25.1.2016                                                              

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily –  ihana tämä ensi pyhän aihe! Sitä, Hänen kirkkauttaan toivoisin näkeväni enemmän. Omassa elämässäni, jokaisen elämässä, koko maailmassa. Olenko taivaanrannanmaalari? Onko joutavaa tai mieletöntä kaivata Jumalan kirkkauden ilmentymistä?

Saul, kiivas kristittyjen vainooja, koki Kristuksen valtavan kirkkauden Damaskoksen tiellä. Se muutti hänet täysin. Hänestä tuli Paavali, merkittävin Kristuksen apostoli. Kristuksen kirkkaudesta, jota hän sai myöhemminkin kokea, tuli hänelle todellinen inspiraation lähde ja päämäärä. Siitä kertoo myös alla oleva ote kirjeestään korinttilaisille.

Damaskoksen teillä – Mitä tapahtuu tänä päivänä Damaskoksessa ja sen liepeillä? 40 km:n päästä Damaskoksesta, pommitetussa Madayan kaupungissa nälkään menehtyneitä, 1/2 v:n piirityksen takia. Vihdoin runsas viikko sitten päästettiin ruokaa ja lääkkeitä kuljettaneita rekkoja toimittamaan apua 40.000 asukkaan kaupunkiin – sen jälkeen, kun kuvat ja kuvaukset nääntyvistä asukkaista olivat levinneet netin kautta maailmalle.

Kristus ilmestyy – Lukemattomat ihmiset niin Lähi-idässä, länsimaissa ja ympäri maailmaa kertovat, kuinka Kristus ilmestyi heille. Kuinka he eivät uskoneet Hänen olevan ylösnoussut ja elävä, mutta kuinka Hänen ilmestymisensä oli niin todellinen, että sitä ei ollut kieltäminen tai selittäminen jonkinlaisena kuvitteluna. Ja vaikkei heistä olisi tullut Paavalin kaltaisia apostoleja, he ovat halunneet kertoa muille, kuinka tuo kohtaaminen muutti täysin heidän elämänsä.
– Voi Kristus, kuinka me tarvitsemme Sinun kirkkautesi ilmestymistä! Niin Lähi-idässä, täällä Pohjolassa kuin koko tällä Telluksellamme! 

Kirkkauden kaltaisiksi – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.    (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Mitä lupauksia! – Mooses ei vuorella voinut katsella Jumalan kirkkautta. Se oli niin voimakas että se olisi sokaissut hänet. Opetuslapset lensivät maahan, kun Jumalan kirkkaus laskeutui Jeesuksen ylle kirkastusvuorella.
Mutta Kristuksen seuraajille luvataan, että he saavat katsella Hänen kirkkauttaan peittämättömin kasvoin.
Ja vieläpä että he saavat muuttua tuon kirkkauden kaltaisiksi. – Siinä lupauksia, jotka ainakin meikäläinen haluaa muistaa!!  

Näköesteitä – Paavalin mukaan ’tämän maailman jumala’ sokaisee mielemme näkemästä Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa.
Millä tavoin mielemme sokeutuu näkemästä totuuteen? Millaisia asioita tulee siihen väliin? – Kyllä tulee heti monenlaisia asioita mieleen. Itse asiassa taitaa tämä maailma olla täynnä sellaisia juttuja, jotka tuntuvat olevan meille jonkinlaisia ’jumalia’. Asioita, jotka johdattavat ties millaisiin harhakuviin ja -käsityksiin. Taikka asioita, joita luulemme tarvitsevamme ja joiden luulemme tuovan onnen. Asioita, jotka täyttävät ajatuksemme, tunteemme ja halumme siinä määrin että niistä lopulta tulee elämämme hallitsijoita.
Mikä tai kuka hallitsee minun elämääni? – Sitä voi silloin tällöin pohtia.  🙂 

Kristus, Jumalan kuva – Jeesus tuli tuomaan kirkkauden ajatustemme, tunteidemme ja tahtomme hämäriin sopukoihin ja pimeisiin nurkkiin.  Jumala valaisi Paavalin sydämen, joka ei tuntenut evankeliumin Valoa. Kunnes Kristus ilmestyi hänelle sellaisella kirkkaudella, että tämä lennähti maahan hevosen selästä ja sokeutui useaksi päiväksi. Saatuaan näkönsä takaisin hän sai oppia tuntemaan Kristuksen. Kristus oli hänen kanssaan, kannusti, johdatti, antoi voimia jatkaa.

Jeesus Kristus haluaa ilmestyä, näkyä ja toimia Henkensä kautta myös meidän elämässämme, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
– Voiko jotain tuon ihanampaa kuvitella? Minä en ainakaan!

Kristus, anna meidän nähdä kasvosi, valosi säteily!

Your Glory – All Sons & Daughters

”Elämäni on Sinun, toivoni on Sinussa ainoastaan,
Sinä pitelet sydäntäni, sillä teit tästä syntisestä pyhän
Pyhä, pyhä, Kirkkautesi on niin kaunis, putoan polvilleni kunnioituksesta
ja elämäni syke on ylistää Sinun valossasi
laulamme ylistystä, kunniaa, halleluja,  Jeesus olet hyvä”

Ensi pyhänä vietetään Kynttilänpäivää ja muistetaan jumalallisen Kirkkauden saapumista keskuuteemme. Siitä kertova evankeliumiteksti Luuk. 2:22-23 löytyy blogipäivityksestä Kirkkauden säteily 28.1.14. Muita kynttilänpäivän tekstejä ovat Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10.

11.1.2016  (Ruukut Kaanaan hääkirkon alttarilla)

Ensi pyhän aihe on:  Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Evankeliumikirjassa on tämän aiheen kohdalla mm. lause:  Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.
Niitä siis, joita tehtiin Raamatun aikana ja joista yhdestä alla oleva evankeliumitekstikin kertoo. Mutta rajoittuvatko Jumalan ihmeet ainoastaan aikaan ennen ajanlaskumme alkua ja ensimmäiseen vuosisataan?
Joku kuittaa Jumalan suuret teot myytteinä. Joku taas voi ajatella, että kenties sellaisia saattoi tapahtua menneinä vuosituhansina, mutta siihen, että Jumala tekisi jotain voimallista vielä meidänkin aikanamme, ei usko ehkä enää yllä.

