Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2016

Sydämen kultaa

25.4.2016  Tänä aamuna oli tapaaminen Pasilassa. Sataa tihkutti, 4 astetta ei kovassa viimassa tunnu kovin miellyttävältä. Miten houkuttelevalta ja helpolta tuntuikaan ajatus junaradan varrella asuvalle hypätä junan kyytiin tällaisella säällä! 
Mutta luettuani Ylen uutisten pääjutun: kuinka Jesse 17 v  pelasi Pikkuleijonille MM -kultaa, vaikka oli samana päivänä ollut rankassa vatsataudissa, tsemppifiilis tarttui. – Ei kun pyöräilykypärä päähän ja menoksi.
Ystävä soitti matkalla ja ihmetteli hengästynyttä ääntäni. – Kunto kun on talven jäljiltä sitä mitä on…
Kotimatkalla kuitenkin tuli ilo: mitä kaikkea olisikaan jäänyt kokematta, jos olisin valinnut junan. Siltaa huuhtovat vaahtopäät, sillan keinuminen aalloilla, jännitys: kestääköhän nuo puukaiteet jos tuuli heittää pyörän niitä vasten; entä jos kova puuska lennättää kaiteen yli veteen?
Niemen suojassa ruokaileva joutsenpariskunta, rinnakkain päät kaulaa myöten uppeluksissa. Ja sitten kauniit päät kohoavat tyynenä vedestä, sen näköisinä kuin kerta kaikkiaan mikään ei voisi horjuttaa niiden rauhaa. – Mikä kontrasti vieressä velloville merenaalloille!
Orava, jolta putosi aarre (herkkupala varmaankin) pyörätielle ja joka nopein liikkein ryömi takaisin nappaamaan sen ennen pyörän tuloa  kohdalle. (En ole ennen nähnyt oravan ryömivän!) Ja auringonsäteiden suloinen lämmitys selässä.
Siitä, mikä oli tuntunut haastavammalta vaihtoehdolta, tulikin palkitseva kokemus. 

Sydän täyttä kultaa – Kotona halusin vielä lukea nettiuutisista Pikkuleijonien voitosta. Vastustajat olivat lyöneet mailoillaan Jessen pelikäden turvoksiin, mutta Jesseltä ei irronnut katkeraa kommenttia, hän säilytti ilonsa. Valmentajan kommentti Jessestä: ”Pojan sydän on ihan täyttä kultaa.”
Vaikken muuten urheilua seuraakaan, huomasin uutisista jo vuodenvaihteen kisojen jälkeen Nuorten Leijonien fiksun käytöksen, positiivisen suhtautumisen, verrattoman yhteistyökyvyn sekä loistavan yhteishengen: kukaan ei halunnut ottaa voitosta kunniaa itselleen, vaan pelikavereita kehuttiin kilpaa. – Hienoa, että meidän nuorille on tällaisia roolimalleja!

Yllä oleva innoitti siinä määrin että laitoin blogiin, vaikkei juurikaan liity alla olevaan evankeliumitekstiin ja siitä nousseisiin (jo  viime viikolla kirjoitettuihin) ajatuksiin.

                                          Sydän

Sydämen puhetta Jumalan kanssa, ensi pyhän otsikko, viehättää minua. Sitähän Jumala juuri haluaa: yhteyttä kanssamme, ei vain ajatusten, vaan myös – ja käsittääkseni ennen kaikkea – juuri sydämen tasolla.
Jotta sydänrukouksen tila löytyisi, on mielen (ja sen synnyttämän puheen) vaimennettava volyymiaan. On hiljennyttävä kuuntelemaan sydäntään, ja Jumalan sydäntä.

