Kirjoittajan arkistot: veronica

Paras Ope

elokuinen aamuaurinko

6.8.2018 – Vain yksi – Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
    ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
    Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.
Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Jotenkin hieno juttu minusta Jeesukselta tuo, kuinka hän kehotti ihmisiä noudattamaan fariseusten opetuksia, vaikka nämä olivat sellaisia kuin olivat. – Tosin heti perään hän lataa armotta esiin heidän ominaisuuksiaan ja tapojaan: eivät eläneet kuten opettivat ja asettivat ihmisille kaikenlaisia säädöksiä & määräyksiä, joita eivät itse noudattaneet ja joita Jumala ei alunperin ollut Israelin kansalle antanut tai tarkoittanut. Lisäksi tekivät kaikenlaisia ulkokohtaisia temppuja tullakseen huomatuiksi ja ihailluiksi.
Mutta minkäs teet, kun ei ollut parempaa saatavilla. (Vaikka olihan joukossa poikkeuksiakin.)

Millaisia opettajia? Kiitollisena ajattelen useita opettajiani kouluajoilta: työlleen antautuneita, pedagogisesti taitavia ja luovia, rohkaisevia ja kannustavia. Pyrkimyksenään saada esiin kunkin oppilaan parhaat ominaisuudet ja taipumukset. Heissä oli luontaista auktoriteettia, joten heidän ei tarvinnut korottaa itseään (ääntään) pitääkseen jöötä. Heitä kuunneltiin, koska heitä arvostettiin ja heistä pidettiin.
Nuo opet eivät tehneet mitään ulkonaisia temppuja saadakseen kunnioitusta osakseen. Heidän opetuksestaan s
en sijaan välittyi rakkaus ja intohimo työtään kohtaan. He kiinnittivät huomionsa vahvuuksiimme ennemmin kuin heikkouksiimme. Tämä kaikki sai meidät innostumaan siitä, mitä he  opettivat.
Nuo kuvaamani uranuurtajat (koulu, jonka periaatteisiin kuului alusta alkaen mm. 12 v:sen  yleissivistävän opetuksen tarjoaminen kaikille oppilaille, oli nim. toiminut maassamme vasta 2 v. aloittaessani koulunkäynnin) olivat niitä opettajia, joita arvostin. Tietenkin oli myös toisenlaisia.  

Paras Ope Jeesus varoittaa ihannoimasta ihmisiä, varsinkaan opettajia, sillä loppujen lopuksi meillä kuuluu olla vain yksi Opettaja… Hän joka tietää kaiken – meistä, muista, menneistä, tulevista, koko maailmanmenosta – … siis kaiken.
Ja… itse asiassa, kun katsoin, mitä tuossa kirjoitin lapsuuden ja nuoruuden ajan opettajistani, huomasin että hei, Jeesuksessahan  on nuo kaikki ominaisuudet, joita koulua käydessäni opettajissani ihailin. – Jes, minullahan on paras ope ikinä! Ja aina vaan saa oppia Häneltä uusia asioita.  

“Olette kaikki veljiä”, ja sisaria. Saman Taivaallisen Isän lapsia. Jeesuksen opetuksen ydinsanomaa. Että olemme yhtä perhettä. Tuon ymmärtämistä kohti meidän olisi tarkoitus kasvaa, niin mielessämme, sydämessämme kuin toiminnan tasolla.
Tuo Jeesuksen toteamus auttaa ymmärtämään myös seuraavaa lausettaan (“…vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa”). Kun oivallamme, että meillä on kaikilla sama Isä, se muuttaa kaiken. Niin oman suhteemme Häneen kuin suhtautumisemme lähimmäisiimme.
Hän on ihan eri laatua kuin maallinen isämme, joka on varmaan tehnyt parhaansa – sen mihin on kyennyt, mutta varmasti myös monia virheitä. Taivaallinen Isämme sen sijaan on erehtymätön ja virheetön. Hän ajattelee kaikessa ainoastaan parastamme. Koska Hän on Rakkaus.

Useat meistä ovat kohdanneet ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta maallisen isänsä (tai äitinsä) taholta. Monet myös hylkäämistä, henkistä tai fyysistä satuttamista tai väkivaltaa, hyväksikäyttöä taikka muunlaista kaltoin kohtelua. Millaisen jäljen se on jättänyt sielun sisimpään? Miten se on vaikuttanut tai vaikuttaa omaan Jumala-suhteeseen? Uskon että paljonkin.

Mieltä lämmitti valtavasti eilen lukemani uutinen, jossa kerrottiin LeBron James’in, koripallopelaajan ja 3 lapsen isän, perustaneen peruskoulun ongelmallisista taustoista tuleville lapsille. LeBron itse varttui vaatimattomissa olosuhteissa, ilman isää, yksinhuoltajaäidin koettaessa pitää huolta perheestä. LeBron haluaa tarjota kotikaupunkinsa lapsille paremmat lähtökohdat.
Hänen perustamassaan koulussa opiskelu on ilmaista. Lisäksi oppilaat saavat ilmaiseksi koulupuvun, polkupyörän ja -kypärän, kuljetuksen 2 mailin säteellä, aamiaisen, lounaan ja välipalan.
Lasten perheet saavat ruokakaapin. (LeBron lapsuudenkodissa ei ollut ruokakaappia, ainoastaan jääkaappi, jossa oli kaikki kotoa löytyvät ruoka, eikä sitä ilmeisesti ollut aina tarpeeksi.)
Oppilaiden vanhemmille on tarjolla työhönsijoittautumispalveluja. Ja koulu lupaa maksaa Akronin yliopiston lukukausimaksut kaikille koulusta valmistuneille oppilaille. Vau, upea juttu!
Instragramissaan LeBron käyttää nimimerkkiä kingjames. Kun katsoin netistä kuvia tästä urheilijasta, en kuitenkaan nähnyt niissä ylpeää, kinginä itseään pitävää miestä.

Toisten palvelija – Minusta LeBron James antaa hienon esimerkin siitä, miten voi käyttää toisten hyväksi sitä, mitä itsellä on. Kuinka voi toimia, kun sydän on paikallaan ja kun haluaa palvella ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.
LeBron toteaa videohaastattelussa, että jokaisella lapsella on tarve tuntea, että joku välittää. Hänen toiveensa on, että kun lapset astuvat koulun ovesta sisään, he tuntevat, että heistä välitetään. – Voi vain kuvitella, millainen vaikutus tuolla koululla on sen jokaisen oppilaan elämään ja tulevaisuuteen. 🙂

Olemme Perhe – LeBronin instragramin otsakkeessa on hashtagit #WeAreFamily ja #MoreThanAnAthlet. – Toivottavasti monet muut mestariurheilijat ja tai muilla aloilla menestyneet julkkikset seuraavat LeBronin esimerkkiä. Kuinka paljon tuollaisia kouluja tarvitaankaan, ympäri maailmaa. Tarjoamaan lapsille hyvät lähtökohdat elämälle ja antaen heidän ihan konkreettisella tavalla tuntea, kuinka heistä välitetään.

Elämänkoulussa Kristus, Sinä olet kuitenkin meidän Mestarimme! Kiitos että Sinä välität meistä jokaisesta. Auta että pitäisimme aina Sinut esikuvanamme,  ylitse kaikkien muiden. Ole Sinä Oppimestarimme. Kiitos että saamme olla Sinun Elämänkoulussasi.
Anna esimerkkisi ja oppisi vaikuttaa asenteisiimme, puheisiimme, päätöksiimme, tekemisiimme.  

Auta meitä vahvistamaan hyviä puoliamme, niin että ne heikot ja ikävät puolemme joutuvat menettämään otteensa. Oli  sitten kyse ylpeydestä (joka voi ilmetä niin tavattoman monin eri tavoin) tai mistä tahansa ei-toivotusta ominaisuudestamme.

Anna meille Valosi, valaise nekin sisimmät sopukat, joista emme ole tietoisia.
Täytä sydämemme ja mielemme Kirkkaudellasi ja Rakkaudellasi. Niin että voisimme olla toisillemme siunaukseksi, kaikessa, ihan joka päivä. Kiitos Sinulle, Kristus.
🙂

Teach me Your Way – Richard Jensen

“Opeta minulle Sinun tiesi Herrani ja Jumalani
niin kuljen Sinun totuudessasi
anna minulle täysin eheä sydän
jotta voin kunnioittaa nimeäsi
puhdista sydämeni, puhdista minut Herra
sitä rukoilen
siirrä minut pois kaikesta, joka on tiellä, esteenä
poista minusta kaikki sellainen
mikä on esteenä Sinun Rakkaudellesi”

Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18  ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.