”Ei Jumala oo mikään legenda”, totesi poika (9-10v.) kauaskantavalla, varmalla, rauhallisella äänellä koulun käytävällä. En tiedä mikä tämän lauseen kirvoitti ilmoille, mutta sillä oli vahva vaikutus: kaikki pysähtyivät sitä miettimään. Sitten tyttö samalta luokalta katkaisi hiljaisuuden toteamalla (myöskin vakuuttavasti ja kuuluvasti): ”Me kaikki voidaan olla legendoja.”
Taas hiljaisuus, kun toiset oppilaat hiljentyvät pohdiskelemaan asiaa.
Viime viikon paukkupakkasista oli harmiakin, jäätyneitä putkia, hajonneita kiertovesipumppuja ym. Mutta siitä olen iloinen, että kun pakkasten vuoksi oppilaiden ei tarvinnut mennä ulos välitunneilla, sain olla tuossa tilanteessa kuulemassa nuo vilpittömät kommentit, sekä sen kuinka toiset jäivät niitä kuulostelemaan mielessään. Vau!

Siemeniä – Meikäläisen mielenlaatuun on aina parhaiten sopinut se, kun asioita ei tuputeta valmiiksi pureskeltuina, vaan kun jätetään tilaa omalle työstämiselle.
Luokanopettajamme Helmer Knutar oli minulle, pikku pohdiskelijalle, paitsi rakas, myös paras mahdollinen ope. Hän oli armoitettu kertoja. Eloisaan luokkaamme (meitä oli parhaimmillaan 45 oppilasta) laskeutui aina hiirenhiljaisuus kun hän alkoi kertoa.
Opemme oli siementen kylväjä. Hän sanoikin aina välillä, että jonain päivänä te ymmärrätte tästä enemmän.
Usein – vuosikymmenien jälkeen – on muistunut mieleen jokin hänen yksittäinen lauseensa, joka pienenä siemenenä oli jäänyt sisimpään, odottaen itämistä ja kasvua. Kuinka hyvältä tuntuikaan, kun itse aikanaan sai löytää/oivaltaa asiaan piilevän syvemmän viisauden/totuuden.

Legendoja – Tokalla luokalla opemme kertoi muutaman Jeesuksen elämään liittyvän legendan. Mieleeni jäi erityisesti sellainen, jossa Jeesus pienenä poikana otti savea maasta, muovaili siitä linnun, puhalsi siihen, ja se lähti lentoon. Muistan kuinka tuo, kuten muutkin  Jeesuksesta ja äidistään Mariasta kertovat legendat tekivät minuun vaikutuksen. Muistan vieläkin sen kielon, jonka piirsin vihkoon. Se oli kasvanut legendan mukaan Marian kyynelistä. Marian kyyneleet koskettivat syvästi melankolista sydäntäni. – Ei sitä silloin miettinyt, mikä oli legendaa, mikä totta. Kertomuksiin vain tuntui sisältyvän jotain suurempaa, ja se kiehtoi.
Näin aikuisena mietin, aistiko lapsi Jeesus -legendoihin kätketyn pyhyyden. Tai välittyikö se ehkä luokanopen omasta vakaumuksesta, jota hän ei tuonut mitenkään esiin meille oppilaille, mutta joka selvisi, kun hän meitä 8 v. opetettuaan jätti opettajan tehtävänsä ja lähti opiskelemaan papiksi.

Häät – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanaassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanaassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.    (Joh. 2: 1–11)

Ruukkuihme – Jeesuksen ei omasta mielestään ollut vielä tarkoitus alkaa palvelutyötään, mutta tuosta se kuitenkin sai alkunsa. Varmaankin Jeesus tunsi myötätuntoa hääparia/hääjuhlien järjestäjiä kohtaan. Tai äitiään kohtaan, joka ei halunnut että isäntäväki olisi joutunut kiusalliseen tilanteeseen.
Maria  luotti siihen, että hänen poikansa tekisi jotain asialle. Vaikkei hän olisikaan ennen noita hääjuhlia vielä nähnyt Jeesuksen tekevän mitään ihmetekoa (Raamattu ei sellaisista kerro), tiesi hän kuitenkin enkeli Gabrielin lupauksen perusteella, että hänen lapsensa, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi, tulisi olemaan suuri. – Nyt ystävä- /sukulaisperhe tarvitsi sellaista apua, jota ihmisvoimin ei olisi voinut tarjota.

Jumalan ihmetyöt – Pidämmekö niitä legendoina, sellaisista lukiessamme tai kuullessamme? Uskominen on paljon haasteellisempaa kun ei itse, omin silmin, näe. Ideaalitilanne on kuitenkin se, kun uskoo näkemättä. Näin Jeesus antoi Tuomaan ymmärtää.
Materialisoitumisihmeitä, joissa esim. ruoka lisääntyy jaettaessa, kunnes kaikki ovat saaneet syödäkseen, tapahtuu erit. sellaisilla seuduilla, joissa ei ole kattavaa sosiaalijärjestelmää. Tunnetuimpia ovat ehkä Heidi Bakerin ja avustustiimiensä kokemat lisääntymisihmeet,  kun ruoka on loppunut heidän orpolastenkodeistaan. 
(Kerroin Heidi ja Roland Bakerin avustustyöstä Mosambikissa blogissani 22.9.14 – Jumalan huolenpitoa).
Olen saanut nähdä ja kokea Jumalan voiman toimivan ja vaikuttavan monella tavalla, ja siitä olen tavattoman kiitollinen. Mutta olisi aika fantastista saada joskus olla mukana näkemässä ja kokemassa myös sitä, kuinka Jumala ruokkii nälkäisiä. Kuinka kaikille riittää, kun ihmiset uskossa kääntyvät Hänen puoleensa ja Hän tekee voimatöitään!
Jumala on niin ihmeellinen ja ihana. Hänelle on kaikki mahdollista.  🙂

How Great Is Our God – Chris Tomlin & nuoret ympäri maailmaa ylistävät Jumalaa

”Kirkkaus Kuninkaan, puettu kunniaan. Maa nyt iloitkoon, maa nyt iloitkoon.
Hän valoon kietoutuu, ja pimeys piiloutuu, se eessään pakenee, eessään pakenee.
Niin suuri Hän on, laulakaa, niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.
Ikuinen Hän on, on aika kädessään, on tulevaisuutein Hänen kädessään.
Kolmiyhteinen Jumalamme on, Uhrikaritsa, Uhrikaritsa (engl. sanoissa: Leijona & Karitsa).
Niin suuri Hän on, laulakaa, niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.
Sun nimes korkein on, ylistyksen arvoinen. Mä tahdon laulaa: suuri Hän on.
Niin suuri Hän on, laulakaa: niin suuri Hän on, pian kaikki nähdä saa, niin suuri Hän on.”

