1.5. 2023. Kuinka tärkeitä ja rakkaita ovatkaan perhe ja ystävät! Sydäntä särkevää on ajatella esim. ukrainalaisten tilannetta kotimaassaan sodan keskellä, pakolaisina ja hyökkääjämaahan väkisin kuljetettuina pakkosiirtolaisina: tuhannet ihmiset ovat joutuneet erilleen rakkaistaan tietämättä, näkevätkö heitä enää maanpäällisen elämänsä aikana.
Sitä surun ja tuskan määrää on vaikea kuvitella sellaisen, joka sitä ei ole itse kokenut. Varsinkin, jos ja kun ajatus tuonpuoleisesta elämästä ja jälleennäkemisen toivosta siellä tuntuu vieraalta ja kaukaiselta.
Läheisten merkitystä ja eroon heistä joutumista ajatellessa ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että saamme elää itsenäisessä maassa, jossa vallitsee rauha.
Jeesus vie tämän vielä pitemmälle rukoillessaan, että voisimme kokea ykseyttä toistemme kanssa Ja ykseyttä hänen ja taivaallisen isämme kanssa.
Siihen on vielä matkaa, mutta jokainen päivä on mahdollisuus. Mahdollisuus kohti ykseyttä.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Elämän antaja
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi, kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat, antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän, hän ei salli jalkamme horjua. Ps. 66:3–9
Horjumaton rauhanliitto
– Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. Jes. 54:7–10
Tuon Jesajan kirjan kohdan viimeinen lause, jota silloin tällöin käytettävän ev.lut. messuissa, voisi olla hyvä, vahvistava voimalause sellaisille, jotka epäilevät, rakastaako Jumala heitä huolimatta siitä, millaisia he ovat.
Itse olisin tarvinnut tuonkaltaista vakuutusta joissakin elämänvaiheissani, jolloin sitä epäilin.
Se on ihmeellinen lupaus, jonka saamme omia itsellemme ja lähimmäisillemme. Jumala rakastaa meitä, olimmepa millaisia tahansa, olipa elämässämme tapahtunut mitä tahansa. Ja vaikka joku toinen olisi omalla toiminnallaan vaikuttanut haitallisesti omaan käsitykseen itsestämme ja arvostamme.
Luojallemme olemme ainutlaatuisen arvokkaita, tärkeitä ja rakkaita, jok’ikinen. Meidän ei tarvitse koettaa muuttaa itseämme ollaksemme jollain lailla parempia Hänen silmissään. Joskus luulin, että minun tulee muuttua jollain lailla paremmaksi versioksi itsestäni, jotta olisin Hänen Rakkautensa arvoinen. Aloin (new age-vaiheessani) tutustua kaikenlaisiin itsensäkehittämisjuttuihin (joita nykyisin kutsuttaisiin Self help -opeiksi), tullakseni ‘paremmaksi’ ihmiseksi. En saadakseni hyväksyntää muilta ihmisiltä, vaan tullakseni Hänen käsittämättömän suuren Rakkautensa arvoiseksi.
Tuohon aikaan en tuntenut ketään sellaista, joka olisi sanonut minulle, ettei Jumalan Rakkautta ei tarvitse eikä voi ansaita.
VT:n kertomukset kyllä kuvaavat, kuinka Jumala koulutti israelilaisia välillä kovinkin ankarasti, sillä Hän halusi valmistaa tuota hajanaista kansaa, jotta Messias voisi syntyä heidän keskuuteensa.
Mutta kun Kristus syntyi, Hän sinetöi Jumalan lupaamaan rauhan- ja rakkaudenliiton koskemaan meitä kaikkia. Siitä liitosta kannattaa pitää kiinni. 🙂
Elävä toivo, meille annettu
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1. Piet. 1:3–9
Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” Joh. 17:11–17:
Kuluneella viikolla, palatessani vapaaehtoisvuorosta kotiin, laitoin radion soimaan. Olin saattohoitokodissa kokenut jotain, joka kosketti syvästi, ja olo tuntui… – en löydä sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan.
Mieleen tuli kokeilla, sattuisiko radiosta tulla jotain, joka resonoisi senhetkiseen olooni. (En kotona kuuntele radiota, mutta autoradio on säädetty Radio Dei’n taajuudelle, ja silloin tällöin ajaessani kuuntelen sitä; ei tarvitse kuin nappia painaa. ) – Tuolla hetkellä, kun avasin kotimatkalla radion, kirkas naisääni lauloi nämä sanat:
“On luonain Jeesus kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu
on luonain Hän kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.”
Nuo sanat toistuivat vielä kerran, ja siihen laulu loppui. Suljin radion ja kiitin; juuri tuota tarvitsin. Se ikään kuin valaisi senhetkisen oloni. Nuo sanat ja kaunis sävel soivat mielessäni koko loppupäivän. (Kotona googlasin noita sanoja, ja ilmeni, että laulun sanojen takana on kirjailija, runoilija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskinen.)