Kalliosta hunajaa

2.8..2018  

Hiljaisuudessa Jumala puhuu – Elämässämme on aikoja, jolloin Jumala aivan erityisesti haluaa vetää meitä puoleensa, puhua meille, kutsua yhteyteensä. Kyse on siitä, osammeko olla kuulolla.
Tällä viikolla olen soudellut aamuvarhaisella hauvelin kanssa. Onneksi se nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta yhtä paljon kuin minä (tai sitten vain yksinkertaisesti virittäytyy samaan moodiin emäntänsä kanssa).
Eilisaamun souturetkellä, taivaan heijastuessa tyyneen vedenpintaan, muistin elävästi, kuinka – soudellessani teini-ikäisenä samankaltaisessa hiljaisuudessa – Jumala ilmoitti Olevansa.
Silloin kyllä koin asian olevan niinpäin, että minä olin se joka etsin Häntä eikä päinvastoin. Pyysin epätoivoisesti todistetta siitä, onko Jumala todella olemassa. Minun täytyi saada tietää. Sain vastauksen, mutta kesti vielä tosi pitkään ennen kuin ymmärsin, että meillä voi olla elävä suhde Jumalan kanssa.
Rakkaussuhteeksi sitä kuvailisin. Sillä ainakaan itseäni Hän ei ole vetänyt puoleensa millään muulla kuin Rakkaudella. Ei pakottaen, vihaisena, pelotellen tai uhaten, vaan – silloinkin kun olisi ollut aihetta moittimiseen – aina vain ihmeen kärsivällisesti, rauhallisesti, lempeästi, Rakkaudellaan. (Ilmeisesti tietäen, että sillä tavoin saa minut parhaiten etsiytymään yhteyteensä.)

Vetoava Jumala ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. 30.7.2018
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa. (Ps. 81: 9-17)

“Kunpa kuulisit…” – Vaikka Jumala on Henki, Hänellä on tunteet – niin kuin meillä ihmisilläkin…! Raamattu on täynnä kuvauksia Jumalan ominaisuuksista. Rakkaudesta, hellyydestä ja uskollisuudesta, mutta myös surusta,  pettymyksistä, hermostumisista (= suuttumisista) jne…
Tuli hassu ajatus: Jumalahan on ihan inhimillinen…! – No,
loihan Hän ihmisen omaksi kuvakseen… – Ja kuitenkin voimme saada vain pienenpieniä aavistuksenhitusia äärettömästä ja rajattomasta Kaikkivaltiaasta Luojastamme. Vain sen verran voin ymmärtää, mihin rajalliset päättely- ja käsityskykyni yltävät. Mutta silti haluan yrittää, yrittää ymmärtää Häntä ja oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän. Paitsi tahtoaan, myös Hänen tunteitaan (vaikka ne raamatuntekstien mukaan usein muuttuvatkin tilanteiden kehittyessä).

Yllä olevasta psalmitekstistä minulle tuli mieleen Jumala, joka miltei epätoivoisesti koettaa vedota kansaansa, jotta tämä kuuntelisi ja noudattaisi annettuja neuvoja. Eikä ihme: halusihan Hän kaikin tavoin valmistaa ja opettaa tuota kansaa, jotta Maailman Vapahtaja voisi syntyä sen keskuuteen.

Pettymyksen, miltei epätoivon keskellä Hän kuitenkin lupaa: “Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset. ”
Aikamoinen, tämä Taivaallinen Isämme: lapsensa ovat tottelemattomia kuin mitkä, ja sittenkin Hän lupaa huolehtia kaikista heidän tarpeistaan.
Äkkiseltään tuosta voisi innostua: pitäisikö tuo paikkaansa omallakin kohdalla… että niin kuin ruoanhakumatkalla olevaa vanhempaansa pesässä odottava linnunpoikanen saan mitä haluan, kunhan vain avaan suuni? Voisinko kertoa toivomusteni Top 10 -listan?
Mutta tarkemmin luettuna huomaakin Hänen sanovan “annan mitä tarvitset”.
Niin… Sinähän näet. Näet minun tarvitsevan ihan eri asioita kuin itse kuvittelen tarvitsevani. Onneksi näet, ja annat juuri sitä parasta. 

Kallion hunajaa  – Luin äskettäin erään syövästä selvinneen nuorenmiehen kommentin: “Blessings often come disguised as obstacles or setbacks“. Siunaukset tulevat usein esteiden, viiveiden t. takapakkien muotoon kääriytyneinä. Tämän on varmaan moni meistä kokenut. Haaste on siinä, että yleensä sen tajuaa aina vasta jälkeenpäin.
Mutta sitten kun tajuaa, voi jo kiittää vaikeuksistakin. Mitä hyvää koettelemuksesta seurasikaan – sisäistä tai ulkoista, muodossa tai toisessa – joka tapauksessa voi todeta, että happamalta ja kitkerältä maistunut olikin loppujen lopuksi ‘hunajaa Kalliosta’!

Harmitukseta kiitokseen – Vähitellen sitä sitten voi oppia kiittämään jo silloin, kun juttu on akuutti. Kun asiat eivät mene siihen malliin tai tahtiin kuin toivoisi. Voikin alkaa kysellä: mistäköhän tässä on kyse? Onko jotain, mitä voisin tästä huomata? Tai oppia? Tulisiko minun ehkä päästää irti jostakin, niin että asia voisi edetä hyvällä tavalla? Jne.
Itse olen aikamoinen jääräpää. Monenmoisia juttuja on tarvittu, ennen kuin olen oivaltanut tai uskonut, että paras on tehdä jotain asian/tilanteen hyväksi.
Mutta vaikka on tuntunut välillä hyvinkin harmilliselta tai vaikealta, olen useimmiten lopulta voinut huokaista: kiitos tästäkin kokemuksesta: tajuan nyt, miten itse olin luonut tai kutsunut tuon tilanteen elämääni, ja sen oivallettuani se sai aikaan minussa muutoksen tai siitä seurasi jotain muuta hyvää.

Rakas Jumala, Sinä voit muuttaa vaikeimmatkin tilanteemme siunauksiksi. Kiitos että näet kaikki tarpeemme, elämäntilanteemme, ihmissuhteemme, työasiamme, taloudellisen tilanteemme. Näet ilomme, onnemme, huolemme ja murheemme. Kaikissa elämäntilanteissamme näet meidät ja kuulet meitä. Auta meitä kuulemaan Sinua, Sinun Johdatustasi.
Ja jos/kun alamme ‘kumarrella vieraita jumalia’, olivatpa ne mitä vain, vedä nopeasti takaisin lähellesi, yhteyteesi.
Älä enää anna meidän kulkea oman ymmärryksemme varassa. Näethän mihin se on meidät johtanut…! Tarvitsemme Viisauttasi, Johdatustasi ja Läsnäoloasi.
Kiitos Taivaallinen Isämme Kärsivällisyydestäsi ja Rakkaudestasi. Kiitos Kristus että olet Kalliomme, Peruskallio, jonka varaan voimme laskea kaikki elämämme asiat. Kiitos Pyhä Henki, että rohkaiset ja opastat. Kiitos hyvä Jumala että Olet! 🙂 

You are my Rock – Hillsong London

“Ääni hiljaisuudessa lävistää itsekkään sieluni
syvällä sisälläni on huuto, kaipuu tuntea Sinut
katson Sinuun Herra
en voi teeskennellä etten pakenisi
tunteita, joita koetan piilottaa
minun on käännettävä fokus
pois itsestäni ja ongelmistani
katson ristiin, olet Kallioni jolla seison
turvassa ympäröiviltä myrskyiltä
olet ainut Kallioni, Sinussa pystyn
minun ei tarvitse luottaa omiin voimiini”

Muut tekstit: 1. Moos. 18: 20-32, Hepr. 3: 15-19 ja Matt. 11: 20-24.

Uskollisesti

Valon tuoksu ruispellolla

24.7.2018 – Helle hellii nyt ties kuinka monen aiemman kesän edestä. Toisille nautintoa, toisille tukalaa. (Itse lukeudun edellisiin.)
Lemmikkien oloa helpottaa vedellä valelu ja märkä pyyhe. – Miksei ihmistenkin? Kun tuntuu että olo alkaa mennä vetämättömäksi, kylmällä vedellä kostutettu pyyhe tai useampi iholle ja avot! 🙂

Laajemmissa mittakaavoisa ei valeluista ja pyyhkeistä ole apua. Uutiset kertoivat Puolan pyytäneen EU:lta taloudellista tukea, kun 91 000 maatilaa on kärsinyt epätavallisen kuivuuden aiheuttamista kadoista. Latviassa on julistettu kansallinen hätätila maatiloille kuivuuden vuoksi. Maataloustuottajat arvoiivat sadon olevan tänä vuonna 20–50 prosenttia normaalia pienempi.
Kyllä maanviljelijät ovat ihan spesiaaliporukkaa, sinnikkäitä ja periksi antamattomia: pyyhkeitä ei helposti heitetä kehiin. – Mistä mahtavat ammentaa voimansa ja toivonsa paremmista satokausista?

