Kirjoittajan arkistot: veronica

Ketä etsit?

10.4.2017        Puutarhahauta, Jerusalem

Ketä sinä etsit? – Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?”
Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.   (J
oh. 20: 11-18)

Mitä itket?  Magdalan Maria tuli puutarhan ympäröimän hautakallion luo. Kivi oli vieritetty haudan suulta. Marian järkytys ja suru: Herrani ruumis on viety pois. Hautaluolassa Maria näki enkelit. Tuskin hän oli vastannut enkeleille miksi hän itki, kun hänen ylösnoussut Herransa kysyi hänen takaansa samaa.

Vapahtajamme kyllä tietää surumme aiheet, mutta Hän haluaa että käännymme Hänen puoleensa ja kerromme ne Hänelle; jotta taakkamme kevenisi. 

Maria ei ensin tunnistanut Jeesusta tämän ylösnousemuskehossa. Vasta Jeesuksen lausuttua hänen nimensä Maria havahtui: hänen Herransa ei ollutkaan kuollut, vaan oli elävänä hänen edessään!
Maria sai ensimmäisenä kokea Pääsiäisen ihmeen: hänen Rabbuuninsa oli voittanut kuoleman.

Nimi haudassa – Nimestä ja haudalta etsimisestä tuli mieleeni tapahtumasarjan 3v:n takaa.
Ystävieni häissä Pohjanmaalla oli 100 vierasta. Hääparin lisäksi tunsin paikalla olijoista vain 2 henkilöä. Hääjuhlan aikana tuli keskusteltua lähinnä vain oman pöytäseurueen kanssa. Jostain syystä kuitenkin esittäydyin ohi kulkiessani yhden pöydän ääressä istuville, joista eräs tarkensi, kuuliko oikein sukunimeni. Hän kertoi kulkeneensa ennen häitä kirkkoa ympäröivällä hautuumaalla ja huomanneensa siellä eräässä hautakivessä saman nimen. Tuplaveelläkö? Niin. – Hääjuhlan jälkeen lähdin hautuumaalle etsiäkseni tuon haudan.
60-luvulla, äitini kuoltua, isäni lisäksi ei Uudenmaan läänin puhelinluettelossa ollut muita samannimisiä. Enää ei ole  puhelinluetteloita joista katsoa, mutta joka tapauksessa en tänäkään  päivänä tiedä minulla olevan muita samannimisiä elossa olevia sukulaisia kuin veljeni, hänen lapsensa sekä siskoni isäni 2. avioliitosta. (Isäni nim. vaihtoi nuorena ruotsal. sukunimensä suomalaiseen, isänsä suvussa joskus muinoin olleeseen.)

Nuorempana minua eivät tällaiset asiat kiinnostaneet. En myöskään ole koskaan erityisemmin pitänyt hautuumailla käymisestä. Mutta ystävieni hääjuhlapäivänä heräsi yllättäen mielenkiinto: mitä jos tuolta hautuumaalla löytäisinkin jonkun kaukaisen sukulaisen haudan?
Käveltyäni jonkin aikaa hautuumaan hiekkakäytäviä oli kuin olisin kuullut sanat: ”Älä etsi kuolleita, etsi eläviä.” – Sanat olivat kuin rauhallinen, asiallinen toteamus, ja otin ne sellaisena.
Niin, todella: mitä sitten vaikka löytäisin sen haudan? Nimi hautakivessä ei kertoisi, olisiko kyse sukulaisesta tai ei. Palasin majapaikkaan. 

Yhteystieto Tuolta häävieraalta, joka oli kertonut haudasta, sain erään sukulaiseni puhelinnumeron. Olin kuullut tämän sukulaisen olemassaolosta juuri ennen isäni kuolemaa, mutten ollut häntä koskaan tavannut. (Lapsuuden- ja nuoruudenperheissäni viljeltiin vaikenemisen kulttuuria: surullisista tai kiusallisista asioista ei puhuttu.)
Kotiin palattuani soitin tälle lähisukulaiselleni. Vaikkei yhteistä sukunimeä, yhteisiä nimittäjiä kuitenkin löytyi. Sain tutustua häneen, ja sittemmin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.     

Paljonkohan asioita hautaammekaan puhumattomuuden alle – kun on helpompi vaieta kuin puhua?
Itse olen elämäni varrella noudattanut lapsena ja nuorena omaksuttua mallia: koettanut pitää suruni omassa puserossa, ts. yrittänyt (vaihtelevalla menestyksellä) olla taakoittamatta muita murheillani. Nykyään opettelen tuomaan niitä Hänelle, joka haluaa minun kertovan tunteistani, puhuvan niistä Hänelle; niin iloistani, suruistani kuin muistakin tunteistani sekä ajatuksistani ja toiveistani. – Olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea Hän on: Lohduttajani, Auttajani, Opettajani, Vapahtajani, Ystäväni…

Eilisessä Johanneksenkirkon taivaisenkirkkaasti laulaneen kuoron säestämässä palmusunnuntaimessussa Peter Halldorf sanoi saarnassaan, kuinka Betanian talossa evankeliumi toteutui: Jeesus oli rakkaiden ystäviensä kanssa; kuinka sisarukset Lasarus, Martta ja Maria olivat Jeesukselle nimenomaan läheisiä, rakkaita ystäviä.

Ystävämme? Mietin, uskallammeko ajatella että Hän haluaa ja on valmis olemaan meidänkin Ystävämme? Haluammeko me?

Hyötyä? – Toisen näkökulman: minkä arvoista jokin asia on, Peter Halldorf toi esiin mainiten 500 v. sitten reformoidun kirkkomme. Voiko Jumalanpalveluksen ja liturgian  arvoa mitata? Tai sen, että viettää aikaa Hänen läsnäolossaan? Tai sen, että osoittaa Hänelle rakkauttaan, kuten Betanian Maria teki voidellessaan Jeesuksen jalat kallisarvoisella öljyllään? – Maria vuodatti Jeesukselle kalleimman aarteensa: rakkautensa, sanoi P.H.

Jumalan läsnäolossa kirkas valonkiila lävistää pimeimmätkin alueet ja valaisee ne. Se muuttaa meitä. Hänen läsnäolonsa vaikutuksessa meissä tapahtuu muutosta.
Peter Halldorf päätti saarnansa sanoihin: ”Maria, sinua tarvitaan”.

Rabbuuni – Opettajamme ja Ystävämme, vedä meitä elävään yhteyteen kanssasi. Lähetä enkelisi niiden asioiden ’ylle’, joita/joista meidän ei ole tarkoitus etsiä (itsemme ulkopuolelta tai itsestämme). Valaise ne asiat, joista meidän on hyvä tulla tietoisiksi. 
Auta, ettemme pitäytyisi siinä, mikä (meissä) on kuollutta. Auta meitä löytämään asiat, jotka ovat todella olennaisia. Löytämään Ikuisen, Elämän äärelle.     

Vapahtajamme, auta meitä myös kertomaan Sinulle (taikka jollekin luotettavalle lähimmäiselle, sellaiselle, joka haluaa kuunnella) asioista, jotka meitä painavat, sen sijaan että hautoisimme niitä sisimmässämme.
Auta meitä suuntaamaan katseemme Sinuun. Näkemään, mitä kaikkea Sinä Olet. Ja mitä haluat meille ja elämäämme.

Pääsiäisen ihme – Kristus, Sinä näytit että on olemassa Suurempi Voima kuin  meidän ja koko maailman huolet ja murheet yhteensä. Voima, joka voitti kuoleman. Voima, jossa on Elämä, Ilo ja Valo.
Ylösnousemusvoimastasi katseemme kääntyy  pimeästä Valoon, kuolemasta Elämään. Kiitos siitä!

Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!

Iloitaan siitä, annetaan Hänen täyttää meidät Ilollaan ja Valollaan! 

Hristos Anesti! – Kristus nousi kuolleista  – Valamon veljien laulamana   

Muut 2. Pääsiäispäivän tekstit ovat: Ps. 16: 8-11, Ps. 31: 20-23 ja 2. Kor. 5: 15-21.

