Kristityn vapaus

9.10.2022. Vapaus on minusta mielenkiintoinen käsite. Kuka meistä on todella vapaa? Millaiset (näkymättömät tai näkyvät, sisäiset tai ulkoiset) tekijät estävät meitä kokemasta vapautta? Tai saavat meidät tuntemaan itsemme vapaiksi?

Eräässä viimeviikkoisessa uutishaastattelussa oli toteamus, joka sai minut miettimään asiaa – koirani näkökulmasta. Haastattelussa kysyttiin prof. Kari Liuhtolta Venäjällä yhä toimivista suomalaisyrityksistä. Liuhton sanoma näille oli: “Äkkiä kotiin tai muuten teistä tulee Putinin panttivankeja tai puudeleita.”

Katselin pikku puudeliani ja ajattelin hymyillen, ettei ehkä ihan osunut oikeaan tuo puudelivertaus. Oma hauvelini ainakin on vahvatahtoinen persoona. Se haluaisi aina itse valita suunnan lähtiessämme kävelylle. Usein (kun en halua pilata sen iloa ja innokkuutta) annankin sen valita.
Suhteemme perustuu kiintymykseen ja luottamukseen. Voin huoletta antaa sen usein kokea vapautta, koska minun ei tarvitse olla huolissani siitä, kumman tahto viime kädessä voittaa. Kremlin keinot (pelottelu tai uhkailu) eivät puudeliini tehoaisi: sellainen herättäisi siinä vain vastustushalun. 

Pieni nelijalkainen ystäväni on hyvin kiltti, ystävällinen, viisas ja empaattinen. Se tekee mielellään temppuja tullakseen palkituksi kehuilla ja nameilla. Se lukee ihmisten sisintä kuin avointa kirjaa, ja toimii sen mukaisesti, ja kokiessaan uhkaa siitä kuoriutuu esiin topakka reviirinsä tai omiensa puolustaja.
En tiedä mikä koirarotu olisi sopinut prof. Liuhton vertaukseen, mutta ei ainakaan villakoira. 🙂

Kirkkovuosikalenteri määrittelee ensi pyhän aiheen näin:
‘Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Sanasi, hunajaa makeammat – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun  tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun  säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!  Ps. 119:97–104

Olen lunastanut sinut vapaaksi –  Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.  Jes. 44:21–23

Taivaat, vuoret, metsät, puutpsalmisti kehottaa koko luomakuntaa iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä vapaudesta, jonka Herra on meille lunastanut. Oli kuin luonto olisi tänään kutsunut tuohon iloon. Aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta ja puiden lehdet oksilla loistivat upeissa ruskan väreissä. Maahan lentäneet lehdetkin, kultaisina hehkuvat, näyttivät siltä kuin eivät vähääkään välittäisi siitä, että pimeää vuodenaikaa kohti ollaan menossa.
Ilo ja kiitollisuus täyttivät mielen. Kaikkea tuota kaunista haluan tallentaa sisimpääni. Toivoen voivani palauttaa sitä mieleeni silloin, kun erityisesti kaipaan ilon ja riemun tunnetta.     

Kristus vapautti meidät – Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.  Gal. 5:1–6

Minkälaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät? – Paavali kirjoittaa galatalaisille suorasanaista tekstiä juutalaisten vanhatestamentillisesta käsityksestä siitä, miten saavuttaa vapaus. Yhden lainkohdan noudattaminen ei riitä, niitä kaikkia on noudatettava saadakseen armon Jumalan silmissä.  Mooseksen kirjoissa on yhteensä 613 käskyä. Jotkut juutalaiset, lähinnä ultraortodoksit, pyrkivät nykyäänkin elämään niitä kirjaimellisesti noudattaen. (Esim. koska työnteko sapattina on kiellettyä, on jopa sähkövalon sytyttäminen – mikä sekin katsotaan työnteoksi – lain rikkomista.)

Paavali oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen. Hän ymmärsi, että Jumalan Poika oli tullut vapauttamaan meidät ihmiset, niin juutalaiset kuin muutkin, käsityksestä, että omilla suorituksillamme voisimme ansaita Jumalan suosion. Kristus tuli osoittamaan tien todelliseen vapauteen. Hän auttoi – ja auttaa – meitä tulemaan läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa; kokemaan Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Siinä, Hänen Rakkautensa ilmapiirissä,  ympäröimänä ja täyttämänä, voimme kokea todellista vapautta.       

Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, kirjoittaa Paavali. Mitä rakkautena vaikuttava usko saa meissä aikaan? Ajattelen, että ei ehkä niinkään omaan pyhittäytymiseen tai pelastumiseen fokusoimista, vaan pikemminkin myötätuntoa, epäitsekkyyttä, halua tukea, rohkaista ja auttaa. Onhan se lähtöisin Jumalasta, joka rakastaa meitä.
Jos Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on saanut aikaan meissä uskon, niin tuntuisi ihan luonnolliselta seuraukselta, että sen vaikutus meissä saisi aikaan Rakkautta.
Surulista on, kun lukee tai kuulee, ettei asia kuitenkaan aina ole näin.  On niin paljon (jopa toisiin uskoviin kohdistuvaa) tuomitsevaa, väheksyvästi tai vihamielisesti suhtautuvaa uskoa.  

Kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän alamme ymmärtää, kuinka paljon Jumalamme rakastaa meitä, se vaikuttaa myös suhtautumiseemme kanssaihmisiimme. Muutumme vähitellen rakastavammiksi toisiamme kohtaan. Ja se puolestaan saa aikaan sen, että haluamme hyvää toisille. Niin kuin taivaallinen Isämme haluaa meille. 

Sapattina – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: “Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi:” Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.  Luuk. 14:1–6

Jeesus kosketti vesipöhöä sairastanutta miestä ja tämä parani. Kaikki tuossa fariseusten johtomiehen talossa aterialla olleet saivat omin silmin todeta, kuinka turvotus katosi miehestä. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. He olivat juuri saaneet nähdä parantumisihmeen.

Jeesus esitti fariseuksille ja lainopettajille (jotka todennäköisesti pitivät itseään sangen viisaina ja tietävinä), 2 kysymystä. johon he eivät kyenneet vastaamaan. Se, mikä aiemmin oli tuntunut niin itsestään selvältä, ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin selvää. Jotain muuttui heidän mielessään. He joutuivat arvioimaan uudelleen asioita, joiden varaan heidän uskonsa oli rakentunut. 

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko noiden aterialla olleiden miesten mielessä jokin muutos. Mutta se ei olekaan olennaista. Tänä päivänä olennaisempaa on se, mitä tuo Jeesuksen kysymys “Mitä te itse teette” saa aikaan minussa/sinussa. Laittaako se miettimään vaikkapa omaa suhtautumistamme heikommassa asemassa tai hädässä olevia kohtaan. Tai virittääkö se meitä pohtimaan avoimin mielin asioita, joita olemme pitäneet itsestään selvinä. Tai herättääkö se meitä oivaltamaan jotain uutta, sellaista, mitä emme ole ennen ymmärtäneet?

Apostoli Paavali kirjoittaa, että uskosta olemme saaneet Hengen. Tuo Henki vaikuttaa meissä, ajatuksissamme, sydämessämme. Tuo Henki, Kristuksen Henki, Rakkauden Henki, Rauhan Henki, haluaa johdattaa meitä, ohjata meitä hyviin tekoihin; tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Elämään siinä vapaudessa,  johon Kristus on meidät vapauttanut. Elämään ja kokemaan taivaan valtakunnan todellisuutta jo tässä maanpäällisessä elämässämme. 

Vapahtajamme, kiitos että olet kanssamme. Täytä sydämemme ja mielemme Rakkaudellasi, Rauhallasi, Rohkeudellasi ja Ilollasi. Kiitos ihmeellisestä, niin monella tavalla hoitavasta ja  parantavasta Rakkaudestasi meitä kohtaan. 

A Prayer – Rooted in Christ

‘Kun tunnen surua, huolta tai ahdistusta
kun minulla ei ole enää voimia jaksaa eteenpäin
käännyn puoleesi Jumala rukoillen avoimin sydämin
sillä tiedän että Herrani on vahva pelastaja

Kävellessäni läpi pimeän laakson
uskon vahvasti että Herra on kanssani
Hänessä ainoastaan löydän suojan ja rauhan
ja uskon että Hän kuulee rukoukseni

Tuollaisina hetkinä putoan polvilleni
kunnioittaen, Pelastajani, tietäen
että kuulet rukouksemme
vain Sinussa löydän ilon ja rauhan

Kun sydämeni tuntee rajatonta iloa
ja siunaukset virtaavat joen lailla
ylistän Sinua vilpittömän kiitollisena
sillä tiedän, että Sinun kätesi on ylläni

Muistelen kaikkia niitä kertoja
jolloin Jumala on armahtanut meitä
ja pelastanut meidät tuskalta
– vain Herran sydän voi rakastaa meitä niin paljon
Hän antoi elämänsä puolestamme

Tuollaisina aikoina ylistän Sinua Jeesus
kiitollisena laulaen
Sinä olet kanssamme ilon ja surun aikoina
nöyrästi Sinua ylistän

Tulen luoksesi Jeesus, Pelastajani
ilon hetkinä ja epätoivon hetkinä
kehenkään muuhun en voi luottaa sillä tavoin
kuin Sinuun, rakas Herrani’