Valon tuoksu ruispellolla

Joosefin viljavarastot – Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.
    Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.  (1. Moos. 41: 46-49, 53-57)

Jaakobin ja Raakelin poika Joosef on minusta ehkä Raamatun selkein esimerkki Jumalan antamien lahjojen uskollisesta käyttämisestä.
Joosefilla oli hieno luonne. Hän ei katkeroitunut eikä jäänyt hautumaan kostoa veljilleen,  jotka kateuden vuoksi heittivät hänet ensin kaivoon ja myivät sitten orjaksi Egyptiin.
Joosef säilytti yhteytensä Jumalaan, ja tämä antoi hänelle viisautta ja ohjausta eri tilanteissa. Faraon hoviherran palvelijana Joosef hoiti tehtävänsä niin hyvin ja viisaasti, että tämä lopulta uskoi koko omaisuutensa Joosefin hoitoon.
Torjuttuaan hoviherran vaimon lähentely-yritykset ja jouduttuaan syyttömänä vankilaan, ei Joosef sielläkään ryhtynyt valittelemaan kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta.
Hän saavutti pian vankilanpäällikön täyden luottamuksen, niin että tämä uskoi muut vangit Joosefin valvontaan.
‘Eikä vankilan päällikkö lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.‘  (1.Moos.39:23)

Unien tulkinta – Vankilassa Joosef käytti Jumalan hänelle antamaa lahjaa selittämällä faraon juomanlaskijalle ja leipurille heidän unensa. Päästessään tulkitsemaan faraon unen, Joosef kertoi sen merkitsevän seitsemää hyväsatoista ja seitsemää nälkävuotta, ja neuvoi, kuinka kannattaisi toimia. Farao totesi, että Jumalan Henki oli kertonut nämä asiat Joosefille ja sanoi:
“Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.” (1.Moos.39-40)

Joosefin ansoista niin egyptiläiset kuin ympäröivät kansat, jopa hänen oma perheensä, pelastui nälänhädältä. Kun hänen veljensä tulivat Egyptiin ostamaan viljaa, Joosef osoitti heitä kohtaan armeliaisuutta. Joosef halusi aina – huolimatta siitä mitä toiset tekivät – itse toimia oikeudenmukaisesti ja Jumalan neuvoja kuunnellen.

Valon tuoksu ruispellolla

Sääilmiöt ja niiden vaikutukset – viikonlopun uutisessa ruokaturva- asiantuntija esitti huolensa  Pohjoismaiden viljavarannoista. Hän arvioi, että ensi talvena saattaa tulla pulaa erityisesti rukiista.
Eilen auringon hellimät ruispellot näyttivät oikein elinvoimaisilta, kuten kuvista voi päätellä. Mutta viime kesän sateet ja tämän kesän paahde ovat olleet haastavia viljelylle.
– Entä jos tulee kolmas heikko vuosi ensi vuonna jonkin toisen sääilmiön takia, tai jos kuivuus jatkuu, tai jos tulee taas valtavan sateinen vuosi, ruokaturvan asiantuntija pohtii. Mitä tehdään, jos koko Keski- ja Pohjois-Eurooppaan osuu samantyyppinen sääilmiö, hän kysyy.

Meille länsimaisille kuluttajille tämä tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi. Sydäntä särkevä on sen sijaan tilanne esim. Jemenissä, jossa n. 80 % väestöstä on ruoka-avun tarpeessa.

Mistä meille Joosef – tai useampi – kuuntelemaan herkällä korvalla Kaikkivaltiaan neuvoja? Sillä skenaarioita ja spekulaatioita ilmastonmuutosten vaikutusten, säiden ja minkä tahansa asian suhteen kyllä riittää, mutta on vain Yksi, joka tietää. Tietää niin menneet kuin tulevatkin, säät, sadot ja kaiken muunkin.

Jumalan lahjoja Uskon, että Jumala haluaisi meidän kaikkien toimivan Joosefin kaltaisesti, parhaalla mahdollisella tavalla niissä olosuhteissa, joihin meidät on asetettu. Käyttäen saamiamme lahjoja parhaalla mahdollisella tavalla. Ja ennen kaikkea pysyvän Hänen yhteydessään, jotta voisimme kuulla Hänen tahtoaan ja johdatustaan.
Vau, ajatella millainen paikka tämä Maapallomme olisikaan, jos todella niin tekisimme…! 🙂

Rakas Jumala, tekisitkö meissä kaikissa hyvää työtäsi, niin että voisimme  toteuttaa niitä suunnitelmia ja tehdä niitä tehtäviä, jotka olet meitä jokaista varten laatinut?
Anna meille viisautta, voimia, sinnikkyyttä ja iloa lahjojemme käytössä. Niin että voimme kantaa oman kortemme kekoon ja olla siunaukseksi muille.
Auta meitä olemaan kiitollisia kaikesta siitä, mitä meille on suotu: puhtaasta vedestä ja ilmasta,  järvistä, joista ja lähteistä. Ja suojan tarjoavasta katosta päämme päällä.
Anna apusi niihin maihin, joissa kärsitään kuivuudesta ja nälänhädästä. Siunaa kaivo- ja kaikkia muita avustusprojekteja näissä maissa. Auta meitä auttamaan siinä missä voimme.
Paljon pyyntöjä, mutta kiitos että olet kuunteleva ja neuvoja antava Jumala.  🙂

Faithful, Uskollinen – Ryan Stevenson & Amy Grant

“Olisit voinut valita kenet tahansa
en ole mielestäni mitenkään erityinen
mutta Sinä näit jotain, mitä en itse voinut nähdä
nyt ainoa asia mitä haluan on olla tyhjä astia
jonka täytät ja jota käytät
sydämeni on nyt Sinun
auta minua pysymään uskollisena
silloinkin kun olen ainoa joka jään
juoksematta idolien perässä
suo minun pysyä uskollisena
silloinkin kun menetän tahtoni taistella
anna Henkesi laskeutua elävänä ja tuoda herätys
Herra, Sinun ei tarvitse nähdä minua näyttämöllä
anna minun ainoastaan olla uskollinen.
Niin monet äänet kuiskivat minulle
sanoen että minun tulisi olla
oman tarinani kuningas, mutten kuuntele,
joten anna Valosi säteillä
anna jokaisen laulamani laulun
heijastaa Sinun kirkkauttasi
sydämeni kuuluu Sinulle
ei mitään muuta jumalaa, ei toista valtaistuinta
ei ketään Sinun nimeäsi korkeampaa
silloinkin kun olen häilyväinen
häpeissäni siitä mitä olen tehnyt
tule, Jeesus, löydä minut”

Muut tekstit: Ps. 119: 129-136 , Sananl. 3: 27-32, 1. Moos. 41: 46-49, 53-57 ja Hepr. 10: 19-25.

Kalliolle

16.7.2018 

Lapsenlasten rakentama olkimaja rantahietikolla, aaltojen armoilla…

Ei sentään iso paha susi, mutta isomahainen, suurin koskaan näkemäni kettu tallusteli pihalla viime viikolla. Katsoi minua ja syliin nostamaani koiranpentua ja jatkoi kulkuaan ulko-oven vieritse. Pikku hauveli sylissäni ensimmäinen ajatukseni oli: montakohan koiranpentua tuo on jo mahtanut popsia suuhunsa… – kunnes tajusin että se oli viimeisillään pieniin päin ja ehkä etsi sopivaa pesäpaikkaa. Mielessä käväisi kertomus siitä, kuinka Franciscus Assisilainen oli kesyttänyt lampaita saalistaneen vihaisen suden lempeäksi ja ihmisiä palvelevaksi. Totesin itsekseni, että koska minulla ei ole sellaista yhteyttä kaikkiin Luojan luomiin olentoihin kuin Franciscuksella oli, paras tyytyä vain viestittämään katseella tuolle ketulle: ei meidän pihalle kiitos.

Kalliolle – Jeesus sanoo:
    ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
    Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
    Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt. 7: 24-29)

Suoja – Jeesuksen vertaukset ovat olleet aiheina moniin vanhoihin kansansatuihin. Yllä olevasta minulle tulee aina mieleen satu Kolme pientä porsasta. Yksi rakensi talon oljista, toinen risuista ja kolmas tiilistä. Vain viimeksi mainitun, Veli Pontevaksi nimetyn järkevän possun talo tarjosi suojan sudelta.

Luja perusta – Olki- tai risutalon voi rakentaa vaikka hiekalle. Tiilitalo tarvitsee tukevan perustan, kivijalan jota eivät myrskyt eikä tulvavedetkään heilauta.
Mietin tuota perustamis -asiaa. Mille, minkä varaan minä perustan ja rakennan uskoni, elämäni?

Mitä kuulen? – Koska minulla on sisäänrakennettu tarve pohdiskella, kyseenalaistaakin, ei minun ole yleensä helppoa omaksua jotain lukemaani tai kuulemaani tuosta vain itsestäänselvänä tosiasiana, vaikka hyvältä kuulostaisikin.  – Mitä kuulen Jeesuksen sanoista? Millä tavoin ne vaikuttavat minuun?
Muistan kuinka alkaessani lukea Raamattua (n. 14v. sitten) minussa heräsi usein vahvoja reaktioita. Ethän nyt noin voi sanoa, Jeesus! Osoititko sanasi vain jollekin tietylle kuulijakunnalle? Et kai tarkoita että meidän vielä tänäkin päivänä tulisi toimia niin kuin tuolloin sanoit…?

