Kirjoittajan arkistot: veronica

Kiitollisuudesta

11.9.2017      Penkkejä Betesdan altaan vierellä

Ystäväni oli jo pitkään halunnut tehdä jotain rehottavalle pihamaalleni. Tänään hän tuli jatkamaan pihaprojektia: kaivoi kivilaatat sammalten ja muun kasvillisuuden alta esiin – umpeen kasvanut polku tuli taas käyttökuntoon! Lapioi ja kiskoi pihlajan- ja pajuntaimien juurakoita ylös maasta (minä olin vain vuosittain sahannut runkoja tyvistä poikki, kun voimat eivät olleet riittäneet juurityöhön). Minä karsin alppiruususta polun ylle kasvaneita ja kuivuneita  oksia.
Työn edetessä ja lopputulosta katsellessa totesimme, että kummassakin, sekä työvaiheissa että lopputulemassa, saattoi nähdä jotain symbolista.
Tuli kiitollinen olo – ystävästä, polusta ja lämpöisenaurinkoisesta päivästä.

Instant -paraneminen Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.
Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.
Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.  (Joh. 5: 1-15)

Altaan luona odotettiin enkeliä, joka muuttaisi veden parantavaksi. Oliko paikalla sellaisia, jotka ihmettelivät, kun parantuminen tulikin toisesta lähteestä? Se jää arvailujen varaan.
Entä oliko ketään
joka olisi iloinnut miehen puolesta, kun tämä 38 v. sairastuttuaan parani ja kykeni kävelemään? Sitäkään emme tiedä. 

Sen sijaan Johannes kertoo, kuinka eräät skarppina bongasivat parantuneen kantavan vuodemattoaan – sapattina. Hermostuivat ja halusivat tietää, kuka oli käskenyt häntä rikkomaan heidän perinnäissääntöjään.

Jeesuksen uudet päivitykset – Sapattina ei saanut tehdä mitään työtä. Vuodematon kantaminenkin katsottiin työnteoksi. Samoin parantaminen. Lainkuuliaiset juutalaiset kiristelivät hampaitaan myös Jeesukselle, joka paransi ihmisiä sapattina.
Vielä nykyäänkin ultraortodoksijuutalaiset noudattavat tiukasti meikäläisten näkökulmasta oudolta tuntuvia sapattisääntöjä. Ehkä heidän kannattaisi kysyä Jumalalta, katsooko Hän, että  esim. valokatkaisijan tai hissinapin painaminen on työtä. – Tai mikä vielä parempaa: jos heille vihdoin valkenisi, mitä Jumala halusi ilmoittaa heille jo 2000 v. sitten: Jeesus päivitti vanhat säännöt
esimerkeillään, toiminnallaan ja opetuksillaan. 

Entä mies, jolta Jeesus kysyi, tahtooko tämä tulla terveeksi? Mies oli niin fiksoitunut omaan toivottomalta tuntuneeseen tilanteeseensa, ettei hän edes kiinnittänyt huomiota siihen, kuka kysyjä oli. Hän oli niin keskittynyt katsomaan altaan vettä, josta hän toivoi saavansa avun, ettei hän tunnistanut Parantajaansa. 

Mihin kiinnitän huomioni? – Mietin, miten suuri merkitys sillä on, mihin me kiinnitämme huomiomme. – Huomaanko niitä pieniä ja suurempia asioita, joista voin iloita ja kiittää Jumalaa, ihan joka päivä?

Kiitollisuudella on ihmeellinen, kohottava, voimia antava vaikutus. Jos joskus tuntuu, että on vaikeaa olla kiitollinen, sitä voi opetella. Voi alkaa vaikka ihan pienistä asioista. Kuten aamulla herätessään sanoa mielessään tai ääneen Taivaan Isälle: kiitos tästä aamusta/päivästä. – Silloin kytkeytyy heti päivän alussa Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde.
Ja kun kiitollinen mieli vahvistuu, ei siihen oikein tahdo mahtua synkkiä ja arvostelevia aatteita.

Kristus, opettaisitko meitä huomaamaan yhä enemmän kiitoksen aiheita elämässämme ja ympärillämme? Niitä on niin paljon!!!
Kiitos katosta pään päällä, kiitos
rakkaistamme ja läheisistämme, kiitos puhtaasta vedestä, ravinnosta ja luonnosta, maamme itsenäisyydestä ja rauhasta…

Anna päättäjille viisautta ja auttajille voimia toimia luonnonkatastrofien, sorron ja sotien uhrien auttamiseksi. Anna toivoa niille, jotka ovat menettäneet kaiken.
Auta heitä – ja meitä kaikkia – löytämään Rakkautesi. Ja olosuhteista riippumattoman Rauhasi, lupauksesi mukaan:
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh.14:27)

Näytä mitä rukousten lisäksi haluaisit meidän tekevän kärsivien hyväksi.
Kiitos että emme ole yksin; kiitos että olet kanssamme. J
oka päivä.

Alla intial. Steven Samuel, 9v. kiittää ja ylistää Jeesusta laulullaan. 

Bless the Lord oh my soul –  Steven Samuel Devassy

”Kiitä Herraa sieluni
ylistä Hänen pyhää nimeään
laula kuin koskaan ennen oi sieluni
ylistän Sinun pyhää nimeäsi
aurinko nousee, uusi päivä koittaa
on aika laulaa Sinun laulusi jälleen
mitä sitten tapahtuukin
ja mitä onkaan edessäni
suo että laulan iltaan saakka
Sinä olet täynnä Rakkautta
ja hidas vihastumaan
nimesi on suuri
ja sydämesi lempeä
kaiken hyvyytesi vuoksi jatkan lauluani
10.000 syytä sydämeni löytää
ylistää Sinun pyhää nimeäsi
ja sinä päivänä kun voimani pettävät
kun loppuni lähenee ja aikani on tullut
vieläkin sieluni laulaa Sinulle ikuista ylistystä
10.000 vuotta ja siitäkin eteenpäin
Herra ylistän Sinun pyhää nimeäsi”

Muut tekstit: Ps. 65: 2-6, 9/Ps. 136: 1-9, 25-26, Jes. 24: 14-16 ja 2. Kor. 9: 6-15.

Siipien suojassa

5.9.2017       

Jaettu hymy Eilen pyöräillessäni aurinko tuli esiin oltuaan piilossa pari päivää. Toi hymyn huulille. Vastaan kävellyt valkohapsinen nainen hymyili katseemme kohdatessa. – Hyvältä tuntui ohikiitävässä hetkessäkin jaettu hymy, auringon valon ja lämmön aikaansaama.
Tuosta naisesta, sota-ajankin kokeneesta, säteili jonkinlaista lempeäniloista, vakaata rauhaa ja luottamusta: kaikki on hyvin. Kaikesta huolimatta.
Millainen merkitys sillä olisikaan, jos vaikeiden ja järkyttävienkin tapahtumien keskellä voisi säilyttää luottamuksen: sittenkin, kaikesta huolimatta, olemme Korkeimman käsissä.   

Koskettavaa oli lukea, kuinka Turussa on yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät ole uskaltaneet poistua kodeistaan  puukotusiskun jälkeen. Mutta hyvältä tuntui lukea myös, kuinka näitä vanhuksia käydään nyt tapaamassa. Heidän ei tarvitse jäädä yksin pelkojensa kanssa, vaan he saavat  keskustella tunnoistaan ja saavat helpotusta tilanteeseensa.
Tässä olisi yksi tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta muillakin paikkakunnilla maassamme. Kuinka paljon heitä mahtaakaan olla; yksinäisiä, pelokkaita ja järkyttyneitä; kuuntelevia korvia ja rohkaisevia sanoja kaipaavia. Voisimmeko – sinä ja minä – tuoda lämpöä, valoa ja turvantunnetta sinne, missä on epävarmuutta, huolta, kipua, pelkoa ja yksinäisyyttä?

Lähimmäinen Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”   (
Matt. 5: 43-48)

Täydellisiä…??!! Uh! – Sellaisia Jeesus kuitenkin kehottaa meitä olemaan… – tai oikeastaan pyrkimään sitä kohti. Sillä kyllähän hän tietää ja tuntee tasan tarkkaan tunteemme ja ajatuksemme, asenteemme, reaktiomme… kaikki mielemme ja sydämemme blokit.
Mutta juuri siksi hän on kanssamme, lupauksensa mukaan. Hän rakastaa ja haluaa meidänkin oppivan rakastamaan. Sellaisiakin, joilta emme välttämättä koskaan saa vastarakkautta. Sellaisiakin, jotka vastaavat ystävällisyyteen omista kivuistaan käsin. – Ei todellakaan mikään helppo oppiläksy! Mutta onhan se hyvä että on annettu tavoite, jota kohti pyrkiä…

Vaikeita kohtaamisia – Eräs lähihoitajana toimiva ystäväni kertoo, että suurimmaksi osaksi ihmiset, joita hän käy hoitamassa, ovat ystävällisiä ja kiitollisia saamastaan avusta. Joidenkin taholta hän on kuitenkin joutunut kokemaan sekä sanallista että  fyysistä uhkailua ja ilkeyttä. Silti aina mennessään tapaamaan näitä henkilöitä hän päättää kohdata heidät rakkaudella. – Mistä hän saa voimia toimia näin? Hän sanoo, että mennessään tapaamaan asiakkaitaan hän pyytää Jeesusta olemaan kanssaan ja kokee tämän läsnäolon asiakasta hoitaessaan.  