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7, Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.

 28.12.2015                                                     

Uusi vuosi on ovella  – 2 vuotta on tullut päivitettyä tätä blogia kerran viikossa (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta). Kuluneena vuonna yritin harjoitella tiivistämistä (= lyhyempiä päivityksiä); ei oikein onnistunut. Nyt kokeilen päivitysten harventamista (1-2 kertaan kuussa).

Isäni luona – Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.
Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä.  (Luuk. 2: 41-52)

Isän huoneeseen – Vahtimestarin tuttu, lempeä hymy luukun takana. Nousen ylös leveitä portaita, isän ovi on auki, hän tietää odottaa minua. Isä istuu ison pöytänsä takana. Ymmärrän että hänellä on paljon työasioita, mutta kun tulen, ne saavat odottaa. Isä ei koskaan sanonut minulle, ettei hänellä olisi aikaa tavata. Äitini ja isäni olivat eronneet ja ikävöin isääni. Vaikka hän aina välillä tuli tapaamaan meitä lapsia kotiimme, halusin muulloinkin puhua hänen kanssaan asioista. Eikä puhelimessa puhuminen ollut sama asia kuin tapaaminen.
Rakennuksen vastakkaisilla puolilla, henkilökunnan sisäänkäyntiovien takana oli vahtimestarinkopit.  Joskus asemanpuoleinen ovi oli kiinni, ja piti mennä siitä toisesta ovesta. Siellä tuikean tuntuinen setä kysyi, mikä oli asiani, vaikka oli nähnyt minut niin monesti ennenkin, että kyllä hän varmasti tiesi. Lisäksi tuosta ovesta oli pitkä sokkeloinen ja pimeä reitti kulissirakenteiden takaa isän huoneeseen. Mutta sinne päästyäni tuli helpottunut olo. Tiesin että kunhan saan kerrottua isälle huoleni, olo kevenisi.

Äidin huoneessa – Kävin myös pari ratikkapysäkkiä kauempana olevalla äitini työpaikalla Ludviginkadulla. Äiti istui myös ison pöydän takana, jolla oli paljon kirjekuoria ja papereita pinossa. Puhelin soi koko ajan ja ihmisiä kävi jatkuvasti hänen huoneessaan. Työpaikan ilmapiiri oli kiireinen, kaikki uutiskuvat sanoma- ja aikakauslehtiin tilattiin ja toimitettiin sieltä. Koska äiti oli toimitusjohtaja, ymmärsin ettei hän voinut keskeyttää toimintaansa ollakseen vain minun kanssani hetkisen. Ihmettelin, miten hän saattoi tämän kaiken menon keskellä pysyä yhtä tyynenä ja rauhallisena kuin kotona ollessaan. Päättelin kuitenkin, etten voi rasittaa äitini työtaakkaa omilla jutuillani, joten lähdin vähän ajan kuluttua pois. Näkisinhän hänet sitten illalla kotona. Mutta kuitenkin myös käynti äidin työpaikalla toi jonkinlaisen helpotuksen olooni.

Lapsuudessa muodostuneet käsitykset – Mietin missä määrin se, että isäni tuntui olevan olemassa minua varten vielä kotoa pois muutettuaankin, vaikutti siihen, kuinka helppoa oli  omaksua tieto, että minulla on Taivaallinen Isä, joka on kiinnostunut minusta ja jolla on minulle aikaa. Että meillä on Jumala, joka haluaa olla henkilökohtaisessa suhteessa kanssamme. (Tämä selvisi minulle tosin vasta yli viisikymppisenä).
Mietin myös missä määrin vaikeampaa käsittää Jumala rakastavana Vanhempana voi olla sellaiselle, jolle biologinen isä tai äiti ei ole ollut lapsuudessa lainkaan läsnä olevana. Tai sitten on ollut tavalla, joka on ollut kaikkea muuta kuin luottamusta herättävää. Missä määrin vanhempien taholta koetut epäoikeudenmukaisuudet, loukkaamiset, satuttamiset, hylkäämiset, pelot ja väkivaltaiset teot  voivat vaikuttaa käsitykseemme rakastavasta, meistä huolehtivasta ja mitä auttavasta Jumalasta? Ja siihen, pystymmekö ajattelemaan Jumalaa rakastavana Isänä. – Uskon että hyvinkin paljon.

Lapsuudenkodissani ei riidelty meidän lasten kuullen. Siksi vanhempiemme eroa oli vaikea ymmärtää. Kaikkien lasten tavoin kaipasin vanhempieni rakkautta. Nuo työpaikkakäynnit taisivat olla jonkinlaisia varmistamisia, että vanhempani olivat minulle olemassa, vaikkeivät enää asuneetkaan yhdessä. Taisin myös pohtia, miten voisin saattaa heidät taas yhteen.

Mitä jos olisin tiennyt  –  Mietin miten olisin toiminut, jos jo tuolloin 10-vuotiaana olisin tiennyt, että on olemassa Taivaallinen Isä, ihan todella, ja että Hän on olemassa myös minua varten. – Olisinko kääntynyt Hänen puoleensa huolineni? Olisinko hakeutunut Hänen huoneeseensa, keskustellakseni Hänen kanssaan? Olisinko saanut tuntea helpotuksen ja keveyden kerrottuani Hänelle asiani? Uskon että olisin.

Taivaallisen Isän huone – Entä nyt, Taivaallisen Isän huoneeseen mennessä… – vaikuttaako sisälläni yhä lapsuudenaikainen huoli siitä, josko pitää mennä sen yrmeän vahtimestarin kopin ohi, selittää käyntini syy, kulkea kulissien takana olevia pimeitä sokkeloita?
Onneksi ei. Ovi, jonka takana odottaa lempeä hymy, on aina auki. – Se on Kristuksen lahja.

Kaipuu – Taivaallinen Isä on hoitanut ja parantanut sen pikkutytön sydäntä, joka kaipasi niin kovasti vanhempiensa rakkautta ja läheisyyttä. Nyt tuo pikkutyttö sisälläni ei enää kaipaa sitä vaan jotain paljon suurempaa ja pyhempää. Sellaista, jota voi löytää vain yhteydestä Taivaalliseen Vanhempaamme.
Taivaallinen Isämme odottaa meitä, kaipaa yhteyttä kanssamme, niin sinun kuin minunkin. Kyse on vain siitä, milloin tai kuinka usein tulemme Hänen luokseen, Hänen läsnäoloonsa. 