Vuosien myötä aloin huomata, kuinka varautuneisuuteni ja ennakkoasenteeni alkoivat vähitellen karista: jotkut Jeesuksen vaikeilta tuntuneet sanat eivät enää herättänet minussa sellaista vastustusta kuin ennen. Tässä prosessissa minua on auttanut paljon myös muiden käännösten katseleminen. Niistä kun usein on rakentavahenkisempi tai lempeämpi painotus kuin suomenkielisissä käännöksissä. Mutta aina eivät toiset kieletkään auta. Silloin on vain täytynyt jäädä jyystämään vaikeaa kohtaa narskuvin hampain tai jättää hyllylle odottamaan ‘valaistuksen päivää’.

Kallioksi – Oli miten oli, jossain vaiheessa totesin ihmetellen, että Hänen sanansa olivat alkaneet ‘maistua’ yhä paremmilta. Nykyisin kuuntelen/luen Jeesuksen sanoja tosi mielelläni (ainakin niitä helpommin pureksittavia… 🙂 ). Tuntuu kuin ne olisivat tehneet sisälläni jotain hiljaista, sisäistä työtään… ja tuntuvat nykyään siltä kalliolta, jolle haluan perustaa elämäni. En tarkoita mitään epämääräistä mututuntumaa, vaan sellaista tiedonkaltaista tunnetta, josta vain tietää että tämä on totta.

Vaikka Jeesuksen vertaukset ovat antaneet hyviä aineksia kansansaduille, ei Hän ole mikään satusetä, joka sepittelee juttuja sen mukaan, mitä nyt mieleen sattuu tulemaan.   Hänen sanojensa tarkoitus on johdattaa läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa, kaikkia jotka niitä kuuntelevat.

Niiden mukaan – Se, miten Jeesuksen sanat näkyvät prioriteeteissani, valinnoissani ja teoissani, onkin sitten eri asia…
Mutta joka päivä saa(mme) opetella, oppia tekemään päätöksiä ja toimimaan Hänen sanojensa mukaan, enemmän ja paremmin. – Se on hieno juttu. Sitä haluan. 🙂

Could It Be – Michael Card

“Vuosien varrella, elämän myötä- ja vastavirroissa
meitä kehotetaan kuuntelemaan ääntä
korvamme eivät voi sitä kuulla
sanotaan että tulisi elää jonkin sellaisen mukaan
mitä ei voi nähdä omin silmin
onko tässä hassussa harjoituksessa mitään mieltä?
Voisiko olla että Sinä ilmoitat läsnäolosi
niin usein poissaolollasi?
Voisiko olla että kysymykset kertovat meille
enemmän kuin vastaukset koskaan voivat?
Voisiko olla että Sinä todella mieluummin kuolisit
kuin eläisit ilman meitä?
Voisiko olla, että ainoa vastaus
jolla todella on merkitystä on Sinä?
Sanoissamme ja hiljaisuudessamme
ylpeydessämme ja häpeässämme
nerosta ja tiedemiehestä höpsöön ja mielettömään
niille jotka välittävät etsiä Sinua
niille jotka eivät koskaan sitä tule tekemään
Sinä olet sittenkin ainoa vastaus
Se on kysymys johon et voi vastata
vastaus jota et voi ilmaista:
että Surun lempeä Mies on onnen Lähde
et pysty koskaan ratkaisemaan
tämän vetovoimaisen miehen mysteeriä
sillä sinun tulee uskoa ymmärtääksesi”

Muut tekstit: Ps. 92: 5-10, 13-16, Jer. 7: 1-7 ja Hepr. 12: 14-17.

Säteilevä Kirkkaus

9.7.2018  Mikä nimi? Jo siinä vaiheessa, kun vasta mietin hankkisinko koiran vai en, oli lapsenlapsellani tulevalle hauvalleni nimiehdotus. Kun sitten kaikki jäitä hattuun -yritykseni ‘sulivat kesähelteessä’ (kuten poikani asian ilmaisi) eli päädyin kuin päädyinkin koiranhankintaan, sanoin lapsenlapselleni että hänen valitsemansa nimi on todella kiva, mutta voi olla että kun näkee hauvan, huomaa että sille sopiikin joku toinen nimi.

3 vkoa sitten, koiranhakumatkalta kotiin palatessani, pikku karvaturri viereisellä penkillä, pyysin sitten Neuvonantajaa (uudessa raamatunkäännöksessä = Neuvontuoja) antamaan ajatuksiini  sellaisen nimen, joka muistuttaisi minua jollain tapaa Hänestä. (Jottei hauveli veisi siinä määrin huomiotani, että tärkein unohtuisi :-)).
Pyörittelin monia nimiä mielessäni, kunnes tuli mieleen nimi, josta arvelin, ettei sellaista ole  olemassakaan. Se helähti mukavana korvaan, mutta miten se muistuttaisi minua Korkeimman läsnäolosta? – Kun en muuta keksinyt, koetin jotenkin vääntää nimen kirjaimista aiheeseen liittyviä sanoja. Kovin tuntui keinotekoiselta ja jäykältä.

Säteilevä ja kirkas..  Kotiin tultuani, pikku karvakäärön nukkuessa korissaan, katsoin wikipediasta. Selvisi että kyllä nimi on olemassa, ollut suomal. allakassa jo vuosia. Se juontuu ort.traditioon kuuluvan marttyyrinaisen (tod.näk. kreikankiel.) nimestä. Minusta tuo nimi muistuttaa muitten kielten perusteella lähde -sanaa, mutta wikipedian mukaan nimi tarkoittaa säteilevää ja kirkasta. – Miten vaan, tuntui kivalta. 🙂

Katsoessani pientä, pörröistä palleroa säteilevä ja kirkas eivät ehkä olisi laatusanoja, jotka ensimmäisenä tulisivat siitä mieleen, pikemminkin kaikki söpöä ja hellyttävää kuvaavat nimitykset.
Mutta sitten muistin: minähän nimenomaan pyysin hauvalle nimeä joka muistuttaisi Hänestä, joka on… – Säteilevä Kirkkaus!
Joh. ev:ssa tuo (ort.trad.muk. marttyyri)nainen kysyy Jeesukselta, mikä olisi se pyhä vuori, jolla tuli rukoilla. Sanat, jotka Jeesus sanoi tuolle naiselle, ovat olleet minulle erityisen merkittävät. Joten… eipä sopivampaa nimeä olisi voinut tulla. 🙂 

Taivaallinen kirkkaus – Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.
Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.
Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!”
Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.  (
Luuk. 9: 28-36)!

Huippukokous Helsingissä viikon kuluttua: Idän ja lännen suurvaltojen päämiehet kohtaavat toisensa. Kummatkin ovat herättäneet asenteillaan ja toiminnallaan vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan niin omien maidensa kansalaisissa kuin kansainvälisesti. Voittopuolisesti vastaan.
Ehkä luovun uutispaastostani kokouksen ajaksi; sen verran kiinnostaa, millaisia juttuja nuo kaksi ennalta arvaamatonta tämän maailman valtiasta kasvotusten yhdessä kehittelevät.
Miettiessäni jotain positiivista tuosta tapaamisesta tuli mieleen, että parempi että löytyy keskusteluyhteys kuin että se puuttuisi.

Taivaallinen huippukokous, joka pidettiin Kirkastusvuoreksi kutsutulla vuorella kauan sitten, oli sen sijaan aivan toista luokkaa. Tuo korkean tason neuvottelu taitaa olla ainoa raamatunkohta, jossa mainitaan tuonilmaisiin menneiden profeettojen ilmestyvän ihmisille. – Mutta eihän tässä ollutkaan kyse kenestä tahansa neuvottelijoista, vaan kahdesta juutalaisen kansan rankinglistan kärkiprofeetasta ja Jumalan Pojasta!
Ilmeisesti siinä käytiin lävitse ei sen vähempää kuin ihmiskunnan pelastusstrategia. 

Pietari tunnisti profeetat Moosekseksi ja Eliaaksi. Heidän taivaallinen kirkkautensa ei häntä hätkähdyttänyt, eikä Mestarin sädehtivä olemus. Ehkä siksi, että oli vaeltanut 3 v. Kirkkauden vanavedessä. Mutta kun pilvi laskeutui ja ympäröi Mestarin ja profeetat, hän ja toverinsa säikähtivät todenteolla. – Otettaisiinko heidän Mestarinsa nyt ylös taivaisiin samoin kuin Elia oli otettu opetuslapsensa Elisan viereltä?

Vahvistus – Pilvestä kuulunut ääni vahvisti saman asian kuin Jordanin kasteella: “Tämä on Minun Poikani, kuulkaa häntä.”
Tämä kohta koskettaa aina minua, monella tapaa.
Tällä kertaa mietin: miten voin kuulla häntä, havaita hänen johdatustaan, pieniä vinkkejä tai isompiakin. Miten paljon minulta jää huomaamatta keskittyessäni omiin touhuihini (tässä vaiheessa koiranpentuni kanssa puuhailuun)?

