Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2023

Jeesus, kiusausten voittaja

24.2.2023.  Näinä aikoina jokainen hyvää mieltä tuova uutinen on erityisen tervetullut! Sellainen oli yksi HS:n juttu jo otsikkonsa puolesta: ‘Pimeys väistyy juuri nyt hurjaa vauhtia – Grafiikat näyttävät kuinka talven selkä katkeaa’.
Valon määrä on lisääntynyt dramaattisesti sitten talven synkimpien päivien, todetaan jutussa.
Esim. Hgissä auringon nousu on aikaistunut viikossa 20 min.  🙂

Kunpa pimeys väistyisi myös niiltä alueilta, joissa taistelut jylisevät. Sinä näet, rakas Jumala,  missä tarvitaan aivan erityisesti Sinun siipiesi suojaa. Ole turvapaikka jokaiselle hädässä olevalle, pelkäävälle, kodittomalle ja palelevalle! Lähetä enkelisi varjelemaan pimeyden vallalta ja hyökkääjän tuhoavilta teoilta.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa HS:n mielipidekirjoituksessaan toivon merkityksestä,  totuudessa pysymisestä ja tulevaisuuden rakentamisesta. 
‘Rauha ei kasva kylvämällä vihaa ja maalaamalla mustavalkoisia viholliskuvia. Se viriää halusta kantaa vastuuta, rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä’, Tapio Luoma toteaa.

Linkki kirjoitukseen:  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009401866.html

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevassa psalmisti kirjoittaa tästä niin kauniisti Jumalan huolenpidosta:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  Ps. 91:1–4, 11–12

1. Moos. 4:3–10:
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”

Tämä Raamatun alkulehdiltä löytyvä kertomus  on minusta epäreilu, ja lisäksi se päättyy mitä murheellisemmalla tavalla. Kain katkeroituu, kun hänen tuomansa maan antimet eivät miellyttäneet Herraa. Sen sijaan Abel-veljen karitsat kelpasivat Herralle.
Kainin ehkä jo valmiiksi heikko itsetunto sai kolauksen. Hän vihastui niin vimmatusti, että tuhosi veljensä elämän surmaten tämän. Uh sentään.

On surullista, että vielä tänäkin päivänä löytyy kaineja, jotka käyvät viattomien kimppuun tuhoten ja surmaten…
Tapio Luoma kirjoittaa: ‘Luterilainen ihmiskäsitys tunnistaa ihmisluonnon pahuuden, mutta luottaa myös sen kykyyn sitoutua hyvään. Toivottoman pessimistinen ihmiskuva vain vahvistaisi pahan otetta.’
Hän jatkaa:
‘Pahuutta ei voi ulkoistaa, sitä on jokaisessa. Vihollisen demonisointi kuluttaa empatiakykyä, ruokkii kokonaisiin kansakuntiin kohdistuvaa vihaa ja laskee kynnystä kohdella vastustajia epäinhimillisesti. Siksi sitä tulee välttää viimeiseen saakka. Mitä piittaamattomampi hyökkääjä on ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista, sitä päättäväisemmin niitä on puolustettava.’

Jaak. 1:12–15:
Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Tapio Luoma kirjoitti, että pahuutta ei voi ulkoistaa. Sitä ei siis voi ulkoistaa myöskään Jumalan aiheuttamaksi. – Tuo, mitä apostoli Jaakob kirjoittaa ylläolevan kirjeensä osassa, on minusta niin tärkeää tiedostaa, Että olkoon kiusaus mitä lajia tahansa, se ei tule Jumalalta, 

Onneksi tuli Uusi Liitto ja Testamentti. UT:n kertomukset ja Jeesuksen opetukset kuvaavat Jumalan ihmisiä rakastavana ja oikeudenmukaisena. Hän tahtoo meille hyvää ja toivoo meidän tekevän hyviä valintoja, antamaan pahalle pakit ja kääntymään Valon puoleen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirill, Venäjän ortodoksikirkon patriarkka, hengellinen johtaja, koettaa vakuutella. niin omaa kansaansa kuin länsimaitakin, hyökkäyssodan oikeutuksesta. Ehkä Kirill on siinä käsityksessä, että nekin ihmiset, jotka eivät ole tietyn ideologian aivopesemiä, uskovat oman edun ajamiseksi ja poliittisen johdon miellyttämiseksi sepitettyjä juttujaan. Oi sentään.  