In Your Presence – Jason Upton

”Odotan, Isä, haluan kuulla jotain Sinusta, haluan että hyväksyt sen mitä sanon ja teen
sillä mikään ei tyydytä minua niin paljon kuin se että saan kuulla Sinun lausuvan nimeni
kerro siis ettet koskaan lähde ja että kaikki on ok
Sinun läsnäolossasi ei ole pelkoa, siihen minä kuulun, Sinuun läsnäoloosi
minä palaan, Isä, niihin asioihin joita tein ennen
sillä jossain kohtaa matkan varrella totuus taisi hämärtyä minulle
Sinun läsnäolossasi on se paikka johon kuulun”

Muut ensi su:n tekstit: Ps. 84: 2-5, 11-12, 1. Kun.8:27-30, Hepr. 3:1-6, Ilm. 4:2-11

Valon, Rauhan ja Siunauksien vuotta 2016 meille kaikille!

14.12.2015                                              

Ulkona taivaalta laskeutuu hitaasti isoja lumihiutaleita. Maa värjäytyy valkoiseksi – ainakin vähäksi aikaa. Ensilumi, heiveröinenkin, tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä. Vai onko tämä jo toinen? Jonkun ennusteen mukaan saataisiin valkea Joulu myös maamme eteläosiin. Pari päivää sitten mitattiinkin vielä samoja lukemia kuin Juhannuksena…
Alla olevassa Joulupäivän evankeliumitekstissä ovat mukana niin Juhannuksen kuin Joulun syntymäpäiväsankari. Johannes Kastajan syntymää juhlitaan vuoden valoisimpana aikana. Mutta miten vahvana voikaan kokea sen, kun todellisen Valon tuojan syntymäjuhlaa vietetään vuoden pimeimpänä ajankohtana. Siitähän Kristuksen syntymässä on kyse: Valon saapumisesta keskuuteemme, pimeyteemme. ’Valo loistaa pimeydessä…’
(4. adventtisunnuntain evankeliumiteksti löytyy blogini päivityksestä 15.12.14, otsikolla Lapsella Jumalan kasvot.)

Valo loistaa pimeydessä – Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä. mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.  (Joh. 1: 1-14)

7.12.2015     Kauris käyskenteli mökin rannassa, katsahti kuin moikatakseen ja keveästi astellen jatkoi matkaansa. Toisella kerralla kauris kulki n. 4 metrin päässä, pysähtyi kohdalle. Katselimme siinä toisiamme liikkumatta ties kuinka kauan, kunnes se loikki pois. Täysi liikkumattomuus, kuin kipsiin valettuna, ja siitä sitten yhtäkkiä, ennalta arvaamattomasti, kepeä liikkeelle lähtö. En ihmettele, että Jesaja parantuneen ramman hyppelyä kuvatessaan käytti profetiassaan juuri kaurista. 

Kertokaa – Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta:
”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu:    – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”            (Matt. 11: 2-10)  

Enkeli Gabriel ilmoitti Sakariaalle, Johannes Kastajan isälle, pojan tulevan elämäntehtävän jo ennen tämän syntymää: Johannes tulisi kääntämään ihmisten sydämet jälleen Jumalan puoleen ja tulisi olemaan Herran edelläkävijä. ”Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä”, lupasi Gabriel.
.Johannes hoitikin tehtävänsä rohkeana, vahvana ja varmana. Hän julisti Herran tulemista. ja kun Jeesus tuli Jordan – joelle saamaan kasteen, Johannes tunnisti heti Mestarin.
Arvailuksi jää, mikä sai Johanneksen vankilassa ollessaan lähettämään opetuslapsensa kysymyksensä kera Jeesuksen luo. Oliko hän todella alkanut epäillä Jeesusta luvattuna Messiaana? Vai oliko hän odottanut, että Jeesus tulisi vapauttamaan hänet ja kummeksui kun näin ei ollut käynyt? Vai halusiko hän vain varmistaa, ettei Jeesus ollut unohtanut häntä? Että Jeesus olisi tietoinen hänen tilanteestaan?

Varmistusta — Meillekin saattaa joskus tulla tarve varmistaa, että oletko Jeesus ihan oikeasti se ja sellainen, mitä profeetat ja opetuslapsesi ovat sinusta kirjoittaneet. Oletko minuakin varten? Oletko minunkin Vapauttajani, Pelastajani, Auttajani? Ja jos olet, näetkö tilanteeni, jonka kanssa parhaillaan kipuilen?
Voi olla aikoja, jolloin tuntuu, että uskomme on heiveröinen, tai jopa kadoksissa. Aikoja, jolloin aivan erityisesti tarvitsemme Pelastajaa vapauttamaan meidät tilanteestamme, ajatusvyyhdeistämme, tunnelukoistamme jne. Voi olla epävarma olo siitä, näkeekö Jumala nyt ihan varmasti uupumukseni, suruni, pelkoni. Voinko odottaa Häneltä apua?
Minusta on hieno juttu, että tuo Johanneksen kysymys on tallennettu kansien väliin. Se ikään kuin osoittaa  meille, että kun kerran Johannes sai kysellä ja pyytää varmistusta, niin kyllähän mekin, tavalliset tallaajat. Jumala ei siitä pahastu. Päin vastoin, ajattelen että Hän toivookin meidän kertovan Hänelle niin ilomme kuin surumme. Vaikka Hän onkin Kaikkitietävä, olennaista on, että kääntyy Hänen puoleensa, että on Hämeen yhteydessä. Näin teki myös Jumalan Poika koko maallisen elämänsä ajan. 

Oikea Messias? – Miten sitten voi varmistua siitä, että seuraa oikeaa Jeesusta? Joillekin kysymys voi olla ihan outo. Mutta ei ehkä niinkään niille, jotka ovat olleet tekemisissä erilaisten henkisten oppisuuntien kanssa. Jos on harrastanut esim. jotain ei-kristillistä meditaatiota, tai ollut tekemisissä jonkin sellaisen asian kanssa, jossa mieli on avattu henkisille tasoille (mm. yhteys henkioppaisiin), varmistaminen saattaisi olla tarpeen. Nuo tasot kun ovat tungokseen asti täynnä harhaan johtamista.
Itse halusin varmistaa moneenkin otteeseen sen jälkeen, kun koin Kristuksen kutsuvan minua pois henkisiltä poluiltani, new age – jutuista, t. mitä nimitystä niistä haluaakaan käyttää. Halusin varmistua siitä, että seuraan todella Jeesus Kristusta.