Betaniassa

3.4.2017                  

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”   (J
oh. 12: 1-8)

Jeesus tuli ystäviensä luo levähtämään, kokemaan näiden sisarusten vilpitöntä ja varauksetonta ystävyyttä ja rakkautta ennen Jerusalemissa odottavia koettelemuksia. Jeesus antoi aina kaikkensa toisille. Nyt hän halusi levähtää hetken, kerätä voimia. Ehkä hän tuli myös lohdutetuksi Marian pestessä hänen jalkansa tuoksuöljyllä.
Ja sitten tuon hetken särkee viiltävä kommentti, kuin jostain toisesta todellisuudesta.

Miten olisin/olisit jonain huoneessa olijoista reagoinut Juudaksen sanoihin? Mariana, Marttana, Lasaruksena, jonain toisena Jeesuksen opetuslapsena tai Jeesusta katsomaan tulleena naapurina?
Uskon, että Jeesuksen sanat ”hän tekee tämän hautaamistani varten” eivät jättäneet ketään läsnäolijoista kylmäksi. Voin kuvitella, kuinka nardusöljyn tuoksun lisäksi huoneessa leijaili monenlaisia, voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia.

Öljyä pienessä pullossa Jerusalemissa käydessäni olen aina ostanut eräästä pienestä ortodoksiluostarista  siunattua öljyä, kortteja ja jotain muuta pientä, kannatuksen vuoksi. Luostarin munkit keskittyvät hengelliseen elämään, käytännön asioita hoitaa aina yhtä tarmokas iranilainen sisar, 50+v. Kotimaassaan hän toimi opettajana, kunnes joutui kristittynä lähtemään maasta.
Tämä sisar kertoo aina tavatessamme, miten ihmeellisellä tavalla Jeesus, ”my precious Lord and Savior ” (kuten hän ilmaisee henkilökohtaista suhdettaan Vapahtajaan), on jälleen toiminut ja koskettanut ihmisiä erilaisissa kohtaamisissa. 

Kerran, kun tulin luostariin ystävieni kanssa ja menin etsimään sisarta, eräs munkeista sanoi, ettei sisar nyt voisi tulla esittelemään luostarin kappelia, koska hänellä oli kova migreeni. Olimme juuri lähdössä pois, kun sisar kiirehti luoksemme paksu villahuivi käärittynä päänsä ympärille. Koetin estellä häntä ja lähettää hänet takaisin lepäämään, mutta hän vastasi että Herran palveleminen on hänelle aina ykkösasia.
Sisar esitteli ryhmämme ensikertalaisille luostarin pienen kirkkosalin ja sen alapuolella olevan huoneen, jota luostarin asukkaat pitävät osana siitä nk. ylähuoneesta, jonne Jeesus tuli opetuslapsineen pääsiäisaterialle ennen vangitsemistaan.
Kun jossain vaiheessa kysyin, haluaisiko hän että rukoilisimme että migreeni lähtisi, hän totesi vain lyhyesti että oi, se lähti jo! – Tämä tuntui olevan hänestä niin luonnollinen juttu, ettei hän olisi varmaan edes muistanut koko asiaa, jollen olisi ottanut sitä esiin.
(Nuorena minulla oli eräässä vaiheessa pahoja migreenikohtauksia. Ainakin oma kokemukseni oli, ettei niistä päässyt noin vain hetkessä. Ne lamauttivat totaalisesti vuoteen pohjalle, eikä silloin voinut ajatellakaan tekevänsä mitään muuta kuin odottaa tuskaisena peiton alla että viiltävä kipu vihdoin hellittäisi.)

Tuoksu vai öljy? – Tuosta jerusalemilaisesta luostarista hankkimaani pieneen öljypulloon olen tiputtanut muutaman pisaran Betaniasta ostamaani nardusöljyä.
Toissa viikolla ystäviäni oli tulossa luokseni. Ennen heidän saapumistaan halusin mietiskellä iltamme teemaa, mutta koko päivän vaivannut särky häiritsi keskittymistä. Rukoilin – ei auttanut. Äkkiä tuli ajatus hakea öljypullo jääkaapista. Sivelin öljyä kipukohtaan. Särky katosi saman tien eikä palannut koko iltana. Olin ihmeissäni. – Siunattu öljykö vaiko nardustuoksu kivun vei…? No ei tietenkään kumpikaan. Jos niin olisi, eipä tarvitsisi enää säryistä kärsiä…! 🙂 

Energeettistäkö? – New age -aikoinani opiskelin terapiaa, jossa käytettiin energiatasolla hoitavia öljyjä, ja erästä toista hoitomuotoa opiskellessani tutustuin eteeristen öljyjen tuoksujen ominaisuuksiin ja vaikutuksiin.
Jätettyäni new age -hoidot sain tutustua johonkin paljon voimakkaampaan ’elementtiin’ kuin edellä mainitut. (Aluksi luulin nimittäin, että tässäkin oli kyse lähinnä energiasta.) Olinhan opiskellut myös bioenergia- ja shiatsuterapeutiksi, käynyt reikikurssit, opiskellut kiinalaista lääketiedettä ym. hoitomuotoja, joissa kaikissa puhuttiin hoitojen energeettisistä vaikutuksista; joten olin omaksunut eräänlaisen energeettisen ajattelutavan, josta käsin käsitin ja käsittelin käsitteitä… 

Enemmän kuin energiaa – Jätettyäni new age -jutut sain tutustua Häneen, jonka palveleminen oli tuon jerusalemilaisen luostarin sisaren ykkösjuttu. Ja sain huomata, kuinka Hänen seuraamisensa kautta saa tutustua Voimaan, joka on suunnattoman paljon enemmän kuin mitkään energiat, joihin siihen saakka olin tutustunut. Vähitellen opin, kuinka  tässä ei ollut kyse ’vain’ jostain taivaallisesta elementistä tai energiasta. Kyse oli Jumalan kolmannesta persoonasta.
Pyhä Henki paransi tuon sisaren migreenin hetkessä. Pyhä Henki paransi myös särkyni. Miten? Se on minulle mysteeri. Aina olen yhtä ihmeissäni, kun saan nähdä, kuulla tai kokea sellaista.
Sen olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että noissa 90-luvulla opiskelemissani energeettisissä hoitomuodoissa on kyse aivan eri asiasta kuin siitä, mitä Pyhä Henki merkitsee. Jo Hänen ’etunimensä’ Pyhä kertoo tästä.

Pyhän Hengen Voima — Voisin hyvin kuvitella, että Betanian sisaruksista ainakin Maria oli opetuslasten ja heidän joukkoonsa kuuluvien naisten mukana ylähuoneessa, opetuslasten kokoontumispaikassa, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ensin suremassa Herransa kuolemaa. Sitten yllättymässä ja ilahtumassa, kun Hän ilmestyi sinne ylösnousemuskehossa. Ja lopuksi odottamassa siellä sitä Voimaa, jonka Hän lupasi lähettää opetuslapsilleen.
Jollei sitten Maria ollut lähtenyt Lasaruksen ja Martan kanssa Betaniasta, kun selvisi että ylipapit halusivat tappaa Lasaruksen, koska hänen kuolleistaheräämisensä takia niin monet uskoivat Jeesukseen.

Ylösnousemuksen Voima – Lasaruksen herättäminen kuolleista oli ollut kuin pieni esinäytös Pääsiäisen ylösnousemusihmeestä.
Missä sitten olivatkaan, Lasarus, Martta ja Maria (kuten muutkin Jeesuksen opetuslapset) tulivat ymmärtämään, että heidän Ystävänsä ja Mestarinsa ei ollutkaan jättänyt heitä. Hän oli heidän kanssaan, nyt vain eri olomuodossa kuin aiemmin.
Ja lupauksensa mukaan Hän lähetti Helluntaina Pyhän Henkensä opetuslapsiensa keskuuteen, toimimaan heidän keskuudessaan ja heissä.
Tämä kaikki on jotain sellaista, mihin energeettinen ajattelutapa ei yllä.

Tällaisin miettein lähden alkaneeseen viikkoon, kohti Palmusunnuntaita.

