Aihearkisto: Yleinen

Valo loistaa kaikille

Valon polulla

15.10.2018   Maan suola – Jeesus sanoo:
    ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”  (Matt. 5: 13-16)

LoistoaineVaikka pyrkisikin kokatessa pitämään suolankäytön vähissä mm. maustamalla yrteillä, niin kyllähän on usein tullut todettua, kuinka vasta suola on tuonut ruoalle toivotun maun.
Suola on hyvä aine muutenkin. Iät ajat sitä on käytetty säilömiseen, puhdistamiseen ja erilaisten vaivojen (mm.  palohaavojen ja hyönteisten puremien) hoitoon, kipeytyneelle kurkulle kurlausveteen lisättynä ja noidannuoleen suolakääreenä. – Täysin aito luonnontuote, ilman kemikaaleja tai lisäaineita.

Suolahoitoa l. haloterapiaa on harjoitettu eri muodoissa vuosisatoja. Iho- ja hengitystieongelmista kärsivät ovat saaneet niistä helpotusta. Puolassa hoidettiin ihmisiä mineraalikylvyillä jo 1100-luvulla.
Pienimuotoisempi, helposti toteutettu kotiversio on Jalkakylpy: meri- tai vuorisuolaa kuumaan veteen ja jalat vatiin. Ah miten rentouttava ja lämmittävä viileän sään hoito!
Ennen vanhaan astmaatikot viettivät aikaa suolaluolissa. Nykyajan kaupunkiversioita ovat suolahuoneet. Yksinkertainen hoitomuoto: istut huoneessa ja hengittelet ilmassa leijailevia suolahiukkasia.

Suolana? Jos onkin suolan käyttö helppoa, niin miten Jeesus tuo kun sanot että haluat meidän olevan maan suolana…? 
Miten, kenelle, milloin, missä itse voisin olla suolana…? Siinä tarvitsen Sinun vinkkejäsi ja apuasi. Muistuttaisitko minua siitä aina kun maku alkaa käydä vähiin. 🙂
Usein voi olla kyse ihan pienestä asiasta, joka kuitenkin jollekin toiselle voi olla merkittävä juuri sillä hetkellä. Auta minua huomaamaan.

Kun olin (viime viikolla) tuohon saakka kirjoittanut, aurinkoinen päivä kutsui retkeilemään hauvan kanssa. Mietin matkalla tuota suolana olemista. Tuli mieleen, kuinka monesti olen saanut tehdä näitä metsäretkiä vain omaksi ja kesästä lähtien myös koiranpentuni iloksi.
Nyt pyysin, että tällä retkellä voisin olla iloksi jollekulle toiselle. (En kylläkään tiennyt miten se voisi olla mahdollista, enhän ollut juuri ketään aiemmilla retkilläni tavannut.)
Voi kuulostaa ihan kummalliselta, mutta jotenkin tuntui kuin Joku olisi ilahtunut tuosta pyynnöstä. Matka Nuuksioon tuntui sujuvan keveästi kuin siivillä.

Metsässä laskeutui toiselta polulta nainen sienikorinsa kanssa huudahtaen: “Olen eksynyt! Olen kierrellyt pitkään enkä löydä parkkipaikalle!” Voi miten ilahduin kun pystyin neuvomaan hänelle reitin. Kerroin parin viikon takaisesta eksymisestäni ja kuinka sen jälkeen olen ottanut kartan ja kompassin mukaan metsään. Hän sanoi innostuneena hankkivansa myös kartan itselleen.  
Hän ilahtui myös koiranpennusta ja kaivoi taskusta koiranamin. Niitä kulkee kuulemma aina mukana koiraystäviä varten.
Kysyin millaisia sieniä hän oli löytänyt. Oli pieni tatti, muutamia karvalaukkuja sekä kangasrouskuja, jotka kuulemma ovat käyttökelpoisia sieniä nekin. Nainen kertoi, miten ne erottaa ei-syötävistä.
Juttelimme jonkin aikaa ja erotessamme nainen totesi että olipa ihana tapaaminen. Kyllä, sanoin.

Sen jälkeen tuli vastaan niin valtava määrä kangasrouskuja, että poimin niitä koko kassin täyteen (muita sieniä en nähnytkään).
Nauratti moinen sienisaalis, 3 kg (piti ihan punnita). En ole koskaan ollut sieni-ihminen. Kanttarelleja ja karvalaukkuja kyllä olen poiminut, kun muutamia sellaisia on eteen sattunut (= sienet jotka olen tunnistanut varmuudella).  Viime vuonna opin tunnistamaan lisäksi suppilovahveron ja mustatorvisienen. Tatit ovat saaneet jäädä metsään, mikäli mukana ei ole ollut sienituntijaa.

Kotona mietin, mitä tehdä näille kaikille kangasrouskuille. Soitin parille sieniystävälle kysyen haluaisivatko sieniä, mutta eivät kelvanneet. Kitkeränmakuisia, sanoi toinen, toinen sanoi että ovat sieniasteikossa ala-arvoisia, ehdotti että säilöisin ne suolaamalla.
En kuitenkaan innostunut suolaamisesta. Ajattelin että maistetaan. Keitin 10 min. ja sekoitin kasvissosekeittoon. Ihan kivan makuisia. Loput kuivatin, yhteen lasipurkkiin mahtuivat.
Googlaus selvitti että ovat yleisimpiä sieniä, ja että sisältävät paljon proteiinia. – Luomuproteiinia siis, ilmaiseksi ja suoraan luonnosta, jes!

Taisi käydä niin, että Joku halusi näyttää, kuinka Hän tahtoo myös meidän tulevan iloisiksi ja siunatuiksi, kun haluamme olla toisille iloksi/siunaukseksi. Ja että jo oma halukkuuskin riittää ja Hän hoitaa loput. – Muulla tavalla en osaa selittää tuon metsäkohtaamisen ajoitusta (1. kerta ikinä kun kohtasin jonkun metsään eksyneen).

 

Valona? – Hän, joka on Maailman Valo, sanoi opetuslapsilleen, että nämä olivat myöskin maailman valoja. Eikö se tarkoita, että Hänen opetuslapsinaan mekin olemme? Aikamoista – maailman valoja!
Mutta ihan automaattisestiko? Voi, olisikin niin yksinkertaista ja helppoa!

Vaikka Valo onkin meissä, tarvitaan Yhteys. Yhteys Valonlähteeseen. Lamppu valaisee vasta kun johto on pistorasiassa ja kun katkaisijasta laitetaan valo päälle…

koivusieniä Heponiemessä

Liiketunnistin Nykyään on kyllä liiketunnistimia, jotka sytyttävät valon, kun joku tulee huoneeseen ja sammuttavat sen kun tilasta on poistuttu. Aika kätevä keksintö.
Sisäinen lamppumme ei kuitenkaan toimi sillä tavoin. Ja olisikin aika ikävää, jos niin olisi. Että kun joku tulee luoksemme, valo syttyisi päälle, ja kun hän lähtee pois, valo sammuisi. Siihen jäisimme sitten pimeään ihmettelemään ja odottelemaan, että joku taas tulee sytyttämään valomme.

Valot päälle Ei vakan alle piiloon, vaan lampunjalkaan, näkyvälle tulee lamppu laittaa, neuvoo Jeesus. Niin että valosta olisi iloa monille, ei vain itselle. Ihan looginen juttu, kun ajattelee vertausta ihan konkreettisesti.
Mutta millä tavalla voimme säteillä Maailman Valon meihin antamaa valoa ympärillemme? Sitä joutuu jo miettimään. Miten se voisi toteutua omalla kohdallani, minun elämässäni?
Mikä olisi se lampunjalka, johon voisimme valomme laittaa? Onko se jo minulla olemassa? Tai onko jokin vuori, jolle olisi kavuttava? Onko sen rinteellä joitain esteitä, joita olisi siirrettävä ensin syrjään? 

Valon käytössä – Tätä on minusta mielenkiintoista miettiä. Sitä, kuinka on jotain, joka jo on meissä, vaikka olisimme aivan paikoillamme ja hiljaa. Ja kuinka siinä samalla on jotain, joka odottaa jonkinlaista liikettä, jotta valo syttyisi valaisemaan ympäristöään.

Valona ja suolana – Viime viikolla uutisissa oli juttu pojasta, 16v, joka halusi auttaa muita ikäisiään ja perusti vertaistukinettipalvelun, Apua nuorille -toiminnan. Tuhannet nuoret ovat saaneet apua sen kautta. Samu ja tiiminsä ovat todella tärkeänä valona ja suolana vaikeuksien kanssa kamppaileville nuorille. Upea juttu!
https://yle.fi/uutiset/3-10441380

On Valo, jonka läsnäolon voi aistia näkemättäkin. – Vasta Andrea ja Mattheo Boccellin, isän ja pojan, videon löydettyäni (jonka iltalial. sanoista en ymmärtänyt juuri muuta kuin että valosta nekin kertovat) minulle selvisi, että kuulu tenori Andrea Boccelli on sokea. (Olin aina aiemmin ihmetellyt, miksi hän aina – jonkun toisenkin kanssa laulaessa – pitää katseensa alas luotuna.)
Sokeus ei kuitenkaan ole estänyt häntä säteilemästä valoaan maailmaan sen lahjan kautta, jonka Luoja hänelle on antanut. 

Fall on me – Andrea & Matteo Bocelli

“Luulin että ennemmin tai myöhemmin
ylläni olevat valot
laskeutuvat spiraalina alas
ja ohjaavat minut rakkauteen

mutta en tiedä mikä on minulle oikeinta
en pysty näkemään selkeästi
olen ollut täällä liian kauan
enkä halua odottaa sitä
lennä kuin kanuunanpallo suoraan sieluuni
hajota minut palasiksi ja
anna minun tuntea itseni kokonaiseksi

olen valmis taistelemaan sen eteen
ja kantaa tätä painoa
mutta joka askeleella kysyn mikä on totta
lankea ylleni kädet avoinna
lankea ylleni kaikessa Valossasi

Presto una luce ti illuminerà
Seguila sempre, guidarti saprà
Tu non arrenderti, attento a non perderti
E il tuo passato avrà senso per te
Vorrei che credessi in te stesso, ma sì
In ogni passo che muoverai qui
È un viaggio infinito
Sorriderò se
Nel tempo che fugge mi porti con te

suljen silmäni
ja näen Sinut kaikkialla
astun ulos ja on kuin hengittäisin Sinua
voin tuntea että Sinä olet siellä”

Muut tekstit: Ps. 46: 2-8, Jer. 17: 5-8 ja Room. 10: 12-18.

