20.12,2022. ‘Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen.
Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen.’
Näin Kirkkovuosikalenteri kuvaa 4. adventtisunnuntaita, ja kertoo, että tämä pyhäpäivä omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. – Ei sitä tosin evankeliumitekstistä huomaa, se kun keskittyy lähinnä Jeesuksen kasvatti-isään, Joosefiin.
*********************
Odotus ja toivo
Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan! Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa. Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Ps. 130:5–8
Jerusalemin muuria
Ilon aihe
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.
Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ‘Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.” 1. Moos. 21:1–7
Siunaus
Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.
Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Hepr. 6:13–19
Abrahamia kunnioitetaan suuresti hänen kuuliaisuutensa vuoksi. Hän uskoi Jumalan lupaukseen, vaikka se tuntuikin hänestä aivan käsittämättömältä. Hyvin vanhana miehenä hänen ei varmaan ollut helppoa uskoa, että hän voisi saada paljon jälkeläisiä. Mutta hän päätti uskoa ja luottaa Jumalan lupaukseen, ja toimia Hänen tahtonsa mukaan, lähteä kaukaiseen maahan, sinne minne Herra hänet ja hänen perhekuntansa johdattaisi.
Heprealaiskirje kertoo, että Jumala tahtoo rohkaista niitä, jotka etsivät Hänestä turvaa. Hän haluaa kannustaa meitä pitämään kiinni toivosta. Niin että vaikka nyt olisimme tilanteessa, joka tuntuu toivottomalta, ja jossa on vaikeaa nähdä, miten asiat muuttuisivat valoisammiksi – että siitä huolimatta päättäisimme ja jaksaisimme uskoa Hänen hyvään tahtoon elämässämme. Ja siihen, että asiat vielä muuttuvat hyviksi.
Myöhemmässä kohdassa Heprealaiskirjeessä todetaan:
‘Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.’ (Hper.11:1)
Voiko sellaiseen uskoa,. mitä et näe? Useiden mielestä ei. Järki pistää hanttiin. Turvalliselta tuntuu uskoa vain sellaiseen, minkä voi nähdä fyysisin silmin, muu tuo epävarman tai epämieluisan olon. Turvallisuushakuinen henkilö pitäytyy mieluummin sellaisessa, mikä on tuttua ja turvallista tai järjellä selitettävissä.
Luojamme haastaa kuitenkin meitä, samoin kuin Abrahamia aikoinaan, uskomaan ja luottamaan, että Hänellä on suunnitelmansa elämäämme varten, silloinkin kun sitä ei voi lainkaan nähdä tai ymmärtää.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
En varmaan ole ainoa, joka ihmetellen ja ihaillen on seurannut sitä päättäväisyyttä ja lannistumattomuutta, jolla ukrainalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen.
He näkevät sen, mikä ei tällä hetkellä ole vielä näkyvissä: kuinka maassa tulee vallitsemaan rauha, ja kuinka sen tilalle, mikä on nyt tuhottu, tullaan rakentamaan entistä parempaa. Se auttaa heitä jaksamaan vaikeissakin oloissa. Vaikeudet ovat hitsanneet kansaa yhteen, puhaltamaan yhteen hiileen, Apua tarvitsevia autetaan, keksitään keinoja selviämiseen, jokainen tekee sen minkä pystyy.
Ja uskotaan ja luotetaan siihen, että tästä kaikesta – suurista vaikeuksista ja haasteista huolimatta – syntyy vielä jotain hyvää.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Enkelin kehotus
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Matt. 1:18–24
Jumalan sanansaattajaenkeli ilmestyi sekä Marialle että Joosefille kertoen, mitä Jumala oli suunnitellut heidän elämäänsä varten. Tuo suunnitelma oli jotain niin ihmeellistä, ettei kumpikaan heistä olisi osannut sellaista ajatella edes huimimmissa unelmissaan. Eivätkä heidän sukulaisensakaan.
Jumala yllätti. Ensin Marian, sitten Joosefin. Kummaltakin vaadittiin luja luottamus siihen, että se, mitä enkeli kummallekin vuorollaan ilmoitti, pitää paikkansa. Ja rohkeutta. Ja uskoa siihen, että Jumala olisi heidän kanssaan.
Sillä olihan tuossa sen ajan tapojen ja lainsäädännön mukaan täyden katastrofin ainekset: häpeä, hylkääminen, tuomitseminen, jopa kuolemanrangaistus, jollainen langetettiin naisille, joiden todettiin syyllistyneen uskottomuuteen.