Above all powers – Michael W. Smith

”Kaikkien voimien, kuninkaiden, luonnon ja luotujen yläpuolella
kaiken viisauden ja ihmisten tekojen yläpuolella
Sinä olit täällä ennen maailman alkua
kaikkien kuningaskuntien ja valtaistuinten yläpuolella
olet enemmän kuin kaikki maailman ihmeet, rikkaudet ja aarteet 
arvosi on mittaamaton
ristiinnaulittu, hautakiven takana, elit kuollaksesi hylättynä ja yksin
kuin maahan tallattu ruusu, otit lankeemuksen, ajattelit minua
ennen kaikkea muuta”

Muita Palmusunnuntain tekstejä ovat mm. Ps. 22: 2-6, Sak. 9: 9-10 ja Fil. 2: 5-11.

Siipien suojassa

27.3.2017   Kana poikasineen Israelissa

Sinä päivänä Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.”
    Mutta hän vastasi:”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. – Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”    (Luuk. 13: 31–35)

Mitäköhän kaikkea Jeesus mahtoi miettiä ja tuntea kulkiessaan kohti Jerusalemia? Hän tiesi mitä hänelle siellä tulisi tapahtumaan. Mutta hän jatkoi sen tekemistä, mitä hän oli jo useamman vuoden tehnyt: hän osoitti rakkauttaan ihmisiä kohtaan, paransi ja vapautti heitä heidän sairauksistaan ja vaivoistaan.
Jeesus tiesi, että jerusalemilaiset tulisivat vaatimaan hänen surmaamistaan. Kuitenkin hän antoi heille armolupauksen: sitten kun he tervehtisivät häntä Kuninkaana, he saisivat nähdä Taivaallisen suunnitelman toteutuvan.

Niin kuin kanemo – Jumalan huolehtiva, toisten kohtalosta välittävä sydän tulee esiin useissa Jeesuksen paimenvertauksissa. Mutta erityisesti minua koskettaa tuo kuinka Jeesus vertaa suojelunhaluaan kanaemoon, joka kokoaa  poikasensa siipiensä suojaan.
Jeesus oli niin sinut oman identiteettinsä kanssa, ettei hänen tarvinnut machoilla, yrittää esittää toisenlaista kuin oli eikä peitellä tunteitaan. Patriarkaalisen kulttuurin keskellä oli myös varmaan iso juttu ilmaista, että Jumalalla on myös äidillisiä (tai sellaisiksi määriteltyjä) hoivaavia ja helliä tunteita lapsiaan kohtaan.
(Samanlaatuisia Jumalan ominaisuuksien kuvauksia löytyy tosin myös Vanhan Testamentin puolelta, teksteistä joita Jeesuksen aikana luettiin.)
Nykyään on ihan tavallista, että isä jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee kotitöitä siinä missä perheen äitikin, mutta hymyillen ajattelen: olisikohan monellakaan isällä kanttia sanoa, että haluaisi varjella lapsiaan kuin kanaemo..?
Jeesuksella oli kanttia.

Ugandassa – Pieni kananpoikanen taisi Jeesuksen aikana olla kaikista suojattomin silloisista kotieläimistä. – Mutta kyllä vielä nykyäänkin…
Vuosia sitten yritimme keksiä eräälle ugandalaiselle, Kampalan esikaupunkialueella toimivalle orpolasten koululle toimeentulokeinoja. Koulun johtokunta esitti ajatuksen kanalan perustamisesta.
Eräs heistä, naapurissa asuva rouva, lupasi  tontistaan alueen kanalan rakentamista varten. Idea tuntui hyvältä.
Ajoimme ystävieni, koulun johtajan ja toimikunnan pj:n kanssa maaseudulle tutustumaan hyvin hoidettuun ja menestyvään kanalaan. Otin kuvia, piirsin ja tein muistiinpanoja esitelläksemme ne orpokoulun johtokunnalle. Kaikki olivat innoissaan: tämähän oli helposti toteutettavissa! Rakenteet puurimoista, kanaverkkoa ja maasta irti oleva sisätila laudoista. Harvat lattialaudat tekivät puhtaanapidon helpoksi. Näin juuri he rakentaisivat kanalan!
Vuoden kuluttua, ollessani jälleen Ugandassa, vastuutiimi esitteli aika nolona tyhjää kanalaa: kaikki kanat olivat sairastuneet ja kuolleet. Eikä ihme. Joku oli halunnut varmistaa, etteivät kananpojat joutuisi vääriin käsiin. Niinpä hyvän kanalan mallit oli hylätty. Päätettiin hyödyntää tonttia ympäröivää betoniaidan kulmausta muuraamalla sen jatkoksi tiilistä kaksi seinää. Kanalan kattokin oli umpinainen. Kostea, pimeä, ummehtunut tila oli surullinen näky. Kanat olivat kyllä olleet turvassa varkailta, mutta kadottaneet elinvoimansa.

Siipien suojassa – Jeesus nimitti Herodesta ketuksi. Monensorttisia kettuja on nykyaikanakin. Mutta ulkopuolelta tulevaksi koettujen hyökkäysten lisäksi voi ’ketutuksina’ nähdä myös omat tuhoisat tunne- ja ajatusmallimme. Millaiset asiat estävät meitä elämästä niin mielen ja tunteiden tasolla kuin fyysisestikin vapaata, rauhaisaa, turvallista ja harmonista elämää?
Onneksi on olemassa ne taivaalliset Siivet. Niiden tarjoama suoja ei ole tukahduttavaa, vaan valoa, lämpöä ja rakkautta. Jumalan Siipien kätkössä, Hänen luonaan/läsnäolossaan voi etsiä ja löytää sisimpäänsä rauhaa, selkeyttä ja voimaa jokapäiväiseen elämään. Kuten myös niihin haasteisiin ja vaikeuksiin, joita kohtaamme. 

Rakas Jumala, ota Siipiesi suojaan elämässään fyysistä tai henkistä turvattomuutta kokevat, lähellä ja kaukana. Sinä näet kaikki kärsivät, auta heitä kääntymään puoleesi, pyytämään Sinulta apua. Lohduta lohduttomia, suojele suojattomia, varjele vaarojen keskellä eläviä.
Kiitos rakastavasta Huolenpidostasi. Sinä näet, kuulet ja välität. Kiitos siitä.  🙂

In The Shelter of Your Wings – Julee Kwat

”Kuule huutoni, Jumala, kuuntele rukoustani!
Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.
Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan.
Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.”
(Daavidin psalmista 61)

Muut tekstit: Ps. 43: 2–5, Jes. 65: 1–3 ja Ef. 2: 12–16.

Yhteyttä

21.3.2017  

Maria eräässä Ranskan luostarissa

Lupaus on täyttyvä – Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”    (Luuk. 1:39-45)

Mikä merkittävä kohtaaminen – niin äideille kuin heidän kohduissaan oleville lapsille! Johannes hypähti riemusta, ja äitinsä täyttyi Pyhällä Hengellä, jonka seurauksena hänkin tunnisti Vapahtajan ja Hänen synnyttäjänsä tulleen luokseen. Voisi sanoa, että Johannes julisti Jeesuksesta jo ennen kummankin syntymää. Maria sai Elisabetin kautta vahvistuksen enkeli Gabrielin lupaukselle ja puhkesi kiitollisena ylistämään Jumalaa (Luuk.1:46-55).

Nykyään on tieteellisesti todennettu, kuinka pieni lapsi tunnistaa sikiövaiheessa kuulemiaan puheääniä, tiettyjä lauluja, jopa satuja. Vaikkeivät kaikki neurologit ole vielä valmiita yhtymään käsitykseen siitä, että lapsen tietoisuus kehittyy jo äitinsä kohdussa, luulen että on vain ajan kysymys, milloin tiede kehittää keinon näyttää kiistattomasti todeksi, että aistimustensa lisäksi lapsi on jo sikiövaiheessa ei vaan kokeva, vaan myös tiedostava pieni ihminen.    

Täyttyi Pyhällä Hengellä – Tavallisesti on niin, että odottavan äidin tunnereaktiot heijastuvat hänen kohdussaan olevaan pienokaiseen. Lääkäri Luukas kuvaa kuitenkin Elisabetin ja Marian kohtaamisessa tapahtuneen reaktion toisin: lapsen riemullinen hypähdys kohdussa herkisti Elisabetin vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutuksen.

