20.8.2022. Kylmä pikasuihku on kyllä aika ihana juttu näillä helteillä. Kiitollinen mieli on siitä, että meillä tulee vettä hanasta.
Usein muistelen tilannetta, kun Pohjois-Ruandassa oli vesi kortilla. Pitkän bussimatkan jälkeen Kigalista Byumbaan ja oliko nyt toisen vai kolmannen päivän jälkeen ilo ja helpotus oli suuri, kun kuuli että illalla tulisi vettä peseytymiseen. Ilo oli ehkä vähän ennenaikaista, sillä eteen tuotiin kuhmurainen peltivati, jonka pohjalla oli arviolta litra vettä. Mutta olihan sekin jotain. – Tiedä miten kaukaa oli vesi jouduttu hakemaan.
Tuo kokemus Byumbassa vuosia sitten saa minut ajattelemaan suurella myötätunnolla kaikkia niitä, jotka kärsivät veden puutteesta sekä kuivuuden moninaisista vaikutuksista.
Sateita odotetaan ja tarvitaan niin monessa paikassa. Eikä vain vesisateita, vaan myös – siunausten sateita.
Rakas Jumala, Huolenpitoasi, Rakkauttasi. Rauhaasi tarvitaan ja kaivataan joka puolella. Auta, armahda, anna Siunaustesi sateita kaikkialle sinne, missä niitä tarvitaan.
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).
Kalliosta hunajaa…
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17
Yksi tärkeimmistä asioista, joita Jumala halusi opettaa kansalle, jonka keskuuteen Messiaan oli määrä syntyä, oli se, että he lakkaisivat kumartamasta vieraille jumalille. Se olikin vaikea läksy opittavaksi, sillä yhä uudestaan he sortuivat rakentamaan alttareita muille jumalille kuin sille Jumalalle, joka oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta, ruokkinut heitä erämaassa ja auttanut heitä niin monin eri tavoin.
Olisikohan tuo tänäkin päivänä yksi niistä tärkeimmistä asioista, joita Jumala haluaisi meidän noudattavan? Ettemme pitäisi kaikenlaisia muita juttuja Jumalaa tärkeämpinä. Että pyrkisimme kuuntelemaan Luojaamme, Hänen johdatustaan. Sitä, mitä ja miten Hän haluaisi meidän kulloinkin toimivan.
Riipaiseva psalmijae tuo Taivaan Isän huokaus: “Kunpa kansani vihdoin kuulisi Minua.”
Miten saada kovapäiset ja uppiniskaiset lapset edes jollain tavoin kuuntelemaan Minun ääntäni, sen sijaan että he kuuntelisivat kaiken maailman mekastusta?
Ihmeen kärsivällinen Luojamme on. Monta tuhatta vuotta on kulunut, ja yhä me kuuntelemme kaikenlaisia yhdentekeviä ja jopa harhaanjohtavia juttuja.
Savenvalajan kädessä
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.” Jer. 18:1–10
Profeetta Jeremialle ja hänen kauttansa Jumala osoitti monesti tahtonsa hyvin konkreettisilla esimerkeillä. Tuo on minusta mainio esimerkki. Jeremia näki omin silmin, kuinka savenvalaja otti pieleen menneen astian ja muovaili siitä paremman version, senkaltaisen, joka hänelle oli mieleen.
Meidänkin elämässämme asiat menevät aina joskus pieleen. Erehdymme, teemme virheitä. Lohdullista on tietää, että Jumala voi käyttää mokiammekin, muovata niistä jotain hyvää – mikäli emme koveta itseämme, vaan annamme Hänen muovata meidät ja asiamme uuteen malliin.
Tuossa Jeremian tekstissä toistuu sama teema kuin edellisessä psalmissa ja alla olevassa Ilmestyskirjan tekstissä: Jumala kertoo, että voimme valita hyvän ja pahan välillä. Valinta on meidän.
Jos valitsee huonosti, eivät seuraukset ole mitenkään mukavat. Palkinto tulee siitä, kun valitsee hyvän. Silloin on odotettavissa sitä hyvää, mitä Hän on alun perin meille suunnitellut ja ja jota Hän haluaisi niin kovasti meille antaa.
Valkeat vaatteet
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Ilm. 3:1–6
Rukouksen huone
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:
”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Luuk. 19:41–48
Jeesus näki ennalta, miten Jerusalemin ja sen asukkaiden tulisi käymään. Kuinka viholliset hyökkäisivät ja tekisivät tuhojaan.
Tuo profetia toteutui 40 v. myöhemmin roomalaisten vallattua kaupungin. Temppeli, josta Jeesus oli ajanut pois kauppiaat, poltettiin maan tasalle. Ainoastaan yksi muuri, Itkumuuriksi kutsuttu, jäi jäljelle, Se toimiin vieläkin juutalaisten rukouspaikkana edustaen sitä pyhää paikkaa, jonne heidän esi-isänsä kokoontuivat rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalan.
Kuten kaikille juutalaisille, myös Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikkein pyhin paikka. Jeesuksella oli lisäksi omakohtainen suhde siihen. Jo 12-vuotiaana hän sanoi häntä etsimään tulleille maallisille vanhemmilleen Marialle ja Joosefille:
“Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?” (Luuk2:49)
Jeesuksella oli suora ja vahva yhteys taivaalliseen Isäänsä. Hän kuunteli aina, mitä Isä halusi hänen tekevän.
“En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa.” (Joh.12:41)
Useamman kerran Jeesus sanoi tekevänsä niin kuin hänen Isänsä on häntä käskenyt tekemään.
Oi, olisipa meillä tuollainen samanlainen suhde taivaalliseen Isäämme. Että joka tilanteissa osaisimme kuunnella ja kuulla Hänen johdatustaan ja tahtoaan!
Joskus Isä – katseltuaan tarpeeksi lastensa temmeltämistä – päättää ottaa (joskus lempeästi, joskus tiukemmalla otteella) ikään kuin niskasta kiinni, pysäyttää miettimään, kuulostelemaan, huomaamaan, mikä suunta nyt oikeista kannattaakaan ottaa.
Omakohtaista kokemusta löytyy meikäläisellä niin lempeämmistä kuin vahvemmista niskaotteista. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihan nololta ajatella, kuina Itsepäinen ja kovapäinen olenkaan ollut. Että Hänen on tarvinnut tiputtaa eteeni iso STOP-merkki, ennen kuin olen tajunnut.
Voimakkain näistä oli 2000-luvun alussa Egyptissä, Suuressa pyramidissa, jossa halusin kokea jotain erityistä. Kristus tuli väliin ja esti aikeeni sellaisella kirkkauden määrällä, ettei se jättänyt tilaa miettimiselle eikä mutinoille. (Olen kertonut tuosta oman etsikkoaikani vahvimmasta kokemuksesta joskus blogissani.)
Ihmeellistä ja ihanaa minusta on ajatella, kuinka paljon taivaallinen isämme meistä välittää ja kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Hän haluaa parastamme, ja haluaa antaa meille sitä, mikä meille on hyväksi. Oi kunpa oppisimme kuuntelemaan Häntä herkemmällä korvalla.
Pyhä Henki, tule avuksemme, avaa korvamme kuulemaan, silmämme näkemään ja mielemme ymmärtämään, niin että oppisimme elämään ja toimimaan siten, kuin taivaallinen isämme toivoo meidän elävän ja toimivan.
Hei odota – Outi ja Lee
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