Kun kansakunnan sekä maallinen että hengellinen johtaja omaavat kummatkin vahvan taipumuksen ulkoistaa paha muihin kansoihin, seuraukset ovat juuri niin ikäviä kuin ne tällä hetkellä ovat…
Kiitollisia saamme olla, että saamme asua maassa, jossa on ‘tolkun ihmisiä’ niin maallisina kuin hengellisinä johtajina. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, auta meitä itse kutakin tunnistamaan omat heikkoutemme, taipumuksemme ja motiivimme. Auta meitä rakentamaan rauhaa ja sovintoa, kadehtimisen, syyttelemisen ja hyökkäämisen sijasta.  Auta meitä pysymään totuudessa. Auta meitä kääntämään selkämme pahalle ja pyrkimään hyvään.    

Matt. 16:21–23:
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Oi, tunnen niin syvää myötätuntoa Pietaria kohtaan aina kun luen tuon kohdan. Kukapa ei haluaisi varjella itselle rakasta ihmistä kovalta kohtalolta, kärsimykseltä ja väkivaltaiselta kuolemalta?! Onneksi Pietari oli paitsi spontaani, myös vahvaa tekoa: hän ei murtunut Jeesuksen rankasta moitteesta (tai ehkä hetkeksi kuitenkin, kuka tietää; sitä ei kerrota).

Ehkä Pietari lohduttautui muistellessaan, mitä vähän aiemmin oli tapahtunut:
Kun Jeesus oli kysynyt opetuslapsilta, kuka hän heidän mielestään on, Pietari oli vastannut:   “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Johon Jeesus vuorostaan oli todennut:
“Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.  Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Jeesus ei perunut aiempia sanojaan, totesi vain suorasukaisesti, että tällä kertaa meni kuule Pietari vastauksesi ihan pieleen. Jeesuksen jyrkkyys johtui varmaankin siitä, että kysymyksessä oli se tehtävä, jota hän oli tullut suorittamaan maan päälle. Se piti saada kirkkaaksi ja selkeäksi ennen kaikkea sille ‘kalliolle’, jolle Jeesus rakensi kirkkonsa – kalliolle, joka ei ollut ortodoksinen, luterilainen tai katolinen tai mikään muukaan ihmisten rakentama oppisuunta tai instituutio. Jeesukselle tärkeintä oli, että tuo kallio uskoi, että hän on Messias, elävän Jumalan poika. – Kunpa tuo, ja se, että Kristus nousi 3. päivänä kuolleista, riittäisi Kristuksen seuraajille – niin yksittäisille Kristuksen seuraajille kuin eri kirkkokunnillekin – niin ettei  tarvitsisi vääntää ja kääntää eri näkemyksistä ja yksityiskohdista ja kiistellä siitä, keillä on ne oikeat tulkinnat, käytänteet ja muodot.  

Tänään, Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä, soivat klo 12 rauhankellot kirkoissamme ympäri maata.

Valoa Ukrainaan -tilaisuus pidetään tänään sodan uhrien muistotilaisuus Senaatintorilla klo 16-20. Sen järjestävät Hgin kaupunki, Hgin srk-yhtymä ja Hgin yliopisto yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n kanssa. Tilaisuudessa on mukana myös Ukrainan suurlähetystö.
Ensimmäisinä kynttilän sytyttävät Sauli Niinistö, Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova, 7 ministeriämme sekä kaupungin pormestari, srk- yhtymän johtaja ja yliopiston rehtori.
Sen jälkeen kaikki paikalle saapuvat pääsevät sytyttämään kynttilän kirkon portaille.
Mukaan voi tuoda oman kynttilän, mutta kynttilöitä on varattu osallistujille veloituksetta myös järjestäjien toimesta 2 000 kappaletta.