Mutta Maria uskoi ja uskalsi. ja Joosef uskoi ja uskalsi seurata Jumalan tahtoa. Ymmärtämättä, miten tämä kaikki, mitä enkeli oli heille kummallekin vuorollaan puhunut, saattoi olla mahdollista. Että Maria odotti lasta, joka oli Pyhän Hengen alulle saattama.
Se mikä ihmismielelle tuntuu mahdottomalta, voi taivaallisesta perspektiivistä olla ihan luonnollista. Luojallemme kaikki on mahdollista.
Olen aina ajatellut, että Hänelle pienen, elämän alulle saattamiseen tarvittavan solun, aikaansaaminen on todella pieni juttu. Kyllähän Hän on aikaansaanut paljon ihmeellisempiäkin asioita.
(Tosin tässä tapauksessa kyseessä ei ollut mikään pikkujuttu. tulihan tuo Pyhän Hengen alulle saattama elämä koskemaan koko ihmiskuntaa. Jopa ajanlaskummekin perustuu siihen, mikä ennen ilmaistiin lyhenteillä eKr. ja jKr. ja nykyisin (neutraalimpiin pyrkivillä, mutta mielestäni aika hassuilta tuntuvilta) ‘eaa’ ja ‘Jaa’.
Maria ja Joosef eivät tienneet, mitä kaikkea heillä olisi edessään. Sen he tiesivät, että heille oli uskottu aivan valtava vastuu. He saivat tehtävän, joka tulisi määrittämään heidän koko elämänsä. He tulisivat huolehtimaan lapsesta, joka tuli maailmaan pelastaakseen sen pimeyden, pahan ja synnin vallasta. Lapsesta, joka tuli tuomaan toivon sanomaa. Lapsesta, joka tuli Valoksi koko maailmalle.
Tuosta tehtävästä tuli Marialle ja Joosefille ykkösprioriteetti kaikessa, mitä he tekisivät. Se antoi heidän elämälleen merkityksen ja suunnan. Kaikki muu tuli sen jälkeen.
Tuohon tehtävään – Jeesus-lapsesta huolehtimiseen, suojelemiseen ja kasvattamiseen – sisältyi paitsi paljon siunauksia ja onnen hetkiä, myös huolta ja pelkoa, loppuvaiheessa myös suurta surua ja tuskaa. Kuitenkin arvelen, ettei Maria eikä Joosefkaan olisi halunnut antaa pois tuota saamaansa tehtävää.
*********************
Mikä antaa omalle elämälleni merkityksen ja suunnan? Entä sinulle? Mikä on asia, josta et luopuisi, vaikka se tuntuisikin välillä haastavalta, voimia vievältä ja vaikealta?
Mikä on minulla/sinulla ykkösprioriteettina tänä jouluaikana, tulevana vuonna, tai omassa elämässä ylipäätään? – Tällaisten kysymysten äärelle voi ehkä pysähtyä hetkeksi tai useammaksi Joulunpyhien aikaan. Pohtia niitä ehkä yhdessä läheisten ja/tai ystävien kanssa.
Alla olevassa Amy Grantin laulussa Maria pohtii Jumalalta saamaansa suurta tehtävää ja sitä, onko hänestä sen kantajaksi. Hän ymmärtää, että yksin hän ei selviäisi, ja pyytää itselleen Elämän Antajan läsnäoloa ja tukea.
Sitä samaa me voimme pyytää omaan elämäämme ja niihin tehtäviin, joita tulee eteemme. 🙂
Breath Of Heaven – Amy Grant
‘Olen matkannut monta kuutonta yötäkylmänä ja väsyneenä, vauva sisälläni
ja ihmettelen mitä olen tehnytPyhä Isä, Sinä olet tullutvalitsemaan minut kantamaan Poikaasi
Odotan hiljaisessa rukouksessapeloissani kantamastani vastuusta täytyykö minun kulkea tämä polku yksin
tässä maailmassa, joka on kylmä kuin kiviole kanssani nyt
Taivaan Henkäys, kannattele minua
ole joka hetki lähelläni, valaise pimeyttänivuodata ylleni pyhyytesi, sillä Sinä olet pyhäTaivaan Henkäys
Ihmetteletkö katsoessasi kasvojaniolisiko jonkun viisaamman olla sijallani?
mutta tarjoan kaikkeni armolliselle suunnitelmallesi auta minua olemaan vahva
auta minua olemaan, auta minua’
Rauhallista ja valoisaa Joulun aikaa!