Itsemme vuoksi? – Minulle tuli ajatus, että ehkä Jeesus haluaa meidän oppivan rakastamaan silloinkin, kun se tuntuu vaikealta – ei vain lähimmäistemme vaan myös ja ehkä jopa juuri itsemme takia. Hän tietää, kuinka kaikki negatiiviset (vihan, katkeruuden, anteeksiantamattomuuden, pelon jne) ajatukset ja tunteet myrkyttävät mieltämme, sydäntämme – koko elimistöämme ja hermojärjestelmäämme.
Jumala haluaa vapauttaa meitä kulkemaan kohti taivaallista todellisuutta, joka on vailla tuhoavia tunteita tai ajatuksia. Jotta voisimme olla ja elää s
itä parasta, minkä Hän on meille tarkoittanut.

Ainakin minussa Hän on tehnyt paljon tällaista työtä: nostanut pintaan syvälle sisäänsullottuja tunnepatoutumia; vihaa, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta; vapauttanut tunteista jotka kuvittelin jo aikaa sitten käsitelleeni. Ja antanut tilalle sellaisen luottavaisen rauhan, jollaista minulla ei luontaisesti ole ollut. Kiitän joka päivästä. Siitäkin, jolloin taas nousee jotain työstettävää pintaan.  

Turun isku aiheutti koko kansakunnassamme kollektiivisen järkytyksen. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun maassamme surmataan viattomia ihmisiä yleisellä paikalla; nyt kyseessä oli kielteisen turvapaikan saaneen radikalisoituneen julma teko. – Miten säilyttää sisäinen mielenrauha ja turvallisuudentunne ajatellen sitä, että maassamme on paljon kielteisen turvapaikan saaneita, joita ei ole vielä palautettu ja joiden psyykkisestä kestävyydestä ei ole takuita? 

SuojaaEivät vain vanhukset, vaan myös ylipäätään herkät ihmiset ovat helposti haavoittuvaisia. Tuntuu että kysymys siitä, miten suojautua, kun asiat koskettavat liian syvästi, tulee yhä merkityksellisemmäksi.
Itselleni se on ollut iso kysymys nuoresta pitäen. 

Tueksi muille? Uskon, että Jumala haluaa nyt vahvistaa ja kutsua monia sellaisiakin, jotka eivät itse voisi edes kuvitella, että heistä olisi toisten tukijoiksi, olemaan niiden lähimmäistemme rinnalla, jotka ovat huolissaan, peloissaan ja järkyttyneitä. Pitämään kädestä ja sanoa heille: ei ole hätää, kaikki on hyvin, olet turvassa. 

Toissa viikonloppuna erityisherkille suunnatulla kurssilla osallistujat nuorimmasta vanhimpaan olivat kaikki empaattisia, herkästi tuntevia, hyväntahtoisia ihmisiä. Yleinen tuntemus ryhmässä oli lämmin, vahvan luottamuksen ja aidon välittämisen ilmapiiri. Tuli huokaisu: olisipa tällaista tosielämässäkin…
Tuossa ilmapiirissä tuntui erityisen koskettavalta hiljentyä 2 pv aiemmin Turussa surmansa saaneita muistamaan.

Eihän Jeesus pyydä meitä hyväksymään tekoja, joilla vahingoitetaan toisia. Mutta siitä huolimatta hänen rakkaudenvaateensa tuntuu kohtuuttoman vaikealta, erityisesti tilanteissa, joissa niin tehdään. Mitä tehdä, kun oikeudentuntomme joutuu ravistelluksi? Kun kaikenlaisia muita kuin rakkaudentunteita nousee pintaan? Mitä tehdä silloin kun ympärillä ja sisimmässä myrskyää?

Suojat – Eräs amerikkal. useita vuosikymmeniä evankelistana toiminut mies vieraili Suomessa joitakin vuosia sitten. Hän kertoi, kuinka joku rikas maanmiehensä oli kutsunut hänet luokseen päivälliselle. Tämä oli esitellyt hänelle suojaa, jonka oli rakennuttanut mahdollisen katastrofin varalta. Tilan seinät olivat täysin eristävää materiaalia ja siellä oli kaikki elämiseen tarvittavat asiat.
Sitten tuo mies kysyi evankelistalta että kai tälläkin oli jonkinlainen suoja. – Totta kai! – Minkälainen? – Minun suojani on sulista rakennettu, evankelista vastasi.

Siipien suoja – Psalmi 91 (jota myös herkkyystutkija Elaine Aron suosittaa yhdeksi voiman ja suojan lähteeksi) on monelle raamatunlukijalle ehkä juuri se psalmi, johon haluaa palata halutessaan vahvistaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta.

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91:1-4, 11-12)

Vanhassa käännöksessä: Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Toinen Suomessa vieraillut evankelista Andres Bisonni menetti vaimonsa ja 3 pienen lapsensa kanssa hurrikaani Harveyn tuhoissa omaisuutensa: talonsa kalusteineen, autonsa sekä palvelutyössä käytetyn toimistonsa.
”But we have decided to keep our eyes on Jesus in the midst of this storm” (mutta me olemme päättäneet pitää katseemme Jeesuksessa tämän myrskyn keskellä), A.B. kirjoittaa ja laittaa lopuksi lainauksen Jesajan kirjasta:

Ja nyt — näin sanoo Herra… : — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. (Jes.43:1-2)

Praise You in this storm Casting Crowns

”Olin varma että olisit Jumala ojentanut kätesi
ja pyyhkinyt kyyneleemme
olisit tullut pelastamaan päivän
mutta taas kerran sanon amen
vielä sataa ja ukkosen jylistessä
tuskin kuulen Sinun kuiskaavan sateen läpi:
Olen kanssasi
ja kun lasket armosi kohotan käteni ja ylistän
Jumalaa joka antaa ja ottaa
kohotan käteni ylistäen Sinua tässä myrskyssä
siitä että Sinä olet se joka olet
välittämättä siitä missä minä olen
ja joka kyyneltä jonka olen itkenyt
Sinä pitelet kädelläsi
et koskaan ole väistynyt viereltäni
ja vaikka sydämeni on rikkirevitty
ylistän Sinua myrskyssä
muistan kuinka kompastelin tuulessa
kuulit huutoni ja nostit minut taas pystyyn
voimani ollessa miltei lopussa
miten jaksan jatkaa matkaa ellen löydä Sinua
mutta ukkosen jylistessä kuulen
Sinun kuiskaavan sateen läpi: Olen kanssasi
kohotan katseeni vuorille: mistä tulee apuni?
apuni tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta”

Muut tekstit: Ps. 112: 5-9, 1. Sam. 24: 9-12, 17-21 ja 1. Joh. 3: 11-18

Sydämen rauhaa

28.8.2017         

Kirjoittaessani tämän bloggauksen loppuun ensi pyhän muita tekstejä ihmettelin niitä lukiessani miten ponnekkaasti niissä kuvataan sanojemme merkitystä. – No, kyllähän Jeesus evankeliumitekstissä parantaa miehen, jolla oli puheongelma, ajattelin.
Vasta tullessani evankeliumitekstin kohdalle huomaisin, että olin kirjoittanut 1. vuosikerran ev.tekstistä! Mutta olkoon, enää en lähde muuttelemaan. – 1.9.2014 bloggauksesta (otsikolla Parantaja) löytyy tämän vuoden tekstit.

Jeesuksen mitä ajankohtaisin lause tekee kuitenkin mieli ottaa tähän: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
Eilisiltana selailin kuluneen viikon Yle-uutisia, koska halusin saada
selville Turun tragedian motiivin. Tiistaiuutisessa olleiden surmaajan tunteneiden kuvausten perusteella selvisi, että kyseessä mitä todennäköisimmin oli terroriteko (eikä henkilön  mielenhäiriöstä johtuva, kuten olin luullut). Se auttoi ymmärtämään sen pelon määrää, joka tuntuu nyt olevan niin paljon suurempi kuin monista oman maamme kansalaisten tekemien surmatöiden aiheuttamat.
(
Tuokin tieto olisi vaikuttanut siihen, mistä olisin blogannut. Mutta koska olin tämän jo kirjoittanut, olkoon näin.)  
Joka tapauksessa – tai ehkä juuri siksi – tuntuu että erityisen vahva merkitys on sillä, millaisia tunteita nyt vaalimme sydämissämme ja millaista ilmapiiriä luomme puheillamme ympäristöömme. – Viljelemmekö pelkoa ja vihaa vai kylvämmekö rauhansiemeniä?

Effata – Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
    Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”   (Mark. 7: 31-37)

Ilmeisesti voidakseen kulkea vapaasti kylästä kylään ilman että kasvava joukko apua tarvitsevia hidastaisi etenemistä Jeesus kielsi levittämästä tietoa aikaansaamistaan parantumisista. Mutta ihmiset olivat niin innoissaan etteivät malttaneet pitää niitä omina tietoinaan.

Jeesus tiesi aina, mitä hän tulisi tekemään ja miten. Hän varmaan näki että mies, joka ei pystynyt kuulemaan hänen sanojaan, tarvitsi jotain konkreettista (= kosketuksen korviinsa ja kieleensä) pystyäkseen ottamaan vastaan parantumisen.
Tuo kuuro mies joko uskoi Jeesuksen parantavaan voimaan, tai oli vain niin epätoivoinen tilassaan, että oli valmis mihin tahansa, kunhan saisi avun. – Ja hän sai sen Hänen suustaan, joka puhuu elämän sanoja – parantumista, vapautumista ja elämää – ihmisiin ja heidän tilanteisiinsa!
Kuuron on vaikea oppia puhumaan, kun ei ole kuullut toisten puhuvan. Tai sitten jokin rakenteellinen ongelma puhe-elimissä voi vaikeuttaa puhetta. Mikä tuon kuuron miehen kohdalla olikaan tilanne, hän vapautui hetkessä kummastakin vaivastaan: hän sai kuulon ja selkeän puheen. 

