Aihearkisto: Yleinen

Kun Hän on lähellä

18.2.2019      

‘Niin kuin sade  ja lumi tulevat taivaasta..’ – Kyllä sitä onkin tullut, lunta nimittäin.
Eräänä päivänä otin kuvan reippaasti yli 2m korkean tuija-aidasta, joka päälle oli kertynyt lunta n. 0,5 m:n verran. Mietin, että kyllä on vahva pensasaita, kun jaksaa kantaa tuollaista taakkaa.
Pari päivää myöhemmin kohtasin samalla kadulla pari koiranulkoiluttajaa, joiden kanssa pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia. Yhtäkkiä kuului mahtava tömähdys: tuija-aita tiputti taakkansa sellaisellä rytinällä, että hauvat hypähtivät ilmaan säikähdyksestä. Mutta pensasaita ei näyttänyt olevan milläänsäkään: seisoi yhtä rauhallisen ryhdikkäänä kuin raskasta taakkaa kantaessaankin…
Hei tuijat, opettaisitko meikäläisellekin tuon taidon…  – vai oliko se opetus jo tuossa: katso, näin se tehdään: humps!

Lämpö ja sade ovat jo sulattaneet hankia. Luojamme, antaisitko lämpösi ja siunaustesi sateiden sulattaa niitä taakkoja, joita emme itse osaa yltämme karistaa?
Ja antaisitko lumen ja talvisäiden vielä olla, koululaisten talviloma-ajan ainakin…? 

                   Kaikkia rakastava Jumala,
                   haluaisimme kuulla Sinua
                   kun kutsusi kaikuu sisimmässämme:
                   “Kulje eteenpäin:
                   anna sielusi elää!”     –
Veli Roger

                                                                   

Hän armahtaa – Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.  (Jes. 55: 6–11)

                                        

‘Etsikää kun hänet vielä voi löytää…’ – Vaikkei minulle koskaan ole koetettu tyrkyttää uskonasioita, niin jostain kummasta syystä jotkut yksittäiset raamatunsanat voivat herättää minussa vahvan reaktion. Kuten tuossa kohtaa nyt tuo ‘vielä’ -sana.
Kehotushan on sinänsä hyvä ja tärkeä: Jumalaa kannattaa etsiä. Ja mielummin aiemmin kuin suurimman hädän keskellä. Mutta on se vain kummallista, kuinka yksi harmiton ‘vielä’ -sana voi saada lauseen tuntumaan eräänlaiselta uhkailulta (minun mielessäni nimittäin, en tiedä kuinka muiden), tyyliin: parasta etsiä ennemmin kuin katua…

Etsikää silloin… – Hepreal. raamatunkäännöskirjastani en löytänyt tuohon apua (siinä ei ollut ‘vielä’ -sanaa). Engl. käännökset käyttävät sanaa ‘while’ (silloin kun/sillä aikaa kun). Saman viittaa vanhempi suom. käännös: Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Ruots. käännös: Sök Herren medan han låter sig finnas.

…kun Hän on lähellä Israelilaiset joutuivat kokemaan aikoja, jolloin Jumala ei puhunut. Oliko Hän silloin kaukana? – Kyllä siltä voi tuntua sellaiselta, joka on kauan odottanut apua ja johdatusta.
Varmaan jokainen Jumalaa etsivä on ainakin jossain kohtaa elämässään joutunut kokemaan, ettei saa vastausta tai selitystä tapahtuneelle, tai lohdutusta silloin, kun sitä on eniten kaivannut. 
Mietin, missä määrin parhaillaan päällä oleva tilanne vaikuttaa johdatusta ja apua kaipaavaan… estää juuri silloin tiedostamasta tai muistamasta, että Hän On, siinäkin hetkessä. Vahvat tunteet – tuska, pelko, suru, ahdistus jne. voivat haitata näkemästä/kuulemasta Häntä, havaitsemasta Hänen läsnäoloaan.
Ehkä juuri siksi Jesajan kehotus on paikallaan myös meille nykyisille Telluksen tallaajille: kannattaa mielummin alkaa Jumalan etsiminen silloin kun vielä on tyyntä, kuin että odottaa kunnes myrsky puhkeaa…

Olen kanssanne… – Ylösnoussut Kristus siunasi opetuslapsiaan lupauksella: 
“Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”    (Matt.28:20)
Hänen opetuslapsinaan saamme omia tuon lupauksen myös itsellemme.

‘Niin korkealla kuin taivas... ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella’. – Ajattelen usein, että Jumala taitaa hymyillä hyvätahtoisesti meidän ihmisten yrityksille ymmärtää Häntä, ja sille, kuinka uskomme ymmärtävämme ja tietävämme, mitä Hän mistäkin asiasta todella ajattelee…

Täyttää tehtävänsä – “niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään (hepreal. sanan mukaan: toteutumaan, saattamaan loppuun) kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Aika ihana juttu: Jumala lähettää sanan tekemään jonkin asian, ja se tulee tehdyksi! 🙂

Rakas Jumala, lähettäisitkö sanasi meidänkin elämäämme, tekemään niitä asioita, joita haluat meissä ja joita elämässämme tehdä? Auta meitä myös huomaamaan, kun teet niin, jottemme jää vain passiivisesti seuraamaan, vaan voisimme tehdä omalta osaltamme sen, mihin kykenemme. – Kiitos että voimme osallistua Sinun töihisi.
Kiitos että olet kanssamme, olet lähellä… lähempänä meitä kuin itse huomaammekaan… 🙂

The More I Seek You – Kari Jobe

“Mitä enemmän etsin Sinua
sitä enemmän löydän Sinua
mitä enemmän löydän Sinua
sitä enemmän rakastan Sinua
tahdon istua jalkojesi ääressä
juoda kädessäsi olevasta maljasta
nojata rintaasi vasten, hengittää
ja tuntea sydämesi sykkeen
tämä rakkaus on niin syvä
miltei enemmän kuin kestän
sulan Sinun Rauhaasi
se ottaa minut valtaansa”
 
Muut tekstit: Ps. 44: 2–5, Ap. t. 16: 9–15 ja Luuk. 8: 4–15

 

Reilua?

11.2.2019. Löysin eräästä paperipinoistani Taizé’sta ostamani kalenterin (v.2006), jossa on joka kuukaudelle Veli Rogerin rukous. – Tammikuu meni jo, mutta laitan tämän tähän kuitenkin:

Myötätunnon Kristus,
Sinä otat meidät vastaan
lahjoinemme ja heikkouksinemme.
Pyhän Henkesi kautta
vapautat, annat anteeksi,
johdatat meidät  
antamaan elämämme rakkaudelle.

Jokin aika sitten kävin tutulla paikalla. Nykyään eräs ystäväni asuu siellä. Itse asustin tuota lahtea kiertävän tien päässä teinivuoteni. Katselin tietä: koulumatkani tuo osuus, 10 min:n kävely bussipysäkille, tuntui usein raskaalta. Olisihan siinä voinut kävellessä karistella mielestä uusperheessämme esiin tulleita vaikeuksia, mutta enpä tainnut sitä silloin tajuta. Kannoinkohan vieläkin joitan rippeitä niistä mukanani, jossain syvällä sisimmässäni?  

Vanha tuttu maisema – Katselin lahtea. Se ei ollut muuttunut juuri laisinkaan kuluneina vuosikymmeninä. ‘Raaden hammasta’ ei näkynyt, eikä muita korkeita nykyisen Keilaniemen toimistotaloja. Länsiväylän (silloisen Jorvaksentien) silta tosin oli tuolloin paljon pienempi,  mutta muuten näkymät olivat samanlaiset kuin 60-luvulla.      

Hetken seisoin siinä ja koetin palauttaa jonkin valoisan muiston tuossa kodissa asumisesta. Eipä tullut mieleen. Vieläkö siis kannoin katkeruutta sisälläni niistä asioista, jotka olin kokenut epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena kohteluna? Olinhan tehnyt niin monia juttuja sen eteen, että niistä vapautuisin: anteeksiantamista, erilaisten terapioiden opiskelua, monenlaisia harjoitteita. Kuvittelin olevani jo vapaa noista kokemuksista.

Samassa huomasin suuren, monihaaraisen oksan, joka oli pudonnut maahan ja makasi puoleksi lumen peitossa. – Voisinko minäkin jo antaa sellaisten asioiden pudota, jotka eivät tuota mitään hyvää itselleni eivätkä kenellekään muullekaan?
Hengitin syvään ja huokaisin mielessäni: nyt, tässä hetkessä ja paikassa, tahdon päästää irti kaikista alitajuntani pohjalle jääneistä katkeruuden ja marttyyriuden jämistä! Vaikken huomaakaan niiden vaikutusta jokapäiväisessä elämässäni, en halua enää kantaa niitä mukanani. Vapahtajani, auttaisitko minua vapautumaan niistä?

Pari viikkoa myöhemmin istuuduin tämän evankeliumitekstin ääreen: 

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”  (
Matt. 20: 1-16)

Reilua vai epäreilua? – Ensin minua kosketti tuossa vertauksessa viinitarhan omistajan toiminta. Eihän ollut viimeksi tulleiden syytä, että he eivät olleet aikaisemmin tulleet töihin. Heille ei ollut tarjottu siihen tilaisuutta. Viinitarhan omistaja osoitti, kuinka hän välitti näistä työttömistä: otti heidät siltä seisomalta hommiinsa, maksoipa heille vielä saman palkan kuin pitempää päivää tehneille.

Mietin myös niiden osaa, jotka kokivat tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ymmärsin heidän reaktiotaan. Ajattelin, että jos työelämässä olisin kokenut jotain vastaavaa, samastuisin varmasti vahvasti heihin. Mutta nyt mietin, kuinka he näkivät tilanteen vain omalta kannaltaan. Mahtoikohan joillain heistä olla myös alttiutta marttyyriasenteeseen ja katkeroitumiseen…?