Kirkkauden Ruhtinas, vedä minut kuuntelemaan Sinua, kun unohdan. Johdata minut rukoilemaan siihen paikkaan/tilaan, jossa voin kokea Rakkautesi, Viisautesi ja Voimasi vaikutuksen itsessäni ja ympärilläni. Johdata pyhälle vuorelle kokemaan Kirkkauttasi.
Suo että Kirkkautesi säteilisi ajatuksiini, sydämeeni ja toimintaani.

Kristus, Kaikkivaltias, kiitos että olet kirkas, säteilevä Lähde kaikille, jotka janoisina etsivät. Kiitos että Olet. 🙂 

Mountain – Bryan & Katie Torwalt, Phil Wickham

“Olen nähnyt kirkkautesi vuorelta
olen tuntenut Läsnäolosi laaksossa
näen Rakkautesi ja Armosi
johdattavan minut kotiin
tiedän Sinun olevan läsnä kaikkina aikoina
tunnen kätesi tuovan Rauhaa ja Järjestystä
Jeesus, Rakkautesi on ankkurini
olet ainoa toivoni
luotan Sinuun, horjumatta
korkealla vuorella korotan ääneni
ja laaksossa tanssin ilosta
kaikkina aikoina olet arvollinen
joka hetki olet ihmeellinen
olet valoni ja pelastukseni
Jumalani on kanssani
ei ole mitään pelättävää
Jeesus, Toivomme ja Lunastajamme
Läsnäolosi on täällä
emme vaikene, sydämemme on tulessa
Jeesus, Voittomme, Voiton ääni
laulu sisällämme, olet ihana”

Muut tekstit: Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11, 2. Moos. 34: 29-35 ja 2. Kor. 3: 7-18.

Varauksetonta rakkautta

4.7.2018  – En muistanutkaan, miten hellyttävän suloinen pieni koiranpentu voi olla. Ja miten varauksetonta koiran rakkaus on.
Perheeseemme hankittiin koira vuotta ennen nuorimmaiseni syntymää, eli yli 30v. sitten. Tuo ihana perheenjäsenemme eli 17 v:ksi. En ajatellut sen jälkeen enää hankkia uutta koiraa.
Mutta niin vain kävi, että pari viikkoa sitten näin kuvan, josta pikkuinen karvakuono katsoi silmiin ja se oli menoa – hakemaan pikkuista. 4 t:n matka taittui kuin siivillä kumpaankin suuntaan. Nyt tuo ihana karvapallero opettaa minulle rakkautta koiran vinkkelistä.
Hellyyden osoitukset: kasvojen ‘pesu’ (nuolaisut aamulla ja aina kun vain saa siihen mahdollisuuden). Katseet ( = tykkäätkö minusta, mikä on mielialasi, onko ok tämä mitä nyt teen, lähdetäänkö ulos?). Pallon tai muun lasten vanhojen lelujen tuominen: tehdäänkö jotain kivaa ja iloista yhdessä (= leikitäänkö)? Istahtaminen ja nukahtaminen jalkojeni päälle, kun luen, tiskaan, kirjoitan blogia tai kun muuten vaan pysähdyn olemaan (= tässä on hyvä olla, luotan sinuun). Ininä kun käyn yläkerrassa (= olet minulle tärkeä, haluan olla lähelläsi).
Rakastavaa, hellyyttävää antamista ja saamista, sanoinkuvaamattoman suloista!
🙂

”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

Teille, jotka minua kuulette… – Tekstin 1. sanat hyppäsivät vahvana verkkokalvolleni, ja jostain syystä juutuin tuohon kuulla -verbiin. – Eihän tuo niin voi mennä Jeesus, että tarkoitat nuo kehotuksesi vain niille, jotka kuulevat. Entä jos joukossa oli joku kuuro, jota et vielä ollut parantanut? Eikö Rakkauden käskysi koskeneet häntä?
Piti tarkistaa muista käännöksistä, ja näinhän asia oli kuin ajattelinkin: niin ruotsiksi, englanniksi, saksaksi kuin ranskaksi tuo kohta on käännetty: teille, jotka kuuntelette minua…
Suomenkielinen käännös käyttää kuitenkin kautta linjan verbiä ‘kuulla’.

Kuuntelenko? – Monet, jotka ovat pitkään ja hartaasti rukoilleet Jumalalta johdatusta tai ohjausta jossain asiassa, ovat miettineet, kuuleeko Jumala, kun tuntuu ettei vastausta kuulu.
Raamattu on täynnä vakuutuksia siitä, kuinka Jumala kyllä kuulee ja vastaa rukouksiimme.

Enkö itse huomaa/malta kuunnella kyllin avoimena ja herkästi, mitä tai millä tavoin Hän vastaa?

Sydämellä voi kuulla sellaistakin, mitä korva ei kuule. Puhutko siis Jeesus tuossa rakastamisenvetoamisen kohdassa sydämillemme? Sydäntemme asenteelle? Sillä siitähän suhtautumisessamme kanssaihmisiimme juuri on kyse, sydämenasenteesta.

Sydänoperaatio – Mutta Jeesus, voidaksemme noudattaa kaikkia noita rakkaudenkäskyjäsi taidamme kyllä tarvita jonkinlaisen sydänoperaation. Sydäntemme Hallitsija, pehmentäisitkö sydämemme jähmettyneet kohdat ja kovettumat?
Tai – tarvittaessa – antaisitko ihan uuden sydämen? Sellaisen joka kuulee, mitä Sinä haluat meidän kunkin oppivan. Oppivan ei vain sanoina, vaan syvälle, tekoihin saakka johtavana rakkaudenvirtana.
Sillä miten me muuten pystyisimme siunaamaan meitä loukkaavia, meistä pahaa puhuvia? Miten muuten pystyisimme rakastamaan ja antamaan niille, jotka meiltä jotain vievät, kysymättä tai pyytämättä?
Miten muuten me pystyisimme oppia rakastamaan kuten Sinä meitä rakastat? Ehdoitta.

Rakas Jumala, kiitos lupauksestasi:
“Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes.11:19)

Give A Little Love – Noah and the Whale

Tiedän etten näe kuolemaa
kunnes puhallan kaiken ilman keuhkoistani
kunnes viimeinen sointu on laulettu
tämä kaikki on haihtuvaa
mutta kaikki on hyvää
ja rakkauteni on koko olemisessani
ja olen jakanut kaiken mitä pystyin.

“Jos annat vähän rakkautta
voit saada vähän rakkautta itsellesikin
älä murra hänen sydäntään
Minun sydämeni on suurempi kuin maailma
ja vaikka elämä antoi sille ensin rakkauden
elämä ei ole kaikkein tärkeintä maailmassa
sillä elämä on ohikiitävää
mutta Minä rakastan sinua
ja Rakkauteni ympäröi sinut kuin eetteri
kaikessa mitä teet
mutta jos annat vähän rakkautta, voit myös saada rakkautta
älä särje hänen sydäntään.
Jos olet mitä rakastat ja teet mitä rakastat
Minä olen aina aurinkosi ja kuusi
ja jos jaat sydämelläsi, annat sydämelläsi
niin se mitä jaat maailmassa on se
mitä sinusta jää maailmaan”

Muut tekstit: Ps. 28: 1-2, 6-9, Joos. 24: 21-27 ja 2. Kun. 6: 8-23.

Valon sanoma

25.6.2018 

Taivaallinen näky – Paavali puhui:
”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’
Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”   
(Ap. t. 26: 12-23)

Tätä tekstiä oli ihana mietiskellä. (Onneksi uusi pieni perheenjäsen – ainakin näin pentuna ja peuhaamisen jälkeen – on autuaan onnellinen kun saa vain olla, vieressä tai sylissä, mahdollistaen näin suloisella tavallaan hiljaiset rukous- ja mietiskelyhetkeni).
Tuo kohta oli olevinaan minulle entuudestaan tuttu, mutta nyt löysin siitä monta sellaista  kohtaa, joihin en ainakaan muista aiemmin kiinnittäneeni huomiota.

Valo – Apostolien teot -kokoelman sykähdyttävimpiä kohtia on tuo, miten Saul kohtasi Ylösnousseen Kristuksen. Tuolloin Saul, sittemmin Paavali kertoo, kuinka ‘taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo’, joka pysäytti hänen ja toveriensa matkan kuin seinään. Valo laskeutui heidän ympärilleen ja sai aikaan radikaalin muutoksen. Kiihkomielinen missio vangita kaikki Jeesuksen seuraajat joutui uudelleenarvioitavaksi.