Mistä sitten voi tarkistaa, seuraako todella Jeesus Kristusta eikä jotain feikkiä taikka muunneltua opetusta? Ehdotukseni: evankeliumeista. Niistä löytyy pääpiirteissään Jeesuksen elämänkerta. Jos sen ja oman opin /open jutuista löytyy ristiriitoja, voi alkaa kysellä: hetkinen, mitkä asiat tässä nyt eivät oikein istu yhteen? Millaisia johtopäätöksiä voin ristiriitaisuudesta tehdä?
Ja aina kannattaa muistaa Pyhä Henki, Totuuden Henki. Pyytää Pyhää Henkeä ilmaisemaan totuus.

Helpompia ovat ne tapaukset, jossa joku ihan fyysinen hahmo antaa ymmärtää olevansa Jeesuksen inkarnaatio. Kuten Siperiassa elävä Vissarion, joka on kerännyt ympärilleen n. 5000 hengen yhdyskunnan. Elävät eristäytyneenä yhteisönä ’pyhässä maassaan’, kuten he asuinpaikkansa kokevat. Se on heille pyhää maata, koska heidän opettajansa asuu siellä.
Voi kysyä, kuinka on mahdollista, että noin suuri määrä ihmisiä uskoo tämän opensa olevan uudelleensyntynyt Jeesus. Jo tutustuminen tarkemmin evankeliumien Jeesuksen elämänkertaan, opetuksiin ja toimintaan avaisi varmasti heidän silmänsä näkemään ja korvansa kuulemaan. Tunnistamaan aidon ja väärennöksen välisen eron.  Mutta ehkä he eivät haluakaan tunnistaa. Ehkä he haluavat elää harhakuvitelmassaan, koska se tuntuu paremmalta ja onnellisemmalta kuin se elämä, jonka he jättivät taakseen muuttaessaan tuohon syrjäiseen yhteisöön Siperian vuoriseudulla.
Mietin, millainen tilanne mahtaisi syntyä, jos heille eräänä päivänä selviäisi, ettei heidän opensa olekaan se, joksi he ovat hänet kuvitelleet.    

23.11.2015                      

Hän tulee luoksesi – Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä,  ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!       Hoosianna korkeuksissa!   (Matt. 21: 1-9)

Daavidin Poika –  Jumala oli luvannut Daavidille, että hänen poikansa tulisi rakentamaan temppelin (kuten Salomo tekikin).  Jumala lupasi myös suojella kansaa sen vihollisia ja sortoa vastaan ja antaa rauhan. Hänen lupaukseensa sisältyvä iäisyysperspektiivi antaa ymmärtää, että kyse on jostain suuremmasta kuin ajallisesta, yhden maallisen kuninkaan elämään liittyvästä vaiheesta: Jumala lupasi kuninkaan valtaistuimen säilyvän vahvana ikiaikoihin asti. (2. Sam. ja 1. Aik.)
Evankelistojen sukuluetteloiden mukaan Jeesus oli kasvatti -isänsä Joosefin kautta Daavidin jälkeläinen. Ja Jumalan johdatuksessa ja ajoituksessa Jeesus syntyi samassa kaupungissakin kuin Daavid.
Mutta monikohan Daavidin Poikaa riemullisesti tervehtinyt osasi aavistaa, että tässä saapui Jumalan Poika, jossa Jumala itse tulisi toimimaan ihmisten vapauttajana, ja jossa Hän myös ilmensi itsensä?
Jumalan Poika ei tullut pelottavana, uhkaavana, ankarana tai vaativana. Nuo taisivat olla melko yleisiä Jumalaa kuvaavia attribuutteja 2000 v. sitten. Joillekin vielä nykyäänkin. Jeesuksessa Jumala haluaa näyttää, että Hän tulee luokse, on helposti lähestyttävä ja aidosti jokaisen ihmisen tilanteista välittävä.

Tulee lempeänä… – Millainen on meidän käsityksemme Jumalasta & Hänen Pojastaan?
Nuorena ajattelin, että Jumala on kaukainen, jossain tuolla korkeuksissa. Voinhan kyllä joskus heittää sinne jonkun rukouspyynnön, mutta ei kai Hän nyt minua sentään kuule. En tainnut uskoa että voisimme olla henkilökohtaisessa suhteessa Häneen.
Keski-ikäisenä, 90-luvun alussa, opiskelin shiatsu -terapeutiksi (polveni kipeytymisestä totesin sitten pian valmistumiseni jälkeen, ettei ollut minun juttuni.) – Tuon opintovuoden aikana meitä kehotettiin kerran kääntymään sen mestarin puoleen, jonka koimme omaksemme. Itselleni (vaikken mitenkään uskonnollinen ollutkaan) oli aina jotenkin ollut selvää, että Jeesus Kristus on minun Mestarini. Pyysin siis Häntä tulemaan luokseni. Jonkin ajan kuluttua näin Hänet visiossa. Hänen katseestaan ja sanoistaan välittyi sellaista ylimaallista Rakkautta, ettei sitä pysty kuvaamaan. Se oli enemmän kuin ikinä olisin mielessäni pystynyt kuvittelemaan, syvemmin vaikuttavaa kuin mitä mielikuvitukseni olisi voinut  saada aikaan. – En kuitenkaan pystynyt ottamaan sitä vastaan.
Tiesin Hänen rakastavan kaikkia ihmisiä, mutten silti voinut uskoa, että Hän rakastaisi minua. Tunsin että minun pitää ensin tulla jotenkin paremmaksi ihmiseksi ollakseni Hänen Rakkautensa arvoinen. En ymmärtänyt tuolloin, ettei ole kyse siitä, olenko minä kyllin hyvä, vaan siitä, että Hän on kyllin hyvä – ja vielä paljon enemmänkin.
Hänen Rakkautensa on ehdotonta. Hän rakastaa meitä jokaista, huolimatta siitä, millaisia olemme.

