11.6.2018  Lauantaina, pyöräillessäni Mustasaaresta Tiina Sara-Ahon ohjaamasta ihanasta meditatiivisen tanssin päivästä kotiin, oli joutsenpariskunta rannalla ilta-aterialla. Jäin ihailemaan liikkeiden harmoniaa – taaskin täydessä synkassa, kuin yhtä olisivat olleet. Yhdessä kaulat sukelsivat veteen, yhdessä nousivat pintaan. Sitä oli lumoavaa katsella. – Kuin piste iin päälle kauniille päivälle. 🙂

Seuraa minua – Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 9-13)

Seuraa –sana nousee tuossa esiin kahdessa merkityksessä: Jeesuksen kehotuksena Matteukselle sekä fariseusten kysymyksenä, millaista seuraa Jeesuksella oli ympärillään aterioidessaan Matteuksen kodissa.
Tullimaksujen kerääjä Matteus ja kollegansa eivät todennäköisesti olleet kovinkaan pidettyjä kansan keskuudessa. Keräsiväthän he maksuja Rooman valtakunnalle. Lisäksi tiedettiin publikaanien keräävän  kansalta suurempia summia kuin roomalaiset edellyttivät ja laittoivat erotuksen omiin taskuihinsa.

Tullimaksuja – Uutislakkoni lievennys (= vilkaisu pääuutisiin pari kertaa viikossa) valaisi kuinka iso, suorastaan maailmanlaajuinen juttu voi olla, kun suurvallan päämies laittaa korkeat tullimaksut maahansa tuotaville raaka-aineille. Viime viikonlopun kokouksen jälkeen muut G7 -maiden johtajat ilmoittivat välittömästi vastatoimenpiteistä. – Eihän siitä hyvää seuraa, kun joku toimii vain omaa etua ajatellen.   

Matteus sai kuitenkin kokea oman valaistumisensa. Hän oli saattanut jo jonkin aikaa tuntea sisäistä ristiriitaa työssään. Ehkä hän oli jo pohtinut, onko omaneduntavoittelu sittenkään paras tapa toimia. Kun Jeesus tuli lähelle, pyhyys kosketti Matteusta ja hän tunsi: tässä se oli… se mikä häntä oli jo jonkin aikaa kutsunut, hänen sitä tiedostamattaan. Nyt oli aika siirtyä maansa valloittajavaltakunnan hommista taivaan valtakunnan hommiin.

Kenian ’tullimies’ – Erään kokemuksen (vaikka olikin vain yksi yksittäinen tapahtuma) pohjalta voin ehkä hiukkasen ymmärtää sitä turhautumista, jota Jeesuksen ajan juutalaiset tunsivat publikaanien korruptoituneisuutta kohtaan.
Olin poikani ja kahden ystävättäreni kanssa Keniassa erään paikallisen pastorin kyydissä. Ajoimme kohti kylää, josta hän oli kotoisin. Pastori halusi, että rukoilisimme siellä kyläläisten puolesta.
Maantien varressa seisoi 2-metrinen roteva poliisi kivääri olallaan. Hän pysäytti meidät ja kehotti pastoria nousemaan autosta. Puhuivat jotain swahiliksi. Palatessaan autoon pastori kertoi meille, että poliisi vaati kohtuuttoman suurta maksua sen vuoksi, että auton tuulilasissa ei ollut jotain tarraa. (Poliisi ei siis ollut kirjoittamassa sakkolappua, vaan halusi käteistä.) Pastori sanoi meille, että koska poliisi oli nähnyt, että autossa oli muzunguja (valkoihoisia), hän oletti että mukana on myös muhkeat rahamassit.  (Eipä olisi voinut pahemmin erehtyä.)

Siinä siis olimme jumissa tien varressa, poliisin odottaessa maksua auton vieressä. Aikaa kului pohtiessamme mitä tehdä, ja meillä oli vielä pitkä matka ajettavanamme. Uskoen ystävällisyyden voimaan nousin autosta ja aloin selittää poliisille, että olemme varattomia lähetystyöntekijöitä, jotka olemme tulleet Keniaan rukoillaksemme kenialaisten puolesta. Ja että nyt olemme matkalla pastorin kotikylään rukoilemaan ja meidän pitäisi ehtiä sinne ennen kuin tulee pimeää.
En muista mitä kaikkea selitin, mutta lopputulema oli kuitenkin, että rahasta ei enää puhuttu. Poliisi pyysi sen sijaan että rukoilisimme myös hänen, hänen perheensä sekä muiden poliisien ja näiden perheiden puolesta. Lupasimme tehdä sen ja poliisi hyvästeli meidät hymy kasvoillaan.

Kun Jeesus sanoi Matteukselle: ”Seuraa minua”, tämä koki varmaan valtavaa iloa, vapautta ja helpotustakin: nyt hän alkaisi tehdä jotain sellaista, mistä seuraisi hyvää: alkaisi toimia Jumalan Valtakunnan periaatteita noudattaen. Ja hän saisi kulkea matkaa parhaan mahdollisen Opettajan kanssa. Luulenpa että Pyhä Henki antoi hänelle sisäisesti tiedon/tuntemuksen/kokemuksen: tämä on totta, oikeaa ja hyvää, sellaista mitä haluan. Ja että hän koki sen niin vahvasti, että kaikki se elämän mukavuus, jonka hän oli itselleen hankkinut, oli merkityksetöntä sen rinnalla.
Kiitollisena hän kutsui Jeesuksen ja opetuslapset aterioimaan kotiinsa. Ja muutkin olivat tervetulleita!

Matteus ei kerro, keitä Jeesuksen, opetuslasten ja publikaanien lisäksi tuli aterialle. Emme siis voi tietää, mihin ne muut, publikaanien lisäksi aterialla olleet, olivat syyllistyneet. Syntistä porukkaa oli evankelista Matteuksen mukaan kuitenkin koolla. – Juuri sellaista, jonka luo  Jeesus yleensäkin meni.
Jeesus toivoi arvostelunhaluisten ja tuomitsemiseen taipuvaisten fariseusten ymmärtävän,  että Jumalalle armahtavainen sydän ja mieli on muotomenoja tärkeämpää. 

Parantaja – Niin toisten kuin itsensä arvostelu tai syyllistäminen on hedelmätöntä puuhaa. Miten usein kuitenkin syyllistymme jompaankumpaan, tai kumpaankin.
Kristus, Parantajamme, haluaa tuoda tähän(kin) meille apunsa, vapauttavan, muuntavan ja uudistavan Voimansa. Hän haluaa opettaa meitä armahtamaan toisiamme ja itseämme. Hänen vaikutuksestaan tapahtuu niin paljon hyvää… kunhan vain suomme Hänelle tilan ja tilaisuuden tehdä meissä työtään. 

Sisäinen transformaatio – Jeesus näkee ihmisen sisimpään. Hän näkee etsivän sydämen, näkee kenellä on kaipuu löytää todellisempaa, täydempää ja parempaa tapaa elää ja toimia. Hän näkee myös, kuka on halukas antautumaan Parantajan sisäiseen muutostyöhön.

Armahtavaisuutta – Jeesus sanoi: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh.3:17)
Pelastajamme haluaa auttaa kaikkia kärsiviä ja pinteessä olevia. Hän kutsuu mukaansa, tielle, jossa muutos voisi tapahtua. Hänen seurassaan saa oppia näkemään Hänen perspektiivistään käsin. Olemaan armollinen Ja rakastava niin toisia kuin itseäänkin kohtaan, seuraamaan Hänen esimerkkiään ja toimimaan yhdessä Hänen kanssaan, harmoniassa.

Le chant du cygne / Joutsenlaulu – Franz Schubert

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 14: 2-9 ja Ef. 2: 1-10.

4.6.2018  Ihanat naapurit – Lähtiessäni tänä iltana mökiltä iso puu oli kaatunut metsätien poikki. Naapuri tuli iloisena auttamaan, pätkäisi moottorisahalla rungosta tienlevyisen osan ja nosti sen syrjään, ja niin pääsin matkaan.
Kotiin tullessa odotti portailla naapurin tuoma taivaallisen kaunis atsalea. Ei hoitoon kuulemma, vaan omaksi, iloksi, kun olivat itse reissuun lähdössä.
Kyllä tuli hyvä mieli kummastakin. 🙂

Lähde – Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”  (Luuk. 9: 57-62)

Lähtisinkö? – Jeesuksen omalaatuinen rekrytointityyli jatkuu viimeviikkoisesta. Se on yllättävää ja ennalta arvaamatonta: innokasta lähtijää hän toppuuttelee ja kuvailee vaelluksen varjopuolia: ei ole tarjolla sellaisia mukavuuksia tai etuuksia, joihin toinen on tottunut tai joita toivoisi. Kahta muuta Jeesus taas kehottaa lähtemään, vaikkeivät nämä olisi olleet valmiit lähtemään tuosta vaan, edes vanhempiansa hyvästelemättä.
Näkiköhän Jeesus, että vanhemmat olisivat alkaneet suostutella jälkipolvea jäämään, auttamaan kotitöissä ja elannon hankkimisessa? Tai olisiko kotiin palatessa tuttu ja turvallinen elämä kuitenkin houkuttanut jatkamaan entistä elämäntyyliä?

Mikä estäisi? – Luukas jättää avoimeksi sen, lähtivätkö nuo 3 Jumalan valtakunnan työhön  vai eivät. Se on minusta hyvä juttu. Jää tilaa kuvitella itseään vastaavanlaisessa tilanteessa; miten itse suhtautuisit, mitä vastaisit Jeesukselle? Mitkä olisivat omat odotuksesi, toiveesi tai pelkosi? Millaiset asiat kaatuisivat tien tukkeeksi, ylitsepääsemättömiltä tuntuviksi?

Omalla kohdallani koin valtavana helpotuksena, kun huomasin, ettei Jeesus edellyttänytkään minulta mitään noin radikaalia kuin noilta aikalaisiltaan (= jätä kaikki ja lähde).
Tänä päivänä meidän yhteiskunnassamme Hänen tiensä kulkeminen on erilaista kuin tuolloin: ei hohkaavassa kuumuudessa tai illan kylmyydessä sandaalit jalassa tarpomista, ei taivasalla tai maalattialla yöpymisiä. Reissaamiseen on pyöriä, busseja, junia ja lentokoneita (mikäli tehtävä edellyttää matkaamista), ja kyllä kohtuullinen yösijakin tavalla tai toisella löytyy.
Myös hengellisestä näkökulmasta Jeesuksen kutsu oli hänen aikanaan vaativampi: olihan aika ristiriitaista ja ehkä riskaabeliakin ruveta seuraamaan tuota rabbia, joka paransi sairaita ja teki ihmeitä ja jonka jotkut uskoivat vakaasti olevan odotetun Messiaan, mutta jota maan uskonnolliset johtajat (juuri siitä syystä) kiivaasti vihasivat ja vastustivat.

Nykyään n. 1/3 koko maailman väestöstä on kristittyjä tuon yhden Nasaretissa asuneen ja Galilean seutuja kierrelleen miehen elämän ja opetusten seurauksena. 1/3 osa koko ihmiskunnasta…? – Luulisi että jo tuon perusteella olisi ihan luonnollista myös uskoa tähän Kutsujaan ja seurata Hänen osoittamiaan tienviittoja. Mutta jostain syystä se ei vaan ole, varsinkaan länsimaissa.
Onko meillä asiat niin hyvällä mallilla, ettemme kaipaa Jumalaa ja Hänen vaikutustaan elämäämme? Koemmeko pärjäävämme tarpeeksi hyvin omillamme? (Tämä tuli mieleen kun ajattelin, miten nykyajan radikaalit, toisten arvosteluista tai vastusteluista välittämättömät Kristuksen seuraajat löytyvät Aasiasta: siellä ihmiset valitsevat Kristuksen tien henkensäkin uhalla.)