Jeesus rukoilee yllä olevassa Johanneksen evankeliumin kohdassa taivaallista Isäänsä, jotta tämä suojelisi hänen seuraajiaan pahalta. Siltä pahalta, jota he joutuisivat kohtaamaan uskonsa vuoksi.
Mietin Jeesuksen sanoja: “He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.” Jeesuksen opetuslapset olivat selvästi ja konkreettisesti tehneet valintansa: jättäneet entisen elämänsä ja lähteneet kiertämään Jeesuksen kanssa Galilean ja Juudean seutuja. He olivat kuunnelleet Jeesuksen opetuksia ja nähneet livenä, kuinka tämä teki ihmeitä, jotta ihmisten usko Jumalan Rakkauteen heitä kohtaan tulisi konkreettisella tavalla ilmi.
Helppoa on ajatella, että Jeesuksen kanssa kulkeneet opetuslapset eivät enää kuuluneet tähän maailmaan: saivathan he joka päivä kokea taivaallista todellisuutta. Se oli heidän arkeaan. Mutta millä lailla Jeesuksen sanat koskevat tai koskettavat meitä tämän ajan seuraajia?
Meitä, jotka elämme keskellä tätä aika hurjalta tuntuvaa maailmanmenoa.
Meitä, jotka seuraamme Kristusta, ja samalla seuraamme – välillä turhankin tiiviisti – median kautta tämän maailman tapahtumia, joissa useimmiten ei tunnu olevan hiventäkään taivaallisen Rakkauden ja Rauhan läsnäolosta ja vaikutuksesta.
Jeesuksen sanat antavat tähän vahvan vinkin. Hän rukoilee Isäänsä vaikuttamaan meissä, Hänen seuraajissaan niin, etteivät tämän maailman virtaukset veisi meitä mukanaan sinne tänne, vaan että pystyisimme pitämään fokuksen siinä, mikä on loppujen lopuksi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä. Ajattelen, että tieto siitä on ‘koodattu’ sisimpäämme, jotta osaisimme sitä jossain elämämme vaiheessa alkaa kaivata ja etsiä.
Yllä olevan evankeliumikohdan sanat kuuluvat mielestäni Raamatun kauneimpiin. Jeesus avaa sydämensä taivaalliselle isälleen. Hän tietää, mikä hänellä itsellään on edessä: kärsimys ja ristinkuolema, mutta myös ylösnousemus ja paluu taivaallisen isänsä luo.
Kaiken henkisen paineen keskellä hän ajattelee ystäviään- Hän pyytää seuraajilleen suojaa, koska tietää, että myös he joutuvat kokemaan tämän maailman kovuuden ja säälimättömän julmuuden.
Jeesus rukoilee: “Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”
“Jotta he olisivat yhtä” – Ajattelen, että Jeesus tarkoittaa rukouksellaan sekä meidän uskovien välistä yhteyttä samoin kuin myös meidän yhteyttämme häneen ja taivaalliseen isään.
Että voisimme kokea olevamme yhtä samaa isoa perhettä. Ja että voisimme kokea yhtä läheistä yhteyttä ja ykseyttä taivaallisen vanhempamme kanssa kuin Jeesus.
Jeesus jatkaa rukoustaan: “Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä,” (Joh.17:20-22)
Yhtä meidän kanssamme – Tuo oli vanha, 1933/38 käännös. Monessa kohtaa vanha käännös kuvaa minusta tarkemmin asioita kuin uusi. Tuli kuitenkin mieleen vilkaista uudempaa käännöstä (v:lta 1999). Ilokseni huomasin, että siinä on kohta, joka selventää asiaa paremmin kuin vanhassa: “Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme” on selkeämpi kuin “että hekin meissä olisivat”.
“Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”
Kun me olemme yhtä taivaallisen Vanhempamme ja Hänen Poikansa kanssa, se muuttaa kaiken: opimme näkemään, ajattelemaan ja ehkä kokemaankin asioita taivaallisesta perspektiivistä, sen todellisuudesta käsin. Ja lopulta toivon mukaan toimimaankin sen mukaisesti. Siihen kyllä tarvitaan senkaltaista pyhitystä, jota Jeesus rukoili meille. Sitä että Luojamme pyhittää meidät taivaalliseen totuuteen.
Se on prosessi, johon kuuluu, että pyrimme yhä lähempään yhteyteen Hänen kanssaan. Sitä Hän odottaa ja toivoo.
Iloa sydämiimme – Jeesus toivoi, että kokisimme myös iloa: “Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.”
Iloitaan siitä mitä meillä on. Iloitaan elämän lahjasta, jokainen päivä on täynnä mahdollisuuksia löytää ja kokea iloa, kiitollisuutta ja yhteyttä toistemme kanssa, luonnon ja koko luomakunnan kanssa, niin kuin myös Luojamme kanssa.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