Ylösnoussut Vapahtajamme tietää meidänkin aikanamme, mitä Hän haluaa tehdä. Usein Hän käyttää siihen niitä, jotka haluavat olla Hänen käsinään ja jalkoinaan. Blogin 3 vkon takaisessa lauluvideossa pyydettiin: ”Käytä minua, käsiäni ja jalkojani.” Kyllä Hän käyttääkin. Usein ehkä vahvimmin siellä, missä muuta apua ei ole saatavilla. Kuten Afrikan syrjäseuduilla.

Ruandan vuoristokylässä – Eräs tulkkinani toiminut pienehkön srk:n pastori kysyi kerran, lähtisinkö hänen kotikyläänsä rukoilemaan kylän asukkaiden puolesta; siellä olisi paljon rukoustarvetta. Sovimme päivän.
Pysäkillä, jolla jäimme bussin kyydistä oli pieni kioski (= kylän kauppa, jossa myytiin välttämättömimpiä elintarvikkeita) sekä mopotaksiasema. Pastori totesi, että koska nousu vuoristorinnettä kylään oli sen verran pitkä, on paras ottaa mopotaksit. 
Keskellä matkaa yllätti kaatosade. Juuri sillä kohtaa oli kylän asukkaiden levähdys- ja sateensuojaksi kyhätty
katos. Odottaessamme sateen taukoamista pastori jutteli mopotaksikuskien kanssa ja minä menin pitkulaisen katoksen toiseen päähän hiljentymään. Kysyin Jeesukselta, olisiko jotain, mitä olisi hyvä ottaa huomioon kylässä. Vastauksena sain, että siellä tulee tapahtumaan ihmeparantuminen. Ei mitään sen tarkempaa asiasta.

Kylässä menimme talosta toiseen kysymään, haluaisivatko ihmiset, että heidän puolestaan rukoiltaisiin. Kaikki halusivat.    
Lopulta tulimme pieneen, vaatimattomaan taloon, jossa perheen aikuiset taluttivat verhon erottamasta makuu
sopesta isoäidin, tukien häntä kummastakin kainalosta. Isoäiti oli toispuoleisesti halvaantunut, vasen käsivarsi ja jalka olivat täysin toimintakyvyttömät ja ja tunnottomat. Silloin muistin, mitä Jeesus oli sanonut sadekatoksessa ollessamme. Kerroin pastoritulkkini välityksellä naiselle, että Jeesus sanoi, että tänä päivänä joku tulee kokemaan ihmeparantumisen, enkä minä tiedä, kuka. Haluaisiko hän olla tuo henkilö? Nainen mutisi maahan katsoen jotain ruandaksi. Minun korvissani vastaus kuulosti lähinnä epäluuloiselta, mutta pastori tulkkasi sen myöntymisen merkiksi.   
Kerroin erään evankeliumikohdan, jossa Jeesus paransi sairaan. Kysyin sitten, uskoiko nainen, että Jeesus tekee ihmeitä vielä tänäänkin. Ja että Jeesus voisi parantaa hänetkin. Nainen mutisi taas jotakin, joka taas tulkattiin kyllä -vastaukseksi. Itse en huomannut naisessa syttyvän pienintäkään toivon kipinää, innostusta tai edes odottavaista mieltä. Näin vain syvän uupumuksen, masennuksen ja sisäänpäin kääntyneen olemuksen. Mutta ajattelin, että Jeesuksestahan tässä on kyse eikä siitä mitä meikäläinen havaitsee! Hän näkee enemmän – sydämen sisimpään!

Näin jälkeenpäin ajatellen minusta tuntuu kummalliselta, etten ollut tippaakaan huolissani siitä, mitä toiset ajattelisivat, jollei mitään tapahtuisikaan. Pyysin vain pastoria kehottamaan kaikkia tupaan sulloutuneita ja oviaukon ulkopuolella tilannetta seuraavia kyläläisiä rukoilemaan kanssamme, että Jeesus koskettaisi naista parantavalla voimallaan. 
Jonkin aikaa rukoiltuamme nainen sanoi, että tuntee jotakin käsissään ja jaloissaan. Kysyin mitä hän tuntee. Lämpöä… kuin elämää virtaisi hänessä, nainen vastasi, ja äänessään oli jo toivoa. Tunto palasi hänen halvaantuneisiin jäseniinsä. Hän alkoi liikutella kättään, ensin sormia, sitten käsivartta. Hän liikutteli halvaantuneen jalkansa varpaita ja ojensi sen sitten. Silloin hänen olemuksensa muuttui, hänen kasvonsa kirkastuivat.  

Kaikki tuntui siinä tilanteessa niin luonnolliselta, etten huomannut edes ihmetellä. Tunsin vain sisälläni syvää rauhaa. Mielessäni taisi käydä muistikuva siitä, kuinka kerran Keniassa rukoiltuamme kahden ystävättäreni, poikani ja tulkin kanssa alaraajoistaan halvaantuneen miehen puolesta tämäkin oli tuntenut ensin lämpöä ja sitten tunto oli palannut jalkoihin. Ja kuinka kehottaessani poikaani laskemaan kätensä istuvan miehen reidelle tämäkin oli tuntenut Pyhän Hengen liikehdinnän miehen raajoissa. Ja kuinka mies nousi poikani ja tulkin tukiessa seisomaan. (Kerroin tuosta jossain aiemmassa bloggauksessa.)

Pyhän Hengen läsnäolo – Joka tapauksessa kehotin (kuin se olisi ollut ihan luonnollinen asia) tätä isoäitiä nousemaan tuolilta ja kävelemään. Nainen nousi ja käveli huoneen päästä päähän useamman kerran.
Analysoiva mieleni yrittää näin jälkikäteen keksiä selitystä sille, miksi kaikki tuntui minusta jotenkin niin luonnolliselta ja itsestäänselvältä. Ajattelen – ja uskon – että se johtui Pyhän Hengen vahvasta läsnäolosta.
Kiitimme kaikki, nainen, hänen perheensä, kyläläiset, pastori ja minä, yhdessä Jeesusta, ihmeellistä Parantajaamme. Kyläläiset alkoivat laulaa iloista ylistyslaulua.

Kristus, anna parantavan voimasi virrata maailmaamme. Kosketa meitä elävöittävällä Hengelläsi missä sitten olemmekin huolinemme, suruinemme, pelkoinemme, sairauksinemme, ongelminemme ja erilaisine elämäntilanteinemme.
Parantajamme, hoidathan niitä sydänten haavoja ja suruja, jotka ovat nousseet pintaan.
Mutta kaikkein eniten ehkä juuri nyt tarvitsemme Rauhaasi. Näet miten terrorismi yrittää levittää pelkoa ja epävarmuutta joka puolella, nyt myös täällä rakkaassa kotimaassamme.
Antaisitko sydämiimme Sinun Rauhasi. Kaikki olosuhteet, uutiset, kaiken maailmassa tapahtuvan ylittävän Rauhaasi.

Jostain syystä ja jotenkin – en tiedä miten ja miksi – olet parin viime kuukauden ajan antanut minun kokea Rauhaasi pitempiaikaisesti kuin ehkä koskaan aiemmin, 24/7. En tiedä, onko nettipaastolla & mökkeilyllä ollut siihen osuutta. Joka tapauksessa kiitän Sinua siitä, nytkin. Ja pyydän: anna Rauhasi myös kaikkien sitä kaipaavien kaikenikäisten sisarten ja veljien sydämiin. Niidenkin, jotka eivät huomaa sitä kaivata.  🙂 

Sinä lupasit:Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö.” (vanhan käännöksen mukaan) 
Uuden käännöksen mukaan:

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Tätä me nyt tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme, Lohduttajamme ja Parantajamme. Sinä nostat, kannat senkin yli, mikä meistä tuntuu liian raskaalta ja vaikealta. Kiitos siitä!

You raise me up – Selah

”Kun olen alamaissa, kun sieluni on uupunut
kun vaikeuksia tulee ja kannan sydämessäni taakkaa
silloin hiljennyn, odotan tässä, hiljaisuudessa
kunnes Sinä tulet ja istut hetken kanssani
Sinä nostat minut ylös, niin että voin seistä vuorella
nostat minut kulkemaan yli myrskyävän meren
olen vahva kun olen Sinun harteillasi
nostat minut olemaan enemmän kuin itse voin olla”

Miten toimin?

21.8.2017                     

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?”
”Edellinen”, he vastasivat.
Jeesus sanoi:
”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.”   (Matt. 21: 28-32)

Lupaaja vai tekijä? – Toisen ensireaktio oli: ei huvita. Tuli kuitenkin katumapäälle ja meni. Toinen lupasi mennä, muttei pitänyt lupaustaan.
Mietin, kumpaa olen tehnyt enemmän: kieltäytynyt, katunut ja lopulta kuitenkin tehnyt, vaiko luvannut ja sitten joko unohtanut tai vain jättänyt tekemättä. – Huokaus: kumpaakin, en vain tiedä kumpaa enemmän!
Ne kerrat vain muistaa paremmin, jolloin on ensin laittanut hanttiin ja sitten (enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti) kuitenkin toiminut niin kuin on kokenut Taivaan Isän toivovan.
Lupauksiani olen löytänyt päiväkirjojani selatessa: voi ei, tämänkin lupauksen olin unohtanut!