Mutta mitä Kristuksen kutsu voisi tarkoittaa meidän oloissamme? Mitä se merkitsee omassa elämässäni? Millä tavoin se vaikuttaa elämääni, omiin elämänarvoihini, olemiseeni ja tekemiseeni?
Ei siis se, että muodollisesti on kristitty, vaan se, että antaa Kristuksen vaikuttaa ihan oikeasti, elävällä tavalla, siihen, millaisia päätöksiä ja valintoja tekee; millä tavoin pyrkii toimimaan suhteessa kanssaihmisiin; millaisten asioiden antaa vaikuttaa ylipäätään elämäänsä.

Usein pohdin sitä, missä määrin pyrin kuuntelemaan, mitä Hän haluaa minun tekevän. Miten paljon kuuntelen sitä, mitä Hän haluaa minun tekevän ja miten paljon vain itse touhutan sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestäni tärkeiltä tai joista pidän? – Tunnistan itsessäni herkästi innostuvan touhuajan, joka innostuksissaan niin usein unohtaa kuunnella…
Toisaalta olen useasti kokenut, että Hän haluaakin minun tekevän sellaista, mistä pidän ja mikä tuottaa iloa. Joitakin kertoja Hän on pyytänyt minua tekemään sellaista, mikä on tuntunut itselle liian haasteellista. Mutta nekin kerrat ovat olleet hyvin opettavaisia, lisänneet rohkeutta ja luottamusta siihen, että vaikeissakin tilanteissa Hän on mukana.

Tuli mieleen eräs laulu Sister Act -filmistä (v.1992). Mutta kun muistin laulun nimen vähän väärin, mitä löysinkään: Ricky Nelsonin samettiäänisen, nostalgisen ’I will follow you’ – laulun v:lta 1963.
Sister Act-leffassa nunnat laulavat ’I will follow Him’, ensin hartaasti, sitten svengaten, niin että paavikin innostuu.  https://www.youtube.com/watch?v=VPpd-6X3tEo

Ilo sydämessä – Tuo leffa voisi olla vaikka muistutuksena siitä, että Kristuksen seuraamisen – kuten uskonelämän yleensäkään – ei tarvitse olla ryppyotsaisen vakavaa taivallusta. 🙂
Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”

Enemmän Iloa? – Googlasin eräästä engl.kiel. raamatunkäännöksestä, montako kohtaa ’joy’ -sana löytyy evankeliumeista: 23. Vastaavasti suom.kiel. käännöksestä löysin ilo -sanan eri taivutusmuodoissaan 8 kohdasta. Tosin ’riemu’ -sanasta tuli 4 tuli lisää. Joka tapauksessa sellainen vaikutelma (mikä minulle on ennenkin tullut, esim. Psalmeista) jäi, että englanniksi iloitaan ainakin puolta enemmän kuin suomeksi. 🙂

Valossa matkaamista – Ilo ja Valo kuuluvat mielestäni samaan kategoriaan. Missä on Ilo, siellä on Valo, ja päinvastoin. Omalla kohdallani olen kokenut, että Kristuksen kanssa vaeltaminen on tuonut Iloa ja Valoa elämään. Haasteelliset asiat on voinut ottaa hyvänä opetuksena.

Kristuksen kanssa kulkiessa saa oppia koko ajan uutta, oppia ymmärtämään paremmin itseä, toisia, Jumalaa… – matkalla kohti täydempää yhteyttä Hänen kanssaan, kohti sitä täydellistä iloa, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen.
Yllä oleva evankeliumiteksti kuvaa, kuinka Jeesus näkee, mihin me pystymme missäkin elämänvaiheessamme. Hän ei vedä väkisin mukaansa, mutta toivoo meidän lähtevän, valmiiksi viitoitetulle tielle, yhdessä Hänen kanssaan.

I Wil Follow You – Ricky Nelson

”Seuraan Sinua minne tahansa menetkin
ei ole niin syvää valtamerta, niin korkeaa vuorta
joka voisi pitää minut erossa Sinusta
siitä lähtien kun kosketit kättäni tiesin:
minun tulee seurata Sinua, olet kohtaloni
rakastan Sinua, minne menetkin seuraan Sinua
tulet aina olemaan todellinen rakkauteni
tästä hetkestä ikuisuuteen”

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29, Hes. 33: 30-33 ja Hepr. 12: 1-6.

28.5.2018  

Vesijuoksuni maauimalan lämpimässä vedessä suloisessa auringonpaisteessa oli kyllä enemmän nautiskelua kuin treeniä. Niinpä paikalle ilmaantui personal trainer näyttämään mallia: pieni vesimittari hyppeli keveitä, 20 cm:n korkuisia loikkiaan jonkin matkaa edessäni. Kunnes totesi, ettei onnistunut saamaan toivottua tulosta ja häipyi.

Millaista olisi, jos olisi personal trainer, joka tietää ja tuntee täydellisesti taipumuksesi, kykysi, sen mihin pystyt ja mihin et? Joka ohjaisi, rohkaisisi ja kannustaisi sinua sen mukaisesti, vaihe kerrallaan, päämääränä edetä kohti sitä parasta, mitä voit olla ja saavuttaa?
Joka ei moiti vaan kannustaa, nosta parhaimman sinusta esiin? Jonka fokus on opettaa sinua olemaan siunaukseksi kaikille niille, jotka hän on tuonut ja tuo elämääsi? Joka olisi aina kanssasi, ilman tuntiveloituksia, ja toimisi pelkästä Rakkaudesta käsin, Rakkauden vuoksi…?

Poika tulee kirkkaudessa – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” (Matt. 16: 24-27)

Jeesuksen rekrytointi-ilmoitus on mielestäni kyllä aika raju. En tiedä paljoakaan rekrytoinnista, mutta kuvittelen, että yleensä kun etsitään työntekijää johonkin työhön, kerrotaan mitä työ pitää sisällään ja mitä kykyjä ja taitoja työnhakijalta edellytetään. Taidetaankohan siinä mainita mitään työn varjopuolista?
Jeesuksen rekrytointityyli on vähän toisenlainen…! Ei lupausta mistään hohdokkaasta työstä, jossa pääsisi toteuttamaan omia tietojaan ja taitojaan. Päin vastoin saa vaikutelman, että kaikki omat toiveet työn laadun suhteen ja kaikki omat  kyvyt ja osaamiset on pudotettava jo kynnyksellä. On lähdettävä seuraamaan työnantajaa tietämättä, mihin tämä kuljettaa… – aikamoista!

Jeesus Personal Trainerina – Kun Jeesus pyysi minua seuraamaan itseään, pelästyin. Oi ei, apua… mitä se tarkoittaisi? Kuvittelin että joutuisin luopumaan kaikesta siitä, mikä oli itselleni tärkeää ja rakasta. Ja että elämästä tulisi jotenkin tylsempää ja vaativampaa. Enpä olisi voinut enempää erehtyä!
Parasta on ehkä se, että kun on Hänen hommissaan, ei lopputulos riipu omista kyvyistä tai niiden puutteesta. Tai  omista kuvitelmista tai toiveista lopputuloksen suhteen. Asiat hoituvat Suuremmissa Käsissä. Eikä lopputulemaa edes aina tarvitse tietää. Usein saa kuitenkin kuulla tai kokea jotain sellaista, mitä ei ikinä olisi omilla tiedoilla, taidoilla ja osaamisella voinut aikaansaada. Se herättää ihmetyksen, ilon ja valtavan kiitollisuuden, joka kerran, aina vaan.

Vanavedessä – Ihmeellisimmäksi omalla kohdallani koin ehkä sen, ettei ollut pakko luopua mistään, mistä pidin. Halu ja tarve luopua niistä hommista, jotka olivat olleet itselleni niin tärkeät ja rakkaat, tulikin sisältäpäin, vähitellen, vaihe vaiheelta. Sain huomata, että oli jotain parempaa, sellaista, minkä olemassaolosta en vain ollut tiennyt.
Mieli, sydän ja koko olemus kiittää, että on saanut – ja saa olla – Taivaallisen Personal Trainerin opissa. Se on Suurta Seikkailua, kun lähtee polskimaan Hänen jäljessään. Ei siitä haluaisikaan lähteä toisille radoille. 🙂 

Oh, the Depth of the Riches – Drew Kline

”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin,
mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.
Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.”
(Room.11:33-36)

 Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-21, Sananl. 30: 7-9 ja 1. Tim. 6: 6-12.

21.5.2018.  Joutsenten tanssi – Lauantaina Hgistä kotiin pyöräillessäni sain nähdä ihmeen kauniin esityksen: joutsenparin vesitanssin. Ne pyörivät ja pyörivät toistensa ympäri, keveästi ja äänettömästi. Liikkeessä oli samanaikaisesti eteeristä keveyttä ja keskinäisen yhteyden tuomaa  vahvuutta. Joutsenilla oli ihmeellinen yhteys toisiinsa; vaikutti siltä kuin näkymättömät langat olisivat niitä yhdistäneet, liike virtasi niin harmonisen yhteneväisesti.
Ajantaju katosi tuota lumoavaa, esteettistä pyörähtelyä katsellessa. Jatkaessani matkaani Gallen-Kallelan Museon ohi tuntui että ymmärsin paremmin kuin aiemmin miten ja miksi nuo kauniit linnut ovat innoittaneet niin monia taiteilijoita. – Akseli Gallen-Kallelan töistä ei tosin tullut mieleen kuin Lemminkäisen äiti – maalauksessa taustalla hämärässä uiskenteleva Tuonelan joutsen. Mutta esim. ystävälleen Jean Sibeliukselle joutsenet olivat erityisen rakkaita.
Sibelius oli varmaankin nähnyt joutsenten ’tanssivan’ Tuusulanjärvellä samalla tapaa kuin nuo lauantain joutsenet Tarvaspään edessä. Säveltämässään Tuonelan joutsenessa kun voi kuulla tuollaisia ’pyörähdyksiä’.
Myös Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi sai sisimmässäni uuden syvyyden tuon ’live-esityksen’ nähtyäni. (Nuorena rakastin sekä Tšaikovskin musiikkia että balettia; 70-luvun alussa ostin silloisessa Neuvostoliitossa käydessäni kaikki kaupoista löytämäni Tšaikan levyt.) Varmaan oli hänkin saanut sävellyksiinsä inspiraatiota joutsenten kauneudesta ja herkästä vahvuudesta.

Jumalan salattu olemus – Evankeliumikirja kirjoittaa Pyhän Kolminaisuuden päivästä seuraavasti: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Ihmetellen, ylistäen, armotekoja julistaen… ? – Useimpien suomalaisten uskonelämään (jota voisi kuvailla melko hillityksi ja ennen kaikkea yksityiseksi, melkeinpä salaiseksi), eivät ylistys ja armotekojen julistus oikein helposti istu. Ihmetellä kyllä voi – sitäkin mieluiten ehkä yksin, hiljaa ja salaisesti…

Iloisia poikkeuksia näkee / kuulee aina välillä, kun joku julkkis kertoo uskostaan. Eräs tällainen ehdottoman positiivinen tapaus on valoisa pikaluistelija Mika Poutala.
Eräs lehti kirjoittaa otsikossaan, että Mika Poutala kertoo uskostaan luontevasti ja avoimesti.
Mika kertoo tuossa jutussa, että Raamatussa on hauskaa se, että vaikka sen on lukenut monta kertaa läpi, niin  sama aihe tai asia voi herättää eri lukemiskerroilla ihan erilaisia mielipiteitä, eri elämäntilanteesta johtuen.
”Se on hienoa. Tuntuu, että saan aina silloin tällöin pieniä vinkkejä ja rohkaisua arkipäivän elämään. Se on kaikkein siisteintä Raamatun lukemisessa”, Mika toteaa.