Kun on saanut kuulla todella merkittävän, elämää mullistavan asian, ei ole yhdentekevää, kenelle siitä haluaa kertoa, kenen kanssa ensimmäiseksi jakaa sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Näin koin ensimmäisen raskauteni loppupuolella.
Pari kuukautta ennen laskettua aikaa vatsani oli kapea mutta valtaisa ’kanisteri’. Liikeitä tuntui joka puolella, mielestäni enemmän kuin yhdet käsi- ja jalkaparit ehtivät saada aikaan. Koko raskauden aikana kuului kuitenkin aina vain yhdet sydänäänet.
Kun pyysin lääkäriltäni ultraäänikuvausta, tämä totesi että eikö ole mukava yllätys jos tuleekin kaksoset. Sanoin että on siinä kyllä eroa, hankitaanko vauvanvaatteet, -vaunut, -sängyt ym. yhdelle vai kahdelle. Ja että mieluummin käyn ostoksilla ennen lapsen/lasten syntymää kuin sen jälkeen.
(70-luvulla ultrakuvaukset odottaville äideille eivät tainneet vielä olla itsestäänselvyys, tai sitten lääkärilläni oli vain omat näkemyksensä asian tarpeellisuudesta.) 

Selkeästi muistan miltä tuntui, kun kuulin ultraäänitutkimuksessa lääkärini sanovan hoitajalle sikiö a:n ja sikiö b:n mitat. – Siis todella: kaksoset!! – Siinä vaiheessa lapsivesi loiski kuin porealtaassa; pienokaiset taisivat kokea äidin riemun ja iloita siitä!
Kotimatkalla törmäsin bussissa tuttuun kouluajoilta, luokkatoverini isoveljeen, joka alkoi kysellä kuulumisia. Olin juuri kuullut elämäni ihmeellisimmän asian enkä ollut pysyä nahoissani onnesta, mutta eihän siitä voinut ensimmäisenä kertoa bussissa puolitutulle koulukaverille! Joten juttelin hänen kanssaan ihan tavallisia asioita, koettaen olla kuin olisi ihan tavallinen päivä elämässäni… – toivoen sisimmässäni vain että olisin jo kotona, lankapuhelimen äärellä (kännyköitä kun ei tuolloin ollut).
Kaksosten isä suhtautui uutiseen melko rauhallisesti, olimmehan epäilleet tätä jo pitkään. Yllä oleva evankeliumikohta toi kuitenkin mieleeni paitsi tuon päivän, jolloin sain varmistuksen sille, että sisälläni todella on kaksi eläväistä pienokaista, myös sen, kuinka naisten tapa reagoida isoihin asioihin on usein erilainen kuin miesten (vaikkei tässäkään asiassa voi yleistää, tiedän  🙂 ).

Ihmetystä ja kiitollisuutta – Minun on kuitenkin helppo samaistua sekä Elisabetin että Marian reaktioon yllättävään raskauteensa. Elisabet ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt” ja Maria ilmaisi kiitollisuutensa sanoen, että hänen sielunsa ylistää Herran suuruutta, henkensä riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastaan.
Minä en ollut uskonut voivani saada lasta lainkaan, ja nyt olin saamassa kaksi yhdellä kertaa! Tunnelmat olivat vähän samanlaiset kuin noilla kahdella sukulaisnaisella. Iloni oli mittaamaton. Koin että Jumalan enkelit olivat vieneet salaisen toiveeni Hänen korviinsa, ja Hän oli kuullut. – Kaksosten synnyttyä etsin kiitollisuudesta ymmyrkäisenä heille mummuni Raamatusta tätä kuvaavat nimet.

ViestintääMarian ja Elisabetin aikaan ei ollut puhelimia. Mutta oli olemassa hienovireisempi ja -varaisempi viestintämuoto: Jumalan enkeli ja Pyhä Henki toimivat tiedonvälittäjinä heidän elämänsä taitekohdissa.
Nykyään elämän merkityksellisiä ja vähemmän merkityksellisiä asioita jaetaan helposti ja vaivattomasti kännykän/Facebookin/WhatsAppin/Skypen välityksellä ystäville ja tutuille.
Mietin, miten jatkuva kommunikointivirta mahtaa vaikuttaa herkkyyteemme havaita sitä hienovaraisempaa viestintää, joka on tarjolla ja toimii tänään samoin kuin Marian ja Elisabetin aikana – taivaallisella taajuudella. Sen kuulemiseen tarvitaan pysähtymistä, hiljentymistä, virittäytymistä.

Yhdessäoloa – Elisabetille ja Marialle oli suuresta ikäerostaan huolimatta tärkeää viettää aikaa yhdessä, jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Myös Taivaallinen Isämme haluaa antaa meille enemmän kuin vain tietoa itsestään, tekemisistään, toiveistaan ja suunnitelmistaan. Hän toivoo meidän viettävän yhteistä aikaa kanssaan, läsnäolossaan. Hän haluaa kokea kanssamme sydämen tasolla asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja merkityksellisiä, ilojamme ja surujamme.
Minusta on ihmeellinen asia, että meille on tarjolla tällainen yhteys. Että meillä on Taivaallinen, Viisas, Rakkautta täynnä oleva Ystävä, joka kuuntelee meitä, ymmärtää tuntemuksiamme ja kokemisiamme ja vilpittömästi ja pyyteettömästi haluaa meille kaikkein parasta. Ja koska Hän lisäksi on Kaikkivaltias Luoja, Hän myös pystyy vaikuttamaan tilanteisiimme myönteisellä, yllättävälläkin tavalla. – Tätä yhteyttä kannattaa vaalia. Hän ei sitä tyrkytä, tarjoaa vain. Meistä on kiinni, jos pidämme sitä yllä, kommunikoimme Hänen kanssaan, vietämme aikaa Hänen kanssaan.  

Only Hope – Mandy Moore

”Sielussani on laulu, olen yrittänyt kirjoittaa sitä uudelleen ja uudelleen
tiedostan äärettömän kylmyyden, mutta Sinä laulat minulle uudelleen ja uudelleen
joten painan pääni ja kohotan käteni ja rukoilen että olisin Sinun omasi
ainoastaan Sinun;  tiedän että olet ainut toivoni
laula minulle tähtien laulu, galaksiesi tanssi ja nauru
kun tuntuu että unelmani ovat niin kaukana
laula minulle suunnitelmista, joita Sinulla on minulle
annan kohtaloni Sinulle, annan itseni Sinulle kokonaan
haluan kuulla Sinun sinfoniasi, laulaa kaikella, mitä minussa on
koko sydämestäni haluan laulaa, antaa kaiken takaisin”

Muut tekstit: Ps. 113: 1-8, 1. Moos. 3: 8-15 ja Gal. 4: 3-7.

Kristuksen kirkkaus

13.3.2017                     

Jesaja oli nähnyt Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?

He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:

– Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.   (Joh. 12: 37-43)

Jumalan suunnitelma – Jumala esti fariseuksia näkemästä/tunnistamasta Messiastaan; se oli osa Hänen suunnitelmaansa, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Roomalaiskirjeestä (jota luin vähän aikaa sitten) olin jotenkin ymmärtäväni, että näin piti tapahtua, jotta Jeesus Kristus tulisi tunnetuksi koko maailmassa. Ja että sitten lopulta, kun toisuskoiset olisivat löytäneet Hänet  Pelastajana, juutalaisetkin tulisivat ymmärtämään, että tuo Nasaretissa varttunut,  Galilean seudulla vahvasti vaikuttanut ja toiminut maanmiehensä olikin ja on se Messias, jota he yhä odottavat.  