Minun nimessäni – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”  (Joh. 16: 23-33)

Lupaus – Kuten viime viikonkin tekstissä, jälleen aikamoinen lupaus Jeesukselta: ”Mitä ikinä te pyydätte…”
Todellako? Mitä vain? Tuostahan voisi riemastua anelemaan vaikka millaisia asioita… kunnes huomio kiinnittyy Jeesuksen kolmasti toistamiin sanoihin: Minun nimessäni.
Johanneksella ja veljellään oli välillä ihan hurjia pyyntöjä. Jeesus joutui toppuuttelemaan veljesten intoilua. 
Ajattelen, että kun pyyntö tehdään Jeesuksen nimessä, siinä on paikka Hänen allekirjoitustaan varten. Hän allekirjoittaa, kun pyyntö on
sellainen, johon Hän voi yhtyä. Hän näkee valtaisan palapelin joka osan. Hän näkee yksityiskohdat ja samalla kokonaisuuden.
Voin hyvin kuvitella, kuinka Johannes vanhana miehenä Patmoksen saarella huokaisi muistaessaan muutamia ehdotuksia ja pyyntöjä, joita nuoruuden innossa tuli esitettyä Jeesukselle. Tulta taivaasta ja kunniapaikkaa Mestarin viereltä.

Mitäköhän kaikkea sitä onkaan itse tullut pyydeltyä? Varmaan tulisi monta huokausta ja hymyä, jos muistaisin kaikkia toiveet, joita vuosien varrella olen esittänyt. Ehkä ihan hyvä, etten muistakaan. 🙂  – Mutta kunpa muistaisin, miten moniin, pieniinkin pyyntöihin on vastattu! Sekin tahtoo niin helposti unohtua.
Miten hyvä olisikaan muistaa niitä pieniä ja suurempia asioita, joissa Luojamme on osoittanut meille huolenpitoaan. Se virittää kiitoslaulun sydämeen.

Sydämen puheesta vielä: ennen luulin, että rukous on sitä, että joko pyydetään jotain taikka  kiitetään jostain asiasta. Hiljainen Jumalan läsnäolossa olo oli minulle = meditaatiota. Mutta kun ajattelen, että hiljentymiseni Jumalan läsnäoloon onkin rukousta, sydänyhteyttä, jossa Jumalan sydän ja minun sydämeni kuuntelevat toisiaan, siihen tulee toisenlainen ulottuvuus.      Kyllä siihen voi liittyä puhettakin, mutta usein on ’vain’ hengityksen/Hengen liike. Hiljaisuuden tilassa, jossa Hän on; jossa me kummatkin olemme.
Meditaatio oli pitkään minulle sellaista, mikä tuntui tärkeältä itselleni. En ollut ymmärtänyt tätä rukousulottuvuutta: tilaa, joka on merkityksellistä ei vain itselleni, vaan myös Jumalalle. Sydämen tilaa, jossa Hän on läsnä, kanssani.

Rauha”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha,” sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Hän haluaa johdattaa meidät yhteyteen, jossa voimme kokea sellaista rauhaa, jossa ulkoiset olosuhteet tai tunteemme eivät heiluttele meitä kuin riippakoivun oksia. Rauhaa, johon kietoutuu levollinen luottamus.
Kiitos Jeesus siitä(kin) lupauksestasi, jossa sanoit antavasi meille oman Rauhasi, sellaisen, jota maailma ei voi antaa. Kiitos, että Sinun avullasi löydämme Sydämen Rauhan. 

The Heart of Worship – Matt Redman

”Kun musiikki hiljenee, kun jätän kaiken pois ja yksinkertaisesti vain tulen
haluten tuoda jotain joka on arvokasta, joka olisi Sydämellesi siunauksesi
tuon enemmän kuin laulun, sillä sitä Sinä et ole kaivannut
Sinä etsit paljon syvemmältä kuin mikä ilmenee näkyväisessä, Sinä katsot sydämeeni
palaan ylistyksen sydämeen, kyse on Sinusta Jeesus
olen pahoillani siitä, millaisiksi minä olen tehnyt asiat, vaikka kaikessa on kyse Sinusta
ikuinen Kuningas, kukaan ei pysty ilmaisemaan arvoasi
vaikka olen heikko ja köyhä, kaikki mitä minulla on, on Sinun; jokainen hengitykseni
tuon Sinulle enemmän kuin laulun, koska sitä et ole kaivannut, katsot sydämeeni”

Muut rukoussunnuntain tekstit ovat: Ps. 40: 2-6, Jer. 29: 11-14 ja Ef. 3: 14-21.