Paitsi vinkkejä ja rohkaisua jokapäiväiseen elämään, Raamatusta löytyy valtava määrä erilaisia kuvauksia Jumalan olemuksesta. Jumala ilmaisee itseään niin lukemattomilla tavoilla. Ihmettelyn aihetta riittää, ihan varmasti, koko loppuelämäksi…  – Se on ihmeellistä seikkailua, jota Hän kutsuu kulkemaan kanssaan (tai tanssimaan, kuten alla olevassa laulussa).

Taivaallinen valtuutus – Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  (Matt. 28: 16-20)

Jeesus oli saanut valtuutensa Taivaalliselta Isältään. Miten pieneksi opetuslapset mahtoivatkaan tuntea itsensä kuullessaan Jeesuksen valtuutavan nyt heidät jatkamaan työtään. (Paitsi ehkä Pietari, joka kenties oli mielessään jo menossa heti sen kuultuaan.)
Olihan heillä ollut 3 vuoden ajan paras mahdollinen malli ja esimerkki siitä, miten Jumalallinen Voima toimii. He olivat saaneet olla taivaallisessa koulutuksessa. Mutta ihan eri asia on katsella vierestä kuin alkaa toimia itse.

Joutsenet ja baletti yhä mielessäni muistelin kuinka pikkutyttönä kapusin Kansallisteatterin ullakolle, jossa Irja Koskinen ja Klaus Salin pitivät balettikoulua. Tankoharjoitukset ja tarkat jalkojen asennot olivat tylsiä, mutta ihanaa oli kun saatiin tanssia musiikin mukana. Ja ah kun vihdoin isompana sai pikkuesiintyjän sinisen asun tilalle silkinhohtoisen, kermanvalkean esiintymispuvun valkoisine tylleineen, joissa ripaus pastellinpunaista ja -sinistä! Vaal.pun. kärkitossuilla tehtiin piruetteja ja olo oli kuin lentoon lähdössä.
En muista tossujenkopinan häirinneen lainkaan esityksissämme. Tai sitten vain eläydyin musiikkiin niin vahvasti. Mutta kun nuorena aikuisena istuin katsomassa baletteja Kansallisoopperassa (nyk. Aleksanterin teatteri), kärsin kovasti siitä, kun näyttämö tuntui liian kapealta balettitanssijoille ja vielä enemmän siitä, kunka vahvana kärkitossujen kopina erottui musiikista, vaikka tanssissa kuinka pyrittiin eteeriseen keveyteen, joutsentenkaltaiseen soljuvuuteen…

Mutta mitä jos taju siitä, ettei voi saavuttaa täydellistä esikuvan tai ihanteen kaltaisuutta (missä tekemisessä vaan) jumittaisi yrittämiset ja pyrkimykset? Miten paljon hyvää ja kaunista jäisikään tekemättä ja kokematta!
Onneksi meiltä ei vaadita täydellisyyttä (jollemme itse vaadi itseltämme sellaisia).
Minusta on ollut helpottavaa huomata, kuinka iän myötä omat täydellisyysvaatimukset ovat karisseet. Se on armoa – sekä itseä että muita kohtaan. Kun ei vaadi itseltään täydellistä, ei vaadi sitä muiltakaan. 🙂
(Hyvä esimerkki tästä = nuo vanhalla taskukameralla keikkuvalta sillalta napatut joutsenkuvat: laatu on mitä on, ja saa olla. Laitan ne tähän, koska haluan jakaa vähäsen siitä ihanasta, mitä sain kokea tuolla sillalla joutsenparia katsellessani. )

Mestari Jeesus – vaikka itse oli täydellinen – ei laittanut lähetyskäskyynsä mitään täydellisyysvaatimuksia. Hän sanoi vain yksinkertaisesti että menkää, opettakaa ja tehkää sitä, mitä olette nähneet minun opettavan ja tekevän.
Jumala näkee vajavuutemme, estomme ja kyvyttömyytemme ja kuitenkin Hän rakastaa meitä luotujaan ehdottomalla Rakkaudellaan. Hän ei vaadi meiltä täydellisiä suorituksia. Hän haluaa, että teemme sen minkä voimme ja pystymme.

Miten suhtaudun – Se kohta, missä Jeesus kehottaa täydellisyyteen, ei liity tekemiseen vaan suhtautumiseemme lähimmäisiimme. Miten ajattelen lähimmäisestäni, jonka arvot, usko(mukset), asenteet, elämäntavat jne jne ovat erilaiset kuin omani? Arvo(s)tanko… arvostelenko… tuomitsenko?
Tässä kohtaa Jeesus on ehdoton: hän kieltää tuomitsemasta toisia ja kehottaa rakastamaan, vihamiehiäkin.
Lähimmäisrakkauden merkityksestä ja tärkeydestä puhuessaan hän sanoi:
”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt.5:48)

Tavallaan nuo Jeesuksen käskyt kyllä liittyvät toisiinsa, lähetyskäsky ja käsky rakastaa lähimmäisiä.
Ja uskon että on myös niin, että jos ja kun vain lähtee toteuttamaan Kristuksen lähetyskäskyä – toimimaan Hänen Rakkaudessaan ja Voimassaan,  Hänen opetustensa mukaan – myös tuo haasteellinen lähimmäisrakkaudenkäsky alkaa vaikuttaa omassa elämässä, sisimmässä, sydämessä, asennoitumisessa ja toiminnassa. Koska erityisesti silloin Jumala vaikuttaa ja toimii meissä ja kauttamme.

Jumala meissä – Hän, Salattu, on ja vaikuttaa meissä, sisimmässämme. Hän meissä ja me Hänessä… mitä läheisimmässä yhteydessä. Pyhä Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki – yhtä kanssamme… – meissä! Jollei tämä ole ihmeellistä ja ihanaa, niin mikä sitten on?! 🙂

Ykseys Jumalassa – Jeesus sanoo: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:30).
Ja: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh.17:21).
Ja Pyhästä Hengestä Jeesus sanoo: ”Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh.14:17)

Ihanin kohta tuossa lähetyskäskyssä onkin mielestäni Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  Kristuksen Henki vaikuttaa meissä, ohjaa meitä, Hänen seuraajiaan. Kun vaan virittäydymme kuuntelemaan. – Sitä haluan oppia ja kokea yhä enemmän. 🙂 

Peter Halldorf, helluntaitaustainen pastori, yli kirkollisten rajojen arvostettu Pilgrim-lehden päätoimittaja, kirjailija ja ekumeenisen hengellisen yhteisön perustaja, on Jumalan syvempää tuntemista etsiessään tutkinut paljon erämaaisien opetuksia.
P.H. kuvaa kirjassaan ’Kaipaatko täyteyttä Hengen sen’ (Drick djupt av Anden), miten kristinusko poikkesi juutalaisten monoteismista ja Platonin monismista. Varhaiset kristityt tunnustautuivat yhteen ainoaan Jumalaan, mutta heille Jumala ei ollut etäinen, saavuttamaton olento, vaan he puhuivat Jumalasta Isänä, joka rakasti Poikaa, joka riemuitsi Hengessä, ja kutsui ihmisiä mukaan siihen yhteyteen, joka on ollut olemassa ikuisista ajoista lähtien.

Hengessä ja totuudessa rukoillen – Peter Halldorf kertoo kirjassaan Gregorios Nazianzilaisesta, joka eli aikana, jolloin monet kyseenalaistivat Jumalan kolminaisuuden. Kirkolliskokous antoi Gregoriokselle kunnianimen teologi sanan varhaiskirkollisessa merkityksessä (= ”teologi on se, joka rukoilee hengessä ja totuudessa”).
Gregorius oli hankkinut viisautensa ennen muuta rukouksen ja hengellisen kokemuksen kautta. Oikea Jumalan tunteminen on hänen mukaansa ystävyyttä Jumalan kanssa, ja rukouksen kautta ihminen tulee vedetyksi tämän ystävyyden piiriin – mukaan taivaalliseen tanssiin.

Taivaallinen tanssi – Yrittäessään kuvailla kolminaisuuden salaisuutta Gregorios käyttää kreik.sanaa perihoresis, joka vie ajatuksen tanssin liikkeisiin: Jumala on olemukseltaan yhteyttä – eloisaa, leikkisää, kaihoisaa tanssia, johon osallistuvat Isä ja Poika ja Henki. Tämä on iankaikkisesti jatkuvaa tanssia.
Peter Halldorf kirjoittaa, kuinka tuossa hersyvässä tanssissa, jossa Isästä syntynyt Poika lähettää Isästä lähtöisin olevan Hengen, luominen toteutuu kuin huimaavana kosmisena piruettina. Tässä luovassa liikkeessä Jumala luo myös itsestään kuvan ja samalla verrattomimman taideteoksensa: ihmisen. Ja ihminen kutsutaan mukaan tuohon jumalalliseen tanssiin.

Kolminaisuuden yhteys – Peter Halldorfin mukaan kutsumuksemme ihmisinä pääsee toteutumaan vasta kun tulemme vedetyiksi Jumalan kolminaisuuden elämänyhteyteen. Syvällä sisällämme on kaipuu päästä osalliseksi tuosta yhteydestä, jumalallisesta tanssista. Ihminen kuitenkin uskoo kykenevänsä tyydyttämään tuon kaipuun heittäytymällä mukaan muihin tansseihin.

Salattu ja pyhä, kutsu meitä lähempään tuntemiseesi. Tahdon tuntea Sinua aina vaan enemmän ja lähemmin, ja ikuisesti. – Kiitos rakas Jumala että kutsut meidätkin jumalalliseen tanssiin, yhä läheisempään yhteyteesi, tuntemiseesi. Kiitos Isä ja Poika ja Pyhä Henki. 

Lord of the Dance – Heath mount school choir

”Tanssin aamulla, kun maailma oli saanut alkunsa
tanssin kuussa ja tähdissä ja auringossa
ja tulin alas taivaasta
synnyin Betlehemissä ja tanssin maailmassa
tanssi, missä oletkin
olen Tanssin Herra, hän sanoi
minä johdatan teitä kaikkia, missä olettekin
johdatan teidät kaikki tanssiin, hän sanoi
tanssin kirjanoppineelle ja fariseukselle
mutta he eivät lähteneet mukaani
tanssin kalastajille, Jaakobille ja Johannekselle
he seurasivat minua ja tanssi jatkui
tanssin sapattina ja paransin halvaantuneen
pyhät ihmiset sanoivat että se oli häpeä
tanssin eräänä perjantaina kun taivas muuttui mustaksi
he hautasivat ruumiini ja luulivat että se oli loppu
mutta minä olen Tanssi ja jatkan tanssimista
he laskivat minut alas ja minä kohosin korkealle
olen Elämä, joka ei koskaan kuole
elän sinussa, jos sinä elät minussa
olen Tanssin Herra, hän sanoi”

Muita Salatun Jumalan pyhän tekstejä ovat Ps.95:1-2, 6-7,  4.Moos. 6:22-27, Jes.66:1-2 ja Ef.1:3-6 (7-10)11-14.