Miten olisi käynyt, jos juutalaiset olisivat hyväksyneet Jeesuksen Messiaakseen jo 2000 v. sitten?Juutalaisilla on yleisesti vahva heimotietoisuus; varmaankin seurausta kokemistaan pakkosiirtolaisuuksista ja niistä vainoista, joita he ovat kautta aikojen joutuneet kokemaan valtaa pitävien kansojen taholta. Nykyajan ortodoksijuutalaisista heijastuu selkeästi kuinka vahvasti he kokevat oman uskonnollisen identiteettinsä. Evankeliumien kuvauksista saattaa päätellä, että samantapaista sanoisiko korostunutta itsetietoisuutta oli Jeesuksen ajan uskonnollisissa johtajissa.
Toisinuskoviin pidettiin joko etäisyyttä tai reagoitiin vahvasti, jos uskaltautuivat esittämään eriäviä mielipiteitään. Uskonnolliseen yhteisöön/synagogaan kuuluminen oli tärkeä asia. Siitä  erottaminen olisi ollut katastrofi varsinkin huomattavassa asemassa olevalle juutalaiselle. Siksi  evankeliumissa kuvattu hallitusmiesten pelko on ihan ymmärrettävää. Parempi olla hiljaa kuin menettää asemansa… 

Uskonnolliset johtajat olivat lisäksi vahvasti jakautuneet eri käsitysten kannattajiksi: fariseukset uskoivat ylösnousemukseen, saddukeukset eivät. Jerusalemin temppelissä kokoontuvaan Korkeimpaan neuvostoon, juutalaisten ylimpään tuomioistuimeen, kuului kumpiakin. Jo tämä olisi aiheuttanut vahvan kahtia jakaantumisen: miten saddukeukset olisivat kyenneet uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen, kun ajattelivat ettei ylösnousemusta kuoleman jälkeen ylipäätään tapahdu?  
Ja jos yhteisymmärrys Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta olisikin saavutettu, olisiko tieto Messiaasta levinnyt ’kaikkeen maailmaan’ pelkästään juutalaisten aktiviteetin ansiosta?
Juutalaiset eivät käsittääkseni ole koskaan olleet innokkaita käännyttämään toisia uskoonsa, vaan ovat pikemminkin pyrkineet vahvistumaan oman uskontonsa ja kulttuurinsa vaalimisessa. – Olisimmeko me kaukana Lähi-idästä asuvat jääneet tietämättömiksi siitä juutalaisesta, joka syntyi
oman kansansa keskuuteen mutta kaikkia kansoja varten, jos hyvän sanoman levittäminen olisi jäänyt pelkästään hänen maanmiestensä vastuulle?

Tuollaisia ajatuksia evankeliumi laittoi minut pohtimaan. Mutta sisimmässäni heräsi myös kysymys: säätelevätkö minunkin ajatuksiani ja toimintaani tiedostamattani jonkinsorttiset  ”fariseukset”, asiat, joiden pelosta en uskalla olla avoimesti ja rehellisesti täysin sitä mitä olen, ilmaisemaan ajatuksiani juuri sillä tavoin kuin haluaisin? – Jääkö jotain Jumalan suunnitelmasta omalla kohdallani toteutumatta, jos ajattelen liiaksi sitä, mitä muut ajattelevat sanomisistani tai tekemisistäni? – Tällaiseen itsetutkiskeluun teksti minut myös laittoi, ja koin sen ihan hyvänä asiana.
Mutta rehellisyyden nimessä täytyy kyllä sanoa, että aina välillä toivon ettei tarvitsisi pyöritellä omia hapuilevia ajatuskuvioitaan mututuntumalla. Että Kristus valaisisi ajatukseni Kirkkaudellaan! 🙂
(Antoihan Paavalikin ymmärtää, että se on mahdollista, kirjoittaessaan: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”)

Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa Johannes, ja hänelle oli avautunut ikkuna Jumalan Taivaalliseen Suunnitelmaan. – Näitä minunkin henkeni kaipaa: nähdä Hänen kirkkauttaan, ja ymmärtää Hänen Suunnitelmaansa.
Pyhä Henki, avaa silmäni näkemään, sydämeni ymmärtämään, on huokaukseni tänään ja huomenna. Avaa meidän kaikkien sitä kaipaavien silmät ja sydämet, jotta voisimme oppia tuntemaan Sinua paremmin. 

Jumala halusi ja haluaa, että kaikki tulisivat tuntemaan Hänen Poikansa ja tulisivat osallisiksi Hänen Valostaan.
Jeesus sanoi: Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” 

Rakas Jumala, avaa silmämme näkemään Sinun Totuutesi. Auta meitä olemaan rohkeina siinä uskossamme, jonka Sinä saat meissä aikaan ja siinä kaikessa, mitä Sinä haluat kauttamme tehdä. Pehmitä sydäntemme suojakuoret, sulata ne Rakkautesi vaikutukselle, liuota ja huuhdo Rakkaudellasi pois sisäiset pelkomme. Anna meidän nähdä, mitä kaikkea Sinä Olet meille. Kiitos että Olet.  🙂 

Because of Who You Are – Vicki Yohe (laulussa Jumalan hepreankielisiä nimiä)

”Annan Sinulle kaiken kunnian ja ylistyksen siksi että Olet se joka Olet
Koska Olet se joka Olet, kohotan ääneni ja sanon:
Herra palvon Sinua siksi että Olet se joka Olet
Jehovah Jireh – Sinä annat minulle mitä tarvitsen
Jehovah Nissi – Herra, hallitset Voittajana
Jehovah Shalom – olet Rauhan Ruhtinaani
ylistän Sinua siksi että Olet se joka Olet”

Muut tekstit: Ps. 25: 11-20, Jer. 26: 12-16 ja Ilm. 3: 14-19.

Usko ja rukous

6.3.2017                                 

Jos voit – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
  Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”  (Mark. 9: 17-29)

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.Tuo Jeesuksen lause ja pojan isän huudahdus laittoivat opetuslapset miettimään oman uskonsa määrää. Mutta määrästä ei ollutkaan kyse, sillä Jeesus sanoi heille, että sinapinsiemenenkin verran uskoa riittää.
Opetuslapset eivät olleet onnistuneet vapauttamaan poikaa tämän vaivasta. Jeesus sanoi  että siihen tarvittiin rukousta. (Luukaan evankeliumin mukaan Jeesus totesi että rukouksen lisäksi siihen tarvittiin myös paastoamista.)
Ymmärrän tuon rukouksen tarpeellisuuden tässä niin, että opetuslapset olivat omilla voimillaan yrittäneet tehdä samaa kuin Jeesus. Hehän näkivät koko ajan kuinka itsestäänselvästi ja vaivattomasti kaikki Jeesukselta onnistui. He eivät kenties nähneet sitä, miten Jeesus jatkuvasti kääntyi Isänsä puoleen. Hän
sanoi tekevänsä vain sen, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

Missä määrin etsin sitä, mitä taivaallinen Isäni tahtoo, ja missä määrin seuraan omaa tahtoani? Tämän miettiminen saa minut huokaamaan, kuinka usein se oma tahto tuppaakin  etusijalle.
Ideaaliahan olisi jos pystyisi aina ja vain toimimaan sen mukaan miten Taivaallisen Isämme tahtoisi meidän toimivan! – Jos tähän pystyisimme, olisi tämä maailmamme kyllä ihan toisenlainen paikka, meille kaikille.

Entä oma tahtomme? Onko sillä sitten mitään virkaa? Onhan toki. Luojamme on sen meille antanut jotta oppisimme valitsemaan Hänen tahtonsa mukaisesti. – Sitä tässä saakin sitten harjoitella, aina vaan, koko elämän ajan varmaankin… – ainakin meikäläinen. 🙂

”Man kan vad man vill”, sanoi rakas mummuni usein. Kääntäisin sen jotenkin niin että ihminen kykenee siihen mihin hänen tahtonsa riittää. Tuo sanonta ja erityisesti juuri tuo tahdon merkitys auttoi minua monesti teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun jokin asia tuntui liian haasteelliselta, vaikealta tai rankalta.
Joissakin asioissa rukouksen ja uskon lisäksi tarvitaan kyllä myös sitä omaa tahtoa, jotta asiat voisivat todentua.
Yllä olevassa evankeliumissa isä tahtoi poikansa puolesta, kun poika ei itse siihen kyennyt. Tämä tuo mieleeni esirukouksen merkityksen ja tärkeyden: että voimme pyytää Jumalalta apua sellaisille lähimmäisillemme jotka eivät sitä itse jostain syystä pysty pyytämään.
Ja myöskin rukoilla yhdessä niiden kanssa, jotka sitä haluavat. Yhdessä rukoilemisessa on Voima läsnä. Sillä lupasihan Jeesus: ”
Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän  keskellään.”