Kunnes, kuinka ollakaan, tekstiä edelleen mietiskellessäni alkoi yllättäen omaa vanhaa mömmöä nousta sisältäni… – juuri noita viimeksi mainittuja itsesäälisävytteisiä minä-parka-katkeruuskokemisia…!
Ensin harmitti: eivätkö nämä pudonneetkaan sinne lahden rannalle? No ilmeisesti eivät, kun alitajunnasta pukkaa vieläkin keljuja muistoja noilta menneiltä ajoilta.
Sitten huomasin asian myönteisen puolen: hei, Vapahtajani, Sinähän teet minussa taas työtäsi. Ei välttämättä tunnu niin kivalta, mutta kun nyt ilmeisesti tarkoituksella nostit noita asioita pintaan, varmaan tarkoituksesi on myös vapauttaa minut niistä? Että matka jatkuisi keveämpänä. – Luotan Sinuun, ja kiitän. 🙂

Auta Kristus, ettemme katsoisi Sinua karsaasti, vaikkei se työ, mitä meissä teet, aina tunnu niin mieluisalta. Auta meitä muistamaan, että siitä kuitenkin loppujen lopuksi voi koitua jotain hyvää. Niin kuin kaikesta kokemastamme.
Kiitos, että saamme tuoda Sinulle kipumme ja haavamme. Kiitos että hoidat ja parannat.
Vapauta meidät elämään täysillä sitä, mihin olet meidät tarkoittanut. Täytä meidät Valollasi.
Kiitos, että olet
reilu, oikeudenmukainen ja hyvä. Opeta meitäkin olemaan. Kaikkia kohtaan. 🙂 

All Things David & Nicole Binion 

 “Tämä raskas kuorma ei ollut
tarkoitettu minun kannettavakseni
joten heitän huoleni Sinulle Herra
tämä raskas tie, jota olen kulkenut niin kauan
tarttuisitko käteeni ja johdattaisit minua?
Sinä teet kaiken parhaakseni
vaikken sitä näe, Jumala, uskon kuitenkin
kun tulee ongelmia ja yöt ovat täynnä kyyneliä
kiinnitän katseeni Häneen
jonka täydellinen rakkaus
on voittanut jokaisen pelon
pidä minua ikuisilla käsivarsillasi
näen kuinka horisontissa
yön pimeys väistyy aamun sarastuksen tieltä
tulee päivä ja toivo herää
Sinun ilosi on vahvuuteni, ilosi on lauluni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Jer. 9: 22-23 ja 1. Kor. 9: 24-27.

Rakkauden kruunu

4.2.2019.  Eilen herätessäni totesin että flunssa tuli (varmaan lapsenlapselta, jota hoidin viime viikolla). Karhea kurkku, vuotava nenä ja viiltävä päänsärky. Banaani, jonka söin heikkoon olooni, ei pysynyt sisällä. Enpä muistanutkaan, kuinka kurjaa voi flunssan sairastaminen olla!
Surkuteltuani
aikani vaivaista oloani nousi jostain muistilokerosta ajatus, että voin itse vaikuttaa olotilaani.
Kerron mikä auttoi minua, siltä varalta, että joku kivun tai taudin kanssa kamppaileva haluaisi kokeilla jotain vasrtaavaa.

“Ikiaikaiset käsivarret” – Jostain syystä rukous ei tullut nyt ensimmäisenä mieleeni, vaikka se yleensä on se 1. asia, johon tartun (ja jota edelleen pidän ykkösasiana). Nyt tuli kuitenkin mieleen mielikuva merenrannasta. ‘Sukelsin’ mielikuvaan: seisoin paljasjaloin lämpöisellä hiekalla. Kuvittelin, kuinka suuret mainingit huuhtovat mennessään päänsärkyäni ja pahaa oloani ja kuinka jokaisen mainingin myötä oloni paranee. 
Pian mieleeni tulivat sanat: “sinua kannattelevat ikiaikaiset käsivarret”. Ne tuntuivat tutuilta; varmaan jostain psalmista, ajattelin. Koska tuntuivat hyviltä, aloin toistaa niitä ‘minua’ -muodossa, vahvistaen samalla ajatusta, että olen Kaikkivaltiaan hyvissä käsissä, Hän pitää minusta huolen.
Vihdoin tuli mieleen Kristus, Parantajamme. Kiitin Häntä siitä, että Hän on myös minun Parantajani.
Vähän ajan kuluttua päänsärky alkoi hellittää. Tuntui että pitää yrittää syödä jotain, jotta jaksaisi ulkoiluttaa hauvelin. Yrttiteehen hunajaa ja Carmolis-tippoja, ja siemennäkkäriä poskeen. Pysyi sisällä. Nenäkään ei pahemmin enää vuotanut.

Valkosipulia ja yrttejä – Eräs ystäväni neuvoi aikoinaan hyvän vinkin flunssan selättämiseksi:
Murskattu valkosipulin kynsi sekoitettuna teelusikalliseen hunajaa; nautitaan yrttiteen kanssa. Voi kuulostaa hurjalta, mutta itse olen tykästynyt yhdistelmään.
Toinen ystäväni toi kerran kuivattuja ja yrttejä ohjeen kera:
Peltokortetta keitetään 10 min, lisätään kiehuvaan veteen siankärsämöä; annetaan kiehua 5 min. ja lopuksi laitetaan joukkoon nokkosjauhetta, haudutetaan 5 min.
Lämmintä teetä juodaan termarista pitkin päivää.

HelpotusTänään olen vain vähän yskiskellyt, aivastellut ja niistellyt. Luulenpa, että taudin rankin vaihe olisi pitänyt kauemmin otteessaan, jos olisin juuttunut antamaan sille kaiken huomioni. – Nyt muistan taas olla kiitollinen hyvästä olosta, Parantajastani, ja ystävistäni, jotka viesteissään toivottivat paranemista.
Eilinen kokemus syvensi myös myötätuntoa kivuista ja sairauksista. kärsiviä kohtaan. Eli jotain hyvää voi flunssastakin koitua…

(Päivitys 7.2. Pojallani oli tapaaminen pääkaupunkiseudulla ja hän yöpyi luonani. Aikoessani tänä aamuna lähteä tapani mukaan saattamaan häntä hauvan kanssa juna-asemalle, hän kysyi, onko se nyt viisasta. Vaikka tuntisikin olonsa hyväksi, juuri toipumisvaiheessa on altis keuhkokuumeelle ja muille jälkitaudeille. Koska hän on terveysasioiden asiantuntija, uskoin häntä. Koetan siis malttaa mieleni ja ulkoilla hauvan kanssa vain vähäsen, rauhalliseen tahtiin… huokaus.
Mietin, mahtaako työssä käyvillä nykyään olla mahdollisuus ja malttia levätä ja toipua kunnolla, ennen kuin palaavat töihin… – toivottavasti on.)

Parantava Jumala – Tunnen ihmisiä, jotka ovat esim. sairaana ollessaan lukeneet raamatunkohtia siitä. kuinka Jumala parantaa. Se on vahvistanut heidän uskoaan, toivoaan ja luottamustaan omaan parantumiseensa ja edesauttanut heidän parantumistaan.

Jumalan lapsina voimme uskossa ottaa vastaan/omia myös omalle kohdallemme, omaan elämäämme niitä siunauksia, joita Jumala antoi israelilaisille.
Miettiessäni, missä kohtaa Raamatussa mainitaankaan tästä, löysin seuraavan kohdan:
‘Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.  Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.’ (Gal.4-7)

Ikiaikojen Jumala Etsittyäni, missä psalmissa puhutaan Jumalan käsivarsista totesin, että ei ollutkaan psalmissa, vaan 5. Mooseksen kirjassa:
‘Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.’ (5.Moos.33:27)
Sitä edeltävässä jakeessa on myös ihana lupaus:

‘Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.’

Toinen päivitys 7.2.: Sain tänään viestin, jossa oli raamatunkohta, jossa Jobia kehotetaan julistamaan (declare/decree):
“You will also declare [decree] a thing, And it will be established for youSo light will shine on your ways.” (Job 22:27-28)  (Vahvistukset olivat viestissä.)
Tuo julistaminen herätti kiinnostukseni: Raamatusta siis löytyy tämä, että julistetaan/tehdään tiettäväksi jokin asia, jonka haluaa toteutuvan.
Useissa käännöksissä siihen liitetään myös se, että itse tekee sen minkä on luvannut, kuten uudemmassa suom.kiel. käännöksessä:
Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.
Vanhan käännöksen mukaan:
Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

Valo loistaa teilläsi – 2 muuta engl.kiel. käännöstä noista 2 jakeesta:
“You will pray to Him, and He will hear you; And you will pay your vows. You will also decree a thing, and it will be established for you; And light will shine on your ways.”
ja

“You will pray to him, and he will hear you, and you will fulfill your vows. What you decide on will be done, and light will shine on your ways.”

Oma tahtomme ja Jumalan tahto – Olen aiemmin miettinyt paljon sitä, mikä on oman tahtomme/päättäväisyytemme osa asioiden toteutumisessa elämässämme. Rukoilemmeko “Tapahtukoon Sinun tahtosi” jääden odottamaan, mitä Jumala mahtaa tehdä asian suhteen. Vai odottaako/toivooko Jumala, että otamme myös itse vastuuta asiasta, osallistummeko asian toteutumiseen tahdollamme, päätöksillämme ja toiminnallamme.
Omalla kohdallani olen kokenut, että joissain tilanteissa Jumala todella on halunnut, että olen itse tehnyt päätökseni, ja – jos se on Hänen mieleisensä – Hän tulee siihen sitten mukaan. 

Lupausten ja julistusten toteuttaminen – Flunssan iskettyä en tosin ensin kääntynyt Jumalan puoleen, mutta tuli vahvasti muistikuva siitä, että voin itse vaikuttaa olooni. Niihän se taitaa olla, että Jumalan käsissä olemme, mutta omalla tahdolla, päätöksillämme (julistuksilla ja lupauksilla) sekä toiminnallamme on suuri osuus elämämme kulussa. 