Kuninkaan pöydässä

8.10.2018. Eilisellä iltalenkillä valo loimusi haileana taivaalla, juuri ja juuri tunnistin revontuliksi. Mutta miten upeita revontulia olikaan bongattu ja kuvattu ympäri Suomea!
https://yle.fi/uutiset/3-10444825

Valo kuistinpöydällä, Nya Slottet

Valon linna – Nya SlottetBjärka Säbyssä on Kuninkaan linna. Ei sen maallisen monarkin, vaan taivaallisen.
Linnan entinen omistaja Oskar Ekman (k.1907) oli liikemies, kunnallinen vaikuttaja ja hyväntekijä, joka teki huomattavia lahjoituksia hyväksi näkemiinsä kohteisiin. Hän oli myös rukouksen mies. Joka aamu hän piti perheelleen ja palvelusväelleen yhteiseen hartaushetkeen.
V. 1980 Oskar Ekmaninin jälkeläiset lahjoittivat linnan Linköpingin Siion-seurakunnalle. Siitä lähtien linna on toiminut Ekumeniska kommunitetenin, kristillisen yhteisön, kotina ja toimipaikkana.

Vaikkei sitä siellä ääneen sanota, on selvää, että linnan nykyinen isäntä on Kristus itse, kuninkaiden Kuningas. Linnan väki on Hänen palveluksessaan. Sen aistii monella tapaa. Eikä vähiten ateraille kokoonnuttaessa.   

Valo salissa, Nya Slottet

Kun tämän tiedätte… Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 16-20)

Pöydän äärellä – Jeesus istui opetuslapsineen aterialla Markuksen talon ylähuoneessa. Sillä aterialla, jolla hän asetti ehtoollisen muistoateriakseen. 
Jeesus oli juuri pessyt opetuslasten jalat ja puhui heille siitä, mitä hän heiltä toivoi ja odotti, kun he jatkaisivat sitä työtä, mitä he olivat nähneet hänen tekevän 3 v:n ajan.
Voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa opetuslapset istuivat pöydän äärellä. Mutta huolimatta hämmennyksestä, epätietoisuudesta, haikeudesta ja ties millaisista mielen- ja tunteiden vellonnasta, oli Mestari, heidän kiintopisteensä, voiman ja toivon lähteensä, heidän keskellään, heidän kanssaan; säteillen Valoaan huoneen hämärtyessä illan tullen, valaen heihin uskoa ja rohkeutta.

Valoikkuna, Nya Slottet

Minun pöydässäni – Vaikka Jeesus varmasti tiesi alusta alkaen, miten tulisi käymään, varmaankin tuntui pahalta, kun tuli se hetki, jolloin ystävä, joka söi Jeesuksen pöydässä, kääntyi häntä vastaan. Mutta niin tuli tapahtua, sillä Jumalan suunnitelman mukaan “Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen” –

Mutta entä me? – Milloin minä olen kääntynyt Sinua vastaan, Kristus? En ehkä tietoisesti vastaan, mutta poispäin kumminkin. Voi miten monesti. Toiminut väärin, tehnyt valintoja, joita et olisi toivonut minun tekevän. – Ja kuitenkin Sinä rakastat. Käsittämätöntä Rakkautta, ihmeellistä Armoa.

Avattu Raamattu alttarilla. Övre salen, Nya Slottet

Yhteinen pöytä – Sinä kutsut minut – meidät kaikki – yhteiseen pöytään, Sinun pöytääsi, aterioimaan kanssasi. Olennaista ei ole millainen pöytä on, minkä kokoinen tai muotoinen tai missä se on. Niin kuin ei sekään, minkälaisin sanoin tai menoin ateria siunataan ja tarjotaan. Vaan sillä, mitä Sinä meille tarjoat. Se on jotain sellaista, mitä emme mistään muualta voi saada. Elämän ravintoa – enemmän kuin voi ymmärtää. Mysteeri, jota saa mietiskellä koko elämänsä ajan (ja ehkä vielä taivaassakin).

Elämän Lähde – Etsiessäni psalmeista sopivia tekstejä retriittin, tulivat nämä kauniit jakeet eteen:
‘Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon’ (Ps. 36:7-9).

Ruokasali, Nya Slottet

Jonka minä lähetän Eilen Suomessa vieraili eräs Jeesuksen lähettämä: Reinhard Bonkke, 78v. Hän on kiertänyt Afrikkaa ja muuta maailmaa 50v:n ajan levittäen hyvää sanomaa.
Muistan reaktioni joskus 14 v. sitten, kun tulin huoneeseen, jossa pyöri video, jolla R.B. saarnasi Afrikassa miljoonayleisölle. Uh millaista mesoamista, totesin, ja lähdin samantien pois huoneesta.
On se vaan kummaa kuinka asenteissa voi tapahtua muutosta. Kun tänään katselin ja kuuntelin paria videota, joilla Bonkke puhui persoonallisella saksanaksentillaan, näin ja kuulin lämminsydämisen (vaikkakin välillä äänensä korottavan), huumorintajuisen, lempeänvahvan miehen, joka havainnollisti kerrontaansa elein, tarinoin ja vertauksin. (Jostain syystä hänestä tuli mieleen – kaikella kunnioituksella – iso, ystävällinen nallekarhu.)

Hiljaisuuden ystävänä minua viehätti ehkä eniten se, että hän puhuu välillä ihan hiljaa. Luontainen vaatimattomuus yhdistettynä Kristuksen Rakkauden säteilyyn – tätä näin hänessä. (Dubain paikallissrk:n tilaisuuden osat 2 ja 3 nauhoitukset katselin.)
Reinhard Bonkke haluaa mahdollisimman monen kuulevan elävästä Jumalan Pojasta ja siitä, miten Hän on kanssamme ja toimii keskuudessamme.

Minä Olen se joka Olen. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi opetuslapsilleen olemuksensa. Ne olivat sanat, joilla Jumala lähetti Mooseksen kansan luo, kun tämä kysyi, mitä hän sanoisi, kun kansa kysyy Hänen nimeään.
Minä Olen – siinä on minusta jotain aivan erityistä. Ikään kuin Jumala ilmoittaisi tuossa että Hän on jotain sellaista, mitä me emme kuitenkaan koskaan tule täysin käsittämään, vaikka kuinka haluaisimme, ja siihen on meidän tyytyminen.

Rakas Jumala, kiitos että Sinä Olet se joka Olet. Kiitos että olet meille juuri sitä, mitä me tarvitsemme.
Ja jos lähetät jonkun luo, annathan oikeat sanat. Ja jollemme kuule sanojasi, kiitos että riittää, että Sinä Olet siinä, kanssamme.

What a Beautiful Name – Travis & Lily Cottrell 

“Alussa Sinä olit, Sana,
yhtä Jumalan, kaikkein Korkeimman kanssa
Sinun kätketty kirkkautesi luomakunnassa
tullut ilmi Sinussa Kristuksemme
miten kaunis nimi
Kuninkaani nimi, Jeesus Kristus
mikään ei vedä sille vertoja
et halunnut taivasta ilman meitä
joten Jeesus toit taivaan alas
syntini oli suuri, Rakkautesi suurempi
mikä voisikaan erottaa meidät nyt?
kuolema ei voinut pitää Sinua
verho repesi edessäsi
hiljensit synnin ja haudan uhon
taivaissa raikuu kirkkautesi ylistys
sillä Sinut nostettiin takaisin elämään
Sinulla ei ole kilpailijaa, ei vertaistasi
Jumala, Sinä hallitset nyt ja ikuisesti
Sinun on Valtakunta, Sinun on kunnia
Sinun nimesi on ylitse kaikkien muiden
miten voimakas nimi se onkaan
Jeesuksen Kristuksen, Kuninkaani nimi
Pyhä Sinä Olet, Herra Kaikkivaltias”

Muut tekstit: Ps. 145: 8-13, Aam. 7: 10-15 ja Gal. 4: 12-20.

1.10.2018 

Profeetta, Messias? – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” (Joh. 7: 40–52)

Jeesuksesta tiedettiin, että hän oli kotoisin Nasaretista. Oletettavasti hänen puheessaan oli galilealainen aksentti, olihan hän kasvanut ja elänyt Galileassa. Mistä fariseukset olisivatkaan voineet tietää, että hän oli syntynyt Betlehemissä?
Jumalan tarkoin suunniteltu palapeli: järjestetään verollepano, joka edellyttää henkilökohtaista käyntiä siinä kaupungissa, josta esivanhemmat olivat kotoisin. Joosef on sukua Daavidille, joka oli syntyjään betlehemiläinen. Maria haluaa mennä Joosefin mukaan. Lapsi syntyy heidän saavuttuaan Betlehemiin.
Kaikki palat loksahtavat oikeille paikoilleen pyhissä kirjoituksissa olevien vanhojen profetioiden mukaisesti.
Miten paljon helpompaa onkaan miettiä ja ihmetellä Jumalan suurta suunnitelmaa, kun tuntee sen jo toteutuneet osat.

Jeesuksen vaikutus – Tuo evankeliumiteksti sai minut taas kerran miettimään, kuinka vahva vaikutus Jeesuksella oli jokaiseen, joka häntä kuunteli. Jotkut hermostuivat tykkänään, toiset taas kuulivat, aistivat ja tunnistivat hänessä ja hänen puheissaan jotain ainutlaatuista.
Miehet, jotka saivat tehtäväkseen vangita Jeesus, olivat täysin otettuja: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” – Pidätysaikeet jäivät heiltä siihen paikkaan. 

Nikodemos, johon Jeesus myös oli tehnyt vahvan vaikutuksen ja joka oli salaa käynyt kyselemässä häneltä joitain opinkysymyksiä (ja mitä ilmeisemmin myös tullut kosketetuksi Jeesuksen vastauksista) ryhtyi puolustamaan häntä.
Toiset pitivät kuitenkin itsepäisesti kiinni kannastaan ja halusivat tuomita hänet “ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt”.

Monenlaisia kirjoituksia – Mitenköhän usein tulee itse vedettyä johtopäätöksiä tai asetettua tuomioita ottamatta ensin selville tarkemmin asiasta?
Ja toisaalta: miten paljon asioita onkaan mahtanut elämän varrella jäädä löytämättä ja oivaltamatta sen vuoksi, että on itsepäisesti pitänyt kiinni omasta kannastaan, ajatellen olevansa oikeassa?
Tutkiskelin aikoinaan monenlaisia oppeja ja kirjoituksia, jotka tarjosivat erilaisia kuvauksia Jumalasta ja ihmiskunnan ja maailman historiaan liittyvistä kehitysvaiheista. Kuinka pitkään pidinkään ‘turvallista välimatkaa’ kristilliseen opetukseen, toimintaan ja Raamattuun vain omien ennakkoluulojeni vuoksi.
Mitä jos pitäisin niitä toisia oppeja edelleen oman maailmankuvani perustana? Olisi jäänyt löytämättä se, mitä itse asiassa olin (tietämättäni) koko ajan etsimässä…

Messias Galileasta – Onnekseni Jeesus puuttui peliin. Kutsui minuakin seuraamaan itseään. (Eikä ole onneksi tullut houkutusta palata takaisin tutkailemaan entisten polkujen juttuja. Enkä usko että tuleekaan.)
Ylösnoussut Kristus vaikuttaa yhä keskuudessamme. Hän on kanssamme, toimii Pyhän Henkensä kanssa/kautta. Mahdotonta on tietää niiden määrää, jotka ovat tämän kokeneet ensimmäisen helluntain jälkeen. Ja kokevat, tänäänkin, ympäri maailmaa. Ehkä eniten ja vahvimmin siellä, missä on kärsimystä, puutetta, sairautta, pelkoa, epätoivoa, sodan kauhuja. Kärsivät ovat Kristuksen sydäntä lähellä.