Rakas taivaallinen Isämme, vahvista uskoamme aina vaan enemmän. Auta meitä kääntymään rukouksissamme Sinun puoleesi, luottamaan varjelukseesi ja etsimään Sinun tahtoasi ja johdatustasi. – Kiitos että teet meissä hyvää työtäsi.  🙂

As we pray – Bobb Fitts

”Oi Jumala, kuule kansasi huuto, kun lausumme Sinun nimesi
vuodata armosi rukoillessamme
meidät on kutsuttu rukoilemaan, pyytämään hartaasti, välittäen ja myötätuntoisesti
me vastaamme tähän kutsuun jakaaksemme Sinun Kirkkautesi Valoa
voimallista vapautustasi, Sinun voimaasi, sitä kuinka kärsit jokaisen kansan puolesta”

Muut tekstit: Ps. 25: 1-10, 2. Kun. 20: 1-7 ja 1. Kor. 10: 12-13.

ps. Viime viikolla kävi samoin kuin edellisellä: jostain kumman syystä olin ottanut 1. vuosikerran evankeliumin mietiskelyyn, vaikka on 2. vk. menossa. – UT:n tekstit olivat: Jaak.2:12-15 ja Matt.16:21-23. (Psalmi ja Mooses olivat oikein.)
Ajankohtaiset tekstit löytyy varmimmin
netistä sivuilta Evankeliumikirja kirkkovuoden mukaan. Etusivulta klikkaa Etusivu – Kirkkovuosikalenteri 2017.  🙂 

Voittaja

27.2.2017                                        

Paastoamista? – Tällä viikolla alkaa Pääsiäistä edeltävä paastonaika. Minulle se tarkoittaa ainakin sitä, että aion jatkaa sitä ’paastoa’ jonka aloitin jo tammikuun alussa, nim. uutispaastoa. En ole lukenut tai kuunnellut minkäänlaisia uutisia Loppiaisen jälkeen. Tuli vain  tarve suojautua kaikelta niiden sisältämältä negatiivisuudelta.
Mutta miten kävikään tehtyäni tuon itselleni tarpeelliselta tuntuvan päätöksen? Seuraavana päivänä tuli kaupan kassajonossa taakseni mies, joka kertoi (tarkoituksellisesti taikka sitten vaan niin tunteittensa vallassa) poikkeuksellisen kovalla äänellä puhelimeen, mitä mieltä hän oli Trumpista, kotimaisista päättäjistä, hallituksesta jne. Eikä se ollut kivaa kuunneltavaa.
Ja kun seuraavalla kauppareissulla olin maksamassa ostoksiani, kassan luo kiirehti suorastaan juoksujalkaa nainen, ilmeisesti kassan tuttu, koska huudahti tälle hei, ja alkoi samantien kertoa kassalle samansuuntaisia näkemyksiä edellä mainitusta pressasta kuin tuo mies. Eikä tällä naisella ollut edes mitään ostoksia, oli juuri tullut sisään kaupan ovesta.
En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Se mistä en enää jaksanut lukea tuli väkisin vierelle.

Sen jälkeen olen kyllä onneksi voinut melko lailla itse päättää, millaisten asioiden annan tunkeutua tajuntaani. (Poikkeuksena uimahallin pukeutumistila, jossa ei ole off-nappulaa kaiuttimille, jotka virrattavat radiolähetyksiä korviin halusitpa tai et. Mutta onneksi siinä tilassa ei kauaa tarvitse viipyä.)

Jeesus oli erämaassa 40 päivää. – Ei ollut sielläkään ihan hiljaista…!

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.    (Matt. 4: 1-11)

Tämä on sellainen vähän epämiellyttävä aihe. Mieluummin sitä haluaisi vältellä – pahan olemassaolon ajattelemista. Mutta asiaa ei auta se, että olisi olevinaan niin kuin sitä ei olisi. Se ei tee sitä olemattomaksi.

Selväähän tuo oli että Sielunvihollinen oli huolissaan: erämaa-ajan jälkeen Jeesus astuisi tehtäväänsä. Ja jos Jeesus saisi tehtävänsä täytettyä, se tietäisi tappiota vastustajalle. Piti yrittää kaikin keinoin estää tämän toteutuminen.
Leipäehdotus ei onnistunut, eikä viittaus enkelien apuun. Valheiden isä (jollaiseksi Jeesus myös tätä vastustajaa kutsui) oletti että saisi Jumalan Pojan esittelemään itselleen Voimansa. Hohhoijaa.
Kun pyhiin kirjoituksiin vetoaminen ei toiminut, viimeisenä houkutusyrityksenä lupaus saada haltuunsa kaikki valtakunnat – jos Jeesus, Jumalan Poika, kumartaisi vastustajaansa. Tarjous antaa Jumalan Pojalle Valta, joka Hänelle jo oli annettu… – mahtoikohan tuo itsekään tajuta,  miten mieletöntä sopimusta siinä koetti saada aikaan, kaikkien kuninkaiden Kuninkaan kanssa?
Jeesus ei kuitenkaan ollut millänsäkään näistä yrityksistä. Nasevat vastaukset, ja peli oli pelattu 3-0.

Jumalan enkelit iloitsivat ja tulivat palvelemaan Voittajaa.
Ja mekin, jotka olemme Voittajan puolella, voimme iloita: meillä on Kuningas, joka on voittanut pahan. Hänet, Kaikkivaltiaan, voimme aina pyytää avuksemme, kun kohtaamme kiusausta tai hyökkäyksiä. Jeesuksen Valta ja Voima on vahvempi Kiusaajaa, jonka muita kutsumanimiä käytetään suomenkielessä kirosanoina. (Onkohan monikaan kyseisiä sanoja käyttäessään tullut ajatelleeksi, millaista voimaa sitä itse asiassa silloin kutsuukaan nimeltä?)

Kristus, anna Kirkkautesi ja Totuutesi valaista ja täyttää elämämme. Kiitos että voitit kiusaukset, jotta me voisimme tulla osallisiksi Sinun Voitostasi. Kiitos että olet Vapahtajamme! 


Victory belongs to Jesus – Todd Dulaney

”Kuka nousee Herraa vastaan – ei kukaan pysty, ei kukaan
kuka pystyisi nousemaan Kuningasta vastaan – ei kukaan
voitto on Jeesuksen, hänelle kuuluu voitto,
luotamme Sinuun, panemme toivomme Sinuun
Sinä vapautat, Sinä annat mitä tarvitsemme
Sinussa löydän voittoni, ikuisesti voittoisina, ikuisesti voitamme
voitto kuuluu Jeesukselle, voitto kuuluu Hänelle”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Hepr. 4: 14-16.

ps. Viime torstaina olin avustajana messussa, ja siinä selvisi, että olin kuin ollakaan epähuomiossa laittanut blogiin 1. vuosikerran UT:n tekstin ja evankeliumin. Tämän vuoden (2. vuosikerran) VT:n teksti oli Jer. 8: 4-7 ja evankeliumi Joh. 12: 25-33. (Psalmiteksti oli oikea, samoin korinttolaiskirjeen kohta rakkauden merkityksestä.) 

Näkökykyä

20.2.2017               Jerusalem      

Rajasin ja himmensin tuota kuvaa, jotta se vastaisi enemmän sitä mielikuvaa, mikä minulla on Jeesuksen ajan Jerusalemista. En kuitenkaan pystynyt poistamaan (niillä muutamilla säätömahdollisuuksilla, jotka minulla on käytössä) kuvasta sellaisia asioita, joita ei silloin vielä ollut. Enkä olisi halunnutkaan, eihän kuva siten enää olisi autenttinen.

Miten on muuten elämässä? Mitkä ovat sellaisia asioita, joita koetan/koetat säädellä tai rajata pois näkökentästä? Sellaista, mitä ei haluaisi nähdä? Tai ei pystyisi katsomaan/kohtaamaan/sulattamaan?
(Olin kirjoittanut tähän päivitykseen pitkät jutut, mutta koska ne eivät tallentuneet, en ala toistamiseen kirjoittaa. Joten nyt tulee lyhyt ja tiivis päivitys!)

Daavidin Poika Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
    Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.   (Luuk. 18: 31-43)

Pysyi heiltä salassa – Ajattelen että opetuslapsille oli aika armollista. etteivät he kuulleet/ymmärtäneet mitä Jeesus sanoi. Miten sellaista voisi tapahtua meidän Mestarillemme? Eihän tämä kaikki voinut loppua sillä tavoin?!!
He kulkivat eräällä tavalla kuuroina ja sokeina Rabbinsa mukana kohti niitä rankkoja tapahtumia, jotka olivat edessä. Se oli heidän tapansa jaksaa.
Ahdistukseltaan he eivät kuulleet kolmatta päivää, ylösnousemusta.

