumalaan. Mutta ihmiselle tuli tarve tietää enemmän kuin oli tarkoitus. Oli se yksi ainut hedelmäpuu, josta ei saanut syödä – hyvän ja pahan tiedon puu. Kielletty hedelmä veti puoleensa: saada tietää sellaista, minkä tietäminen ei kuulunut ihmiselle. Portti salattuun houkutti. Menetettiin se läheinen yhteys Jumalaan, joka oli ollut. Jouduttiin vaikeuksien ja kärsimysten tielle.

Harhautuksen vaarat – Ymmärrän nyt, minkä vuoksi VT:ssa kielletään yhteyden etsiminen ja yhteydenpito henkimaailman olentoihin. Sillä tasolla ilmentää itseään sekä hyvä että paha. Niin kuin täällä maan päälläkin.
Mutta tällä fyysisellä tasolla pystyy helpommin havaitsemaan, kummasta on kyse. Joku voi esim. koettaa salata pahat aikeensa ja tekonsa, mutta ne kyllä useimmiten paljastuvat, joko heti tai myöhemmin, niin yksityisellä kuin yleisellä, julkisella tasolla.
Näkymättömässä maailmassa on toisin. Paha voi erehdyttävän uskottavasti uskotella olevansa hyvä. Harhautumisen mahdollisuus on paljon suurempi kuin fyysisen maailman puitteissa.
‘Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi’, kirjoitti Paavali korinttilaisille (2.Kor.11:14).

Näistä asioista yleensä vaietaan, koska ne koetaan pelottaviksi tai koska niiden olemassaoloon ei uskota. Pysytään siis turvallisissa aiheissa.
Jumala on alusta alkaen halunnut varoittaa meitä monista sudenkuopista. Hän on halunnut ja haluaa meidän valitsevan turvallisen tien takaisin luokseen, yhteyteensä.
Jeesuksen elämän ja opetusten kautta Jumala ilmaisee meille uudella, rakkaudellisella tavalla asioita, joista VT:ssa olevat kirjoitukset varoittavat.

Portti – Jeesus vertasi itseään paimeneksi, joka huolehtii lampaistaan ja niiden turvallisuudesta. 
Hän sanoi: “Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.”
“Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”(Joh.10:9)

Turvaportti – Kristuksen seuraajana voin siis – sittenkin – kulkea vapaana. Tämän sain suureksi helpotuksekseni huomata lähdettyäni kulkemaan Hänen osoittamaansa tietä. Voin mennä ja tulla vapaasti, ja löytää paikan ja tilan, jossa henkeni tulee ravituksi.
Kun tiedän, mihin ‘osoitteeseen’ suuntaan hengellisen kaipuuni ja rukoukseni, tiedän että minulla on suoja ja varjelus sellaiselta, mikä ei ole minulle tarkoitettu tai hyväksi.
Jeesus sanoi: “Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.” (Joh.10:7)

En varmaankaan kirjoittaisi noista henkisen maailman vaaroista, jollen olisi tavannut ihmisiä, joille ne ovat tulleet tuskallisen todellisiksi. Ja jollen olisi kuullut sellaisista, jotka avattuaan portin henkiseen maailmaan ovat kadottaneet mielenrauhan ja -terveyden.
Nykyajan tiede tulkitsee luonnollisesti tällaiset asiat mielen tuottamiksi ilmiöiksi, koska se ei pysty muulla tavalla tulkitsemaan tai ottamaan kantaa näkymättömän maailman ilmentymiin.

Erilaisia kokemuksia – Oma näkemykseni asiaan on, että on kokemuksia jotka ovat peräsin henkisestä maailmasta ja sellaisia jotka nousevat ihmisen omasta psyykkisestä tilasta.
Tiede tosin menee kovaa vauhtia eteenpäin alalla kuin alalla; kenties joskus tälläkin alueella.

“Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Jeesuksen aikana jotkut tunnistivat Jumalan Pojan, Vapahtajan ja ryhtyivät Hänen seuraajikseen. Toiset torjuivat tai tunsivat vihaa häntä kohtaan. Jotkut olivat välinpitämättömiä.
Eikö tilanne ole aika lailla samankaltainen nykyäänkin?  

Tie, totuus ja elämä – Jeesus sanoi: “Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Ja jatkoi avainlauseella: “Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:16)
Siinä onkin näkemykseni mukaan kaiken ydin: Jeesuksen tie ja sen tehtävä on johdattaa meidät takaisin taivaallisen Isän luo, yhteyteen, Hänen tuntemiseensa.
Se on tie, jota tahdon kulkea. 

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, 1. Kun. 18: 21-26, 36-39 ja Hepr. 4: 1-2, 9-13.