Myös kodeissa voidaan sytyttää ikkunalle kynttilä Ukrainan itsenäisyydelle. 

Senaatintorilla tilaisuuden aikana on mahdollisuus tehdä lahjoitus Ukrainaan Kirkon Ulkomaanavun lipaskeräyksen kautta.

Alla olevalla videolla tuhannet virolaiset laulavat ukrainalaisen kansanlaulun.    

 

Jumalan rakkauden uhritie

18.2.2023. Koulujen talviloma alkoi maamme eteläisessä osassa, ja saman tien tuli lumipeite ja pikkupakkanen. Pääsevät lapset luisteluradoille ja hiihtämään. Jee. Laskiaiseenkin lumi tuli kuin tilauksesta, kuuluuhan laskiaisperinteisiin pulkkamäen lasku. Entisaikaan huudeltiin “pitkiä pellavia!” hyvän sadon toivossa, Ja syötiin hyvin ja tuhdisti, jotta jaksettaisiin paastonaika.
Nykyisin perinteestä muistuttaa hernekeitto ja laskiaispullat kermavaahtoineen.

Laskiaisperinteemme ovat tosi hillittyjä verrattuna esim. Keski- ja Etelä-Euroopan  iloiseen karnevaalimeininkiin naamiaisasuineen ja soittokulkueineen.
Mutta laskiaisessamme on jotain samaa kuin oli siinä, mitä kirkkovuodessa muistamme  Palmusunnuntaina: iloa ja riemua ennen vakavampiin ja syvällisempiin asioihin siirtymistä.

Laskiaisena iloitaan ja kerätään voimia paastoon, joka johdattaa henkilökohtaiseen elämän syvimpien asioiden tutkiskeluun, parhaimmillaan ehkä pohtimaan oman elämän tarkoitusta. Palmusunnuntaina Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta tervehdittiin iloiten, riemuhuutojen ja saattamana, vaatteita tielle Jeesuksen eteen levitellen. Pian asiat muuttuivat kuitenkin vakaviksi, ja Jeesuksen seuraajat odotuksineen joutuivat miettimään kaiken uusiksi.

Laskiaista seuraava paaston aika tarjoaa mahdollisuuden miettiä esim. sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, mitä elämässä on liikaa, mitä kannattaisi jättää vähemmälle. Tai mistä voisi luopua, Ja mitä sen seurauksena voisi syntyä – ymmärrystä, oivalluksia, muutosta sisimmässä, mielessä, asenteissa ja/tai ulkoisissa elämäntavoissa. 

Laskiaissunnuntain evankeliumi kertoo jotakin siitä, millaisin miettein Jeesus matkasi kohti  maallisen elämänsä päätepistettä. Hän tiesi edessä olevat tapahtumat ja niihin liittyvän tuskan ja kärsimyksen. Mutta myös tehtävänsä suuren merkityksen. Ja sen, että kuolema ei olisi lopullinen päätepiste, vaan että sitä seuraisi jotain aivan erityistä: taivaallinen Isä kirkastaisi hänet, niin kuin oli jo aiemmin tehnyt, Kirkastusvuorella. Mutta tällä kertaa aivan ainutlaatuisella tavalla.  

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.  Ps. 31:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.    Jer. 8:4–7

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.  1. Kor. 13 

Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.  Joh. 12:25–33

Mistä Jeesus sai voimaa kulkea ennalta määrättyä kohtaloaan kohti?
Hän ei etsinyt rohkeutta, voimaa ja lohdutusta mistään maallisesta. Hän kääntyi taivaallisen Isänsä puoleen. “Isä, pelasta minut tästä hetkestä!”
Ja kuitenkin hän tiesi ja ymmärsi, mikä hänen elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tulisi olemaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Se, sekä taivaallisen Isän lohduttavat ja rohkaisevat sanat, antoivat hänelle voimaa antaa itsensä, kaikkensa muiden hyväksi.  

