28.10.2019. Vau, miten kauniita syksyn läksiäispäiviä saatiinkaan viime viikolla!
Ja kuin vahvistukseksi talviaikaan siirtymiselle tuli täällä eteläisessä Suomessakin taivaalta eilen valkoisia hiutaleita ja tänä aamuna oli nurmilla vähän lunta.
Kiitos rakas Luojani, että olen saanut syntyä maahan, jossa on nämä vuodenajat. Kaikki ihania omalla tavallaan. 🙂
Kristus lähimmäiselleen – Evankeliumikirjakirjoittaa ensi pyhän aiheesta (Jeesuksen lähettiläät) näin:
Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.
Olla kuin Kristus kaikille kohtaamilleen ihmisille (sillä jokainen heistä on lähimmäisemme)… huikea ajatus. Mutta itse asiassa kyse on sellaisista asioista, joita voimme harjoitella ja harjoittaa ihan jokapäiväisessä, arkisessa elämässämme, aina kohdatessamme tutun tai tuntemattoman.
Ei se tarkoita mitään hurskastelua tai sitä, että koettaisi olla jotain sellaista mitä ei ole. Se on yksinkertaisesti sitä, että on hyvä toiselle. Että auttaa hädässä olevaa. Että ojentaa kätensä apua tarvitsevalle, puhuu rohkaisevia sanoja, tuo toivon kipinöitä, välittää valoa sille, joka ei sitä juuri sillä hetkellä näe.
Avuntuojat – Viime viikolla kosketti uutisjuttu siitä, kuinka 2 lenkkeilijää oli ollut lähimmäiselleen ”Kristuksena”. He olivat pelastaneet epätoivoiseen tekoon ajautuneen.
Hätkähdytti myös se, kuinka jutussa kerrottiin, että moni päiviensä päättämistä yrittänyt on kuvannut psyykkisen tuskan olevan pahempaa kuin mikään fyysinen kipu.
Juuri ½ v. kestäneestä fyysisestä, unettomia öitä aiheuttaneesta kivusta toivuttuani voin vain aavistella, millaiseen toivottomuuden tilaan pitkään syvässä masennuksessa ollut ihminen voi joutua. (Linkki uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-11032685)
Valoa elämään – Maassamme on niin paljon eri-ikäisiä masentuneita, pienistä lapsista lähtien.
Kristus, auta meitä pitämään silmämme, korvamme ja sydämemme auki, jotta huomaisimme, missä ja milloin voimme olla Sinun lähettiläinäsi, tuoda Sinun Valoasi lähimmäistemme elämään.
Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
– Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:
– Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
– Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. (Jer. 1: 4-10)
Jeremian ensireaktio oli pelästys: en minä kykene siihen, mihin Jumala minua kutsuu, olenhan vain tällainen nuori ja kokematon. Mutta Jumala rauhoitti ja rohkaisi häntä. Hän vakuutti, ettei tämän tarvitsisi pelätä mitään eikä ketään, sillä Hän olisi aina ja kaikessa mukana, antaisi jopa sanat, joita Jeremian tuli puhua toisille. :
Oi kuinka hyvin osaankaan eläytyä Jeremian reaktioon. Muistan kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin rukoilemaan toisen puolesta. En ollut nuori, mutta tällä alueella täysin kokematon. ‘En minä tiedä miten rukoilla’ oli ainoa ajatus joka täytti pääni.
Sittemmin opin, ettei rukoileminen toisen puolesta ole mikään suoritus tai taitolaji. Se on sitä, että tuntee myötätuntoa toisen tilannetta kohtaan ja haluaa koko sydämestään pyytää tälle Jumalan kosketusta ja apua siihen tilanteeseen, jossa toinen on.
Siinä ei ole kyse rukoilijasta, vaan siitä, että tuodaan Jumalalle kyseinen henkilö ja hänen tilanteensa, ja annetaan Kaikkivaltiaan tehdä se, mitä Hän tekee.
Kristus, anna meille rohkeutta olla ja toimia Sinun Valosi välittäjinä. Auta ettemme katsoisi omaan osaamiseemme tai osaamattomuuteemme, vaan Sinuun. Kun katsomme Sinun Valoosi ja Rakkauteesi, kaikki muuttuu; me ja kaikki ympärillämme. 🙂
Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, 2. Tim. 4: 1-5 ja Matt. 22: 1-14.