25.9.2017    

Kyky elää täysillä tässä hetkessä on lapselle luontaista. Kun pieni lapsi keskittyy leikkiin tai esim. tarkkailemaan jotain ilmiötä, hän syventyy siihen koko olemisellaan.  
Vilkkaat kaksoseni saattoivat 2-3-vuotiaina seurata jäällä täydellisessä hiljaisuudessa pilkkijän kädenliikettä avantoreiän äärellä ‘ikuisuuden’ (ainakin äidin kylmettyneiden varpaiden mielestä). Nuorimmaiseni istui samanikäisenä joskus kyykyssä kukkien edessä täysin liikkumatta ja hiljaa vaikka kuinka pitkiä aikoja vain katsellen. (Varmaan näki siinä jotain muutakin kuin krookukset.)

Läsnäolon taito tuntuu häviävän jonnekin aikuisuuteen kasvettaessa. Tuota kadotettua aarretta etsitään nykyisin takaisin  monenlaisilta kursseilta, ehkä lähinnä omaan hyvinvointiin, rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja voimaantumiseen.

Läsnä toiselle – Mikä lahja onkaan, kun kohtaa ihmisen, joka on täysillä läsnä ei vain itsessään, vaan myös  toiselle. Vahvin muistikuva tällaisesta minulla on 90-luvulta. Erään seminaarin tauolla kysyin suuresti arvostamaltani 80-vuotiaalta saksal. pedagogilta, taitavalta opettajalta & 5 lapsen isältä, neuvoa erääseen hankalaan tilanteeseen.
Millainen täydellinen läsnäolo, kiinnostuminen ja keskittyminen toisen asiaan, toisen arvostaminen ikä-, oppi-, kokemus- ym. eroista huolimatta, mikä sisäisen säteilyn lämpö hänestä huokuikaan!   
Oli kuin hän olisi lukenut ajatukseni, sillä ennen kuin palasi jatkamaan luennoimistaan hän sanoi, että jokaisessa kohtaamisessa tärkeintä on olla koko tietoisuudellaan läsnä toiselle.

Unohdetut kyvyt – Monia muitakin lapsena omaamiamme kykyjä kuin läsnäolon taidon olemme unohtaneet matkan varrella.
Mutta mitä ominaisuutta Jeesus tarkoittikaan puhuessaan lapsen kaltaiseksi tulemisesta?

Lasten kaltaisiksi? – Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”  Matt. 18: 1-6, 10

Megapalkinto – Nöyrtyminen… – useille tuo sana taitaa tuoda lähinnä negatiivisia mielleyhtymiä (nöyryyttävä, nöyristely tms.). Mutta voisiko tuossa sanassa nähdäkin jotain myönteistä?
Jeesukselle se on niin myönteinen, että hän lupaa nöyrtyjälle megapalkinnon: taivaallisesta perspektiivistä lapsen kaltaiseksi nöyrtyvä onkin kaikkein suurin!

Enkelit saavat taivaissa katsella taivaallisen Isän kasvoja. – Voisiko tuokin koskea lapsen kaltaiseksi suostujaa… että hänen enkelinsä saa katsella taivaallisen Isän kasvoja? Ajatus on minusta huima: että suojelusenkelimme saisivat olla Jumalan kirkkauden välittömässä ilma- ja vaikutuspiirissä… – miten se säteilisi ja toisi kirkkautta meidän elämäämme…?

Luottamusta ja voimaa – Tulee mieleen monia lapsissa olevia ihania laatuja, ajoilta jolloin omat lapset olivat pieniä, työvuosilta lasten parissa sekä nyt lastenlasten kanssa. Esim. avoimuus ja aitous.
Jeesus ei kuitenkaan mainitse lasten ominaisuuksista muuta kuin uskon: ‘näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun‘.
Kristittynä olemiseen liittyy näkemys Jumalasta taivaallisena Isänä ja Jeesuksesta Vapahtajanamme ja Ystävänämme. Moneltakohan on jäänyt huomaamatta, millainen aarre meille on tarjolla. Suhde, jonka syventyessä luottamus ja rakkaus vain kasvaa. Lähde, josta virtaa rauhaa, voimaa ja luottamusta elämään.  

Laulut – Kun lapset olivat pieniä, lauloin heille iltalauluja. Nuorimmainen toivoi melkein aina viimeiseksi lauluksi ‘Ystävä sä lapsien’. Ja jos joskus lauloin vain 1. säkeistön, hän sanoi: “Laula se toinenkin.”
1.Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä  vaihtelee, taivaan Isä suojelee.
2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten.
Kun mietin noiden säkeistön sanoja, niin en ihmettele lapsen valintaa: niissähän on valtava turvallisuuden perusta: Taivaan Isä suojelee, ja Jeesus on Ystävä, joka näkee ja hoitaa, suojaa kodin, siunaa vanhemmat, auttaa lasta. 