Ensi pyhän psalmin ja Kolossalaiskirjeen teksteissä annetaan niin selkokielisiä elämänohjeita, että mitäpä niihin enää lisäämään… muuta kuin että aamen, näin olkoon, minun ja meidän kaikkien elämässä. 🙂

Malta mielesi – Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! 
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!

Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.   (Ps. 37: 1–9)

Tänään oli uutisissa juttu aggressioista ja niiden kanavoimisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10628073

Kaiken kruunuksi tulkoon Rakkaus – Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. (Kol. 3: 12–17)

Kristuksen Rakkaus – Arvelen Paavalin tarkoittaneen tuossa nimenomaan Kristuksen Rakkautta, koska Hänen Rakkautensa on täydellistä. Mutta jo mielikuvana tuo hänen kehotuksensa on minusta kaunis: “…kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus…”

Kristus, auta, että muistaisin/muistaisimme kiittää silloinkin, kun kaikki on hyvin.
Anna meille oikeanlaista nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Anna meille (myös itseämme kohtaan) armahtavainen  sydän.
Tarvitsemme rakkauttasi ja rauhaasi, Ja hoitavaa ja parantavaa voimaasi ja läsnäoloasi elämäämme. – Kiitos että saamme kääntyä puoleesi kaikissa tilanteissamme! 🙂

Have It All – Brian Johnson

“Voit saada kaiken Herra,
jokaisen osan maailmastani
ota tämä elämä ja hengitä siihen
tämä sydän on nyt Sinun
minkä ilon löysinkään
ympäröivän kruunujani
Kuninkaan jalkojen juuressa
Hänen, joka antoi kaikkensa
ja kaiken sen rauhan, joka tulee
kun olen murtunut ja voimaton
Sinun pettämättömän armosi vuoksi
voin kohottaa ääneni ja sanoa:
voit saada kaiken, Herra
joka osan maailmastani
ei ole suurempaa kutsua
kuin antaa kaikki Sinulle
lasken kaiken jalkojesi juureen
ei ole suurempaa rakkautta
ei korkeampaa nimeä yläilmoissa kuin Sinun
ota elämäni, hengitä tähän sydämeen
joka on nyt Sinun”
Muut tekstit: Hes. 33: 10–16 ja Matt. 13: 24–30.

Kirkkauden säteily

28.1.2019 – Paastoa käsittelevässä nettiseminaarissa Fasting Transformation Summit (oli katsottavissa ilmaiseksi 7 päivää), useat lääkärit, tutkijat ja muut asiantuntijat kertoivat paastoamisen eduista, erilaisista paastomenetelmistä jne. Seminaarin kokooja ja isäntä, sympaattinen David Jockers, samoin kuin monet haastatelluista, toivat avoimesti esiin uskonsa Kristukseen.
Seminaarissa viitattiin Raamatun henkilöihin, jotka – Jeesus mukaan luettuna – paastosivat (ja rukoilivat).
Mainittiin myös, kuinka paastoamista on harjoitettu miltei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Myös eräät kuulut antiikin hahmot (Hippokrates ja Sokrates jäivät mieleen) paastosivat.

Jos aikoo kokeilla paastoamista, kannattaa ensin selvittää, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon. Esim. kirjastoista löytyy paastoa käsittelevää kirjallisuutta. Itse en ole lukenut yhtään paastokirjaa; yhden ostin vuosia sitten pääsiäisretriittiä varten,  mutta se odottaa yhä hyllyllä avaamattomana. Ehkä tänä keväänä…

Tapahtuuko paastossa muuta kuin kehon puhdistumista? Kyllä, myös mielen, sielun ja koko olemuksen tasolla tapahtuu muutosta. Aistit herkistyvät ja fokus siirtyy (sitä halutessa) helpommin ‘toisille tasoille’. Lyhyesti sanottuna: paastolla on kohottava vaikutus. (Tuo ei ollut seminaarista, vaan omaa pohdintaani.)

Lähemmäs Jumalaa? – Ensi pyhän aihe, Kristus, Jumalan kirkkauden säteily, sai minut miettimään, ovatko omat paastokokeiluni vieneet minua lähemmäs Kristusta ja Hänen kirkkautensa säteilyn kokemista.
Kyllähän noilla asioilla on tietynlainen yhteys; kokonaisvaltaisia olentoja kun ollaan. Fysiologisesti: kun energiaa ei tarvita ruoansulatukseen, sitä vapautuu muuhun. Ja kun kropan, mielen ja tunteiden tasolla on keveämpi olo, on helpompi keskittyä kuuntelemaan ja havaitsemaan
Jumalan läsnäoloa, tai ‘vain’ viipymään siinä.  

                       

Valo pimeyteen – Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
    Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.  (2. Kor. 3: 18-4: 6)

Melkein jokaista noista lauseista, tai osaakin niistä, voisi jäädä mietiskelemään, yhtä kerrallaan…
kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta…
– kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta… muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi…
kirkkaudesta kirkkauteen…
– t
ämän saa aikaan Herra, joka on Henki…
olemme hylänneet kaiken salakähmäisen…
emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa…
.
tuomme esiin totuuden…
Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa…
Kristuksen, joka on Jumalan kuva…
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse sydämemme…
näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan…
– se levittää valoaan…

                  

Jumalan kirkkaus – aihe, josta olen usein miettinyt, voiko siitä ylipäätään puhua tai kirjoittaa. Eikö sen äärellä tulisi vain hiljentyä? Ihmetellä itsekseen, ilman sanoja. Raamatun monet henkilöt ovat kuitenkin puhuneet ja kirjoittaneet siitä. Ehkäpä se antaa luvan meillekin mietiskellä sitä myös yhdessä muiden kanssa?
Joka tapauksessa se on aihe, joka vetää minua puoleensa aina ja yhä uudestaan… – kuvittelisin, että koko loppuelämän, kunnes sitä saa ihmetellä ei vain ‘kuin kuvastimesta’, vaan – kuten Paavali kuvaa – ‘kasvoista kasvoihin’…
‘Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Mooses peitti kasvonsa, koska pelkäsi katsella Jumalaa, joka ilmestyi ja puhui hänelle 1. kerran tulen liekissä. Pensaassa paloi suuri, kirkas tuli, mutta itse pensas ei palanut. Voi vain kuvitella Mooseksen häkellyksen.
Myöhemmin Mooses pyysi: “Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra vastasi: “Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi.”
Ja: “Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  (2.Moos. 33)

Kunniaa ja kirkkautta – Me suomalaiset emme niin tunteile käännöksissämme; pysytellään turvallisesti kunniassa ja kirkkaudessa. Muiden kielten käännöksissä löytyy Mooseksen pyynnölle ja Jumalan vastaukselle kauniita, tunteikkaita laatusanoja:

Ihanuutta, hyvyyttä, kauneutta“Låt mig få se din härlighet.”. “Jag skall låta all min godhet gå förbi framför dig.”
Toisessa käännöksessä Herra vastaa: “Jag skall låta all min skönhet gå förbi dig där du står.”
Ihanuutta, hyvyyttä/ystävällisyyttä/laupeutta – “So lass mich deine Herrlichkeit sehen.”  Ich will vor deinem Angesicht alle meine Güte vorübergehen lassen.”
Kirkkautta ja kaikkea hyvyyttä – Engl. ja ranskal. käännöksissä Mooses pyytää nähdä Jumalan kirkkauden, Hän vastaa antavansa kaiken hyvyytensä kulkea Mooseksen ohi.
” Please, let me see your glory.”  “I will make all my goodness pass before you.”
Ikuisuuden vastaus: “Fais-moi voir ta gloire”  L’Eternel répondit: “Je ferai passer devant toi toute ma bonté.”

Peittämättömin kasvoin – Paavalin ensitapaaminen ylösnousseen Kristuksen kanssa oli dramaattinen: Kristuksen kirkkaus heitti Paavalin (tuolloin Sauluksen) hevosen selästä ja sokeutti 3 päiväksi. Paavalin kirjeistä saa kuvan, ettei tuo ensikohtaaminen jäänyt ainoaksi kerraksi, jolloin hän sai katsella Kristuksen kirkkautta.
Olen usein pohtinut, miten Kristuksen on täytynyt ‘säätää’ (minimoida) kirkkautensa säteilyä ihmisolennoille sopivaan määrään ilmestyessään heille.

Monet, jotka ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen ilmestyksessä, ovat kertoneet, kuinka Hänen Valonsa kirkkaus sai heidät lankeamaan polvilleen tai maahan. Mielenkiintoista minusta on se, kuinka Kristus usein ilmestyy sellaisille, jotka eivät todellakaan ole maailmankuvansa tai uskontonsa perusteella Hänen ilmestymistään osanneet odottaa. Mutta koska tuo kokemus, visio tai uni on ollut niin vahva ja todellinen, heidän käsityksensä ja todellisuutensa on sen vaikutuksesta muuttunut kertaheitolla.

Kristuksen kohtaaminen (vision, unen, pyhien kirjoitusten lukemisen tai  kuulemisen kautta tai jollain muulla tavalla) muuttaa ihmisen elämää. Voisi ehkä sanoa, että Kristuksen Valon tuoksu jää ikään kuin leijaliemaan ilmaan.. ei näkyvänä, mutta kuitenkin  läsnäolevana ja vaikuttavana.

                            

Havaitsemmepa Hänen läsnäoloaan tai emme, Hän on kanssamme, elämässämme, sen kaikissa vaiheissa –  suruissa, murheissa, vaikeuksissa, koettelemuksissa, samoin kuin valoisina, iloisina, hyvinä ja onnellisina aikoina.
Tajusin sen vasta monta kymmentä vuotta sen jälkeen, kun omasta mielestäni Häntä eniten tarvitsin. Paavalin sanoin: olin niin tämän maailman sokaisema, etten pystynyt näkemään. Oli kuin kipeät ja surulliset asiat olisivat painaneet liikaa päälle. Niitä sitten yritti paeta tavalla tai toisella, eri ikäkausina eri tavoin.