Vaikeaa uskoa – Fariseukset yrittivät sijoittaa Jeesusta omalle kartalleen sen perusteella, mitä tiesivät hänestä. Heillä oli kuitenkin vain osa koko kartasta. Mutta olisiko heitä auttanut, vaikka olisivat tienneet Jeesuksen syntyneen Betlehemissä? Olisiko se helpottanut tunnistamaan Messiaan Jeesuksessa? Heillä kun oli niin vahva tarve pitää kiinni omasta kartastaan.
Jumalan kartalla kaikki näyttää kuitenkin toisenlaiselta; sen huimaava koko ja ihmeellisyys ylittää täysin ihmismielen käsitys- ja käsittelykyvyn.

Pyhän Hengen vaikutus – Entä ne Jeesuksen seuraajat (fariseuksetkin), jotka tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi? Miten he pystyivät tunnistamaan Messiaan? Pyhä Henki oli koskettanut heitä, avannut heissä jotakin… avannut sydämet näkemään ja kuulemaan.

Eihän ole helppoa uskoa sellaiseen, mitä ei näe tai ole nähnyt omin (fyysisin) silmin. Kun näkee vain osan kokonaisuudesta.
Mm. sen vuoksi meitä ilmeisesti kehotetaan tutustumaan myös Vanhassa Testamentissa oleviin kirjoituksiin (jotka sisältävät lukuisia profetioita Messiaasta). Jotta saisimme täydemmän kuvan Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa varten.

Uskon voimaa – Kirjoituksissa luvataan, että Jumala antaa sekä uskon että voiman uskoa.
‘Henki suo uskon voiman’, todetaan 1. Korinttolaiskirjeessä.  (1.Kor.12:9)
Tuohon(kin) kohtaan vedoten voi(n) pyytää: Pyhä Henki, vala  uskon voima mieleeni, sydämeeni, sieluuni – koko olemukseeni. Anna tuon voiman pyyhkiä pois omat ennakkoluuloni ja rajoittavat uskomukseni. Niin etten antaisi niiden määritellä ja rajoittaa ymmärrystäni siitä, mitä kaikkea Jumala on ja voi.

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista -ikoni Nya Slottet’issa

Bjärka-Säbyn Nya Slottenissa pidetyn retriitin päätyttyä (2 vkoa sitten) pääsin Linköpingiin 2 retriittiin osallistuneen kyydissä. Toinen oli vapaasrk:n pastorin poika, toinen oli luteril. pappi. Kun pohdin miten käyttäisin luppoaikani Linköpingissä, edellinen ehdotti vapaasrk:n tilaisuutta, jälkimmäinen tuomiokirkon messua. Hyvä idea, en halunnutkaan kaupungilla kiertelyn hälventävän retriitin vaikutusta. Tuomiokirkko löytyi helposti, joten menin sinne.

Messu oli juuri alkanut saapuessani kirkkoon. Hämmästyin kuullessani tekstiä luettavan suomalaisella aksentilla. Meneillään oli suomal. papin läksiäismessu ja messua toimittamassa oli ruotsinsuomalaisia. Evankeliumiteksti oli ilmeisesti Ruotsin kirkon tuon pyhän teksti, koska oli sama kuin retriitin samanaamuisessa messussa. Kertoi siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista (Joh.11:1-44).

Lasarus – Tämän messun pappi pohti saarnassaan sitä, kuinka Lasaruksesta ei tiedetä paljoakaan. Oliko hän kenties ollut syntymästään saakka sairaalloinen? Oliko hän elänyt kenties pienestä pitäen kahden vahvan sisaren hoidettavana?
Kuolleista herättäminen kuvattiin saarnassa melkein luonnollisena asiana: Jeesus käski Lasarusta tulemaan ulos haudasta ja tämä tuli. Haudan ympärillä ihmeteltiin, mutta edessä oli vielä enemmän ihmeteltävää: kun Jeesus heräsi kuolleista, hän ei enää koskaan sen jälkeen kokenut kuolemaa.

Messun jälkeen kirkkokahveilla papille pidettiin kiitospuheita, annettiin kukkia, lahjoja ja halauksia. Oli selvästikin ollut pidetty pappi seurakunnassa. Hyvästelijöiden joukossa oli myös emerituspiispa, rukoushelmien ‘isä’ Martin Lönnebo.
Selvisi, että kyseinen pappi oli tehnyt paljon töitä vierasmaalaisten parissa (joita olikin paljon paikalla) ja työskennellyt vierasmaalaisten ja -kielisten oikeuksien puolesta (joihin siis suomalaisetkin lukeutuvat) ja saanut aikaan mm. monikieliset messut tässä kirkossa. Ruotsal. kirkonedustaja kiitti kovasti tästä kaikesta sanoen, että sillä on ollut tärkeä merkitys koko seurakunnalle.  

Uskoa – Ensi pyhän (Suomen ev.lut. kirkon) aiheena on usko ja epäusko.
Tunnen henkilöitä, jotka kyllä uskovat Jeesuksen eläneen ja vaikuttaneen Galilean ja Juudean seuduilla pari tuhatta vuotta sitten, mutta joille usko hänen ylösnousemukseensa tuntuu ylivoimaiselta. Kuten myös usko iankaikkiseen elämään.

Toivoa – Ajattelen, että jos usko tuntuu vaikealta, voisi kokeilla toivoa. Toivo voisi tuntua niin käsitteenä kuin elämänasenteena helpommalta kuin usko. “Aina on toivoa” on yleinen sanonta. Ei se ole mikään turha fraasi.

Helluntailaispastori ja kirjailija Peter Halldorf on viime ajat perehtynyt profeetta Jeremiaan, ja kirjoittanut hänestä kirjan Alla himlens fåglar har flytt. (Eräs retriittiin osallistunut kertoi minulle ennen retriittihiljaisuuden alkua lukevansa parhaillaan tuota 800-sivuista kirjaa. Jättiurakka, mutta on sen arvoinen, hän sanoi. No, ainakin saa lukea sitä äidinkielellään!)

Tulevaisuus ja toivo – Jeremian sanat, joissa hän ilmoittaa Jumalan tulevaisuuden ja toivon lupauksen, olivat Peter Halldorfin retriitin läpikulkevana teemana:
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer.29:11)

Peter Halldorf korosti retriitissään toivon vaalimisen merkitystä elämän kaikissa vaiheissa, silloinkin kun jokin tilanne näyttää toivottomalta (ja erityisesti silloin). Esim. rukoiltaessa jonkun vakavasti sairaan puolesta, on tärkeää tuoda ja pitää yllä toivon näkökulmaa. Vaikka Jumala ei parantaisi, on toinen elämä odottamassa, toisella puolella. Ikuinen elämä. – Saattaa olla arvaamattoman tärkeää, että tuonpuoleisen rajaa lähestyvälle puhutaan tästä.

Linköpingin messun papin nimi oli hauskan sopivasti Anna Toivonen. Ja messun jälkeen näin kanavanrannassa laivan, jonka kyljessä nimi Esperanza (toivo).

Messias Jeesus, anna meille voimaa toivoa parempaa tulevaisuutta, silloinkin kun kaikki näyttää toivottomalta. Irrota meidät niistä toivottomista siteistä, joiden sisään olemme kääriytyneet ja kangistuneet. Vapauta meidät näivettyneisyydestä ja kaikesta sellaisesta, mikä estää meitä ymmärtämästä koko kuvaa. Siitä mitä olet tehnyt ja mitä teet.
Avaa silmämme näkemään myös oma elämämme osana Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa.

Rakkauden kanavassaAuta meitä pysymään joka hetki Sinun Rakkautesi kanavassa. Niin että eläisimme elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla, niin kuin se on meille alunperin suunniteltu.
Auttaisitko myös meitä olemaan Rakkautesi kanavia; näkemään, missä ja miten voimme olla toisillemme avuksi ja tueksi.   

Kaikkivaltias, kiitos että olet turvasatama, johon voimme ankkuroitua ja jossa voimme levätä. Tässä hetkessä ja tulevassa. Ikuisesti.

My Hope – Paul Baloche

“Vaikka kaikki suunnitelmani menisivät pieleen
se ei muuta mitään
Sinun Rakkautesi on muuttumaton
Sinun Valosi johdattaa minut läpi kaiken
Sinusta pidän kiinni, nojaan Sinuun
uskollisuutesi on loppumaton
armosi on kanssani
jokaisen varjon, jokaisen koetuksen läpi
pidän Sinusta kiinni, nojaudun Sinuun
en tiedä minne minua viet
mutta tiedän että olet aina hyvä
toivoni perustuu ainoastaan
Sinun suureen rakkauteesi ja oikeamielisyyteesi
en kulje mitään muuta tietä
luotan sydämeesi ja nimeesi
olet kallioni kun myrskyt raivoavat ympärilläni
Sinä suojaat minua, Jumala
olen turvassa Sinun lujalla perustallasi”

Muut tekstit: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23.

Ps. Nyt taas ovat päässeet levähtämään kumman pitkiksi nämä blogipäivitykset! Yritän palata tiiviin kirjoittelun harjoittelemiseen…  🙂 

Pyhän kosketus

24.9.2018 

Erämaavaellus – Viime viikolla lähdin hauvan kanssa retkelle Nuuksioon. Hauveli juoksi  innoissaan pitkin polkuja ja kallioita, hyppeli yli kivien ja kantojen, kanervikkoihin ja pehmeille sammalmättäille. Ilo oli katsella toisen iloa. Ja koska kummatkin pidämme veden äärellä olemisesta, veti jokainen näkemämme metsälampi luokseen levähtämään, hengittämään sisäämme luonnon rauhaa ja kauneutta.

Tielle – Vähitellen hauvaa alkoi väsyttää, niinpä se halusi kyytiin ( = syliini), siis aika palata takaisin. Mutta minne… mihin suuntaan… ei aavistustakaan. (Olimme jo aikoja sitten jättäneet merkatun reitin.)
Vihdoin erästä kalliiorinnettä alas laskeutuessamme näimme tien. Oho, tie keskellä aarniometsää! Minne se mahtoi johtaa?