15.5.2018. Taivaallista, huokaa kroppani, mieleni ja koko olemukseni: jo toista (vai kolmattako?) viikkoa autuaallisen auringonvalon lempeää lämpöä iholla – tällaiseenhan meidät on luotu ja tarkoitettu, tätä kokemaan, valoa ja lämpöä!! (Näin ainakin meikäläinen, keskikesällä syntynyt, kokee, ja kiittää joka päivästä!!! 🙂 )

Valo on tullut maailmaan – Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
    Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”   (Joh. 3: 16-21)

Valinta – Rakkauden ja Valon apostoli Johannes mainitsee tuossa tekstissä 4 kertaa tuomion, eri muodoissa. Tekstiä lukiessa alkaa jo miettiä, että kohta varmaan seuraa jotain sellaista, minkä yli mielellään hyppäisi ja jatkaisi taas jostain mukavammasta kohdasta.
Mutta kuinka lempeästi Johannes asian ilmaiseekaan: tuomio on siinä, kun ihmiset uskonpuutteessa valitsevat jäädä pimeyteen ja jäävät näin vaille Valon kokemista.
Kyse on siis valinnasta: voin valita pimeyteen jäämisen tai valoon astumisen.

Jumalan rakkautta ja sen määrää ei voi ymmärtää inhimillisen rakkauden pohjalta. On kuin koettaisi vangita kouraansa auringonsäteen ja koettaisi näin muodostaa käsitystä galakseista.
Mutta jotain voimme Jumalan rakkaudesta ymmärtää. Johannes kiteyttää sitä tuossa muutamaan lauseeseen: Jumala lähetti Poikansa maailmaan, ei tuomitsemaan vaan pelastamaan sen, niin että jokainen häneen uskova saisi iankaikkisen elämän.
Taivaallinen Isämme ei halua kadottaa yhtäkään lapsistaan. Olemme kaikki Hänelle niin rakkaita ja ainutlaatuisia ja kallisarvoisia. Hän haluaa meidät kaikki yhteyteensä.

Valon lapsina – Luojamme haluaa, että teemme Hänen mielensä mukaisia tekoja täällä maan päällä. Eikä meidän tarvitse toimia omin voimin, sillä Hän antaa meille avuksi Pyhän Hengen. Kristuksen seuraajina saamme vastaanottaa Pyhän Hengen voimaa ja opastusta.
Saamme tulla valoon – harjoitella ja oppia olemaan Valon välittäjinä, auttajina ja lohduttajina kanssasisarillemme ja -veljillemme. Pyhä Henki haluaa opettaa meitä tässä.
Ja tilaisuuksia ja mahdollisuuksiahan on, joka päivä, niin paljoon – ja enempäänkin – kuin mihin ikinä vain olemme halukkaita…
Kyse on siitä, tartunko, ja missä määrin, näihin mahdollisuuksiin.

Carpe diem  – Kerran, kun lapsenlapseni olivat pienempiä ja olivat tulossa luokseni kylään, he soittivat ennen kotoa lähtöä. Toinen kertoi katselleensa jotain lastenohjelmaa ja kysyi, katsoinko minäkin sitä. Vastasin että minulla ei ole toimivaa telkkaria. Kuului huudahdus: ”Sä voit saada meidän telkkarin!” Kun totesin ettei minulla oikeastaan ole aikaa katsella telkkaria, tuli yhtä välitön iloinen huudahdus: ”Isi voi tehdä meille ruoan!” (Lasten isä,  joka lähti tuomaan lapsia mummille, kokkaa perheessä yleensä useammin kuin äiti.)
Kyllähän mummilla tietenkin oli (ja on) aikaa lapsenlapsilleen, niin leikkeihin, yhdessä touhuamiseen kuin ruoanlaittoonkin. Mutta oli hauska huomata taas kerran tuo, kuinka täysillä lapset elävät tätä hetkeä. Kun itse puhuin yleisellä tasolla, lapsi ajatteli sitä, mitä tarvitaan juuri nyt.

Taivaallinen Isämme ei rajoita olemistaan ja toimintaansa ajallisuuden määreisiin. Hän huomioi samanaikaisesti sekä ikuisuusperspektiivin että tämän nykyisen hetken. Hän on ikuinen ja ajaton, ja samalla Hän on täysin läsnä tässä hetkessä, jokaisessa hetkessämme. Hänellä on aina aikaa meille; Hän näkee, mitä me tarvitsemme juuri tällä hetkellä. Hän näkee sydämemme, Hän näkee kaikki meidän tarpeemme. Ja  myös halukkuutemme olla siunaukseksi toisillemme.
Hän haluaa antaa meille kaikkea sitä mitä tarvitsemme, jotta voisimme elää Hänen Valtakuntaansa todeksi. Hän on antanut meille Henkensä, jotta voisimme tulla enemmän ja enemmän Hänen Poikansa kaltaiseksi…. jotta tämä maailma voisi muuttua sen kaltaiseksi kuin Hän on sen tarkoittanut ja suunnitellut.
Juju on siinä, otammeko Hänet todesta. Uskommeko Hänen rakkauteensa, Hänen hyvään tahtoonsa meidän suhteemme? Otammeko vastaan sen hyvän, mitä Hän meille haluaa antaa? Annammeko Pyhän Hengen muuttaa meitä sen kaltaiseksi kuin Hän on meidät tarkoittanut?

Yllätys – Joitakin vuosia olen käynyt palvelutalolla vapaaehtoisena. Se on ollut sekä koskettavaa että antoisaa. Kerran, joku aika sitten, en olisi millään jaksanut lähteä  palvelutalolle. Väsymys ja voimattomuus olivat melkein ylitsepääsemättömiä. Vääntäydyin kuitenkin paikalle miettien samalla, että tällaisena en kyllä halua tehdä tätä vapaaehtoishommaa: tuntui että minussa ei ollut tippaakaan valoa vanhuksille jaettavaksi! Tuo käsittämätön olo – johon en löytänyt mitään järkiperäistä syytä – oli tosi vahva. 

Voima laskeutui – Lauluhetkessä asukkaat saivat toivoa virsiä, joita laulettaisiin. Istuuduin erään pyörätuolissa istuvan asukkaan viereen. Tiesin entuudestaan hänen osaavan ulkoa vanhat tutut virret, ja että ne olivat hänelle tärkeitä ja rakkaita. Tuona päivänä hän oli kuitenkin aivan hiljaa: ei puhunut eikä laulanut, vaan tuntui vetäytyneen täysin omaan sisäiseen maailmaansa. – Ja minä istuin vieressä yhä tuon väsymyksen vallassa.
Yhtäkkiä, yhden laulun kohdalla, tunsin kuinka ’jotain’ laskeutui sekä tuon asukkaan että minun ylle. Miten sitä kuvaisi? Voima laskeutui yllemme, Pyhä Henki kosketti. – Samassa vieressäni istunut asukas alkoi laulaa, ja minä virkistyin hetkessä!

”Jää tähän” – Kiertäessäni avaamassa virsikirjoja seuraavan virren kohdalta, tarttui eräs asukas minua kädestä ja sanoi: ”Jää tähän viereeni laulamaan”. Niinpä jäin hänen pyörätuolinsa viereen ja lauloin siinä seisten. Seuraavan laulun alettua, tehtyäni kirjanavauskierrokseni, tuo sama asukas veti minut päättäväisesti viereensä tuolille ja sanoi: ”Istu tähän.” Sitten hän laittoi kätensä selälleni ja piti sitä siinä koko laulun ajan. Hänen kädestään välittyi niin vahvaa lämpöä, suorastaan kuumuutta, että tuntui kuin silitysrauta olisi ollut selässäni. Laulun loputtua hän hymyili minulle lempeästi. – Tuossa vaiheessa väsymyksestäni ei ollut enää hitustakaan jäljellä!
Oli kuin Pyhä Henki olisi tämän kautta halunnut sanoa: Minä haluan että käyt täällä, auttamassa näitä vanhuksia. (Tai miten päin tuo nyt olikaan… – kuka siinä auttoi ketä…?!! 🙂 )

Rakas Jumala, kiitos että Sinä annat meille Voiman. Kiitos ettei meidän tarvitse jaksaa ja yrittää omin voimin. Auta muistamaan tämä, erityisesti silloin kun tuntuu että Valo on meiltä hukassa. Kutsu ja johdata meidät aina takaisin Valoosi.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. Kiitos Pyhästä Hengestäsi. 🙂 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki, haluamme kuulla vain Sinun äänesi
pidämme kiinni joka sanasta
haluamme tuntea Sinua yhä enemmän, puhu meille
opimme tuntemaan kaikkea sitä, mitä olet
kaikki muu saa odottaa
Elävän Jumalan Henki, tule, henkäise sydämiimme
anna tahtosi toteutua
sillä kun Sinä puhut, kun liikut
kun teet sitä mitä vain Sinä voit tehdä
se muuttaa meitä, se muuttaa
mitä me näemme ja etsimme
kun Sinä tulet huoneeseen
kun teet, mitä vain Sinä voit tehdä
se muuttaa meitä, Sinä muutat kaiken
kun Sinä liikut, Sinä siirrät kaikki pelkomme syrjään
kun liikut, liikutumme kyyneliin
Jumala, kun Sinä laskeudut, me lankeamme polvillemme
kun Sinä laskeudut, me lankeamme jalkoihisi
koska kun Sinä puhut, kun Sinä liikut
se muuttaa meitä – se muuttaa kaiken”

Helluntain, Pyhän Hengen vuodattamispäivän muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Joel 3: 1-5 ja Ap.t. 2: 1-13.

7.5.2018  

Miten taivaallisia päiviä on saatu kokea! Aurinkoa ja lämpöä, kesän esimakua! 🙂
Eilen rapsuttelin kasvulavojen reunoilta sammalta ja kitkin niistä rikkaruohoja. Pienistä voikukan ja vuohenputken lehdistä syntyi pihatöiden väliin nopea ja helppo lounassalaatti, lisukkeiksi mitä ruokakaapeista löytyi: oliiveja, paprikaa, punasipulia, kurpitsansiemeniä, mustapippuria, kylmäpuristettua oliiviöljyä ja loraus omenaviinietikkaa. Nam!

Voikukka & vuohenputki – ilmaista ihanuutta! – Nyt kannattaa kerätä voikukanlehtiä (sis. mm.  C- ja A-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa ja vähemmän nitraatteja kuin viljellyt salaatit) sekä mm. C-vit. ja rautaa sisältäviä vuohenputken versoja (paikoilta, joiden puhtauteen autotien läheisyys tai bensaruoholeikkuri ei ole päässyt vaikuttamaan).
Antavat maukkaan ravintolisän kaikkeen ruoanlaittoon (salaatit, smoothiet, keitot, paistokset, leivonnaiset jne.) – Terveellistä ravintoa ja elämänvoimaa saatavilla, ja ihan ilmaiseksi!
Kuten sekin, mistä Jeesus alla puhuu… 🙂

Jumalan kirkkaus – Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”   (Joh. 17: 18-23)

Yhtä olemisesta – Viime viikolla tuli tunne, että haluan laittaa Kristus – Valo -sivustolleni jotain taustastani. Kirjoitin, kuinka 90-luvun alussa luin (ruotsal. new age-lehdestä) erään henkisen open haastattelun. Ja että hän sanoi haastattelussa jotain, jonka vuoksi halusin hänet tavata.
Mikä sitten oli tuo lause, jonka hän haastattelussa sanoi? Hän sanoi, että me kaikki olemme yhtä.
V. 2000 olin lopulta hänen kurssillaan Saksassa. Kurssilla oli 100 osallistujaa, joista valtaosa halusi kysellä häneltä jotain. Koska en päässyt jututtamaan häntä, piti mennä 2. kurssille USA:an. Sovin haastattelun hänen kanssaan varmistaakseni että pääsen keskustelemaan hänen kanssaan; niin tärkeä tuo asia oli minulle.
Runsaan tunnin ajan sain kysellä häneltä mitä halusin. Mutta en saanut häneltä tuohon yhtä olemiseen sellaista vastausta, joka olisi resonoinut sisälläni: tässä se oli, tätä sieluni etsi. – Tunsin, että jotain tärkeää jäi puuttumaan.