Jumalan todellisuus – Sen ymmärtäminen, että Jumala todella on – ei vain käsitteinä, vaan todellisena, läsnäolevana, vaikuttavana – voi saada ihmisessä melkoisen valaistumisen aikaan, ei vain mielen alueella, vaan koko elämässä.
Mutta jos se tapahtuu Jumalan Valon vaikutuksesta… – kuten Paavali sanoo: että Hänen Valonsa valaisee sydämemme ja elämämme pimeyden… – miksei Hän yksinkertaisesti anna Valonsa valaista meidän kaikkien sydämet?
Niin että voisimme nähdä elämämme, itsemme. toisemme ja Hänet Hänen Valonsa kautta?
Niin että voisimme oppia tuntemaan sen Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilta.

Voisiko olla niin, että Jumala antaa pimeyden, vaikeuksien, maailman asioiden, olla osa elämäämme, jotta me alkaisimme etsiä Häntä… Hänen kasvojaan, kirkkauttaan, ihanuuttaan, hyvyyttään, kauneuttaan, ystävällisyyttään, laupeuttaan… – kaikkea sitä, mitä Hän on… kaikkea sitä, millä Hän voi koskettaa ja muuttaa myös meidän elämäämme?
Että Hänen Valonsa voisi täyttää sisimpämme, olemisemme ja toimintamme, ja
levitä joka kolkkaan tässä maailmassamme…

Paavali lupaa kirjeessään filippiläisille:
‘Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa (
på ett härligt sätt/ in der Herrlichkeit/ in glory / avec gloire), Kristuksessa Jeesuksessa.’ (Fil.4:19)
(Uudemman käännöksen mukaan: ‘Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa
rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.’
Olkoon sitten ‘kirkkaudessa’
taikka ‘taivaallisen kunniansa rikkaudesta’ – eikö tuossa olekin jotain sellaista, jota haluisi vastaanottaa omaan elämäänsä?

Jumala, auttaisitko meitä näkemään Sinun todellisuuttasi, sitä kirkkautta, hyvyyttä, ihanuutta, mikä säteilee Kristuksesta.   

Kristus, Valomme, säteile elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme, tänäkin päivänä.  🙂 

Nobody Like You – Paul Wilbur (& video luomakunnan ihmeellisestä moninaisuudesta)

“Kaikkien Herra, kumarrun jalkojesi juureen
annan kaikkeni Sinulle, Herra
sieluni kaipaa nähdä, kuka Sinä olet
harso (esirippu) repeää
Pyhä on Kirkkauden Herra
kohotamme äänemme, laulamme Sinulle Kuninkaamme
vain Sinä olet arvollinen, ei ole ketään vertaistasi
laulamme Sinulle Kuninkaamme
ja Herran Kirkkaus täyttää tämän paikan”

Kynttilänpäivän muut tekstit ovat: Ps. 48: 11-15, Jes. 52: 8-10 ja Luuk. 2: 22-33.

Kun Jeesus hämmästyi

  21.1.2019. Eilisiltana ihailtiin komeaa täysikuuta lapsenlapsen kanssa, joka otti siitä puhelimellani kuvia (joista ohessa yksi).
Tänä aamuvarhaisella koiraa ulkoiluttaessani kuusta näkyi vain pieni siivu. Ajatukset olivat kuitenkin niin muissa asioissa, etten sitä sen enempää miettinyt. Myöhemmin kuulin kuunpimennyksestä, joka olisi ollut nähtävissä kirkkaalla aamutaivaalla vain hetkeä aikaisemmin, jos vain olisin tiennyt ja osannut katsoa…
Tällaisessa ‘autuaallisen’ tietämättömyyden tilassa sitä kulkee, kun lukee uutisia vain satunnaisesti. Lohdutin itseäni toteamalla, että onneksi elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin taivaankappaleiden valonäytökset…

Jeesus hämmästyi – Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
    Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.  (Matt. 8: 5–13)

Isä(ntä) oli todella huolissaan palvelijansa puolesta. (Joh.ev:n mukaan kysessä oli hänen poikansa.) Poika tai palvelija, joka tapauksessa hän oli rakas ja tärkeä sadanpäällikölle. Tämän kiintymys ja hätä sairastuneen puiolesta herätti Jeesuksen myötätunnon. Hän oli valmis lähtemään pojan luo, mutta isä(ntä) esteli, sanoi ettei se ole tarpeen, sillä pelkkä sana Jeesukselta riittäisi parantamaan pojan.

Kuvittelen itseäni tuohon tilanteeseen. Jos poikani tai joku muu rakas läheiseni olisi halvaantunut ja kovissa tuskissa ja Jeesus tarjoutuisi tulemaan hänen luokseen parantamaan hänet… pystyisinkö sanomaan Jeesukselle että ei sinun tarvitse tulla, sano vain parantumisen sanat… – no en varmaankaan! Vaikka olisin nähnyt Jeesuksen tekevän kuinka monia ihmeitä tahansa tai kuullut niistä, olisin kyllä varmastikin hädissäni huudahtanut että oi kiitos Jeesus, tule kiireen vilkkaan hänen luokseen!

Jeesus hämmästyi tuon päällysmiehen poikkeuksellisen vahvaa uskoa, jonka kaltaista hän ei ollut maanmiestensä keskuudessa nähnyt. (Matteuksen tekstistä saa kuvan, että tuo päällikkö ei olisi ollut juutalainen, Johanneksen evankeliumissa hän oli kuninkaan virkamies).
Jeesus kohtasi arvostelua, epäluuloa, vastustusta ja vihamielisyyttä tiettyjen israelilaisten taholta – varmastikin paljon enemmän kuin mitä evankeliumeihin on kirjattu. Ja kuitenkin juuri tätä kansaa Jumala oli jo
Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtien valmistanut hänen tuloaan varten.
Voisin kuvitella, että tuon virkamiehen uskonilmaisu antoi Jeesukselle voimaa kestää häneen kohdistuneita negatiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja.

Vahvaa ilmaisua – Matteus on ainoa evankelistoista, joka mainitsee Jeesuksen puhuneen israelilaisten ‘ulos pimeyteen heittämisestä, itkusta ja hammasten kiristelystä’. Alkoi kiinnostaa tuo ja totesin hieman asiaa tutkittuani, että Matteus tuntui olleen erityisen ihastunut voimakkaisiin ilmauksiin, niin vertauksissa kuin yllä olevan tapahtuman yhteydessä. Matteuksen evankeliumissa itketään ja kiristellään hampaita kokonaista 5 kertaa. (Muistelen joskus lukeneeni, että hampaiden kiristely oli siihen aikaan tavallinen ilmaisu – ei siis Matteuksen itse keksimä.)

Valo, joka on tullut – Pimeydestä Johannes kirjoittaa Jeesuksen sanoneen:
Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Miten eri tavoin Matteus ja Johannes ovatkaan kokeneet Jeesuksen opetukset ja kirjoittaneet niistä.

Joillekin sopii sellainen selkeä ‘jos teet noin, siitä seuraa sitä ja sitä’ -opetus, jossa on mukana uhkaa, pelotteluakin. Toisia taas koskettaa ja vetää puoleensa Jumalan Rakkauden tunnistaminen. Itse kuulun jälkimmäisiin.
Mutta varmaan siksi, että Jumala tietää, miten erilaisia olemme, meille on tarjolla yllä olevasa tapahtumastakin 3 erilaista kuvausta (Matt., Luuk. ja Joh.). 

On ihana tietää, että vaikka Vapahtajamme olikin hyvillään löytäessään yhden niin vahvasti häneen uskovan, Hän ei vaadi meiltä tuollaista uskoa tullakseen luoksemme.
Hän tulee niiden luo, jotka kärsivät ja ovat hädissään. Joskus tuska estää huomaamasta Hänen läsnäoloaan, joskus se päin vastoin herkistää havaitsemaan tarjolla olevan avun.

Usko toisen puolesta – Ihana on myös tuo, kuinka Kapernaumin sadanpäällikön usko Jeesukseen riitti pojan parantumiseen. Jeesus ei kysellyt pojan omaa uskoa. Tämä selittää käsittääkseni myös sitä, kuinka henkilöt, joiden puolesta on rukoiltu ilman että he olisivat itse olleet paikalla, ovat parantuneet, tai muuten saaneet jollain ihmeellisellä tavalla avun vaikeaan tilanteeseensa.
Esirukouksissa Jumala taitaakin katsoa esirukoilijan uskoon (vaikka avuntarvitsijan oma usko tietenkin auttaa tilanteessa).

Jumala, anna meille usko Sinun ihmeelliseen, muutoksia aikaansaavaan, parantavaan Voimaasi.  Auta meitä luottamaan Rakkauteesi, joka haluaa meille hyvää, parasta, sellaista, mikä tuo meitä lähemmäs Sinua ja Rakkauttasi.

Kiitos että näet ja kuulet hätämme, tuskamme, kaikki vaikeutemme. Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun, Kristus. Kiitos että olet meitä varten, joka päivä, kaikissa tilanteissa. Kiitos että kuulet meitä, kun kutsumme Sinua apuun. – Kiitos että tulit ja tulet luoksemme. 🙂 

The Sound of Silence – Simon & Garfunkel

Terve, pimeys, vanha ystäväni
olen jälleen tullut puhumaan kanssasi
sillä pehmeänä hiipivä visio
jätti siemenen itämään nukkuessani
ja aivoihini istutettu visio
pysyy yhä hiljaisuuden soinnissa
levottomissa unissa kävelin yksin
kapeita mukulakivikatuja
katuvalon loisteen alla
käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
kun silmiini iski neonvalon välähdys
joka halkaisi yön ja kosketti hiljaisuuden sointia
ja kelmeässä valossa näin
kymmenentuhatta ihmistä, ellei enemmän
ihmisiä, jotka juttelivat puhumatta
ihmisiä, jotka kuulivat kuuntelematta
ihmisiä, jotka kirjoittivat lauluja
joita äänet eivät koskaan välitä edelleen
eikä kukaan uskaltanut häiritä hiljaisuuden ääntä
“Hupsut”, sanoin, “te ette tiedä
hiljaisuus kasvaa, kuin syöpä
kuunnelkaa sanojani niin voin opettaa teitä
tarttukaa käsivarsiini niin että voin tavoittaa teidät”
mutta sanani putosivat kuin hiljaiset sadepisarat
kaikuivat hiljaisuuden lähteissä
ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
tekemäänsä neon-jumalaa
ja kyltti väläytti varoittavat sanat
ja sanoi: “profeettojen sanat on kirjoitettu
metrotunnelin seiniin ja vuokratalojen halleihin”
ja kuiskasi hiljaisuuden soinnuissa

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 10: 17–21, 1. Kun. 8: 41–43 ja Room. 1: 16–17.