Minne tie vie? – Yleensä kuljen mieluummin polkuja kuin teitä pitkin, mutta kyytiläiseni vuoksi (vaikka onkin pieni ja kevyt) nyt valittiin tie. Pyysin johdatusta siihen, kumpaan suuntaan pitäisi lähteä kulkemaan, mutta vaikka valittu suunta tuntui oikealta, kaipasin varmennusta (olisihan turhauttavaa kävellä ties kuinka pitkälle väärään suuntaan). Pyysin Jumalaa lähettämään enkelinsä – miten ja millaisessa muodossa tahansa – varmistamaan että kuljimme oikeaan suuntaan. Ja jos mahdollista, auttamaan vielä perillekin…
Kuljettiin pitkään, vaan ei näkynyt enkeliä, ei lintua, perhosta, mehiläistä tai mitään muutakaan suunnanvahvistajaolentoa… 

Automobiilienkelit – Lopulta soitin pojalleni kysyäkseni, josko hän tulisi töiden jälkeen hakemaan minut ja hauvan sieltä, minne tältä tieltä nyt tultaisiinkaan. Ei ehditty puhua kuin pari sanaa, kun valkoinen auto ilmestyi mutkan takaa. Ystävällinen valkotukkainen pariskunta tarjosi meille kyydin.
Matkalla mies kertoi, että hänkin oli kerran eksynyt koiranpentunsa kanssa tässä metsässä, siihen aikaan kun ei vielä ollut kännyköitä. Hän oli samoillut iltamyöhään saakka hauvansa kanssa, joka myöskin oli väsähtänyt matkalla. Ja vaimo oli ollut huolissaan kotona. Lopulta mies oli kuitenkin saanut avun ja päässyt koiran kanssa kotiin.
Nyt pariskunta oli iloinen kun saattoi vuorostaan olla avuksi eksyneille lampaille. Kiitin heitä. Ja Häntä, joka huolehtii eksyneistä.
(Seuraavalla erämaaseikkailullamme on mukana suunnistusvälineet: kartta ja kompassi. :))

Paikka, jolla seisot – Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Mies vastasi: ”En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.” Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: ”Herrani, mitä tahdot minun tekevän?” Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.  (Joos. 5: 13-15)

Joosuan kohtaama enkeli ei ollut mikä tahansa olento, vaan Jumalan sotajoukon päällikkö. Teksti ei mainitse, oliko itse ylipäällikkö arkkienkeli Mikael, mutta oli varmaankin joka tapauksessa vaikuttava ilmestys. Joosua ei kuitenkaan tätä säikähtänyt, vaan asteli luo kysymään, kuuluiko tämä omiin vain vihollisten joukkoihin.
Joosua sai kuulla Herran enkelin lausuvan samat sanat kuin Moosekselle Horeb -vuoren juurella:
Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.”

Pyhä paikka – Mooses oli saanut Jumalalta tehtävän johdattaa israelilaiset Egyptistä luvattuun maahan, ja Joosua jatkoi tehtävää siitä, mihin Mooses jäi. Nyt oltiin saavuttu Pyhään maahan. Mutta yhtä pyhä oli ollut se paikka Siinain erämaassa, missä enkeli ilmestyi Moosekselle tulenliekkinä palavassa pensaassa ja sanoi nuo sanat.
Mikä teki nämä paikat pyhiksi? Ei niiden maantieteellinen sijainti, vaan se, että Mooses ja Joosua kokivat niissä Jumalan pyhyyden läsnäolon.

Spesiaaleja? – Mooseksella ja Joosualla oli Jumalalta saatu spesiaalitehtävä. Siksi myös nuo kohtaamiset Herran enkelin kanssa olivat erityisen merkittäviä.
Mutta entä me tavalliset kulkijat?
Jumalalle me kaikki Hänen luotunsa olemme spesiaaleja, tärkeitä ja ainutlaatuisia. Kuten myös ne tehtävät, joita Hänellä on meille jokaiselle.
Hän haluaa kohdata meidät jokaisen, puhua meille. Mutta miten, missä Hän haluaa kohdata meidät? Miten me voimme kuulla Häntä? Pitäisikö meidän lähteä Siinain vuorelle tai Pyhään maahan tai johonkin muuhun tiettyyn pyhään paikkaan, jotta voisimme kuulla, mitä Hän haluaa
sanoa meille?

Erämaahan Peter Halldorf puhui retriitissään erämaahan lähtemisestä. Vetäytymisestä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa hiljaisuuteen, yksinäiseen paikkaan. Sellaiseen (sielun) tilaan, jossa ympärillä olevat asiat/ilmiöt (attraktioner) eivät vedä huomiotamme puoleensa.
Aloite, kutsu lähteä erämaahan tulee aina Jumalalta, sanoi egyptil. kristitty erakko Pyhä Antonios. Emme koskaan löytäisi Jumalaa, ellei Hän kutsuisi meitä.

Näkymättömän löytämistä – Hiljaisuudessa löydämme näkymättömän, sen mikä on näkyvää todellisempaa. Löydämme, kun olemme ja havainnoimme rakkaudellisessa tarkkaavaisuuden tilassa. Kun viivymme odotuksen ja kaipauksen tilassa (blir kvar i väntan och längtan).
Kun ajattelemme enemmän Jumalaa kuin itseämme, voimme yllättyä huomatessamme, miten paljon Hän ajattelee meitä, totesi Peter Halldorf.

Rakkaudenkielen löytyminen – Erämaan hiljaisuudessa sielu vapautuu sivilisaation, kilpailun ja korruption ym. häiriötekijöiden vaikutuksista, sanoi Pyhä Antonios (300-luvulla).
Erämaassa rakkaudenkieli Jumalan kanssa avautuu.

Muurien äärelle – Hiljaisuuteen vetäytyminen kutsuu myös kohtaamaan omia Jerikon muureja ja asioita, joita ne pitävät sisällään. Tämän olen saanut kokenut niin monesti hiljaisuuden retriiteissä, niin osallistujana omalla kohdallani kuin ohjaajana toisten kohdalla. Hiljaisuudesta voi ammentaa voimaa ja rohkeutta kohdata sisäisiä haavoja ja antaa Jumalan hoitaa ja parantaa. Hänen kanssaan hiljaisuuteen heittäytymisessä piilee aivan erityinen salaisuus.
Ja tiedä vaikka jonain päivänä voisi todeta, ettei enää tarvitsekaan niitä suojamuureja. Voisi todeta olevansa vapaa ja turvassa, juuri siinä ja sellaisena kuin on, Hänen kämmenellään.

Kiitos enkeleistäsi, Luojamme ja Auttajamme. Kiitos arkkienkeleistäsi, jotka toimittavat tärkeimpiä missioitasi, ja niistä enkeleistä, joille annat erilaisiin elämäntilanteisiimme liittyviä tehtäviä.
Kiitos niistä näkymättömistä lähettiläistäsi, jotka joskus ottavat näkyvän muodon.
Kiitos niistä enkeleistä, joita lähetät luoksemme tuomaan viestiä, auttamaan, johdattamaan ja suojelemaan meitä, ja tarvittaessa taistelemaan taisteluja puolestamme (ilman että itse olemme siitä edes tietoisia).

Ja kohdatessamme enkelin anna kykyä erottaa, onko hän Sinun lähettämäsi vai ‘siitä toisesta leiristä’.
Joosuakin halusi varmistaa asian kysyessään enkeliltä “Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?
Auta myös meitä olemaan arkienkeleitä toisillemme. Olemaan herkkiä havaitsemaan, milloin haluat meidän tekevän jotain toisten hyväksi.

Jumala, Sinä kutsut meitä pyhään paikkaan. Paikkaan, jossa voimme kohdata Sinut. Auta meitä hiljentämään mielemme ja sydämemme ja koko olemuksemme tilaksi, jossa voimme kuunnella, mitä haluat meille puhua. Rakkaudenkielelläsi. Miten muuten Sinä voisitkaan meille puhua? Sillä Sinä Olet Rakkaus.

Pyhän kosketus – Petri & Paula

“Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee
koskettaa meitä kuin viljaa
sillä Jumalan pelloilla tuulee.
Joskus ajaton kohtaa ajan
silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus palavan pensaan lailla
Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla
silloin pyhä koskettaa.
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran…
Joskus kaatuvat vanhat kaavat
Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat
silloin pyhä koskettaa.”

Muut teksti: Ps. 103: 19-22, Ap. t. 12: 5-11 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.

Vapautta?

17.9.2018

Ensi pyhän aiheena on Kristityn vapaus. Mitä se oikein merkitsee, itselle ja muille?
Jos lähtisi kiertämään maailmaa tehden galluppia aiheesta, saisi varmasti hyvinkin erilaisia vastauksia. Aika yleinen vastaus voisi olla: vapautta ilmaista omaa uskoaan, elää sitä todeksi. Joissain maissa sanottaisiin varmaankin: vapautta lukea Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta ylipäätään, tai vapautta kokoontua kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja rukoilemaan yhdessä. Tai että voi seurata Kristusta joutumatta vainotuksi.
Demokraattisissa maissa, joissa nämä ovat itsestäänselvyyksiä, pohditaan oppikysymyksiä ja mietitään ja kiistellään, kenellä on ‘se oikea oppi ja totuus’ erilaisissa kristinuskoon liittyvissä kysymyksissä.

Ennakkoluulottomasti – Mitä kristityn vapaus merkitsee sinulle? Itselleni se tarkoittaa (em. meille itsestäänselvien vapauksien lisäksi) mahdollisuutta tutustua eri kirkko- ja seurakuntien opetuksiin ja toimintaan sillä tavoin henkisesti/hengellisesti vapaana, etteivät ennakkoasenteeni tai jumittumiseni johonkin tiettyyn (uskon tai opin) malliin rajoittaisi tai estäisi minua etsimästä ja löytämästä niitä Jumalan aarteita, joita niin idän kuin lännen kirkon vanhat traditiot pitävät sisällään. Ja sen lisäksi myös niitä Jumalan lahjoja, joita harjoitetaan uudemmissa, karismaattisissa suuntauksissa.
Sellainen vapaus on minusta tuntunut tärkeältä siitä saakka kun aloin seurata Kristusta.
Vapahtajan Tiellä ja johdatuksessa kulkeminen on minulle kuitenkin tärkeintä. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa, siinä olen kokenut ja koen suurimman vapauden. 🙂

Tulin tänä aamuna Bjärka-Säbystä Ruotsista, retriitistä, jossa tällaiseen oli mahdollisuus. Retriitin ohjaajana oli Peter Halldorf, helluntailaispastori ja ekumeenikko, joka on perehtynyt erämaaisien ajatuksiin ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Ja Pyhästä Hengestä myös.

Ekumeniska kommuniteten on Tukholmasta 200 km lounaaseen sijaitseva yhteisö, jonka ylläpitämä ekumeeninen hengenelämä oli kiinnostanut minua kauan; erityisesti se, kuinka koptilainen perinne siellä yhdistyy Pyhän Hengen toiminnan kunnioittamiseen. Pohdin, miten nuo kaksi nivoutuisivat yhteen. Ja miten ekumeenisuutta ylipäätään toteutetaan yhteisössä. Erään Peter Halldorfin Suomessa pitämän luennon yhteydessä kysyin häneltä tätä. “Tule Bjärka Säbyhyn katsomaan”, hän vastasi.
Eräs ystäväni oli kiinnostunut samasta. Päätimme tehdä tutustumismatkan paikan päälle. Koska kummallakin oli budjetti tiukilla, ilmoittauduimme talonväeksi. Taisi olla v. 2008.
Lähtiessämme oli hyytävän kylmä talvisää (niin ulkona kuin sisällä, sillä kotini lämmitysjärjestelmä ei jaksa kovia pakkasia). Olin eräänlaisessa syväjäädytystilassa ja  toppavaatteet pysyivät päällä vielä laivallakin.
Perille tullessamme vasta lämpenin. (Mahtoiko olla kyse muustakin kuin siitä, että siellä keskuslämmitys toimi? Hengen läsnäolo kun lämmittää usein niin ihanalla tavalla.)