Ykseys oli ollut etsintäni pohjavireenä koko 90-luvun; sellaisena johon en ollut löytänyt itseäni tyydyttävää vastausta mistään new age opeista. Vasta luettuani Johanneksen evankeliumista, mitä Jeesus sanoi ykseydestä, tunsin: tässä se oli.
Ilahduin aika lailla huomatessani (pari päivää myöhemmin, kun nuo menneet etsintävaiheet olivat nousseet mieleeni) että ensi pyhän evankeliumitekstinä on juuri tuo kohta, jossa Jeesus puhuu yhtä olemisesta! Sattumaa tai johdatusta, joka tapauksessa kivalta tuntui ajoitus.  🙂

Kaikki yhtä – Jeesus rukoili, että olisimme kaikki yhtä. Niin kuin hän on Jumalassa ja Jumala hänessä. Kun ekan kerran luin tuon rukouksen Raamatusta (joskus 13-14v. sitten) tiesin, että tässä, vihdoinkin – monen mutkan ja matkan jälkeen – oli se, mitä olin etsinyt!
Uskon, että jossain syvällä sisimmässämme on kohta, jossa jokainen meistä voi aavistaa/tunnistaa/kokea, että Jeesuksen sanat ovat totta: että olemme yhtä. Jos vain virittäydymme ’tunnistelemaan’.

Jeesus rukoili keskinäistä ykseyttä opetuslapsilleen, jotka olivat kulkeneet ja eläneet hänen kanssaan tiiviisti 3 v:n ajan, kuunnelleet hänen opetuksiaan. Heillä oli ollut elävä Jumalan Rakkauden ilmentymä vierellään koko tuon ajan. He eivät kuitenkaan olleet vielä löytäneet sellaista keskinäistä yhteyttä, jota Jeesus heille jäähyväisrukouksessaan rukoili.
Mutta kun he saivat sen, minkä Jeesus lupasi heille – Pyhän Hengen taivaasta – heillä oli vahva yhteys niin keskenään kuin Jumalan kanssa.

Jeesuksen rukous oli, että voisimme tajuta ja kokea, että jokainen lähimmäinen on sisaremme tai veljemme. – Siinäpä onkin vaikea oppiläksy! Paljonko olemme oppineet kuluneiden 2000 v:n aikana? Jos yleiseen elämän- ja maailmanmenoon katsoo, melko heikolta näyttää.
Mutta kun lukee tai kuulee yhteisöistä, järjestöistä tai yksityisistä ihmisistä, jotka toimivat kärsivien ja vaikeissa tilanteissa elävien ihmisten auttamiseksi, jopa välittämättä siitä, että oma henki on vaarassa (esim. Syyrian sodan keskellä), on taustalla varmasti vahva tuntemus siitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja kallisarvoinen.
Oppisimmepa elämään tuota yhteyttä todeksi ihan tavallisessa, jokapäiväisessä elämässämme…

Yhteyden löytyminen – Itselleni ainakin yhtä olennainen kuin ihmisten välisen yhteyden löytyminen on Jeesuksen rukoukseen sisältyvä ykseys taivaallisen Isän kanssa. – Jälkimmäinen taitaakin johtaa edelliseen.
Sillä eikö silloin, kun sydän kehottaa huomioimaan lähimmäisen tarpeita vähintäänkin samassa määrin kuin omia, tai kun tunnetaan myötätuntoa kärsiviä kohtaan ja kun sydän kehottaa ojentamaan auttavan käden ja antamaan omastaan tarvitsevalle… – eikö siinä ole jo jotain tuosta ykseydestä?
Monet ovat kokeneet, kuinka Kristus on silloin läsnä, mukana siinä. Ja koska Hän on Isässä ja Isä Hänessä, siinä on mukana myös tämän ykseyden ulottuvuus.

Matka yhteyteen Jumalan kanssa – perimmäinen päämäärämme – ei ole itsekäs polku. Se on rakkauden ja myötätunnon polku.
Kyllähän erilaisten meditaatioiden kautta voi saavuttaa kokemuksia taivaallisesta kirkkaudesta ja ykseydestä kaiken ja kaikkien kanssa, mutta jos pyrkimyksenä on vain oma henkinen/hengellinen kasvu ja/tai oma valaistuminen (kuten yksilökeskeistä kehitystä korostavissa uushenkisissä opetuksissa ja harjoitteissa), jää olennainen puolikas puuttumaan: kanssakulkijat.  

Kristuksen osoittama tie vie yhteyteen. Yhteyteen sekä Jumalan että toisten kanssa. Siksi kristillinen mietiskelykin perustuu aina yhteyden etsimiseen; etsitään yhteyttä Jumalan kanssa.
Tuota ykseyttä/yhteyttä Jeesus demonstroi omalla elämällään sekä olemalla jatkuvasti yhteydessä Isäänsä että ottamalla huomioon ympärillään olevien tarpeet.

Todellinen Valkeus – Kun fokusoi mielensä ja katseensa Häneen, joka on Todellinen Valo, antaa samalla Hänelle mahdollisuuden valaista omaa mieltä, sydäntä ja olemusta, niin mietiskellessä kuin toiminnassa.
Kristus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Jumalan rakkauden ilmentymää – Jeesus sanoi, että Jumala oli antanut kirkkautensa hänelle, ja että hän antoi tämän kirkkauden opetuslapsilleen, jotta nämä olisivat yhtä keskenään.
”Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

Kristus, antaisitko meillekin kirkkautesi… niin että voisimme olla yhtä keskenämme, ja yhtä Sinussa. Niin että nuo eivät vain jäisi kauniiksi sanoiksi ja idealistiksiksi, kaukaisiksi käsitteiksi. Vaan että tämä näkyisi elämässämme, pienesti ja vähitellen laajemminkin… kasvaisi kattamaan kaikkien maiden ja maanosien alkuperäiset ja uudisasukkaat, kaikenkokoiset ja -väriset… kaikenlaisissa olosuhteissa elävät… ihan todesti, käytäntöön asti.

Taivaallinen Isämme, olet tarkoittanut meidät yhteyteen, elämään ja kokemaan ykseyttä Sinun ja toistemme kanssa. Näet kuinka kovasti tarvitsemme Sinun apuasi ja vaikutustasi, tässäkin asiassa. Kiitos että kuulet Poikasi rukouksen, ja myös meidän rukouksemme! Kiitos Rakkaudestasi. Ja siitä, että Sinulle kaikki on mahdollista. 🙂 

Alla olevasta laulusta tulee mieleen, kuinka jokin sana voidaan ottaa ihan toisenlaiseen käyttöön kuin mitä se aiemmin on kuvastanut.
Raamatussa sateenkaari kuvaa yhteyttä ja liittoa Jumalan kanssa. Sellaisena haluan tuota sanaa edelleen ajatella, vaikka sille onkin nykyään annettu erilainen merkitys.   

Make Us One – Cindy Morgan

(Aika hankala suomennettava, varsinkin alku, mutta tässä sinnepäin:)

”Maailman lapset, vihamielisyyden ympäröimät
kädet ojentuvat kuun loisteessa
Herra tee meidät yhdeksi
kuulemme virran kohisevan yön pimeydessä
tule, ohjaa väsyneitä, Herra yhdistä meidät
lapset iloitkaa, tulkaa äänen luo
murtuneita parantavaan enkelten lauluun
sateen aikakausi, voittamattomat taistelut
johdata lähteelle, pese ja tee meidät yhdeksi
iloitkaa kaikki sydämet, yhdessä ääneni kanssa
tee meidät sateenkaareksi, Herra tee meidät yhdeksi
Valo taivaalla, elämämme Henki
yhdistä sateenkaari, Herra tee meistä yhtä”

Muut tekstit: Ps. 27: 1-3, 7, Sak. 14: 7-9 ja Ef. 1: 16-23.

30.4.2018    –  Etsikää, niin te löydätte – Jeesus sanoo:
    ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
    Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”  (Luuk. 11: 5-13)

Kolkuttakaa niin teille avataan – Kuvittelen tuota tilannetta: joku kolkuttelee ovea keskellä yötä. Siinä nukutaan pienessä huoneessa koko perhe, vanhemmat ja lapset kylki kyljessä vällyihin kääriytyneinä, niin että pysytään lämpiminä. Ei ole keskuslämmitystä eikä lasia ikkuna-aukossa.
Joku kolkuttelee oveen keskellä yötä. Jos perheenisä siitä nousee ylös, kylmä pääsee vällyihin. Nekin jotka eivät ole kolkutteluun havahtuneet, heräävät. Pikkulapset alkavat ehkä itkeä. Ja takaisin palatessa hänen viilentynyt kroppansa ei olekaan perheelle patteri vaan jättimäinen kylmäkalle. – Hankala tilanne! Mutta halu auttaa ystävää voittaa.

Pyytäkää, niin teille annetaan – Kuvittelen tilannetta kolkuttajan kannalta. Jos hän itse palaisi nälkäisenä matkalta eikä kotona olisi syötävää, hän tuskin lähtisi naapuria sen vuoksi herättämään. Menisi vatsa kurnien nukkumaan ajatellen, että syön sitten huomenna.
Mutta kun nälkäinen ystävä tuli hänen luokseen, ei hän halua sanoa tälle että aamulla sitten saat syötävää. Kiusallista herättää naapuri keskellä yötä, mutta halu ruokkia nälkäinen matkamies voittaa. Naapuri antaa leivät ja ystävä tulee ravituksi.

Jeesus ei tuo vertauksessaan vain hyvän ystävän ominaisuuksia: epäitsekkyyttä ja auttamishalua. Hän tuo sen kautta (kuten koko elämänsäkin kautta) Jumalasta etäälle ajautuneille ilmi taivaallisen totuuden: tällainen Jumala on; Ystävä, joka haluaa auttaa ja antaa, mitä toinen tarvitsee. 
Ja sen, kuinka Jumala on myös rakastava Taivaallinen Isä, joka haluaa täyttää lastensa tarpeet. 

Jos Jumala on sellainen, miksi se ei sitten näy tässä maailmassamme? Miksi niin monet nääntyvät ruoan tai veden puutteeseen, elävät kodittomina, sotien ja kärsimysten keskellä tai niitä pakoon lähteneinä? Tätä monet pohtivat.
Ehkä tulisi ennemmin kysyä, mitkä tekijät ovat nämä asiat saaneet aikaan? Eivätkö nuo (ja lukemattomat muut ongelmat, joiden kanssa tässä maailmassa kamppaillaan) ole seurausta siitä, ettemme vielä(kään) ole oppineet Jeesuksen opetuksista – olemaan epäitsekkäitä ja auttavia ystäviä lähimmäisillemme?  

Jumalan hyvän tahdon ja rakkauden osoitusta on myös se, että Hän haluaa antaa vielä enemmänkin kuin leivän ja suojan: Hän haluaa antaa Pyhän Hengen taivaasta! Niille, jotka sitä pyytävät, Jeesus lisää.
On kuin Jeesus olisi koodannut ennalta opetuslasten mieliin tämän: sitten kun olen lähtenyt, muistakaa odottaa parasta, pyytäkää ja odottakaa parasta. – Ja niinhän he tekivät. Ja saivat mitä oli luvattu.