Sokea mies Jerikon tiellä sen sijaan näki, että Jeesus oli odotettu Messias, Daavidin Poika. Vapauttaja, jolla on valta ja voima armahtaa ja parantaa, hänetkin.

Open the Eyes of my Heart – Christopher Duffley 

”Avaa sydämeni silmät Herra, tahdon nähdä Sinut
nähdä Sinut korotettuna, nähdä kuinka loistat kirkkautesi valoa
vuodata voimasi ja rakkautesi kun laulamme pyhä, pyhä, pyhä”

Christopher Duffley syntyi keskosena huumeriippuvaiselle äidille. Hänellä todettiin monia terveydellisiä ongelmia. Kun Christpoherin tädille ja sedälle selvisi, että tämä oli syntymänsä jälkeen sijoitettu sijaisperheeseen, he hakivat vauvan omaan kotiinsa. Heidän 6-henkisen perheensä nuorin oli tuolloin myöskin vasta vauva.
Lääkäri koetti varoittaa niistä lukuisista haasteista, joita Christopher toisi mukanaan, mutta he kokivat Jumalan toivovan, että he adoptoisivat Christopherin. ”Kun Jumala pyytää sinua tekemään jotain, niin toki sen teet”, toteaa täti eräällä videolla hymyillen. Vaikka onkin ollut ajoittain raskasta, vanhemmat kokevat, että Christopher on ollut siunaus heidän perheelleen.

1. kerran Christopher lauloi 4-vuotiaana ylistyslaulun seurakunnalle. Musiikki on auttanut häntä voittamaan monet – mm. autismin – mukanaan tuomat haasteet.
Nykyisin teini-ikäinen Christopher esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Hänen unelmansa on tuoda ihmisille toivoa lauluillaan.  

Yllä olevalla videolla Christopher on 10v. Alussa setänsä kertoo väärin pojan syntymävuoden,  Christopher korjaa iloisesti asian. – Lauluaan kuunnellessani ajattelen, että Christopher on varmaan saanut nähdä – laulun sanojen mukaisesti – sydämensä silmin Herran Kirkkauden Valon loisteen, tuntenut Hänen pyhyytensä läsnäolon. Kuulen myös kaipuun voida nähdä/tuntea yhä enemmän tätä Kirkkautta, ja toiveen, että muutkin voisivat.    

Armollinen Kristus, avaa meidänkin silmämme, näkemään sitä, mitä Sinä haluat meidän näkevän, ja niin kuin Sinä haluat meidän näkevän.
Kiitos että kysyt meiltäkin:
”Mitä haluat minun tekevän sinulle?”
Sinä kuuntelet, ja Sinä kuulet vastauksemme. Kiitos siitä!

Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 ja 1. Kor. 13.

Ja tässä vielä linkki toiseen Christopherin lauluvideoon: Lean on Me

Ilon jyviä

13.2.2017                

Ruokani – Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?”
Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.
Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4: 31–38)

Ruoka valmista, tulkaa syömään. Jokapäiväinen kutsu 5 hengen perheessä. Tai oikeastaan 6:n, sillä mukaan täytyy kyllä laskea perheen nelijalkainen, ruoanvalmistuksessa aina mukana: asemissa siltä varalta että jotain maistuvaa tipahtaisi lattialle. (Aterian ajan hauva ’lepäsi’ kuopuksen tuolin vierellä, samassa toivossa. Tai sellaisen vieraan vieressä, jolta muisti joskus saaneensa herkkupalan. Koirilla on ihmeellinen muisti!)
Perheenäiti oli käynyt ruokakaupassa ja kokannut. Kiitettävän nopeasti tultiin aterialle, vaikka olisi ollut jokin oma tärkeä juttu juuri menossa. – Asia josta ei tingitty: yhteiset päivälliset. Ja kokkaajalle tuli hyvä mieli kun ruoka maistui.

Opetuslapset olivat hakeneet kylästä ruokaa ja palasivat kaivolle, jonne Jeesus oli jäänyt  kohdatakseen toisinuskovan naisen ja puhuakseen tälle elävästä vedestä.
Opetuslapset laittoivat leivät, ehkä oliiveja, juustoa ja taateleitakin kaivon kiviselle reunustalle ja pyysivät Jeesuksen aterialle.
Mutta Jeesus yllätti heidät (taas kerran) vastauksellaan: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.”
Mitä? Mistä rabbimme on saanut syötävää? Vielä hämmentävämpi oli Jeesuksen vastaus: hänen ruokansa oli taivaallisen Isänsä tahdon täyttäminen ja Hänen työnsä päätökseen saattaminen.

Voisiko tuo olla mahdollista meillekin? Että tulisi sellainen hyvällä tavalla täyteinen olo oman työnsä tekemisestä? Siinä ja siitä, mitä minulla on juuri nyt, tässä elämänvaiheessani, tehtävänä.
Siten ettei tulisi kuormitetuksi enemmällä kuin mitä jaksaa. Että saisi tyytyväisen ja levollisen mielen kaikessa tekemisessään.

”Kylväjä saa iloita…”  – Jeesus kylvi jyviä, joista kasvoi tienviittoja ikuiseen elämään. Hän kylvi niitä opetuslapsiinsa, samarialaiseen naiseen kaivolla ja kaikkiin kohtaamiinsa.
Jeesus iloitsi ja iloitsee jokaisesta, joka löytää Tien, jonka hän on avannut ja osoittanut. Tien Kotiin.
Hän  iloitsee myöskin jokaisesta, joka ryhtyy tienviitoittajaksi; iloitsee yhdessä heidän kanssaan.

Oma tehtävä? – Yhteen aikaan pohdin kovasti, mikä oma elämäntehtäväni voisi olla. Nykyään ajattelen että tehtäväni on se, mitä kulloinkin teen.
Ajattelen, että joka päivä meillä on mahdollisuus tehdä juuri sitä omaa, tämänhetkistä elämäntehtäväämme. Tai tehtäviämme (esim. perhe + työ).
Ja sellaisille, joilla ei ole perhettä huollettavana tai työpaikkaa, ja j
otka kaipaavat jotain mielekästä sisältöä elämäänsä, on tarjolla vapaaehtoistehtäviä vaikka kuinka, mitä moninaisempia, antoisampia ja iloa tuottavia! – Enemmän on töitä kuin tekijöitä.

Hyvistä jyvistä kasvaa Valon, Elämän ja Ilon vaikutus sydämessä, omassa ja muiden.
Kutsuuko kaiken hyvän Aikaansaaja sinua kylvämään hyviä jyviä?
Tai kuuletko ehkä sydämessäsi Kristuksen kutsuvan sinua korjaamaan sellaisista kasvanutta satoa? – Mitä se silloin voisi merkitä elämässäsi?

You Satisfy my Soul – Laura Hackett

”Sinä tyydytät sieluni Rakkaudellasi, saat sydämeni laulamaan
nostat minut kotkan siivin
juuri kun luulin sydämeni uupuvan
pimeimmän yön muutat loistavaksi valoksi luullessani yön voittaneen
sillä Sinä tyydytät sieluni, halleluja teet kaiken kauniiksi
koettelemuksien ja testien kautta nousee kulta esille
Sinä
muunnat surun iloksi”

Muut tekstit: Ps. 44: 2–5, Hoos. 10: 12–13 ja 1. Kor. 3: 7–15.

Kohti uuden maailman syntyä

6.2..2017                        

Uuden maailman syntyessä – Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”  (Matt. 19: 27-30)

Mitä me siitä saamme? – Pietarin kysymyksen voi lukea (nähdä) monella tavoin: vaativana, katkerana, toivorikkaana, marttyyrimäisenä, uteliaana, mahtipontisena, lapsenomaisen innostuneena, epävarmana (sillä olihan Pietarillakin heikot hetkensä…) taikka  vain yksinkertaisesti vakuuttuneena että hyvää on luvassa.
– Millaisena sinä luet tuon kysymyksen?
Itseäni ilahdutti tällä lukemiskerralla se, että Pietari kysyy me -muodossa. Joku olisi voinut tuossa(kin) tilanteessa kysyä: ”Entä minä? Mitä minä saan?”