Peter Halldorfia olin kuunnellut aiemmin Hengen uudistus kirkossamme -kesäpäivillä v. 2007. Hänen luentonsa otsikkona oli ‘Voimaa Hengestä’. Silloin ajattelin, että tästä haluan kuulla lisää. – Nyt tuli siis vihdoin tilaisuus osallistua hänen ohjaamaansa retriittiin.

Bjärka-Säby Nya Slottet oli tullut tutuksi edellisellä käynnillä, kun siivosimme ystäväni kanssa sen huoneita. Saimme tuolloin myös maistiaiset sikäläisestä jumalanpalveluselämästä, hetkipalveluksista ja messusta.
Tällä kertaa sain ‘vain’ olla, syventyä Jumalan läsnäoloon, ilman mitään velvoitteita. Täysin vapaana olemaan, lepäämään ja osallistumaan. Koska kuitenkin olen täysillä mukaan heittäytyjä -tyyppiä, osallistuin kaikkeen tarjolla olevaan – aamukuuden hetkipalveluksesta (laudes) puoli yhdeksän iltarukoukseen (kompletorio) ja kaikkeen siinä välillä, ynnä eilisaamuna klo 04.45 alkaneeseen ehtoollisleivän leipomiseen. 🙂

Ennen Ruotsiin lähtöä laitoin alla olevan galatalaiskirjeen tekstin valmiiksi blogialustalle. Arvelin, että ensi pyhän teksteistä se varmaan puhuttelisi minua eniten – retriittimatkallani taikka sen jälkeen.

Hengen hedelmät – Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5: 22-26)

Runsaasti hedelmiä – Niinhän siinä sitten kävi, että juuri nämä asiat tulivat retriitissä esiin, hetkipalveluksissa, rukouksissa, messuissa, Peter Halldorfin saarnoissa ja puheissa (vägledning). Siellä jaetut Hengen hedelmät olivat kuitenkin niin runsaat, että täytyy sulatella niitä ensin vähän ennen kuin voi laittaa jotain niistä blogiin.

Rakkauden hedelmät –  Tällaista tulee nyt kuitenkin P.H:n opetuksesta mieleen (Ruotsin  kirkkovuoden viime pyhän tekstit liittyivät kuolemaan ja ylösnousemukseen; sillä tavoin myös galatalaiskirjeessä mainittuun vanhan ihmisluonnon kuolettamiseen ja uudessa elämiseen):
– Kun rakastaa Jumalaa – ja pysyy tässä rakkaudessa – siitä seuraa aivan itsestään rakkaus toisia kohtaan.

– Jos rakastat Jumalaa, rakastat toisia, riippumatta siitä millaisia he ovat.
– Rakastaessasi Jumalaa alat nähdä Hänen kuvansa heijastuksen kaikissa ihmisissä. (Siitä voit tunnistaa rakastavasi todella Jumalaa.)   
– Kun painopiste siirtyy itsestä Jumalaan, silloin Jumala pääsee vaikuttamaan kaikessa: siihen miten asennoidumme ja toimimme. Silloin omat sympatiamme eivät enää määrittele sitä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Vaikka tuntisikin enemmän sympatiaa enemmän joitakin kohtaan, ei enää anna omien mieltymysten ohjata sitä, miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Silloin rakkaus vaikuttaa meissä samalla tavoin kohdatessamme heikommassa asemassa olevan kuin sellaisen, jolla asiat ovat paremmalla mallilla.    

Vastuumme – Ennen retriittiin lähtöä olin kirjoittanut blogialustan loppuun: ‘Vapauteen liittyy myös vastuu, mutta siitäkin joskus toiste.’
Retriitissä Peter Halldorf toi ihmisen vastuun monella tavoin esiin, ilmastonmuutoksista heikoimmassa asemassa olevista (kuten maahanmuuttajat ja syrjäytyneet, joita taitaa Ruotsissa olla vielä monin verroin enemmän kuin meillä) huolehtimiseen.
Tiivistäen: pieniltäkin tuntuvilla valinnoillamme ja teoillamme on merkitystä – myös siinä Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka Hänellä on meitä varten.

Alla ort.koptil. isä Antonios Samaan soittelee koptilaissäveliä hymynkare suupielissä. Hänestä huokuu samantapaista ystävällistä, lempeää mutta samalla voimakasta levollisuutta kuin useasta Jerusalemissa näkemästäni koptilaisesta veljestä. Heistä on aina tullut mieleen, että he ovat löytäneet Jumalan rauhan ja sen, miten pysyä siinä, vaikka ympärillä olisi millainen vilinä ja hälinä. 🙂

Koptilaisia sävelmiä – Veli Antonios Samaan

Muut ensi pyhän tekstit: Ps. 119: 97-104, Jes. 1: 10-17 ja Mark. 7: 5-13.

Taivaan vallat

9.9-2018                      Ei varmaan oikein erotu kuvasta, mutta tuossa on kuivunut kanto, josta versoaa uutta elämää…

Vain sitä, mitä…   – Jeesus sanoi juutalaisille:
    ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” (Joh. 5: 19-21)

Ei omin neuvoin – Jeesus oli vähän aiemmin parantanut ramman miehen. Hänelle oli annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä, mutta hänen vaikuttimenaan ei ollut oman vallan demonstrointi. Hänellä ei ollut tarvetta itsetehostukseen. Hän tiesi kuka oli: Jumalan Poika. – Silti hän totesi, ettei hän voi tehdä mitään omin voimin, ilman Isänsä myötävaikutusta.

Olisipa idän ja lännen suurvaltojen omavoimaisilla päämiehillä edes hippunen samankaltaista nöyryyttä pätemisentarpeidensa sijaan. USA:ssa tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet kansalaisista haluaisi päästä eroon omapäisestä, hillittömästä presidentistään. Idän (ilmaisuissaan) pidättyväisempi versio koettaa vahvistaa kansansuosiotaan itsestään kertovalla tosi-TV sarjalla, joka esittelee hänen erinomaisuuttaan kaikilla elämänalueilla. – Ei kai voi muuta kuin huokaista että voi meidän päiviämme!!

Samoilla linjoilla – Oma presidenttimme, isännöityään ensin Trumpin ja Putinin vierailua maassamme, sai ikään kuin hyvitykseksi vieraakseen Macronin, jonka kanssa keskustelut sujuivat täydessä yhteisymmärryksessä. Tyytyväisyys heijastui kummastakin lehdistöhaastattelussa, jossa Niinistö kertoi päässeensä vihdoin puhumaan ajatuksistaan, joita oli mielessään pyöritellyt 10 v:n ajan. – Voi kuvitella, kuinka voimaannuttava ja inspiroivana kumpikin koki tuon tapaamisen, jossa vallitsi keskinäinen arvostus. Ja jossa ei etsitty ja ajettu omia  intressejä ja päämääriä, vaan yhteisiä. Tuollaisessa rakentavassa ilmapiirissä yleensä syntyy jotain hyvää. 

Keskinäinen arvostus ja luottamus – On se kumma kuinka taas kerran tuli poliitikot mieleen mietiskellessäni evankeliumitekstiä! Mutta juuri keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen merkitys välittyy minulle vahvimmin noista Jeesuksen sanoista: kuinka hän kokee ja myöntää, ettei voi tehdä mitään omassa voimassaan, ja että haluaa tehdä vain samaa kuin taivaallinen Isänsä.

Kaikkivaltiaan perspektiivistä – Isän arvostus jja luottamus Poikaansa kohtaan puolestaan ilmenee Hänen rakkautensa lisäksi siinä, että Hän näyttää tälle kaiken, mitä tekee –  menneet, nykyiset ja tulevat. Poika on Hänen luottohenkilönsä.
Ja voihan myös kuvitella, kuinka paljon iloa Isälle tuottaa se, kun Hän voi jakaa Poikansa kanssa asioita; näyttää tälle mitä Hän haluaa. Ja että Poika vielä on halukas toteuttamaan niitä!
Heille jaettu ilo on ollut ja on varmastikin enemmän kuin kaksinkertainen! 🙂
Vaikka sama pätee ehkä myös surullisiin asioihin… – Kaikkivaltiaan perspektiivissä kun kaikki näkyy eri mittakaavassa. Ei vain suurten, vaan pientenkin valintojen, päätösten ja tekojen merkitys ja vaikutus kaikkeen – koko luomakuntaan…

Jeesus, sinä osoitit  sinua arvostelleille maanmiehille – ja meille kaikille – kuinka todellinen vahvuus ei ole oman mahtinsa todistamista ja uhoilua, vaan sen myöntämistä, että on Joku, joka on suurempi. Joku, jolta saa parhaimmat neuvot ja ohjauksen. Joku, jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

Elämänantajamme, on niin helppoa arvostella muiden tekemisiä ja näet kuinka herkästi siihen lipsahdan! Sinä haluat kuitenkin että poistan sen hirren, joka on näkökykyni esteenä, ennen kuin alan arvioida muiden tekemisiä…
Onko jotain, mitä haluaisit minun oivaltavan juuri nyt ja tämän viikon aikana itsestäni, lähimmäisistäni, elämästäni tai heidän elämästään, maailmanmenosta yleensä, Sinusta… tai jostain muusta? Onko jotain mitä haluaisit minun ymmärtävän tai tekevän, jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi? – Näitä haluan vetäytyä kuuntelemaan, hiljaisuudessa, Sinun läsnäolossasi. 

Kaikkivaltias, Sinä sanoit:Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
Kiitos siitä. Että olet kanssamme, näytät meille tien Elämään, siihen meitä jokaista varten ennalta suunniteltuun ja valmistettuun.

Elämän Valo, Sinä et ilmaissut taivaallista alkuperääsi korostaaksesi omaa arvoasi, vaan jotta Sinut tunnistettaisiin Messiaaksi, Vapahtajaksi. Sinä ilmoitit Jumalan olemuksen sanoessasi:
“Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo
.” (Joh.8:12)
Annathan Valosi loistaa kirkkaana poluillemme, että näemme, mihin suuntaan haluat meidän kulkevan. Aurinkoisina ja sateisina, tyyninä ja myrskyisinä, iloisina ja haasteellisina päivinä… – elämämme jokaisena päivänä.

Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Kiitos Elämän Tiestä, jolla saamme muistaa lupauksesi: “Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

Giver of Life – Ana Laura

“Sinä saat auringon nousemaan
ja aallot kohoamaan rantaa vasten
ihmettelemme tekojasi
Jokainen henkäyksemme on ylistys Sinulle, Herra
maan tomusta Sinun kuvaksesi
jonka löysit meissä, jotta me eläisimme
Sinä teet kauniita asioita
Jumalallinen taivaan ja maan Luoja
jokainen olento ja kaikki universumissa laulaa
Sinun hyvyyttäsi ja armoasi, Elämänantaja”

Muut tekstit: Ps. 86: 10-13, Jes. 26: 12-14, 19, 1. Kun. 17: 17-24 ja Fil. 1: 20-26.

Jumala, pidätkö huolen(i)?

