3. 6.2021. Miten ihanan lämpöisesti ja aurinkoisesti kesä on alkanutkaan. Kroppa nauttii, ja koko olemus. Tällaisena voisi minun puolestani jatkua vaikka koko kesä. 🙂
Vaikka monet varmasti toivovat ja odottavat kesähelteitä, itse nautin eniten kun on +20 ja vähän yli (vaikka uimaan on kyllä ihana mennä helteellä).
Joka tapauksessa: nyt on kesä, ihanaa! 🙂

Ensi pyhän evankeliumitekstissä ei kuitenkaan puhuta elämästä nauttimisesta; pikemminkin siitä, miten kestää eteen tulevia vaikeuksia ja koettelemuksia…  

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”  (Matt. 16:24–27)

Itsensä kieltäminen – mitä se oikein on? Voisiko se olla vaikka sitä, etten aina ensimmäiseksi tai edes toiseksi mieti sitä, mikä itsestäni tuntuu hyvältä? Tai etten välttelisi tai väistelisi sellaisia asioita, jotka tuntuvat epämukavilta, mutta jotka tiedän tärkeiksi tai tarpeellisiksi. Tai etten kieltäytyisi annetusta tehtävästä, vaikka se tuntuisi liian haasteelliselta.
Että kääntäisin huomioni itsestäni siihen, mikä kulloinkin on tärkeintä – ei itseni kannalta, vaan jonkun muun…   

Hän ottakoon ristinsä… – äkkiseltään aika dramaattiselta kuulostaa tuo Jeesuksen kehotus Hän itse otti ristinsä ja kantoi sen Golgatalle. Useat hänen opetuslapsistaan joutuivat myös kokemaan julman kuoleman. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen hänen seuraamisensa todella tarkoitti oman elämänsä alttiiksi laittamista (kadottamista).
Riskialtista Kristuksen seuraaminen on edelleen monissa sellaisissa maissa, joissa kristinusko on kielletty. Ihmeellistä on, että siitä huolimatta juuri noissa maissa yhä useampi ihminen päättää alkaa seurata Kristusta ja Hänen opetuksiaan.

“Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen” – sanoo Jeesus. Itse emme siis kykene pelastamaan itseämme.
Olen usein miettinyt pelastus -sanan merkitystä. Raamatussa on lukuisia kohtia, jossa puhutaan siitä, kuinka Jumala pelastaa, kuinka Jeesus pelastaa, kuinka pelastutaan jne. Pelastuminen on  moniulotteinen sana, Ja käsite, jota ei ehkä nykyään paljoakaan ajatella, ainakaan niin kauan kuin kaikki on hyvin.

Hengenpelastaja – Vaikka uimarannalla kaikki olisivat uimataitoisia, ja olisi hengenpelastuskurssin käynyt uimavalvoja, on joka uimarannalla kuitenkin pelastusrengas. Niin kauan kuin kaikki sujuu hyvin, pelastusrenkaan olemassaoloa tuskin huomaa. Se on siinä ‘vain kaiken varalta’: luotettava apu, johon tarrata hädän tullen – kunhan joku huomaa heittää sen hukkumaisillaan olevalle.
Joka tapauksessa se, että rengas on siinä, voi tuoda jonkinlaista turvallisuudentunnetta.
Jeesus haluaa olla meille enemmän kuin pelastusrengas, joka huomataan ja johon tartutaan vasta hädän hetkellä. Hän, Hengenpelastajamme, haluaa olla kanssamme elämämme kaikissa hetkissä, – Sitä kai hänen seuraamisensa yksinkertaisimmillaan tarkoittaa. Että antaa Hänen kulkea kanssamme, ja antaa elämänsä Hänen johdettavakseen.   

Jeesus jatkaa: “mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä”.
Lohdullinen lause etenkin niille, jotka laittavat henkensä alttiiksi sen vuoksi, että uskovat ja seuraavat Kristusta. Mutta mitä se merkitsee länsimaiselle ihmiselle, joka elää maassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus?
Ja jollen ajattele iankaikkista elämää, vaan tätä mitä nyt tällä hetkellä täällä elämme, mitä nuo Jeesuksen sanat silloin merkitsevät?
Sitäkö, että minun tulee olla valmis luopumaan kaikesta, jos Hän niin pyytää? Kaikesta, paitsi Hänestä. Se ei olekaan mikään helppo juttu, edes ajatuksissa.

Loyolassa 30 pv:n hiljaisuuden retriitissä retriitinohjaajani antoi minulle mietittäväksi tuota asiaa. Se oli kova pala. Lapsethan siinä tuli ensimmäisenä mieleen. Jos pitäisi luopua heistä?
Ja sitten että mitä jos Jeesus pyytäisi jättämään kaikki ja lähtemään jonnekin Kuola Lumpuriin hommiin. Mutta kyllähän vastaus lopulta selvisi (ainakin teoriatasolla siis). Ihmeellinen rauha laskeutui sydämeen kun sain asian mietittyä läpi. (Vaikka helpotuksekseni Jeesus ei ole – ainakaan tähän mennessä – kuitenkaan pyytänyt minua luopumaan kaikesta.)   

Elämän Valo – Viimeistään kuoleman hetkellä joudumme luopumaan kaikesta tähän elämään liittyvästä ja lähdemme toisenlaiseen todellisuuteen. – Millaiseen? Mikä meitä siellä odottaa?
Jeesus sanoi: “Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh.8:12)
Hän sanoi myös: “Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 14:12)
Eikö siis ole niin, että koska Kristus on Valo, Kristuksen seuraaja kulkee Valossa, niin tässä elämässä kuin rajan yli siirtyessäänkin?
Kun me elämme, olemme ja pysymme Kristuksessa, meillä ja meissä on Elämän Valo.