Paluu lapsuuteen – Viime viikolla lauluryhmän esittäessä palvelutalossa vanhoja, lapsuudenaikaisia tuttuja lauluja ja virsiä vanhuksille, nenäliinoja kaivettiin esiin.
Teemana oli kiitollisuus. Kysymykseen, tuleeko kellään mieleen kiitoksen aiheita, erään miehen spontaanit 3 lausetta koskettivat: viitteellisesti ja lyhyesti hän mainitsi isäänsä liittyvän järkyttävän sodanaikaisen muiston, ja kuinka hän tänä aamuna oli herännyt tyyny märkänä vaikkei muistanut itkeneensä (tuota muistoa ilmeisesti), ja lausui sydämestään kiitoksen lauluryhmälle siitä, että olivat tulleet laulamaan (hänelle tuttuja ja selvästi hänen sisintään liikuttavia ja lohduttavia lauluja).
Tämän miehen jokakertaisessa toivelaulussa ‘Maan korvessa’ suojelusenkeli varjelee lasta elämänpolulla.    

Enkeli – Käydessäni tapaamassa evankelista Hilja Aaltosta kysyäkseni häneltä eräästä esi-isästäni (kerroin tästä käynnistä jossain aiemmassa bloggauksessa), Hilja kertoi, että enkeli tulee aina välillä tervehtimään häntä. Hän kuvaili enkeliä suureksi ja kirkkaaksi.
Hilja, tuolloin 104-vuotias, odotti jo kovasti pääsevänsä Taivaan Kotiin. Hän sanoi, että pian hänen enkelinsä tulee hakemaan hänet, ja että se tulee olemaan juhlapäivä: hän saisi kohdata Vapahtajansa.
Hilja pyysi minua ottamaan kaapista esiin sinisen leningin ja ripustamaan sen esille kaapin oveen. Hän halusi olla pukeutunut siniseen leninkiin tuona juhlapäivänä. Katsoessaan leninkiä hän totesi kuitenkin, ettei se ollut ihan oikeansininen. Mietin, että lempivärini oli nuorempana ollut pitkään taivaansininen. Mahtoiko Hilja kaivata senväristä asua ylleen lähtiessään taivasmatkalleen?
Lähtiessäni Hilja pyysi minua tulemaan uudelleen. Lähdin sieltä miettien, mistä löytäää Hiljalle taivaansininen leninki. Tuo käynti jäi kuitenkin minulta ainoaksi.
En tullut kysyneeksi Hiljalta, oliko enkeli, joka kävi häntä katsomassa,  hänen suojelusenkelinsä, vai enkeli, jonka nimenomaisena tehtävä on saattaa Hilja taivaaseen. – 3 kk;n kuluttua enkeli tuli hakemaan Hiljan Kotiin.

Suojaa ja varjelusta – Kaikenikäisinä – lapsina, nuorina, aikuisina ja vanhuksina – tarvitsemme Jumalan enkelten suojelua ja varjelusta, tiedostammepa sen tai emme. Uskon että meissä jokaisessa on sisäinen tarve tuntea että olemme turvassa. Monenlaisia turvarakenteita ja suojakuoria voi kehitellä ympärilleen, mutta on olemassa meille näkymätön mutta enkeleillemme näkyvä, koko ajan läsnä ja saatavilla oleva Turvan Lähde, kunhan vain huomaamme, uskomme ja luotamme.
Se on myös sitä nöyrtymistä: että uskaltautuu myöntämään tarvitsevansa ja kaipaavansa Korkeimman varjelusta. Ei vain hädän hetkellä, vaan joka päivä.

Alla Celine Dion’in ja Andrea Bocellin tunnetuksi tekemä The Prayer – rukous-laulu, jonka  Laura Bretan (tässä 11v:na) laulaa hääparille.

The Prayer – Laura Bretan

“Rukoilen että Sinä olet silminämme
ja että seuraat kulkuamme
ja autat meitä olemaan viisaita silloin kun emme tiedä
olkoon tämä rukouksemme kun eksymme
johdata meidät armollasi paikkaan, jossa olemme turvassa
rukoilen että löydämme Sinun valosi
ja että säilytät sen sydämissämme
jotta muistaisimme tähtien syttyessä yöllä
että Sinä olet ikuinen tähti
olkoon tämä rukouksemme kun varjot täyttävät päivämme
johdata meidät armollasi siihen paikkaan
anna meille usko, jotta olemme turvassa
unelmoimme väkivallattomasta maailmasta
jossa vallitsee oikeudenmukaisuus ja luottamus
jokainen antaa kätensä naapurilleen
rauhan ja veljeyden symbolina
pyydämme lempeää elämää ja että katselet meitä ylhäältä
toivomme että jokainen sielu löytää toisen sielun jota rakastaa
ja voiman, jonka Hän antaa meille
olkoon tämä rukouksemme
aivan kuten jokaisen lapsen on löydettävä paikka
johdata meitä armollasi paikkaan jossa olemme turvassa”

Muut tekstit: Ps. 103: 19-22,  2. Moos. 23: 20-23 ja Hepr. 1: 14 – 2: 4 / Ilm. 5: 11-12.