3.9.2018. On tämä vaan niin taivaallista tämä kauniinlämpöisten päivien runsaus! Kiitokset, säiden ja ilmojen Säätäjä, tästäkin päivästä! 🙂 

Aarteen keräämistä Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.  (1. Tim. 6: 17-19)

Kaikkea runsain mitoin – eikö tämä ollut alkuperäinen tarkoitus jo ihan ihmisen luomisen alkumetreiltä? Jumalan halu antaa ihmiselle kaikkea mitä tämä tarvitsee, niin että tämä voisi elää huolettomana, luottavaisessa, läheisessä yhteydessä Luojaansa, vastaanottaa Hänen Rakkauttaan.

Jumalan täysihoidossaMillaista elämä mahtoi olla tuohon aikaan, jolloin tietoisuus Jumalan läsnäolosta oli luonnollista ja itsestäänselvää; todellisuutta, jossa elettiin joka hetki? Jumalan täydellisessä täyshoidossa, paratiisitilassa, jossa ihmisellä oli kaikkea, mitä hän tarvitsi elääkseen: vettä, lämpöä, ravintoa.
Edenin puutarha, Gan ʿEḏen… mitä siellä sitten kasvoikaan, kaikki oli varmastikin kaunista ja elinvoimaista.
Mistä sana Eden, tai Eeden, tuleekaan? Piti googlata. Eden -sanan arvellaan olevan läheisesti yhteydessä arameankieliseen, hedelmällistä ja hyvin kasteltua tarkoittavaan sanaan. VT:ssa hepeal. ʿEḏen -sana on käännetty myös mielihyväksi, ihastukseksi tai iloksi (delight).

Edenissä eläminen merkitsi siis sen asukkaille hyvää tahtovan ja antavan, runsaskätisen Luojan tuntemista, iloa ja ihastuttavaa mielihyvää.
Mutta vaikka ihmisellä oli kaikkea sitä ihanaa, mitä Paratiisi hänelle tarjosi, hän halusi enemmän… sitäkin, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu…

Onkohan tämä osa ihmisluontoamme: että haluamme enemmän kuin tarvitsisimme?

Erotta(utu)minen Jumalan välittömästä huolenpidosta oli seurausta ihmisen (hepreal. sana adam = ihminen) omista valinnoista ja toiminnasta, kertoo Raamattu. – Miten tämä näkyy meidän kohdallamme?
Mikä etäännyttää minua Jumalan läheisyydestä ja huolenpidosta? Miten minä – tänä hyvin erilaisen runsauden aikana – aikaansaan sen, etten voi kokea Jumalan läsnäoloa siinä määrin kuin haluaisin?
Eipä tuohon paljon tarvita: riittää kun annan huomioni kiinnittyä turhan paljon kaikenlaisiin tekemättömiin hommiin tai projekteihin (joita huushollissani riittää joka päivälle enemmän kuin jaksan, ehdin tai haluan tehdä).    

Takaisin Jumalan läsnäoloon – Mutta mitä tapahtuu kun lähtee ovesta ulos, vaikka kävelemään tai pyöräilemään? On kuin joku huuhtoisi yltäni kaiken  rasittavan ja avaisi näkö-, tuoksu- ja tuntoaistini apposen ammolleen.  Luonnossa liikkumisessa tapahtuu muutos koko olemuksessa. Hengitys syvenee aivan kuin itsestään. Metsä, kalliot, järven- tai merenranta kutsuvat havaitsemaan herkästi, hiljentymään, aistimaan ja ihmettelemään Jumalan töitä ja läsnäoloa luonnossa.
Viime vuonna menin usein Nuuksion kansallispuistoon vaeltamaan, yksin tai muiden kanssa, kokemaan luontoa ja siellä meissä kaikilla tasoilla tapahtuvaa muutosta.
Nyt, kun hauvelini jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja, sen kanssa on kiva tehdä lyhyitä ja pitempiä retkiä. Onneksi sekin nauttii luonnon hiljaisessa rauhassa liikkumisesta ja olemisesta. Tänään vaelsimme 3 t. näkemättä ristin sielua;  linnut vain visertelivät oksilla ja muutama perhonen pyrähteli polun varrella.

Nuuksion pieni luontopyhiinvaellus – Viime viikolla olin hauvelin sekä hiljaisesta vaeltamisesta Pyhän läsnäolossa pitävän ystävän kanssa minipyhiinvaelluksella. Tarkoituksenamme oli kulkea edellisenä viikonloppuna Nuuksiossa avattu vähän yli 2 km:n pituinen polku, jonka varrella on Panu Pihkalan laatimana 7 pientä hengellistä harjoitusta. (Pyhiinvaelluspolun kartan ja tekstit saa Luontokeskus Haltiasta.)  http://www.espoonseurakunnat.fi/luontopyhiinvaellus.

Pyhiinvaelluspolun lisäksi meillä oli kuitenkin myös omaa vaeltamista. Kapusimme aurinkoiselle kalliolle, söimme eväitä, nautimme luonnon rauhasta ja auringon lämmöstä. Siitä matkanteko jatkui sitten ennalta suunnittelemattomasti ihan omalla pyhiinvaelluksella. 7 t. vierähti kuin huomaamatta. – Kiitollisuus jäi tuostakin lempeänlämpöisestä päivästä ja kaikesta kauniista, mitä saimme aistia vaelluksellamme.   

Lähtemisiä – Ideaalia tietenkin olisi, jos pystyisi joka hetki, ympäröivistä olosuhteista ja tilanteista välittämättä, koko ajan olla ja pysyä Jumalan läsnäolossa. Jotkut sanovat siihen pystyvänsäkin. Minä tarvitsen siihen usein tietyn (mielen tai fyysisen) tilan. Luontoon lähteminen ja siellä oleminen ja liikkuminen on minulle juhlaa. “Metsä on kirkkoni” -ajatus on tullut minulle yhä läheisemmäksi. 

Hiljaisuuden retriitit koen erityisihanina lahjoina, olinpa niissä sitten osallistujana tai ohjaajana. Ne ovat minulle syväsukellusta Jumalan läsnäoloon. Kun olen niissä osallistujana, voin heittäytyä täysillä Hänen huolenpitoonsa. Usein se käynnistää minussa jonkin sisäisen prosessin: jotain tapahtuu näkymättömissä. Vaikken tiedostaisikaan tarkalleen, mistä on kyse, tiedän, että se mitä minussa tapahtuu, on hyvä asia.
Joskus tuumin, olenko itsekäs lähtiessäni retriittiin. Sitten mietin, mitä Jumala haluaa: kyllähän Hän haluaa että vietän aikaa Hänen läsnäolossaan.
Mutta jos ainoastaan tankkaisin itselleni hyvää, jakamatta mitään siitä mitä olen saanut tai kokenut, silloin taitaisin olla aika itsekäs.

Hyvää itsellekö vain? – Jumala toivoo, että jaamme sitä mitä olemme saaneet ja mitä meillä on. Millä tavoin se hyvä, mitä olen saanut tai tankannut itseeni, välittyy minusta eteenpäin, vai välittyykö ollenkaan?
Entä tuo kehotus tehdä hyvää… – olenko tehnyt mitään hyvää viime aikoina? Jos, niin milloin, mitä…?
Tällaista tuo kirje Timoteukselle laittoi yllättäen miettimään. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, opetellut sanomaan itselleni: take it easy, ota iisisti, sinulla on joka tapauksessa tahto tehdä hyvää. Joskus sekin riittää. 

Hyvän kierrätystäVuosia sitten luin koskettavan uutisen slummissa (olisikohan ollut Intiassa tai Pakistanissa) puutteellisissa oloissa asuvasta köyhästä pojasta, joka oli useamman vuoden kerännyt joka päivä muovijätettä kaduilta tai kaatopaikoilta, myynyt ne ja antanut tulot pienten slummilasten auttamiseen, niin että nämä saivat ruokaa ja vaatteita.
Tuo poika osoitti omalla toiminnallaan kauniisti, kuinka kaikilla on mahdollisuus hyvän tekemiseen, sellaisellakin, joka ei omista itse mitään.

Valo sisällämme Evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka silmät ovat kuin lamput, ikkunat sisimpäämme. Uskon että tuon pojan silmistä loisti Valo kirkkaana. Hän auttoi toisia, vaikka omassa elämässä köyhyys ja puute oli jokapäiväistä todellisuutta. Hän toteutti sitä, mistä Jeesus sanoi: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40)

Taivasaarteita – Jeesus kehottaa meitä kokoamaan aarteita taivaaseen. Mitä hän sillä tarkoitti? Paavali selventää kirjeessään Titukselle, kuinka esim. juuri tuon pojan toiminta on taivasaarteiden keräämistä.
Vaikka uskon ymmärtäväni jujun, haluaisin kuitenkin tuon pojan lailla toimia ajattelematta niinkään sitä, mitä itse siitä saan, jos teen jotain. Haluaisin, että tekemiseni eivät kumpuaisi mistään itsekkäistä motiiveista. Ideaalitila(nne) olisi minulle sitä, että Kristuksen Henki vaikuttaisi ja inspiroisi sisimpääni toimimaan tietyllä tavalla. Sellaista toivon.

Kristus, vaikuttaisitko meissä, mielessämme ja sydämessämme, niin että voisimme olla herkkänä kuulemaan, miten haluat meidän toimivan. Havaitsemaan, mitä haluat tehdä kauttamme. Auta meitä näkemään Sinun silmin.
Anna Valosi muuntaa sisimpäämme, ilmetä haluna jakaa omastamme ja tehdä hyvää. Olemaan Sinun valoinasi täällä Maan päällä.
Maailmamme tarvitsee Sinun Valoasi, me kaikki tarvitsemme.
Kiitos että pidät meistä huolen. Ohjaa myös meitä pitämään huolta niistä, joita me itsekukin voimme jollain tavoin auttaa.

Behüte mich, Gott – Taizé

“Varjele minua Jumala
luotan Sinuun
Sinä näytät minulle tien Elämään
luonasi on ilo, ilo kaikessa täyteydessään”

Muut tekstit: Ps. 86: 1, 3-72. Moos. 16: 11-19, 31, 35 ja Matt. 6: 19-24.

Kiitollisuus

 

27.8.2018. 50 v. sitten – Viime viikolla tuli kuluneeksi 50 v. Tšekkoslovakian miehityksestä. Muistan hyvin sen hetken, jolloin kuulin uutisen. Olin tuon kesän au pairina Lontoossa. Kummastelin brittien tyyntä suhtautumista, tuntui kuin tapahtumat kanaalin toisella puolen olisivat olleet heille kuin jotain valovuosien päässä olevia ilmiöitä, jotka eivät koskettaneet heitä mitenkään. (Tuon kokemuksen pohjalta minun on myöhemmin ollut helpompi ymmärtää esim. Brexitiä.)
Ranskalaisopiskelijat sen sijaan kertoivat lähtevänsä heti Pariisiin osallistuakseen miehityksenvastaisiin mielenosoituksiin. Liberté, Égalité, Fraternité -arvot purskahtivat täyteen kohinaan näiden nuorten suonissa. Solidaarisuus ulottui myös yli oman maan rajojen: vapaus, tasa-arvo ja veljeys ovat tinkimättömiä, jokaiselle tarkoitettuja arvoja, joita kuuluu puolustaa.
Minussa ei kuitenkaan ollut hitustakaan Jeanne d’Arc -henkeä. Enkä sitä paitsi ymmärtänyt, mitä hyötyä mielenosoituksista olisi. Mietin kyllä, pitäisikö minunkin palata kotimaahani, mutta eri syystä – pelosta: mitä jos Suomikin vallataan? Jos rajat suljetaan enkä enää näe rakkaitani? Paluulippuni päivämäärä ei ollut muutettavissa eikä ollut rahaa ostaa uutta lippua. Ajatukset myllersivät päässäni, olo oli neuvoton ja voimaton: mitä voin tehdä, miten minun tulisi toimia?