Etsijä löytää, sanoi Jeesus. Tärkeää on etsiä ja kolkutella, kunnes löytää ja saa sen mitä sielu syvimmiltään kaipaa. Joskus ei edes tiedä, mitä on etsimässä. Sisällä on vain tunne että on jotain, mitä en ole vielä löytänyt.
Näin on ollut omalla kohdallani. Monet kerrat luulin jo löytäneeni sen, mitä etsin. Mutta aina jossain vaiheessa tuli tunne, että on vielä jotain muuta… jotain mitä en ole vielä löytänyt… jotain mikä odottaa…

Osa matkasta – Päivitin viime viikolla Kristus – Valo -sivustoa, jonka otin käyttöön 2,5 v. sitten ollessani menossa ystävieni kanssa new age -messuille tapaamaan sinne tulevia etsijöitä, keskustelemaan ja rukoilemaan halukkaiden puolesta. (Meillä olikin monia ihania ja koskettavia kohtaamisia.) Sivusto on ollut lepotilassa, mutta nyt tuli sellainen olo, että haluan kertoa sivuilla etsinnästäni: ensin taustastani ja myöhemmin jotain siitä, mitä olen löytänyt.

Jatkumoa – Usein tuntuu siltä että ’sattumat’ vievät meitä erilaisten asioiden äärelle. Ainakin itse olen monesti näin ajatellut. Yleensä kun näkee vain sen osan matkasta, sen missä juuri parhaillaan on menossa. Mutta jälkeenpäin voi nähdä menneissä asioista ja tapahtumaketjuissa johdonmukaisen jatkumon. Sellaisen, jota ei todellakaan itse olisi osannut suunnitella.
Siitä tulee sellainen olo että niin, on Joku, joka vie eteenpäin, johdattaa etsijää, pitää huolta, tietää suunnan, vaikkei vaeltaja itse sitä mutkaisilta poluiltaan vielä näkisikään.   

Kolkuttelin pitkään monia ovia, niin innokkaasti, etten huomannut että eräs tietty ovi, joka oli jo avattu, oli koko ajan auki… odottamassa.
Vaikka vihdoin astuin siitä, etsintä ei loppunut. Mutta huomasin että se muuttui erilaiseksi. Tiesin, ettei minun enää tarvinnut koputella kaikenlaisia ovia ajatellen, että jos vaikka niiden takana olisi jotain parempaa saatavilla. Tiedän nyt myöskin, että tuosta ovesta, joka oli auki, odottamassa, voi astua ilman että tarvitsee ensin itse tehdä jotain itsensä suhteen (niin kuin olin kuvitellut).

Etsintäni ei ole enää sinne tänne haahuilemista. Tiedän ja tunnen sen, esim. tietynlaisesta selittämättömästä ilosta ja rauhasta sisimmässäni. Helposti innostuvaa tyyppiä olen kyllä yhä, viilipyttyä minusta ei varmaan koskaan tule (vaikka se olikin joskus ihanteeni ja tavoitteeni 🙂 ). Mutta tämä useita vuosia jatkunut sisäinen rauha on jotain sellaista, josta tiedän, että olen löytänyt etsimäni. Se on sellaista rauhaa, johon aina voi palata, kun jokin tilanne on sitä heiluttanut. Se on rauhaa, josta ammentaa voimaa ja jaksamista. Yhteyttä, josta on löydettävissä ja saatavilla kaikkein tärkein. 

Etsimiseni jatkuu… – nyt kaipuuna yhä syvempään Yhteyteen, yhä läheisempään tuntemiseen ja suhteeseen Häneen, joka on kaiken Lähde ja joka kutsuu itseään Ystäväksemme.
Tätä voisi kutsua vaikka matkaamiseksi. Kohtaamismatkaksi, niin sisimpään kuin ulkomaailmaan. Yhdessä Hänen kanssaan.    

Muut tekstit: Ps. 40: 2-6, 2. Moos. 17: 8-13 ja Jaak. 5: 13-16.  

I Know Who Holds Tomorrow – The Isaacs

”Elän päivä kerrallaan
en auringonpaisteesta
sillä taivas voi muuttua harmaaksi
en murehdi tulevaisuudesta
sillä tiedän mitä Jeesus sanoi
ja tänään kuljen Hänen vierellään
sillä Hän tietää mitä on edessä
huomispäivän asioista
en tunnu ymmärtäväni paljoakaan
mutta tiedän kenen käsissä ne ovat
ja tiedän kuka pitää kädestäni
joka askel tuntuu kirkkaammalta
kultaisia askelmia noustessa
jokainen taakka keventyy
joka pilvenreuna on hopeanhohtoinen
siellä aurinko paistaa ikuisesti
kyynelet eivät sumenna katsetta
sateenkaaren päässä
missä vuoret koskettavat taivasta”

23.4.2018 – Valoa Armenian Lasten ja Nuorten Tuki ry:n järjestämässä Valon tuoksu -seminaariviikonlopussa:

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”    (Joh. 15: 10-17) 

Täydellinen ilo  – Jeesus ei saarnannut teoreettisia prinsiippejä. Hän puhui siitä, mikä oli hänelle todellista. Hän eli Jumalan rakkautta todeksi. Hän pysyi Isän rakkaudessa ja noudatti Hänen käskyjään, joista hän nostaa kakkossijalle käskyn: ”rakastakaa toisianne”.

Jeesus valitsi jatkuvasti ja loppuun saakka – pysyä taivaallisen Isänsä rakkaudessa. Ja takuulla tiesi, kuinka vaikeaa, välillä mahdotontakin, se on meille tavallisille ihmisille.
Kyse kun ei ole tunnetilasta. Tunteita on vaikea ohjailla ja pitää aisoissa, niitä ei voi käskeä. Ne tulevat yllättäen ja menevät menojaan. Jeesuksen tarkoittama rakkaus pitää valita, elämäntavaksi, johon aina tulisi palata, kun on siitä liukunut jonnekin muualle.

Rakkaudessa pysyminen – Miten luonnolliselta ja helpolta tuntuukaan pysyä rakkauden tilassa ollessa jonkun mieluisan äärellä (hiljaisuuden, rukouksen, kirjan, musiikin, luonnon, rakkaiden ja ystävien (varsinkin kun kaikki on kaunista ja kitkatonta). Tai kun kaikki elämässä ylipäätään on hyvin.
Mutta annas kun jokin sattuu, loukkaa, tuo pettymyksen, surun, pelon tai jonkin muun ei-toivotun reaktion… – mihin ihmeeseen se rakkaus haihtuikaan? Vai haihtuiko? Oliko ehkä niin, että itse hypähdin pois rakkaudesta? Mitä jos rakkaus jäikin odottamaan, että palaan takaisin, siihen rakkauden tilaan, jossa haluaisin aina olla ja elää. 

Rakkaudessa lähteminen – ”Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä”, sinä sanoit, Jeesus.
Mitä käsket meidän tehdä? ”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
Aloin miettiä tuota pysyvää hedelmää. Kyllähän Raamatussa puhutaan siitä useammassakin kohdassa. En kuitenkaan lähtenyt niitä kohtia etsimään, koska tuli mieleeni yksi asia, joka on pysynyt – aina meidän aikoihimme asti: usko Häneen, joka lähetti opetuslapsensa liikkeelle.
Se on liike, joka ei näytä pysähtymisen merkkejä, päinvastoin.
Monenko ihmisen arvioidaan kääntyvän Kristuksen seuraajiksi päivittäin? Arvioiden mukaan lukumäärä on Ihan käsittämättömän suuri (en koskaan muista kuinka monta nollaa tarvitaan ensimmäisen numeron perään).
Sen vuoksi, että moni on lähtenyt liikkeelle, Hänen Rakkautensa liikuttamana.

Pysyvä hedelmä – Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan perustamaan protestanttista, katolista, ortodoksista, helluntailais-, vapaa-, baptisti- metodisti- tai mitään muutakaan kirkkokuntaa. (Ne kaikki ovat kuten tiedämme ihmisten luomia.)
Jeesus, juutalaiseksi syntynyt, päivitti oman kansansa uskontotraditioita uuteen, rakkaudentäyteiseen muotoon. Hänellä oli tietyt ydinkohdat, jotka hän halusi ihmisten tiedostavan. Ehkä tärkeimpinä se, että hän oli tullut vapahtamaan maailman sekä opettamaan  lähimmäisenrakkauden merkitystä.
Roomalaiset ym:t kristityiksi kääntyneet jatkoivat siitä sitten, kehitellen  omien näkemystensä mukaisia oppirakennelmia ja -käytäntöjä. – Varmaan useimmat kirkkokunnat yhä arvelevat, että juuri heillä on juuri ne oikeat teologiset näkemykset ja  uskonharjoittamisen muodot.

Itse olen luterilaisena löytänyt paljon hyvää myös katolisuudesta ja ortodoksisuudesta sekä myös karismaattisista suuntauksista, niin erilaisia kuin nämä ovatkin keskenään.
Minusta tuntuu hyvältä kun tapaa henkilöitä, jotka eivät koe erilaisten kristillisten näkemysten ja toimintamuotojen eroja uhkana, vaan näkevät ne toisiaan täydentävinä osina suurempaa  kokonaisuutta.

Mitäköhän Jeesus Sinä mahdat tuumia kaikesta tästä kirkko- ja seurakuntien moninaisuudesta? Näetkö sen sinä pysyvänä hedelmänä, jota lähetit opetuslapsesi tekemään?  Ajatteletko, että hedelmien koostumus-, väri-, muoto- ja makuerot ovat loppujen lopuksi aika luonnollisia, kun me ihmisetkin olemme niin erilaisia ajatustapojemme, tarpeittemme, odotustemme ja kaipuidemme suhteen?
Ovatko nämä erilaiset muodot mielestäsi syntyneet sen vuoksi, että mahdollisimman moni voisi löytää sellaisen yhteisön, jossa tuntisi olonsa kotoisaksi?
Ajatteletko, että kaikilla kristillisillä suuntauksilla, jotka tuovat ihmisiä Sinun ja rakkautesi  tuntemiseen, on oma, tärkeä merkityksensä ja tehtävänsä?  – Näin vähän arvelen.    

Rakkauden tuntemista – Mestarinsa tavoin evankelista Johannes ei hänkään teoretisoinut rakkautta. Hän kirjoitti siitä, minkä oli kokenut todeksi. Vankkumattoman varmana siitä, kuinka hän oli rakastettu, hän kirjoittaa itsestään opetuslapsena ”jota Jeesus rakasti”.  (Joh.13:23, Joh.19:26, Joh.21:7, Joh. 21:20)
Jeesus tuli ihmiskunnan pariin demonstroimaan Jumalan Rakkautta omalla elämällään. Johannes tunsi tämän sydämessään ja hakeutui Jeesuksen lähelle. Viimeisellä ehtoollisella hän nojautui Jeesuksen syliä vasten.
Johannes halusi tuntea Rakkauden. Läheinen yhteys Jeesukseen vakuutti hänet siitä, että Jumala on Rakkaus.

Johanneksen rakkaus ei ollut itsekästä, sellaista, joka haluaa vain itselleen. Siitä kertoi se, kuinka hän seisoi Jeesuksen äidin vierellä ristin juurella – ja sai tehtäväkseen huolehtia Mariasta, Jeesuksen äidistä.