Kirkkauden ilmaisu

               

15.1.2019 – Lumoavan kauniita, vaihtelelevia lumimaisemia viime päivinä täällä eteläisessä Suomessa: puiden oksat vuoroin pitsilumen kuorruttamina, vuoroin raskaiden lumipaakkujen alas painamina, välillä auringonvaloa siivilöivinä tai usvaan kätkeytyneinä, sitten paljaina … kunnes taas uusi k(i)erros…
Hauveli pomppii innoissaan kuin pupu hangilla pitäen huolen siitä, että kuvamuistoja tulee napattua sille sopivilla hetkillä, ei aina silloin kuin itse haluaisi…

Hän ilmaisi kirkkautensa – Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
    Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
    Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. 
(Joh. 2: 1–11)

Nykyajan Kaana – 8 km:n päässä Nasaretista on kylä, jonka arvellaan sijaitsevan sillä paikalla, missä Kaana aikoinaan oli. Kylään on rakennettu pieni kirkko Jeesuksen ensimmäisen tunnusteon muistoksi. 
Mennessäni 15 v. sitten tuohon pieneen kirkkoon istuuduimme ystävieni kanssa puupenkeille mietiskelemään yllä olevaa evankeliumikohtaa. Jonkin ajan kuluttua kirkkoon saapui muita ihmisiä ja totesimme että tässä on messu alkamassa. Päätimme jäädä messuun.
Messu oli koskettava kaikessa yksinkertaisuudessaan. Seurakunta lauloi joitakin lauluja ja
piispa (päähineestään päätellen) piti lyhyen saarnan (arvelin että arabiaksi; minusta arabia ja heprea kuulostivat tuolloin vielä melko samanlaisilta).

Kaanan-piispasta koin välittyvän hyvältä tuntuvaa, syvålle juurtunutta rauhaa, lämmintä ja aitoa välittämistä ja vakaata uskoa.
Messun lopuksi pappi avustajineen jakoi Ehtoollisen seurakunnalle, ja piispa siunasi kaikki halukkaat kätten päällepanemisella lausuen siunauksen omalla kielellään. – Vaikkemme ymmärtäneet sanoja, Pyhä Henki oli vahvasti läsnä.  Jumalan läsnäolo murtaa kielimuurit.

                       

Tuosta Kaanan piispasta tuli mieleen, etten varmaan ollut ainoa espoolainen, joka viime vuonna arkkipiispanvaalin ratkettua hieman haikeana tuumasi, että olisi se kuitenkin ollut hieno juttu, jos oltaisiin saatu pitää Tapio Luoma piispanamme (riippumatta siitä, kuka hänen tilalleen valittaisiin).

Piispan hiippa – Googlattuani mikä piispan päähineen nimike nyt olikaan, silmäni osuivat tekstiin, jossa sanottiin että piispan hiippa – jota aina olin pitänyt vähän hassuna ja pompöösinä – symboloi Pyhää Henkeä. Se muutti katsantokantaani: niin, voihan sen muotoa katsellessa halutessaan kuvitella ikään kuin liekin. Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui opetuslasten ylle, heidän päänsä päällä nähtiin ikään kuin tulenlieskoja…
Siunaisitko, hyvä Jumala, kaikkia piispojamme Pyhän Hengen läsnäololla ja johdatuksella, ehkäpä vielä tulenlieskoillakin…? 🙂

                      

Suomeksi – Kaanan kirkon lähellä olevan matkamuistomyymälän omistaja yllätti meidät toivottaessaan tervetulleeksi selvällä suomenkielellä (oli näet suomalainen). Päämyyntiartikkeli oli “aito Kaanaan viini”. Pullojen etiketissä oli tietenkin kuvia Jeesuksesta, Mariasta ja vesiruukuista. – Varmaan koko kylän myyntivaltti ja merkittävä osa sen elinkeinoa.

Jeesus ei varmaan olisi välittänyt tehdä ihmetekoa niin turhanpäiväisestä syystä, kuin että juhlasta loppui juoma. Kysehän oli vain siitä, miten isäntäväki ja vieraat suhtautuisivat sen loppumiseen. Isäntäväelle se saattoi olla kunnia-asia, ja kiusallinen juttu joidenkin muiden mielestä, muttei mitään sen vakavampaa.

Sitä paitsi Jeesuksen aikana varmaankin – kuten meidänkin aikanamme – oli monensorttisia maagikkoja, jotka etsivät ihmisten suosiota, ihailua ja palvontaa tekemällä erilaisia temppuja. Jotkut heistä vieläpä antaen ymmärtää, että omaavat jumalallisia voimia, vaikka kyse on jostain ihan muusta.
Jeesus ei varmastikaan halunnut kenenkään kuvittelevan, että hän on ruvennut jonkinlaiseksi maagikoksi. Hänellä oli koko elämäntehtävänsä edessään, ja siinä hän käyttäisi Jumalan hänelle antamaa voimaa. Mutta ehkä hänen myötätuntonsa isäntäväkeä ja hääparia kohtaan heräsi, kun hän kuitenkin taipui äitinsä toiveeseen. 

Maria oli varma, että Jeesus pelastaisi tilanteen tavalla tai toisella. – Mistä tuo varmuus? Vaikka veden muuttaminen viiniksi oli Jeesuksen ensimmäiseksi kirjattu ihmeteko, oliko Maria kenties nähnyt hänen jo aiemmin tekevän jonkin ihmeen, vaikkapa kotona perheen parissa? 
Oliko Kaanassa tehty ihme ennenaikainen alkusysäys sille palvelutyölle, joka häntä oli odottamassa, vai oliko Isän tahto, että se alkaisi juuri näin, äidin pyynnöstä?

Jeesuksen kommentti – Muistan miten usein olin tuohtunut luettuani, millä tavoin Jeesus vastasi Marialle. Miten Jeesus saattoi puhua noin tylysti ja epäkunnioittavasti äidilleen? – Olin alitajuisesti eläytynyt Marian osaan omasta luonteestani käsin: miltä minusta tuntuisi, jos joku pojistani vastaisi minulle tuolla tavoin pyytäessäni häntä tekemään jotain?
Mutta Maria ei ollut millänsäkään, kehotti vain palvelijoita toimimaan Jeesuksen ohjeiden mukaan.     

Kanttia ja myötätuntoa Tällä kertaa mietin, kuinka Jeesuksella, aikuisella miehellä, oli tarpeeksi kanttia opetuslastsensakin edessä toimia äitinsä toiveen mukaisesti (pistettyään tosin ensin vähän hanttiin).
Oli varmasti isäntäväen kunnia-asia, että tarjottavaa riittäisi koko kylän väelle, ja muualtakin tulleille kutsuvieraille. Ja olihan Jeesus tuonut mukanaan monta lisävierasta: häntä seuraavat opetuslapset.
Sen lisäksi että Jeesus teki ihmeteon, hän taisi antaa samalla myös esimerkin  opetuslapsilleen ja häätalon palvelijoille myötätunnon merkitysestä. Ehkä muillekin.

                                

Joka tapauksessa myöhemmin Jeesus oli kuuliainen taivaalliselle Isälleen. Hän totesi, että hän tekee vain sitä, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

(Eksyin välillä pohdiskelemaan Jeesuksen olemusta ja hänen elämäntehtäväänsä ja laitoin tähänkin lukuisia niitä kuvaavia raamatunkohtia. Sitten totesin, että vaikka ne kyllä tavallaan liittyvät ylläolevaan evankeliumikohtaan, niissä jokaisessa on jo sinänsä niin paljon miettimistä, että pyyhin ne pois ja palasin tekstiin.)

Jeesuksen äidin kehotus ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se” laittaa miettimään, miten on ollut omalla kohdalla: olenko itse tehnyt sitä, mitä Hän sanoo… ja kuinka monta kertaa en…
Millainen elämäni olisi ollut ja olisi nyt, jos olisin aina tehnyt niin kuin Hän neuvoo? Varmasti hyvinkin erilainen.
Ja kuitenkin sitä tahtoisin: toimia niin kuin Kristus tahtoo minun toimivan; niin arjessa kuin juhla-aikoina.
Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja tässähän, juuri nyt, uuden vuoden alettua, on oiva mahdollisuus aloittaa uudesti. Alkaa tehdä sitä, mitä Hän sanoo. Itse asiassa – joka päivä on hieno mahdollisuus aloittaa uudesti…

Sinä tiedät, Jumala, parhaiten, miten saada meidän huomiomme, miten saada meidät kuuntelemaan Sinua… ja tekemään niin kuin Sinä tahdot.
Annoit meille kuitenkin vapaan tahdon, jotta itse valitsisimme niin. Jotta eläisimme ja toimisimme omasta tahdostamme niin kuin Sinä haluat meidän toimivan. Innolla ja ilolla. Kotona, perheen kanssa, siinä työssä, mitä kulloinkin teemme, kaikessa. Sydämen halusta, sen kehotuksesta.