Kiitollisuus –  Ensi pyhän aiheena on kiitollisuus. Noita epävarmuuden päiviä  muistellessani tulee tosi kiitollinen olo: maamme on saanut säilyttää itsenäisyytensä, riippumattomuutensa ja vapautensa kaikki nämä vuodet, ja täällä vallitsee rauha. – Tällaista kallisarvoista lahjaa toivoisi kaikille maailman valtioille.

Taivaan ja maan Herra, me tarvitsemme Rauhaasi. Antaisitko sen levitä tämän planeettamme joka kolkkaan – alkaen sydämistämme…  🙂 

Salattu ja ilmoitettu – Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” 
(Matt. 11: 25-30)

Salannut ja ilmoittanut… – siis minkä? Katson tuon paikan nettiraamatusta, sen otsikkona on Jumalan salaisuuden tunteminen. Kukapa ei kiinnostuisi tuollaisesta otsikosta! – Mutta sen alla olivat vain nuo yllä olevat Jeesuksen lauseet.
Edeltävistä jakeissa Jeesus sanoo jotain tähän viittaavaa:
“Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ‘Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”   (Matt.11:19.)

Viisauden tunteminen – Omalla elämällään ja toiminnallaan Jeesus ilmaisi  lukemattomin tavoin Jumalan Viisautta, Valoa, Voimaa ja Rakkautta (ja tekee sitä Henkensä kautta edelleen).
Oikeastaan koko hänen elämänsä oli ilmoitusta Jumalan Viisaudesta.
Lukemalla Jeesuksen elämästä, toiminnasta ja opetuksista voin siis saada pieniä aavistuksia ja välähdyksiä Kaikkivaltiaan Jumalan Olemuksesta ja Salaisuudesta.  

Luukas kirjasi ensi pyhän evankeliumikohdassa olevat Jeesuksen sanat hieman eri tavoin kuin Matteus:
“Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan.”
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. ”
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: “Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette! Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Luuk. 10:20-24)

Ilmoitettu lapsenmielisille – Mitä Jeesus tarkoitat lapsenmielisyydellä? Millaisia ominaisuuksia ja kykyjä? Sinä näet lapsissa jotain sellaista, mitä me aikuiset olemme vuosien varrella menettäneet. Opiskelemalla ja lukemalla koetamme saavuttaa tietoa ja ymmärrystä sellaisestakin, mihin korkeimmatkaan oppimäärät tai tieteen tutkimukset eivät yllä.
Mitä me kadotamme asettaessamme ihmistiedon ja -viisauden ylimmälle sijalle? Lapsen avoimuuden, vilpittömyyden ja luottamuksen? Kyvyn innostua ja iloita pienistäkin asioista? Kyvyn olla täysillä läsnä tässä hetkessä, murehtimatta menneitä tai tulevia?  

Sinä sanoit: “Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta” (Luuk.18:16). Vaikka olemmekin paljon kadottaneet, on meissä sittenkin sisällämme paljon jäljellä siitä, mitä toimme mukanamme tähän maailmaan syntyessämme. Auttaisitko meitä löytämään itsestämme jälleen niitä ominaisuuksia joita tarvitsemme, jotta Taivaan Valtakunnan salaisuus alkaisi aueta meille, ja meissä.

Ystävämme ja Vapahtajamme, kiitos että olet meitä varten, kun olemme uupuneita, pelokkaita, murheellisia, ja kun olemme iloisia ja innostuneita.  Sinä rohkaiset ja vahvistat meitä, inspiroit, näytät suuntaa.
Kiitos siitä levollisuudesta ja vapaudesta, jonka voimme löytää Sinussa, ja Sinun kauttasi itsestämme. 🙂 

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Neh. 8: 5-10 ja 1. Tess. 5: 16-24.

Free – Harlem Gospel Singers

“Vapaa kuin joki joka virtaa läpi iäisyyden
vapaa olemaan varma siitä kuka olen
ja mitä minun ei tarvitse olla
vapaa mieltä painavista huolista
vapaampi kuin rannekellot jotka tikittävät pois aikaa
vapaampi kuin ihmisen määrite vapaudesta
elämä virtaa lävitseni
kunnes tunnen Isän Jumalan kutsun
minulla ei ole mitään mutta omistan enemmän kuin kaiken
ja olen vapaa olla olematta missään
paitsi kaikkialla missä minun tulee olla
vapaampi auringonsädettä joka valaisee sieluni
vapaana kuumuudentunteesta tai kirpaisevankylmästä
vapaa synnyttämästä alkua, sillä se on ikuinen alku
olen lähtenyt – lähtenyt mutta vielä elävä
elämä jatkuu sydämen sykkimättäkin
vapaa kuin visio jonka vain oma mieli voi nähdä
vapaampi kuin taivaalta putoava sadepisara
vapaampi kuin vauvan nukkuvat silmät
vapaana kuin joki jatkaa elämäni virtaamistaan
läpi ikuisuuden”

Ovet avoinna

20.8.2018. Varastolämpöä – Taitaa tänään olla ensimmäinen koleansateinen päivä sitten kevään. 4 kk:n ikäinen hauveli jähmettyi ihmeissään paikoilleen avatessani aamulla ulko-oven: mitä täällä on tapahtunut? Eihän täällä tällaista pitänyt olla! Samaa tuumi kroppani. – Koetin sanoa kummallekin, että nyt muistetaan kiitollisina kaikkia niitä superihania lämpöisiä päiviä, joista olemme saaneet nauttia täysin siemauksin koko kevään ja kesän. Ihan takuulla lämpöä on kerääntynyt sisäisesti meihin vaikka kuinka paljon, nyt siis aletaan vain ottaa sitä sieltä varastosta käyttöön…   🙂 

Enemmän kuin yksikäänJeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”   (Mark. 12: 41-44)

Köyhä leski, joka antoi Jeesuksen sanojen mukaan enemmän kuin yksikään toinen. Tuo evankeliumikohta koskettaa minua aina sen lukiessani.
Sitä ei kerrota, mihin arkkuun laitetut rahat menivät; oliko keräys köyhiä, jumalanpalveluksia tai temppeliä varten vai johonkin muuhun, mutta se ei taida tässä olla olennaista.
Toinen asia (ei varmaan niin olennainen sekään) jäi mietityttämään. Nim. sitä, miten leskivaimo mahtoi tulla toimeen annettuaan kaiken mitä hänellä oli. Oliko hänellä lapsia, jotka pitivät hänestä huolta, elikö hän yksin? Toimiko yhteisössä toisista huolehtimisen ja keskinäisen avunannon periaate?
Moniko meistä toimisi samalla tavoin kuin tuo leski? Itse en ainakaan sellaiseen pystyisi.

Nälkäiset lapset – 70-luvun alussa asuin pienessä asunnossa (huone, makuualkovi ja keittokomero). Vaikka budjetti oli niukka, aina oli jotain ruokatarviketta kaapissa. En siis elänyt puutteessa.
Kerran ovikelloa soitti romaniäiti vauva sylissään ja 3 pientä lasta helmoissaan. Hän pyysi lapsilleen jotain syötävää. Sydän sykkyrällä riensin keittokomeroon keräämään sieltä löytyvät ruoka-aineet.
Ei ollut mikään hurskas teko, tiesinhän että ensi kuussa olisi taas rahaa tilillä. Kestämätön oli sen sijaan ajatus, että nuo lapset joutuisivat näkemään nälkää. Erityisesti kosketti se, ettei äiti  pyytänyt rahaa, vaan ruokaa lapsilleen. Tarve ja hätä tuntuivat todelliselta.
Pian äidin ja lasten lähdettyä ovikello soi uudelleen. Nyt oven takana oli naapurini, isännöitsijänvaimo, joka totesi jäätävän jämäkästi: neiti Witikka, ettekö tiedä että tässä talossa ei kerjätä! Ja ovi paukahti kiinni nenäni edestä ennen kuin ehdin silmää räpäyttää (tai ainakin se tuntui minusta paukahdukselta – tai melkein kuin läimäykseltä poskelle).  

Suljetut ovet – Seuraavalla viikolla talomme asukkaat ohjeistettiin pitämään ulko-ovet lukittuna päiväsaikaan (aiemmin ne oli suljettu vasta myöhään illalla). Olikohan 70-luvulla summereita asuintaloissa? Varmaan olisi isännöitsijä sellaisetkin asennuttanut, jos olisi voinut.
Muistan, kuinka kerran tuon eläkeläispariskunnan kävellessä vastaan kadulla ylvään oloisina,  mietin oliko pienen, vaatimattoman 3-kerroksisen asuintalomme isännöitsijäpariskuntana toimiminen voinut muovata heidän habitustaan tuollaiseksi, vai olisivatko he samanlaisia ihan vaan talon asukkainakin. Oikeastaan minun kävi heitä sääliksi. Oli kuin jokin olisi vienyt ilon heidän elämästään, ehkä sulkenut sydämienkin ovia.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

San Damianon ovet – Eilen palasin San Damianon osuuskunnan tiloissa pidetystä Tiina Sara-Ahon ohjaamasta Pyhän tanssin retriitistä. Olipa ihana retriitti.
Samoin oli paikka, jonka emännän ja isännän, Eeva Vitikka-Annalan ja Pauli Annalan ystävällinen vieraanvaraisuus ja huolenpito saivat meidät tuntemaan olomme kotoiseksi ja tervetulleeksi. Heidän arvomaailmansa ja toimintansa perustuu Franciscus Assisilaisen viitoittamiin periaatteisiin. Asioita arvotetaan toisella tavoin kuin yleensä yhteiskunnassamme. Taloudellinen hyödyn sijaan heillä viljellään aitoa lähimmäisistä välittämistä ja kohtaamista. Sydämet ja ovet avoinna.

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Ora et labora – San Damianossa tehdään työtä ja rukoillaan. Melkoisesti onkin tarvittu uurastusta navetan koettua täydellisen muodonmuutoksen kotoisaksi ja lämminhenkiseksi majataloksi.
Savusauna oli muuntautunut pieneksi kappeliksi, jossa tuntui sekä savusaunan (jonka tuoksun miellän aina puhdistavaksi ja hyvä tekeväksi) että Valon tuoksu. Pyhän läsnäolo tuntuu vahvana sellaisissa paikoissa, joissa rukoillaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.    

Valon täyteisessä tilassa, ‘ylisillä’ tanssimme pyhiä tansseja ja vietimme messua. Lempeä tuulen humina säesti pehmeästi musiikkia (esim. alla olevaa Bachin Ariosoa).

