Uh, ensi pyhän tekstit taitavat olla koko vuoden haastavimmat (vaikea oli valita mitä niistä alkaisi pureskella), mutta niin on teemakin (Jeesus Pahan vallan voittajana).                 Aihe – pahan valta – on sellainen, jonka käsittelyä ainakin meikäläinen haluaisi välttää. Mutta onneksi siinä on tuo voittaja mukana, eli ‘kimppuun vaan’.  – Silti, jos olet hyvin herkkä, ei ehkä kannata lukea tämänkertaista blogipäivitystäni. Kerron siinä nim. aika rankkoja asioita.   

Todellinen – “Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.”                              (1. Joh. 5: 18-20)

Valikoivaa katselua – 90-luvulla korostui haluni nähdä kaikissa ja kaikessa vain valoisat puolet. Lopetin uutisten lukemisen ja katsomisen. Halusin katsoa siihen, mikä oli hyvää ja kohottavaa. Se tuntui  helpolta, luontevalta ja ihanalta! Oli kai jonkinlaista ‘hyvässä ja kauniissa maailmassa ‘ elämisen kaipuuta.
Uutisallergiani taisi saada alkunsa Ruandasta kertovasta TV -uutisesta, jossa näytettiin kuinka ruumiita virtasi suuressa joessa.  

Ruandaan – Runsaat 10 v. sitten tulin sanoneeksi, että yhteen maahan en koskaan voisi mennä: Ruandaan. En uskaltaisi kohdata  ihmisiä, jotka olivat joutuneet kohtaamaan niin paljon järkyttävää julmuutta ja väkivaltaa. – Ikimaailmassa en olisi uskonut, että 1/2 v. tuon lausahdukseni jälkeen lukisin memoriaalien seinillä olevista tauluista kuvauksia surmatuista  miehistä, naisista ja lapsista. Katselisin valokuvia heistä. Itkisin lukiessani, millaisista asioista nuo lapset olivat pitäneet ja miksikä he olivat halunneet tulla isona. Että istuisin ruandalaisten kanssa kuunnellen heidän mitä järkyttävimpiä  kokemuksiaan ja rukoilisin heidän kanssaan. Että kävisin entisessä vankilassa, johon edellisinä päivinä oli tuotu 10 v aiemmin viemärikaivoihin heitettyjä ruumiinosia. (Yhteen huoneeseen oli asetettu riveihin pääkalloja, toiseen luita, kolmanteen erikokoisia ruumiinosia, jotka olivat säilyneet kaikkien noiden vuosien ajan käsittämättömän hyvin; uloimmassa huoneessa iso kasa vaatteita, vielä järjestämättä, ja muita asusteita. Sanoinkuvaamaton haju leijui kaiken yllä.)

Sanattomaksi – Ruandalaisilla oli kestänyt 10 v. ennen kuin he pystyivät tuohon työhön. Suru oli äänetöntä: tähän mielettömyyteen ei yltänyt sanoja. Mietin mitä ruandalaisten sisimmässä mahtoi tapahtua heidän tultuaan katsomaan, olisiko jotakin, jota he voisivat tunnistaa rakkaistaan, läheisistään, tutuistaan. Koru, kenkä, jotain.
Itselleni tuli sisälle täydellinen tyhjyys: olin ihan turtana, kuin ontto kuori. Tällaista ei pystynyt käsittämään eikä käsittelemään, ei ajatus- eikä tunnetasolla.
Ruandan kokemukset nousivat nyt vahvana pintaan. Ehkä sen vuoksi, mitä parhaillaankin tapahtuu maailmalla. Näitä ääri-ilmiöitä miettiessä sitä ihmettelee, miten Paha voi saada ihmisen valtaansa ja tekemään hirmuisia tekoja.

Miten ymmärtää – Kun jollain ihmisryhmällä on jossain päin maailmaa tosi vaikeaa, miettii että miten niin me (sodan jälkeen syntyneet) olemme saaneet syntyä tällaiseen turvalliseen lintukotoon. On katto pään päällä (ainakin melkein kaikilla), puhdasta vettä ja ruokaa, vapaus tulla ja mennä. On rauha.
Antroposofian ja uuden ajan opetuksien aikoinani selittelin näitä asioita itselleni jälleensyntymisopin kautta. Se auttoi minua jotenkuten nielemään sen epäoikeudenmukaisuuden, että toiset syntyvät ulkonaisesti helpompiin oloihin, toiset kärsimysten keskelle.
Vähitellen aloin ymmärtää asiaa eri kantilta: jälleensyntymisopilla ja karman lailla voi kyllä koettaa lohduttautua joissakin asioissa. Mutta tavatessani ihmisiä tällä saralla tuli usein vastaan myös tarvetta etsiä syyllistä (toista ihmistä tai vaikkapa Jumalaa) omaan pahaan oloon tai vaikeuksiin ja taipumusta omasta vastuusta luistamiseen (minä viaton uhri;  tuosta toisesta tämä johtuu; kyllähän minä sitten seuraavassa elämässä…). Siinä sitten koetettiin yhdessä löytää rakentavanlaatuista asennetta itseen, toisiin, elämään.

Elokuva – Juuri ennen ensimmäistä Ruandan matkaani ilmestyi elokuva Ruandasta. Poikani oli bongannut sen ja sanoi, että vaikea minun olisi sitä katsoa, kun en herkkiksenä kestä katsella mitään väkivaltajuttuja, mutta että tämä leffa olisi varmaan kuitenkin hyvä nähdä, jotta voisin ymmärtää jotain siitä, mitä tuo kansa joutui 10 v. aiemmin kohtaamaan. Niinpä  katsoin. –  Se oli kuitenkin vahvasti siistitty ja pehmennetty versio niistä kauheuksista, joita ihmiset tosiasiassa olivat kokeneet. Tämä selvisi paikan päällä.

Valintaa – Usein kysytään, miksi Jumala sallii maailmassa vallitsevan pahuuden ja epäoikeudenmukaisuuden. Itsekin sitä aikoinani pähkäilin. Harvemmin mietitään sitä, kuinka Jumala on antanut meille vapauden valita hyvän ja pahan välillä, niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Seuraamukset ovat ihmisten valintojen mukaiset. Oikeastaan ajattelen nyt, että Luojamme on osoittanut aika suurta luottamusta meitä kohtaan antaessaan meille vapaan tahdon. Mutta Hän näki myös, ettemme selviä täällä omin päin. Pojan tehtäväksi tuli voittaa Paha ja vapauttaa meidät sen valtaotteesta. Koska paha vielä kuitenkin on läsnä olevana, joudumme jatkuvasti valintojen eteen, siinä millaisille ajatuksille annamme sijaa päänupissamme, millaisia sanoja lähtee suustamme, millaisia tunteita vaalimme sisällämme ja millaisiin tekoihin ryhdymme. – Olosuhteita ei useinkaan pysty muuttamaan, mutta asenteita kyllä. Jollei muuten, niin Hänen avullaan, jolla on korkein Valta ja Voima.

Välillä elämä on tosi rankkaa. Uskon kuitenkin, että Jumala voi muuttaa syvimmätkin kamppailumme hyvä(ä)n käyttöön, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Tässä Todellisessa elämme – Johannes kirjoittaa kirjeessään, kuinka Jumalan Poika johdattaa tuntemaan Todellisen. Kuinka Kristuksessa ollessamme olemme yhtä Todellisen kanssa (Isä ja Poika ovat yhtä, sanoo Jeesus).
Ajattelen, että tuossa juuri on avain: yhteys Todellisen kanssa. Siinä on varjelus, tapahtuipa mitä tahansa.