Auttaisitko meitä tahtomaan Sinun tahtoasi elämäämme? Niin että Poikasi kirkkaus voisi levitä täällä meidän Telluksellamme. — Kiitos hyvästä tahdostasi meitä kohtaan. Ja Rakkaudestasi.

Sa qui turo – l’Arpeggiata and King’s Singers

Ei aavistustakaan siitä, mitä kaverit laulavat (en löytänyt sanoja, joista olisi jotain voinut arvailla), mutta luultavasti jokin vanha kansanlaulu. Harmitonta ilottelua varmaan, onhan mukana Kuninkaan laulajat. Voisi vaikka kuvitella Kaanan häävieraiden iloiseksi jutusteluksi…  🙂

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42, 2. Kun. 4: 1–7 , Jes. 12: 1–6 ja Room. 12: 6–16.

ps. Tarkennus siihen, kun Joulun aikaan kirjoitin, että mukavaa kun kristityt viettävät samaan aikaan Joulua ympäri maailmaa: joissain ortodoksimaissa (kuten Venäjällä) Joulun vietossa noudatetaan juliaanista kalenteria, jonka mukaan 25.12. on meidän gregoriaanisessa kalenterissamme 1.7. Näissä maissa Kristuksen syntymää siis juhlitaan meidän Loppiaisenamme. 

pps. Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo loukkaantui pahasti kaaduttuaan. Hän on nyt kuntoutussairaalassa. Esirukouspyyntö: että piispa saa mahdollisimman hyvää hoitoa ja että hän toipuu mahdollisimman hyvin. 

Kun taivaat aukenivat

7.1.2019  – Loppiaiseen saakka mukavat ulkoilukelit. Eilen lapsenlapset olivat vanhempiensa kanssa hiihtoretkellä, päivittäin hiihtelivät ja luistelivat. Välillä tulivat peuhaamaan hauvelin kanssa, joka hyppeli ja juoksi riemuissaan valkealla hangella ja välillä työnsi kuononsa siihen. Se oli lapsista hassua ja hauskaa, kuten takaa-ajoleikitkin.
Tämänaamuinen sula ja märkä lumi auttoi varmaan osaltaan kouluun- ja töihinpaluuta monessa perheessä. – Kiitollinen on olo hyvistä joululomasäistä! 🙂 


                                                        

Jeesus, Johannes ja Henki – Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”   (Matt. 3: 13–17)

Jordan-joella Tuona päivänä Jordan-joki sai uuden merkityksen. Ihmisiä oli tullut jatkuvana virtana Johanneksen kastettavaksi, mutta nyt Johannekselta tuli pyytämään kastetta se, josta hän oli sanonut fariseuksille, ettei ollut kelvollinen edes avaamaan hänen sandaalinnauhojaan.
Voi kuvitella Johanneksen hämmennyksen. Ei tämän näin pitäisi mennä! Mutta Jeesus totesi rauhallisesti, että juuri näin.

Taivaat aukenivat heidän yllään. Mahtoivatkohan Johanneksen opetuslapset ja muut joelle  tulleet nähdä, mitä siinä tapahtui? Jotain valkeaa – kuin kyyhkynen – laskeutui  taivaasta… asettui Jeesuksen ylle… – Jumalan Henki.
Entä ääni, joka kuului taivaasta. Miltä kuvittelet sen kuulostaneen? Lempeältä, jylisevältä, myhäilevältä, autoritääriseltä, rakastavalta…? 
Itse kuvittelen, että siinä yhdistyi Rakkaus ja Voima. 

Jeesus ja Taivaallinen Isä Uskon Jeesuksen ottaneen taivaasta kuuluneet sanat vastaan kuin vahvistuksena sille, minkä jo tiesi. Olihan hänellä ollut läheinen suhde Taivaalliseen Isäänsä lapsesta lähtien. Tästä kertoo esim. hänen vastauksensa vanhemmilleen Joosefille ja Marialle, kun nämä olivat etsineet häntä 3 pv:n ajan ja löytäneet vihdoin 12-vuotiaan poikansa temppelistä:  “Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”                 

Rakkauden sanat –  Joka kerran lukiessani tuon kohdan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” tulee mieleeni, kuinka Taivaallinen Isämme haluaa sanoa saman meille jokaiselle: sinä olet rakas tyttäreni/poikani, johon olen mieltynyt.
Monet asiat, mm. suhteet omiin vanhempiin ja muihin lapsuudenajan ihmisiin voivat vaikuttaa siihen, missä määrin pystyy ottamaan nuo sanat omikseen. 
Voitko uskoa, että Jumala todella rakastaa sinua? Että Hän todella on mieltynyt sinuun?

Isän rakkaus Vaikka sain lapsena kokea isäni rakkautta ja hyväksyntää, kesti pitkään ennen kuin (aikuisena) vakuutuin siitä, että Taivaallinen Isäni rakastaa minua. Joillakin taas on aivan päinvastaiset kokemukset. – Eiväthän nämä asiat aina yksi yhteen mene.
Ja kuitenkin: miten merkityksellinen asia onkaan, että voi uskoa ja tuntea olevansa tärkeä, ainutlaatuinen ja rakas Luojalleen!
Ja kuinka kovasti Hän tahtookaan meidän tietävän, kuinka valtavasti Hän meitä rakastaa!

Pyhä Henki, Jumalan Henki, avaisitko taivaat, laskeutuisitko meidänkin yllemme? Toisitko meille jokaiselle vakuutuksen siitä, kuinka rakkaita ja kallisarvoisia me kaikki olemme Taivaalliselle Isällemme. Huolimatta siitä, mitä itse asiasta ajattelemme.
Luojamme, auttaisitko meitä vastaanottamaan sitä, mikä joskus voi tuntu niin vaikealta vastaanottaa. Sillä siinä me muutumme, Sinun Rakkaudessasi. 

Oh the Deep, Deep Love –  Audrey Assad & Fernando Ortega

“Kuinka syvä onkaan Jeesuksen Rakkaus
laaja, mittaamaton, rajaton, vapaa
se vyöryy ylitseni kuin valtameri
kaikessa täyteydessään
allani, joka puolella ympärilläni
Rakkautesi virta johtaa eteenpäin
johdattaa kotiinpäin

korkeuksiin, levon kirkkauteen
Jeesuksen syvä, syvä Rakkaus
on minulle taivaiden taivas
se kohottaa minut kirkkauteen
sillä se kohottaa minut Sinun luoksesi
levitköön ylistys rannalta toiselle
kuinka Hän rakastaa meitä
muuttumattomana, ikuisesti” 

Mitä jos… – Jeesus tuli joelle,missä Johannes teki työtään, sitä mihin hän oli saanut kutsumuksen ja johdatuksen. Jeesus pyysi Johannekselta kastetta.
Mitä jos Jeesus muuttaisi elämäsi virtaa… tulisi luoksesi – vaikka kesken päivän askareiden – ja pyytäisi sinua tekemään jotain Hänen hyväkseen?
Miten reagoisit? Mitä tekisit?
Sanoisitko Jeesukselle, että ei tämän näin pitänyt mennä.
Sanoisiko Jeesus sinulle, että juuri näin.

Muut tekstit: Ps. 89: 19–22, 27–30, Jes. 42: 1–4 ja Tit. 3: 4–7.

Johtotähtemme

1.1.2019. Selvittiin hauvelin kanssa sen ensimmäisestä Uuden Vuoden aatosta, huokaus. Kiitokset viranomaisille kehotuksesta jättää myrskyvaroituksen vuoksi aaton ilotulittamiset väliin. – Kotikylässä kyllä paukkui, mutta ehkä vähemmän kuin ennen. Ja kun oli riittävästi rauhallista ääntä ja läsnäoloa sisällä, ulkoa kuuluva räiske ei tuntunutkaan niin huolestuttavalta hauvan korvissa…                    

Valonäytös taivaalla – Kiitokset myös Espoon kaupungille: upea oivallus oli korvata ilotulitus lasersvaloesityksellä! Toivottavasti muutkin sellaiset kaupungit ympäri maailmaa, jotka haluavat juhlia näyttävästi Uutta Vuotta, ottaisivat mallia. – En tiedä oliko kaikkien aikojen ensimmäinen uudenvuodenaaton laservaloshow, mutta – jos nyt on pakko laittaa kalliita virityksiä taivaalle – niin oli tämä  joka tapauksessa hieno ekoteko!
Ehkä kaupungin päättäjät joskus vielä miettivät vielä fiksumpia tapoja käyttää Uuden Vuoden juhlistamiseen varatut summat kuin heittää tai heijastaa ne taivaalle. Kuten esim. ilahduttamalla ja helpottamalla jollain tavoin vähäosaisten elämää! 

                          

Kuninkaan tähti – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.   (Matt. 2: 1-12)

Hallitsija Betlehemistä – Vanhassa Testamentissa on lukuisia Messias-profetioita, jotka viittaavat Jeesus Nasaretilaiseen ja hänen elämäänsä, syntymäpaikasta lähtien, kuten yllä olevassa. – Monet aikamme juutalaiset ovat kertoneet, että noita profetioita lukiessaan heidän silmänsä avautuivat ja he ymmärsivät, että Jeesus sittenkin oli ja on Messias. 

Sydänten hallitsija – Israelin kansa torjui Jeesuksen, koska heillä oli Messiaasta toisenlainen mielikuva ja toiset odotukset. Odotettiin suurta sankaria, joka vapauttaisi kansan vieraan vallan alta.
Tulikin lähimmäisenrakkautta opettava Rauhanruhtinas, jonka vapautustyö on sisäistä, ja sitä kautta ulkoisiinkin olosuhteisiin heijastuvaa. Hän vaikuttaa ihmissydämissä, erityisesti niissä,  jotka sitä tahtovat.