Eilen herkkyyttä käsitelevällä vkonl.kurssilla käsiteltiin mm. itsensä syyllistämistä, johon erityisesti erityisherkät voivat olla taipuvaisia – silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta. Jos siis olet erityisen herkkä ja altis itsesyytöksiin, kannattaa olla tarkkana ettet juutu vanhoihin mokiin.
Itse aloin tuota tekstiä lukiessani pyöritellä mielessäni menneitä kunnes huomasin: hei, nyt eletään tätä päivää! Mitä minun tulisi ymmärtää juuri nyt siitä, mitä kuulen, miten vastaan, miten toimin?

Johtuen uutispaastostani (= ei uutisten lukemista eikä kuuntelua) en tiennyt, mitä Turussa oli tapahtunut. Ymmärsin kuitenkin eräiden kurssilaisten kommenteista, että jotain järkyttävää, ja ihmisiä oli kuollut. En kuitenkaan halunnut tietää asiasta sen enempää ennen kuin kurssi olisi päättynyt, ja toivettani kunnioitettiin. Eilen klo 10 hiljennyimme iskussa menehtyneiden muistoksi.
Kotiin ajaessani mielessäni pyöri vuoden takainen Nizzan yliajo. Mietin, oliko Turussa nyt tapahtunut vastaavaa. (Barcelonan torstaisesta yliajosta tulin tietoiseksi vasta kotiin palattuani lukiessani nettiuutisista Turun tragediasta.)

Annammeko niiden ajatusten ja tunteiden joita Turun surmatyöt nostivat pintaan, ottaa meistä niin vahvan otteen, että ne alkavat hallita meitä?
Pystyisimmekö löytämään tämän  järkyttävässä tapahtumasarjassa jotain, mikä antaa toivoa?  Jotain mikä antaa uskoa hyvään?
Itselleni tällaista toi uutisissa se, kuinka monet riensivät auttamaan ja koettivat pelastaa uhreja. He eivät jääneet seuraamaan vierestä, vaan toimivat, jopa henkensä uhalla. Useat heistä olivat maahanmuuttotaustaisia.

Erityisesti minua kosketti erään (itsekin uhria auttaessaan monta puukoniskua saaneen) miehen haastattelu. Mies totesi haastattelijalle,  ettei hän ole mikään sankari, vaan lähimmäinen, joka ei vain katsonut vierestä vaan teki parhaansa. Vaikkei hän onnistunut pelastamaan naisen henkeä, hän teki sen minkä pystyi. Ajattelematta sen enempää hän toimi sen mukaan, mitä tilanne hänestä vaati. Tätä hän toivoisi muiltakin: ettei käännettäisi katsetta pois vaan autettaisiin silloin kun apua tarvitaan. 

(https://svenska.yle.fi/artikel/2017/08/20/jag-ar-ingen-hjalte-jag-ar-en-medmanniska-som-inte-vander-bort-huvudet)

Jeesus ei odota meiltä vahvuutta ja rohkeutta, vaan jotain muuta. (Onneksi, ajattelen. Sillä kyllä minun täytyy sanoa, että tuon auttajan haastattelupätkän katsottuani mietin, mitä itse olisin pystynyt tekemään perjantaina Turun torilla. Luultavasti korkeintaan kauhusta lamaantuneena huutamaan apua!)
Mitä Jeesus sitten toivoo? – Että valitsisimme hänen tiensä. Että hän voisi hoitaa meitä kun olemme surullisia tai peloissamme.
Vihaa Hän kehottaa meitä välttämään: sillä vahingoitamme vain itseämme ja ympärillämme olevia.

Rakkaus karkottaa pelon ja vihan – Johannes kirjoittaa kirjeessään, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Ja että jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. (1.Joh.4: 18, 20).
Lähimmäisemme, kaukaakin tulleet, ovat veljiämme ja sisariamme.
Mutta juuri silloin – kun tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tai mahdottomalta pysyä rakkaudessa, saa olla heikko ja sanoa: auta Sinä, Rakkauden Kuningas. täytä Rakkaudellasi, joka karkottaa pelon ja vihan.

Rukousta – Järkyttävän väkivaltaisen tapahtumasarjan näkeminen voi jäädä pyörimään silminnäkijän mielessä ties kuinka pitkäksi ajaksi ikään kuin eräänlaisena painajaismaisena kauhufilminä. Rukoillaan Turussa, Barcelonassa ja ympäri maailmaa tapahtuneiden terrorin uhrien omaisten puolesta. Ja niiden puolesta, jotka ovat olleet silmänäkijöinä ja niiden puolesta, jotka jollain muulla tavalla nämä tapahtumat ovat traumatisoineet.

Kristus, vaikuta meissä. Anna Rakkautesi johdattaa ajatuksiamme, tunteitamme ja tekojamme. Lähetä Pyhä Henkesi lohduttamaan kaikkia surevia.
Rakas Jumala, kiitos että olet kanssamme silloinkin, kun meillä on kaikkein vaikeinta.
Kiitos että olet Lohduttajamme hädän hetkellä.

God of all my days – Casting Crowns

”Tulin luoksesi sydän palasina
ja löysin Jumalan, jonka käsissä on parantuminen
käännyin Sinun puoleesi, laitoin kaiken taakseni
ja löysin Jumalan joka tekee kaiken uudeksi
katsoin Sinuun, hukkuen kysymyksiini
ja löysin Jumalan, jolla on kaikki viisaus
ja luotin sinuun ja astuin valtamereen
Sinä tartuit aaltojen keskeltä käteeni
sillä olet kaikkien päivieni Jumala
Sinä valmistat joka askeleeni
ja ylistän Sinua
minulla on erilaisia vaiheita, Sinä pysyt samana
juoksin luotasi, vaelsin varjoissa
ja löysin Jumalan joka sinnikkäästi tavoittelee
piilouduin Sinulta, epäonnistumiseni jahtaamana
ja löysin Jumalan jonka armo peittää minut
ollessani heikoimmillani putosin Sinuun
ja löysin Jumalan joka nostaa pääni”

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Job 42: 1-6 ja 1. Sam. 17: 37-45, 48-50 t. Room. 7: 14-25.

Luottamus

12.8.2017      

Miten ihanista, lempeistä kesäsäistä olemmekaan saaneet nauttia! Ilma kuin pehmoinen silkki iholla. – Lauantaina Hgin Mustasaaren päivänohjelmaan tuli kuitenkin yllättäen muutos, kun työntekijät tulivat ilmoittamaan, että saari evakuoidaan lähestyvän poikkeuksellisen voimakkaan myrskyn ja trombien vuoksi ja että viimeinen lauttakuljetus mantereelle lähtee runsaan tunnin normaalia aikaisemmin. Saaren vierailijoita kehotettiin kuitenkin lähtemään jo aikaisemmilla vuoroilla siltä varalta, että myrsky tulisi kohdalle aikaisemmin. Kerrottiin myös turvallisuustoimintatavat, mikäli myrsky iskisi saaressa ollessamme.
Mietin millä tavoin trombit mahtaisivat heitellä pyörääni rantaraitilla, varsinkin kahdella ponttonisillalla (tosi painavat perusteet pitäisi olla, jotta luopuisin rakkaasta merenrantareitistäni). – Oli kuitenkin niin ihana päivä ja jotenkin vaan vahva luottamus turvalliseen kotimatkaan, etten raaskinut lähteä saaresta aiemmin (vaikka saaren henkilökunta meille sitä useamman kerran suositteli).
Ennen viimeistä lauttavuoroa vielä nopea pulahdus mereen. Munkan uimarannan kohdalla aurinko paistoi vielä niin suloisesti että arvelin että tässä ehtii uida vähän pitempäänkin ennen myrskyn saapumista. – Oi miten ihanasti virkisti!
Loppumatkalla huomasin pyöräileväni kohti uhkaavannäköisiä pilviä ja jyrähtelyjä. – Olisi kyllä tosi kiva jos voisit rakas Luoja pidätellä sadetta kunnes olen kotona…
Kotipihalla järjestin kalusteet myrsky-ystävällisempään tilaan ja menin sisään. Samalla hetkellä alkoi pisaroida, taivas mustui hetkessä, tuulenpuuskat taivuttivat puita kaarelle ja heittivät rankkasadetta vaakasuorana. Kymmenet salamat iskivät valtavin rysähdyksin joka puolella.
Vasta tuolloin tajusin, millaiseksi kotimatkani olisi muuttunut, jos myrsky olisi tullut kohdalle pyöräillessäni! Reitilläni ei ollut mitään, minkä suojaan hakeutua, ainoastaan puita (eikä sellaisten alle menemistä suositella ukkossäällä). Kyllä olisin pelännyt tuossa salamasuihkussa! Sitä katsellessa – turvallisesti ikkunan takaa – kiitollisuus täytti mielen.

Tunnemyrskyä Nasaretissa  –  Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus sai kotikaupunkinsa asukkaat hikeentymään. Ensin he ihmettelivät ja ihailivat hänen opetustaan synagogassa, mutta sitten alkoi supina ja nurina: hei, eikö tämä ole meidän kylän poikia! Mikä hän oikein luulee olevansa!
Jeesus alkoi mainita esimerkkejä niistä kerroista, jolloin Jumala ei ollut toiminut heidän maassaan vaan muitten kansojen keskuudessa. Siitähän  väki hiiltyi aggressiiviseksi; syntyi lynkkausmeininki.
Minuun tekee vaikutuksen tuo, kuinka Jeesus vain kulki tyynesti raivoavan väkijoukon läpi, karisti Nasaretin tomut sandaaleistaan ja jatkoi matkaansa.  