Pietari kysyi niiden puolesta, jotka olivat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Joukossa oli omasta perheestä mukana ainakin vaimo ja veli sekä hyvät ystävät, kalastuskaverit. Ja varmastikin myös muista opetuslapsista oli tullut matkaa taivallettaessa ystäviä.
Mutta mikä laittoi Pietarin kysymään tuon kysymyksen? Piti tarkistaa aiemmat jakeet, jotta asia selviäisi.

Taivaan aarre – Eräs rikas mies oli tullut Jeesuksen luo kysyäkseen, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta hän perisi iankaikkisen elämän. Jeesus vastasi: ”Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”
Mies tuli murheelliseksi ja lähti pois.
Omastaan luopuminen – ehkä antaminen ylipäätään – oli hänelle liian vaikeaa.

Pietarille kavereineen kaikesta luopuminen oli helpompaa: maallista omaisuutta ei juurikaan ollut. Kivenmurikoista muurattu, yksinkertainen asumus olkikattoineen jäi tarvitseville, kalastusvene niiden käyttöön, jotka jäivät huolehtimaan omaisten toimeentulosta.
Ja sitä paitsi, kuinka voisi jättää tällaisen ainutlaatuisen tilaisuuden käyttämättä: saada kulkea Jumalan Pojan matkassa, olla mukana ja osana jossain aivan erityisessä ja ainutlaatuisessa tehtävässä?

Entä myöhemmät seuraajat? Esim. Franciscus Assisilainen ystävineen? Heistä useimmat olivat vauraiden, vaikutusvaltaisten perheiden kasvatteja, tottuneita ylelliseen elämään, sen tarjoamiin mukavuuksiin ja huvituksiin. He jättivät kaiken seuratakseen ylösnoussutta Kristusta.
Siinä ei varmastikaan ajateltu että vaihtelu virkistää! Rakennettiin paljain, kohmeisin käsin raunioitunutta kirkkoa, nukuttiin luostarissa kivilattialla, kivi tyynynä, kuten veli Francescon esimerkkiä seurannut sisar Chiara (Klaara).
He jakoivat toisille ruokaa nähden itse nälkää. He auttoivat leprasairaita kärsien itse monenlaisista vaivoista ja sairauksista.

Voi hyvin kuvitella että Pietarin ja kumppaneiden päätökseen lähteä seuraamaan Mestariaan vaikutti Jeesuksen ainutlaatuinen, jumalallinen säteily. Hänen puheestaan ja olemuksestaan he varmastikin huomasivat että tässä on enemmän kuin joku rabbi.
Ja näin jälkeenpäin on helppo ajatella, että olihan heillä siinä jo valtava palkinto, että saivat vaeltaa yhdessä Jumalan Pojan kanssa!

Vaan entä nuo keskiajan nuoret, Fraciscus tovereineen, jotka hylkäsivät turhuudet ja lähtivät tekemään sitä, mihin tunsivat Nasaretin Jeesuksen heitä kutsuvan? Oliko heille palkinto jo siinä, että  saivat elää ja toimia täysillä, joka- ja kokopäiväisesti Kristuksen välikappaleina, Hänen Voimansa täyttäminä ja vahvistamina? Että saivat tuntea Hänen Henkensä läsnäolon ja Hänen myötätuntoisen Rakkautensa kaikkia kärsiviä kohtaan?

Motiivimme – Minua on usein mietityttänyt meidän ihmisten toimintamotiivit. Miten monia asioita tehdäänkään vain oman hyödyn tai jonkinlaisen palkan/palkinnon saamisen toivossa.
Jeesus otti kuitenkin tosissaan Pietarin kysymyksen, ja lupasi hänelle ja tovereilleen hallintaistuimet Kirkkauden valtaistuimen luona. Aikamoinen palkinto odottamassa heitä Jumalan Valtakunnassa!
Mutta mitä Jeesus sanoisi nykyajan seuraajalleen, sellaiselle joka ei tavoittele mitään erityisistuinta, -asemaa tai -palkintoa, ei tässä maailmassa sen paremmin kuin tulevassakaan?

Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän” tuntuivat minusta ennen aina vaikeilta ja vaativilta. Mitä jos minun pitäisi  luopua lapsistani, tuli aina mieleeni. Ajatus ahdisti. Kunnes eräässä tilanteessa vuosia sitten tuli ajatus, että kyse onkin siitä, mitä pidämme etusijalla sydämessämme. Mitä/ketä pidämme itsellemme kaikkein rakkaimpana ja tärkeimpänä. Ja että Jumala tahtoo olla sillä paikalla, ykkössijalla. 

Viime vuosien tapahtumat ovat tuoneet noille Jeesuksen sanoille erityisen konkreettisen merkityksen. Ajattelen tässä kaikkia niitä pakolaisia, jotka ovat löytäneet Jeesuksen elämäänsä ja jotka sen vuoksi ovat joutuneet jättämään kotinsa ja kotimaansa. Niitä, jotka ovat joutuneet toisin uskovien perheenjäsentensä ja sukunsa hylkäämäksi ja maanmiestensä vainoamiksi, mutta haluavat siitä huolimatta seurata Kristusta. Ja niitä, jotka laitetaan palaamaan takaisin kotimaahansa, jossa heidän henkensä on uhattuna.
Erityisesti näiden ihmisten kohdalla nuo Jeesuksen sanat muuttuvatkin lohduttaviksi ja rohkaiseviksi, toivoa antaviksi: kaiken koetun jälkeen on olemassa jotain hyvää… on elämää… parempi elämä!

Yllä olevan kirjoitettuani pidin paussin. Menin pesemään juurekset ja laitoin ne pataan. Siinä kesken keittiöhommien tuli mieleen, että äh, tein sen taas: luisuin ajattelemaan toisten tilanteita. – Joissakin asioissa vain on helpompi alkaa ajatella muita kuin itseään… opetuslapsia, keskiajan extreme -nuoria tai venepakolaisia …
Muistan kuinka vaikea tuo teksti oli minulle eräässä retriitissä Espanjassa 7,5 v. sitten. Työstin  mielessäni ja sydämessäni kysymystä, olisinko valmis luopumaan kaikesta – Kristuksen vuoksi. (Kerroin siitä joskus tässä blogissakin.)
Mutta mitä tuo evankeliumikohta puhuu henkilökohtaisesti minun elämääni juuri nyt?
Entä sinun?
Miten haluat Luojani vaikuttaa sen kautta minussa, sydämessäni juuri nyt, tällä hetkellä? Nouseeko minulle jotain muuta kuin tuo me -muoto tällä kertaa erityisesti esiin?

Palattuani lukemaan tekstiä totesin että juu, iankaikkinen elämä!
Mutta se on kyllä tähän kohtaan liian iso (ehkä kaikista suurin ja tärkein Kristuksen seuraamiseen liittyvä) asia, joten sen ’mutustelu’ jää ainakin minun kohdallani toiseen kertaan!
(Päätin – kuten viime ja edellisen vuodenkin alussa – taas alkaa harjoitella lyhyttä ja tiivistä kirjoittamista… vaan eipä tuo niin helppoa näytä olevan…)

Prioriteetit – Joka tapauksessa tuohon sydämen prioriteettiin haluan palata uudelleen – joka päivä! Oppia pitämään Luojaani sydämessäni ykkösenä, ja heti sen jälkeen kaikki muut rakkaat.
Ja oppia huomaamaan, mistä kaikesta (ajatuksista, tekemisistä, asioista) voisin  luopua, tänäänkin. Niin itseni kuin toisten hyväksi. – Ja Hänen hyväkseen, jolta ja josta kaikki hyvä on lähtöisin. Hänen, jolla on Kirkkauden langat käsissään. 

Show me Your ways – Darlene Zshech & Hillsong

”Näyt tiesi, että voin kulkea kanssasi, laitan toivoni Sinuun
sydämeni kaipuu on rakastaa Sinua enemmän
elää Sinun kätesi vaikutuksessa, joka päivä vahvemmin
näytä Sinun tiesi”

(Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, 5. Moos. 7: 6-8 ja Fil. 3: 7-14.)