Entä mistä minä etsin ja saan rohkeutta, voimaa ja lohdutusta silloin, kun elämä tuo eteen vaikeita, jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvia haasteita ja tilanteita?
Entä sinä? Mikä vahvistaa sinua, tuo elämäniloa, uskoa, luottamusta, rohkaisua ja voimaa jaksaa eteenpäin, erityisesti sellaisina hetkinä, kun tuntuu että omat voimat ja keinot ovat vähissä? 

Tuota kannattaa mielestäni palata miettimään useammankin kerran kohta alkavan paastoajan(kin) aikana. 🙂

Iloista laskiaista ja hyvää ja siunattua paaston aikaa! 

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

5.2.2023. Sähkösopimus umpeutuu kohta, ja edessä on siirtyminen uuden sähköpalvelun piiriin. Uh, saapa nähdä, miten radikaalisti tämä tulee vaikuttamaan elämiseen! Toivottavasti ei tule kovia pakkasia!
Miten voisin vähentää sähkönkulutusta entisestään? Olen aina koettanut käyttää sähköä mahdollisimman säästeliäästi ja energiataloudellisesti. Kodin lämmitykseenhän ei juuri voi vaikuttaa kuin sisälämpötilaa entisestään laskemalla. Mutta lämpimän veden käyttö? Pitäisikö  alkaa käydä myöhään yöllä suihkussa? – Jännityksellä jään odottamaan seuraavaa sähkölaskua!

Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, kuinka meillä on niin monet asiat hyvin. On katto pään päällä, on sähköä, vettä tulee hanasta ja maassa vallitsee rauha.
Rukoillaan niiden ihmisten puolesta, joilla asiat eivät ole näin hyvin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏   

Hän johdattaa meitä 
Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi,
kaikukoon ylistyksesi!

Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.

Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit.
Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:

Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.  Ps. 48:11–15

Tämänkertaiset kuvat kaupungeista, torneista, muurista ja vuorista eivät ole maasta, johon raamatuntekstit viittaavat, Niissä vain on teksteihin sopivia elementtejä.
Psalmiteksti puhuu Jumalan suuruudesta ja siitä, kuinka Hän on meidän kanssamme, johdattaa meitä samoin kuin aikojen alussa. Toinen juttu on sitten se, kuuntelemmeko Hänen johdatustaan, jonka kädet ovat hyvyyttä täynnä, vai kuljemmeko ja toimimmeko oman mielemme ja tahtomme mukaisesti. (Sitä voi – ja mielestäni kannattaa – aina välillä pysähtyä kuulostelemaan omalla kohdallaan.)

Herran kirkkaus
Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.”  2. Moos. 33:18–23

Minkälaisella mielellä Mooses mahtoi odottaa Herran kirkkauden kulkevan ohitseen noiden varoittavien sanojen jälkeen? Löikö hänen sydämensä tavallista kiivaammin? 
Herra kuitenkin jatkoi sanoen, että Hän suojelisi Moosesta kämmenellään, niin ettei Hänen kirkkautensa häikäisisi Moosesta hengiltä. 

Taivaallinen Isämme huomioi aina, mitä kukin Hänen lapsensa kestää. Pyhälle vuorelle sai nousta ainoastaan Mooses, jonka Hän oli valinnut ja valmistanut suureen tehtävään.
Minusta tuntuu hyvältä ja turvalliselta ajatella, että Jumala säätelee kunkin kestokyvyn mukaan sitä, millä volyymillä Hän kulloinkin ilmaisee kirkkautensa. Täydestä volyymistä kun ei selviäisi kukaan ihminen hengissä.
Mahtaakohan olla enkeleillekin haasteellista olla Jumalan täydellisen kirkkauden edessä? Onkohan niin, että arkkienkelit kestävät sen, ja muut enkelit pitävät hieman enemmän etäisyyttä Jumalan täydellisimpään kirkkauteen? (Ei kuitenkaan niin, etteivätkö kuulisi kirkkaasti Hänen toimeksiantojaan.) 

