Kalliolle

16.7.2018 

Lapsenlasten rakentama olkimaja rantahietikolla, aaltojen armoilla…

Ei sentään iso paha susi, mutta isomahainen, suurin koskaan näkemäni kettu tallusteli pihalla viime viikolla. Katsoi minua ja syliin nostamaani koiranpentua ja jatkoi kulkuaan ulko-oven vieritse. Pikku hauveli sylissäni ensimmäinen ajatukseni oli: montakohan koiranpentua tuo on jo mahtanut popsia suuhunsa… – kunnes tajusin että se oli viimeisillään pieniin päin ja ehkä etsi sopivaa pesäpaikkaa. Mielessä käväisi kertomus siitä, kuinka Franciscus Assisilainen oli kesyttänyt lampaita saalistaneen vihaisen suden lempeäksi ja ihmisiä palvelevaksi. Totesin itsekseni, että koska minulla ei ole sellaista yhteyttä kaikkiin Luojan luomiin olentoihin kuin Franciscuksella oli, paras tyytyä vain viestittämään katseella tuolle ketulle: ei meidän pihalle kiitos.

Kalliolle – Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt. 7: 24-29)

Suoja – Jeesuksen vertaukset ovat olleet aiheina moniin vanhoihin kansansatuihin. Yllä olevasta minulle tulee aina mieleen satu Kolme pientä porsasta. Yksi rakensi talon oljista, toinen risuista ja kolmas tiilistä. Vain viimeksi mainitun, Veli Pontevaksi nimetyn järkevän possun talo tarjosi suojan sudelta.

Luja perusta – Olki- tai risutalon voi rakentaa vaikka hiekalle. Tiilitalo tarvitsee tukevan perustan, kivijalan jota eivät myrskyt eikä tulvavedetkään heilauta.
Mietin tuota perustamis -asiaa. Mille, minkä varaan minä perustan ja rakennan uskoni, elämäni?

Mitä kuulen? – Koska minulla on sisäänrakennettu tarve pohdiskella, kyseenalaistaakin, ei minun ole yleensä helppoa omaksua jotain lukemaani tai kuulemaani tuosta vain itsestäänselvänä tosiasiana, vaikka hyvältä kuulostaisikin.  – Mitä kuulen Jeesuksen sanoista? Millä tavoin ne vaikuttavat minuun?
Muistan kuinka alkaessani lukea Raamattua (n. 14v. sitten) minussa heräsi usein vahvoja reaktioita. Ethän nyt noin voi sanoa, Jeesus! Osoititko sanasi vain jollekin tietylle kuulijakunnalle? Et kai tarkoita että meidän vielä tänäkin päivänä tulisi toimia niin kuin tuolloin sanoit…?

Vuosien myötä aloin huomata, kuinka varautuneisuuteni ja ennakkoasenteeni alkoivat vähitellen karista: jotkut Jeesuksen vaikeilta tuntuneet sanat eivät enää herättänet minussa sellaista vastustusta kuin ennen. Tässä prosessissa minua on auttanut paljon myös muiden käännösten katseleminen. Niistä kun usein on rakentavahenkisempi tai lempeämpi painotus kuin suomenkielisissä käännöksissä. Mutta aina eivät toiset kieletkään auta. Silloin on vain täytynyt jäädä jyystämään vaikeaa kohtaa narskuvin hampain tai jättää hyllylle odottamaan ‘valaistuksen päivää’.

Kallioksi – Oli miten oli, jossain vaiheessa totesin ihmetellen, että Hänen sanansa olivat alkaneet ‘maistua’ yhä paremmilta. Nykyisin kuuntelen/luen Jeesuksen sanoja tosi mielelläni (ainakin niitä helpommin pureksittavia… 🙂 ). Tuntuu kuin ne olisivat tehneet sisälläni jotain hiljaista, sisäistä työtään… ja tuntuvat nykyään siltä kalliolta, jolle haluan perustaa elämäni. En tarkoita mitään epämääräistä mututuntumaa, vaan sellaista tiedonkaltaista tunnetta, josta vain tietää että tämä on totta.

Vaikka Jeesuksen vertaukset ovat antaneet hyviä aineksia kansansaduille, ei Hän ole mikään satusetä, joka sepittelee juttuja sen mukaan, mitä nyt mieleen sattuu tulemaan.   Hänen sanojensa tarkoitus on johdattaa läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, kaikkia jotka niitä kuuntelevat.

Niiden mukaan – Se, miten Jeesuksen sanat näkyvät prioriteeteissani, valinnoissani ja teoissani, onkin sitten eri asia…
Mutta joka päivä saa(mme) opetella, oppia tekemään päätöksiä ja toimimaan Hänen sanojensa mukaan, enemmän ja paremmin. – Se on hieno juttu. Sitä haluan. 🙂

Could It Be – Michael Card

“Vuosien varrella, elämän myötä- ja vastavirroissa
meitä kehotetaan kuuntelemaan ääntä
korvamme eivät voi sitä kuulla
sanotaan että tulisi elää jonkin sellaisen mukaan
mitä ei voi nähdä omin silmin
onko tässä hassussa harjoituksessa mitään mieltä?
Voisiko olla että Sinä ilmoitat läsnäolosi
niin usein poissaolollasi?
Voisiko olla että kysymykset kertovat meille
enemmän kuin vastaukset koskaan voivat?
Voisiko olla että Sinä todella mieluummin kuolisit
kuin eläisit ilman meitä?
Voisiko olla, että ainoa vastaus
jolla todella on merkitystä on Sinä?
Sanoissamme ja hiljaisuudessamme
ylpeydessämme ja häpeässämme
nerosta ja tiedemiehestä höpsöön ja mielettömään
niille jotka välittävät etsiä Sinua
niille jotka eivät koskaan sitä tule tekemään
Sinä olet sittenkin ainoa vastaus
Se on kysymys johon et voi vastata
vastaus jota et voi ilmaista:
että Surun lempeä Mies on onnen Lähde
et pysty koskaan ratkaisemaan
tämän vetovoimaisen miehen mysteeriä
sillä sinun tulee uskoa ymmärtääksesi”

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17.