Ruandassa, Nyagatare – nimisessä kaupungissa vuosia sitten, tulkkinani toimi parina päivänä eräs räätäli. Hän halusi viedä minut tapaamaan erästä tuntemaansa naista. Räätäli kertoi, että nainen ei ollut pystynyt kohottamaan käsivarttaan moneen vuoteen.
Tultuamme naisen asunnolle nainen näytti, kuinka hän ei pystynyt liikuttamaan oikeaa käsivarttaan kuin hieman. Pienikin liike aiheutti viiltävää kipua.
Kerroin hänelle evankeliumista kertomuksen, jossa Jeesus parantaa erään naisen. Sitten kysyin, haluaisiko hän että pyytäisimme, että Jeesus parantaisi hänen kätensä. Kyllä, tätä nainen toivoi.
Rukoilimme tulkkini kanssa naisen käden puolesta. Rukoiltuamme nainen nosti käsivartensa vaivatta ilman minkäänlaista kipua monet kerrat korkealle ilmaan. Voi sitä riemua! Aluksi hieman varaukselliselta vaikuttaneen naisen säteilevällä ilolla ei ollut rajoja! Kiitimme Jeesusta parantumisesta.
En tiedä, oliko tuo nainen aiemmin toiminut ompelijana räätälin verstaalla, en kysynyt. Joka tapauksessa käsityöläisenä räätäli tiesi arvostaa käsien toimivuutta. – Kun joitakin päiviä myöhemmin olin lähdössä kaupungista ja odotin pääkaupunkiin kulkevaa bussia, räätäli tuli juoksujalkaa bussipysäkille (mistä mahtoikaan tietää että olisin siinä): Hän kertoi että tuo nainen oli lähettänyt hänet kertomaan minulle, että käsi on edelleen terve. Sanoin että olipa ihana kuulla. Mutta – varmistaakseni ettei jäisi mitään epäselvyyksiä siitä, mistä parantuminen oli tullut – pyysin räätäliä välittämään naiselle terveisinäni että kiitetään yhdessä Parantajaamme Jeesusta: Hän on ihmeellinen.

Olen useammankin kerran ihmetellyt sitä vahvaa uskoa ja luottamusta, joka afrikkalaisilla on muzungujen (muualta tulleiden valkoihoisten) rukouksiin. Mutta toisaalta kyllähän meillä täällä Suomessakin usein uskotaan muista maista tulevien Jumalan palvelijoiden rukouksiin, opetuksiin ja julistuksiin vahvemmin kuin oman maan vastaaviin…

Rakas Taivaallinen Isämme, kiitos että Sinä olet kanssamme, kaikkialla, kaikissa tilanteissa. Auta meitä luottaen katsomaan Sinuun. Rohkaise meitä vastaanottamaan siunauksiasi. Tänäänkin, tässä ja nyt.

André Crouch kertoo videon alussa tarinansa. Kun hän oli 11v., hänen isäänsä pyydettiin pienen maalaiskirkon pastoriksi. Koska srk:lla ei ollut muusikkoa, Andrén isä kutsui poikansa srk:n eteen ja kysyi tältä: ”Jos Jumala antaisi sinulle muusikon lahjan, käyttäisitkö sitä Hänen kunniakseen?” Poika katsoi isäänsä ja sanoi: ”Joo isi”. Isä rukoili Andrén puolesta ja 2 vkoa myöhemmin laittoi pojan pianon ääreen soittamaan. – Siitä alkoi 7 Grammy -palkintoa voittaneen gospel -muusikon ura.

Through it all – André Crouch

”Minulla on ollut monia kyyneliä ja suruja
ollut kysymyksiä huomisesta
on ollut aikoja, jolloin en erottanut oikeaa väärästä
mutta joka tilanteessa Jumala lohdutti minua siunaten:
koettelemusten kautta vahvistuisin
olen ollut monissa paikoissa, nähnyt monia kasvoja
mutta oli aikoja, jolloin tunsin itseni niin yksinäiseksi
mutta noina kallisarvoisina yksinäisinä hetkinäni
Jeesus kertoi minulle että olen Hänen omansa
kaiken kautta opin luottamaan Jeesukseen
opin luottamaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa
olen ollut vuorilla, ollut laaksoissa
kiitän Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on minua kuljettanut
sillä jollei minulla koskaan olisi ollut ongelmia
en tietäisi mitä Jumala voi tehdä
mitä usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä
Voit kiittää Häntä vuorista, laaksoista ja myrskyistä
joiden kautta Hän on kuljettanut sinua
sillä jollei sinulla olisi ollut ongelmia
et tietäisi mitä Jumala, usko ja Hänen Sanansa voivat tehdä”

Muut tekstit:  Ps. 81: 9-17, Jer. 6: 16-19 ja Room. 11: 17-24.

Vastavuoroista

7.8.2017       

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.  (
2. Kor. 8: 9-15)

Rikkaasta köyhäksi – On mahdotonta tajuta, millaista Jumalan Pojan oli laskeutua Taivaiden äärettömästä Kirkkaudesta Maan päälle ja tiivistää valtaisa Pyhyytensä, Valonsa ja Voimansa pieneen ihmiskehoon. Tai jollei tiivistänyt, niin luopui siitä siksi aikaa kun eli ihmiselämää Maan päällä. Miten fyysinen kehonsa olisi kestänytkään kaikkea sitä Kirkkauden määrää?
Joka tapauksessa Kristus otti vastaan tehtävänsä ja suoritti sen loppuun saakka.
Aikamoisen vertauskohteen Paavali heittää korinttolaisille kehottaessaan heitä jatkamaan omat työnsä loppuun!
Mutta kyllä tuo heitto laittoi mittasuhteet uusiksi: omassa elämässä isoilta, haasteellisilta, ehkä ylitsepääsemättömiltäkin tuntuneet asiat kutistuvat tuosta perspektiivistä
miniatyyreiksi.

Innokkaasti – Millaisia juttuja olen halunnut elämässäni tehdä innolla? Millaisista asioista olen inspiroitunut? Oi niin monet, olenhan innostuvaa sorttia. Yleensä asiat, joissa olen nähnyt pyrkimystä johonkin hyvään, ovat koskettaneet.
Olen tosi kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä mieluisia töitä, sellaisia, joissa olen saanut tavata paljon mielenkiintoisia ja ihania ihmisiä ja saanut oppia jatkuvasti jotain uutta. Välillä on ollut haasteita ja raskastakin, mutta aina on ollut (vaikkei taloudellisesti, niin monella muulla tavalla)
palkitsevaa.
Pisin työrupeamani kesti 24 v (välissä äitiyslomat ja hoitovapaat). Sitten koin että oli aika jättää tuo minulle niin rakas työ ja siirtyä tekemään kokonaan sitä, mitä tuolloin tein vapaa-aikoinani. Näin jälkeenpäin ajattelen, että ehkä Kristus olisi tuolloin jo kutsunut hommiinsa, ellen olisi ollut niin innostunut omista jutuistani. (Tosin kursseillani toin varsinaisen aiheen ohella jollain tavoin esiin sitä vähää, mitä tuolloin Vapahtajastamme
ymmärsin. Viime viikolla, vanhoja papereita läpikäydessäni, tuli eteen pari 2000-luvun alkuvuosina pitämääni luentoa. Huomaisin niissäkin aina välillä eri tavoin maininneeni Jeesus Kristuksen merkityksen meille ja maailmalle. Mutta niin kursseillani kuin luennoillani Hän oli mukana vain ikään kuin sivujuonteena, ei pääosassa.)        

Tehtäviä – Kristuksella on meille jokaiselle halukkaalle tehtäviä. Pieniä ja suuria, helpompia ja haastavampia, mutta aina innoittavia ja voimaannuttavia. Sillä kun suostuu palvelemaan Häntä, Hänen Valonsa ja Henkensä on läsnä ja vaikuttaa. Omassa voimassaan ei onneksi tarvitse yrittää – eikä pystyisikään – tekemään Hänen hommiaan. Miten helpottavaa ja vapauttavaa – tietää ettei tarvitse yrittää osata ja hallita kaikkea – ei tarvitse koettaa olla yhtään sen enempää kuin on – voi olla ihan vain oma itsensä. 
Ja miten ihana on tietää, että saa koko ajan olla Valon ja Voiman Lähteellä!

Vastavuoroisuus – Kristus antoi meille itsensä. Meillä on mahdollisuus antaa Hänelle itsemme, halukkuutemme palvella Häntä sen mukaan miten, minne ja missä Hän meitä ohjaa. Kun kuuntelee sydän avoinna ja mieli herkkänä, voi kuulla tätä johdatusta.
Annanko/valmistanko/rauhoitanko itselleni/itsessäni tilan tuon johdatuksen kuuntelemiselle?
Vai täyttyykö sisimpäni ja elämäni kaikenlaisilla muilla jutuilla, niin etten voi havaita Hänen läsnäoloansa ja johdatustaan niiden lävitse?
Joka päivä t
eemme valintoja. – Kristus, opettaisitko meitä tekemään enemmän ja enemmän sellaisia valintoja, jotka sointuvat juuri siihen elämänsuunnitelmaan, jonka Luojamme on meitä kutakin varten laatinut?     

Oikeus ja kohtuus – Jeesus opetti, että oman edun etsimisen sijasta tulee pikemminkin katsoa, mitä toiset tarvitsevat ja toimia sen mukaisesti. Hän kehotti erästä talon isäntää:
”Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan. Ei — kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. (Luuk.14:12-13)

Auttaja – Tulee mieleen Veikko Hurstin elämäntyö. Tiesin että hän oli auttanut asunnottomia ja perustanut yhä (nykyisin poikansa johdolla toimivan) järjestön, joka jakaa ruokaa ja vaatteita vähävaraisille sekä järjestää itsenäisyyspäivänä ’köyhien linnanjuhlia’ ja joulujuhlia. Mutta yllätyin, kun äsken luin Wikipediasta että Veikko Hursti oli opiskellut kuvataiteita ja musiikkia ja toimi sotien jälkeen mainospiirtäjänä ja sirkusakrobaattina. Rankat elämänkokemukset ja alkoholismi saivat hänessä aikaan uskonnollisen heräämisen, ja hän toimi yli 40 v. vähäosaisten auttajana.

