4.3.2014. Shalom – Leppävaaran srk:n lähetti vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa kertoi viikko sitten kiertokirjeessään kuulumisiaan toimipaikastaan Odessasta, Ukrainan eteläosasta. Alkutervehdyksenä seuraavat sanat, joihin tekee mieli yhtyä:
Tahdomme toivottaa sinulle Jumalan rauhaa, shalom! Hepreaksi ei kysytä, ‘mitä kuuluu?’ tai ‘kuinka voit’, vaan ‘Mitä rauhaasi kuuluu? Ma shlomech?’ – Rauhaa rukoilemme myös tähän maahan, ulkoista rauhaa, ja ihmisten sydämiin Jumalan rauhaa. Jeesus sanoi: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14:27).
Eikö olekin ihana lupaus! Jeesus antaa meille oman rauhansa!
Siipien alla turvassa – Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91: 1-4, 11-12)
Shadow of Your wings – Jason Upton
“Siipiesi varjossa löydän rauhan. Olen juossut koettaen löytää suojapaikan. En ole pysähtynyt niin kauaksi aikaa että olisin nähnyt, että Sinä olet koko ajan ollut siinä, odottamassa kätkeäksesi minut siipiesi suojaan. Läsnäoloasi etsiessä olen tullut niin janoiseksi, että olen unohtanut pysähtyä juomaan, kun taas Sinä olet koko ajan siinä odottamassa vuodattaaksesi ylleni parantavaa vettäsi”
Paratiisin hedelmät – Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. (1. Moos. 3: 1-7)
Kyllä osasi kauniiseen pakettiin kääriä puun hedelmät tuo viekas luikertelija. Sen ainoan puun, johon ei saanut kajota. Muiden puiden hedelmiä oli syötävänä yllin kyllin. Käärme tiesi kuitenkin miten houkutella. Olisikohan itse lohikäärme ollut asialla, taustavaikuttajana? Se, joka sai taivaan enkeleitäkin ison joukon suostuteltua kapinaan Jumalaa vastaan? Häviö tuli ja maahansyöksy, loistava enkeli joutui eroon Jumalan kirkkaudesta. Kun tappio alkaa hiertää, syntyy katkeruutta ja kateutta. Mihin kademieli haluaa iskeä? Sinne, missä asiat näyttävät olevan paremmalla mallilla kuin itsellä.
Paratiisissa ihmisellä oli kaikkea mitä tarvitsi ja kaipasi: hän eli Jumalan täydellisessä huolenpidossa ja yhteydessä. Kavala viekoittelija onnistui juonessaan: ihminen joutui erilleen paratiisielämästä ja välittömästä yhteydestä Luojaansa.
Mutta onneksi (ihmiskunnan) tarina ei jäänyt tuohon! Onneksi Jumalan rakkaus on niin suuri, niin ihmeen kärsivällinen ja hellä. Hän kutsuu ihmistä – kaikkein omapäisintäkin, tottelemattominta ja uhmakkainta – takaisin, yhteyteensä, siipiensä suojaan.
In the shelter of Your wings – Julee Kwatt
“Kuule huutoni, Jumala, kuuntele rukoustani! Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan. Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.” (Psalmista 61)
Jumala ei kiusaa ketään – Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. (Jaak. 1: 12-15)
Niin, on niin helppo aina syyttä jotakuta muuta. Läheisiä, työtovereita, tai vaikka Jumalaa. Tämä taipumuksemme näkyy jo luomiskertomuksessa: mies syytti naista, nainen käärmettä…
Mitä jos uskaltaisikin kohdata ja myöntää omat heikkoutensa – edes itselleen, ja Luojalleen (joka joka tapauksessa tietää ne, mitä sitten lienevätkään). Ja ottaa vastuu omista ajatusmalleista, asenteista, toimintatavoista, tekemisistä. Se sijaan että sälyttäisi syyn toisten niskoille.
Paastoajan alkaessa mietin, mikä juuri nyt voisi olla jokin sellainen asia, jossa helpoimmin joudun kiusaukseen. Mihin juutun, mitä toistan tahtomattani?
Olen kokenut, että kun otan asian ‘käsittelyyn’ ja pyrin tietoisesti toimimaan toisin kuin minulla on tapana, vastustuskykyni lisääntyy. Voi kehittyä uusi, parempi malli ajatella ja toimia; sellainen, mikä tuntuu niin hyvältä, että siinä haluaa pysyä jatkossakin.
Paaston loputtua onkin sitten jännää nähdä, kuinka pysyväksi sen vaikutus muodostui…
– Mutta ehkä olennaista taitaakin olla se, että tulee tietoiseksi omasta heikkoudestaan, ja siitä, kuinka heikkonakin saa hakeutua Korkeimman suojaan.
Mutta kolmantena päivänä – Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16: 21-23)
Tämä evankeliumiteksti on aina tuntunut minusta tosi rankalta, mutta jotain tapahtui sisimmässäni tänään, tätä kirjoittaessani: ensimmäistä kertaa pystyn olemaan tämän tekstin äärellä ihan rauhallisin mielin, ilman että omat tunnereaktioni häiritsevät. Olen nimittäin aina ennen samastunut niin vahvasti Pietariin tuossa tilanteessa.
Oman Raamattuni suomennoksessa Pietari huudahtaa:”Jumala varjelkoon sinua, Herra! Älköön sinulle koskaan sellaista tapahtuko!” Aina lukiessani tuota kohtaa olen ajatellut, että itse olisin toiminut juuri niin kuin Pietari! Ei rakastamaani henkilöä saa surmata! – Eikä siihen tunnekuohuun olisi juurikaan Jumalan ajatuksia mahtunut.
Pienemmällä tunnevolyymilla – Nyt yritin tarkastella tuota evankeliumitekstiä säätämällä tunnevolyymiäni pienemmälle. Mietin, että kyllähän meillä sentään on helpompaa, kun ei tarvinnut olla Pietarin vaatteissa tuossa ja pääsiäistapahtumissa! Ja onneksi tuo kaikki on jo läpikäyty. Kiusaajan, josta Jeesus kääntyi poispäin, Hän on jo kukistanut. Pietari oli tuon(kin) huudahduksensa jälkeen yhä Jeesuksen opetuslapsi. Pian tuon jälkeen Pietari sai seurata Mestariaan kirkastusvuorelle. Ja noustuaan kuolleista Jeesus kysyi nimen omaan Pietarilta, rakastiko tämä Häntä. Jeesus rakasti edelleen, kutsui seuraamaan ja palvelemaan, huolimatta opetuslapsensa heikkouksista.
Happy end – Miten helpottavaa tietää, että kaikki päättyy kaikesta huolimatta hyvin. Passion of the Christ – filminkin pystyi juuri ja juuri katselemaan, kun tiesi, että siinäkin on – rankimmissakin kohtauksissa – mukana se kolmas päivä, happy end.