Armahtakaa!

9.7.2022.  Voin kuvitella, miten helpottuneena luonto ottaa vastaan taivaalta laskeutuvan pehmeän kesäsateen pitkän kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Kuinka puut, pensaat ja kasvit huokaisevat kiitollisina, ja kuinka viljelijät kokevat taivaan vihdoinkin armahtavan heidän viljelyksiään.  
Ihan kunnon sadetta odottavat tyhjät sadevesitynnyritkin. Muutama sadepisara tuli tänään täällä meidän nurkilla. Mutta jostain syystä ne hartaasti odotetut sadekuurot tuntuvat kiertävän meidän kylän. Jospa ensi viikolla? 🙂  

Armollista tämäkin – Korjaamolla oli todettu, että ruostevauriot ovat niin pahat, että huomioiden autoni iän ei voi muuta kuin todeta, että auto on kulkenut tiensä päähän. (Kyllähän se onkin uskollisesti palvellut, vähän vajaa 300 000 km mittarissa.)
Pari päivää sitten oli viimeinen katsastuspäivä. Pyysin Taivaan Isältä, että katsastusmies olisi kiltti eikä laittaisi autoa ajokieltoon, vaan saisin sille kuukauden armonaikaa. (Poikani oli sanonut, että aina kannattaa pyytää.)

Lähdimme lapsenlapseni kanssa katsastusasemalle. Tarkistettuaan auton ihanan sympaattinen katsastaja totesi, että ruostevauriot pitäisi korjata, laitetaan sille 2 kk lisäaikaa, jotta voin kysellä tarjouksia vielä muutamalta korjaamolta.
Armollinen päätös tuntui helpottavalta: auto sai lisäaikaa – tuplasti enemmänkin kuin olin pyytänyt! Vaikkei auto olekaan mikään välttämättömyys, iloinen ja kiitollinen olo tuli siitä, että pääsemme autovanhuksellani vielä tämän kesän retkeilemään sellaisiinkin paikkoihin, joihin julkiset kulkuvälineet eivät kulje.

Ensi pyhän aihe on kuitenkin paljon tähdellisempi kuin se, millä tavoin pääsee paikasta toiseen. Jo sen otsikko ‘Armahtakaa’  viestii, että kyse ei ole mistään ihan köykäisestä asiasta.
Vaan kuin ollakaan: kun armahtamista lähti miettimään,
ensimmäisenä ei suinkaan tullut mieleen oma armottomuus tai taipumus tuomitsemiseen, vaan katse suuntautui ensin jonnekin muualle: ylöspäin (“Herra, armahda hädässä olevia lapsiasi!”) sekä itään ja etelään (“Putin, armahda Ukrainaa! Vedä joukkosi takaisin, lopeta mieletön pommitus ja sota!”)

Oikeuden ja hyvyyden toteutumista – Ensi pyhän aihe kutsuu kuitenkin meitä tutkimaan omia ajatuksiamme, puheitamme ja tekemisiämme. Heijastavatko ne armahtavaisuutta, vai jotain ihan muuta?  
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa aiheesta:
‘Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista.’ 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.  Ps. 13:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Nämä teidän tulee pitää: 
Puhukaa totta toisillenne!
Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,
niin että rauha vallitsee keskuudessanne.
Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra. 
Sak. 8:16–17

Valo valtameren yllä – Alkuviikosta eräs ystäväni kertoi katsoneensa TV-elokuvan, jossa oli tärkeitä eettisiä näkökulmia liittyen ihmisen valintoihin elämässä. Löysin elokuvan netistä.
Valo valtameren yllä
(The Light Between Oceans) kertoo majakanvartijasta, joka ensin vastusteltuaan lopulta taipuu vaimonsa tahtoon: he tekevät valinnan, joka johtaa salailuun ja valehteluun. Syyllisyys alkaa lopulta vaivata miestä siinä määrin, että hän johdattaa asioiden kulkua niin että heidän tekonsa lopulta paljastuu.   

Majakanvartija ottaa syyn niskoilleen, ja häntä odottaa kuolemantuomio. Vääryyttä kärsinyt nainen pystyy kuitenkin näkemään tilanteen kaikkien osapuolten kannalta, ja armahtaa miehen (jota luulee syylliseksi aviomiehensä kuolemaan).
Miehelleen katkera ja kostonhimoinen majakanvartijan vaimo käy myös oman sisäisen taistelunsa. Lopulta hän myöntää oman syyllisyytensä juuri ennen kuin hänen miestään ollaan kuljettamassa tuomittavaksi. 

