Kalliosta hunajaa

2.8..2018  

Hiljaisuudessa Jumala puhuu – Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala aivan erityisesti haluaa vetää meitä puoleensa, puhua meille, kutsua yhteyteensä. Kyse on siitä, osammeko olla kuulolla.
Tällä viikolla olen soudellut aamuvarhaisella hauvelin kanssa. Onneksi se nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta yhtä paljon kuin minä (tai sitten vain yksinkertaisesti virittäytyy samaan moodiin emäntänsä kanssa).
Eilisaamun souturetkellä, taivaan heijastuessa tyyneen vedenpintaan, muistin elävästi, kuinka – soudellessani teini-ikäisenä samankaltaisessa hiljaisuudessa – Jumala ilmoitti Olevansa.
Silloin kyllä koin asian olevan niinpäin, että minä olin se joka etsin Häntä eikä päinvastoin. Pyysin epätoivoisesti todistetta siitä, onko Jumala todella olemassa. Minun täytyi saada tietää. Sain vastauksen, mutta kesti vielä tosi pitkään ennen kuin ymmärsin, että meillä voi olla elävä suhde Jumalan kanssa.
Rakkaussuhteeksi sitä kuvailisin. Sillä ainakaan itseäni Hän ei ole vetänyt puoleensa millään muulla kuin Rakkaudella. Ei pakottaen, vihaisena, pelotellen tai uhaten, vaan – silloinkin kun olisi ollut aihetta moittimiseen – aina vain ihmeen kärsivällisesti, rauhallisesti, lempeästi, Rakkaudellaan. (Ilmeisesti tietäen, että sillä tavoin saa minut parhaiten etsiytymään yhteyteensä.)

Vetoava Jumala ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. 30.7.2018
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81: 9-17)

“Kunpa kuulisit…” – Vaikka Jumala on Henki, Hänellä on tunteet – niin kuin meillä ihmisilläkin…! Raamattu on täynnä kuvauksia Jumalan ominaisuuksista. Rakkaudesta, hellyydestä ja uskollisuudesta, mutta myös surusta,  pettymyksistä, hermostumisista (= suuttumisista) jne…
Tuli hassu ajatus: Jumalahan on ihan inhimillinen…! – No,
loihan Hän ihmisen omaksi kuvakseen… – Ja kuitenkin voimme saada vain pienenpieniä aavistuksenhitusia äärettömästä ja rajattomasta Kaikkivaltiaasta Luojastamme. Vain sen verran voin ymmärtää, mihin rajalliset päättely- ja käsityskykyni yltävät. Mutta silti haluan yrittää, yrittää ymmärtää Häntä ja oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän. Paitsi tahtoaan, myös Hänen tunteitaan (vaikka ne raamatuntekstien mukaan usein muuttuvatkin tilanteiden kehittyessä).

Yllä olevasta psalmitekstistä minulle tuli mieleen Jumala, joka miltei epätoivoisesti koettaa vedota kansaansa, jotta tämä kuuntelisi ja noudattaisi annettuja neuvoja. Eikä ihme: halusihan Hän kaikin tavoin valmistaa ja opettaa tuota kansaa, jotta Maailman Vapahtaja voisi syntyä sen keskuuteen.

Pettymyksen, miltei epätoivon keskellä Hän kuitenkin lupaa: “Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”
Aikamoinen, tämä Taivaallinen Isämme: lapsensa ovat tottelemattomia kuin mitkä, ja sittenkin Hän lupaa huolehtia kaikista heidän tarpeistaan.
Äkkiseltään tuosta voisi innostua: pitäisikö tuo paikkaansa omallakin kohdalla… että niin kuin ruoanhakumatkalla olevaa vanhempaansa pesässä odottava linnunpoikanen saan mitä haluan, kunhan vain avaan suuni? Voisinko kertoa toivomusteni Top 10 -listan?
Mutta tarkemmin luettuna huomaakin Hänen sanovan “annan mitä tarvitset”.
Niin… Sinähän näet. Näet minun tarvitsevan ihan eri asioita kuin itse kuvittelen tarvitsevani. Onneksi näet, ja annat juuri sitä parasta. 