Valon tuoksu San Damianossa

Valon tuoksu San Damianossa

Muistiliuska – Keittiöni muistitaulun yllä on ollut niin kauan kuin muistan pieni muovittamani paperiliuska, jossa on teksti: It is in giving that we receive. Francis of Assisi. Tuo Franciscus Assisilaisen rukouksesta otettu ‘Antaessamme saamme’ -lause tuli taas eläväksi San Damianossa vietetyissä päivissä, niin sen toimintatavoissa ja -periaatteissa kuin käydyissä keskusteluissa.
Tekee mieli laittaa tähän tuo tuttu rukous:

“Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.”

Arioso, J.S.Bach – Rebecca Behrends

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, Ruut 1: 8-11, 14-18 ja Room. 13: 8-10.

Näkevät silmät

13.8..2018    Perhosia ei maalla nähty   montaakaan, sudenkorentoja sen sijaan runsaasti.
Alla olevasta evankeliumista tulee mieleen, kuinka kiitollinen saa olla että ylipäätään näkee…  – ei mikään itsestäänselvyys, sekään.

Lähettäjän odottamia tekoja – Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”     
(Joh. 9: 1-7, 39-41)

Oppi ja usko muuttui – Teini-ikäisenä luin teosofisia ja antroposofisia kirjoja. Niistä omaksuin käsityksen karman laista, jonka mukaan edellisten elämien hyvät ja pahat teot kantautuvat jossain muodossa seuraavaan elämään.
N. 15 v. sitten aloin siirtyä jälleensyntymisopista uudestisyntymisoppiin (eroavat toisistaan kuin yö ja päivä).Tai oikeastaan ei voi sanoa että siirryin uudestisyntymisoppiin, sillä uudestisyntymistä kuvataan Raamatussa niin monin eri tavoin, ja siksi siitä varmaan on myös erilaisia, keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Sellainen saa minut ottamaan etäisyyttä, miettimään mikä niistä mahtaa olla oikea ja jäämään kuulolle, toivoen, että jos vaikka Kristus valaisisi minulle joskus jollain tavalla asiaa…  

Menneisyydestäkö? – Teini-iässä jälleensyntymisoppi auttoi minua kestämään sitä epäoikeudenmukaisuutta, jota koin siinä että niin monet syntyvät maihin, joissa soditaan tai näännytään veden ja ravinnon puutteeseen, kun hyvinvointivaltioissa on kaikkea yli tarpeen. Oli lohdullista ajatella, että onnettomiin oloihin syntyneillä voisi olla mahdollisuus saada seuraavassa elämässä paremmat lähtökohdat elämälleen.
Nykyisin näen asian päinvastoin. Näen karma-opin tietyllä tavalla armottomana. Jollei oteta lukuun buddhalaista uskomusta, jonka mukaan ihminen voi seuraavassa elämässä syntyä vaikka koppakuoriaiseksi, voi karma-oppi ikävimmillään aiheuttaa armotonta syyttelyä, joko itseä tai toisia kohtaan. Voi esim. uskoa, että jokin tapahtuma tai esim. synnynnäinen rajoite tai vamma on seurausta jostain väärästä teosta menneisyydessä (ed.elämässä). Paitsi itsensä syyllistämiseen se voi johtaa myös toisia tai toisten tuomitseviin ajatuksiin: ‘itsepähän tuon aiheutit’.

Karmasta Armoon Kristuksen myötä karman laki muuttui armon laiksi. Armon… ? Sitä ei ehkä ole niin helppoa ymmärtää tai hyväksyä, jos on tottunut ajattelemaan, että kaikki riippuu itsestä, omista teoista tai tekemättä jättämisistä, tai siitä millainen on ollut tai on, niin hyvässä kuin pahassa.
Vapahtaja vapautti ja vapauttaa menneisyyden kahleista ja sidoksista. Kun tämän uskoo, tajuaa myös ettei enää tarvita minkäänlaisia yrityksiä Jumalan suosion ja myötämielisyyden kalasteluun. Golgatalla tapahtunut kaiken sovittava uhrautuminen teki ja tekee turhiksi kaikenlaiset uhrirituaalit Jumalan lepyttämiseksi. Sellaisiahan on harjoitettu iät ajat kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa.
Tähän uskominen riittää. Voiko tuo olla noin yksinkertainen asia, voi joku ajatella. Monelle vaatimusten tai tiukassa uskonnollisessa ilmapiirissä kasvaneelle se on kuitenkin ollut valtava, käänteentekevä löytö, joka on muuttanut koko elämän. Tai vain mielenkiinnosta taikka syvempää totuutta ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan etsivälle. (Luin juuri kahdesta muslimista, jotka kertoivat UT:n tekstien avanneen heidän silmänsä näkemään ja mielensä ja sydämensä tajuamaan, että Jeesus on Messias, Maailman Valo. Toinen heistä oli imaami, toinen tutkija ja kirjailija. Kumpikin ryhtyi Kristuksen seuraajaksi ja kertoo nyt muillekin löydöstään.)

Valon silmät – Kristus näkee kaiken aivan eri valossa kuin me ihmiset. Hän katsoo Armon ja Rakkauden silmin, Valon silmin.
Uuden (siis minulle uuden) opin myötä sain huomata, että Kristukseen uskova voi myös luottaa Häneen ja Hänen mukanaoloonsa kaikissa asioissa elämässään (niin tässä kuin ikuisessa). Tietoisuus siitä antaa ihmeesti voimaa ja iloa.

Kallisarvoinen – Armoon uskova ymmärtää olevansa Taivaallisen Isänsä kallisarvoinen lapsi, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on, ei hyvien tekojensa tai hyvin eletyn elämänsä takia.
Jos on jossain elämänsä vaiheessa omaksunut käsityksen, että rakkaus pitää ansaita olemalla tietynlainen tai toimimalla tietyllä tavalla, tämä ‘uusi oppi’ voi tuntua radikaalilta, mullistavaltakin. Että meidän ei tarvitse koettaa ansaita Jumalan Rakkautta. Että Hänen Rakkautensa on riippumaton meidän (hyvistä tai pahoista) teoistamme.
Jumalan Rakkaus ei aseta ehdoksi hyviä tekoja, pikemminkin saa niitä aikaan.

Vaikka eihän Jumalan armo sitä tarkoita, että voisimme elää kuin elopellossa, ilman mitään seuraamuksia. Myös Raamatusta löytyy viittauksia siihen, että sitä niitämme mitä kylvämme.
Paavali kirjoittaa tästä kirjeissään korinttilaisille ja galatalaisille. Hän kehottaa luopumaan pahoista teoista ja kannustaa hyvään: Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.’ (Gal.6:9)

Nähdä Jumalan valtakuntaan – Jeesus puhui Nicodemokselle uudestisyntymästä. Hän sanoi, että ihmisen on synnyttävä uudesti Hengestä: “joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”  Ja:jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. (Joh.3:3,5; vanha suomennos).

Valon näkemistä – ‘”päästä sisälle…” – mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa tuolla, Jumalan valtakunnan näkemisellä tai sinne sisälle pääsemisellä?
Luukas kirjasi ylös Jeesuksen sanat: “Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Vanhan käännöksen mukaan:
Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. (Luuk.17:21)

Kutsu tulla Valoon Jeesus sanoi, että Valo on tullut maailmaan, mutta että ihmiset ovat sen asemesta pimeyden. Ja että ihminen, joka noudattaa totuutta, tulee Valoon (Joh.19-21).
Tulenko Valoon? Kyse on valinnastani, tässä ja nyt, joka päivä. Ei menneistä, vaan tästä hetkestä. Missä haluan olla? Missä pysyn? Mitä vaalin ajatuksissani, tunteissani, sanoissani, tekemisissäni…? Onko Valo niissä läsnä?
Onneksi voi aina palata takaisin, jos tuntee ajautuneensa etäämmälle Valosta.   

Maa-ilman ValoJeesus sanoo olevansa Maailman Valo. Ihana sana tämä suomenkielinen ‘maa-ilma’. Jumalan muutoksia aikaansaava vaikutus on vahva yhtä lailla maan kuin ilmojenkin tasoilla. Kun Hän on läsnä, tapahtuu muutosta, sisäistä tai ulkoista tai kumpaakin. Kuin tehdäkseen tämän ihan konkreettisesti näkyväksi Jeesus sekoitti tahnan syljestään ja hiekasta (t. siitä maa-aineksesta, mitä siinä tiellä nyt olikin).

Taivaallista tahnaa Siinä yhdistyivät taivaan ja maan elementit. Taivaasta Maahan laskeutuneen Jumalan Pojan kaikenmuuttava vaikutus teki maa-aineksesta parantavan seoksen. Sokea sai sen kautta Valon silmiinsä, ne avautuivat näkemään.

Jeesus, Parantajamme, Sinä näet, mille asioille me olemme sokeita itsemme ja ympäröivän maailmamme suhteen.
Avaisitko meidänkin silmämme
näkemään? Näkemään sitä, mikä on todellisuudessa tärkeää, omassa elämässämme, sosiaalisessa verkostossamme, ympäristössämme ja maailmassamme. Näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän.
Anna meille silmät, joilla voimme nähdä niin kuin Sinä näet. Kyky nähdä Taivaan Valtakunnan todellisuus, niin maan päällä kuin taivaissakin.

Anna parantavan kosketuksesi vaikuttaa erityisesti siellä, missä sitä tarvitaan juuri nyt. Sinä näet, näet jokaisen. – Kiitos Sinulle Kristus.  🙂 

Christopher Duffley – Johonkin aiempaan bloggaukseen laitoin sokeana keskosena syntyneen Christopher Duffleyn elämästä kertovan videon. Lääkärit eivät uskoneet hänen  jäävän eloon, mutta hänen puolestaan rukoiltiin. Christofferista tuli Jumalan Rakkaudesta kertova ylistyslaulaulaja. Hän näkee sielun silmin. Sen saattoi havaita siitä aiemman bloggauksen videosta, jossa hän lauloi pelastushenkilökunnalle. Hän on koskettanut lukemattomia sydämiä laulujensa kautta.

Good, Good Father – Christopher Duffley

“Olen kuullut tuhansia tarinoita
siitä, millaiseksi he kuvittelevat Sinut
mutta olen kuullut herkät Rakkauden kuiskaukset
yön pimeydessä
kerrot että olet mielissäsi
ja etten koskaan ole yksin
olet hyvä, hyvä Isä, sellainen Sinä olet
ja Sinä rakastat minua
olen rakastettu, niin olen
olen nähnyt monien etsivän vastauksia
läheltä ja kaukaa
mutta tiedän meidän kaikkien etsivät
vastauksia, joita vain Sinä voit antaa
sillä tiedät mitä tarvitsemme
ennen kuin sanomme sanaakaan
olet hyvä Isä, sillä olet täydellinen kaikessa
Rakkautesi on kiistaton
pystyn tuskin siitä puhumaan
selittämätön rauha
tuskin pystyn ajattelemaan
kutsut minua syvemmälle
yhä syvemmälle, syvemmälle Rakkauteen”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Ap. t. 3: 1-10.