Musikaalisuuttaan – ehkä muitakin taiteellisia lahjojaan tai luovaa lahjakkuuttaan yleensä – hän sai varmaankin toteuttaa järjestäessään itsenäisyyspäivän- ja joulujuhlia. Joka tapauksessa hän varmasti sai moninkertaisesti takaisin sen, mitä laittoi työhönsä nähdessään lukemattomien asunnottomien ja varattomien ihmisten saavan tuntea, kuinka heistä ja heidän tilanteestaan välitetään. Nälkäisiä ravittiin, niin fyysisesti kuin henkisesti ja hengellisesti. Järjestön tilaisuuksissa oli ja on edelleen käsittääkseni aina musiikkia, laulua ja jokin hengellinen sanoma.
Varmasti rankkaa työ, jossa päivittäin tapaa ihmisiä, jotka kamppailevat suurten arjessa selviytymisongelmien kanssa. Mutta uskon, että juuri tuollaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa Jeesus on Rakkaudellaan aivan erityisen vahvasti läsnä. 

Kristus, sytytä meissä into palvella Sinua. Avaa silmämme näkemään toisten tarpeet ja anna sydämiimme halu jakaa muille omastamme. Kiitos että teet meissä hyvää, muuntavaa työtäsi. 🙂

Use me – Ron Kenoly – jazzahtavaa gospelia

”Jos voit käyttää mitä tahansa, voit käyttää minua
ota käteni, Herra, ota jalkani
kosketa sydäntäni, Herra ja puhu kauttani
Herra kutsuit Mooseksen erämaasta ja laitoit sauvan hänen käteensä
Sinä käytit häntä johdattamaan kansasi Luvattuun Maahan
Herra, olen halukas luottamaan Sinuun
joten ota elämäni Herra ja käytä sitäkin
kun Daavid taisteli Goljatia vastaan ja jättiläinen kaatui
hän todisti kansalleen että Israelin Jumala elää
Herra, olen altis ja halukas olemaan käytössäsi
kun kansanjoukko oli kuullut Jeesuksen puhuvan
hän otti kaksi kalaa ja viisi leipää ja he tulivat ravituksi
Herra, se mitä minulla on ei ehkä ole paljon
mutta tiedän että kosketuksesi voi moninkertaistaa sen
joten jos voit käyttää mitä tahansa, käytä minua”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136, Sananl. 14: 21-22, 25, 31 ja 2. Kor. 8: 9-15.

Todellista?

31.7.2017     

”Sinä olet Jumala” – Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
(
1. Kun. 18: 21-26, 36-39)

Tuli taivaasta – Mikä luottamus Elialla! Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että Herra ilmestyisi ja osoittaisi, kuka on todellinen Jumala. Väliin jätetyissä jakeissa (27-35) kerrotaan, mitä Elia lisäksi teki, kun tuli hänen rukousvuoronsa: käski  kaataa vettä häränpaloille kolme kertaa, yhteensä 12 ruukullista.
Jumalan tuli kuivasi vedet ja poltti kaiken alttarille laitetun ja alttarikivetkin murenivat tulen kuumuudesta.

Boanerges – Tuosta tulee mieleen Jeesuksen opetuslapset, jotka tunnekiihkonsa vallassa halusivat saada aikaan taivaallista actionia:
Kuultuaan,
ettei eräässä Samarian kylässä haluttu Jeesuksen tulevan sinne, Jaakob ja Johannes tuohtumuksen tilassaan halusivat Jumalan tulta ’avuksi’.  Suivaantuneet veljekset (ilmeisesti muistaen Elian  rukouksen ja sen vaikutuksen) kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät?”
Varmaan Jeesusta(kin) hymyilytti poikien ehdotus. Hän nuhteli heitä ja sanoi: ”Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.”  (Luuk. 9:54, 55)
Jeesus antoi veljeksille nimen Boanerges (ukkosenjylinän pojat) ja jatkoi matkaansa opetuslastensa kanssa matkaansa…

Ei mikään ihme, jos Elian, VT:n profeetan, toiminta resonoi Boanerges -veljeksissä; olihan Elian saama rukousvastaus vaikuttava! Nähdessään Jumalan voiman 450 Baalin profeettaa tunnistaa Hänen pyhyytensä, heittäytyy maahan ja huutaa: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” – Kyllä siinä taisi tanner täristä! – Nähdessään tämän ei kansan enää tarvinnut miettiä kumpaa palvoa, Herraa vai Baalia.

Uuden liiton strategia oli toinen:  Jeesus opetti: Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. (Luuk. 9:5) – Ukkosenveljeksen pojat vain olivat ehtineet unohtaa tämän.

Totuus vai harha on ensi pyhän aiheena. Miten erottaa, milloin palvoo, palvelee tai seuraa jumalia, milloin Jumalaa? Mistä tietää, mikä on totta, mikä vain osittain totta, mikä jonkinlaista sekoitusta todesta ja epätodesta? Oma kokemukseni on, ettei ole ihan helppo juttu monilta poluilta etsivälle.
Useita vuosia omaksuin erilaisia opetuksia, jotka tuntuivat vain niin hyviltä, ettei niitä ymmärtänyt millään lailla kyseenalaistaa. Totta kai tämän ja tuon ja tuon opetuksen täytyi olla ’hyvästä lähteestä’, kun vaikuttaa niin valoisalta ja kohottavalta…

Miksi tyytyä vähempään? – Halusin myös eräässä vaiheessa ajatella, etteivät uskonnot ole eriarvoista, vaan että kaikki ovat saman Jumalan Hengen ohjauksessa, matkalla kohti ykseyttä. Kun minulle vihdoin alkoi valjeta, miten Jumala ja jumalat, Henki ja henget eroavat toisistaan kuin päivä ja yö (vaikka jumal- ja henkiolennot antaisivatkin ymmärtää jotain ihan muuta), ihmettelin kuinka ylipäätään olin kiinnostunut myös niiden inspiroimista asioista! Miksi kiinnostuin vähäisemmästä, kun tiesin että on olemassa Suurempi?

Kanavointia – Eräs havahduttava tekijä kohdallani oli todeta, kuinka suunnaton määrä ihmisiä ympäri maailmaa, myös Suomessa, luki erään henkiolennon sanelemia kanavointeja ja noudatti innolla tämän antamia ohjeita. En lukenut kanavoijan kirjoja, mutta minulle lähetettiin joitain s-posteja, joissa oli näitä kanavointeja. – Ihmettelin, kuinka oli mahdollista, että joku henkiolento, jonka todellista alkuperää ja todellista motiivia ei tiedetä, sai (ja saa) ihmiset niin valtaansa. Tällaisten henkioppaiden opetuksia kuunnellaan vieläkin innolla, hartaasti ja kunnioituksella: taas tuli jotain viisasta ja ylevää, tai käytännön neuvoja, joiden mukaan tietää miten elää ja toimia…

Miksei Jumala valaissut aikoinaan meikäläiselle jollain järisyttävällä, dramaattisella tavalla Hänen totuuttaan? Ehkä olisin säikähtänyt ja juossut pois. Elian aikana Jumala halusi kansansa näkevän, mikä ero on Hänen ja sen jumalan välillä, jota jotkut heistä palvoivat. Hän valmisti kansaa tunnistamaan Messiaan pyhyyden sitten kun tämä saapuisi.
Messias tuli, ja Kristuksen kautta Jumala alkoi kutsua ihmisiä yhteyteensä Rakkaudellaan, lempeästi. Sillä tavoin Hän kutsui minuakin.

Tietoisesti tiedostaen – Ajattelen, että kaiken ympärillä olevan henkisen/hengellisen runsaudentarjonnan keskellä – ja ehkä ennen kaikkea siellä – Jumala toivoo  meidän valitsevan tietoisesti Hänet. Ja tiedostamaan, milloin Hänen ja niiden muiden (jumalien ja henkivaltojen) asiat alkavat sekoittua toisiinsa (vähän, enemmän tai täysin).  

Rakas Jumalamme, Sinä tiedät, millä tavoin vetää meitä itse kutakin yhteyteesi. Kiitos että teet sen aina  Rakkaudestasi käsin. Kiitos Rakkaudestasi meitä kohtaan. Auta meitä näkemään Sinun Totuutesi. Auta kulkemaan Sinun johdatuksessasi.

How Great Thou Art – The Piano Guys

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Hepr. 4: 1-2, 9-13 ja Matt. 7: 13-14.

Kirkastusvuorella

24.7.2017 

Korkealle vuorelle – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
    Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.  (
Mark. 9: 2-8)

Valtava kirkkaus heidän Rabbinsa yllä ja ympärillä. Myös Jeesuksen kasvot hohtivat varmaan vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin Mooseksen, tämän laskeutuessa Siinain vuorelta keskusteltuaan siellä Jumalan kanssa.  

Kun Jumalan pyhä kirkkaus ilmestyy, omat sanat käyvät vähiin. Mitä vahvemmin Hän ilmaisee kirkkautensa, sitä hiljaisemmaksi käy ihminen. – Yleensä.
Pietari, toiminnan mies, nähdessään Kristuksen kirkkauden ympäröimänä sekä Elian ja  Mooseksen ilmestyvän, sen sijaan puuttuu näiden keskusteluun. Aika hurjaa!
Ehkä Pietari ehdotti majanrakennusta vahvassa hämmennyksen tilassa – vain jotain sanoakseen. Tai ehkä hän mietti kuumeisesti, miten saada tuo ainutlaatuinen tilanne pysyväksi. Ties mitä hän tovereineen saisi kuulla Jumalan suunnitelmista  heidän Rabbinsa puhuessa israelilaiset vapauteen johtaneen miehen sekä kansan tärkeimmän ja arvostetuimman profeetan kanssa!!!