Totuuden Henki

18.4.2016                                                     heijastus Taivaan kansalaisena maailmassa on ensi pyhän aihe. Elää Taivaan kansalaisena… tuostahan voi saada vähän toisenlaista perspektiiviä sellaisiin asioihin, joiden kanssa (joko konkreettisesti tai ajatustasolla) usein täällä painiskelemme, ja jotka meistä tuntuvat tosi isoilta ja tärkeiltä. Mutta onhan se niin, ettei ole ihan helppoa olla ja elää ihmisenä & ihmisiksi täällä Maan päällä.
Luojamme jos kukaan tämän tiesi, varmaan jo alkumetreiltä saakka. Näki että tarvitsisimme Taivaallisen Auttajan. 

Puolustaja – Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.” (Joh. 16: 5-15)

Jeesus näki opetuslasten murheen: heidän rakas Mestarinsa, Hän, jonka varaan he olivat laittaneet koko elämänsä, lähtisi taivaallisen Isänsä luo. Millä tavoin he mahtoivat käsittää ja käsitellä sitä, mitä Jeesus heille puhui? Miten he mahtoivat ymmärtää sen, että Jeesuksen piti jättää heidät? Ja sen, että hän lähettäisi heille Puolustajan, Pyhän Hengen? Sitä Johannes, yksi heistä, ei kerro. Tärkeintä oli se, mitä Jeesus puhui heille.
Mutta sen haluaisin tietää, mitä Jeesus olisi heille kertonut, jos he tuolloin olisivat kyenneet ottamaan vastaan. Puhuiko hän heille niitä asioita ilmestyessään heille ylösnousemusruumiissaan? Vaiko taivaaseenastumisensa jälkeen Henkensä kautta?
Taas huomaan, kuinka haluaisin tietää ja ymmärtää enemmän ja syvemmin siitä, mitä Jeesus opetti. – Ja tietty olisi mukavaa saada tieto vaivattomasti, valmiissa paketissa. Valitettavasti se ei aina ihan niin mene…
Jeesus kuitenkin lupaa, että tämä Henki, Totuuden Henki johtaa (engl. ja saksal. käännösten mukaan opastaa, johdattaa) tuntemaan koko totuuden. – Huima lupaus!

Jeesus lähetti opetuslapsilleen Totuuden Hengen, joka avasi heidän mielensä ja sydämensä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pyhä Henki johdatti heidät näkemään ja ymmärtämään asiat syvemmin ja täydemmin. Ja puhumaan ja toimimaan tavalla, johon he eivät olisi itse kyenneet. Jumalan Henki muutti kaiken.

Puhtaat reseptorit – Totuuden Henki on Kristuksen seuraajien kanssa tänäkin päivänä. Hän haluaa johdattaa meitäkin tuntemaan Jumalan tahdon koko totuuden. Hän haluaa kulkea kanssamme, opastaa ja ohjata meitä.
Totuuden Henki ilmaisee totuuden puhtaana, ilman vääntelyjä ja kääntelyjä. –
Voi kunpa osaisimme olla herkkiä oppimaan ja kuulemaan, puhtaasti ja kirkkaasti. Ilman että mitään pääsee väliin hämmentämään, hämärtämään tai sekoittamaan henkisiä/hengellisiä reseptoreitamme.
Pyhä Henki, anna meille puhdas sydän ja kirkas mieli, jotta voisimme elää ja toimia ohjauksessasi, Taivaan kansalaisina täällä Maan päällä. Auta meitä ymmärtämään Totuuttasi. Ja please antaisitko sen myös kuvastua elämässämme, maailmassamme.

Kristus, kiitos lupauksistasi opetuslapsillesi. Kiitos että myös me saamme olla opetuslapsiasi ja ymmärtää lupauksesi myös meille tarkoitetuiksi. 🙂

The Spirit of Truth – Esther Mui

”Jos rakastatte minua, pitäkää käskyni ja Minä rukoilen Isää ja hän antaa teille toisen Auttajan
jotta Hän olisi kanssanne ikuisesti
Totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan,
sillä se ei näe eikä tunne Häntä
mutta te tunnette Hänet, sillä Hän on luonanne ja tulee olemaan teissä
en jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-9, Jes. 63: 7-9 ja Jaak. 1: 17-21.