Kallion hunajaa  – Luin äskettäin erään syövästä selvinneen nuorenmiehen kommentin: “Blessings often come disguised as obstacles or setbacks“. Siunaukset tulevat usein esteiden, viiveiden t. takapakkien muotoon kääriytyneinä. Tämän on varmaan moni meistä kokenut. Haaste on siinä, että yleensä sen tajuaa aina vasta jälkeenpäin.
Mutta sitten kun tajuaa, voi jo kiittää vaikeuksistakin. Mitä hyvää koettelemuksesta seurasikaan – sisäistä tai ulkoista, muodossa tai toisessa – joka tapauksessa voi todeta, että happamalta ja kitkerältä maistunut olikin loppujen lopuksi ‘hunajaa Kalliosta’!

Harmitukseta kiitokseen – Vähitellen sitä sitten voi oppia kiittämään jo silloin, kun juttu on akuutti. Kun asiat eivät mene siihen malliin tai tahtiin kuin toivoisi. Voikin alkaa kysellä: mistäköhän tässä on kyse? Onko jotain, mitä voisin tästä huomata? Tai oppia? Tulisiko minun ehkä päästää irti jostakin, niin että asia voisi edetä hyvällä tavalla? Jne.
Itse olen aikamoinen jääräpää. Monenmoisia juttuja on tarvittu, ennen kuin olen oivaltanut tai uskonut, että paras on tehdä jotain asian/tilanteen hyväksi.
Mutta vaikka on tuntunut välillä hyvinkin harmilliselta tai vaikealta, olen useimmiten lopulta voinut huokaista: kiitos tästäkin kokemuksesta: tajuan nyt, miten itse olin luonut tai kutsunut tuon tilanteen elämääni, ja sen oivallettuani se sai aikaan minussa muutoksen tai siitä seurasi jotain muuta hyvää.

Rakas Jumala, Sinä voit muuttaa vaikeimmatkin tilanteemme siunauksiksi. Kiitos että näet kaikki tarpeemme, elämäntilanteemme, ihmissuhteemme, työasiamme, taloudellisen tilanteemme. Näet ilomme, onnemme, huolemme ja murheemme. Kaikissa elämäntilanteissamme näet meidät ja kuulet meitä. Auta meitä kuulemaan Sinua, Sinun Johdatustasi.
Ja jos/kun alamme ‘kumarrella vieraita jumalia’, olivatpa ne mitä vain, vedä nopeasti takaisin lähellesi, yhteyteesi.
Älä enää anna meidän kulkea oman ymmärryksemme varassa. Näethän mihin se on meidät johtanut…! Tarvitsemme Viisauttasi, Johdatustasi ja Läsnäoloasi.
Kiitos Taivaallinen Isämme Kärsivällisyydestäsi ja Rakkaudestasi. Kiitos Kristus että olet Kalliomme, Peruskallio, jonka varaan voimme laskea kaikki elämämme asiat. Kiitos Pyhä Henki, että rohkaiset ja opastat. Kiitos hyvä Jumala että Olet! 🙂 

You are my Rock – Hillsong London

“Ääni hiljaisuudessa lävistää itsekkään sieluni
syvällä sisälläni on huuto, kaipuu tuntea Sinut
katson Sinuun Herra
en voi teeskennellä etten pakenisi
tunteita, joita koetan piilottaa
minun on käännettävä fokus
pois itsestäni ja ongelmistani
katson ristiin, olet Kallioni jolla seison
turvassa ympäröiviltä myrskyiltä
olet ainut Kallioni, Sinussa pystyn
minun ei tarvitse luottaa omiin voimiini”

Muut tekstit: 1. Moos. 18: 20-32, Hepr. 3: 15-19 ja Matt. 11: 20-24.