Jerusalemiin johtavalla tiellä olisi ensikohtaaminen ollut varmaan itselleni paljon helpompaa: tervehtiä iloisesti palmunoksia heilutellen. Hänen ratsastaessaan ohi olisin laulanut hoosiannaa väkijoukon keskellä. Ja jos Jeesuksen katse olisikin hetkeksi osunut minuun, en varmaan olisi siinä ruvennut pohtimaan, ollaanko tässä nyt kyllin hyviä. Siinä, muiden mukana, olisin riemuinnut. Kulkueen mentyä ohitse olisin ehkä jäänyt miettimään tuota lyhyttä kohtaamista: se olisi todennäköisesti tuntunut jollain tavoin erityisen merkittävältä. Ehkä kaikki omat suunnitelmat sille ja tuleville päiville olisivat unohtuneet, ja olisin lähtenyt seuraamaan tuota kaupunkia kohti ratsastavaa ja hänen mukanaan kulkevia, vaikkapa vain nähdäkseni mitä tapahtuisi.

’Sydämeltäni lempeä ja nöyrä’ – Nähdessäni Kristuksen visiossa yllättäen toisen kerran 90-luvun loppupuolella, Hän sanoi jotain sellaista, minkä koin tuolloinkin vaikeaksi ottaa vastaan. Vaikka Hänestä huokui vakaa rauha ja lempeys, keskityin taaskin siihen, miltä minusta tuntui, mihin minä pystyisin (tai siis en pystyisi). Siksi koin myös tuon kohtaamisen itselleni haasteellisena. – Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei Hän katso siihen, mitä me osaamme tai voimme. Hänhän on se, joka haluaa vaikuttaa meissä, tehdä töitään meissä ja kauttamme.
Tuo kohtaaminen sai minut kuitenkin ymmärtämään, ettei Kristus tule vain mennäkseen ohi. Hän haluaa solmia läheisen, pysyvän suhteen kanssamme.

Jeesus sanoo: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11:30).
Ies yhdistää, esim. 2 kuormaa vetävää härkää toisiinsa. Vahvempi tekee heikomman kulun keveämmäksi ja selkeämmäksi.
Kristus ei kehota jäämään tien varteen, katsojaksi. Hän kutsuu meitä kulkemaan kanssaan, ja katsomaan Häneen, lempeään ja nöyrään sydämeensä. – Se ei voi olla vaikuttamatta oman sydämen tilaan.
Aloin ymmärtää, että meitä jokaista varten Hän tuli, tulee ja on. Opin uskomaan Hänen Rakkauteensa minuakin kohtaan. Ratkaisevaa itselleni oli, kun vähitellen aloin tajuta ettei kyse olekaan minusta, vaan Hänestä.
Siitä, mitä Hän teki, tekee ja tulee tekemään.

Tämänkin adventtiajan alussa saamme taas tervehtiä luoksemme saapuvaa Kristusta. Millaisella tavalla/ololla/mielellä kohtaamme Hänet tänä vuonna? Onko hoosiannamme huudahdus: ’Auta, pelasta!’ Vaiko väsynyt, hiljainen huokaus? Tai Iloinen, odotusta täynnä? Vaiko kiitollinen?
Sitä voi rauhassa kuulostella, Hänen sydäntään, lempeää ja hyvätahtoista, mietiskellen.

Wait for the Lord – Taize

”Kuuntelemaan jää Herraasi, sydämesi Hän rohkaiskoon”

Muut tekstit: Ps. 24: 7-10, Jes. 62: 10-12 ja Room. 13: 11-14.

16.11.2015     
Retriitissä ympäröivän luonnon taivaallinen hiljaisuus, peilityyni järvi, usva niityn yllä, auringon hymy taivaalta. Näistä sekä yhteisistä hiljentymishetkistä saattoi retriitin ohjaajanakin ammentaa voimaa, vaikkei samassa määrin kuin jos olisi ollut osallistujana.
Paluu ’maailmaan’ sunnuntaina. Uutiset: perjantai-illan iskut Pariisissa, sunnuntaina ihmisiä kokoontuneina  muistamaan niiden uhreja Notre Damen katedraalissa, sen edustalla ja muilla aukioilla. Pelon ilmapiiri johtaa joukkopakenemisiin aukioilta.
Mietin edellisellä viikolla retriittiin valitsemiani tekstejä ja lauluja: olivat ihan erilaisia kuin aiempiin retriitteihin valitsemani. Miltei kaikissa oli tällä kertaa tavalla tai toisella kyse pelon voittamisesta; siitä, miten löytää sisäinen rauha kun ympärillä kuohuu.

Lauloimme retriitissä pariinkin kertaan Dietrich Bonhoefferin runon Von guten wunderbar geborgen Mächten wunderbar geborgen (Hyvien voimien ihanassa suojassa) suomalaisversion.
Pariisin iskujen vuoksi olisin halunnut löytää sen blogiin ranskaksi laulettuna. Ei löytynyt, joten alla alkuperäiskielellä.
(Mutta ranskalaisten tekemä dokumenttifilmi Bonhoefferin elämästä, ajatuksista ja tuotannosta löytyy:   https://www.youtube.com/watch?v=uu64FcTTHy8)

Alla olevan kirjoitin ennen retriittiä. Nyt kirjoitettuna painopiste – Pariisin tapahtumien vuoksi – olisi varmaankin toisenlainen, mutta olkoon.

Ensi pyhän evankeliumitekstissä olevat sanat: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” ovat aina ne lukiessani tai kuullessani koskettaneet minua syvästi. Mutta koska kirjoitin tuosta viime vuoden blogissa (Christos Pantokrator, 21.11.14), otin tähän Danielin kirjan tekstin.

Suuri enkeliruhtinas – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.  (Dan. 12: 1-3)

Arkkienkeli Mikael astuu esiin, seisoo suojana ahdistuksen aikana. Ne pelastuvat joiden nimi on kirjoitettu kirjaan. Ihan hurjaa tekstiä! – Daniel on kuitenkin yksi lempihenkilöistäni Raamatussa (mm. koska hän tuntui tunnistavan Jumalan pyhyyden ja palvelevan Häntä tästä tuntemisesta käsin). Se vetää sukeltamaan aiheeseen, lukemaan enemmän siitä, mitä Daniel näki ja kuuli näyssään.

Salassa ja sinetöitynä – ”Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy.” 
Katsellessani minä, Daniel, huomasin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla. Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?” Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta:
”Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu.”Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: ”Herrani, miten tämä kaikki päättyy?” Hän sanoi:
”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät. (Dan.12:4-19)

Teksti imaisi mukaansa, piti lukea edellisetkin luvut.