Ilo

11.4.2016                                                 kuivien lehtien keskeltä

Sitruunaperhonen – Eilen ilahduttiin kolmessa polvessa: sitruunaperhonen! Lapsenlapseni (jolla on koulutehtävänä havainnoida kevään merkkejä) tosin harmitteli nopeaa ohilehahdusta – ei ehditty kuvata.  Mutta kevään 1. sitruunaperhonen jäi  mielenkuvaksi kevään ilon & valon tuojana.
Punarinnan ihana sirityskonsertti puun oksalla. Ja kuivuneen lehtipeitteen seasta hehkeinä esiin työntyvät sinivuokot; kuin taivaansinisiä tähtiä ruskeassa maassa. 
Valo, lämpö, kauneus – ah kevään ihanuutta!

Näette minut jälleen – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” 
(Joh. 16: 16-23)

Rohkaisua Ennen pääsiäistapahtumia Jeesus rohkaisi opetuslapsia, jotta heidän olisi ollut helpompi kestää edessä olevien tapahtumien nostattamat mielen- ja sydämenliikkeet: suru, pettymys, hylätyksi tulemisen tunne, pelko, katkeruus, viha…
Jeesus kertoo ennalta, kuinka hän kuolemansa jälkeen ilmestyisi heille. Silloin he vihdoin tajuaisivat: se, mikä oli näyttänyt lopulliselta, ei ollutkaan sitä, vaan alku uuteen vaiheeseen. Silloin he tulisivat tuntemaan sellaista iloa, minkä kaltaista he eivät voisi löytää kenestäkään tai mistään muusta. 

Kivut vaihtuvat iloon – Se, kuinka hyvin Jeesus ymmärsi naisten tunteita, ilmenee myös yllä olevasta evankeliumikohdasta. Ainakin itselleni lasten syntymät olivat elämäni ihmeellisimmät tapahtumat. Kivut unohtuivat saman tien ja tilalle tuli valtava ilo, onnellisuus ja kiitollisuus.

Vaikea uskoa – Huolen, surun tai tuskan aikoina voi olla vaikea uskoa, että kaikki muuttuu vielä iloksi. – Voisimmepa erityisesti silloin muistaa, ettemme loppujen lopuksi ole tunteidemme armoilla, vaan että on olemassa Rohkaisija, joka haluaa tuoda armon elämäämme.

Kaipaus – Kerran, noin 14 v. sitten, minuun iski yllättäen hyvin syvä suru ja kaipaus nuorena kuolleen isoveljeni johdosta. Kuinka kaipasinkaan häntä – vielä vuosikymmenien jälkeen. Tunne, joka tuntui aivan kestämättömältä, purkautui lohduttomana itkuna tyynyä vasten. Pyysin Jeesusta auttamaan tuskassani. Ehkä sen vuoksi, kun en oikein muutakaan siihen tilanteeseen keksinyt. (1. kerta, jolloin pyysin Jeesukselta apua.) En oikeastaan odottanut enkä oikein uskonutkaan, että kukaan tai mikään olisi voinut minua tuossa tilanteessa auttaa.
Vähän ajan kuluttua tunsin lämpöä, ikään kuin olisin ollut suurten käsivarsien tai siipien ympäröimänä. Itku lakkasi ja sisimpääni laskeutui syvä rauha. Murhe oli kuin pois pyyhkäisty. Olin ihan hiljaa, ihmettelin. En tainnut edes huomata kiittää, niin hämmästyksissäni olin. Kuinka niin suuri muutos noin äkkiä oli mahdollista?

Näin jälkeenpäin ajattelen, että Jumala halusi tuossa toivottomuuden tilassani osoittaa epäileväiselle mielelleni, että Hän kuulee ja näkee. Että Hän välittää. Hän haluaa antaa Ilonsa murheen sijaan.
Luojamme, Ilon ja Valon Lähde, auta meitä avaamaan sydämemme Sinun Ilollesi ja Valollesi. Hienovaraisesti tai voimallisesti (jos tarpeen) herättele näkemään kevään ihmeitä; iloitsemaan ja kiittämään kaikesta siitä, mikä versoo esiin, meissä ja luonnossa. 🙂