Hän asuu valossa
Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua
ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.    1. Tim. 6:13–16

Paavali toteaa saman, kuin minkä Mooses sai kuulla vuorella: valon ympäröimää Jumalaa ei voi nähdä eikä Hänen valonsa suunnattomaan kirkkauteen voi häikäistymättä astua.
Mutta taivaallinen Isämme haluaa kuitenkin meidät yhteyteensä. Sen vuoksi Hän lähetti Poikansa meille, yhdyshenkilöksi, yhteyden luojaksi.

Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan Valo on ‘säädetty’ meidän kestokyvyllemme sopivaksi. Damaskoksen tiellä Paavali koki Kristuksen kirkkauden niin vahvana, että se sokeutti hänet kolmeksi päiväksi. Jumala näki, että hän tarvitsi tuollaisen kirkkauskokemuksen kääntymykseensä kristittyjen vainoojasta Kristuksen seuraajaksi.

Kutsuessaan meitä yhteyteensä taivaallinen Isämme käyttää monenlaisia keinoja. Joskus Hän ilmestyy lapsilleen sopivaksi säädetyllä kirkkaudellaan, joka hohkaa vastustamatonta auktoriteettia ja pyhyyttä. 

Vaikkemme voi katsella suoraan Isän Jumalan kasvojen valtaisaa kirkkautta häikäistymättä, me voimme nähdä Hänet Pojassa. 
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Nuo sanat saivat Filippuksen huokaamaan: “Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
Jeesus vastasi hänelle: “Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh.14, 7-9)

Valo kaikille kansoille
Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
 – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat  nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa  pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   Luuk. 2:22–33

Simeonin elämän onnellisin päivä, täyttymyksen päivä. Ties kuinka monta vuotta hän oli odottanut tuota hetkeä, jolloin hän saisi omin silmin nähdä Herran Voidellun.
Tuona päivänä Pyhä Henki johdatti hänet temppeliin, jonne Maria ja Joosef tulivat pienen Jeesus-lapsen kanssa. –
Miten autuaallinen tuo kokemus olikaan Simeonille: sen lisäksi että hän sai nähdä, hän sai myös pidellä sylissään tuota lasta, joka tuli tuomaan Jumalan Israelille lupaaman lohdutuksen. Kirkkauden, joka loistaa Israelin kansalle, Jumalallisen Valon, kaikille kansoille tarkoitetun.   

Rakas Jumala, Sinä näet, kuinka me kaikki Sinun lapsesi tarvitsemme Sinun Valoasi. Sinun apuasi, lohdutustasi ja johdatustasi.  Jok’ikinen kansakunta täällä Maan päällä tarvitsee kirkkautesi voimavaikutusta.
Anna Pyhän Henkesi johdattaa meitä luoksesi, yhteyteesi. Auta meitä heräämään todellisuuteesi.  Auta meitä suuntaamaan katseemme Kirkkauteesi, jonka olet meille antanut Opettajaksi ja Ystäväksi. Jotta voisimme kasvaa kohti Hänen kaltaisuuttaan. 

Let Me See Your Face – Elijah Ayelade

Vie minut varjojen ohitse, ulkopihan lävitse,
tuo minut todellisuuteen, kaikkein pyhimpään
anna minun nähdä kasvosi, kirkkautesi ja voimasi
sitä toivon
anna äänesi tulla kuulluksi, anna voimasi ilmentyä
johdata minut todellisuuteen, Jeesus, kaikkein pyhimpään
anna minun nähdä kasvosi Jeesus,
nähdä kirkkautesi ja voimasi
Elian ja Mooseksen Jumala, anna minun nähdä kasvosi
tulin Sinusta, haluan olla kaltaisesi
tulkoon valtakuntasi, avaa korvani kuulemaan Sinua
kosketa sydäntäni jotta rakastaisin Sinua enemmän
tulin Sinusta, elän Sinua varten, pysyn kanssasi ikuisesti
kiitos Jeesus