Mutta Isä ilmoitti että Poikaa opetuslasten tuli kuunnella. Tämä puhuisi kaiken, mitä heidän ja muiden tuli tietää.  

Veljekset ihmettelivät vain hipihiljaa kokemaansa.
Johannes imi varmaan kaiken mahdollisen tuosta tilanteesta sieluunsa ja henkeensä. – Ja kuitenkin Kirkastusvuorella koettu oli vain pientä esimakua siitä, mitä hän saisi kokea vanhoilla päivillään Patmos -saarella.
Jaakobia ei kovinkaan paljon kuvata UT:ssa, paitsi että oli nuorena veljensä tavoin kiivas  luonteeltaan. Myöhemmin, opettajana toimiessaan hän vaikuttaa selkeältä ja rauhalliselta.
Kirjeessään hän parissakin kohtaa käytti ilmaisua ’ylhäältä tuleva viisaus’. Sillä, että hän tovereineen kuuli Jumalan puhuvan Kirkastusvuorella, oli varmasti vahva vaikutus hänen elämäänsä ja toimintaansa.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” (Jaak.3: 17)
Pari kertaakin hän mainitsee ’ylhäältä tulevan viisauden’.

Kirkastusvuorikokemus oli noille kolmelle opetuslapselle varmasti ikimuistoinen. Arvelen, että se, mitä Pietari, Jaakob ja Johannes olivat nähneet ja kuulleet Kirkastusvuorella, oli heille koko loppuelämän merkittävä voimanlähde.

Paavali, jahdatessaan Kristuksen seuraajia, koki myöskin Jumalan kirkkauden ja voiman, aika dramaattisella tavalla:
”Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ (Apt.22:6-8)

Kirkkauden Isä – Kristus kutsui Paavalin (tuolloin Saulin) seuraamaan itseään ja hänestä tuli Kristuksen vahvin apostoli. Paavalin kirje efesolaisille heijastaa hänen kokemuksiaan Jumalan kirkkaudesta; esim:
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:17-21)
Kirkastusvuori – Mikä on sinun kirkastusvuoresi? Mikä on sen voiman lähde, josta ammennat innoitusta, johdatusta ja jaksamista sielusi sisimpään? 
Ajattelen, että meille kaikille on annettu mahdollisuus ’nousta’ kirkastusvuorelle, jossa Jumala voi ilmaista meille – häivähdyksenomaisesti tai kirkkaammin – omaa pyhyyttään. Ja jossa Hän saattaa kehottaa kuuntelemaan Poikaansa. Jotta
mielemme voisi valaistua. Ja sydämemme.  

Spirit of the Sovereign Lord – Paul Wilbur

”Kaikkivaltiaan Herran Henki
tule, ilmaise läsnäolosi
tuo ilmi Elävän Jumalan kirkkaus
anna kirkkautesi painon laskeutua yllemme
anna elävän virtasi virrata
anna totuutesi kuninkuuden hallita meissä
emme etsi kättäsi, etsimme vain kasvojasi
haluamme tuntea Sinut
haluamme nähdä Sinut
ilmaise kirkkautesi täällä
anna kirkkautesi painon laskeutua”

Muut Kirkastussunnuntain tekstit ovat Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 3: 9-15 ja Ilm. 1: 9-18

Jumalan Valtakuntaan

17.7.17 

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”
”Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”    (Mark. 10: 17-27)

Jeesuksen luo juossut mies, rikas ja hurskas, ymmärsi että paljon merkittävämpää kuin mukava maanpäällinen elämä oli se, missä hänen sielunsa/henkensä viettäisi iäisyyselämää.
Minusta koskettava kohta on tuo, jossa Markus sanoo Jeesuksen katsahtaneen häneen ja rakastaneen tätä. (Evankelistoista ytimekkäimmän, tiiviisti olennaisimmissa asioissa pysyttelevän faktamiehen mainitessa tuollaisen asian, sitä ei voi olla huomaamatta.)
Mitä Jeesus rakasti tuossa miehessä? Ajattelen, että Jeesus ilahtui nähdessään hänen puhtaan sydämensä sekä kiihkeän pyrkimyksensä elää hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää.

Kuin Natanael – Varmaankin Jeesus näki miehessä samaa kuin Natanaelissa. Nähdessään Natanelin Jeesus sanoi: ”Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!” (Joh.1:47)
Natanael tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja lähti seuraamaan häntä. Rikas mies tunnisti myös Jeesuksen pyhyyden, sillä hän polvistui tämän  edessä. Hän ei kuitenkaan lähtenyt seuraamaan Jeesusta.

Mikä pidätteli häntä? Hän oli jo niin lähellä Taivaan Valtakuntaa, että häneltä puuttui vain ’yksi’, kuten Jeesus sanoi.
Vain yksi asia esti häntä pääsemään sisälle: hän ei pystynyt luopumaan siitä, mitä hänellä oli. Jeesus näki tämän ja halusi auttaa miestä voittamaan tuon esteen, joka sitoi häntä ja esti astumasta Jumalan Valtakunnan todellisuuteen.

Kameli – Hauska tuo Jeesuksen vertaus kamelista ja neulansilmästä. Eilen nukkumaan mennessä aloin miettiä, miksi Jeesus valitsi juuri kamelin kaikista eläimistä. (En tiedä, oliko Jeesuksen oma vai yleinen juutal. sanonta.)
Mieleen tuli kamelin koko ja kantamukset. Pitkine kauloineen ja kyttyröineen se oli varmasti suurin eläin, jonka israelilaiset olivat nähneet. Tai jollei oltu nähty niin ainakin kuultu Silkkitietä pitkin ja erämaiden halki kulkevista kameleista, jotka kauppamiesten karavaaneissa kuljettivat selässään isoja kuormia.

Mitä isompi lasti, sitä hankalampaa, kun tulee kapea kohta, josta pitäisi päästä läpi.
Eräällä Israelin matkalla mukaan lähti sen verran ystäviä, että mahtuisimme juuri ja juuri minibussiin. Oli sitä paitsi ekologisempaa matkata yhdellä kuin useammalla ajoneuvolla. Minibussin tavaratila oli pieni, joten jokainen lupasi ottaa vain pienen laukun mukaan.
Luostariin, jossa Nasaretissa yöpyisimme, piti toisesta kaupungista saavuttaessa ajaa hyvin kapeaa kujaa, jota reunustivat kivimuurit kummallakin puolella. Tuo luostari oli kuitenkin niin ihana paikka yöpyä, että olin varannut meille sieltä huoneet tällekin kerralle. Mietin kuitenkin, kuinka ihmeessä selviäisin minibussilla tuon kujan mutkista, kun henkilöautoillakin oli tehnyt tiukkaa.
Poikani pelasti tilanteen tulemalla matkalle mukaan ja toimimalla  autonkuljettajana. N. 40 cm minibussia leveämmälle kujalle saavuttuamme hengitimme kaikki sisään ja ihmettelimme, kuinka hän sai kuin saikin käännettyä minibussin miltei 90 asteen mutkassa sivupeilien hipoessa kujaa reunustavia korkeita muureja. (Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että siitä selvittiin muureihin osumatta.)

Tie elämään – Jeesus sanoi: Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.” (Matt.7:14)
Ymmärrän tuon hyvin. Haluamme pitää kiinni siitä, mikä meitä miellyttää, mikä tuntuu kivalta ja mukavalta. Vieroksuin pitkään ajatusta kapeasta tiestä, mm. siksi
etten halunnut luopua sellaisesta mistä niin kovasti pidin ( = new age -jutuistani). Kukaan ei siihen kuitenkaan käskenyt tai pakottanut. Jumala alkoi vain näyttää minulle asioita, ja sisälläni heräsi vähitellen halu ja tarve luopua kokonaan niistä asioista, jotka tuolloin toivat minulle elannon.
Mutta kuinka monesti olenkaan saanut yllättyä siitä, miten paljon hyvää siitä seurasi; millaisia aarteita tällä tiellä löytää. Aarteita jotka eivät ole kaupan ja joita ei halua vaihtaa mihinkään muuhun.

Vapauteen – Yksi niistä on vapaus. Sekin on paradoksi: kuvittelet että joudut tällä tiellä jotenkin ahtaammalle, mutta saatkin kokea sen kaltaista vapautta, johon verrattuna aiemmin kokemasi vapaus onkin feikkiä.

Paavali kirjoitti: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Ja myös:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.”

Radikaalit – Evankeliumin rikkaan miehen sielu oli kiinnittynyt siihen, mitä hän omisti. Puutteessa elävien tilanne ei koskettanut häntä ainakaan siinä määrin että olisi ollut valmis radikaaliin elämänmuutokseen toisten hyväksi. 1200 v. myöhemmin elänyt Franciscus Assisilainen sen sijaan oli radikaali. Jätti valmiiksi katetun vauraan elämän ja lähti etsimään kuinka voisi palvella Kristusta. Ehkä se, mitä Jeesus oli sanonut tuolle rikkaalle miehelle, oli vaikuttanut häneen.
Kristus puhui Franciscukselle hänen katsellessaan raunioituneen kirkon ikonia. Rakennettuaan kirkon kuntoon Franciscus ja hänen radikaalit ystävänsä päätyivät hoitamaan hyljeksittyjä leprasairaita.  