Jubilate Deo – Marco Frisina

”Iiubilate omnis terra, iubilate Domino nostro,
alleluia, alleluia, iubilate Deo, exsultate in lætitia, iubilate Deo
Laudate eum in excelsis, laudate Dominum nostrum, omnes angeli et virtutes
laudate eum quoniam magnus Rex est Dominus super omnem terram
Laudate pueri Dominum, laudate nomen Domini benedictus nomen eius
benedictus nomen eius, benedictus in sæcula
super cælos gloria eius, laudate omnes gentes
Laudate eum omnes angeli, laudate omnes virtutes
in æternum laudate eum omnes gentes et populi quia ipse mandavit et omnia creata sunt”

(Jos osaisin latinaa, kääntäisin, mutku en ossaa. Yksittäisiä sanoja vain sieltä täältä arvelen tunnistavani, jotain tämän tapaista: iloitkaa täällä maan päällä, iloitkaa Herrastamme, laulakaa Herrallemme, enkelit ja pyhät: Herramme on suuri Kuningas, ikuisesti laulakaa ihmiset ja kansat.)

Muut tekstit: Ps. 12, Jes. 40: 26-31 ja Hepr. 13: 12-16.

Farmissa?

3.4.2016   touko-kesa-2008-ja-loyola-319   Viime viikonloppuna olin koulutustilaisuudessa, jossa osallistujat saivat tehtävän ideoida kuvan, joka jollain lailla kuvaisi omaa pienryhmää ja johon myös sisältyisi tietty sana. Meidän pienryhmällemme annettu sana oli (suomeksi käännettynä) farmi. Toiset ryhmäläiset heittelivät ehdotuksia, meikäläiselle lankesi idean laittaminen paperille.
Pohdimme mitä eläimiä laittaisimme farmiin. Päädyttiin lampaisiin. – Tuota… millaiset korvat lampailla onkaan…? Onko ne lurpat? Eräs ryhmäläisistä näytti kännykästä kuvan lampaasta. Suipot, ulospäin törröttävät, teräväkärkiset. Kiitos! Hahmottelin farmiin 5 lammasta, yhtä monta kuin meitä oli ryhmässä, ja laitoimme nimmarimme valitsemaamme lampaaseen.
Mistä ne lurppakorvat tulivatkaan mieleeni? Ehkä lampaiden flegmaattisuudesta. Muttei pidä antaa rauhallisuuden hämätä: korvat ovat hereiset, kuulevat tarkasti; tunnistavat paimenen äänen.
Oikeastaan aika ihana kuva siitä, millaista voi olla Paimenen vaikutuspiirissä: levossa, syvää rauhaa tuntien, mutta samalla hyvin tietoisesti läsnä olevana. Sisäisestä levollisuudesta käsin kuuntelevana.   

Tunnen – tuntee – tuntevat – Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”        (
Joh. 10: 11-16)

Jumalan farmissa – Psalmeissa ja muissakin VT:n kirjoissa Jumala kuvaa itseään Paimenena, joka huolehtii omistaan.
Jeesus ilmaisee olevansa tie Isän tuntemiseen. Hän tuntee meidät. Ja kun me opimme tuntemaan Hänet, me opimme tuntemaan myös Taivaallisen Isämme.

Yksi lauma & yksi paimen – Minua koskettaa erityisesti tuo, mitä Jeesus sanoo niistä, jotka eivät ole ’tästä tarhasta’: ”Niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”  

Hyvän Paimenen tahto on myös, että me kaikki olisimme yhtä. Että välillämme olisi yhdysside – ei vain Kaitsijaamme, vaan myös toisiimme. Yhdysside, joka on punottu lojaalisuudesta, välittämisestä, toisten tarpeiden huomioimisesta, auttamisesta, tukemisesta ja rohkaisusta.
Vahvista, Kaitsijamme, yhdyssidettä Sinuun ja toisiimme. Auta meitä myös vaalimaan kaikkea sitä, mikä on Sinulle kallisarvoista.

The Lord’s My Sheperd – Stuart Townend  (Psalmi 23: Herra on paimeneni)

Muut tekstit: Ps. 23, Hes. 34: 11-16 ja 1. Piet. 2: 21-25