                                 

Vallan valta ihmismieleen Miten täysi vastakohta Juudean kuningas Herodes olikaan sille vastasyntyneelle Kuninkaalle, jota Itämaan tietäjät olivat tulleet tervehtimään; niin  luonteeltaan, intresseiltään kuin toiminaltaan.
Suunnaton vallan- ja kontrollinhalu sekä pelko niiden menettämisestä hallitsivat Herodeksen olemusta ja johtivat hänet mielivaltaiseen toimintaan. (Jokaisella aikakaudella – meidänkin – tuntuu olevan omat herodeksensa.)

Tähti merkkinä – Idän tähtietietelijöillä oli selkeä päämäärä: he katsoivat taivaalle nähdäkseen, koska todellinen Kuningas syntyisi maailmaan. He halusivat lähteä osoittamaan kunnioitustaan taivaallisen profetian täyttäjälle. Viisautensa lisäksi heillä oli nöyrä (ei nöyristelevä) mieli: he eivät menneet kumartamaan vallassa olevaa suureen palatsiin, vaan polvistuivat yksinkertaisessa asumuksessa pienen lapsen edessä.

Taivaallista opastusta Joku on luonteeltaan harkitsevainen, ei hätiköi tai säntäile sinne tänne, vaan katsoo ja miettii ensin. Miten hieno etu ja apu päämäärän saavuttamisessa. Mutta joskus voi olla että jää turhankin pitkään tuumailemaan. 
Toinen taas, spontaanimpi ja helposti innostuva, saattaa herkemmin tehdä nopeita päätöksiä, joita sitten myöhemmin harmittelee.
Itämaan tietäjillä oli se tähti, joka näytti tietä erämaassa. Eikö olisikin aika hieno asia, jos meilläkin olisi – ei vain suurten asioiden edessä vaan joka päivä – taivaallinen tiennäyttäjä? 
Lliikennevalot, joissa vihreä olisi merkkinä että ideasi on hyvä/jatka vaan/kaikki OK. Punainen pysäyttäisi miettimään jonkin aikeen tarpeellisuutta tai haittoja, ja ehkä saisi heti alkuunsa tai jossain vaiheessa laittamaan stopin päälle.  
Ja selkeästi tulkittavissa oleva tienviitta
osoittaisi, miten päästä perille.  

Navigaattori – Kerran viedessäni ystäviä Israelin pyhiinvaellusmatkalle poikani toimi pikkubussimme kuljettajana. Heprealaisia tienviittoja katsellessaan hän totesi, että mitäs jos ostettaisiin navigaattori. Siihen hän sitten laittoi koordinaatit, joiden avulla helposti löydettiin aina päämääräämme. Koordinaatit ovat edelleen navissa (en tiedä miten ne siitä poistaisin). Kun täällä Suomessa haluan hakea jonkun siihen tallentamani osoitteen, tulee ensin lukematon liuta koordinaatteja. Ne eivät kerro minulle mitään muuta kuin että näiden avulla silloin mentiin ympäri Israelia…

Johtotähtemme – Maailman Valo, anna Valosi säteillä teillämme. Sinun Valosi voittaa synkimmänkin pimeyden. Sinun Valosi on niin kirkas ja selkeä, että se auttaa etsivää ja eksynyttäkin löytämään perille.
Ole Kristus meille
liikenemerkkinä, tienviittana taivaallisena navigaattorina! Johdata elämäämme ja tekemisiämme oikeaan suuntaan tänä Uutena Vuotena! Johdata meitä hyviin, kirkkaisiin päätöksiin ja tekoihin. – Eikö tämä maailma silloin muuttuisikin enemmän Sinun mielesi mukaiseksi?
Suo meille sydän, joka etsii ja kaipaa Valoasi ja Rakkauttasi. Ohjaa meitä luoksesi, tuntemiseesi. Niin paljon pyyntöjä… – mutta kiitos että olet meitä varten. Kiitos että olet taivaallinen Oppaamme ja Johtotähtemme! 🙂

3 erilaista versiota ‘Juhlimaan tulkaa’ -laulusta:

O come, all ye faithful

Juhlimaan tulkaa

ja rytmikäs a cappella -versio O Come, All Ye Faithful – Pentatonix

 

Muut tekstit:  Ps. 72: 1-3, 8-12, Jes. 60: 1-6 ja  Ef. 3: 2-9.

Valoisaa, kirkasta ja onnellista alkanutta vuotta! 

Profetiat toteutuivat

                      

27.12.2018.  Valkea Joulu saatiin kuin saatiinkin tänne eteläiseenkin Suomeen, ihanaa – tuo se kyllä vaan oman tunnelmansa joulupäiviin! Vaikka lumet jo näyttävät jo haihtuvan, jouluaika jatkuu, ev.lut. tradition mukaan Loppiaiseen, ort. ja kat. perinteen mukaan vuoden vaihteeseen. – Hyvältä tuntuu ajatus, että huolimatta perinteiden eroista ja siitä, mikä  Jeesuksen syntymän todellinen ajankohta oli, voimme viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. 

                         

Alkuvoimista ja perinnäisistä käsityksistä – Ensi pyhän teksteistä haluan laittaa tähän evankeliumin lisäksi myös alla olevat kohdat Galatalais- ja Kolossalaiskirjeistä. Niissä kummassakin on evankeliumi kiteytetty vähän toisenlaiseen, mutta tiiviiseen pakettiin. Niissä on myös paljon mietiskeltävää – etenkin sellaisille, jotka (kuten minä) ovat etsineet Jumalaa erilaisilta poluilta.

Jumalan lapsia ja perillisiä – Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal. 4: 3–7)

                         

Jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään – Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.
(Kol. 2: 6–10)

                             

Lapsi merkkinä – Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
    Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
    Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.
(Luuk. 2: 33–40)

Profeetat Simeon ja Hanna olivat kauan odottaneet saavansa nähdä Messiaan. Hanna oli vuosikymmenet (ehkä kaikki nuo mainitut 84 v.) palvellut Jumalaa temppelissä paastoten ja rukoillen. Vihdoin uskollinen odottaminen palkittiin.                                               

ruusu, josta puhkesi lehti

Toivomista ja odotusta – Ennen joulupäiviä eräs tuttu huokaisi, ettei lapsensa tahdo pysyä nahoissaan joulunodotusjännityksessään. Aika yleinen ilmiö, eikö vaan? Mutta myös meidän aikuisten keskuudessa: vähäinenkin odotusaika voi joskus tuntua ikuisuudelta, oli kyseessä sitten pieni tai suuri asia. – Ehkäpä voisikin seuraavan kerran, kun kärsimättömyys ja hermostuminen nostaa päätään, ajatella Hannaa… 

Tähdenlento ja manteli – Ennen Joulua näin kirkkaalla iltataivaalla tähdenlennon. Koska parhaillaan mietin taivaallisia asioita, päätin ottaa tähdenlennon ikään kuin vahvistuksena ajatuksilleni (jotka siten kohosivat vielä enemmän taivaallisiin…)
Aamulla, joulupuuron äärellä ajatukset taas olivat ihan maallisissa – iloisissa hetkissä rakkaitten kanssa. – Juuri kun olin todennut, kuinka nuorimmaiseni oli niin monena perättäisenä vuotena saanut mantelin, että varmaan nytkin… tunsin jotain kovaa hampaitteni välissä – mantelin! – Nyt siis kuului toivoa – kuten tähdenlennon nähdessään. Mitä toivoisin? En ihan heti keksinyt.

Joulun rauha – Jouluaatto yllätti terveyskeskus-, klinikka- ja apteekkireissuilla. (Aattopäivässä oli kuitenkin se etu, ettei ollut pitkiä odotusaikoja.) – Silti, vaikkemme olleet aavistaneet, että tulisi tällainen käänne, se rauha, joka puoliltapäivin oli julistettu Suomen Turusta, tuntui laskeutuneen yllemme niin vahvana, ettei sitä karistanut Hkiin ajot, läheisen anteeksipyytelyt (kun koki pilaavansa aatonvieton) eivätkä toimenpiteet. Iloitsimme keskustan jouluvaloista, hiljaisesta liikenteestä ja jouluaattona työtään tekevien ihmisten ystävällisyydestä. Ja siitä, mikä loppujen lopuksi oli tärkeintä: saatiin tarpeellinen hoito.
Jouluateria maistui ehkä vielä paremmalta kuin olisi muuten maistunut, kun vihdoin iltakahdeksalta istahdettiin pöydän ääreen. – Kuten kuljettajana toiminut poikani jälkeenpäin totesi: tästähän joulussa on kyse, toisen rinnalla kulkemisesta, tilanteessa kuin tilanteessa.

Rakas Jumala, antaisitko Rauhasi pysyä, kulkea mukana, sisällämme, joka päivä, kaikessa, kaikkialla… – hei, siinähän se mantelitoive tulikin!

                        

Yhdeksi – Millaisia ovat odotukseni/odotuksesi Uuden Vuoden kynnyksellä? Maallisia vai taivaallisia?  (Kumma kuinka tuntuu että pitäisi laittaa lainausmerkit tuohon taivaallisia -sanaan… ettei tuntuisi liian hurskaalta…  mutten laita. Eihän maallinenkaan tarvitse lainausmerkkiä.
Mutta ovatko asiat todella joko maallisia tai taivaallisia?
Eivätkö Joulun tapahtumat kerro juuri siitä, kuinka taivaallinen ja maallinen tulivat yhdeksi? Ja siitä, kuinka taivas on läsnä, kanssamme, silloinkin, kun emme sitä huomaa?
Kyse on siitä, mitä huomaan, mille teen tilaa sisimmässäni.

Kristus, auta ja rohkaise meitä tunnistamaan ja tunnustamaan Sinut, Lunastajamme. Jos kompastummekin, kiitos että nostat meidät ylös. Sinä tulit meitä varten, ja olet meitä varten.
Se on ihmeellinen lahja, taivaallinen lahja, annettu meille maan päällä kulkeville, hapuileville ja kompuroiville.
Jumala, auta meitä Hannan tavoin odottamaan, että saamme nähdä Sinun kirkkautesi.
Anna meille sydän, joka haluaa kiittää ja ylistää Sinua, ja kertoa – niille, jotka eivät ole vielä kuulleet – lapsesta, joka tuli merkiksi. Rakkauden, rauhan ja sovinnon merkiksi.

