20.8.2021. Joitakin viikkoja sitten menin messuun. Kuten ulkona, oli sisällä kirkossakin lämmin.  Maskin kanssa hengittäminen vei ilmeisesti voimani, sillä minua alkoi heikottaa. Menin aulaan juomaan vettä. Olisin halunnut lähteä kotiin, mutta koska olin tullut ystävän kanssa, joka oli 1. kertaa kotikirkkoni messussa, jäin. (Oloni huononi niin äkisti siinä messun aikana, että päätelin ettei kyseessä voinut olla korona.)

Ehtoollisella – Jotain tapahtui kuitenkin mentyäni Ehtoolliselle. Sen nautittuani heikotuksen tunne oli tipotiessään, eikä tullut takaisin myöhemminkään.
Ehtoollista jakaneelle papille viestitin myöhemmin, että ei ollut koronaa, ei siis tarvitse minun takiani olla huolissaan altistumisista.
En maininnut hänelle sitä, miten oloni parani Ehtoollisella. Ehkä olisi pitänyt. Itse ainakin ilahdun aina kun joku kertoo, miten Jeesuksen parantava läsnäolo ja voima on vaikuttanut.  

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
    Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”  (Joh. 9:1–7, 39–41)

Tuohon aikaan oli ilmeisesti yleistä ajatella, että jokin synnynnäinen sairaus johtui jonkun aiheuttamasta synnistä. Mooseksen kirjoissahan todetaan moneen otteeseen, että Jumala rankaisee syntisen ihmisen lapsia 3 ja 4. sukupolveen saakka.

Hesekielin kirjan 18. luvussa sen sijaan kuvataan, kuinka jokainen joutuu vastaamaan vain omista teoistaan.
‘Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.’ (Hes.18:20)

Koko maailman sovittaja – Itämaisen jälleensyntymäajattelun mukaan sielut sovittavat väärät tekonsa seuraavissa inkarnaatioissaan. Tuon ajattelun Kristus mursi kertakaikkisella sovitusteollaan, kuten viime viikon teksteihin kuuluneen 1. Johanneksen kirjeen kohdassa todetaan:
‘Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.’  (1.Joh.2:1-2)

Puute vai vahvuus? – Eräs henkilö pohti hiljattain ulkoillessa, millaista olisi, jos jokin aisti puuttuisi. Hän totesi, että ehkä kauheinta olisi olla sokea,
Ehkä sokeaksi syntyneet tai sokeutuneet eivät kuitenkaan ajattele niin. Heillä voi olla muut aistit paljon kehittyneempiä kuin meillä näkevillä. Heillä saattaa olla jopa rikkaampi ja eheämpi elämä kuin meillä näkevillä, jotka välillä juutumme liiaksikin kiinni siihen mitä näemme.  

Ja vaikka meillä olisi toimiva näköaisti, voi olla ettemme osaa katsoa tai nähdä ihmisiä tai asioita siinä valossa, jossa Luojamme toivoisi meidän katselevan/näkevän.
Oi Kristus, pese sokaistuneet silmämme, auta meitä näkemään itsemme, toisemme ja koko tämä maanpäällinen elämämme Sinun tavallasi, Sinun Valosi läpäisemänä. 

Uusi sydän ja henki – Hesekielin kautta Herra antoi kehotuksen:
“Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki.” (Hes.18:31)
Vau, todellakinko voimme saada uuden sydämen ja uuden hengen? Näin Herra antaa ymmärtää. Meidän tehtävämme on ‘vain’ myöntää, että nykyisissä on parantamisen varaa. Ja suostuttava ottamaan vastaan. 

Sydänten Parantaja – Jumala ei mitätöinyt Vanhaa Testamenttia, mutta Hän päivitti sen.
Uudessa Testamentissa Taivaallinen Isämme antoi meille lapsilleen Parantajan, joka Henkensä kautta vaikuttaa keskuudessamme meidänkin päivinämme, niin kuin Hän vaikutti eläessään  ihmisenä Maan päällä, kulkiessaan Galilean seuduilla ja Juudeassa.