Rakkaudessa pysymisestä Johannes, rakkauden apostoli, kirjoittaa:
– Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
– Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. (Joh. 4:12-13)
– Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään (vanha käännös: hänessä).
Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli. (1. Joh.2,5-6)
– Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. (Joh.4:16)

Rakas Jumala, kiitos että kutsut meitä kaikkia läheisyyteesi, Rakkautesi tuntemiseen. Niin että se heijastuisi omassa elämässämme, suhteissamme läheisiimme ja lähimmäisiimme, siinä mitä teemmekin, minne menemmekin.
Kun luiskahdamme pois Rakkautesi vaikutuspiiristä, vedä meidät takaisin yhteyteesi.
Kiitos Sinulle Kristus. 🙂 

Love Each Other – Graham Kendrick

”Koko huone hiljeni
ja kun vatiin oli laitettu vettä
hän kumartui pesemään heidän jalkojaan
kun se oli tehty hän sanoi:
tätä pyydän teitä tekemään
tämän vuoksi polvistun viereenne
tällaisen haluan kirkkoni olevan
tämän haluan maailman näkevän:
Kuka on se, jota te seuraatte
rakastakaa toisianne
sillä tavoin kuin minä olen rakastanut teitä
kulkekaa yhdessä
tulkoon mitä tuleekin, rakastakaa toisianne
hiljentyköön tämä huone
menkäämme sinne missä hän polvistuu
liittykäämme hänen seuraansa, kun hän palvelee
ja oppikaamme hänen tavoistaan rakastaa”

Muut tekstit: Ps. 98: 2-, Jes. 4: 2-6 ja 1. Joh. 3: 18-24.

16.4.18. Alkuvuodesta olin ystäväpariskunnan kanssa kuuntelemassa Serafim Seppälän luentoa ”Pyhät tilat”. Näimme kuvia vanhoista, armenial. kirkoista, joiden pelkistetyt seinäpinnat tuntuivat hohkaavan – kuvienkin kautta – ikiaikaisia rukouksia. Tauolla ystäväni huomasi pöydällä esitteen ”Valon tuoksu” – nimisestä seminaarista. ”Tuohan kutsuu jo nimensäkin puolesta”, hän totesi.

Alla olevan bloggauksen kirjoitin viime viikolla mielessäni se, miten ne kodit/talot, joissa olemme asuneet, ovat painaneet meihin jälkensä. Viime viikonlopun ”Valon tuoksu” -seminaari tarjosi kuitenkin toisenlaisen näkökulman: Serafim Seppälän verrattomat, kuvien ja huumorin elävöittämät luennot valottivat, millä tavoin kokonaisen kansan kulttuuri ja menneiden sukupolvien kokemukset heijastuvat eivät niinkään yksilöllisessä vaan pikemminkin yhteisöllisessä elämässä.
Vaikka inspiroiduinkin aika lailla, en nyt tätä bloggausta lähde sen pohjalta uusiksi kirjoittamaan. Youtube- videon kuitenkin vaihdoin armenialaiseen, ja sen alle armenial. rukouksen.

Tie, totuus ja elämä – Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
    Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh. 14: 1-7)

”Isäni kodissa on monta huonetta” – kohta nousi vahvasti esiin tekstistä. Mieleen tuli se, mitä äitipuoleni kysyi minulta tuonpuoleisista asuinsijoista sairasvuoteellaan, vähän ennen rajan toiselle puolelle siirtymistään. Siitä ajatukseni kulkeutuivat niihin maanpäällisiin huoneisiin, joissa olen tähän mennessä asunut: millaisia asioita olen niissä kokenut, mitä niistä kantanut mukanani tähän päivään saakka…? 

7 taloa – Jos tilapäisiä, opiskeluun ja lomiin liittyneitä asumisia ei oteta mukaan, olen asunut seitsemässä talossa. Aloin miettiä niihin liittyviä asioita ja keksin niille nimiä muistojen mukaan.
Ensimmäiset vuoteni asuin vanhempieni ja veljeni kanssa isovanhempieni asunnossa Rautatientorin varrella. – Mietin miten pienestä jotkut asiat saattavatkaan olla joskus kiinni…

’Komeljanttari’ – Mummuni isä, kauppias, oli verenperintönä saamiaan liikemiestaitoja hyödyntäen rakennuttanut talon (nk. Lackmanin liiketalon) ja asui siellä perheineen. Muppani, nuori pohjanmaalainen laulunopiskelija, asui talossa alivuokralaisena. Mummu ja muppa kertoivat usein ensikohtaamisestaan kadulla: katolta oli tipahtanut lunta ja mupan kasvoille levisi hymy. Mummuni rakastui hymyyn, ja mieheen. – Mummun isää vävykandidaatin ammatinvalinta ei miellyttänyt; sanoi että ”komeljanttaria ei tähän perheeseen oteta”, mutta mummu piti päänsä.
Vävykandi vaihtui – Isovanhemmilleni syntyi 3 poikaa ja viimeisenä äitini. Parikymppisenä äitini seurusteli erään opiskelijanuorukaisen kanssa. Kerran tuo kovasti rakastunut nuorimies halusi esitellä nuorikkonsa parhaalle ystävälleen – sillä seurauksella, että jonkin ajan kuluttua vietettiinkin äitini ja tuon parhaan ystävän häitä…
En tiedä missä vanhempani ensin asuivat, mutta ainakin isoveljeni ja minun synnyttyä asuimme  isovanhempieni huushollissa. – Ainut muisto tuosta talosta on se, kuinka minua yritettiin kaikin mahdollisin keinoin (jopa neulalla pistämällä) pitää hereillä. Kaikki ympärilläni hokivat etten saa nukkua (vaikka nukutti niin kovasti) ja että lääkäri tulee pian. Olin ottanut mummun kaapista pienen purkin, jossa oli niitä pieniä, kauniinvaaleanpunaisia helmiä, joita olin nähnyt mummun laittavan suuhun – ja olin ilmeisesti ehtinyt popsia aika monta digitalista, ennen kuin tilanne huomattiin. – Tuossa talossa elämäni alkoi, ja jatkui… – olkoon vaikka perustalo.

’Day O’ – Sitten me (isovanhempani ja ydinperheeni) muutimme Meritullinkadulle. Rauhallisen tunnelman ja raskaat huonekalut muistan, ja leveän ikkunalaudan. Sillä istuimme nuoren lastenhoitajan kanssa kuunnellen Harry Belafonten Banana Boat Song -singleä.  Muistan vieläkin ’Deeeo, de-e-eoo’n ja ’daylight come and we wanna go home’ sanojen kaiun
(https://www.youtube.com/watch?v=PMigXnXMhQ4). – Hassua, että tuollainen on jäänyt mieleen. Deeo-talosta.

’Apinalinna’ – Sitten perheemme muutti ihan omaan kotiin… Apinalinnaan (Tarmo Mannin antama nimi kolmelle teatteri- ja elokuvaväen asuttamalle talolle, jotka hän nimitti ylä-, ala- ja ilotaloksi; me asuimme keskimmäisessä, ilotalossa…). Apinalinna, ilotalo… hmmm… melko kyseenalaisia talonimiä. – Mutta eipä jäänyt lapsenmieleen tuosta talosta mitään kyseenalaista meininkiä; aika tavallisentuntuista elämää taidettiin elää.
Erotalo – Tuosta kodista muutimme toiseen taloon, ratikkapysäkin verran lähemmäs kouluani. Siellä, Tammitiellä, asuessamme syntyi pikkuveljeni – mikä ilonaihe! Mutta  vain vuosi sen jälkeen vanhempani erosivat, ja 4 v. myöhemmin äitini ja isoveljeni kuolivat. Ero- tai surutalo.

Draamatalo – Muutto Tapiolaan isän ja äitipuolen, pikkuveljen ja -siskon kanssa. Äitipuoleni oli monessa suhteessa äitini täysi vastakohta; elämä tuossa asunnossa oli yhtä draamaa… –  draamatalo siis.

Oma koti – Sitten aikuistuminen ja muutto omaan kotiin, kävelymatkan päähän entisestä koulustani (ja tulevasta työpaikastani, vaikken sitä silloin vielä tiennytkään). Huone, makuualkovi & keittokomero tuntuivat taivaallisilta: ah mikä tunne, henki kulki vapaasti. – Vapauden koti!
Nykykoti – Välillä asuminen maalla, isovanhempieni kesäkodissa, kunnes muutto nykyiseen kotiin, jossa miehen, lasten ja hauvelin kanssa on useamman vuosikymmenen ajan tullut koettua kaikenlaisia, enimmäkseen ihania ja valoisia, asioita.

Voi olla mielenkiintoista miettiä mielessään niitä koteja, joissa on asunut, kasvanut ja elänyt. Kaikki ne ja niiden asukkaat ovat vaikuttaneet meihin omalla tavallaan.
Jos on kokenut vaikeita asioita jossain kodissa, voi niitä tarkastella ikään kuin ulkopuolisen silmin, etäämmältä, menemättä tunnetasolla itse tapahtumiin.
Ja jos kipeitä asioita nousee pintaan, voi ne tuoda Vapahtajalle: Hän tietää ne kaikki: surumme, tuskamme – kaikki tunteemme. Voi antaa Hänen hoitaa, lohduttaa, parantaa haavoja, auttaa antamaan anteeksi (niin muille kuin myös itselle).

Mitä olemmekin kokeneet, voimme valita kiitollisuuden. Ja ajatella vaikka: kaikesta huolimatta – olen selvinnyt tähän päivään! Kiitos siitä!
Ja joka päivä voin löytää pieniä ilon ja kiitoksen aiheita.
Voi kiittää Luojaa siitä, että Hän auttaa ja antaa voimia, joka päivä.

Taivaallinen Koti – Ja kun jossain vaiheessa saavumme Isän meille valmistamaan taivaalliseen hengenkotiin, voisi kuvitella että sielu huokaisisi vähän niin kuin Harry Belafonten laulussa: koko yö on raadettu plantaasilla ja aamun sarastaessa päästään vihdoin kotiin lepäämään.
Mutta itse kuvittelen kyllä sen olevan jotain huikean paljon ihmeellisempää kuin pelkkää lepoon pääsyä.
Sillä viimeistään siellä – Kirkkauden kodissa – saamme nähdä Taivaallisen Kirkkauden!
Ja siellä me muutumme täysin! Siellä voimme todeta Paavalin tavoin:
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” (1.Kor.13:12) ja:
”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” (2.Kor.18)

”Tiedätte kyllä tien” – Voin hyvin kuvitella sitä haikeutta, jota opetuslapset tunsivat, kun Jeesus sanoi lähtevänsä. 3 vuotta he olivat vaeltaneet Herransa mukana ympäri maata ristiin rastiin, välittämättä siitä, löydettäisiinkö yöksi kattoa pään päälle. Ja nyt Mestari oli jättämässä heidät. Tosin hän lupasi valmistaisi heille sijaa, jonne tulla.

Sija – sanasta tulee mieleen lähinnä leposija. Katsoin engl.kielisiä käännöksiä. Minusta ilmaus ”will receive you unto myself” on kaunis. Ja muutoinkin engl.tekstissä Jeesuksen sanat puhuttelevat minua tässä läheisemmin kuin suomennoksessa:
”And if I go and prepare a place for you, I come again, and will receive you unto myself; that where I am, there you may be also.”
Paikka (a place) – toisessa käännöksessä: ”My Father’s house has many rooms; if that were not so, would I have told you that I am going there to prepare a place for you? And if I go and prepare a place for you, I will come back and take you to be with me that you also may be where I am.  You know the way to the place where I am going.”  (Joh.14: 2-3)

Yhteyteen – Nuo sanat ’receive unto myself’  ja ’to be with me’ kertovat minulle enemmän kuin olemisesta jonkun luona. Ne kertovat erittäin läheisestä yhteydestä.
Paikka, valmistettuna – Tämä sana ’paikka’ nousi mieleeni viime viikonkin tekstissä. Ja se kuinka tuo sana (samoin kuin ’huone’ tai ’talo’) voi tarkoittaa myöskin tilaa, jossa saa olla osallinen Hänen Valostaan, Kirkkaudestaan ja Rakkaudestaan. Yhteydessä Hänen kanssaan.
Vaikka Jeesus puhuukin opetuslapsilleen tuonpuoleisesta paikasta, voimme kohdata Hänet jo täällä maan päällä eläessämme.
Kristus on valmistanut tien tuohon paikkaan. Hän kutsuu, yhteyteensä, meitä kaikkia; Kirkkauden tilaan.