Pohdittavaa – Vaikka noin tiiviistetysti kuvattuna elokuva kuulostaa hyvin melodramaattiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Esikoisromaanin pohjalta tehty filmi etenee hitaasti ja rauhallisesti, viipyen maisemissa ja kasvojen ilmeissä. On kuin se haluaisi antaa tilaa latsojan omalle pohdinnalle:
Millaisia valintoja ja päätöksiä olen itse tehnyt omassa elämässäni?
Mihin ne ovat johtaneet?
Entä jos olisinkin toiminut toisin?
Olenko koettuani vääryyttä pystynyt osoittamaan armollisuutta tekijää kohtaan?
Jollen, voisiko asialle vielä tehdä jotain?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
      – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli  on ylistävä Jumalaa.
    Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.  Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”    Luuk. 6:36–42

Saat mitä annat – niin voisi tiivistää tuon jeesuksen opetuksen. Jeesus käytti paljon mielikuvia opetuksissaan ja vertauksissaan. Hän tiesi, miten tehokkaita ne ovat. Hyvä mielikuva voi saada ihmisen havahtumaan, pohtimaan ja oivaltamaan asioita itsestään.
Monissa sananlaskuissa toistuu jeesuksen sanoma: Esim. ‘Sitä niität, mitä kylvät’. Tai ‘Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.’

Miten helposti sitä tuleekaan tuomittua tai syytettyä toisia erilaisten, pienempien tai isompien asioiden vuoksi; vaikka vain hiljaa mielessään. Jeesus laittaa meidät itse kunkin miettimään omia ajatuksiamme ja puheitamme.
“Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.” 

Mutta mitä tehdä, jos niitä negatiivisa, tuomitsevia tai syyllistäviä ajatuksia vaan tulee?
Mitä jos kokeilisi vaikka sellaista, että joka kerran havahtuessaan tuonkaltaiseen ajatukseen antaakin sille saman tien kyytiä ja valitsee tilalle rakentavamman?
Kun arvostelevan ja tuomitsevan ajatuksen poislähettämisestä ja korvaamisesta myönteisemmällä tekee tavan, se alkaa vähitellen toimia automaattisesti. 

Porkkanaksi tai ukaasiksi voi ottaa nuo Jeesuksen sanat: “…niin ei teitäkään…”   

Anteeksianto ei aina ole ihan helppoa. Kuitenkin se jos mikä on vapauttavaa. Niin kauan kuin kantaa sydämessään anteeksiantamattomuutta ja siihen liittyviä tunteita, on niiden vanki, halusipa sitä tai ei.
Anteeksi antaessaan vapauttaa niin sen, jolle antaa anteeksi, kuin itsensä. – “Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Vapauttamisen Mestari – Ja jos katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden tunteista ei vain pysty päästämään irti, ja anteeksiantaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, voi pyytää apua Vapahtajaltamme. Hän on vapauttamisen Mestari. Se oli hänen spesiaalialaansa 2000 v. sitten, kun Hän toimi Galileassa ja Juudeassa, ja on sitä edelleen. 

Piikki silmässä – Jeesuksen vertaus hirrestä, joka pitää poistaa omasta silmästä ennen kuin alkaa kaivella roskaa toisen silmästä on aina hymyilyttänyt minua. Se että ei mikään pieni tikku tai risu, vaan hirsi! 
Pari päivää sitten katkoessani kuivunutta, paksua ja piikikästä ruusupensaan oksaa siitä singahti piikki silmääni. Ensimmäinen ajatus oli: koettaako tuo viestittää että onko jäänyt hirsi huomaamatta? (Olin juuri miettinyt tuota hirsi silmässä-vertausta.)
Hieraisin varovasti silmää, kipu hellitti ja menin huuhtomaan silmää, mutta piikkiä ei näkynyt. 

Aamulla kasvoja pestessäni käteen tuli 3 mm:n kova piikki, kivuttomasti, ihan itsestään. Ah mikä helpotus. Ja kiitollisuus. Ja armahdetuksi tulemisen tunne: Piikki lähti, vaikkei tullut mieleen mitään hirttä. 🙂 – Ja ehkei asioilla sittenkään ollut mitään yhteyttä.
Jään kuitenkin vielä ihmettelemään Jeesuksen sanavalintaa. Eikö piikki olisi ollut hirttä osuvampi? No mistä minä tiedän. Ehkä hirren alkuperäinen, arameankielinen sana oli mitä osuvin tuon maan ja ajan kulttuuriin. Tiedä vaikka liittyisi johonkin silloiseen sanontaan tai sananlaskuun.   

Jeesuksen sanat “Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” ovat samalla tavalla sekä varoittavia että kannustavia lupauksia kuin em. sananlaskut. Näkeepä niissä sitten varoituksen tai lupauksen, kumpikin tähtää samaan: että oppisimme olemaan armollisempia toisiamme kohtaan. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmentyä, tulla keskuuteemme, tulla  todellisuudeksemme. Että vihanpito voisi muuttua sovinnoksi ja taistelut rauhaksi –  myös henkilökohtaisessa elämässämme.

Kristus, Sinä tiedät heikkoutemme ja avuttomuutemme. Tarvitsemme Sinua, Sinun apuasi. Kiitos että saamme aina kääntyä puoleesi. Kiitos että olet kanssamme. Vapahtajamme ja Auttajamme,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevalla videolla Slovenian Filharmoninen kuoro esittää Samuel Barberin teoksen Agnus Dei (Jumalan Karitsa).
Video on omistettu ‘ Urheille ukrainalaisille veljillemme ja sisarillemme’.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Agnus Dei – Slovenian Filharmoninen kuoro 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