Vaikket kutsukaan monia meistä noin radikaaleihin elämänmuutoksiin,   auta Kristus meitä näkemään, mihin meitä kutsut. Sinä näet myös, mitkä asiat meissä estävät toimimasta Sinun Rakkaudestasi käsin.  
Auta meitä kasvamaan kaltaisuuteesi, voittamaan itsekkyytemme,   rakastamaan toisiamme, huomioimaan toisten tarpeita, antamaan omastamme. Kulkemaan Sinun osoittamaasi Rakkauden tietä.
Kiitos että olet Pelastajamme. Kiitos Armostasi ja Rakkaudestasi!

Love – Chris Tomlin & Watato Choir

”Kun on vaikea löytää toivoa
kun luottamus heikkenee
tarvitsemme syyn, joka takana seistä – rakkautta
kaikki haluamme sellaista mikä tuntuu joltain
välillä se tulee, välillä se varastaa
se mikä jää, mikä on todellista on – rakkaus
on rakkaus, on anteeksianto
on rakkautta niinä aikoina, jolloin on vaikeauksia
kun elämä on kylmää, on olemassa lupaus
et koskaan kulje ilman… rakkautta
se parantaa sairaat, lohduttaa heikkoja
murtaa ylpeän, kohottaa nöyrän
rakkaus on vastaus, rakkaus löytää tien
kun rakastamme toisiamme päivä kirkastuu”

”O-kwa-ga-la-kwe,
Ku-singa-byoo-na,
Bwe-twa-ga-la-na-o-lu-na-ku-lu-suu-fu”

(Watato – kuoro muodostuu lapsista, joiden joko toinen tai kummatkin vanhemmat ovat menehtyneet joko sodassa tai AIDSiin.)

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, 1. Sam. 15: 22-26 ja Jaak. 2: 8-13

Elävän Jumalan Poika

10.7.2017 

Pietarin kappeli Genesaretin rannalla, tradition muk. paikalla, jossa ylösnoussut Kristus antoi Pietarille hengell. paimenen viran.

Messias Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”   (Matt. 16: 13-19)

Ihmisen Poika Tuon sanaparin alkuperä ja merkitys on aina askarruttanut minua. Nyt löysin Lauri Thurénin artikkelin (http://www.sana.fi/sana/raamattuartikkeli/ihmisen_poika), josta selvisi, että ’ihmisen poika’ on tavallinen hepreal. ilmaus (yli 100 k. VT:ssa esiintyvä) ja tarkoittaa ihmistä ylipäätään. Thurenin mukaan varhaisjuutal. traditiossa – ehkä Danielin näyn pohjalta – syntyi käsite ’Ihmisen Poika’, jolla tarkoitettiin enemmän kuin tavallista ihmistä; ei kuitenkaan odotettua Messiasta, Daavidin suvusta polveutuvaa kuningasta, joka pelastaisi Israelin kansan vieraan vallan alta. 

Danielin näky: Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen (sanatarkka käännös: kuin ihmisen poika). Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan.7:13-14)

Jeesuksen käyttäessä itsestään nimitystä Ihmisen Poika hänen sanomaansa liittyi aina taivaallinen ulottuvuus, taivaallinen suunnitelma tai taivaallinen arvovalta. Kesareassa Jeesus kysyi opetuslapsilta ensin Ihmisen Pojasta ja sitten kuka hän heidän mielestään on. Pietari yhdistää vastauksessaan ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” Danielin näyn ihmisen kaltaisen sekä odotetun Pelastajan yhdeksi.  

Odotukset täyttyivät – Jeesus ilmaisi omalla olemuksellaan (syntymällään, elämällään, opetuksillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan), että hän on nuo kaksi juutalaisten odottamaan hahmoa yhdessä ja samassa persoonassa: Ihmisen Poika ja Messias, taivaallinen ja inhimillinen, Pyhän Hengen hedelmöittämä ja naisen kohdusta tähän maailmaan ihmiseksi syntynyt.
Odotukset täyttyivät, vaikkeivät juuri sillä lailla kuin kansa toivoi. Siksi vain pieni osa israelilaisista tiedosti sen. Tänäkin päivänä vain murto-osa heistä on löytänyt Jeesuksen Messiaana.
Tällä vuosituhannella Jumala on kuitenkin alkanut vetää harsoja juutalaisten silmiltä. Yhä useampi herää huomaamaan, kuka Jeesus Nasaretilainen todella oli ja on.

David, jonka kohtasin vuosia sitten Jerusalemin kadulla (josta kerroin jossain aiemmassa bloggauksessa) koki tämän aika rajulla tavalla v:n 1967 sodassa. David näki Kristuksen kaikessa kirkkaudessaan ja uskoi että olisi menettänyt henkensä, jollei Jeesus olisi ilmestynyt häntä suojaamaan kranaatin räjähtäessä aivan hänen vieressään. David tajusi, että Jeesus on ylösnoussut, elää ja toimii keskuudessamme.

Elävän Jumalan Poika ilmaisee maanmiehilleen – samoin kuin arabeille – todellisen olemuksensa näyissä, unissa sekä kirjoitusten kautta.    
Messiaanisissa (Jeesukseen uskovissa) juutalaisissa voi nähdä syvää iloa ja rauhaa. Ymmärrän sen hyvin. On suuri ero siinä, odottaako saapuvaksi jotain sellaista, josta ei edes oikein tiedetä mitään, kuin että tajuaa että se jota odotetaan onkin jo tullut. Ja että Hänestä on olemassa paljon tietoa. Ja että Hän on enemmän kuin koko kansan odotettu vapauttaja ja pelastaja. Että Hän toivoo henkilökohtaista suhdetta jokaiseen ihmiseen. Ja että Hänessä on löydettävissä Ilo ja Rauha.  

Jumalan suunnitelma – Luojamme tarvitsee meitä ihmisiä, jotta se minkä on tarkoitus toteutua täällä Maan päällä voisi toteutua. Tätä osoittaa myös se, kuinka Jeesus tarvitsi opetuslapsiaan julistamaan Taivaan Valtakuntaa sanoin ja teoin.
Mutta tuo mitä Jeesus sanoikaan lähimmälle opetuslapselleen Kesareassa… ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet”… – Ensin mietin, miten Pietari pystyi käsittämään Jeesuksen häkellyttäviä sanoja. Miten tuossa hetkessä? Entä miten myöhemmin (esim. kiellettyään Jeesuksen vangitsemisen yhteydessä edes tuntevansa tätä)?
Mutta Helluntaina, kun Pyhä Henki laskeutui, vanhat jutut pyyhittiin pois ja Pietari ystävineen sai kokea, millaista oli olla vahvasti Jumalan käytössä.  

Taivaan avaimet – Mukulakivipeitteisellä Hgin senaatintorilla kirkon katolla Pietari pitelee taivasten valtakunnan avaimia (kuten lukemattomissa muissakin patsaissa ja maalauksissa ympäri maailmaa).
Oliko Jeesuksen valinnan kriteerinä Pietarin intohimoinen antautuminen Mestarinsa palvelemiseen? Näin voisi ajatella.
Jeesus täsmentää kuitenkin Pietarin avainasemaa ei niinkään portinvartijana vaan asioiden sitojana ja vapauttajana: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Keljut vaksit – Lainopettajia ja fariseuksia Jeesus sen sijaan moitti  surkeiksi vahtimestareiksi: ”Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.” (Matt.23:13)

Avainasemassa – Ajattelen, että me kaikki kristityt olemme tavallaan avainasemassa. Se, miten me puhumme, toimimme ja elämme vaikuttaa siihen, olemmeko raottamassa toisillemme taivasten valtakunnan portteja vai sulkemassa niitä…

Messias, elävän Jumalan Poika, ojentaisitko meillekin avaimet – sellaiset, joilla voimme olla avaamassa sydämiä näkemään ja kokemaan Sinun Valtakuntasi todellisuutta. Armosi ja Rakkautesi avaimet. Auta meitä olemaan Hyvän levittäjiä. – Kiitos siitä, mitä Olet.

ps. 11.7. Etsiessäni erästä raamatunkohtaa Natanaelista ensi viikon bloggaukseen huomasin, että Natanael tunnisti jo ensikohtaamisessa kuinka Jeesuksessa yhdistyi se, mitä Israelin kansa odotti: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”. (Joh.1:49)

Katse taivaaseen – Alla olevassa videossa minuun teki vaikutuksen Curtis Crumin ylistys. Siitä välittyi hänen läheinen, rakkaudellinen suhteensa Kristukseen. Tuntuu kuin hän katsoisi suoraan taivaaseen.
Koettaessani löytää muita videoita joilla Curtis laulaisi, ilmeni että vuosi tuon ylistysvideon teon jälkeen, viime tammikuussa, hän oli kesken ylistysharjoituksen tuupertunut maahan, eikä häntä saatu elvytettyä.
Curtisin nuorena leskeksi jäänyt vaimo Michelle Ana kertoi, kuinka eräs naispastori oli sanonut, että Jumala oli näyttänyt hänelle, ettei Curtis edes nähnyt kuolemaa, hän asteli suoraan taivaaseen…  

Let it rain – Come like You promised – Lorraine Felix, Curtis Crum

”Avaa Taivaan tulvaportit, laske sateesi
t
unnen Rakkautesi sateen
tunnen Henkesi tuulen
Taivaan sydänääniä kaipaan kuulla
tule, kuten lupasit, vuodata Henkesi
Rakastat kuin Isä, kuin Veli, kuin Leijona
voimakkaana, vailla vertaa
kiihkeästi tavoittelet minua
peität minut sillä, joka Sinä Olet”

Muut Apostolien päivän tekstit: Ps. 145: 3-7, Hes. 2: 1-8 ja Ef. 2: 19-22.