Kristus, Sinä valmistat meille asuinsijan ajan tuolla puolen, ikuisuudessa. Kiitos siitä.
Kiitos myös siitä, että kutsut meitä yhteyteesi myös tässä ajassa, tuntemaan Kirkkauttasi, Rakkauttasi ja Rauhaasi.
Jotta voisimme täällä Maan päällä, missä sitten asummekin, elämmekin, liikummekin, mitä teemmekin… heijastaa Sinun Valoasi.

Sacred Song – Pyhä laulu Geghardin luostarissa (Armeniassa)

Matkustavaisten rukous:

Elämään johdattaja, totuuden polku,
Herramme Jeesus Kristus:
sinä johdit Joosefin Egyptiin,
Israelin kansan Punaisenmeren yli,
Mooseksen Siinain vuorelle,
hänen kansansa lupauksen maahan,
ja sinä kuljit Kleopaan ja muiden kanssa Emmaukseen.

Rukoilen sinua, Herra,
johdata minut ja toverini kulkemaan
edessämme oleva matka rauhassa.
Pelasta meidät näkyviltä turvallisesti päämääräämme.
Sillä sinä olet meidän tiemme,
totuutemme ja elämämme.
Kunnia ja ylistys olkoon sinulle
nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Hovhannes Garnilainen (k. 1245)
Kirjasta Valon aamu – Armenialaisia rukouksia. (suom. Serafim Seppälä)

Muut tekstit: Ps. 66: 3-9, Ps. 126 5., Moos. 30: 19-20 ja Hepr. 11: 2, 13-19.

9.4.2018. Viimeisestä hiihtolenkistä vain pari päivää, niin pyörätietkin olivat sulaneet! – Miten taivaisen ihanalta tuntuikaan ensipyöräily viime viikolla, 1/2 vuoden tauon jälkeen!

Edellä kulkija – Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10: 1-10)

Paimen ja lampaat – Edellisistä luvuista käy ilmi, että tässä Jeesus liikkui tuossa metropolissa, Jerusalemissa ja sen liepeillä. Juudealaiset fariseukset olivat hänen kimpussaan kuin herhiläiset. Etsivät syitä ja syyttivät Jeesusta milloin mistäkin. Heidän oppineisuutensa teki heidät sokeiksi Jumalan toiminnalle. – Miten erilainen ilmapiiri Juudeassa olikaan kuin Galilean seuduilla, jossa ihmiset suhtautuivat häneen aivan eri tavoin, sydän avoinna.
Olisiko niin, että vielä tänäkin päivänä tilanne olisi tämänkaltainen? Että ihmisillä jotka elävät lähellä luontoa, olisi sydän herkemmin avoinna kuin kaupunkiympäristössä asuvilla?

1950-luvulla eräs luokkatoverini ja hyvä ystäväni, herkkä ja syvällinen, asui Askelassa (nyk. Askisto). Silloin sitä pidettiin maaseutuna, ja ystäväni taisi jollain tapaa hieman häpeillä asuinpaikkaansa, kun kaikki muut luokalla asuivat Hgissä. Minusta oli tosi lapsellista leimata ihmisiä asuinpaikan mukaan. Ja sitä paitsi oikeasti maalla oltiin mielestäni vasta kun jatkettiin Askelan kohdalta Vihdintietä vielä n. 14 km eteenpäin, isovanhempieni kesäpaikkaan (lapsuuteni ja nuoruuteni paratiisiin, jossa vietin viikonloppuja ja lomia niin usein ja paljon kuin mahdollista)…

50- ja 60-luvulla ihannoitiin kaupungissa asumista, myös töiden perässä muutettiin kaupunkeihin. Nykyisin Askisto on kaupunkialuetta. Ja nykyisin monet kaupunkilaiset haluaisivat muuttaa maaseudun rauhaan, missä sielu saisi levätä eri tavalla kuin kaupungin hektisessä ilmapiirissä. On oivallettu että sen, mistä ennen nautittiin vain mökkilomilla, voikin saada itselleen jatkuvaksi elinympäristöksi. Etätyöt ja edullisemmat asunnot tekevät maalle muuton mahdolliseksi yhä useammille. On alettu arvostaa ja etsiä yhä enemmän luonnonläheisyyttä ja rauhaa, paikkaa jossa sielu voi helpommin löytää yhteyden sisimpäänsä.

Soiva paikka – Muistan elävästi, miltä tuntui teini-ikäisenä saapua bussilla mummuni ja muppani kesäpaikkaan, jossa he olivat alkaneet asua ympärivuotisesti. Muppa, musiikkimies kun oli, oli muokannut paikan nimen sukunimestään ja Saarijärveen työntyvästä niemestä. Soiniemessä laulettiin ja soitettiin, varsinkin aina kun vietettiin jotain juhlaa. Mutta minussa alkoi sisäisesti soida jo astuessani ulos bussista ja kulkiessani hiekkatietä perille. Niityn tuoksu tulvi sieraimiin, lempeästi tuulessa huojuvat puut tien varrella tuntuivat toivottavan minut tervetulleeksi, raskaina bussiin astuneet jalat tuntuivat saaneen siivet alleen. Kaikki oli siellä hyvää.
Ihan arkinen tekeminen ja oleminen oli minulle siellä kuin juhlaa: uudessa kodissa/perheessä kokemani asiat huuhtoutuivat pois; sieluni virittyi uusiin säveliin. Ilo ja ihmeellinen rauha täyttivät koko olemukseni. Sieltä ammensin voimia taas seuraavaan viikkoon.

Osmo Rauhala on lempinykytaiteilijani. Varsinkin hänen varhaistuotantonsa lumosi. Muistan vieläkin erään hänen 80-90 -luvun taitteen näyttelynsä, jonka kävimme perheen kanssa katsomassa Tampereella. Peuramaalausten lisäksi jokainen maalaus oli kuin oma meditaationsa. Lapsemmekin tuntuivat nauttivan noiden pelkistettyjen, intensiivisten teosten katselemisesta. – Harvoin löydän suhdetta abstraktiin taiteeseen, mutta näissä jokin syvä kosketti. Ne pysäyttivät viipymään äärelleen.
Arvostan Osmo Rauhalaa niin ihmisenä kuin taiteilijana. Hän nousi mieleen maaseudun ja kaupungin kontrasteista. Niitä hän elää omassa elämässään äärilaidasta toiseen: kesäisin  hoitaa lampaitaan (250 lammasta) ja viljelee suvun luomutilaa Nokialla, talvet  maalaa New Yorkin ateljeessaan.
Osmo Rauhala kertoo eräässä haastattelussa, että työtunteja kertyy kuukaudessa n. 600, unta n. 3-4 tuntia per yö. Lisäksi stressi säistä ja työkoneiden kestävyydestä.
”Parhaimmillaan tässä työssä voi kokea sillanpääläisiä vivahduksia, kun tulee väsyneenä lampolasta ja aurinko nousee taivaanrannasta ja luonto tuntuu puhuvan. Sellaista ei voi kokea Manhattanilla. Ne hetket jäävät mieleen ja poikivat sitten jotain talvella. Mutta keskimäärin maanviljelys on dieselin- ja pölynkatkuista, kiireistä ja silti yksitoikkoista työtä, josta on romantiikka kaukana”, toteaa O.R. (Ettei jäisi liian ruusuista kuvaa maaseudun elämästä…)

Paimenvertaus – Tällaisia juttuja tuli mieleen miettiessäni, miksi Jeesus vertasi itseään lammaspaimeneksi.
Jeesuksen vertausten ainekset muodostuivat useimmiten kuulijoiden elinpiiristä tutuista aineksista. Ihan ensimmäisenä käväisi kyllä mielessä, että halusiko Jeesus osoittaa juudealaisille fariseuksille, että kyllä te itse asiassa olette yhtä lailla maaseudun asukkaita kuin galilealaisetkin (lampaiden kasvatus kun oli Juudean seudun elinkeino siinä missä Genesaretin ympärillä asuvilla kalastus). – Ja vaikka asuisittekin temppelikaupungissa taikka sen liepeillä, ei se ole tehnyt teistä ainakaan yhtään parempia ihmisiä…
Toisaalta koko Israelin kansahan oli alunperin esi-isästään Abrahamista lähtien ollut paimentolaiskansaa.

Siunauksia antava Paimen – Jo Vanhassa Testamentissa Jumalaa kuvataan Paimeneksi, Psalmeissa ja muissakin teksteissä.
Esim. ”Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.”  (1.Moos.49:24)

Turvaan, lepäämään –  ”Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen.Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.
Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään — näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra Jumala.”  (Hes.34:11-12, 15-16,31

Portti – Jeesuksen vertaus paimenen äänen tunnistamisesta ei auennut kuulijoille. Joten Jeesus vertasi itseään askelta konkreettisemmin: portiksi. Jo sytytti fariseuksilla. Sytytti vihan: mikä tuo luulee olevansa, vertaako itseään Jumalaan? Kiihtyivät siinä määrin että tarttuivat kiviin aikoen kivittää Jeesuksen. Mutta Jeesus lähti pois, rauhalliselle seudulle Jordan-joen toiselle puolelle.

Viime syksynä mennessäni Nuuksioon vaeltamaan poikkesin sille lapsuuden ja nuoruuden  tutulle, rakkaalle hiekkatielle. Kulkuni pysäytti tielle pystytetty tyly, korkea, suljettu rautaportti valvontakameroineen. – Niin, miksi olisinkaan sitä mennyt katsomaan? Eihän se ollut enää se paikka, joka nuorena oli täyttänyt minut elämänilolla aina sinne saapuessani.

Yltäkylläisen elämän lupaa Jeesus niille, jotka kulkevat portista. Mitä tuo portti ja yltäkylläinen elämä mahtavat tarkoittaa? Ajattelen, että se on sellainen tila, jossa kokee olevansa kotonaan; paikka jossa sielu lepää, ja vielä enemmän: alkaa tajuta muutakin kuin oman olemassaolonsa ja omat tarpeensa. Jossa hiljenee ja rauhoittuu, niin että voi alkaa kuunnella Henkeä, kokea Valoa ja Rauhaa. Tila, joka ei ole riippuvainen ympärillä olevasta fyysisestä tilasta. Sellainen sisäinen tila, jossa voisi viipyä iäisyyden. Jossa kaikki haluaminen lakkaa. Yhteys, jossa sielu löytää kaiken mitä sisimmässään kaipaa. Yltäkylläisesti.               

Kristus, auta meitä kuulemaan ja tunnistamaan äänesi. Johdata paikkaan, joissa voimme löytää sen, mitä syvällä sielussamme kaipaamme. Suo tuon tilan täyttyä Rakkaudellasi ja Valollasi ja Rauhallasi. Siinä Sinä hoidat hiertymiämme, haavojamme ja murtumiamme.
Se on paikka, josta me ammennamme iloa ja innostusta ja saamme voimia jaksaa taas eteenpäin. – Kiitos Sinulle johdatuksestasi, hyvä Paimenemme. 🙂

You Make Me Lie Down In Green Pastures – Don Moen

”Sinä viet minut vihreille niityille
eikä minulta puutu mitään
hunajan tavoin Sinun sanasi tyydyttää nälkäni
suot minun ylistää, rakastaa ja palvoa Sinua
Sinä olet Paimenen, Jeesukseni, Herrani”

Muut tekstit: Ps.23, Miika 7: 14-20 ja Hepr. 13: 20-21.