Pimeydestä valoon – Ylösnousseen Kristuksen kirkkaus oli niin häikäisevän voimakas, että Saul menetti näkönsä 3 päiväksi. Vasta kun damaskolainen Ananias meni Kristuksen kehotuksesta rukoilemaan Saulin puolesta, tämä sai näkönsä takaisin.
Saul sai konkreettisesti kokea, millaista on, kun ei näe edes edessään olevaa ovea. Se oli ikään kuin pohjustus tehtävälle, jonka Kristus antoi hänelle. Saulin tuli auttaa ihmisiä ymmärtämään Taivaan todellisuutta, “avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon”.

Valon sanoma Ymmärrettävää on, että Saulin (sittemmin Paavalin) kokemus muodosti perustan hänen tulevalle työlleen. Ja että hän myöhemmin, kuulusteltavana ollessaan sanoi kuninkaalle, että Kristuksen tuli ‘julistaa valon sanomaa’.  – Valon sanoman julistamisesta oli tullut myös hänen oma elämäntehtävänsä.

Kristus ilmaisee Paavalille sanoissaan “olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn”, että tämä ei joutuisi tekemään palvelustyötään yksin, Kristus lupasi ilmestyä hänelle toistekin.

Alfa ja OmegaMyös apostoli Johannes, jolle Kristus ilmestyi Patmoksen vankiluolassa, häikäistyi Ylösnousseen kirkkaudesta. Johannes kirjoittaa:
‘H
änen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: “Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.’  (Ilm.1:16-17)

Rohkaisija ja Vahvistaja – Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Kristus ilmestyi monta kertaa opetuslapsilleen rohkaisten ja vahvistaen heitä.
Opetuslapsi Johannekselle Hän ilmestyi niin monta kertaa, että tulee sellainen olo, että Hän oli Johanneksen kanssa koko ajan. Johannes sai palvella Ylösnoussutta Kristusta kirjoittamalla kirjeitä seurakunnille. Näissä Ilmestyskirjan kirjeissä Kristus antaa täsmäohjeita srk:ille: mikä kullakin oli hyvin, mikä oli mennyt vikaan, missä tuli tarkistaa suunta tai tehdä suorastaan täyskäännös. 

Valon tiePaavali oli käsittääkseni 1. sellainen Jeesuksen aikaan elänyt opetuslapsi, joka nähtävästi ei ollut tavannut fyysisesti Jeesusta ja jolle Ylösnoussut Kristus ilmestyi kutsuen palvelukseensa ilmestyksen kautta.  Kristus lupasi varjella Paavalia ja ilmestyä hänelle vastaisuudessakin, jotta tämä voisi kertoa ihmisille sellaisesta tiestä, joka auttaisi heidät pois siitä hämärästä, jossa he eivät välttämättä edes huomanneet elävänsä. Valon tiestä. 

Kristuksen kirkkaus – Moni varmaan haluaisi kokea vastaavanlaisen taivaallisen kirkkauden ilmestyksen kuin minkä Paavali sai kokea Damaskoksen tiellä. Sellainen ei uskoakseni koskaan kuitenkaan tule tilauksesta (pyynnöstä), vaan täysin yllättäen.
Olen tavannut kolmessa erilaisessa maassa 3 erilaisten kansojen ja kulttuurien edustajaa,  jotka ovat kertoneet minulle kokeneensa tällaisen ilmestyksen. He olivat ilmestyksen hetkellä kaikki erilaisissa vaikeissa, toivottomilta tuntuneissa tilanteissa. Kaikille tuo kokemus oli hyvin merkityksellinen: se sai heissä aikaan suuren muutoksen. Se sai heidät vakuuttuneiksi siitä, että Kristus on noussut kuolleista, että Hän elää ja haluaa auttaa vaikeissa tilanteissa olevia. Ainakin kahdella näistä tuo kokemus on jäänyt vuosikymmeniä jälkeenpäinkin niin merkittäväksi tapahtumaksi, että heillä edelleen on ollut tarve ja halu kertoa siitä muille.

Kristus kutsuu meitä kaikkia niin monin eri tavoin tehtäviinsä. Jotkut vain tarvitsevat ilmeisesti kunnon ‘tällin’, kuten Paavali, joka vihaa puhkuen etsi Jeesuksen seuraajia toimittaakseen heitä vankilaan. (Jumalan huumorintajuako, että pahimmasta vainoojasta tuli aikaansaavin puolestapuhuja?) 
Yli 2000 v:n ajan Jeesus on ilmestynyt ihmisille visioissa ja unissa, usein sellaisille, jotka sitä vähiten olivat osanneet odottaa. Lukemattomat meidänkin aikamme ihmiset kertovat, kuinka Jeesuksen ilmestyminen heille muutti heitä ja heidän käsityksiään elämästä, taivaan todellisuudesta ja Jumalasta. He tulivat tuntemaan Hänen Rakkautensa ja halusivat lähteä palvelemaan Häntä, kertomaan Valon sanomaa.

Hiljaisesti – Useimpia Kristus kuitenkin kutsuu hiljaa; ehkä hiljaisena kuiskauksena sydämessä, Raamattua tai jotain hengellistä kirjaa lukiessa tai esim. kuullessa jonkun puhuvan Vapahtajasta ja Hänen tiestään.
Olemme kaikki niin erilaisia, siksi Jumala kutsuu meitä niin lukemattomin eri tavoin.
Samoin ne tavat ja mahdollisuudet, joilla voimme palvella Kristusta ovat niin lukuisat, ettei niitä voi edes luetella.
Jeesus kuvaili, miten heikossa tai vaikeassa asemassa/tilanteessa olevista lähimmäisistä huolehtiminen ja auttaminen on Hänen palvelemistaan. Kun sitä tekee Hänen kanssaan, Hänen Rakkautensa virratessa lävitsemme, siinä myös muuttuu itse. Hänen Rakkautensa muuttaa meitä palvellessamme muita sydämellämme.

Usein emme ehkä edes tule ajatelleeksi, että teemme Hänelle töitä. Mutta jos aamuisin sanoo Hänelle
esim.: “Anna minun olla tänä päivänä jollekin iloksi”, tai “Anna minun palvella tänään Sinua jollain tavoin”, Hän tuo niitä mahdollisuuksia eteemme. Joskus pieniä, joskus isompia.
Valon vaikuttaessa meissä me tiedostamattammekin viemme eteenpäin Valon sanomaa.  🙂

(Googlasin tähän aiheeseen sopivaa lauluvideota. Kuunneltuani alla olevaa vain pari säveltä päätin heti ottaa sen tähän blogiin. Kuunnellessani myöhemmin videolta laulun sanoja, selvisi, että siinä toistetaan useaan kertaan “tee minusta palvelija tänään.”  – Minulle tuo pieni ‘tänään’ -sana laulussa oli kiva vahvistus sille, että todella: jos ja kun  haluan/haluat olla Hänen palvelijansa, kannattaa lausua aamulla tuo pyyntö. 🙂 )

“Tee minut palvelijaksi
nöyräksi ja sävyisäksi
Herra anna minun rohkaista heikkoja
olkoon sydämeni rukous aina:
tee minut palvelijaksesi
tee minut palvelijaksesi tänään”

Muut tekstit: Ps. 145: 3-7, Jes. 66: 18-19, 2. Tim. 3: 14-17 ja Mark. 3: 13-19.

Pyhä Henki tuli

18.6.2018  

Pyhä Henki tuli heihin – Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” ”Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä”, nämä vastasivat. ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” kysyi Paavali. He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Silloin Paavali sanoi: ”Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.” Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. (Ap. t. 19: 1-6)

Kaste – Johannes Kastajan luokse tuli paljon ihmisiä joka puolelta maata. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordan-virrassa.
Mikä sai ihmiset niin Jerusalemista kuin joka puolelta maata, saapumaan tuon kamelinkarvaan pukeutuneen, erämaassa asustaneen miehen kastettavaksi? – Pyhä Henki  kutsui ja johdatti tuon voimallisen julistajan luo. Johanneksella oli tärkeä tehtävä: ilmoittaa ihmisille, että Jumalan Poika oli tulossa ja osoittaa heille, kuka Hän on.

Pyhällä Hengellä? – Johannes julisti: “Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.” (Mark. 1:7-8)
Se, että Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä, on toisissa seurakunnissa melko totaalisesti vaiettu aihe, toisissa taas hyvinkin korostettu. Itseäni aihe on kiinnostanut pitkään, ja innostaa aina yhtä paljon.
Nyt kuitenkin huomion vie niin totaalisen ihanalla tavalla uusi, eilen saapunut pieni nelijalkainen perheenjäsen, että blogi jää tällä kertaa vain toiseen,
yllä olevaa vahvistavaan evankeliumikohtaan:

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen.
Johannes sanoi: “Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ‘Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”
Johannes todisti: “Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ‘Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.
Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” ( ‘ (Joh.1:29-34).