Mies pellavavaatteissa – Katsellessani ympärilleni minä äkkiä huomasin miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon pauhu. Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat. Minä jäin yksin katsomaan tätä suurta näkyä, ja minun voimani katosi, kasvoni muuttuivat kalmankalpeiksi ja ruumiini kävi hervottomaksi. Minä kuulin hänen sanojensa äänen, ja silloin minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten. Mutta käsi koski minuun ja ravisteli minua, ja minä kohottauduin polvieni ja käsieni varaan. Hän sanoi minulle:
”Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty.” Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös. Hän sanoi minulle:
”Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona. Nyt olen tullut selittämään sinulle, mitä on tapahtuva kansallesi aikojen lopussa. Sillä myös tämä näky koskee niitä aikoja.”
Kun hän puhui minulle tämän, minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. Silloin eräs ihmisen kaltainen kosketti huuliani, ja minä avasin suuni ja lausuin edessäni seisovalle: ”Herrani, näyn nähdessäni tuska kouristi minua ja voima pakeni minusta. Miten minä, vähäinen palvelija, voisin puhua herrani kanssa? Enää ei minussa ole jäljellä voimaa, tuskin henkeäkään!”  Ihmisen kaltainen kosketti minua uudelleen, antoi minulle voimaa ja sanoi:
”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: ”Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua.” Hän sanoi:
”Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty totuuden kirjaan. Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuotena. (Dan.10:5-11:1)

Danielin näystä nousi itselleni pikemminkin kysymyksiä kuin vastauksia, Danielille annetaan kuitenkin lupaus, että tieto tulee lisääntymään. Danielin näyistä riittää tulkintoja. Tieto on enemmän kuin tulkinnat. – Sitä (tiedon lisääntymistä) toivoessa ja odotellessa huomioni kiinnittyy erityisesti Danielille annettuihin rohkaisun sanoihin: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!”
Jumala haluaa rohkaista ja vahvistaa meitä erityisesti silloin kun ympärillämme kuohuu. Siksikin kannattaa pysyä Hänessä. 

Dietrich Bonhoeffer, sodanajan oikeustaistelija -teologi, lähetti vankilasta läheisilleen rohkaisevia kirjeitä. Hän valoi uskoa ja toivoa myös kohtalotovereilleen. – Mistä löytää sisäinen rauha silloin(kin) kun tapahtumat ja olosuhteet maailmassa tai omassa elämässä ahdistavat ja järkyttävät?               

Von guten Mächten – Siegfried Fietz

”Hyvien voimien, uskollisten ja hiljaisten, ympäröimänä
ihanasti varjeltuna ja lohdutettuna
niin haluan elää kanssanne nämä päivät
ja kulkea kanssanne uuteen vuoteen
hyviin voimiin ihanasti kätkettyinä
odotamme luottavaisina, tuli mitä sitten tuleekin
Jumala on kanssamme illalla ja aamulla
ja aivan varmasti jokaisena uutena päivänä
vielä koettaa vanha kiusata sydäntämme
vielä painaa mennyt raskaana taakkana
Herra anna sielujemme kokea
se parantuminen jonka olet meille valmistanut
ja jos ojennat meille raskaan maljan,
kärsimyksestä katkeran, piripintaan täytetyn
niin otamme sen kiitollisena, vapisematta
Sinun hyvästä ja rakkaasta kädestäsi”

Ja Anna-Maija Raittilan kaunisti suomentamana:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme,
Hän itse meille rauhan valmistaa.
suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo
valaiset pimeän, voit pelot poistaa,
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Ilm. 20: 11-21: 1 ja Matt. 25: 31-46.

9.11.2015                                

Valvovat ja nukkuvat – Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.    (1. Tess. 5: 2-11)

Tiukkaa tekstiä tessalonikalaisille lähetetyssä kirjeessä. –  90- luvulla, ollessani vielä mukana new age jutuissa, luin mm. erään amerikkal. henkisen open juttuja tuosta aiheesta. Hän siteerasi monia raamatunkohtia liittyen tuleviin aikoihin. Ilmestyskirjaa, ja yllä olevaakin. Hän luennoi siitä, millaisten prosessien läpi on mentävä, jotta ihmiskunnan ja maapallon transformaatio voi toteutua. Kirjoitti edessä olevista ihmiskunnan ja maapallon synnytystuskista, jotka on koettava, jotta tämä maailma ja ihmiskunta voi ’syntyä’ uuteen aikaan. Tuntui olevan hänen lempiaiheensa. (Raamatunsiteeraus laittoi monet nk. uushenkisyyteen liittyvät opetukset ikään kuin ’hyvään valoon’. Harkittua vai ei, en tiedä. Joka tapauksessa – vaikken itse tuolloin Raamattua lukenut – se antoi vaikutelman hyvästä, luotettavasta opetuksesta. – Nyt ajattelen toisin.)

Tietoisiksi – Tessalonikalaiskirje ei pyri pelottelemaan. (Ei em. henkinen opekaan pyrkinyt.) On eroa siinä, yrittääkö saada ihmisiä tietoisiksi pelottelun avulla taikka yksinkertaisesti kertomalla siitä, mitä tiedetään.
Paavali oli ilmeisesti jo aiemmin kertonut tessalonikalaisille, mitä Jeesus oli sanonut odotettavissa olevista ajoista, koska toteaa näiden jo tietävän.
Mietin: mitä me sitten tiedämme? Onko jotain, mitä meidän olisi hyvä tietää; sellaista, mistä ei yleensä puhuta, koska on helpompaa sivuuttaa asian käsittely? Minusta yllä oleva ei ole mikään kiva eikä helppo aihe. Mieluummin välttelisin sitä.  Ja kuitenkin se aina välillä ikään kuin ponnahtaa pintaan, ’pureksittavaksi’.

Päivä vai yö – Paavali antaa ymmärtää, ettei pelkkä tietokaan riitä. Kyse on siitä, halutaanko elää valolle vai pimeydelle. Hän ei kirjoita mistään iltahämärän tai aamu-usvan välitilasta, vaan että sitä eletään joko yön pimeydessä tai päivän valossa. Jälkimmäisen hän sanoo merkitsevän uskoa, rakkautta ja toivoa. Että ne tulee ikään kuin pukea ylleen kuin suojakilveksi, jotta pysyisi valossa.

Valon lapsia – Hyvältä tuntuu se, että Paavali ei ainoastaan kehota ja varoita, vaan myös rohkaisee. Hän sanoo näille Kristukseen uskoville tessalonikalaisille: ”Olette kaikki valon ja päivän lapsia. Emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.”
Vaikka meidät on luotu ja tarkoitettu valon lapsiksi, ei kuitenkaan ole itsestään selvää että aina pysyisimme valossa. On kuin pimeä koettaisi kampittaa meitä koko ajan omalle puolelleen.
Tarvitaan hereisyyttä, varjelusta ja Kristuksessa pysymistä, jotta pimeys ei saisi meistä otetta.