Alla 1600-luvulta peräisin oleva pyhiinvaelluslaulu

Maria durch ein Dornwald ging – Freiburger Spielleyt

“Maria kulki halki orjantappurametsikön  
Kyrie eleison
jossa ei ollut 7 vuoteen ollut lehtiä
Jeesus ja Maria.
Mitä Maria kantoi sydämensä alla?
Pientä lasta, vailla kärsimystä.
Kun lapsosta kannettiin metsän halki
puhkesivat ruusut oksiin.

Mikä lapsen nimeksi tulee?
Hänen nimekseen tulee Kristus.
Se oli hänen nimensä jo alun alkaen
Kuka kastaa lapsen? Pyhä Johannes.
Mitä lapsi saa kummilahjaksi?
Taivaan ja koko maailman
saa lapsi kummilahjakseen.
Kuka on vapahtanut maailman?
Sen on tehnyt tuo Kristus-lapsonen.
Hän on vapauttanut maailman”

Ja tässä linkki Lautten Compagney‘n esittämään hienoon versioon (joka ei suostunut tähän tallennettavaksi):  https://www.youtube.com/watch?v=GD4Ttw0-JfA

“Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Käy halki ruusupensaikon,
joka vailla lehvää, kukkaa on. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Ketä kantaa alla sydämen?
Pyhää Vapahtajaa ihmisten. Jeesus ja Maria.
Maria, Herran piikanen, Kyrie eleison.
Näin metsän halki kulkeissaan
saa kaikki ruusut puhkeemaan. Jeesus ja Maria.”

Muut tekstit: Ps. 71: 14–19, Jes. 25: 1, 4–5 ja Jes. 49: 13–16.

Valoisaa ja siunattua Uutta Vuotta 2019!

Yö joka muutti kaiken

                          

17.12.2018 – Eilen ihastutti ohut puuterilumikuorrutus metsässä, tänään hurmaannuimme hauvan kanssa pehmeästä lumivaipasta, joka oli yön aikana laskeutunut maahan. – Miten iso muutos voikaan tapahtua yhdessä yössä!

– Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
(Luuk. 2: 1-20)

                              

Betlehemin paimenet Valitessani joulutekstiä blogiin totesin, että sekä joulupäivän, – yön ja -aamun evankeliumiteksti on sama. Jouluaamun tekstissä on vain lisänä vielä, kuinka paimenet lähtivät Betlehemiin ja palasivat sieltä.

Ulkona taivasalla päivät pitkät työtään tekevillä paimenilla piti olla kaikki aistit valppaina suojellessaan laumaansa. Muuten lampaat saattoivat joutua villieläinten saaliiksi, erityisesti pimeän tullen. 
Puhuivatkohan nuo jouluyönä lampaitansa vartioivat paimenet taivaalliselle Kaitsijalleen, kuten aikoinaan samoilla laidunmailla paimentanut virkaveljensä Daavid?
Daavidista tuli urhea soturi ja kuningas, joka toi Jumalan liitonarkun Jerusalemiin. Hänen kaltaistaan jotkut juutalaiset vieläkin odottavat kansansa pelastajaksi, messiaaksi.

Kirkkauden ympäröimät Jouluyönä lampaitaan vartioivat paimenet saivat nähdä kuninkaiden Kuninkaan, joka tuli tuomaan uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. Rauhanruhtinaan, josta enkelit kiittivät Jumalaa laulaen:  Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Tuo yö oli noille Betlehemin edustalla työvuorossa olleille paimenille ihmeellinen: he saivat kokea taivaallisen kirkkauden. He saivat tervehtiä maailmaan syntynyttä Vapahtajaa sekä kertoa Marialle ja Joosefille, mitä enkeli oli hänestä sanonut. – Heitähän voisi oikestaan kutsua ihan ensimmäisiksi evankelistoiksi, ilosanoman tuojiksi… 

Kaipuu sisällämme – Uskon että syvälle sisimpäämme on laitettu kaipuu voida  kokea Taivaan Todellisuutta, olimmepa siitä tietoisia tai emme.  Mutta… mehän voimme! Taivaan Kirkkaus ja Jumalaa ylistävät enkelit ovat ympärillämme.
Tänäkin Jouluna me voimme yhtyä enkelten kanssa laulamaan kiitosta ja  paimenten lailla ihmetellä sitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi eläinsuojaan ja nukkui ensimmäisen yönsä härän ja aasin syöttökaukalossa.

Ja voimme myös kertoa ilon, toivon ja rauhan sanomasta niille, jotka eivät sitä ole vielä kuulleet mutta kaipaavat kuulla…

If I Were A Shepherd – LightTheWorld

“Jos olisin paimen polvistuisin seimen eteen
vaikkakin halpana ja vieraana
lahjani olisi olisi sydämeni
jos olisin paimen löytäisin vastasyntyneen nukkumassa
ja sanoisin nöyrän rukouksen
jos olisin yksi idän viisaista matkustaisin kaukaa
seuraten tuota suurta tähteä kunnes löytäisin lapsen
jos olisin yksi idän viisaista toisin hienoimman lahjani
ja lupaukseni seurata häntä
jos olisin enkeli oi kuinka iloitsisin
laulaisin kirkkaimmalla äänelläni
“Kunnia Jumalalle”
jos olisin enkeli yhtyisin taivaalliseen kuoroon:
“ylistys Jumalalle, Hän lähetti meille Kristuksen
hoosianna Hänen nimelleen”
en ole paimen, en matkustava tietäjä
enkä laulava enkeli mutta rakastan Häntä
olen Hänen opetuslapsensa
valitsen rakastaa ja seurata Häntä
seurata Hänen käskyjään Hänen nimessään
olen opetuslapsi”

‘Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä’. – Ehkäpä Luukas kirjoitti tuon kohdan innoittaakseen myös meitä tutkiskelemaan tapahtunutta sydämissämme, ihmettä, joka tapahtui tuona yönä.
Jumalan Poika tuli maailmaan tekemään kaiken uudeksi, solmimaan uuden liiton Jumalan ja meidän välille. Rakkauden liiton.

Joulun ihme – Vaikka Joulun aika olisikin täynnä elämää ympärillä, jokainen voi ehkä kuitenkin löytää myös hiljaisia hetkiä, jolloin tekemisemme lakkaa, ja puhe.  Hetkiä, jolloin voi mietiskellä sitä, mitä Jumala tekee, ja miten Hän on kanssamme. Kuulostella, miten Hän puhuu sydämiimme.
Voisimmeko – kaiken yhdessäolonkin lomassa – hiljentyä hetkisiksi mietiskelemään Marian lailla Joulun ihmettä?
Ja sitä, miten Joulun Ihme on läsnä elämässämme juuri nyt.

Eipä Maria varmaankaan osannut odottaa, että hänen lapsensa syntyisi eläinsuojassa. Olihan enkeli kertonut heti alkuun lapsesta, että “Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua” (Luuk.1:32-33).
Ja nyt paimenet kertoivat enkelin sanoneen, että hän on Vapahtaja, Kristus.

Taivaallinen suunnitelma – Väliäkö maallisilla olosuhteilla, tässä on kyse taivaallisen suunnitelman toteutumisesta. Jumala tietää parhaiten, miten asiat järjestää, tämänkin. Hänen käsissään on tämäkin hetki, ja kaikki tuleva. – Jotenkin näin voisin kuvitella Marian ajatelleen.

Voisimmeko mekin – elämämme olosuhteista ja tilanteista riippumatta – Marian lailla luottaa siihen, että myös meidän elämämme on Suuremmissa Käsissä, ja osa, tärkeä osa, Taivaallista Suunnitelmaa? 

Rakas Jumala, kiitos Pojastasi, jonka annoit meille Vapahtajaksi, Valoksi koko maailmalle. Kiitos, että Hänessä ja Hänen kauttaan punoit ja punot läheisen suhteen meihin. Annoit meille niin ihmeellisen ja suuren lahjan, ettei mikään maallinen asia voi sitä ylittää. Yhteyden, Rakkauden liiton, jonka ihmeellisyyden salaisuudesta ja voimasta saatamme aavistella vain vähäsen, ikään kuin pieninä aavistuksenhippusina kerrallaan. Taivaasta laskeutuvina hiutaleina, jotka eivät sula eivätkä peitä, vaan sulattavat peitteitä ja kuorrutuksia sydämemme ympäriltä. Sillä Rakkauden aikaansaama muutos on hyvää.

Kristus, kiitos että tulit. Ja kiitos että tulet. Kiitos että teet meissä muutostyötäsi, jotta voisimme kasvaa Sinun kaltaisuuteesi.
Anna meidän tänä jouluaikana löytää Valosi itsestämme ja toisistamme.  Auta meitä välittämään sitä ja Rakkauttasi lähimmäisillemme. – Kiitos Sinulle Kristus.

What Child is This? – Mitch Fewell (?)

“Kuka on tämä lapsi, Marian sylissä nukkuva
jota enkelit tervehtivät suloisella laululla
paimenten vartioidessa laumaansa
tuokaa hänelle suitsuketta, kultaa ja mirhaa
tulkaa, viljelijät ja kuninkaat, kiittämään Häntä
kuninkaiden Kuningasta, pelastuksen tuojaa
rakastavin sydämin korotettakoon
Hänet valtaistuimelle
tämä on Kristus, Kuningas
jota paimenet vartioivat ja jolle enkelit laulavat
kiiruhtakaa Häntä ylistämään, Marian lasta
kohotkoon laulu korkeuksiin
Hänen äitinsä laulaa kehtolaulua
iloitkaa, Kristus on syntynyt”

Muut jouluaamun tekstit: Ps. 98: 1-4, Jes. 9: 1-6, Hepr. 1: 1-6 ja Room. 1: 2-4.

Valoisaa, iloista ja siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa meille kaikille!