Alla olevan laulun sanat ilmaisevat mielestäni kauniilla tavalla sitä, mitä ajattelen ja toivon Pyhän Hengen toiminnalta ja vaikutukselta – niin itsessäni, rakkaissani, läheisissäni kuin koko ihmiskunnassa.  🙂 

Holy Spirit. Living Breath of God – Keith & Kristyn Getty

“Pyhä Henki, elävä Jumalan henkäys,
hengitä uutta elämää sitä kaipaavaan sieluuni
tuo ylösnousseen Herran läsnäolo
uudistamaan sydämeni ja tekemään minut eheäksi
anna Sanasi herätä eloon minussa
auta uskomaan siihen, mitä en voi nähdä
anna palava kaipuu Sinun puhtauteesi
Pyhä Henki, hengitä minuun uusi elämä

Pyhä Henki, tule ja pysy sisimmässäni
anna Ilosi näkyä kaikessa mitä teen
anna Rakkaus, joka peittää kaiken synnin
jokaisessa ajatuksessani, teossani ja asenteessani
anna hyvätahtoisuutta niin suurinta kuin vähäosaisinta kohtaan
ja lempeyttä joka kylvää rauhan polkua
muunna ponnisteluni armon teoiksi
Jumalan henkäys, osoita Kristus kaikessa mitä teen

Pyhä Henki, joka luomakunnan syntymisestä lähtien
olet antanut elämän kaikelle Luojan luomalle
näytä voimasi taas kerran täällä maan päällä
anna seurakuntasi janota Sinua ohjaamaan suuntaa
suo, että rukoustemme tuoksu kohoaa
johdata meidät uhrautumisen tielle
jotta koko maailma voisi nähdä kirkkaana
Kristuksen kasvot tässä ykseydessä”

Muita juhannustekstejä: Ps. 92: 2-6, Jes. 45: 8-12 ja Luuk. 1: 57-66.

Kaunista ja siunattua Juhannusta meille kaikille! 🙂 

Seuraa

11.6.2018  Lauantaina, pyöräillessäni Mustasaaresta Tiina Sara-Ahon ohjaamasta ihanasta meditatiivisen tanssin päivästä kotiin, oli joutsenpariskunta rannalla ilta-aterialla. Jäin ihailemaan liikkeiden harmoniaa – taaskin täydessä synkassa, kuin yhtä olisivat olleet. Yhdessä kaulat sukelsivat veteen, yhdessä nousivat pintaan. Sitä oli lumoavaa katsella. – Kuin piste iin päälle kauniille päivälle. 🙂

Seuraa minua – Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”
(Matt. 9: 9-13)

Seuraa
sana nousee tuossa esiin kahdessa merkityksessä: Jeesuksen kehotuksena Matteukselle sekä fariseusten kysymyksenä, millaista seuraa Jeesuksella oli ympärillään aterioidessaan Matteuksen kodissa.
Tullimaksujen kerääjä Matteus ja kollegansa eivät todennäköisesti olleet kovinkaan pidettyjä kansan keskuudessa. Keräsiväthän he maksuja Rooman valtakunnalle. Lisäksi tiedettiin publikaanien keräävän  kansalta suurempia summia kuin roomalaiset edellyttivät ja laittoivat erotuksen omiin taskuihinsa.

Tullimaksuja – Uutislakkoni lievennys (= vilkaisu pääuutisiin pari kertaa viikossa) valaisi kuinka iso, suorastaan maailmanlaajuinen juttu voi olla, kun suurvallan päämies laittaa korkeat tullimaksut maahansa tuotaville raaka-aineille. Viime viikonlopun kokouksen jälkeen muut G7 -maiden johtajat ilmoittivat välittömästi vastatoimenpiteistä. – Eihän siitä hyvää seuraa, kun joku toimii vain omaa etua ajatellen.   

Matteus sai kuitenkin kokea oman valaistumisensa. Hän oli saattanut jo jonkin aikaa tuntea sisäistä ristiriitaa työssään. Ehkä hän oli jo pohtinut, onko omaneduntavoittelu sittenkään paras tapa toimia. Kun Jeesus tuli lähelle, pyhyys kosketti Matteusta ja hän tunsi: tässä se oli… se mikä häntä oli jo jonkin aikaa kutsunut, hänen sitä tiedostamattaan. Nyt oli aika siirtyä maansa valloittajavaltakunnan hommista taivaan valtakunnan hommiin.

 

Kenian ‘tullimies’ – Erään kokemuksen (vaikka olikin vain yksi yksittäinen tapahtuma) pohjalta voin ehkä hiukkasen ymmärtää sitä turhautumista, jota Jeesuksen ajan juutalaiset tunsivat publikaanien korruptoituneisuutta kohtaan.
Olin poikani ja kahden ystävättäreni kanssa Keniassa erään paikallisen pastorin kyydissä. Ajoimme kohti kylää, josta hän oli kotoisin. Pastori halusi, että rukoilisimme siellä kyläläisten puolesta.
Maantien varressa seisoi 2-metrinen roteva poliisi kivääri olallaan. Hän pysäytti meidät ja kehotti pastoria nousemaan autosta. Puhuivat jotain swahiliksi. Palatessaan autoon pastori kertoi meille, että poliisi vaati kohtuuttoman suurta maksua sen vuoksi, että auton tuulilasissa ei ollut jotain tarraa. (Poliisi ei siis ollut kirjoittamassa sakkolappua, vaan halusi käteistä.) Pastori sanoi meille, että koska poliisi oli nähnyt, että autossa oli muzunguja (valkoihoisia), hän oletti että mukana on myös muhkeat rahamassit.  (Eipä olisi voinut pahemmin erehtyä.)

Siinä siis olimme jumissa tien varressa, poliisin odottaessa maksua auton vieressä. Aikaa kului pohtiessamme mitä tehdä, ja meillä oli vielä pitkä matka ajettavanamme. Uskoen ystävällisyyden voimaan nousin autosta ja aloin selittää poliisille, että olemme varattomia lähetystyöntekijöitä, jotka olemme tulleet Keniaan rukoillaksemme kenialaisten puolesta. Ja että nyt olemme matkalla pastorin kotikylään rukoilemaan ja meidän pitäisi ehtiä sinne ennen kuin tulee pimeää.
En muista mitä kaikkea selitin, mutta lopputulema oli kuitenkin, että rahasta ei enää puhuttu. Poliisi pyysi sen sijaan että rukoilisimme myös hänen, hänen perheensä sekä muiden poliisien ja näiden perheiden puolesta. Lupasimme tehdä sen ja poliisi hyvästeli meidät hymy kasvoillaan.

Kun Jeesus sanoi Matteukselle: “Seuraa minua”, tämä koki varmaan valtavaa iloa, vapautta ja helpotustakin: nyt hän alkaisi tehdä jotain sellaista, mistä seuraisi hyvää: alkaisi toimia Jumalan Valtakunnan periaatteita noudattaen. Ja hän saisi kulkea matkaa parhaan mahdollisen Opettajan kanssa. Luulenpa että Pyhä Henki antoi hänelle sisäisesti tiedon/tuntemuksen/kokemuksen: tämä on totta, oikeaa ja hyvää, sellaista mitä haluan. Ja että hän koki sen niin vahvasti, että kaikki se elämän mukavuus, jonka hän oli itselleen hankkinut, oli merkityksetöntä sen rinnalla.
Kiitollisena hän kutsui Jeesuksen ja opetuslapset aterioimaan kotiinsa. Ja muutkin olivat tervetulleita!

Matteus ei kerro, keitä Jeesuksen, opetuslasten ja publikaanien lisäksi tuli aterialle. Emme siis voi tietää, mihin ne muut, publikaanien lisäksi aterialla olleet, olivat syyllistyneet. Syntistä porukkaa oli evankelista Matteuksen mukaan kuitenkin koolla. – Juuri sellaista, jonka luo  Jeesus yleensäkin meni.
Jeesus toivoi arvostelunhaluisten ja tuomitsemiseen taipuvaisten fariseusten ymmärtävän,  että Jumalalle armahtavainen sydän ja mieli on muotomenoja tärkeämpää. 

Parantaja Niin toisten kuin itsensä arvostelu tai syyllistäminen on hedelmätöntä puuhaa. Miten usein kuitenkin syyllistymme jompaankumpaan, tai kumpaankin.
Kristus, Parantajamme, haluaa tuoda tähän(kin) meille apunsa, vapauttavan, muuntavan ja uudistavan Voimansa. Hän haluaa opettaa meitä armahtamaan toisiamme ja itseämme. Hänen vaikutuksestaan tapahtuu niin paljon hyvää… kunhan vain suomme Hänelle tilan ja tilaisuuden tehdä meissä työtään. 

Sisäinen transformaatio – Jeesus näkee ihmisen sisimpään. Hän näkee etsivän sydämen, näkee kenellä on kaipuu löytää todellisempaa, täydempää ja parempaa tapaa elää ja toimia. Hän näkee myös, kuka on halukas antautumaan Parantajan sisäiseen muutostyöhön.

Armahtavaisuutta – Jeesus sanoi: “Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” (Joh.3:17)
Pelastajamme haluaa auttaa kaikkia kärsiviä ja pinteessä olevia. Hän kutsuu mukaansa, tielle, jossa muutos voisi tapahtua. Hänen seurassaan saa oppia näkemään Hänen perspektiivistään käsin. Olemaan armollinen Ja rakastava niin toisia kuin itseäänkin kohtaan, seuraamaan Hänen esimerkkiään ja toimimaan yhdessä Hänen kanssaan, harmoniassa.