Rakkaus, vahvin suoja – Kristuksen Rakkaus sulattaa pois pelot ja muut pimeään sydämen- ja mielentilaan johtavat tunteet ja ajatukset.
Korinttolaisille Paavali kirjoittaa, että kun Hän, joka on täydellinen, tulee, silloin se, mikä on vajavaista, katoaa.
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Children of Light – Kristian Stanfill’in & kumppaneiden iloista meininkiä

”On uusi päivä, kaikki muuttui kun Sinun Rakkautesi tuli pimeyteen
lähetit Poikasi Valon
Herätkää, avatkaa silmänne, emme ole kuolleita vaan elämme
nouskaa, valon lapset, avatkaa ovet, antakaa valon loistaa
Sinun Valtakunnassasi on vapaus, tanssimme Sinulle Jeesus
Ilosi tulee ikuisesti olemaan laulumme, laulu särkyneille – anna sen säteillä, varjoihin
toivo koko maailmalle – anna sen säteillä, kaikkialle”

Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 12-15, Ps. 94: 8-15 ja Matt. 24: 36-44

                             2.11.2015            

Kolikko kalan suusta – Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”    (Matt. 17: 24-27)

Maallinen ja taivaallinen lomittuivat jatkuvasti toisiinsa niin monella tavalla, ilman että siihen välttämättä tulee kiinnittäneeksi huomiota. Johtuneeko siitä, että mieli tuppaa erottamaan ne erilleen toisistaan?
Niiden kolmen vuoden ajan, jotka Pietari sai kulkea Jeesuksen kanssa, hän (kuten lukuisat muut Jeesuksen lähellä olleet) sai päivittäin nähdä niin maallisen kuin taivaallisen todellisuuden. Myös tässä temppeliveronkantajien kohtaamisessa.

Veroja ja tullimaksuja kerättiin tuon ajan palestiinalaisilta Rooman valtiolle (johon Palestiina kuului) ja sen keisarille. En tiedä missä määrin Palestiinan asukkaat (esim. galilealaiset Jeesuksen seuraajat) maksuista hyötyivät. Ainakaan ei ollut sosiaalijärjestelmää niin kuin meillä. Köyhät ja sairaat saivat koettaa selviytyä parhaan kykynsä mukaan.
Oli myös temppelivero, jota tekstin mukaan kuljettiin keräämässä pitkin maata.

Jerusalemin temppeli – Kuningas Herodes, joka hallitsi Palestiinaa Jeesuksen syntymän aikaan, entisöi ja laajensi 500 v. vanhan Jerusalemin temppelin muistuttamaan alkuperäistä, Salomonin rakennuttamaa temppeliä. Uutta temppeliä alettiin rakentaa n. 14 v. ennen Jeesuksen syntymää. Ja se hajotettiin maan tasalle v. 40 jKr.
Oli kuin Herodes (joka halusi surmauttaa Jeesuksen heti tämän synnyttyä) olisi tietämättään kunnostanut Jerusalemin temppeliä alkuperäisen kaltaiseksi Jeesuksen maanpäällistä elämää varten.
Tähän temppeliin Jeesus vietiin vauvana Herralle pyhitettäväksi, siellä hän keskusteli 12-vuotiaana rabbien kanssa. Aikuisena hän puhdisti temppelialueen rahanvaihtajista ja opetti siellä.
Temppeli tuhoutui, mutta Häntä, jonka kunniaksi ajattelen temppelin itse asiassa restauroidun ja laajennetun, ei yrityksestä huolimatta pystytty tuhoamaan.
Jeesus osoitti tämän juutalaisille sanoessaan: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” Johon juutalaiset: ”Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?”
Jos olisimme olleet paikalla, olisimmeko tajunneet, ettei Jeesus puhunut maallisesta temppelistä vaan itsestään? En minä ainakaan.

Kun temppeliveronkantajat tulivat Pietarin luo, tämä varmasti ajatteli että ok, lähden hakemaan kotoa tarvittavan summan. Mutta Jeesus laittoi asiaan taivaallisen ulottuvuuden.

Marian ja Joosefin löydettyä 12 -vuotiaan poikansa Jerusalemin temppelistä, Jeesus totesi heille, että täällä hänen kuuluikin olla, taivaallisen Isänsä rakennuksessa.
Temppeli oli alunperin rakennettu Jumalan ilmestyspaikaksi. Kun Jeesus Kristus oli tullut maan päälle, Jumala ilmestyi/ilmentyi hänessä, hänen kauttaan, kaikessa mitä hän teki ja opetti. Hän oli elävä Jumalan temppeli.

Jeesus halusi kuitenkin säästää temppeliveron kerääjät harmailta hiuksilta. Niinpä hän lähetti Pietarin ongelle. Koska taivaallisen mittapuun mukaan Jeesuksen ei olisi tarvinnut tuota maksua suorittaa, se hoitui ei-maallisella tavalla.
Jos Pietari olisi ollut maanviljelijä, Jeesus olisi varmaan pyytänyt häntä ottamaan kuokan, ja raha olisi löytynyt pellosta. Tai jos hän olisi ollut kyyhkysenkasvattaja, se olisi löytynyt kyyhkyn nokasta.
Jeesus antoi Pietarille homman, joka oli tälle tuttu ja jonka hän hallitsi. Ja siihen, tutumpaakin tutumpaan, maalliseen työhön, tuli mukaan taivaallinen kosketus.   

Kristus, soisitko että meidänkin tekemisissämme voisi olla aina jollain tavoin taivaallinen todellisuus mukana?  Se olisi aika ihanaa. 🙂

Above All –  Michael  W. Smith

 ”Kaikkia voimia, kuninkaita, luontoa ja luotuja ylempänä
kaikkea viisautta ja ihmisen keinoja ylempänä
Sinä olit täällä ennen maailman alkua, ylempänä kaikkia kuningaskuntia ja valtaistuimia
ja kaikkia maailman rikkauksia ja aarteita, arvoasi on mahdoton mitata
ristiinnaulittu, kiven taakse laitettu
elit kuollaksesi hylättynä ja yksinäisenä kuin maahan tallattu ruusu
ennen kaikkea alennuit ajatellen minua”

Muut tekstit: Ps. 75: 2-8, 10-11, Dan. 2: 31-41, 44 ja Room. 13: 1-7.