Le chant du cygne / Joutsenlaulu – Franz Schubert

Muut tekstit: Ps. 32: 1-2, 5-8, Hoos. 14: 2-9 ja Ef. 2: 1-10.

Matkaan?


4.6.2018 
Ihanat naapurit Lähtiessäni tänä iltana mökiltä iso puu oli kaatunut metsätien poikki. Naapuri tuli iloisena auttamaan, pätkäisi moottorisahalla rungosta tienlevyisen osan ja nosti sen syrjään, ja niin pääsin matkaan.
Kotiin tullessa odotti portailla naapurin tuoma taivaallisen kaunis atsalea. Ei hoitoon kuulemma, vaan omaksi, iloksi, kun olivat itse reissuun lähdössä.
Kyllä tuli hyvä mieli kummastakin. 🙂

Lähde – Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
    Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
    Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”  (Luuk. 9: 57-62)

Lähtisinkö? – Jeesuksen omalaatuinen rekrytointityyli jatkuu viimeviikkoisesta. Se on yllättävää ja ennalta arvaamatonta: innokasta lähtijää hän toppuuttelee ja kuvailee vaelluksen varjopuolia: ei ole tarjolla sellaisia mukavuuksia tai etuuksia, joihin toinen on tottunut tai joita toivoisi. Kahta muuta Jeesus taas kehottaa lähtemään, vaikkeivät nämä olisi olleet valmiit lähtemään tuosta vaan, edes vanhempiansa hyvästelemättä.
Näkiköhän Jeesus, että vanhemmat olisivat alkaneet suostutella jälkipolvea jäämään, auttamaan kotitöissä ja elannon hankkimisessa? Tai olisiko kotiin palatessa tuttu ja turvallinen elämä kuitenkin houkuttanut jatkamaan entistä elämäntyyliä?

Mikä estäisi? – Luukas jättää avoimeksi sen, lähtivätkö nuo 3 Jumalan valtakunnan työhön  vai eivät. Se on minusta hyvä juttu. Jää tilaa kuvitella itseään vastaavanlaisessa tilanteessa; miten itse suhtautuisit, mitä vastaisit Jeesukselle? Mitkä olisivat omat odotuksesi, toiveesi tai pelkosi? Millaiset asiat kaatuisivat tien tukkeeksi, ylitsepääsemättömiltä tuntuviksi?

Omalla kohdallani koin valtavana helpotuksena, kun huomasin, ettei Jeesus edellyttänytkään minulta mitään noin radikaalia kuin noilta aikalaisiltaan (= jätä kaikki ja lähde).
Tänä päivänä meidän yhteiskunnassamme Hänen tiensä kulkeminen on erilaista kuin tuolloin: ei hohkaavassa kuumuudessa tai illan kylmyydessä sandaalit jalassa tarpomista, ei taivasalla tai maalattialla yöpymisiä. Reissaamiseen on pyöriä, busseja, junia ja lentokoneita (mikäli tehtävä edellyttää matkaamista), ja kyllä kohtuullinen yösijakin tavalla tai toisella löytyy.
Myös hengellisestä näkökulmasta Jeesuksen kutsu oli hänen aikanaan vaativampi: olihan aika ristiriitaista ja ehkä riskaabeliakin ruveta seuraamaan tuota rabbia, joka paransi sairaita ja teki ihmeitä ja jonka jotkut uskoivat vakaasti olevan odotetun Messiaan, mutta jota maan uskonnolliset johtajat (juuri siitä syystä) kiivaasti vihasivat ja vastustivat.

Nykyään n. 1/3 koko maailman väestöstä on kristittyjä tuon yhden Nasaretissa asuneen ja Galilean seutuja kierrelleen miehen elämän ja opetusten seurauksena. 1/3 osa koko ihmiskunnasta…? – Luulisi että jo tuon perusteella olisi ihan luonnollista myös uskoa tähän Kutsujaan ja seurata Hänen osoittamiaan tienviittoja. Mutta jostain syystä se ei vaan ole, varsinkaan länsimaissa.
Onko meillä asiat niin hyvällä mallilla, ettemme kaipaa Jumalaa ja Hänen vaikutustaan elämäämme? Koemmeko pärjäävämme tarpeeksi hyvin omillamme? (Tämä tuli mieleen kun ajattelin, miten nykyajan radikaalit, toisten arvosteluista tai vastusteluista välittämättömät Kristuksen seuraajat löytyvät Aasiasta: siellä ihmiset valitsevat Kristuksen tien henkensäkin uhalla.)

Mutta mitä Kristuksen kutsu voisi tarkoittaa meidän oloissamme? Mitä se merkitsee omassa elämässäni? Millä tavoin se vaikuttaa elämääni, omiin elämänarvoihini, olemiseeni ja tekemiseeni?
Ei siis se, että muodollisesti on kristitty, vaan se, että antaa Kristuksen vaikuttaa ihan oikeasti, elävällä tavalla, siihen, millaisia päätöksiä ja valintoja tekee; millä tavoin pyrkii toimimaan suhteessa kanssaihmisiin; millaisten asioiden antaa vaikuttaa ylipäätään elämäänsä.

Usein pohdin sitä, missä määrin pyrin kuuntelemaan, mitä Hän haluaa minun tekevän. Miten paljon kuuntelen sitä, mitä Hän haluaa minun tekevän ja miten paljon vain itse touhutan sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestäni tärkeiltä tai joista pidän? – Tunnistan itsessäni herkästi innostuvan touhuajan, joka innostuksissaan niin usein unohtaa kuunnella…
Toisaalta olen useasti kokenut, että Hän haluaakin minun tekevän sellaista, mistä pidän ja mikä tuottaa iloa. Joitakin kertoja Hän on pyytänyt minua tekemään sellaista, mikä on tuntunut itselle liian haasteellista. Mutta nekin kerrat ovat olleet hyvin opettavaisia, lisänneet rohkeutta ja luottamusta siihen, että vaikeissakin tilanteissa Hän on mukana.

Tuli mieleen eräs laulu Sister Act -filmistä (v.1992). Mutta kun muistin laulun nimen vähän väärin, mitä löysinkään: Ricky Nelsonin samettiäänisen, nostalgisen ‘I will follow you’ – laulun v:lta 1963.
Sister Act-leffassa nunnat laulavat ‘I will follow Him‘, ensin hartaasti, sitten svengaten, niin että paavikin innostuu.  https://www.youtube.com/watch?v=VPpd-6X3tEo

Ilo sydämessä – Tuo leffa voisi olla vaikka muistutuksena siitä, että Kristuksen seuraamisen – kuten uskonelämän yleensäkään – ei tarvitse olla ryppyotsaisen vakavaa taivallusta. 🙂
Jeesus sanoi:
“Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”

Enemmän Iloa? – Googlasin eräästä engl.kiel. raamatunkäännöksestä, montako kohtaa ‘joy’ -sana löytyy evankeliumeista: 23. Vastaavasti suom.kiel. käännöksestä löysin ilo -sanan eri taivutusmuodoissaan 8 kohdasta. Tosin ‘riemu’ -sanasta tuli 4 tuli lisää. Joka tapauksessa sellainen vaikutelma (mikä minulle on ennenkin tullut, esim. Psalmeista) jäi, että englanniksi iloitaan ainakin puolta enemmän kuin suomeksi. 🙂

Valossa matkaamista – Ilo ja Valo kuuluvat mielestäni samaan kategoriaan. Missä on Ilo, siellä on Valo, ja päinvastoin. Omalla kohdallani olen kokenut, että Kristuksen kanssa vaeltaminen on tuonut Iloa ja Valoa elämään. Haasteelliset asiat on voinut ottaa hyvänä opetuksena.

Kristuksen kanssa kulkiessa saa oppia koko ajan uutta, oppia ymmärtämään paremmin itseä, toisia, Jumalaa… – matkalla kohti täydempää yhteyttä Hänen kanssaan, kohti sitä täydellistä iloa, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen.
Yllä oleva evankeliumiteksti kuvaa, kuinka Jeesus näkee, mihin me pystymme missäkin elämänvaiheessamme. Hän ei vedä väkisin mukaansa, mutta toivoo meidän lähtevän, valmiiksi viitoitetulle tielle, yhdessä Hänen kanssaan.

I Wil Follow You – Ricky Nelson

“Seuraan Sinua minne tahansa menetkin
ei ole niin syvää valtamerta, niin korkeaa vuorta
joka voisi pitää minut erossa Sinusta
siitä lähtien kun kosketit kättäni tiesin:
minun tulee seurata Sinua, olet kohtaloni
rakastan Sinua, minne menetkin seuraan Sinua
tulet aina olemaan todellinen rakkauteni
tästä hetkestä ikuisuuteen”

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29, Hes. 33: 30-33 ja Hepr. 12: 1-6.